sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tallerot teettää muutoksia...

Niin se meni taas yksi viikonloppu.
A on aivan mahdoton kiipeilijä ja mun onkin pidettävä triptrapit, taloustikkaat ym vaaralliset "kiipeilytelineet" keittiöin pöydällä turvasssa jotta vältyttäisiin suuremmilta pään kolinoilta. Ykkös puuhia tällä hetkellä ovat kiipeily, ulkoilu ja keinuminen, jossa keinumisessa äiti pääsee ehdottomasti helpoimmalla! :)

Myöskin mun vaatehuoneen korut oli pakko järjestää uudelleen. Mä siis päätin aikanaan että jos sen vaivan näkee että talon rakentaa niin mun on ainakin saatava oma kunnon vaatehuone. Ja sitten halusin korut niin että ne on helposti käsillä, että aina saa asuun sopivan killuttimen kaulaan tahi käteen. No, alarivi oli rannerenkaille, mutta kun A oli muutamat helminauhat (siis jotain seppälän tarjous-sälää tietenkin) repinyt poikki päätin tyhjätä koko alarivin toistaiseksi.
Sellaista ne teettää, tallerot.



Paljastanpa nyt yhden omista kummallisuuksistani. Nimittäin sunnuntai-aamun pyykkihetket. Talo tyhjäksi, pari korillista pyykkiä kumottuna sohvalle, digiboksilla tilat, kotot, kasvunpaikat, pienet pintaremontit ja muut höpötykset viikon varrelta. Viikolla vetelen kuivurista ja kuivauskaapista pikkupyykit koreihin odottamaan sunnuntaita. Mä en paljon viikolla telkkaria katso (no, sohvalla imettäessä välillä äänettömällä..) mutta sunnuntaisin otan pari tuntia omaa aikaa pyykkihuollon merkeissä. Viikkaan, silitän, katon omat hömppäni telkusta ja nautiskelen omasta ajasta. Äiti-ihmisillä tämä lasketaan siis ehdottomasti omaksi ajaksi!
A nukkuu vaunuissa pihalla, mies vie lapset ju-jutsuun ja käy itse kävelyllä odotellessa. Talo on siis minun, kahvikupin ja silityslaudan. mikä rauha!
Ei niin mukava viikkaaminenkin on siis suorastaan nautinto kun se "tarjoilee" itselleen miellyttävällä tavalla. ;)



Ja päästiinpä mekin Halloween tunnelmiin kun E oli koulussa askerrellut tämän mahdottoman suloisen lyhdyn led-kynttilöille. :)

Pakko lähteä lukemaan, aivan huippu-hupaisa kirja kierroksessa: "En voi mitään kaulalleni, ja muita mietteitä naisen elämästä".






Oikein mukavaa viikkoa toivottelee,
Taina

perjantai 28. lokakuuta 2011

viikonloppua!

Mukava nähdä että tänne on löytänyt uusia vieraita, kiitos käynneistä ja mukavista kommenteista!

Esc-ystis tuossa kyseli miten se stressittömyys käytännössä tehdään. Toki tiedän että teidänkin elämäntilanteessa on paljon juttuja jotka luo stressi oloa. Mutta aina voi yrittää relata.

Tästä on aina hyvä lähteä:



Jos asialle voi tehdä jotain niin tekee, jos ei voi tehdä niin ei voi tehdä. Ainahan voi miettiä vaikka että mitä ja ketä se stressaaminen tässä asiassa auttaa. Antaa ajatusten tulla ja mennä, ne on vaan ajatuksia - ei totuuksia, ei anna itsensä jäädä mihinkään junnaamaan. Silleen mä yritän ainakin. Joskus jopa onnistun. ;)

Periaatteessa oon sitä mieltä että kaikki juhlat nimppareista kissanristiäisiin on tosi jees. Ikinä ei oo liikaa syitä kokoontua yhteen pöydän ääreen ja iloita ja nauttia elämästä. (ai että mä kuullostan lässyltä; mutta kyllä sitä kaurapuuroarjen veivaamista on kaikilla ihan riittämiin). Itse en oikeen tohon halloween-hommaan osaa vieläkään lähteä mukaan mutta eiköhän tässä jotain pientä kehitellä. Neiti ekaluokkalainen myöskin kietäytyi pukeutumasta miksikään velhoksi tai muuksi rumaksi ja olikin kysynyt opettajalta luvan laittaa prinsessa mekon päälle tämän päiväisiin juhliin. :) No, keksi sitten että voi toki olla noita-prinsessa ja otti vielä noidan hatun mukaan. Pikkuveli kikkailee tapansa mukaan omiaan. :)

























Sain tädiltäni 3 aivan ihanaa marimekon verhoa, aitoa 60-lukua todella laadukkaasta kankaasta, mun mielestä passaisi ihan hyvin meidän tyyliin. Mieheni ei ole aina ihan samaa mieltä näistä hommista. Hän on siitä erikoinen tyyppi että hänen mielestään taloudessa VOI olla riittävästi sisustustyynyjä, kynttilänjalkoja, torkkupeittoja, koreja, maljakoita ja kahvikuppeja. Erikoista, vai mitä? Ja näistä mun kangas-aarteistani on kommentoinyt ennenkin tyyliin: rumat värit jotka eivät sovi keskenään yhteen, ja ruma kuvio. Hmmm, melko tyhjentävää.


No, katsotaan josko nämä tuonne meidän takkahuoneeseen saisi kuitenkin viritellä. Ko. huone tulee virallisesti käyttöön vasta vuoden päästä kun oma makkarimme muutetaan juniorin huoneeksi ja tämä työhuoneeksi ja työhuone meidän makkariksi ja mitäikinä. Siihen asti sisustuksen punaisena linjana on: se oli ilmainen. Takkahuoneessa ei esim. ole vielä takkaa, koska ne maksaa. Se on nyt sellainen vierashuone-leikkihuone-alakerran olohuone-paikka.
Tähän mennessä ilmaisia on ollut tämä siskoni mahtavaksi kunnostuttama sohva joka ei mahdukkaan heidän uuuteen kotiinsa:




Ja mun vanha lelukaappi jonka maalasin valkoiseksi. Tähänhän voisi hommata jotkut kivat nupit jotka rimmaa noihin huippuihin verhoihin... ;) :


Täytyypä sitten tuonnempana tehdä tästä meidän takkahuoneen sisustuksen suunnittelusta ja etenemisestä kunnon postaus.
Nyt toivottelen kaikille kivaa kurpitsajuhlaa ja viikonloppua!

Terkkuloin Taina



keskiviikko 26. lokakuuta 2011

stressitöntä viikkoa

Päätin viettää stressittömän viikon, ja hyvin on tähän mennessä sujunutkin! :)

valoa pimeneviin iltoihin

Maanantaina katselin miehen kainalossa Matti-elokuvan ja otin ihan maanantain kunniaksi muutaman palan tummaa suklaata ja lasin hyvää viiniä. Elämän pieniä iloja! :)
Tiistaina leivoin omena-leipää joka syötiin lasten kanssa melkein kerta istumalta pois. Leevin ja naapurin 5-v pojan kanssa käytiin liikkarissa fillareilla ja fiilisteltiin syksyn värejä ja hämyjä. Oli tosi kiva liikkari kerta temppuratoineen, 5-6 vuotiailla kun on tota elämäniloa ja liikunnan riemua niin että itsellekkin tulee tosi hyvä mieli. On ollut mukava olla liikkari-tätinä kyllä vaikka vapaaehtoistyönä meneekin MLL:n hyväksi, koska oman pojan kanssa tulee tosi hauskoja hetkiä ja yhteistä tekemistä. Ja on ne muittenkin mukulat vaan kivoja ja suloisia!
Emma tuli luokkakaverinsa kanssa koulusta meille ja välipalalla sain kuunnella kuinka lukivat kuorolausuntana mulle ekaluokkalaisten lukuläksyjään, joka oli jotenkin niin hellyttävää että melkein oli tämä mamma tippa linssissä.
Tänään lähdetään mun porukoille yöksi, siellä on sisko Oulusta poikansa kanssa syyslomailemassa. Saan viettää aikaa siskon kanssa ja serkukset saa leikkiä yhdessä. Emma tietysti menee aamulla kouluun mutta pikkupoikien kanssa jäädään nauttimaan mummolasta, siskosta, serkusta.

Jos äiti vaan hitailee, puuttuu meillä virkavalta turhan onnellisten pölykoirien eloon
Jos raskaana olon ja synnyttämisen voisi ulkoistaa voisin helposti olla äitiyslomalla vaikka loppu elämäni! Mua ei ahista, nautin lapsista ja kotoilusta kerrassaan. Mutta se raskaus ja synnytys, huh, ei oo meikäläisen heiniä. :P
Tällaista nami-nami pusi-pusi meininkä tällä kertaa! ;)

Toivottelen iloisena tervetulleeksi uudet lukijat, ja laitan tähän vielä kuvan meidän kylppäristä. Niin näkyy tätä huusholliakin pala palalta. :)



Pikku hiljaa alkaa mulla myös jännitys nousta, toivottavasti hommat menee kuten suunniteltua ja saan kohta kertoa missä lehdessä ja koska meidän koti esitellään!!!

Mukavaa leppoisaa stressitöntä viikkoa toivottelee
Taina

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Rusinat pullasta, naiset!



Naiset, naiset... oon tässä lähipäivinä taas kuunnellut ja pohdiskellut elämää.

Nykyään ihmisillä on mahtavia mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä!  Saadaan tehdä uraa, perhettä, harrastaa, kotoilla, kokkailla, matkustella.... Saa tehdä niitä asioita jotka kiinnostavat; käsitöitä, sisustusta, luomu-ruokaa, olla himo-urheilijoita tai ihanan pehmoisia muumi-mammoja. Mutta miksi me naiset otetaan nämä asiat, kaikki ihanat mahdollisuudet, ikäänkuin velvollisuuksina, mittarina hyvälle naisena olemiselle?

Kuinka paljon kuuleekaa valitusta siitä kuinka meidän PITÄÄ olla hyviä äitejä, kauniissa kodissa, trimmissä kunnossa, hienolla uralla? Miksi vaadimme itseltämme sen kaiken? Miksi verrata itseään muihin, miksi emme antaisi itselle vähän relaa ja poimisi ne rusinat pullasta? Mitään ei ole PAKKO olla. Nautitaan niistä kaikesta mitä SAA olla.
Tietysti jos lapsia tekee ja on niin onnekas että niitä saa, niiden kanssa olisi suotavaa jaksaa. Olla läsnä, olla aikuinen, kiinnostua, innostua. Mutta miksi lähteä suorittamaan äitiyttä?

En nyt lähde tässä ollenkaan elämän kohtaloihin, lapsettomuuteen, sairauksiin jne, vaan ilmettelen, miksi me naiset luomme aivan mahdottomia ihannekuvia siitä millaisia meidän, meidän kotien ja lasten pitäisi olla, tavoitteita joihin on mahdoton päästä ja uuvutamme sitten itsemme yrittäessämme väkisin päästä tuohon haavekuvaan. Kuvittelemme että muutkin selviävät kaikesta kuin leikiten, ja että on vain yksi oikea tapa tehdä asiat.
Vertailu on niin turhaa, aina on joku joka on parempi, aina on muitakin tapoja tehdä asiat!
Miksi keskittyä miettimään mitä kaikkea ei ole, tee ja osaa? Miksi ei nauttia siitä mitä kaikkea on ja osaa?
Yleensä jos jonkun elämä tuntuu helpolta siitä ei tiedä kaikkea.
Relataan naiset! Ei käytetä voimavaroja kadehtimiseen, katkeroitumiseen, suorittamiseen. Ollaan lempeitä itselle ja muille. :)

Ja ei, en minä tätä itsekkään osaa. Mutta yritän. Toisinaan onnistuu paremmin, toisinaan ei ihan. :)

Sanomalehti pallojen kastelua sammalia varten. Pienimmällä apurilla ei meinaa vielä oikein kengät pysyä vauhdissa mukana..

No, kuulumisiin. :) Viikonloppu meni leppoisasti, vietettiin iltaa A:n kummi-perheen kanssa, siivosin kodin, mies korjasi parvekkeen räystäspellit kuntoon, roudattiin yksi hylätty 50-luvun sohva-vanhus kotiin (josta myöhemmin lisää) ym. A:lla on kuuri auttanut korvavaivoihin ja on taas oma itsensä, touhukas hymypoika.

Lasten kanssa kävin metsäretkellä ja pakkohan se sitten oli kerätä sammalta ja koittaa itsekkin noita sammal-palloja joita niin monessa ihanassa blogissa täällä on näkynyt. Ihan hauskaa hommaahan tuo oli ja riittävän suurpiirteistä mun makuun. Että kiitosta vaan inspiraatiosta ja ideasta kaikille jotka ovat täällä noista kertoneet! Koristelin ne violetilla helmi-rautalangalla joita oli hääpöydässämme koristeena. Toivottavasti pallerot on vielä kuosissa kun vietämme kahdeksatta hääpäiväämme 1.11., olisi mukava laittaa terassi kynttilöin kauniiksi hääpöydän koristelun tunnelmissa.

Huomenna onkin L:n kerhossa avoimien ovien päivä joten pääsemme  kanssa tutustumaan kerhoiluun. E palaa syyslomalta kouluun, mies ei sitten lomaa saanut sairastapauksien vuoksi edes pidettyä, että arki tässä taas pyörähtää käyntiin.
Kaurapuuro-arkea, voilla JA hillolla! :)

Mukavaa viikkoa kaikille!
Taina

perjantai 21. lokakuuta 2011

Rentoa viikonloppua!





Näiden tunnelmien myötä toivotan kaikille mukavaa kaunista syysviikonloppua!




Kuvassa hankintani täksi jouluksi: Lene Bjerre mansetti johon ihastuin ikihyviksi. Pieni hopeinen kynttilänjalka on ainoa tavara isänisäniltäni jota en ikinä ehtinyt tavata. Iso kynttilänjalka on Ikeaa, maljakko lahja ystävältä kauan sitten, kukka toiselta hetki sitten. Tämä kuvaa hyvin meidän sisustusta muutenkin: uutta, vanhaa, lahjoja, muistoja, ikeaa ja designeä sujuvasti sekaisin. Tunnelmaa ja hyvää fiilistä. Ei turhaa jännittämistä. :)

Näillä tunnelmilla, mukavaa viikonloppua joka niemeen ja notkoon!
Terkkuloin Taina

torstai 20. lokakuuta 2011

loma-leppostelua



Näin se loma etenee, mukavalla meiningillä. :) Tuskin lapset pahakseen jotain etelän reissua pistäisi mutta hellyttävän innoissaan ne on kaikesta tästä tavallisesta ja edullisesta loman viettelystä. Me on tavattu ystäviä, käyty jäähallissa ilmaisella luisteluvuorolla, kirjastossa, mummolassa yökyläilemässä, kaikkea mukavaa yhdessä touhuamista rennolla tahdilla. No, Aatu pikkuisen pari viikkoa kestänyt nuha meni nyt sitten korviin ja tänään haettiin antibiotit. Kuumetta ei ollut, mutta pikku-kaveri meni ihan itku-rutuiseksi eikä tissiä meinannut millään ottaa. Se oli iso-veljellä aina merkkinä korvavaivoista aikanaan, ennen putkituksia.
Nyt kuuluu nukkuvan, toivottavasti kuuri puree nopsaan.
Pieni korva-potilas, joka on vakuuttunut että tyynyjen pinoaminen stereoiden eteen on hauska piiloleikki jossa voittaja saa rämplätä nappeja mielensä mukaan..


Lasten ollessa isovanhemmilla tiistaina tein jotain todella eksoottista: kävin yksin kaupungilla, kokonaiset 2 tuntia. Ekaa, ja varmaan vikaakin kertaa tänä vuonna. Tuli todettua että siellä ne Stockmannit ja muut oli paikoillaan, kiertelin Vaaleat huoneet, Villa Harmoniet sun muut sisustuspuodit, mutta samalla tuli todettua että ei se oo meikäläisen juttu enää, tuo kaupungilla pyöriminen. Ihan ok joskus, mutta mun paikka on kyllä jossain muualla. ja mitäpä siellä, rahatonna. ;) Nuorena tuli toki vietettyä aikaa paljon kaupoissa ja kahviloissa, jopa meidän eka yhteinen vuokra-asunto oli ydinkeskustassa. Mutta aika aikansa kutakin, nykyään mua kiinnostaa toisenlaiset jutut ja onneksi saan elää niitä juttuja tehden jotka nyt tuntuu omalta: laittaa kotia, olla lasten kanssa, pitää terveydestä ja korvien välistä huolta, nauttia elämän pienistä onnenpipanoista rentoillen.

 Kyllähän mä sentään jotain löysin. :) Ihana hiuspinnin jollaisesta olen jo pitkään haaveillut. (no, tiedän, aika säälittävä saalis 2 h shoppailulle, mutta pääasia että ite on tyytyväinen vai kuin se meni..)
nami-pinni
Ja askartelutarvikkeita ostin -50% loorasta, näistä riittää iloa pitkään lasten kanssa pimenevinä syysiltoina näpräillessä.
Aatu kiinnostui äidin ostoksista. Kuten kaikesta joka ei ole omia leluja.
Mun vanhemmilla oltiin yökyläilemässä ja sieltä raahasin taas tavaraa kotiin, vaikka mieheni ei varsinaisesti hurraa-huutoja esitä kun aina tuon äidin vinteistä kaikkea ihanaa: kippoja, kankaita, kirjoja, jo entuudestaan pursuileviin kaappeihin... Äitihän oli yli 30-vuotta perhepäivähoitojana. Juuri sellainen kutsumustyötä tekevä hoitotäti jolla oli kaikenlaisten lasten tarpeisiin välineitä. On jos minkälaisia pelejä, kirjoja, urheiluvälineitä, askartelutarvikkeita, leluja, ja kaikki hyvässä järjestyksessä laatikoissa kauniisti. Mikäs sieltä ottaessa vaihtelua lasten leikkeihin, ilmaista uutta. Äidin kanssa innostuttiin sitten möyhentämään sen askartelutarvike varastoja ja mulla lähti mopedi kevyesti keulimaan; kotiin lähti lasimaaleja, kohovärejä, nappeja, hileitä, kalvovärejä, mapeittain askartelukaavoja ja -lehtiä, vaikka mitä ihanaa!
Vaikka äiti on nyt eläkkeellä on vaikka mitä tarviketta jäljellä.. No, onneksi on lapsenlapsia ja äiti on myös ihan mielissään että mä hyödynnän hänen varastojaan. Tiedän, tää on aika luksusta. Tällaista kaikkea kannoin tänään kotiin:
Huomenna me haetaan 50 syreenin taimea, lauantaina nähdään ystäviä ja sunnuntaina saadaan kylään siskonperhe Oulusta!
Jossain välissä kai pitäisi vähän siivoilla, mulla sormet syyhyää vaan askertelemaan kaikkea ihanaa... Malttaakohan sitä mennä edes nukkumaan, jos vähän vaan noita lehtiä selaisin...

Kiitos kaikille mukavista kommenteista, hauskaa että olette löytäneet tänne!
Mukavia syyspäiviä!
Taina

maanantai 17. lokakuuta 2011

Lomalla!

Lapset on syyslomalla, ja työnantajan mukaan mä oon kesälomalla, eli periaatteessa oon niin lomalla kuin ihminen ovi olla. Mutta ihan perus arjelta tämä kyllä tuntuu! ;) No, ei tarvii mihinkään lähteä ketään kuskaamaan, kuhan kavereita nähdään ja lapset käy näissä lähi mummoloissa, että kyllähän tää erilainen viikko on, astetta rennompi.

Neiti auttoi mua askartelemaan keittiön kuiva-aine kaappiin uudet etiketit. Tiedän että todella kauniita valmiitakin tarroja on olemassa, mutta meillä käytettiin nyt ihan perinteisesti kiiltävää tarrapaperia ja lapsityövoimaa. ;)  (tosiaan, keittiössä huomaa että edellisellä 4-vuoden äitiyslomalla toimin myös tupperi myyjänä...)

Ja tässä mun pieni sauna-tonttuni saunatakissa jonka tätini on ommellut aikanaan siskolleni, siis reilu 40 vuotta palvellut vaate. Taisin "hieman" innostua vahvistamaan värejä, ei tuo oranssi ehkä ihan näin hehkuva enää ole, mutta mä nyt opettelen tätä valokuvaushommelia tässä. Että kun itte tekee saa justiinsa mitä sattuu tuleen, niinkun tapaan sanoa. Kuvankäsittely hakusessa. kaikki ajallaan. ;)

Tämmöisiä lomakuulumisia. Mukavaa viikon alkua kaikille!
 Taina

lauantai 15. lokakuuta 2011

Toinen kuvauspäivä pulkassa

Nonniin, nyt on meidän kodissa kuvailtu toiseenkin kertaan ja toiseen lehteen. Sama huippu porukka asialla. Nyt kun tiesi suunnilleen millainen päivä on tiedossa niin osasi nauttia ja rentoutua aivan erilailla. Itse en kuviin ängennyt ollenkaan, mutta lapset oli sopivissa tilanteissa mukana ja voi että äidin sydän oli pakahtua onnesta kun katseli omia pikku murusiaan jotka oli niin tohkeissaan malleilemassa, eläytyi, hassutteli, jaksoi odottaa ja oli tietysti, luonnollisesti, maailman ihanimmat ja suloisimmat sisustuskuva-mukulat!
Oma viehätyksensä koko näissä lehtikuvaus hommissa on tosiaan ollut siinä että näkee miten nämä kuvat ja jutut tehdään. Ja toisaalta siinä että näkee oman kotinsakin aivan eri silmin.
Kun on siivonnut kunnolla ja valaistukset kauniisti ja kaikki tavarat laitettu kauniiseen järjestykseen, itsekkin katsoo kameran ruudulta että Wau, meillähän näyttää ihan nätiltä! Eipä sitä kaurapuuroarkea pyöritellessään tule usein kotiaan katseluta "sillä silmällä".
Ja miehen kanssa meillä käydään aina vähän keskustelua siitä mikä on sopiva määrä kynttilänjalkoja, sisustustyynyjä, vanhoja purkkeja ja muuta "romua ja tilpehööriä" - mun mielestä sitä ei voi koskaan olla liikaa, miehen mielestä on nyt jo. Kerrankin joku oli sitä mieltä että ompas hienoja vanhoja peltipurkkeja ja tyynyjä, tottakai ne pitää olla esillä! ;D
Toivottavasti jo muutaman kuukauden sisään saan kertoa enemmän!

Meillä tosiaan alkoi syysloma. Yleensä lapset nauttii kovasti siitä että ollaan iltapäivästä jo porukalla kotona. Perjantaina Emma oli ekaa kertaa vähän pahoillaan siitä ettei ole "ilttiksessä" koska siellä olisi ollut loman aloitus juhlat - ongintaa, discoa ja herkkuja. Kysyi sitten että voidaanko me järjestää kotona omat loman aloitus juhlat ja tottamaar aina juhlat voi järjestää, pienemmästäkin syystä!
niinpä meillä oli herkkuja ja ongintaa, vähän ex-tempore.

herkkuja


ongintaa



Onginnassa palkintona tuli "elokuvalippu" elokuvailtaan kotisohvalla oman perheen kesken. Aika vähän meillä telkkaria katsellaan, ei mitään periaatteellista tms syytä, mutta on niin paljon muuta, kiinnostavampaa tekemistä. Lapset leikkii ja ulkoilee, itse tulee käytettyä vapaahetket mielummin tietokoneella (onko se sitten sen parempi, perustelen sosiaalisten suhteiden ylläpidolla..) No, välillä sitten otetaan ja katsellaan sylikkäin jotain Disney tms leffoja oikein ajan kanssa. Syliakaa ja vähän herkkuja kanssa, mukavaa "arjen luksusta" sekin.

Ekaa kertaa tällä viikolla sai skrapata jäitäkin auton ikkunasta. Kohta on taas se aika vuodesta kun kollektiivisesti suomen autoilijat yllättyvät siitä että suomessa tosiaan on nämä 4 vuodenaikaa ja ennen joulua tulee talvi, ja liukkaat. Vielä hetki on syyskukkien aikaa!
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Taina :)

torstai 13. lokakuuta 2011

jorinoita viikonlopulle

Haasteet tosiaan lähti, vastaa ken omakseen tuntee. :) Ymmärrän etteivät kaikki halua täällä blogeissa kovin henkilökohtaisuuksiin mennä.
Tässä mun oma haasteeni. Löysin askartelulaatikostani koristenauhaa josta päätin vihdoin tehdä jotain. Sommittelin vähän sitä piparimuotteihin, mutta jotain muuta ehkä kuitenkin.... ideoita?

Ruoka-aine allergioista, ja iän myötä löytyneestä sisäisestä kätevästä emännästä johtuen meillä leivotaan aika paljon. Ja uudesta valokuvaus innostuksestani johtuen olen nyt ruvennut kuvaamaan myös leipomuksiani, koskapa muiden blogeissa ne näyttävät niin kivalta. Tarvisi varmaan panostaa myös paremmin tuohon esillepanoon koskapa tuoksut ja maut eivät välity.. Meillähän on ihan hyvät kamerat ja vehkeet sillä mies harrastaa valokuvaamista. Itse en ole tuota järkkäriä aiemmin vaivautunut opettelemaan vaan räpsinyt menemään pokkarin kanssa. Nyt kuitenkin on päivissä niin paljon tilanteita lasten kanssa että tekee mieli edes yrittä ottaa kunnon kuvia. Niinpä siis rupesin opettelemaan valokuvausta. Aina pitää uskaltaa tehdä asioita ja opetella uusia juttuja.
Kuten kun tuossa 30-vuotiaana yhden viikonlopun istuin moottoripyörän kyydissä rupesin siinä miettimään että miksikäs oikeastaan olen viimeiset 15 vuotta istunut vain kyydissä? Niinpä päätin ajaa pyöräkortin, enkä mitään lällykorttia vaan ison A:n jolla saisi ajaa isoimpiakin pyöriä. Ja niinpä minä sitten ajoin sen! Nyt mun mopoilua rajoittaa enää tää mun huima 155 cm pituus, kun suurimmasta osasta pyöriä ei yllä jalat maahan... Mutta on se kuulkaa kivaa, kyllä kannatti! Aina kannattaa tehdä asioita joita haluaa jos se ei ole muilta pois!  Tai ainakin haaveilla, haaveita pitää aina olla!
Mutta siihen leipään, jonka valokuvasinkin. Huiskaisin joukkoon niin paljon rusinoita ja siirappia että hieman jännitin itsekkin mahtaako siitä kummiskin tulla pulla. Mutta ei, siitä tuli hyvä leipä. Ja tältä se näytti.


Pojilla on jo pari päivää ollut olohuoneessa autoleikki. Leikkiköön missä leikkivät kunhan sopu säilyy!
Leppoisaa viikonloppua toivotellen,
Taina

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tunnustuksia

Leevi nautiskelee syyspäivästä iskän vanhan auton ratissa
Kiitos Ruususuun äidille tunnustuksista!
Näistä mun tuli nyt vähän pohdiskelevampia kuin muutaman sanan ajatuksen virtaa. Hyvän ystäväni varoituksesta en halua tästä "tyylini vastaista pissistely-blogia", joten 8 tunnustustani ovat vähän pidempiä kuin että tykkään pullista ja kiiltokuvista. vaikka toki tykkään pullista ja kiiltokuvista! ;)
Tunnustukset jatkavat linjaani enemmän "mitä sylki suuhun tuo"- blogina kuin tarkasti rajatun aihepiirin ja kauniiden kuvien ympärille rakentuvaa kokonaisuutta, jollaisia toki kovasti ihailen mutta joihin itse olen aivan liian rönsyilevä römpsis-mamma. ;)

Tässä siis omani:
1. Olen tehnyt elämässäni monenlaisia töitä tupperimyyjästä ja tanssinopettajasta siivoojaan ja sihteeriin. Tältä hoitovapaalta palaan myyntisihteerin töihin mukavaan mies-porukkaan.
2. Tahdon turvata lapsilleni mahdollisimman hyvän lapsuuden sellaisena kuin minä sen näen: rajoja, rakkautta, puhdasta hyvää ruokaa, ulkoilua, ystäviä, sopivassa suhteessa niin tylsyyden sietämistä, pettymyksiä ja velvollisuuksia kuin luovuutta, hulluttelua, rajatonta rakkautta ja aikuisten aikaa ja huomiota.
3 Hoin 10 vuotta etten ikinä halua rakentaa taloa kunnes päädyimme rakentamaan talon joka osoittautui loitavaksi ratkaisuksi!
4 Ahmin tietoa henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Positiivinen ajattelu, armollisuus ja lempeys itselleen ja muille mutta myös omista rajoista kiinni pitäminen, hyvä ravinto, vitamiinit - kokonaisuus jolla elämä voi tuntua paremmalta päivä päivältä.
5. Olen vähän mahdoton kokki ja leipuri - en millään jaksa käyttää reseptejä tarkasti, mitata tai ripeltää minkään pikkumäärien kanssa. Tykkään hyvästä helposta ruuasta hyvistä puhtaista raaka-aineista ja "säveltämisestä" keittiössä. Yleensä tapaa tulla vielä hyvääkin.
6. Rakastan kirjoittamista mutta myös kirjoittaessa olen hyvin suurpiirteinen ja lievästit lukihäiriöinen, joudun taistelemään itseni kanssa että jaksan laittaa edes osan pisteistä, isoista alkukirjaimista ja yhdyssanoista oikein.
7. Silläkin uhalla että olen aivan ällölässy ja pusipusinaminami sanoin että elämässäni tärkeintä ovat lapset, perhe, koti, sukulaiset, ystävät ja se että ihmiset ympärilläni voivat hyvin.
8. Rakastan kaikenlasta urheilua ja liikuntaa ja tahdon opettaa myös lapsilleni että niistä saa hyvää oloa ja mieltä ja tapaa mukavia ihmisiä, missään ei tarvitse olla huippu vaan nauttia mahdollisuudesta nauttia omasta terveestä kehosta sekä luonnosta monipuolisesti ja rennosti.

Siirrän haasteen seuraaville:
1. Kirsikkapuun kirsikalle
2.Hei me asutaan! Hansulle
3. Kielorannan & Käpälämäen Teijalle
4. Mialle Willa Oliviaan
5. Ninalle Vaahteramäkeen
6. Kuulaan ja Kepeän Tuirelle
7.Mallalle Honkasaloon
8. Dellukalle sinne toisaalle ;)


Huomenna treffaan aamusta kamua pururadalla ja iltapäivästä saan toisen ystävän rupatteluhetkelle kahvikupin ääreen.
Perjantaina meidän kotia vielä kuvaillaan yhteen lehteen mutta siitä aiheesta en sovitusti kirjoittele täällä sen enempää ennenkuin kuin lehti ilmestyy. Kerron kyllä sitten, ja varmaan uskotte että jänskättää ja siivotuttaa.. Peukkuja pystyyn!
Sitten alkaakin syysloma isommilla muksuilla koulusta ja kerhosta, ja mieskin meinaa olla osan viikosta lomalla. Lapset pyysivät että järjestetään loma-juhlat jossa syödään herkkuja, pelataan ja ollaan vaan omalla perheellä. Sehän sopii! Varmaan pyöräillään, käydään uimahallissa ja ulkoillaan. Ja niin, saadaan me 50 kappaletta syreenin piiskataimia ensi viikon lopulla, että pensasaidan istutushommiakin olisi lomalle luvassa!

Kauniita syyspäiviä kaikille!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Miten eläisit jos sinulla olisi puoli vuotta elinaikaa jäljellä?

Niin. Millaisia valintoja tekisit, miten eläisit elämääsi, keiden ihmisten kanssa viettäisit aikaa jos tietäisit että elät elämäsi viimeisiä viikkoja. Itse koitan tasaisin väliaijoin miettiä juuri näitä kysymyksiä. Ne asiat joiden sanon olevan tärkeimpiä, näkyykö se käytännön valinnoissani? Itse uskon että vaikka tässä olisi mun viimeinen puolivuotinen menossa niin en muuttaisi mitään. Ehkä vielä rennommin ottaisin pihatöiden ja siivouksen suhteen.
Vaikka elämässä ei ole mitään suuria radikaaleja mahtavia ja säkenöiviä asioita menossa, niin on lukemattomat määrät pientä hyvää. Istuin juuri lasten ja lasten kavereiden kanssa syömässä välipalaa. Tarkastin läksyjä, kuulin päivän tapahtumista. Toki on helppoa olla kotona nautiskelemassa lapsista, kodista, elämästä, kun on äitiyslomalla. Mutta mun valintaa on olla myös hoitovapaalla niin kauan kuin se suinkin on mahdollista. Jätetään ne matkat tekemättä ja kalliit vaatteet ostamatta, ruoka oikeista puhtaista raaka-aineista ei itse laitettuna ei ole kallista verrattuna eineksiin, vaatteita voi hyvin kierrättää ystävien ja siskojen kanssa. Pienillä valinnoilla tinkiä "luksusta" saan roppakaupalla sitä elämän luksusta jolla sitten oikeasti on merkitystä.
Mutta arvostan myös rohkeutta olla tekemättä lapset jos niitä ei oikeasti halua. On surullista kaikille osapuolille jos lapset tehdään vain koska jossain vaiheessa se "kuuluu" kuvioon. Jos aikuisilla ei ole halua vanhemmuuteen ja mukavuudenhalu ei riitä johdonmukaiseen kasvattamiseen ja  säännöllisen turvallisen elämän luomiseen niin missään nimessä ei lapsia kannata tehdä! Kyllä meitä itsekkäitä aina on jotka tätä maata täyttävät! ;D

Pitää yrittää tehdä niitä asioita joista pitää, ja pitää niistä asioista joita tekee.

No, kevyempiin aiheisiin ja kuulumisiin.
Sisustusrintamalla pientä uutta. Takka on nyt valkoinen, ja siitä tuli ihana, koko olohuone ikäänkuin kirkastui.



Ensimmäiset "talvi-valot" on asennettu keittiöön tuomaan valoa syksyyn. Noi uudet marja-valot sopii kuin sormi korvaan tuon meidän keittiön verhon kanssa.




Viikonloppu meni mukavasti. Kelit oli mitä mahtavimmat ulkoiluun ja luonto upea - ruska parhaimmillaan.

Laitan tähän loppuun reseptin allergiamuffinseissa joita leivottiin lasten kanssa. 5-vuotias vehnäiseen tottunut yövieraammekin määritteli nää "elämän parhaiksi muffinsseiksi ikinä" :)


Allergialaisten hedelmä muffinssit (munaton, maidoton, vehnätön, soijaton)

6 dl sopivia jauhoja (esim 3 dl farina piirakkapohja seoista ja 3 dl sember fin-mixiä)
1 purkki mango-vauvansosetta
2 dl ananasmehua (päällys-säilykehedelmien purkista)
2 dl juoksevaa Sunnuntaita
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta

vatkaa aineet sekaisin. Lapa silikoni-muffinssivuokiin. (tai muihin jämäköihin, taikina on melkoista flötköä)

Päälle reilusti purkki ananasta, persikkaa, päärynää. Nam.


Kohta lähden kuskaamaan pikkutyttöjä tanssitunnille ja pääsen itse siksi aikaa kuntosalille. Yöksi menen Aatu-vauvan kanssa mun vanhemille, äiti saa nukkua Aatun kanssa alkuyön ja minä saan nukkua noin yleensä. Ensimmäisten hampaiden teko on vaivannut öiseen aikaan niin että nukkumishommat on menneet ihan höpöksi viime öinä. Katkaistaan se kierre heti alkuun - äitini jaksaa tyynnytellä lasta sinne aamuyölle jolloin sitten vasta imetän, mies saa nukkua että jaksaa töissä ja vie lapset aamulla kouluun / kerhoon. Ja minä saan viettää illan rauhassa äiskän kanssa rupatellen. Oodi lähi-isovanhemmille!
Siitä se viikko taas kierähtää käyntiin!
Mukavaa viikkoa,
Taina

lauantai 8. lokakuuta 2011

askarteluja


Mielelläni vastaisi kysymyksiin lehdistä, ajankohdista jne, mutta näissä kuvioissa on aina monta mutkaa ja muuttujaa joten kerron sitten kun lehti on ostettavissa ja sitten vastailen mielellään kysymyksiinkin. :) Mikäänhän ei ole varmaa ennenkuin lehti on painettu joten ei viitsi kovasti etukäteen kommenteerata. Mukava tietysti että elätte hommassa mukana! :)

Eilen päivällä kun menin kurkkaamaan joko mun vauveli olisi herännyt niin siellähän se seisoi sängyssään ja virnuili, ja oli vedellyt kaikki kamat yövalosta lähtein mun yöpöydältä pois. mietin taas sitä ikuisuuskysymystä; kauanko vauvaa sanotaan vauvaksi? Kun täyttää 1-vuotta? sitten mulla on vielä 3 kk aikaa. Kun osaa pinnistää pisun potalla? meni jo 3 kk sitten. Kun painaa 10 kg? Meidän lapset siinä 3 vuotiaina.. Kun lopettaa tissinsyönnin? Jos menee kuten sisaruksillaan niin siihen olisi vielä vuosi. Kun oppii kävelemään? Nyt jo kävelee taaperokärryjen kanssa ja puita pitkin sujuvasti ja seisoskelee yhden käden tai reisillä nojaamisen varassa. Jos on kuin veljensä ei mene enää montaa viikkoa. Kun puhuu? Sisko puhui aikaisin, veli tosi myöhään. Vielä ei tule ensimmäistäkään järjellistä sanaa.
Miehen mielestä sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä, mutta äitinä sitä miettii tämmöisiä. Tämä todennäköisesti on mun viimeinen vauva, niin kauanko mulla on vauva, ja koska olen "vain" isojen lasten äiti. Silloin on peruuttamattomasti yksi rakas ihana elämänvaihe ohi. Raskaana olo ei todellakaan ole mun juttu, en todellakaan ole niitä naisia joilla tulee söpö pikku massu ja ovat elämänsä kunnossa. Mutta vauvat vaan on niin parhautta, todella haikeaa ajatella että tämä oli nyt se viimeinen vaikka melkoisen varma siitä olenkin.

Aatun lempipuuhiin kuuluu äidin auttaminen keittiössä (lue: tiskikoneessa kiipeily)

 


Ja rappusissa remkkaaminen - lujaa ylös, peruuttelua harjoitellaan..
 Sadepäivien ratoksi on tyttelin kanssa askarreltu. Poitsu on leikkinyt mielummin kavereiden kanssa leegoilla ja pikkuautoilla. Onneksi tässä kotikadulla on lapsilla hyviä ystäviä monta jotka ovat jo iltapäivästä kotona kuten meidänkin lapset.



Itse tyydyin askertelemaan perinteisiä kortteja. Heti lähettäväksi ja vähän varastoon. Tytöllä lähti luovuus lapsen tavoin kukkimaan - teki mun vanhoista kiiltsuista erilaisia juttuja, piirsi sarjakuvia ja ja teki tupsuista örkkejä. Myöhemmin askarteli kaverin kanssa vielä lisää örkkejä ja niille kodit litran jäätelörasioista tapetteineen päivineen.





Eilen oli mahtava syysmyräkkä. Piti ihan käydä kuistilla tarkastamassa että vaunut olivat paikoillaan kun pikkuinen nukkui kuistilla päikyt. Pihalla puutarhatuolit heitti volttia ja puut taipuili tuulen mukana. Iltapäivällä en edes uskaltanut ulos unille laittaa.

Mukavaa kun on viikonloppu. Ohjelmassa takkatulta, leipomista, miehen kainalossa sohvalla löhöilyä, äidin lainaamien aikakauslehtien selailua, ja perinteisesti tietty pieniä suloisia yövieraitakin on tulossa. Hyvää ruokaa, lasi hyvää viiniä lasten mentyä nukkumaan. Perheestä nauttimista, hidastelua. Vaikka tyylilleni uskollisena varmasti tulee kaikkea pientä puuhailtuakin, eipä sitä perheenäideillä paljon vaihtoehtoja ole. ;)
Ihanaa viikonloppua joka niemeen ja notkoon!
Terkkuloin Taina

(ja peeässä, olen tosi iloinen kaikista muistoista käynneistänne jotka kirjoituksen muodossa jätätte! ;) olen monia kavereitakin tänne kutsunut, olisi hauska tietää oletteko löytäneet perille)

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

eka kuvauspäivä pulkassa

Kuvaukset on ohi (siis ekat kahdesta), ja pakko myöntää että olihan se melkoinen rutistus!
ihania kukkia jäi kuvauksista arkea piristämään

Yksi suuri syy kuvauksiin ryhtymiseen ja suostumiseen oli se että kun itse vuosia oon noita sisustuslehtiä ahminut niin oli tosi kiinnostavaa nähdä miten nuo jutut lopulta tehdään. Ja vaikka oon tiennyt että ei ne kuvat mitään satunnaisia räpsyjä ole niin voi sitä kippojen pyörittelyn ja kynttilöiden sammuttamisten ja sytyttämisten määrää! Varmasti tokikaan kolme lastamme ei helpottanut kuvaustiimin työtä... Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä ammattilainen on ammattilainen ja entistä enemmän arvostaa kauniita ja hienoja lehtijuttuja. Aivan mahtavia tyyppejä muutenkin!
Tietäähän sen kun vie vaikka vain yhtä lasta kuvattavaksi studioon jossa valot ja taustat ovat valmiina, mikä työ siinä on, tällaista kuvausta en tosiaan ollut ikinä nähnyt.
Ja kuinka ihanalta oma kotikin näytti kun ammattilainen järjesteli tyynyt sohvalla, asetteli kauniisti kynttilät palamaan ja kaikki oli vimpanpäälle eikä kukaan ainakaan välittömästi ajanut mopoautolla sekaan ja tehnyt kuperkeikkoja tyynykasaan. Ja yleensä kynttilöitä tulee sytyteltyä enemmän lasten mentyä nukkumaan. Edes pienen hetken omakin koti oli kuin lehdestä.
Kerron sitten täällä kun on ajankohtaista rynnätä lehteä ostamaan! Vaikka ensisijaisesti täällä blogissa edelleen on tarkoitus kertoa ihan meidän arjesta ja kotoilusta... Mutta meidän elämäänhän se lehtijuttukin kuuluu, sitten kun joskus ilmestyy.

Vähän jännitin etukäteen noita stailaus asioita. Joillekkin tutuille on käynyt niin, eri lehtien ja eri toimittajien kanssa, että kodista on stailattu aivan erinäköinen kuin heidän tyylinsä. Sellaiseen en missään tapauksessa olisi edes lähtenyt mukaan. Tavalliset kotiesittelyt ei kuitenkaan lopulta aina kerro eniten ko. perheestä vaan esittelevät sisutuksia, sisustus mahdollisuuksia ja kiinnostavia tuotteita. Puhtaasti kodin esittelyt ovat kai yleensä sitten oikeasti suurta yleisöä kiinnostavista tyypeistä, taiteilijoista, julkkiksista jne.
Tähän johtopäätökseen olen ainakin itse lehtiä lukiessani tullut. Mutta meidän kohdalla homma meni kyllä tosi hienosti.
Toki kotia stailattiin ja siivottiin kevyesti, mutta ne muutamat kynttilät ja kukat oli tosiaan sellaisia että olisin voinut ne itsekkin ostaa, juuri sopivia meidän kotiin ja tyyliin. Ei tuntunut että meidän naamoilla olisi esitelty jonkun muun tyyliä ja suunnitelmaa. Meidän koti, meidän tavarat, meidän kodin tunnelma.
Joitain tavaroita järjesteltiin, mutta kuitenkin siinä määrin että lukija ymmärtää kyse olevan tunnelman luomisesta ja kauniin kuvan rakentamisesta, ei autenttista kuvaa arjesta. Tajuaahan se itsekkin kauniita sisustuskuvia lehdistä katsoessaan, että ei niillä varmasti arjessa ihan tuossa järjestyksessä tavarat ole.

Ja lapset jaksoi yllättävän hienosti! Toki kuvan ottamista odotellessa ehtivät moneen kertaan pyöriä matotta tukat pystyyn ja vaatteet ryppyyn mutta hyvin ja innokkaasti poseerasivat ja eläytyivät! Innolla odotan juuri ihania kuvia lapsista!

Olisi ollut ihan kuvailla noita kaikkia kauniita juttuja mitä täällä kotona vielä tänään on mutta ehkäpä lehteä kohtaan se ei olisi ollut kovin korrektia. Tässä kuitenkin muutamat tunnelmat.
Pipareita leivottiin

Ihania kynttilän jalkoja oli koti tulvillaan

rakas mummini alkoi viimeisinä vuosinaan yli 80 vuotiaana harrastaa nukkejen tekemistä. Hassuja söpöjä hieman naivistisia yksityiskohtia täynnä olevia kaunokaisia. Ja nyt mummin tekemä enkeliparvi lennähti sisustuslehteen. <3
 Tällasilla kuvaustunnelmilla tänä iltana.
Ihania syyspäiviä kaikille vierailijoille, muistakaas lähteä ulos ihanaan syys säähän piristymään ja nauttimaan luonnon kauneudesta!

maanantai 3. lokakuuta 2011

Jännitys tiivistyy....

Kiitos ihanaiset tassunjäljistä! :)
Hauskempi kirjoitella kun tietää että täällä joku käy. ;)

Vuorokausi kuvauksiin ja melkoinen jännitys alkaa olla päällä. Todella mielenkiintoista nähdä miten nuo jutut loppujen lopuksi tehdään, paljonko on aitoa ja paljonko "lavastettua". Paljonko kuvailevat kukkia ja muuta stailaus rekvisiittaa ja paljonko on ihan sitä perus arjen ähellystä omine romuinemme. Jännityksellä odotan! Tietysti meidän kotia kuvataan ihan "oikeasti" ja luotan ko. sisustustoimittajan ja kuvaajan tyylitajuun, mutta onhan täällä varmasti enemmän esim leikkokukkia kuin normaalisti...
Joillekkin tutuilleni on käynyt niin että koti on stailattu ihan eri tyylillä kuin heidän omansa. Kyseessä on toki ollut eri toimittajat ja eri lehdet.


Takan maalaus viimeistellään vielä tänään. Yllättävän moneen kertaan on ollut jo apua tuosta perintö-leikkikehästä, milloin Aatu saa odottaa siellä uunin luukun aukomista, milloin joku tavara laitetaan sinne Aatulta turvaan...


Pihaakin laitettiin viikonloppu vaikkei sitä joululehteen tietty kuvatakkaan.


Ja neidin huone saatiin siivottua ja järjestettyä, nyt on helppo pitää siistinä ja aloittaa leikit kavereiden kanssa.
Illalla tosin kuvaaja laittoi viestiä että lastenhuoneita ei välttämättä ehditä kuvata ollenkaan, vaan keskitytään keittiö-olkkari-leivonta-johonkin sellaisiin nnelmointeihin. No, piti se jokatapauksessa siivota, kuvattiin eli ei.


















Nyt on aamukahvit juotu, isäntä töissä, keskimmäinen kerhossa ja vanhin koulussa. Rupean laittamaan pienimmän unille ja kohta tulee mun äitikin auttelemaan vielä siivoilu ja järkkäily hommissa. Ehkä tarviin vähän aikuista seuraa etten rupea ihan seinille kimpoilemaan....
Pitäkää peukut huomiseen että löytyy hyvät fiilikset kaikkiaan!
Mukavaa viikon alkua,
Taina