Osittainen hoitovapaa - ruuhkavuosien helpottaja

Koen eläväni ruuhkavuosia. Ihanaa, täyteläistä ja toiminnallista aikaa elämässä, mutta myös sellaista, että vuorokauden lisätunneille 
olisi jatkuva tarve. Elämä on melkoista pyöritystä, on harrastuksia, koulut ja työt. Mies on ohjaajana molempien poikien partiossa, 
kaikilla viidellä perheenjäsenellä on urheiluharrastuksia, ja koululaisetkin meillä tykkää, kun kokeisiin kysellään ja läksyissä välillä autetaan.  

Omien terveyshaasteiden jälkeen viimeistään olen ymmärtänyt myös sen, että itsesään on pidettävä huoli, jo läheistenkin takia. 
Riittävä uni ja säännöllinen liikunta on asioita joista en enää tingi. sellaista, että vuorokauden lisätunneille olisi jatkuva tarve. 
Elämä on melkoista pyöritystä, on harrastuksia, koulut ja työt. Mies on ohjaajana molempien poikien partiossa, kaikilla viidellä 
perheenjäsenellä on urheiluharrastuksia, ja koululaisetkin meillä tykkää, kun kokeisiin kysellään ja läksyissä välillä autetaan.  
Omien terveyshaasteiden jälkeen viimeistään olen ymmärtänyt myös sen, että itsesään on pidettävä huoli, jo läheistenkin takia. 
Riittävä uni ja säännöllinen liikunta on asioita joista en enää tingi. 

Meidän iltatähti on ekaluokkalainen, joka mahdollistaa osittaiselle hoitovapaalle jäämisen. Osittaisella hoitovapaalla on mahdollista 
tehdä kuusituntista työpäivää tai nelipäiväistä työviikkoa. Palkka on 80 % normaalista, jota hieman tasaa veroprosentin laskeminen ja 
pieni Kela-korvaus hoitovapaapäiviltä. Tästä Osittaisesta hoitorahasta voit lukea lisää Kelan sivuilta. 

Meidän perheen aikuisista minä olen se, jonka työ on työpäiviin ja tehtyihin tunteihin sidottua (eli ei tarvitse olla ”aina” käytettävissä), ja palkkani on pienempi. Näin ollen minä olen meillä se, joka on hyödyntänyt erilaiset hoitovapaat ja työajan joustot. Olen myöskin kokenut etuoikeudeksi sen, että leppoisampi ja läsnäolevampi arki on ollut näiden järjestelyiden kautta mahdollista, miehen paiskiessa enemmän töitä. Minulle vuodet ja päivät pois töistä eivät ole olleet siis henkilökohtainen uhraus vaan oma valinta joka onnekseni on ollut mahdollinen. Mies on tukenut päätöstäni, ja tällaiset asiat ovat tietenkin ensisijaisesti perheen yhteisiä päätöksiä. 

Meillä myös isä on aktiivinen ja osallistuva vanhempi kaikin tavoin, mutta niinä jaksoina kun olen koko- tai osittaisella hoitovapaalla on mielestäni vastuulleni kuulunut luonnollisesti suurempi osa kotihommista. 

Ensimmäisen kerran tein nelipäiväistä työviikkoa palattuani kuopuksen hoitovapaalta töihin. Hän oli silloin 2,5 vuotias, ja Kela maksaa joustavaa hoitorahaa alle 3-vuotiaan lapsen kotihoitopäivästä. Käytännössä tein tuolloin paljon töitä ja työmatkoja, jolloin en ehtinyt pitää hoitovapaapäiviä ajallaan, ja palasinkin viisipäiväiseen työviikkoon alle puolen vuoden jälkeen.
(Sinänsä harmi, koska kiire töissä jatkui yhtä lailla tämän jälkeenkin.)

Meidän keittiössä

Nyt toisella kerralla, kuopuksen aloitettua koulun, järjestely on toiminut paremmin. Nykyinen työnantajani suhtautui asiaan positiivisesti ja kannustavasti, ja järjestely on toiminut hyvin.
Päädyimme nelipäiväiseen työviikkoon siten, että olen maanantait hoitovapaalla. Sovimme myös, että päivää voidaan joustavasti muuttaa tai puolittaa sekä työnantajan tai minun tarpeiden mukaan. Kuusituntinen työpäivä ei olisi tuonut samaa helpotusta meidän elämään, koska mies tai isovanhemmat hakevat yleensä pojan iltapäiväkerhosta kolmen - neljän aikaan, tai toisinaan hän menee jollekin kaverilleen. Itsellä töistä ajoissa lähteminen tuottaa vaikeuksia, joten en usko, että olisin pystynyt häippäisemään töistä iltapäivällä kahden jälkeen.

Ensimmäisellä kerralla hoitovapaapäiväni oli perjantai, nyt maanantai. Molemmat ratkaisut ovat mielestäni loistavia siitä syystä, että viikonloppu on pidempi, ja itse viikonlopusta saa nauttittua paremmin perheen kanssa, kun lauantai ja sunnuntai ei mene edellisestä viikosta toipumiseen ja uuden valmisteluun, vaan kauppareissut saa hoidettua ja isoimmat pyykkivuoret pestyä hoitovapaan aikana.

Maisema työpöytäni äärestä

Yllättävän paljonhan on niitä päiviä kolmen lapsen kanssa, että joku vanhempainvartti, oikomishoitokuskaus tai vastaava osuu työpäivän ajalle.  Toki on omiakin menoja, esim. tayssin ajat ovat aina keskellä päivää. Tällöin on ollut kätevää siirtää hoitovapaa siihen, niin ettei työtunnit jää ”miinukselle”.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että vaihtoehtoisesti voin toki myös tehdä etäpäivän ja venyttää työpäivää tarvittavan määrän aamusta tai illasta, tai tehdä työtunnit toisena päivänä. Mutta koska vuorokaudet ovat muutenkin niin toimintaa täynnä, ei vaikkapa kuuteen illalla huvita tai ennätä tehdä töitä, eikä toisaalta jaksaisi kuudelta aamullakaan töitä aloittaa. Osittainen hoitovapaajärjestely on siis ollut loistava erilaisten kesken päivää olevien asiointien hoitoon ilman jatkuvia erikoisjärjestelyitä.

Mitä sitten olen puuhannut maanantaivapaillani, jos kouluihin tai lääkäreihin liittyviä asiointeja ei ole ollut?
Aamuisin olen laittanut lapsille aamupalat, palvelu, jota ei normaalisti arkiaamuissa ole paitsi nuorimmaiselle toisinaan.

Esimerkiksi banaaniletut ovat koko perheen aamiaisherkku.

Banaaniletut
1 banaani (isohko ja kunnolla kypsä) muussattuna
1 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
(+ suklaan makuista luomu riisiproteiinijauhetta ainakin aikuisille)
paistetaan runsaassa kookosrasvassa
nautitaan puolijäisten marjojen kanssa
(no, joskus lapset saattavat lorauttaa vaahterasiirappiakin päälle)

Tätä teen isomman satsin, ja nuorimmaiselle kananmunan korvaan allergian takia esim. pienellä määrällä kermaviiliä.

Hoitovapaapäivinä olen harrastanut curling-vanhemmuutta ja kuskaillut lapsia autolla kouluun, isompiakin kavereineen, jos on ollut pakkasta, sadetta, suksia, luistinkasseja tai muuta tarvetta ja toivetta autokyydille.

Kun lapset ovat koulussa, olen yleensä mennyt uimaan. Leikkausten jälkeen olen saanut ohjeistukset siitä, että kunnosta pitäisi oikeasti pitää huolta. Ei rajuilla liikuntamuodoilla, kuten vaikkapa kahvakuulan riuhtomisella tai tramppa hyppelyllä, vaan kropalle pehmeämmillä mutta tehokkailla lajeilla, kuten uinnilla. Niinpä ostin uimahalliin aamupäiväkortin, joka on sopivasti edullinen investointi itseensä, ja olen käynyt uimassa kolmen vartin verran itsekseen. Jokainen vanhempi tietää, että lasten kanssa tai itsekseen uimahallissa käynti on aika eri juttuja! Mukavaa kuntoilua ja hetki omaa aikaa, ja rentouttavat saunottelut päälle, vesijumpasta tulevien mummujen kanssa rupatellen.

Uimasta olen mennyt kauppaan, yleensä tekemään viikon isot markettiostokset. iltapäivällä kun ekaluokkalainen on päässyt koulusta, olen laittanut ison ruuan tai pari, niin että viikon arkipäivien työpäivän jälkeiset illalliset ja siitä kiireiset harrastuksiin lähdöt sujuvat jouhevasti. Pyrin edelleen pitämään kiinni siitä, että perhe ruokailee yhdessä vähintään kerran päivässä, ja valmiit ruuat helpottavat siinä pysymistä.

Tällaisia isona satsina tehtävät ja parvekkeella jää(h)dytettävät ruuat meillä ovat esimerkiksi makaronilaatikko, lasagne, keitot ja erilaiset perunalaatikkoruuat. Usein on tullut myös leivottua jotain. Muuten päivä on ollut sitten sitä perus puuhaa, pyykkiä, viikkausta, siivousta, kodin laittaminen siihen kuosiin, että arki rullaa leppoisasti. Ja tietenkin, ekaluokkalaiselle päivä, jolloin ei tarvitse jäädä iltapäiväkerhoon vaan voi tulla kaverin kanssa kotiin heti koulun päätyttyä.

Aamiainen yökyläilevälle ystäväperheelle

Tuntuu, että viikonloppuihin on jäänyt enemmän aikaa tehdä perheen kanssa yhteisiä juttuja, pieniä reissuja, laskettelupäiviä ja kyläilyitä, kun sunnuntaina ei ole tarvinnut vielä alkaa stressata siitä onko kaikki valmiina arkiviikon pusertamiseen.

Oma osittainen hoitovapaani kestää syyskuusta huhtikuun loppuun. Kernaasti sitä vielä jatkaisin, mutta kuukauden päästä on kuitenkin paluu täyteen työviikkoon edessä. Meillä on matkasuunnitelmia joiden kannalta täysi palkka on taas tervetullut, ja töissä on mukavia uusia haasteita tiedossa kun työviikkoon jää paremmin aikaa projekteille ja opiskelulle rutiinien lisäksi. 

Uran ja työnkuvan mielekkyyden kannalta myös töille on hyvä keskittää aikaa ja energiaa, äitiyslomailun ja hoitovapailun lisäksi, joita molempia olen ”harrastanut” paljon elämässäni. Työn ja perhe-elämän tasapainoinon löytäminen on varmasti monella muullakin se ruuhkavuosien ikuisuuskysymys.

Kesää kohti toki arkikin helpottuu, harrastukset vähenevät kesäksi (ehkä..), ja pian on koululaisilla jo kesäloma. Lapset pääsevät polkupyörällä helposti joka paikkaan, ja illat tuntuvat pidemmiltä valon lisääntyessä.

Itse koen, muun perheen kompatessa, että tämä on ollut meille loistava ratkaisu! Äiti on ollut jaksavampi ja enemmän läsnä, ja pullaakin on ollut useammin.

Suosittelen lämpimästi osittaista hoitovapaata kaikille joille se työn ja talouden puolesta on mahdollista. Mikä tuloissa menetetään, korvautuu helpommalla arjella ja jaksavammilla vanhemmilla. Päivähoitoikäisen lapsen kanssa säästyy yhdeltä arkirumbapäivältä tai hoitopäiviä voi lyhentää. Mutta kyllä se näin koululaisten perheessäkin tuo kaivattua helpotusta, ja tarvitsevat hekin aikaa ja huomiota!

Pikkukoululaisen koulupäivä kestää sen neljä tuntia, joka taas on omaa aikaa eli arjen luksusta aikuiselle, vaikka sitten sitä että saa pestä ikkunoita rauhassa. Vaikka kyllä siitä vähän on vitsailtukin, että minä olen hoitovapaalla hoitamassa itseäni maanantaiaamut, kun olen käynyt urheilemassa ja muutaman kerran hierojallakin. 

Oheinen kuva on Pohjanmaan museosta Vaasasta jossa kävimme eilen. Tämän Tiina Laasosen teoksen nimi on Naisen osa - Paikka!. Teos puhutteli minua, koska itse koen vahvasti, että naisen paikka on juuri siellä missä hän kokee haluavansa olla. On se sitten kotona lasten kanssa, töissä uraa rakentamassa, murtamassa ennakkoluuloja tai nauttimassa elämästä! Ja parhaimmillaan toki näitä kaikkia, mikäli se naista itseään sattuu huvittamaan. 

Perheen ja työelämän tilanteeseen sopivasti molempien vanhempien kannattaa näitä mahdollisuuksia hyödyntää. Toki kannatan kaikkia ratkaisuita, joilla ihminen saa tasapainotettua työ- ja vapaa-aikaansa omaan elämäntilanteeseensa sopivaksi, oli lapsia tai ei. Välillä tuntuu, että osalla ei ole töitä, vaikka kuinka työhaluja löytyisi, ja taas niillä, joilla on töitä, on töitä aivan liikaa. Niinpä erilaiset osa-aikaiset ratkaisut ja lyhennetyt työviikot voisivat lisätä työssä jaksamista ja sitä kautta jopa tehokkuutta muillakin kuin niillä, jotka ovat lasten iän puolesta oikeutettuja työviikkoaan lyhentämään. Esimerkiksi mahdollisuus vanhojen vanhempien hoidosta johtuvaan osittaiseen hoitovapaaseen on mielestäni loistava! Ja osa-aika työt sopisivat varmasti paremmin monen arkeen, kuin mitä se nyt on mahdollista. 

Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta olla osittaisella hoitovapaalla!
Onko sinulla kokemuksia vastaavasta, tai mitä ajatuksia se sinussa herättää?

Postauksen kuvat ovat kännykän jemmasta löytyneitä kuvia viime syksystä eiliseen.

Iloista viikkoa kaikille, töissä, kotona, toivottavasti juuri siellä missä haluatkin olla!

Terkkuloin Taina

Yksi perjantai elämästäni

Minusta on ollut aivan super kiva lukea ihmisten "päivä elämästäni" postauksia.

Tänään heräsin jostain syystä puolta tuntia liian aikaisin (5:45).

Keitin kahvin ja otin hetken blogien lueskeluun,

ja aivan extempore päätin tehdä itsekin yhdestä päivästäni kertovan postauksen.

Eli tässä se tulee, yksi perjantai elämästäni.
Kuvat kännykästä ilman turhaa hieromista.

Klo 6:00 tietokoneella, blogien lueskelua, aamukahvia ja vitamiinijuomaa.
Seurana 14. hääpäivän kunniaksi mieheltä saadut komeat ruusut
jotka pidin eilisen etätyöpäivän tuossa työpöydällä ilahduttamassa.
Puolisen tuntia koneella, sitten meikkailut kirkasvalolampun edessä istuskellen.
Minä olen aina tykännyt meikata ja laittautua,
ei siksi että "täytyy", vaan siksi että siitä tulee itselle päivään mukava fiilis.

6:50 yritin käydä herättelemässä meidän eskaria,
ehkä maailman aamu-unisinta ihmistä, pienin pusuin.
Peiton alta kuulu vain äkäinen komento: Älä noki!
Melkoinen sanaseppo kuusivuotiaaksi, usein saa nauraa vedet silmissä,
ja samalla äiti toivoo ettei tuo joutuisi vielä ongelmiin terävän kielensä kanssa.

Eipä siinä muuta kuin puuron keittoon.
Muutama vuosi meillä pidettiin taukoa aamupuuroista totaalisen kyllästymisen takia,
mutta sitten koululaiset ilmeisesti huomasivat että oikeastaan onkin paljon helpompi kävellä valmiille aamupalalle
kuin tehdä itse leipiä, joten äidin puurot kelpaa taas.
Kaurapuuro syötiin oikean voin, mustikoiden ja kaupan mustikkasopan kanssa.

7:10 saatiin kammettua eskari sängystä ja silmät puolitangossa puuron äärelle.
Sitten kuljin ympäri taloa perus aamulorun kanssa:
Onko peti pedattu - tiskit koneessa - vitamiinit otettu - hampaat pesty - kirjat repussa - heijastin hihassa - avain mukana -
nyt sää kyllä myöhästyt - kännykkä pois..
No, viitosluokalaisella ei sitten kuitenkaan ollut kaikki kirjat mukana ja muisti sen koulumatkalla,
joten mies lähti viemään eskarilaista ja kirjaa 7:45.
Siivosin keittiön ja ehdin bussiin.

Meidän lähiöstä kulkee kerran tunnissa bussi, ja samojen tyyppien kanssa tulee rupateltua matkat.
Useita ystäviä ja sitten niitä tuttuja, joiden kanssa tiedetään toistemme työpaikat,
koirien nimet, lasten iät ja muut arkisissa rupatteluissa esiin tulevat asiat.
Tällä viikolla havahduin siihen, etten tiedä monienkaan nimiä meidän "bussiporukoista".
Kaikki on toki jotain kautta tuttuja: lapsen entisen luokkakaverin isä, kaverin naapuri,
äitiyslomavuosien mammakerhokaveri jne.
Otin asiakseni ylittää sen kiusallisen kynnyksen ja olen nyt parina päivänä heittänyt ilmoille tämän hassun huomion,
että tässä sitä päivittäin jutellaan mutta kaikki eivät tiedä tai muista toistensa nimiä.
Niinpä tänäkin aamuna sain parille tuttavalla nimen ja pari uutta Linkedin kontaktia.

Aamulla töissä olin suunnitellut osallistuvani yhteen webinaariin,
mutta aamupäivä huiskahtikin saapuvien ja lähtevien laskujen ja sähköpostien kanssa.
Ruokatunnilla vein rätisevät kuulokkeeni takuuhuoltoon
ja hain Ruohonjuuresta vegaanisen takeawayn niinkuin aika usein tulee tehtyä
jos en mene jonkun kaverin tai kollegan kanssa lounaalle.

Lounasta söin koneen ääressä ja kirjoittelin tätä postausta tähän saakka.
Loppupäivä vierähti muutamassa palaverissa (lähinnä etä)
enkä saanut tehtyä läheskään kaikkea mitä olin aikonut.
Kiva työpäivä oli silti, ja kuulin mm. lauseen "kiitos paljon että teit tämän"
sekä nauroin monta kertaa ääneen kollegoiden jutuille Slackissä
(sellainen "työ chat" jossa on sekä yksityisviestejä että eri projekteihin ja aiheisiin liittyviä keskusteluita).
Pieniä juttuja, mutta kiitos ja toisten huomioiminen sekä huumori vaan saavat viihtymään töissä.

Töistä lähtiessä alkoi jo ilta tummua, ja totesin taas, on tämä Tampere kaunis kaupunki.
Meidän toimistosta pääsee ihastelemaan koko komeutta kattojen yltä.

Juoksin viideksi matkahuollolle hakemaan kuivajääpakettia.
Treffasin siellä käly, joka otti puolet jäistä ja sain kyydin kotiin.
Hiilidioksidijäällä saa kivoja Halloweenin höyry-efektejä aikaan,
kuvia vanhoissa postauksissa aiheesta esim. täällä ja täällä.

Tänä vuonna ei yhtä isoja bileitä järkätä,
mutta jotain pientä Halloween meininkiä huomisille vieraille kuitenkin.
Tuleehan meille super tärkeä vieras, pieni kummityttö, ja heidän kuusihenkinen perheensä.

Kotona olin viiden jälkeen. Kaikilla lapsilla oli kaveri meillä.
Onneksi tein eilen illalla neidin kanssa kilon jauhelihaa lihapulliksi ja kilon porkkanoita raasteeksi,
makaroonit keittämällä oli nopeasti ruoka pöydässä.

Ruuan jälkeen kurvasin kauppaan.
Hieman meitä nauratti uuden Linkedin tuttavuuden, bussi juttukaverin kanssa,
kun ensin oltiin samaan aikaan Alkon viinihyllyillä, sitten marketin juusto-osastolla.
Kauppoihin meni reilu pari sataa,
kun huomisia vieraita varten ostin sipsejä, karkkeja ja limua, niitä meillä harvemmin ostellaan,
ja tietenkin leivontatarvikkeet pariin erilaiseen pizzaan.

Kun tulin kaupasta, oli meidän eskarilais poika lähtenyt parhaan kaverinsa,
naapurin tytön kanssa koulun discoon.

Huomasin, että kello on 19:30 enkä ole ottanut töistä lähdön jälkeen yhtään kuvaa tähän postaukseen.
Harvinaista kyllä laitoin vasta tuolloin päivän ensimmäisen pyykkikoneellisen pyörimään.

Discoilijat saapuivat kotiin ja alkoivat pelata pleikkaa.
Minä järkkäsin yhden keittiön laatikon ja tein muita pieniä kotihommia,
sekä pieniä valmisteluita huomista vieraiden saapumista varten.
Koti on vähän mullin mallin, mutta luotan siihen että ystäviä ei moinen haittaa,
kunhan saadaan pitkästä aikaa viettää aikaa yhdessä.

Siedätin lapsia laajentamaan musiikkimakuaan soittamalla Abbaa, retro discoa ja Chisua.
Viidesluokkalainen poitsu teki minulle "prankin" ja rupesi temppuilemaan kännykällä Google Homen kanssa.
Minä komensin laitetta "OK Google, stop" "OK Google, stop" "OK GOOGLE, STOP!"
Ja Abba vaan stoppasi hetkeksi ja jatkoi heti soittamistaan.
Pianhan tuo poitsu tuli hihitellen pyytämään anteeksi,
oli kuulemma aika huvittavaa seurata kun äiti suuttuu koneelle.
No nauratti kyllä itseänikin,
kun huomasin jälleen lasten olevan aika paljon etevämpiä teknologian kanssa kuin itse olen,
ja tämä muori on kyllä jo aika vietävissä!

Levitin pyykit ja latasin uuden koneellisen pyörimään.
Viime viikonloppuna pyykkäilin syysvaatteita ja kenkiä pois eteisestä.
Nyt pakkailin niistä viimeiset laatikkoon ja varastoon.
Hyvinkin oli ehtinyt kuivua viidessä päivässä.

Mies ja lapset askartelivat Halloween kurpitsan.
Kaikki lapset osallistui kaivertamiseen, eskarilainen piirsi, mies porasi.

Niin oli hauskaa, että nuorin ei ihan ehtinyt saada housuja alas ajoissa vessassa.
Vielä siis tälle illalle vessan lattian pesu ja kolmas koneellinen pyykkiä.
No, pieni pisu ei maailmaa kaada, erittäin harvoin tällaista enää meillä sattuu,
vaati kovan nauruhepulin ja väsymyksen.

Vielä ei ole päätetty laitetaanko tuonne kurpitsalyhtyyn huomenna kynttilä,
vai oksentaako se dippiä sipsikulhon vieressä.
Tämän illan kuitenkin muikeilee led-kynttilöillä.

Lapset menivät aivan liian myöhään nukkumaan, mutta onhan nyt viikonloppu.
Isommat katselivat sängyissään vielä hetken Netflixiä,
nuorin yritti vielä viimeisillä hereillä olon hetkillä nitkuttaa heiluvaa hammasta irti.

Me on höpötelty miehen kanssa sohvalla päivän kuulumisia ja maisteltu viiniä.
Välillä meinasi päivän mittaan vähän tunnelma ja äänensävy kiristä,
mutta päivän päätteeksi on mukava käpertyä toisen kainaloon,
ja todeta, että oikein hyvä päivä tästäkin tuli.

Ihan sellainen ruuhavuosi -perus hyvä perjantai.

Paljon jäi huomiselle hommaa,
mutta mitä ei ehdi tehdä ennen vieraiden tuloa niin tehdään sitten porukalla.

Nyt sitten vaan odotellaan että kaikki lapset varmasti nukkuu,
mutta kukaan ei vielä herää pahaan uneen..
jokainen vanhempi varmasti tietää tämän vaiheen illasta.

Tämmöinen oli mun yksi perus päivä.
Tuntuiko tutulta vai kaukaiselta?

Linkkaa ihmeessä kommentteihin jos olet tehnyt oman päiväni-postauksen,
tai jos kenties innostut tekemään omasi. :)

Iloista viikonloppua,
terkuin Taina

Kesäkuun kuulumisia - juhannus, telttamatkan pakkauslista, ripsien kestotaivutus ym.

Juhannusta vietimme leppoisasti kotosalla.
Kävimme minigolffaamassa, grillailimme, saunoimme, nukuimme pitkään
ja illalla piipahdimme paikallisella kokolla.
Seurakunnan tapahtumassa oli paljon lapsiperheitä liikenteessä,
ja se oli juuri sopivaa tekemistä lasten kanssa meidänkin perheelle.

Tapahtumassa huomasin maahan tippuneen kukan ja nappasin sen hiuksiin.
Kivan kesäinen meininki!

Ruuiksi laitettiin kaikkien toive ruokia, kuten kermaperunoita ja pihvejä sekä itse tehtyjä hampurilaisia,
ja tietenkin leivottiin raparperista yhtä sun toista.

Kotijuhannus tuntui mukavalta vaihtoehdolta,
kun kesäkuussa on ollut paljon kaikenlaista menoa ja meinikiä.

Edellisenä viikonloppuna oli mulla jännät paikat,
kun järjestelemäni firman kesäpäivät vietettiin Mänttä-Vilppulassa.

Kovasti mieluinen työtehtävä tuollainen on,
vaikka välillä sain kotona lempeitä humoristisia viittauksia
Kaverille ei jätetä-sarjanpikkujoulujakson juhlien järjestäjästä..
Taisin vähän ressatakin, että meneekö kaikki varmasti hyvin.
Mutta meni kyllä, ainakin noin pääpirteittäin.
Aina toki voi ottaa opikseen ja parantaa seuraavaan kertaan!

Mukana oli työkaverit perheineen ja puolisoineen, toki osa yksinkin.
Rapukartanon majoitukset olivat siistit ja viihtyisät,
saunasafari toimiva savusaunoineen ja paljuineen niin perheille kuin myöhemmille illan istujille.

Ruuat olivat maittavia niin Rapukartanolla kuin ravintola Göstassa,
kokous oli hyvä ja hyödyllinen,
ja taidettakin ehdittiin ihmettelemään Serlachius-museoilla.
Lapset on ihan mielissään Gustaf-museossa itse tekemistään papereista, ja totesivat,
että "vähänks sulla on äiti kiva työpaikka kun mekin päästiin tänne!". Niin on.

Molemmille paikoille lämmin suositus sekä matkakohteena perheen kanssa
että kokouksen pito paikaksi!

Koivulahden Rapukartano

Ja työhommista turhamaisuuksiin.
Kesän tuloon, minä vanha tälläytyjä, olen valmistautunut helpolla kestomeikillä.
3D kestopigmentoitujen kulmakarvojen ja ja kestopigmentoitujen eyelinereiden lisäksi
otin YUMI Lashes- ripsien kestotaivutuksen ja värjäyksen.
Nämä on mulle tehnyt ElinaK Tampereella.
Aiemmin olenkin tehnyt postauksen tuosta kestopigmentoinneista.

Aamut mökki kyläilyillä ja leirintalueella tulevat olemaan niin helppoja!

Kyllä, meillä on taas kesäreissu suunnitteilla, ja pakkauslista on kaivettu esiin.
Jokaisen tavaroille on oma läpinäkyvä muovilaatikko, samoin keittiötavaroille.
Nätisti pinoutuvat auton perään ja vaatteet ja tavarat pysyy järjestyksessä
vaikka majoituspaikkoja vaihdellaan.
Hauskaa, että vuonna 2014 tänne lataamaani listaa on edelleen käyty hyödyntämässä
ja siitä on kuulemma moni saanut vinkkiä omiin pakkailuihin.
Laitetaanpa siis tännekin päivitetty versio meidän pakkauslistasta.
Voit halutessasi käydä lataamassa sen täältä koneellesi ja muokata mieleiseksesi.

Ensi kuussa siis reissupostausta tulossa mm. Öölannista, Kolmårdenista, Legolandista ja Tanskasta.
Aiempia postauksia voit halutessasi käydä kurkkimassa vaikkapa
täältä (Tanskasta) ja täältä (Öölannista), sekä Telttailusta lasten kanssa.
Samoissa paikoissa on siis reissattu ennenkin, mutta paljon tuolla on nähtävää
joten mikäpä jottei tänäkin vuonna sinne suunnille!

Muuten on kesäkuun päivät menneet lapsilla loma-puuhissa ja itsellä työn touhussa.
Välillä sentään olen jonkun kaverin kanssa ehtinyt piipahtaa iltakävelylle.

Sateen jälkeen iltaisin lähijärven pinnalla on ollut lumoavan kaunista usvaa.

Iloista alkavaa heinäkuuta!
Aurinkoisin terveisin,
Taina

ps. Lukuisista linkkauksista huolimatta postaus ei sisällä blogi-yhteistöitä ;)

Työpaikan vaihtaminen ja muita talven kuulumisia, sekä mokkapalaresepti (gluteeniton, maidoton, munaton)

Hei ystävät!

Aika on vierähtänyt kuin siivillä edellisestä postauksesta!

Uudessa työpaikassa aloittaminen on ollut sen verran intensiivinen puristus,

että vapaa-ajalla on tullut keskityttyä lähinnä perheen kanssa olemiseen.

Että mitenkös se työpaikan vaihtaminen on sitten sujunut?

Irtisanoutumisen jälkeen pakersin vielä kuukauden vanhassa duunissa.

Motivaatio oli välillä jo vähän niin ja näin,

mutta toisaalta ehdin hyvin siirtää ja ohjeistaa kaikki työt ja tehtävät,

tyhjäillä koneet ja pöydät

ja hyvästellä työkaverit useammalla eri toimipisteellä, viettää useampia läksiäisiäkin.

Käytiin hienosti syömässä..

 

Ja toisella porukalla mökkibileitä rymyämässä..

 

Huomasin taas olevani sitä tunteita purskahtelevaa tyyppiä, 

joka itkee sanoessaan ettei voi pitää puheita ettei ala itkeä.

Viimeisen kerran ajaessani jo kyllästymiseen saakka ajamaani reittiä Järvenpäästä Tampereelle

itkeä kollotin kuin vesiputous. 

Linnatuulesta pysähdyin ostamaan lisää Nessuja.

Kyllä siinä kävi monia tunteita pinnassa,

halailtuaan vikat heipat työn merkeissä monille ihanille tyypeille, 

ja miettiessään, että olenko nyt ihan oikeasti tehnyt oikean valinnan.

Haikeutta, luopumista, epävarmuutta.

Siinä tutussa ja turvallisessa olisi kuitenkin ollut niin paljon helpompi pysyä.

Meemifanina näitä tuli keräiltyä noina viikkoina talteen läjäpäin.

 

Entisiltä työkavereilta saadulla Iittalan lahjakortilla päätin ostaa jotain täysin omaa,

en mitään viisasta, kuten täydennystä kodin astiastoon,

vaan jotain hyvää mieltä tuovaa, ihan omaa höpöä.

Päädyin ostamaan vaaleanpunaisen Vitriinin,

jossa säilytän korviksia vaatehuoneessani.

Joka aamu ja ilta se tuo hyvää mieltä, 

ja muistuttaa kivoista tyypeistä, hetkistä ja muistoista.
Ja onhan se nyt tosi söpö!

Muutama lisäkuva vaatehuoneesta tähän. :)

 

 

 

Mutta kyllä minä kuulkaa olen viihtynyt uudessa duunissa!

Uusi työ oli alussa haastavaa.

PC:stä Maciin siirtyminen, kaikki uudet ohjelmat, ihmiset, toimintatavat..
- Kunnon aivojumppa!

Tehtävät ovat monelta osin saman kaltaisia, 

mutta ne on pitänyt opetella tekemään uudella tavalla.

Nimiketasolla muutos oli myynti- ja koulutuskoordinaattorista

Johdon assistentiksi ja myynti- ja markkinointisihteeriksi.

Ja päivääkään en ole katunut! 

Viihdyn, tykkään, olen ihan liekeissä!

Maanantaiaamuisin ei v*ta lähteä töihin.

Silloin kun lähden, jos en jää pitämään etäpäivää.

Työhuonetta olen kevyesti järkkäillyt omaksi kotikonttoriksi.

 Ja ilman asennne-lasinalusiahan ei voi töitä tehdäkkään.

 

Pelko siitä, voiko missään muualla olla kivoja kollegoita oli turha.

Kyllä niitä hyviä tyyppejä on uudessakin työpaikassa.

Ihan tosiaan nyt tuntuu, että olen löytänyt unelmaduunin.

Tällä kertaa ruoho siis oli vihreämpää siellä aidan toisella puolella!

Vaikka vilpittömästi toivon kaikkea hyvää vanhoille kollegoille,
ja olen paljosta kiitollinen vanhalle duunipaikalle,

se ei enää ollut mun juttu.

Rohkaisenkin kaikkia,

jotka pohtivat työpaikan vaihtamista

- tee se siirto, käännä se kortti, kuuntele sydämen ääntä!

Serkukset ja parhaat ystävykset

Vaan on tähän alkuvuoteen sentään muutakin mahtunut kuin mun töitä.

Perheen "isot pojat" ovat olleet paljon partio hommissa- ja leireillä.

On vietetty  6- ja 13-v. synttäreitä ja kaikkien lasten yhteisiä sukulaissynttäreitä.

6-vuotis synttärit vietettiin päiväkodin juhlassalissa peuhuten,

vuokra oli erittäin kohtuullinen ja menoa ja riemua piisasi.

Sukualaisten kanssa juhlittiin kaikkien lasten synttärit yhdessä rytäkässä.

Lapset toivoivat sateenkaarikakkua, joka on joskus onnistunut ihan hyvinkin.

Alkuhan meni ihan mallikkaasti..

Kakkua valmistaessa katselin lasten kanssa samalla Putousta,

joten en vissiin toiminut ihan riittävän ripeästi.

Täytteet ehti jässähtää vähän turhan paljon ennen kumoamista...

 Mutta hyväähän tuo oli kuin pentele,

valkosuklaa-kerma-juttu,

ja peittyi kivasti kynttilöihin joita oli se 6+11+13. :D

Eikä lopputuloskaan ollut sentään tarjoilukelvottoman ruma.
Resepti täällä.
Meillä tehtiin tietysti pohja gluteenittomista kekseistä.

Ensi viikolla keskimmäinen poitsu täyttää 11 vuotta.

Mies on nyt Atlantassa työmatkalla ja tuo sieltä lahjan.

Itse olen tilannut käsilaukun ja lompakon,

ja lapsille tietysti paljon vaatteita.
Siellä vaan on niin paljon halvempaa!

Hienoja tuo on osannut ainakin aiemmin valita, joten viikon päästä on meillä pieni joulu. :)

Ja niin, omia synttäreitä vietin kanssa. Silloin päivitin Faebookkiin näin:

Iloista ystävänpäivää kaikille! <3 Kiitos että olette kaikki siellä, hiekkalaatikko kavereista uusiin tuttaviin. Olette tärkeitä jokainen, vaikka ruuhkavuosibuugiessa ei yhteyksiä aina ehdi pitää. Kiitos ymmärryksestä. Mummuina ja pappoina sitten. <3 Ja kiitos synttäri onnitteluista! Tämän lähemmäksi neljääkymmentä ei pääsekkään olematta 40. Jaa mitenkäs sitä juhlapäivää on vietetty? Aamulla heräsin onnittelulauluun ja halikasailuun. Poika hiihti kavereiden kanssa kouluun. Kivaa asua riittävän maalla. On ollut ihania viestejä, soittoja, lahjoja, ruusuja, ystävä lounaalla. Päivän vietin letkeästi lempi-veloureissa kotikonttorimeiningeissä. No, päivän viimeisen työtunnin tein hieman illemmalla, haettuani laturinjohdon työpaikalta jotta kone taas toimi. Vanhuus ei tule yksin. Uudessa työssä nyt kuukausi takana – alan olla käryillä, tiedän jo mitä pitäisi tehdä vaikka en kaikkea ehdi tai heti osaa. Ratkaisu tuntuu edelleen oikealta ja hyvältä. Lähimmäksi juhlahumua taisin päästä siivotessani tyttären luokan järjestämän discon jäljiltä koulun salia. Vaan onhan tähän lähiviikkoihin mahtunut juhlahumuilua ystävien kanssa ihan riittävästi näinkin. Kiitos vielä niistä! Elo on vähän kuin tässä kuvassa jonka nappasin tänään discoilijoita kyyditessäni – väriä, valoa, varjoja, kerroksia, kauneutta, pilviäkin taivalla mutta vaaleanpunaisilla reunoilla varustettuja melkein kaikki. Nyt pötkähdän ukon kainaloon sohvanmutkaan ja otan mukin viiniä. Siinähän tuo on pysynyt rinnalla jo yhden täysi-ikäisyyden verran. Ei olla teinejä enää. Mutta elämä on hyvää juuri nyt, juuri näin, juuri tämän ikäisenä.

(mulla on muuten nykykään koneeseen laturit kotona ja töissä) ;)

Laskettelemassa on käyty paljon. 

Huippua, kun perheen nuorinkin pärjää jo rinteessä niin kuin muutin, 

jaksaa ja haluaa laskea koko päivän, ja lähes kaikista rinteistä.

Yksi viikonloppu vietettiin perheen kesken Himoksella.

 Muuten on ollut aina sekalainen seurue lastenkin kavereita mukana.
Onneksi on tila-auto.

 

Pääsiäisenä sitten lähdetään katselemaan vielä löytyykö Lapista lunta,

Tampereen seudulla alkaa olla jo aika keväistä.

Ensi kuussa vanhempani muuttavat meidän kadulle valmistuviin rivareihin,

ja lapsuudenkotini saa uudet asukkaat.

Vähän sisustelu- ja pihahommiakin olisi vireillä.

Enköhän minäkin tästä tieni takaisin bloggeriin löydä,

kun elämä alkaa asettua uusiin uomiinsa.

Aikaa jää taas tasaisemmin myös ystäville, harrastuksille ja rentoilulle.

Tanssitunteja en tänä keväänä ohjaa,

mutta baletissa olen käynyt,

 ja koittanut muutenkin liikuskella fiiliksen mukaan useamman kerran viikossa.

Laitetaanpas loppuun vielä meidän tämän hetken suosikkiresepti:

Mokkapalat 

gluteeniton, kananmunaton, maidoton

Pohja:

8 dl luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta (esim. Semper FinMix)

6 dl sokeria

4 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

2 dl juoksevaa margariinia (maidotonta)

4 dl vettä

7 rkl kaakaojauhetta
 

Kuorrutus:
100 g margariinia (maidotonta)
9 dl tomusokeria
10 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään

lisää rasva ja vesi 

Sekoita tasaiseksi, kaada leivinpaperillä peitetylle uuninpellille.

Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. 

Anna pohjan jäähty ja valmista sitten kuorrute. 

Lisää kahvi sulatettuun margariiniin,

sekoita loput aineet keskenään ja lisää vähän kerrallaan margariiniseoksen joukkoon, 

sekoita tasaiseksi. 

Voit säädellä kuorrutteen paksuutta tomusokerin määrää muuttamalla. 

Levitä kuorrute pohjan päälle, koristele nonparelleilla ja anna kuorrutteen jähmettyä. 

Taipuu vaikka jalkapallo-aiheiseksi "synttärikakuksi".

Tai herkuttele muuten vaan.

Iloista ja onnellista oloa ja kauniita kevätpäiviä toivotellen,

Taina