Karkiton - sipsitön - alkoholiton 3 kuukautta

Vuosi 2019 alkoi pienellä FB-haasteella. Viettäisin niin monta päivää ilman karkkia, sipsiä ja alkoholia, sekä lisäksi harrastaisin liikuntaa tai kehonhuoltoa joka päivä vähintään puolen tunnin ajan, kuin päivitykseen tuli tykkäyksiä ennen vuoden vaihtumista. Päivässä tykkäyksiä kertyi sen verran, että pyöristin luvun itse hieman ylöspäin, tasan kolmeen kuukauteen.
Halusin tehdä lupauksesta riittävän julkisen, jotta siinä tulisi myös pysyttyä. Alkoholin ja herkkujen suhteen pysyinkin, mutta tuo liikuntahaaste meni hieman ”sinne päin”.

Mihinkään totaaliseen herkkulakkoon en halunnut alkaa, koska tavoitteena oli nimenomaan hakea korjausliikettä, en kuuria.
Minulle lasten kanssa leipominen, pizzalla tai hampparilla käynti tai take a way ruuat perheen kanssa tai reissun päällä on sitä arjen luksusta, josta nautitaan yhdessä. En halua olla äiti, ja esimerkki naisesta, joka pupeltaa salaattia kun muut syö pizzaa.

Minulle myös ns. herkkujen määritteleminen olisi ollut vaikeaa, koska meidän kotiruokiimmekin kuuluu toisinaan itse tehdyt piiraat, tortillat, tacot, pizzat ja pannarit.
(kännykkää selatessa tosin huomasin että olen näinä kuukausina kuvannut vain leivonnaisia, joten mennään kotiruokakuvien sijaan näillä.) :D

Viime vuoden alussa otin terveyskuurin Fitfarmin ohjeilla, siitä postaus täällä. Kesällä olin kuitenkin jälleen leikkauksessa (postaus), ja terveyshuolia ja kipuja sujuvasti tekosyynä käyttäen lipsuin terveellisistä elämäntavoista, ja pudotettu muutama kilokin hiipi hissukseen takaisin.

Oikeasti kuitenkin teidän, että kun liikun riittävästi ja syön pääsääntöisesti hyvin voin ja jaksan paremmin. Myös normaalipainon keskivaiheilla olo on hyvä ja vaatekaapin sisältö sopiva, mutta painon hivuttautuessa turhan lähelle normaalipainon ylärajaa olokin on huonompi, enkä halua vaatteitakaan lähteä kokonaan uusimaan.

Alla siitä, miten mun kolmen kuukauden karkiton-sipsitön-alkoholiton meni.

Karkki ja sipsit
Tämä ei oikeastaan ollut kovin paha. Toki tulee välillä suklaanpala tai pari napattua jälkkäriksi, tai tortillojen kanssa syötyä nachoja, mutta muuten karkit ja sipsit kuuluvat minulla juhliin ja erikoistilanteisiin, eivät päivittäisiin tapoihin tai aterioita korvaamaan.
Huomasin kyllä, että sokerihammas toisinaan ilmoitteli itsesään, ja ehkä hieman normaalia useammin tuli leivottua. ”Ihan vaan perheen iloksi”.
Jälkkäreiksi otin kuivattuja tai tuoreita hedelmiä jos piti saada ruuan päälle ”suu makeaksi” niin kuin meillä tavataan sanoa. Viikonloppuisin ja kylässä sitten saatoin herkutella pullalla tai vastaavalla, jos gluteenitonta sattui olemaan tai tarvitsin itse taikinaterapiaa.

Pelkkä karkkilakko on kyllä helppo kiertää kekseillä, jätskeillä ja pullilla niin halutessaan, joten laajensin määritelmää hieman ”turhien makeiden karsimiseen arjesta”.
Mutta esimerkiksi vieraille leivoin ja silloin itsekin maistelin, esim. näitä brownie-blondie ruutuja..

Alkoholi
Tässä tiesin olevan petrattavaa. Myönnän, että jos perjantaina on perjantaipizzaa sen kaveriksi usein kuuluu punaviini, samoin viikonloppuillan ”sohva treffeille” miehen kanssa. Samoin ravintolaillalliselle. Illanistujaisiin ystävien kanssa skumppa. Kylmä sidukkakin on aika maistuva kunnon saunottelun päälle. Jos on aikuistenjuhlat, en todellakaan siemaille kahta siideriä illan mittaan ja lähde kotiin klo 12. Iän kertyttyä huomaan myös, että unen laatu ja seuraavan päivän vireystaso kärsivät selkeästi jo lasillisesta viiniä. Ja kunnon juhlien jälkeen olotilat.. huoh.

Luin mielenkiintoisen Ylen artikkelin, jonka otsikko on ”Mistä tiedät, että keski-ikäinen lähtee lomalle tai viettää parisuhdeaikaa? Hän kertoo siitä skumppakuvalla somessa” Olen varmasti itsekin toiminut näin – alkoholikuvia viestittämässä erilaisista ”erityshetkistä”, vaikka joku muu kuva voisi olla ihan yhtä kuvaava. Tämä on asia, jonka aion jatkossa tiedostaa paremmin.

Ja lisään nyt tähän selvyyden vuoksi, että alkoholia en kuitenkaan joka viikko käytä ja juhlissa ja ravintolassa käyn myös autolla (jolloin en ota yhtään). Päätin kuitenkin opetella turhista tottumuksista ja mielleyhtymistä eroon kolmen kuukauden tipattomuuden aikana. Haluan, että alkoholijuomat ovat erikoistilanteiden herkkuja, jos myös seuraavana päivänä on sopiva päivä ottaa lungisti.
Opin, että fine dinning paikoissa saa upeita alkoholittomia kuohareita, että saunan jälkeen alkoholiton siideri maistuu aivan yhtä hyvältä kuin holillinenkin versio, että maku vichyt, mehut ja limut ovat oikein hyviä herkkujuomia viikonlopun herkkujen kaveriksi. Muutamia ravintolailtoja ja juhlia osui tähän jaksoon, ja aivan yhtä hersyvän hauskoja ne olivat alkoholittakin. Näköjään edellisestä raskaudesta ja imetysajasta oli sen verran aikaa, että nämä olivat jo päässeet vähän unohtumaan.

Absolutistina en meinaa jatkaa, mutta jatkossa se viinilasillinen saa enemmänkin olla se erityistilanteen erityisherkku.

Liikunta
Monipuolinen liikunta on ollut minulle aina tärkeä osa elämää. Opiskeluaikana tein tanssijuttuja työkseni, opetin ja tanssin esiintyvässä ryhmässä. Sittemmin treenit on keventyneet ja muuttuneet, työmatkapyöräily, kävelylenkit ystävän kanssa, laskettelu perheen kanssa ja joku kiva jumppa tai tanssitunti viikossa. Kroppa on pehmentynyt, ja kalenteriin on muka yhä vaikeampi raivata aikaa liikunnalle.
Pyrin suhtautumaan liikuntaan siten, että se ei ole rangaistus herkutteluista tai ”läskien tiristystä”, vaan hyvää mieltä ja oloa tuova stressin poistaja, tärkeä itsestäni ja toimintakyvystä huolenpitämisen keino.
Pyrin olemaan kehopositiivinen, mutta toisaalta olen päättänyt, että peffasta ei saa tulla sellainen kuin tarttuisi muovipussilliseen viiliä.
Tiedän, että olen parempaa seuraa, jos saan liikkua riittävästi, ja venyttelystä tulee aivan super hyvä olo! Niinpä päätin ottaa projektiksi järjestää aikaa liikkumiseen. Jonkun verran sain tämän suhteen petrattuakin. Iltaisin saatoin vielä ruveta kymmeneltä venyttelemään, jos ei päivään ollut ehtinyt liikuntaa mahduttaa - tympeää aloittaa, mahtava fiilis sen jälkeen!

Lajeissa päätin olla itselleni armollinen, ja tehdä vain niitä juttuja jotka saavat super hyvälle tuulelle, ovat tehokkaita mutta ei mitään suorittamista. Tiedän, että kuntosali olisi lihaskunnon ylläpitoon tällä iällä jo tärkeää, mutta kun se salille lähtö ei motivoi niin ei motivoi. Niinpä kävin erilaisilla tanssitunneilla, hiihdin ja laskettelin, kävin kavereiden kanssa kävelyllä. Maanantait olin hoitovapaalla, silloin kävin usein aamupäivällä uimassa.
Myös ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen on rakas ja super paljon positiivista energiaa itsellekin tuova harrastus, mutta omia vakkari tunteja en enää ota lisästressiä ja pakollisia lähtöjä tuomaan muutenkin täyteen kalenteriin. Sijaisuuksia teen sen sijaan mielelläni silloin tällöin kun pyydetään.

Järjestin myös meidän olkkarissa Method Putkisto ja Pilates ohjaajaksi opiskelevan ystäväni kanssa tiiviskurssin - äiti ja ystäviä treenikavereina ja ohjaajana lapsen kummitäti, ei tarvitse vaivautua poistumaan kotoa.. ei tämän parempaa treenitapaa voisi ollakaan!

Käytännössä kuitenkin, tämä osuus haasteesta ei onnistunut. Reissupäivinä en herännyt viideltä aamulla treenaamaan, flunssassa en jaksanut edes venytellä, jonain päivänä ehdin liikkua useamman tunnin, mutta sitten arki painoi päälle niin ettei seuraavana päivänä ehtinyt mitään ”omaa”. Liikuntaa kuitenkin lisäsin syksyyn verrattuna, ja siihen olen tyytyväinen.

Motivaattorina toimi myös synttärilahjaksi saatu Polar A370, jonka avulla koitin ainakin kerätä sen 10 000 askelta päivään ja välttää liian pitkiä yhtämittaisia istumisia. Usein ne päivän ”aktiivisuudet” siinä saakin täyteen ihan reippailla kävelyillä bussille työpäivinä ja puuhailemalla illan kotiaskareita. Kotitoimistopäivinä ilman kauppareissuja tai siivoamisia toisaalta askeleita saattaa kertyä vain muutama tuhat, silloin kyllä tekikin illalla mieli lähteä vähän kävelylle tai hiihtämään.

Liikuntahaastetta koitan rennolla otteella jatkaa, hyvä tavoite tuo puolituntia on toki ihan toimintakyvyn ylläpitoon. En kuitenkaan aio ottaa stressiä treeneistä tai liikkua riittävän unen kustannuksella, vaan varata niitä hetkiä arkeen, jolloin ehtii ja jaksaa pienenkin liikuntapyrähdyksen tehdä.

Uni
Unta on riittänyt. Paljon. Lisääntynyt liikunta ja ulkoilu ovat selkeästi lisänneet myös unen tarvetta, ja viikonloppuina illat eivät ole venähtäneet puolille öin elokuvan äärellä viiniä siemaillen. Uni- ja vuorokausi rytmi ovat viikon ympäri olleet samat, ja aamuisin on herännyt pirteänä yleensä aina ennen muuta perhettä. Hyvin nukutut yöt taas lisäsivät energiaa ja jaksamista päiviin, jolloin jaksoi vähän kuntoilla, jolloin taas illalla nukutti hyvin – erittäin positiivinen kierre siis! Aktiivisuusrannekkeen mukaan uni on hyvin yhtenäistä ja rentouttavaa, syke käy yleensä yöllä noin 45:ssä. Työstressi tai myöhäinen liikunta toisaalta vaikuttavat selkeästi unen laatuun heikentävästi, tällöin yön alhaisin syke on ollut siinä 56 paikkeilla.
Hyvät unet olivat tämän kokeilun ehdottomasti parasta antia.

Paino ja sentit
Koska syön jo valmiiksi aika terveellisesti, ei tämä kolmen kuukauden jakso vaikuttanut radikaalisti kroppaan. Minulle terveellinen on siis 4-5 ateriaa päivässä, joista jokaisella runsaasti kasviksia, hyvää hiilaria ja rasvaa, laadukasta proteiinia. Vaaleaa viljaa ja lisättyä sokeria pyrin syömään vain pari kertaa viikossa. Tämä paremminkin vahvisti näkemykseni siitä, että painon saisin tippumaan ja kroppaa sutjakammaksi parhaiten ”älä santsaa” dieetillä, pienentämällä annoskokoa, karsimalla hiilareita ja kasvattamalla lihasta.
Minulle toisaalta on erittäin tärkeää näyttää lapsille (omasta mielestäni) normaalia ja terveellistä suhdetta ruokaan, syödä perheen kanssa yhdessä vähintään kerran päivässä (ja samaa ruokaa), kykyä herkutella juhlahetkinä hyvillä mielin, se ettei laihduttamisesta jauheta tai kenenkään vartalosta, edes omasta, puhuta rumasti.
Mutta lukuina, painoa lähtipari kiloa, ja ”uimarenkaan” ympärys kapeni 5 cm, peffan 3 cm. Maaliskuun lopussa lasketteluhousut ei kiristänyt samalla tavalla kuin alkutalvesta, kuten tavoite oli. Ihan kivahan se on.

Jatko
Ostanko 1.4. levyn suklaata, sipsipussin ja karkkipussin, ja kulautan ne pullollisella punkkua alas? No en! Ja niin, onhan se maanantai, ja tiistaina mennään juniorin kanssa ohjaamaan Kehonpaino Perhe-tuntiakin töiden jälkeen. Mutta viikonloppuna varmasti maistelen tauolla olleita herkkuja.

Normaaliin elämään kuuluu herkut, ja juhlahetkiin toisinaan myös alkoholi. Tämä oli hyvä tapa kyseenalaistaa omia tottumuksiaan ja opetella turhista tavoista pois, mutta mitkään ismit ei minulle sovi, joten kaikkea kohtuudella jatkossa, kiitos!
En pistä pahakseni ,jos saan vielä muutaman kilon karistettua kun työmatkapyöräilykausi alkaa, mutta en myöskään aio kituttaa nälässä tai ruveta punnaamaan ja kyttäämään jokaista suupalaa. Ja jos paino hiipii takaisin, niin otetaan taas ensi vuoden alussa pieni terveyskuuri.
Tämän suuntaisena aion kuitenkin tapoja pitää, koska olo on ollut energinen ja hyvä.

Tulikos sinun tehtyä uudenvuodenlupauksia, ja pitivätkö ne?
Tai onko tapanasi muuten ottaa välillä "terveyskuureja"?

Iloista viikon jatkoa!
Terkuin Taina

Kestovanulappujen ompelu

Diy vanulaput syntyvät helposti jämäkankaista, eli ovat hyvä vaihtoehto tekstiilinkierrätykselle loppuunkäytettyjen vaatteiden 
ja pyyhkeiden osalta. Kestovanulaput ovat sekä ekologinen että taloudellinen ratkaisu.
Meidän huushollissa on kaksi naista jotka käytämme kasvovettä aamuin illoin, froteepuolen karheampi puoli taas on mukavasti hieman kuoriva kasvojen pesuun. Muitakin tarpeita vanulapuille silloin tällöin löytyy. 
Esimerkiksi kynsilakan poistoon toki vielä kaupan kertakäyttöisiä vanulappuja tarvitaan.

Onnekseni en ole vielä löytänyt sisäistä konmarittajaani, vaan ompeluinnon iskiessä pyyhekaapista löytyi kulahtaneita pyyhkeitä ja ompelulaatikosta vanhoja tilkuiksi jätettyjä söpöjä lastenvaatteita, tai ainakin niiden paloja. 
Kyllä, minulla on ompelulaatikko, vaikka ompeluinto ei montaa kertaa vuodessa iskekään. Sisäinen jemmarini siis hykerteli, 
kun näitäkin riepuja on tullut säästetyä.

Ohje Kestovanulappujen ompeluun

• Piirrä froteekankaaseen ympyröitä juomalasia apua käyttäen.
• Piirrä riittävän napakkaan, pehmeään kankaaseen hieman isompia ympyröitä (esim. trikoo- flanelli- tai kollege)
• Sileä kangas kannattaa jättää isommaksi, jolloin saat reunoista siistit.
• Leikkaa
• Yhdistä palat nuppineulalla
• Ompele siksakilla (tai esim. kolmiaskelsiksakilla) reunat yhteen
• Viimeistele leikkaamalla reunat siistiksi
• Pese, käytä (toista)

• Saumurilla homma olisi tietenkin vielä paljon kätevämpi ja nopeampi toteuttaa, mutta ei tässä ompelukoneenkaan kanssa kauaa nokka tuhise.
• Mikäli et ole fiksoitunut vanulappujen pyöreään muotoon pääsee valmistusvaiheessa vielä helpommalla tekemällä neliön muotoisia lappuja. Tällöin suositellaan lekattavaksi noin 8 cm leveitä suikaleita jotka pätkitään neliöiksi.
• Täydellisin materiaali tähän olisi kaiketi bambujoustofrotee jos sellaista sattuu kotoa löytymään, tai haluat ostaa kankaat projektia varten.
• Mikäli haluat molemmilta puolilta pehmoisesta kankaasta valmistetun lapun voi sisään laittaa palan ohutta vanua tai froteeta, tai ommella flanelli, lakana tms. kangasta 3-4 kerrosta lappuun.
• Virkkaustaitoiset pyöräyttelevät kestovanulappuja virkaten.
• Kestovanulappuja voi myös ostaa, ja tukea näin esim. kotimaisia pienyrittäjiä.

Käytettyjä lappuja voi kerätä pyykkipussiin ja heittää muun 60 pyykin sekaan.
Omasta mielestä värilliset ja kirjavat kankaat ovat mukavampia jottei mahdolliset meikkivärjäymät heti näy.
Ohjeita näihin tuntuu olevan netti pullollaan, joten kannattaa googletella jos olet ohjeita noudattavaa sorttia 
ja kaipaat lisää vinkkejä!
Esimerkiksi Johannan ohje kangaskorjaamolla kestotiskirättien tekoon sisältää ammattimaiset ohjeet saumurin käyttäjälle,
Lumisiivet-blogista voit kurkata virkatun lapun ohjeen, ja lisää kierrätyslappujen ompelusta Turkooseista unelmista.

Minua näiden valmistuksessa autteli tytär, jolle sanoin, että nämä on just sellaista mukavaa ompeluhommaa kun eivät ole niin justiinsa, ja tulee nopeasti valmiiksi. Tytär väitti, että toi on kuulemma just niin mun tyyli tehdä asiat!
Yritin hangoitella, että kyllä minä töissä ainakin olen tosi pikkutarkka ja varmistan laadun moneen kertaan, mutta tyttären
mukaan mun ompelu-, leipomis- ja askarteluhommia se ainakin kuvaa.
Näin voi kyllä hyvin olla!

Kun lapset olivat pieniä meillä käytettiin jonkun verran kestovaippoja, ja käytin ainoastaan pestäviä liivinsuojuksia.
Myös kesto pikkuhousunsuojat ovat minusta ihan jees, ja kestokassit aina kauppareissulla mukana.
Muutenkin erilaiset ekologisemmat ratkaisut ovat mieleisiä, mutta yleensä olen päätynyt valmiisiin kestotuotteisiin.
Välillä ompeluinto kuitenkin iskee, ja onhan se mukavan rentouttavaa puuhaa, sekä hauska ja käytännöllinen tapa hävittää kierrätystekstiili.

Kauneimpiahan nämä meikäläisen tekeleet ei toteutukseltaan ole, mutta toimivia ja omasta mielestä ihan söpöjä.
Onko kestovanulaput sinulle tuttuja?

Iloista viikonlopun jatkoa,
Terkuin Taina

Osittainen hoitovapaa - ruuhkavuosien helpottaja

Koen eläväni ruuhkavuosia. Ihanaa, täyteläistä ja toiminnallista aikaa elämässä, mutta myös sellaista, että vuorokauden lisätunneille 
olisi jatkuva tarve. Elämä on melkoista pyöritystä, on harrastuksia, koulut ja työt. Mies on ohjaajana molempien poikien partiossa, 
kaikilla viidellä perheenjäsenellä on urheiluharrastuksia, ja koululaisetkin meillä tykkää, kun kokeisiin kysellään ja läksyissä välillä autetaan.  

Omien terveyshaasteiden jälkeen viimeistään olen ymmärtänyt myös sen, että itsesään on pidettävä huoli, jo läheistenkin takia. 
Riittävä uni ja säännöllinen liikunta on asioita joista en enää tingi. sellaista, että vuorokauden lisätunneille olisi jatkuva tarve. 
Elämä on melkoista pyöritystä, on harrastuksia, koulut ja työt. Mies on ohjaajana molempien poikien partiossa, kaikilla viidellä 
perheenjäsenellä on urheiluharrastuksia, ja koululaisetkin meillä tykkää, kun kokeisiin kysellään ja läksyissä välillä autetaan.  
Omien terveyshaasteiden jälkeen viimeistään olen ymmärtänyt myös sen, että itsesään on pidettävä huoli, jo läheistenkin takia. 
Riittävä uni ja säännöllinen liikunta on asioita joista en enää tingi. 

Meidän iltatähti on ekaluokkalainen, joka mahdollistaa osittaiselle hoitovapaalle jäämisen. Osittaisella hoitovapaalla on mahdollista 
tehdä kuusituntista työpäivää tai nelipäiväistä työviikkoa. Palkka on 80 % normaalista, jota hieman tasaa veroprosentin laskeminen ja 
pieni Kela-korvaus hoitovapaapäiviltä. Tästä Osittaisesta hoitorahasta voit lukea lisää Kelan sivuilta. 

Meidän perheen aikuisista minä olen se, jonka työ on työpäiviin ja tehtyihin tunteihin sidottua (eli ei tarvitse olla ”aina” käytettävissä), ja palkkani on pienempi. Näin ollen minä olen meillä se, joka on hyödyntänyt erilaiset hoitovapaat ja työajan joustot. Olen myöskin kokenut etuoikeudeksi sen, että leppoisampi ja läsnäolevampi arki on ollut näiden järjestelyiden kautta mahdollista, miehen paiskiessa enemmän töitä. Minulle vuodet ja päivät pois töistä eivät ole olleet siis henkilökohtainen uhraus vaan oma valinta joka onnekseni on ollut mahdollinen. Mies on tukenut päätöstäni, ja tällaiset asiat ovat tietenkin ensisijaisesti perheen yhteisiä päätöksiä. 

Meillä myös isä on aktiivinen ja osallistuva vanhempi kaikin tavoin, mutta niinä jaksoina kun olen koko- tai osittaisella hoitovapaalla on mielestäni vastuulleni kuulunut luonnollisesti suurempi osa kotihommista. 

Ensimmäisen kerran tein nelipäiväistä työviikkoa palattuani kuopuksen hoitovapaalta töihin. Hän oli silloin 2,5 vuotias, ja Kela maksaa joustavaa hoitorahaa alle 3-vuotiaan lapsen kotihoitopäivästä. Käytännössä tein tuolloin paljon töitä ja työmatkoja, jolloin en ehtinyt pitää hoitovapaapäiviä ajallaan, ja palasinkin viisipäiväiseen työviikkoon alle puolen vuoden jälkeen.
(Sinänsä harmi, koska kiire töissä jatkui yhtä lailla tämän jälkeenkin.)

Meidän keittiössä

Nyt toisella kerralla, kuopuksen aloitettua koulun, järjestely on toiminut paremmin. Nykyinen työnantajani suhtautui asiaan positiivisesti ja kannustavasti, ja järjestely on toiminut hyvin.
Päädyimme nelipäiväiseen työviikkoon siten, että olen maanantait hoitovapaalla. Sovimme myös, että päivää voidaan joustavasti muuttaa tai puolittaa sekä työnantajan tai minun tarpeiden mukaan. Kuusituntinen työpäivä ei olisi tuonut samaa helpotusta meidän elämään, koska mies tai isovanhemmat hakevat yleensä pojan iltapäiväkerhosta kolmen - neljän aikaan, tai toisinaan hän menee jollekin kaverilleen. Itsellä töistä ajoissa lähteminen tuottaa vaikeuksia, joten en usko, että olisin pystynyt häippäisemään töistä iltapäivällä kahden jälkeen.

Ensimmäisellä kerralla hoitovapaapäiväni oli perjantai, nyt maanantai. Molemmat ratkaisut ovat mielestäni loistavia siitä syystä, että viikonloppu on pidempi, ja itse viikonlopusta saa nauttittua paremmin perheen kanssa, kun lauantai ja sunnuntai ei mene edellisestä viikosta toipumiseen ja uuden valmisteluun, vaan kauppareissut saa hoidettua ja isoimmat pyykkivuoret pestyä hoitovapaan aikana.

Maisema työpöytäni äärestä

Yllättävän paljonhan on niitä päiviä kolmen lapsen kanssa, että joku vanhempainvartti, oikomishoitokuskaus tai vastaava osuu työpäivän ajalle.  Toki on omiakin menoja, esim. tayssin ajat ovat aina keskellä päivää. Tällöin on ollut kätevää siirtää hoitovapaa siihen, niin ettei työtunnit jää ”miinukselle”.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että vaihtoehtoisesti voin toki myös tehdä etäpäivän ja venyttää työpäivää tarvittavan määrän aamusta tai illasta, tai tehdä työtunnit toisena päivänä. Mutta koska vuorokaudet ovat muutenkin niin toimintaa täynnä, ei vaikkapa kuuteen illalla huvita tai ennätä tehdä töitä, eikä toisaalta jaksaisi kuudelta aamullakaan töitä aloittaa. Osittainen hoitovapaajärjestely on siis ollut loistava erilaisten kesken päivää olevien asiointien hoitoon ilman jatkuvia erikoisjärjestelyitä.

Mitä sitten olen puuhannut maanantaivapaillani, jos kouluihin tai lääkäreihin liittyviä asiointeja ei ole ollut?
Aamuisin olen laittanut lapsille aamupalat, palvelu, jota ei normaalisti arkiaamuissa ole paitsi nuorimmaiselle toisinaan.

Esimerkiksi banaaniletut ovat koko perheen aamiaisherkku.

Banaaniletut
1 banaani (isohko ja kunnolla kypsä) muussattuna
1 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
(+ suklaan makuista luomu riisiproteiinijauhetta ainakin aikuisille)
paistetaan runsaassa kookosrasvassa
nautitaan puolijäisten marjojen kanssa
(no, joskus lapset saattavat lorauttaa vaahterasiirappiakin päälle)

Tätä teen isomman satsin, ja nuorimmaiselle kananmunan korvaan allergian takia esim. pienellä määrällä kermaviiliä.

Hoitovapaapäivinä olen harrastanut curling-vanhemmuutta ja kuskaillut lapsia autolla kouluun, isompiakin kavereineen, jos on ollut pakkasta, sadetta, suksia, luistinkasseja tai muuta tarvetta ja toivetta autokyydille.

Kun lapset ovat koulussa, olen yleensä mennyt uimaan. Leikkausten jälkeen olen saanut ohjeistukset siitä, että kunnosta pitäisi oikeasti pitää huolta. Ei rajuilla liikuntamuodoilla, kuten vaikkapa kahvakuulan riuhtomisella tai tramppa hyppelyllä, vaan kropalle pehmeämmillä mutta tehokkailla lajeilla, kuten uinnilla. Niinpä ostin uimahalliin aamupäiväkortin, joka on sopivasti edullinen investointi itseensä, ja olen käynyt uimassa kolmen vartin verran itsekseen. Jokainen vanhempi tietää, että lasten kanssa tai itsekseen uimahallissa käynti on aika eri juttuja! Mukavaa kuntoilua ja hetki omaa aikaa, ja rentouttavat saunottelut päälle, vesijumpasta tulevien mummujen kanssa rupatellen.

Uimasta olen mennyt kauppaan, yleensä tekemään viikon isot markettiostokset. iltapäivällä kun ekaluokkalainen on päässyt koulusta, olen laittanut ison ruuan tai pari, niin että viikon arkipäivien työpäivän jälkeiset illalliset ja siitä kiireiset harrastuksiin lähdöt sujuvat jouhevasti. Pyrin edelleen pitämään kiinni siitä, että perhe ruokailee yhdessä vähintään kerran päivässä, ja valmiit ruuat helpottavat siinä pysymistä.

Tällaisia isona satsina tehtävät ja parvekkeella jää(h)dytettävät ruuat meillä ovat esimerkiksi makaronilaatikko, lasagne, keitot ja erilaiset perunalaatikkoruuat. Usein on tullut myös leivottua jotain. Muuten päivä on ollut sitten sitä perus puuhaa, pyykkiä, viikkausta, siivousta, kodin laittaminen siihen kuosiin, että arki rullaa leppoisasti. Ja tietenkin, ekaluokkalaiselle päivä, jolloin ei tarvitse jäädä iltapäiväkerhoon vaan voi tulla kaverin kanssa kotiin heti koulun päätyttyä.

Aamiainen yökyläilevälle ystäväperheelle

Tuntuu, että viikonloppuihin on jäänyt enemmän aikaa tehdä perheen kanssa yhteisiä juttuja, pieniä reissuja, laskettelupäiviä ja kyläilyitä, kun sunnuntaina ei ole tarvinnut vielä alkaa stressata siitä onko kaikki valmiina arkiviikon pusertamiseen.

Oma osittainen hoitovapaani kestää syyskuusta huhtikuun loppuun. Kernaasti sitä vielä jatkaisin, mutta kuukauden päästä on kuitenkin paluu täyteen työviikkoon edessä. Meillä on matkasuunnitelmia joiden kannalta täysi palkka on taas tervetullut, ja töissä on mukavia uusia haasteita tiedossa kun työviikkoon jää paremmin aikaa projekteille ja opiskelulle rutiinien lisäksi. 

Uran ja työnkuvan mielekkyyden kannalta myös töille on hyvä keskittää aikaa ja energiaa, äitiyslomailun ja hoitovapailun lisäksi, joita molempia olen ”harrastanut” paljon elämässäni. Työn ja perhe-elämän tasapainoinon löytäminen on varmasti monella muullakin se ruuhkavuosien ikuisuuskysymys.

Kesää kohti toki arkikin helpottuu, harrastukset vähenevät kesäksi (ehkä..), ja pian on koululaisilla jo kesäloma. Lapset pääsevät polkupyörällä helposti joka paikkaan, ja illat tuntuvat pidemmiltä valon lisääntyessä.

Itse koen, muun perheen kompatessa, että tämä on ollut meille loistava ratkaisu! Äiti on ollut jaksavampi ja enemmän läsnä, ja pullaakin on ollut useammin.

Suosittelen lämpimästi osittaista hoitovapaata kaikille joille se työn ja talouden puolesta on mahdollista. Mikä tuloissa menetetään, korvautuu helpommalla arjella ja jaksavammilla vanhemmilla. Päivähoitoikäisen lapsen kanssa säästyy yhdeltä arkirumbapäivältä tai hoitopäiviä voi lyhentää. Mutta kyllä se näin koululaisten perheessäkin tuo kaivattua helpotusta, ja tarvitsevat hekin aikaa ja huomiota!

Pikkukoululaisen koulupäivä kestää sen neljä tuntia, joka taas on omaa aikaa eli arjen luksusta aikuiselle, vaikka sitten sitä että saa pestä ikkunoita rauhassa. Vaikka kyllä siitä vähän on vitsailtukin, että minä olen hoitovapaalla hoitamassa itseäni maanantaiaamut, kun olen käynyt urheilemassa ja muutaman kerran hierojallakin. 

Oheinen kuva on Pohjanmaan museosta Vaasasta jossa kävimme eilen. Tämän Tiina Laasosen teoksen nimi on Naisen osa - Paikka!. Teos puhutteli minua, koska itse koen vahvasti, että naisen paikka on juuri siellä missä hän kokee haluavansa olla. On se sitten kotona lasten kanssa, töissä uraa rakentamassa, murtamassa ennakkoluuloja tai nauttimassa elämästä! Ja parhaimmillaan toki näitä kaikkia, mikäli se naista itseään sattuu huvittamaan. 

Perheen ja työelämän tilanteeseen sopivasti molempien vanhempien kannattaa näitä mahdollisuuksia hyödyntää. Toki kannatan kaikkia ratkaisuita, joilla ihminen saa tasapainotettua työ- ja vapaa-aikaansa omaan elämäntilanteeseensa sopivaksi, oli lapsia tai ei. Välillä tuntuu, että osalla ei ole töitä, vaikka kuinka työhaluja löytyisi, ja taas niillä, joilla on töitä, on töitä aivan liikaa. Niinpä erilaiset osa-aikaiset ratkaisut ja lyhennetyt työviikot voisivat lisätä työssä jaksamista ja sitä kautta jopa tehokkuutta muillakin kuin niillä, jotka ovat lasten iän puolesta oikeutettuja työviikkoaan lyhentämään. Esimerkiksi mahdollisuus vanhojen vanhempien hoidosta johtuvaan osittaiseen hoitovapaaseen on mielestäni loistava! Ja osa-aika työt sopisivat varmasti paremmin monen arkeen, kuin mitä se nyt on mahdollista. 

Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta olla osittaisella hoitovapaalla!
Onko sinulla kokemuksia vastaavasta, tai mitä ajatuksia se sinussa herättää?

Postauksen kuvat ovat kännykän jemmasta löytyneitä kuvia viime syksystä eiliseen.

Iloista viikkoa kaikille, töissä, kotona, toivottavasti juuri siellä missä haluatkin olla!

Terkkuloin Taina

Äänikirjasuosituksia itsensä ja muiden ymmärtämiseen

Rakastan kirjoja, mutta valitettavasti tässä elämänvaiheessa niiden lukemiseen ei tahdo löytyä aikaa.
Illalla jos sänkyyn mennessä otan kirjan käteen nukahdan koko lailla heti. Äänikirjoihin sen sijaan olen hurahtanut!
Kuljen bussilla töihin, joten kuuntelen kirjoja bussille kävellessä, bussissa jos ei satu olemaan juttuseuraa
(jota meidän lähiöstä työmatka-aikoihin tuppaa kyllä yleensä olemaan) yksin autoa ajaessa,
tai kuulokkeilla pidemmillä automatkoilla perheen kanssakin.
Hiihtäessä ja kävelylenkeillä, viikatessa ja muita kotihommia tehdessä.. Ihania omaan maailmaan uppoutumisen hetkiä,
ja samalla kuunteluun keskittyessä saan rauhoitettua ajatusten poukkoilua ja stressaavien asioiden vatvomista mielessäni.
Kirjoja voi myös helposti ladata kännykkään tai padille offline tilassa kuunneltavaksi, joka on ollut
erittäin kätevää lentokoneessa matkustaessa.

Myös koululaiset kuuntelevat meillä äänikirjoja. Kesähelteillä oli jotenkin leppoisaa,
kun he lojuivat vaikkapa riippukeinussa äänikirjan kanssa kännykän räpläämisen sijaan,
ja näin talvellakin välillä huoneista kantautuu äänikirjan ääni.
Vaikka ekaluokkalaisen kanssa luetaan yhä paljon yhdessä, ja lukee toki jo itsekin,
saa hän usein kuunnella vielä vaikkapa Super Marsua sängyssä jos iltahommat on sujunut reippaasti.

Tänä talvena olen (taas) erityisesti innostunut erilaisista selfhelp oppaista. On kiinnostavaa, ja toivottavasti myös kehittävää
pohtia omaa toimintaansa, ja yrittää lisätä ymmärrystä itseään ja muita kohtaan.
Päätinkin koota tähän suosituksia kirjoista elämäntaito / self-help / psykologia / terveys ja hyvinvointi -luokasta
joista itse olen pitänyt.
Äänikirjoina ongelma tässä kirjallisuuslajissa on toki se, että välillä tekisi mieli pysähtyä tekemään muistiinpanoja tai kirjassa annettuja tehtäviä, mutta usein se ei juuri siinä hetkessä onnistu.
Itse käytän sovelluksena BookBeattia, mutta muita sovelluksia myös löytyy, ja toki luettuna näistä voi saada vielä enemmän irti välittömine tauon mahdollisuuksineen pohdintoja varten.

Idiootit Ympärilläni. Kuinka ymmärtää muita ja itseään, Thomas Erikson (Atena)

Ovatko muut tosiaan idiootteja, vai voisinko ymmärtää itseäni ja muita paremmin?

Tämä on kepeästi psykologinen, vetävä ja hauska teos, jonka kuuntelua ei meinaa malttaa lopettaa. 

Kirjassa neljä persoonallisuustyyppiä on luokiteltu väreillä DISA-analyysin mukaan. 

Punainen on hallitseva ja dynaaminen, keltainen innostava höpöttelijä, vihreä vakaa ja sopuisa ja sininen analyyttinen introvertti.

Testit ja ystävät väittävät minussa olevan eniten keltaista. 

Vaikka välillä stereotyyppinen luokittelu hieman tökkii, saa kirjasta paljon eväitä kommunikointiin eri tyyppisten ihmisten kanssa, 

ja Erikson myös korostaa, että suurin osa ihmisistä on eri värien yhdistelmiä. 

Ei ihme, että kirja on saavuttanut suuren menestyksen, ja omassa tuttavapiirissäkin se on löytänyt tiensä monien kuulokkeisiin tai yöpöydälle, ja mielenkiintoisia keskusteluita on syntynytkin kirjasta tuttavien kanssa talven aikana. 

Psykopaatit ympärilläni, Thomas Erikson (Atena)

Psykopaatit ympärilläni on hyvä jatko edelliselle kirjalle, ja rakentuu samoille neljälle värityypille.
Tämän kirjan teemana on, miten psykopaatit ja muut eri tavoin manipuloivat ihmiset voi tunnistaa,
ja miten heidän manipulointiyrityksiltään voi suojautua.
Kannattaa verrata, mitä ihminen sanoo ja mitä hän tekee, ja yksinkertaisesti välttää henkilöä
jolla on psykopaattisia piirteitä, niin hurmaava kuin hän olisikin, koska psykopaatti ei parannu.
Itse tunnistin kyllä tiettyjä hahmoja elämän varrelta ja lähetin kirjasuosituksen muutamalle tututulle,
ja vaikka nyt tuntuu, että elän manipuloivilta ihmissuhteilta vapaata aikaa elämässäni,
tarjoaa tämä kirja hyvää tietoa ja keinoja sellaisten tilanteiden ja ihmissuhteiden tunnistamiseen ja niistä irrottautumiseen.

Kirja jatkaa samaa vetävää ja viihdyttävää tyyliä kuin ensimmäinen väri-kirja,
ja kuuntelulistalle on klikattu nyt myös vuoden alussa BookBettiin ilmestyneet
Laiskat alaiset ympärilläni sekä Kehnot pomot ympärilläni, joiden uskon ja olen kuullut olevan yhtä kiinnostavia
kuin nämä kaksi ensimmäisenä kuutelemaani osaa Eriksonin väri-kirjoista.

Uuteen nousuun - Löydä energisempi elämä, Belitz-Henriksson Jenny (Tammi)

Eikös olisi ihanaa, kun joku tulisi ja laittaisi elämän kuntoon, ja kuureilla laihdutetut kilot pysyisivät poissa?
No, valitettavasti näin ei ole, kuten me kaikki tiedämme ja kuten Jenny oman elämänsä esimerkein asiaa avaa.
Ainoa ratkaisu on tehdä pieniä, loppuelämän muutoksia tapoihin ja tottumuksiin.
Tänä vuonna tein uudenvuodenlupauksen olla kolme kuukautta ilman karkkia, sipsiä ja alkoholia,
sekä harrastaa liikuntaa tai kehonhuoltoa (venyttelyä) puoli tuntia päivässä, ja katsoa miltä se tuntuu kehossa ja mielessä.
Tämä oli juuri sopiva kirja tätä projektia tukemaan, eli ei kuureja, vaan tottumusten muuttamista terveellisempään
ja jaksamista tukevaan suuntaan, pieni pala kerrallaan.
Ei ehdottomuutta, ei kuureja, vaan pitkän aikavälin merkityksellisiä valintoja.
Hyvä kirja jaksamista ja hoikistumista tavoittelevalle, jojoiluun kyllästyneelle terveydestään kiinnostuneelle lukijalle tai kuuntelijalle.
Tykkään Jennyn tyylistä ja otteesta tähän asiaaan, ja aion myös jatkossa seurata hänen Vastaisku Ankeudelle-blogiaan.

Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan: nurinkurinen opas hyvään elämään, Mark Manson (Atena)
Kirja siitä, että taistelunsa kannattaa valita ja hyväksyä se, että on ihan tavallinen.
Aikansa ja energiansa kannattaa käyttää asioihin, joilla on ihan oikeasti itselle merkitystä, jotka ovat omien arvojen mukaisia.
Tällöin päästään väliaikaisten säväreiden sijaan aitoon mielihyvään.
Nimestään huolimatta kirja ei kehota välipitämättömyyteen, vaan oikeista asioista välittämiseen, ja siihen,
että mistään turhasta ei kannata piitata paskaakaan.
Vaikka itse olen jutuiltani ja kielenkäytöltäni melkoisen ronski, häiritsi minua välillä runsas kiroilu.
Kirjan ote on kuitenkin mukavan rempseä ja suorasukainen oman luokkansa edustajien joukossa.
Ekaluokkalaista hihitytti kovasti kun kirjavalikossa näkyi äidin kirja, josta ei ollut ihan varma saako sitä sanoa edes ääneen.
Kirja on viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Se tarjoilee paljon hyviä muistutuksia arvoista, valintojen seurauksista ja muista tärkeistä asioista – ei ehkä suuria oppimisen hetkiä, mutta paljon pieniä oivalluksia.

Ole itsellesi armollinen, Kirja hellittämisestä ja riittävyydestä,  Eevi Minkkinen (Otava/Hidasta elämää -kirjaperhe)
Kirjassa on Hidasta elämää -maailman ihanan lempeä ja viisas ote. Kirjan avulla opitaan omien rajoja kunnioittamista
ja addiktioista eroon pääsemistä, Eevin oman elämäntarinan kulkiessa vahvasti mukana.
Kirja muistuttaa omasta riittävyydestä ja siitä, että voimme olla itse itsellemme turvallinen ja hyväksyvä aikuinen.
Omaa elämää hallitsevien haitallisten tapojen tarkastelu ja keinojen löytäminen niistä eroon pääsemiseen olivat minulle
kirjan parasta antia.
Kirjassa on paljon hyviä tehtäviä ja luettelointeja, jotka vaatisivat kuuntelun lopettamista ja pysähtymistä pohtimaan ja kirjoittamaan. Tämä ei oikein lenkillä onnistu. Siksi tälle toimivampi muoto olisi lukeminen, tai kuunteleminen siten
 että pysäyttäminen ja pysähtyminen olisi mahdollista, vaikka itse tähän uppouduin niin luonnossa kävellen
kuin marketin hyllyjen välissä kulkien.

Veitola, Veitola Maria (WSOY)
Ei niinkään self-helppiä, mutta ihanaa vertaistukea. Tykkäsin jo nuorena aikuisena Veitolan kolumneista, ne tarjosivat
jo silloin hyviä pohdintoja ja havaintoja elämästä. Ja nyt, aikuisen Marian lukiessa vanhoja kolumnejaan itse ääneen ja kertoessa
mitä ajatuksia ne herättävät, mitä hän on asiasta elämän saatossa oppinut, on viihdyttävää, koskettavaa
ja monissa kohdissa samaistuttavaa. Paljon hyviä havaintoja niin äitiydestä, työelämästä, ystävyydestä kuin muistakin elämän
osa-alueista. Kirjan kuuntelu tarjoaa hyviä ajatuksen herättäjiä oman elämänsä puntarointiin.
Viihdyttävä ja koukuttava elämys ihanan Marian seurassa.

Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta, Kimmo Takanen (WSOY)
Kirjan avulla pääsee tutustumaan ja tiedostamaan tunne-elämän lukkoja, sekä pohtimaan niiden vaikutuksia omaan elämään
ja auttaa pääsemään niistä eroon. Erilaisia tunnelukkoja on 18 erilaista.
Netissä kannattaa tehdä ilmainen ja nopea testi omista tunnelukoistaan ja niiden voimakkuudesta, jolloin kirjan
kuunteleminen tai lukeminen on antoisampaa.
Kirjan kannustamana tongitaan lapsuusmuistoja ja tutustutaan skeematerapiaan pohjautuviin käytännön harjoituksiin.
Kirja sisältää paljon listauksen tyyppisiä osioita ja tehtäviä, joten seuraaminen saattaisi olla antoisampaa luetussa muodossa.

Seuraavaksi kuunteluun onkin valittuna Marianne Powerin Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin : Yhden naisen yritys selvittää,
onko self help -oppaista apua elämänmuutokseen, jossa Power päättää lukea 12 self help- opasta ja noudattaa kunkin niistä
ohjeita kuukauden ajan. Alku vaikuttaa ainakin lupaavalta, hauskalta ja viihdyttävältä!
Sitten ne väri-kirjat, ellei joku vielä kiinnostavampi kiilaa ohi..
Kiinnostavia kirjoja on tarjolla enemmän kuin ainakaan minä ehdin lukea tai kuunnella, ja toisaalta hyvän kirjan loppuminen
on aina hieman haikeaa.

Mikä on sinun suhteesi kirjoihin, äänikirjoihin tai self-help oppaisiin?

Iloista sunnuntain jatkoa!
Taina

Talviloma Pyhällä omien ja "lainalasten" kanssa

Mahtava hiihtoloma takana!
Tässä matkalla Lapista kotiin, repsikan paikalla istuskellessa ja maisemia ihastellessa,
päätin katkaista blogitauon ja pitkästä aikaa kirjoitella tänne kuulumisia.
Siitäkin huolimatta että kaikki kuvat on nyt vain kännykällä otettuja.

Meillä on kaikki hyvin, ruuhkavuodet pitävät huolen siitä että koneella ei jouda istuskella.
Ystäviä on nähty, reissuja tehty, juhlia juhlittu ja monia muitakin puuhia on ollut joita olen vain
instan puolelle päivittänyt - toivottavasti olet siellä mukana!

Mutta tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee,
Nyt juttua meidän hiihtolomareissusta Pyhälle.

Reissu tehtiin tällä kertaa oman perheen lisäksi vanhempien lasten parhaiden kavereiden kanssa,
eli matkassa oli meidän aikuisten lisäksi kaksi 8-luokkalaista tyttöä, kaksi 6-luokkalaista poikaa
ja meidän ekaluokkalainen iltatähti.
Moni naureskeli etukäteen, että eihän tuo kuulosta lomalta,
mutta itse olin tosi iloinen ja kiitollinen että saatiin nämä nuoret mukaan
- ihania, fiksuja ja reippaita nuoria, jotka tulevat toimeen kaikki keskenään
ja ottavat myös nuorimmaisen puuhiin mukaan.

Sanoisinkin, että jos lapset haluavat kavereita mukaan, ota!
Toki perheen kesken vietytty aika ja yhteiset kokemukset on kullan arvoisia,
mutta toisinaan myös lisälapsi tai pari lisää iloa entisestään.
Vaivaa ei ole oikeastaan sen enempää, mutta hauskoja juttuja on entistä enemmän
ja turhaa kinaa ja ärsyyntymistä normaalia vähemmän.
Ehkä itsekin tulee jätettyä joku turha ärähdys väliin,
vaikka vieraat lapset menee toki samoilla säännöillä ja komennuksilla kuin omatkin.
Omassa lapsuudessani oli usein ystävä reissuilla mukana ja se ystävyys on kantanut läpi elämän,
toivottavasti näilläkin.

Meidän autossa on seitsemän istumapaikkaa, ja tavarat kulkivat peräkärryssä ja suksiboksissa.
Peräkärryssä kulki myös kätevästi jäisenä valmiiksi tehtyjä ruokia,
eli isoja vuokia lasagnea, kasvissosekeittoa, valmiiksi paistettua tacojauhelihaa, mokkapaloja jne.
Myös kuivatavaraa, kosmetiikkaa, vessapapereita ynnä muuta kävin ostamassa rauhassa jo etukäteen,
niin että matkalla marketissa ei mennyt aikaa kuin vaikemmin säilyvien ruokien hankintaan.
Tuoretavaraa (ja lisää herkkuja) käytiin sitten hakemassa paikallisesta pikkukaupasta rinnereissujen yhteydessä.

Hyvä suunnittelu takaa sen että puuttuvia tavaroita ei tarvitse enää reissussa kaupoista metsästää
eikä keittiössä tarvitse liikaa häärätä tai aikuisten jättää lasketteluja väliin ruuan valmistusten takia.
Sekä minulle tärkeät asiat: säästää rahaa ja vähentää ruokahävikkiä.

Tyylilleni uskollisena meillä oli Google Sheetsissä jaettu Excel josta tavaroita ruksittiin sitä mukaa kun ne oli pakattu.

Tässäkin blogissa on useampia postauksia perheen reissuista Ylläkselle niin talvella kuin kesälläkin,
ja Levikin on erittäin tuttu ja mieluinen kohde,
mutta tällä kertaa päädyimme vuorkaamaan kaverin mökin Pyhältä.
Kannattaa kyllä valita rohkeasti muitakin Lapin kohteita kuin ne missä olet käynyt.
Meidät, vanhat Ylläksen ja Levin kävijät, Pyhä yllätti erittäin positiivisesti!
Ei ruuhkaa eikä hissijonoja vaikka oli hiihtolomaviikko, upeat rinteet ja puitteet,
leppoisa ja lapsiystävällinen meininki.
Toki discoiluita, konsertteja tai shoppailupäiviä ei lähdetty hakemaankaan,
actionia piisasi ihan omasta takaa!
Pyhä on muuten hiilineutraali hiihtokeskus, ei huono valintaperuste laskettelureissun kohteen valintakriteeriksi sekään!
Ja monta muutakin hienoa kohdetta Suomesta toki löytyy,
niihin aiomme kyllä muihinkin vielä vuosien saatossa tutustua.

Uudenvuodenlupauksen tipattomuus sopii erittäin mainiosti lapsilauman kanssa lomailuun.
(Kolme kuukautta ilman alokoholia, karkkia ja sipsiä + vähintään puoli tuntia liikuntaa tai kehonhuoltoa päivässä.. 
pikku haaste mutta erittäin hyvällä fiiliksellä on mennyt!) 
Vaikka rinnekahvilassa käynti ilman yhtään minttukaakaota tuntui ajatuksena hieman vieraalta,
eipä niitä edes ehtinyt kaivata. Virtaa riitti puuhata aamusta iltaan,
ja saunareissut olivat ratkiriemukkaita ja rentouttavia smurffilimpalla ja holittomalla sidukallakin.

Kunnon aamupalalla jaksaa lasketella

Pyhällä on hauska sovellus Aurora Alert, jonka ansioista meidänkin tuli bongattua kunnon revontulet.
Se ilmoittaa kun revontulia on näkyvissä, sekä niiden voimakkuuden asteikolla 1-5.
Oli ikimuistoinen ilta istuskella kodassa grillailemassa makkaroita ja leipiä iltapalaksi,
kun lisäohjelmana aina kännykän piipatessa "nelosen tai vitosen" revontulia kipaistiin ulos toljottamaan taivasta.
En muista että olisin yhtä komeita revontulia ikinä nähnytkään!

Pienellä hiihtoreissulakin käytiin, mutta koska tämä nuoriso-osasto ei oikein murtomaahiihdolle syty,
pääasiassa kävin ladulla yksin.
Pikku lenkki kansallispuiston maisemissa äänikirjaa, musiikkia, tai ihan vaan hiljaisuutta kuunnellen
toi välillä juuri sopivan hetken omaa aikaa.
Mutta hyvin riitti viikon ohjelmaksi se, että päivät lasketeltiin ja illat saunottiin.

Mukaan kutsutut kaverit olivat reippaita ja omatoimisia,
ja kaikki lapset hoitivat laskettelukamansa kuivumaan, tyhjäsivät tiskikoneen vuorollaan
ja muutenkin loma oli loma kaikille, eli kaikki myös tekivät osansa yhteisistä hommista.
Välillä tehtiin myös lumilinnaa tai lennätettiin dronea..

Meininki on nykyään toki hyvin erilainen kuin sellaisilla reissuilla joilla miehen kanssa käytiin
20 vuotta sitten Levillä tutustumassa, mutta hyvä näin, mitään en vaihtaisi,
elämä on hyvää juuri nyt, juuri näin.
Kiitos lasten lainasta, kiitos mökin vuokrasta, kiitos Pyhä, olit meille hyvä!

Onneksi on tälle kaudelle vielä laskettelukelejä jäljellä, maaliskuussa en ollenkaan suostu kesää odottamaan.
Kaikki ajallaan!

Oletko sinä viettänyt talvilomaa?
Entä mitä ajatuksia lainalasten mukana olo lomareissuilla sinussa herättää?

Mukavaa jos vielä tauon jälkeen tänne löysit!
Ihanaa maaliskuuta toivotellen,
Taina