Kesän aloitus, ja iloiset hedelmäsateenkaaret

Ihanaa aurinkoista kesäkuuta ystävät!
Nyt on jo kesäkuu, koululaiset ovat aloittaneet ansaitun lomansa ja illat ovat pitkiä ja valoisia.

Meidän lasten koulussa on mukava tapa viettää kutosille Ruusujuhla,
jossa kaikille "isoille" ruusuin, puhein ja musiikkiesityksin toivotetaan kaikkea hyvää jatkoon.
Niin meidänkin neiti ruusun ja stipendin kanssa siirtyi odotaamaan seiskaluokkaa isossa (vielä isommassa) koulussa.
Iso muutos tuo tulee olemaan, yläloulussa on sitten pelkästään  seiskaluokkia 15 kappaletta,
4 jaksoa jonka jokaisen päätteeksi saadaan todistus, aineopettajat kaikisa aineissa,
60 minuutin oppitunnit..
jännittävä syksy on edessä!

Koupus siirtyy elokuussa koulun puolelle eskariin,
ja virallisesti muutaman päivän päästä ovat siis päikky-ajat meidän perheessä ohi.
Keskimmäinen sentään jatkaa tutun luokan ja opettajan kanssa viitoselle,
toki omat tsempattavat asiansa hänelläkin on syksyksi
itselleen asettamiensa todistuksen parantamis tavoitteiden kanssa.
Mutta ensin pitkä ja ansaittu kesäloma kaikille!

Omaa kesälomaa ei paljon olekkaan kun aloitin vasta tänä vuonna uudessa työpaikassa,
onneksi etätyömahdollisuus tuo vähän lisää joustonvaraa kesään.
Mukavasti on saatu kesä suunniteltua niin että pientä reissua on tiedossa,
ja lapsille paljon kivaa kyläilyä ja riittävästi rentoilua.
Ja aamuja, jolloin ei ole pakko nousta liian aikaisin.

Olen odotellut sopivaa ajankohtaa postata meidän pihakuulumisia.
Että joku juttu olisi ihan valmiskin, siitä olisi sitten hauska kertoilla.
Mutta ei.
Eli tässä muutamia keskeneräisiä projekteja, ja samalla syitä (jälleen kerran) blogi hiljaisuuteen.

Sain työkaverilta 150 kukkasipulia. Olen siis tehnyt kukkapenkkejä.
Myös viljelylaatikkoon on istuteltu porkkanaa, hernettä, ruohosipulia ja persiljaa.
Toivotaan, että joku näistä kaikista kasvaa, kukkii tai tuottaa satoa, kuten toivotaan!

Kukkapenkki hommat tekee hieman haasteelliseksi tänä kesänä se,
että aloitimme vihdoin autotallin rakennus projektin.
Työkoneita siis jyllää pihalla, rinnetontin maata on täytetty,
ja koko kesän tuossa taitaa käydä melkoinen säpinä.
Varmaan pitää vielä omenapuu ja pensasrivistökin siirtää!

 Mutta mikäänhän ei ole pysyvää paitsi muutos,
ja kun on lainan määrää haluttu pitää edes jotenkin maltillisena,
niin kerralla ei tullut valmista vaan projekti seuraa toistaan.

Yhtänä projektina on ollut leikkimökin remontointi.
Leikkimökki haluttiin maalata samalla värillä kuin talokin,
mutta tämäkin projekti osoittautui hieman pidemmäksi kuin aluksi ennakoitiin.
Auringon puoleisen seinän laudat olivat menneet jo niin huonoon kuntoon,
että ne päätettiin uusia, ja tehdä uuteen seinään kauppaleikkeihin soveltuva luukkuikkuna.
Tästäkin lisää kun on saatu tuo mökki valmiiksi ja leikkialue siistittyä.
Nyt on vielä täysi tohina maalaushommien kanssa menossa.

Viime viikonlopun meillä oli kylässä kevään odotetuin yökylävieras,
mun "työkaveri" eli meidän toimistokoira, työkaverin koira Abbe.
Voi tätä halailun ja metsässä käveleskelyn määrää!

Haluan myös vinkata teille yhden tarjoiluehdotuksen.
Hauska ja helppo jälkkäri tai iltapala idea on kesän aloituksessa meillä ollut seuraavanlainen.
Varaa esim. pensasmustikoita, mansikoita, nektariinia, kiwiä, vesimeloneita sekä brie- ja gouda juustoa. Melonista voi halutessaan ottaa piparimuotilla kuviopaloja.
Kokoa varrastikkuihin samanlaisia settejä ja asettele "sateenkaaren" muotoon.
Mukavasti uppoaa lapsille hedelmät, ja myös ne ei niin mieluisat maistiaispalat kun kattaus on kaunis ja yhdessä istutaan herkuttelemaan.

Yhtä onnistunut valinta ei ollut karkki ostokseni tälle keväälle.
Kun oli näitä kaikenmaailman päättäjäisiä ja luokkaretkiä ym.,
johon pitää muistaa pakata eväät, päätin olla kätevä emäntä
ja ostaa 1,3 kg BonBon laatikon josta voi sit aina eväsrasiaan heittää
ne parit pakolliset karkit mukaan.
Jännä, ettei lapset kuitenkaan halunneet viedä niitä kouluun / päikkyyn / harrastuksiin..
Keskustelu meni suunnileen näin:
"Äiti, Ootko kattonu minkä muotosia ne karkit on?"
"En, kuin niin?"

Mulla jatkuu siis työt, ja työmatkoja olen yrittänyt kulkea pyörällä muutaman kerran viikossa,
sen, mitä muun perheen menot antaa myöden.
Matkaan menee kokonaisuutena kuitenkin vähän kauemmin kuin bussilla,
ja työt aloitan vasta käytyäni työpaikalla suihkussa.
Paluu matkalla kurvaan yleensä Hatanpään arboretumin kautta ihailemassa kukkaloistoa.

Sellaista kesän aloitusta tänne,
paljon puuhaa, lomailevia lapsia, riittävästi rentoilua josta johtuen ei juurikaan mitään valmista.
Aika perus kesämeininki siis!

Ensi viikolla onkin kummalista oloa luvassa.
Vanhin lapsi lähtee serkkujen kanssa Italiaan,
keskimmäinen kavereiden kanssa urheiluleirille
ja nuorin isovanhempien kanssa veneelle.
Me miehen kanssa ollaan muutama päivä (no, työpäivän jälkeinen ilta) ihan keskenään!

Saisikohan sitä vaikka jonkun noista meidän keskeneräisistä projekteista silloin maaliin?
Vai nautitaankohan vaan hiljaisesta talosta tai urheillaan...
Nähtäväksi jää, fiiliksen mukaan mennään!

Iloista kesäkuuta sulle!
Terkuin Taina

Pukeutumishuone järjestyy. Ja kaikki muukin.

Ei, hedelmät ei liity pukeutumishuoneeseen.

Tällainen tarjotin väsättiin lasten kanssa kun ulkona sateli

ja meillä oltiin vähän kipeänä.

Sellaiset päivät ovat juuri omiaan järjestelyhommiin sisällä.

Neidin kanssa tehtiinkin sellainen projekti

että tyhjennettiin meidän vaatehuoneet,

pyyhittiin hyllyt ja nurkat,

laitettiin loput talvivaatteet varastoon

ja kesävaatteet kaappiin.

Ei meillä mihinkään KonMari meininkeihin päästä,
mutta pitäähän nuo välillä myllätä läpi.
Tyttö järjesti itse omat vaatteeensa (hänen vaatehuoneestaan ei kuvia täällä)
ja huima määrä lähti vaatetta uusiin kotehin.

Ihan kohta on neiti jo minun kokoinen (toki puolet kapeampi),
kenkä jo samaa numeroa!
Toisaalta, 155 cm ja kengän numero 36
ovat aika monelle saavutettavissa 12 vuoden iässä,
mutta on se silti jotenkin huimaa.



Oma vaatekaappi oli päässyt hieman mullinmallin,

ja tarkoitus oli saada aikaan värijärjestys,

mutta mun garderobi on sen verran riemunkirjava että vaikeaahan se on..

Laatikossa on neuleet omana kahtena rivinä,

muut paidat kolmena.

Henkarikaapissa on toisessa reunassa neuletakit,

keskellä puserot, tunikat ja mekot
ja laitimmaisena maximekot.
Ja muut laatikot samaan henkeen.
 

Isosiskot varmaan tunnistaa kuvista monta siskosten välillä kierrätettyä vaatetta!

Tarkoitus oli karsia kaapista kaikki vaatteet

jotka ovat väärää kokoa tai joita ei ole tullut käytettyä.

Mutta sitten minä kuitenkin armahdin vielä joitakin kivoja yksilöitä.

Kun ne on siististi silitettynä esillä

eikä laatikon perällä piilossa rynttynä

niin josko niitä tulisi käytettyä..?
Ja jos minä kumminkin kapenisin hieman
niin että muutama kiva vaate taas istuisi..?

Syksyllä lupaan pistää pois kaikki ne 

joita ei kesän aikana tule laitettua kertaakaan päälle.

Minä tykkään napata päälle myös aina asuun sopivan korun.

Korutaulukin oli vaan päässyt villiintymään..

Vähän karsintaa ja järjestelyä,

siistiytyi sekin hieman.

Onhan noita koruja vielä aika paljon,

mukana myös niitä jotka tunnearvon vuoksi 

ovat tuossa aamu- ja iltahetkiä ilahduttamassa.

Lahjoja ystäviltä, matkamuistoja, lasten tekemiä ihanuuksia..

Mutta muistoesineissä pitäydyn koruissa, 

vaatteita ja kenkiä en sentään tunnearvon vuoksi haudo.

Paitsi 14-vuotiaana ostettuja ratsastushousuja,

tahdon nähdä kauanko niinhin saan tunkeuduttua.

Uudet ratsastushousutkin ovat olleet harkinnassa,

tuntuu että hieman alkaa kumpparit ja stretsit vuosikymmenten saatossa hapertua

- ehkä siinä syy miksi ne vielä jotenkuten sopii! :D

Muutenkin on tullut fiilis että haluaa laittaa elämää järjestykseen.

Olisiko se tämä kevät?

Paljon pieniä ja suurempiakin suunnitelmiaja asioista innostumisia
mahtuu lähiviikkoihin.

Itsellä on kaikki hyvin ja siitä olen kiitollinen,

ja silloin koen että on ilo, mahdollisuus ja vähän velvollisuuskin auttaa muitakin. 

Vapaaehtoispuuhat ovat tänä talvena jääneet,

niinpä aloin Pelastakaa Lapset ry:n ja Punaisen ristin kuukausilahjoittajaksi.

Muutama kamu, ihanat yrittäjä-naiset, 

ovat saaneet minut innostumaan syksyn projekteihin. 

Koti Puhtaaksi yrityksen Saana kutsui mukaan

hauskaan kierrätys- ja hyväntekeväisyystempaukseen loppukesälle / syksylle,

siitä lisää blogissa myöhemmin.

Ja Fiilis Fitnesin Siiri

innosti minut palaamaan tanssiliikunnan ohjaamisten pariin.

Syksyllä siis pidän joitakin Latin Fever tunteja

- jännää, haastavaa, ihanaa!

 

Hetkellisesti on sellainen fiilis,

että kun vaatehuoneen voi saada järjestykseen,

mitä vaan voi saada järjestykseen!

  Onneksi kesällä vähän aikataulut helpottaa.

Työreissuja ei ole, eikä lasten päivittäisiä menoja.

Tällä viikolla olenkin ajellut yli 700 km työajoa,

paljon on toki saatu aikaankin

ja useampi äänikirjakin kuunneltu.

Ainoastaan Tommy Tabermannin lukemat runot olivat huono valinta autoon,

rauhallisella hunajaisella ääneellä luetut runot ovat turhan rentouttavia

pitkille yksinäisille ajomatkoille. 

Murhia, huumoria tai menevää (mukana laulettavaa, koska yksin) musiikkia,

niillä jaksaa kyllä ajella ja ihastella samalla maisemia!

Pihalla kukkii ja tuntuu kesältä,

muutama kiva reissu on ihan kulman takana,

kohta on koululaiset kesälaitumilla...

Alkaa olla jo ihan kesäfiilis!

Vaan mitäs siellä kukkien takana pilkottaa..?
Terassihommatkaan ei oo valmiina,
mutta luulen että viikonloppuna meillä on silti
vähän kuorikkeen levittämis puuhiakin tiedossa.

Iloista oloa toivotellen,

Taina

Äitienpäivänä, ehkä sittenkin vähän pihalla..

Äitienpäivä meni oikein mukavissa ja leppoisissa merkeissä.

Tyttöstä autoin hieman kun leipoi äitienpäivä herkkuja,

keskimmäisen poitsun kanssa kävin pyörälenkillä ja hypittiin trampalla

ja nuorimman kanssa otin pitkät päiväunet.

Hellyttävät itsetehdyt lahjat ja kortit sekä valmiiksi katettu aamupala aloittivat päivän,

ne on sitä äitienpäivän parhautta.

Mummeille askarreltiin kortteja yhdessä.

Kukin lapsi valitsi itse mallinsa ja toteutustapansa

ja äiti sai avustaa.





Keskimmäinen käytti kiiltopapereita hyönteisiin,

nuorimmainen teki ikkunaperhos-kortteja.

Neiti värkkäili juuri sellaisia söpöstelyitä kuin neidit värkkäilee.

Vanhempieni luona käytiin syömässä ja lapset hoitivat kattauksen.

Harva keksisikään käyttää lautasliinarenkaita noin mielikuvituksellisesti!

Itse uskaltauduin toivomaan äitienpäivälahjaksi istutuslaatikkoa.

Jokainen minut tunteva tietää että pihahommat ei ole ihan mun juttu..

Tykkäisin toki makoilla vaikka riippukeinussa lueskelemassa hyvää kirjaa

kauniissa ja kukoistavassa ruusutarhassa,

mutta sellaisen toteuttaminen ei ole tuntunut omalta puuhalta.

Talo on hankittu koska haluamme tilaa ja rauhaa,

ei siksi että rakastaisimme kuopsutella pihaa

- se piha vaan vähän niinku tulee tässä talohommassa mukana.

Myöskin kesällä tulee oltua aika paljon reissussa

eikä kovin monimutkaisia kukkapenkki- ja puutarhavirityksiä

tohdi talovahtien vaivoiksi viritellä.

Mutta pieni puutarha olisi nyt kuitenkin tarkoitus laittaa.

Edes tuon laatikon verran.

Onhan se lasten kanssa mukavaa puuhastelua!

Lapset olivat valinneet hernettä, mansikkaa, porkkanaa, salaattia ja basilikaa.

Ja löytyyhän meiltä jo vadelmaa, viinimarjaa, omena- ja luumupuita.

Näyttääkin vahvasti siltä että pikkuhiljaa opin hyödyntämään myös omaa pihaa

- ja nauttimaan siitä!

Tarkoitus meillä on ollut saada pihaa siihen kuntoon että se on siisti ja helppohoitoinen.

Pihasuunnitelma on tehty ja sitä hissukseen toteutellaan.

Paljon on hyödynnetty myös ilmaisia taimia ystäviltä ja sukulasilta.

Kummallisen mukavalta tuntuu huomata kevään tulleen,

että kaikkea tuolta omasta pihasta alkaa tosiaan nousta.

Olemme panostaneet siihen että puut, pensaat, nurmikko

maanpeittokasvit ja muut suuret linjat saadaan kuntoon.

Aika hykerryttävä tunne on huomata isot linjat kasvien suhteen alkaa olla hoidossa!

Syksyllä rinteeseen siirrellyt maanpeittokasvitkin

näyttäisivät selvinneen talvesta hengissä,

ja odottelen kovasti että lähtevät tuosta kauniisti leviämään!

Aika säälittävää tämä varmasti puutarha-ihmisen silmään on,

mutta piha-tumpelolle ja kasvien massamurhaajalle jo saavutus!



Saattaisiko tässä siis kuitenkin käydä niin

että minusta tulee vielä pihanlaittaja tyyppiä..?

Ehdoton äitienpäivä perinne minulle on myös tämä runo

viestinä rakkaalta äiti-ystävältä joka vuosi.

Tämä teillekin ilahduttamaan kaikkien äitien ja äidinmielisten 

jo yöksi kääntynyttä äitienpäivää.  

Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,

…

ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.
– Anne-Mari Kaskinen –

Äitiys on ilo, onni ja kunnia.

Ei sankaruutta, ei täydellisyyttä

mutta lahjoista suurin.

itse toivoisin että me kaikki äidit osaisimme olla armollisia

itsellemme ja toisillemme.

Ja nauttia jokaisesta hetkestä äitinä,

arkena ja pyhänä.

Parhaansa kun yritää niin enempää ei kukaan pysty,

ja hyvä äiti voi olla monella tapaa.

Toivottavasti tekin olette saaneet viettää ihanan äitienpäivän

äitinne, lastenne tai muiden teille tärkeiden ihmisten seurassa!

Itse hurautin vielä päivän päätteeksi Varkauteen,

työt vie muutamaksi päiväksi reissuun.

Loppuviikosta sitten lisää niitä pihahommia. 

Oikein mukavaa viikkoa toivotellen

Taina

Kesällä kerran...

Ostin Tanskasta matkamuistoksi kyltin.
(Olisi näitä samoja varmasti Suomestakin saanut 
mutta on hauskempaa kun esineisiin littyy mukava muisto.) 
Sopii meidän huusholliin kuin sormi korvaan,
tai ainakin sitä lasten onnellisuutta toivon..
Onhan tässä toki pientä itsepetoksen makua, mutta sopii hyvin meille ei-super-mutsille.

Keittiöönhän se sitten päätyi,
muiden kylttien seuraan.

Kesävieraiden kanssa ei paljon kattauksilla ole hienosteltu. :)

Paljon ei kotona ole tänä kesänä aikaa vietetty eikä projektitkaan juuri ole edenneet.
Mies sai silti -innokkaista apulaisista huolimatta-
Alaterassin rappuset tehtyä.
Eipä tarvii enää loikkia tuostakaan!

Vehreästä puutarhasta en edes jaksa haaveilla,

mutta pikkuhiljaa on saatu noita pihan suurempia linjoja kuntoon.

Syksyllä istutettiin tuija-aita ja nyt kesällä mies isäni kanssa pengersi tuon mäen siistiksi.
(hellepäivänä tietenkin kun minä olin ilmastoidussa toimistossa 
- taisin kyllä päästä helpommalla tuossa kohtaa.)

Kivetystä haaveiltiin mutta toisaiseksi saa kuorike riittää.

Tuohon leikkimökin viereen olisi tarkoitus istuttaa viinimarjapensaita,

saas nähdä onko jo tämän kesän projekteja...

Kesäpuuhaa perheelle on tuoneet myös pojan futis-pelit,

toissa viikonloppu päästiin hotellilomailemaan ja Kirjurinluotoon hengailemaan

Pori Cupin merkeissä.

Siitä jatkettiin Länsi-Suomeen kummimurun perheen luokse kyläilemään.

Isolla joukolla sattuu ja tapahtuu,

taisi poikien kalareissukin muistuttaa enemmän sketsiä kuin kalamiesten toimintaa.

Ystävien kanssa on aina yhtä mukavaa,
parhaimmillaan niin lapsilla kuin aikuisilla!

Kesä tuntuu tosiaan menneen taas yhdessä hujauksessa!
Yhteiset loma-osuudet on vietetty tarkoituksella reissussa tai retkillä,
nautittu lasten kanssa kiireettömyydestä,
isoista ja pienistä merkityksellisistä puuhista.
 

Välillä on oltu vuoronperään lasten kanssa ja toinen työviikolla.

Muutaman päällekkäiset työpävät lapset ovat saaneet olla mummolassa.
Minäkin pidin loman loppuun vielä kertyneet liukumat pois.

Viime viikolla lähdin lasten kanssa tädin mökille kesäpäivistä nauttimaan.

Ukkonen vei sähköt ja keskimmäinen muksu oli välillä kuumeessa,

mutta aika rentoon kesäfiilikseen silti päästiin.

Mies liittyi seuraan sitten viikonlopuksi työviikon jälkeen.

Tuo tädin mökki on meille sellainen lomaparatiisi

kukkineen ja järvineen.

Siellä pääsee hyvin sellaiseen rennon letkeään lomamoodiin,

kun kellot ja kännykät unohdetaan hyllyn päälle,

rantasaunan lempeistä löylyistä pulahdetaan nakuna uimaan,

ja lapset vellovat vedessä muutenkin puolet päivästä.

Vesi tulee kaivosta ja lämmitetään padassa.
Veneellä putputellaan retkelle saareen,
pelataan pihapelejä ja lautapelejä,
lueskellaan puutarhakeinussa lojuen.

Minulle se on sitä oikeaa mökkielämää,
sitä perinteistä suomalaista meininkiä.

Onneksi meillä on mahdollisuus sellaisesta nauttia.

Kiitos siis tädille! <3

Kaikenlaisia luonnonihmeitä on lasten kanssa pällistelty,

ja mietittiin mm. sitä miksi ötökät on välillä päällekkäin...

Ollaan myös ehditty nautittiin metsistä, soista, saarista,
kauniista Suomen luonnosta.

Vaikka tykkäänkin laittautumisesta
on tuo maalaistolloilu välillä oikein vapauttavaa.
Mökki-stailiin kuuluu hellepäivinä huiviin mytätty järvi-märkä tukka,
ainoana käytettynä kosmetiikkana on pesuaineet, aurinkorasva ja dödö,

ja muutenkin ne kaapin karseimmat rytkythän sitä mökille tupataan päälle kaivella.

 

 

 Kesä on siis mennyt kokolailla reissaten, kyläillen ja muutoinkin pois kotoa.

Koneelle ei ole ehtinyt ja kun ehtii postauksetkin näköjään venyvät kilometri-luokkaan..

Huominen vielä lomaillaan ja sitten se alkaa:

Työt, päivähoito, koulut (torstaina täällä), harrastukset.

Toisaalta syksy tuo aina mukavaa ryhtiä elämään.
Syömiset ja nukkumisrytmit järkevöityy,
liikunnat säännöllistyy ja kaikki menee aikalailla selkeästi kalenterin mukaan.

Ja aika moni taitaa tietääkkin että minä olen enemmän niitä syksy- ja talvi-ihmisiä
kuin helteen rakastajia..
mutta kaikissa vuodenajoissa on toki ne hyvät puolensa!

Toivottavasti sinun kesäsi on ollut mukava ja rentouttava,
ja arkeen paluu sujuu kivuttomasti.

Ja kyllähän tämä kesä tässä vielä tuntuu jatkuvan
aivan täysin piittaamatta koulujen alkamisesta...

Mukavaa iloista elokuuta!
Taina