Kynttilälyhty askarteluita ja makkarikuvia

Vimeinen leikkauksen jälkeinen saikkuviikko alkaa olla takana.

Syyskuussa tuntui aivan järkyttävän pitkältä ajalta,

mutta nyt huomaan ettei sairausloman pituus ollut tosiaankaan liioittelua.

Ottaahan tämä aikansa.

Lisää saikkua ja toipumisaikaa olisi saanut aika helposti

mutta enköhän jo palaile kiinnistavien projektien ääreen töissä.

Tänään lääkäri vielä varoitteli,

että koko loppuvuosi on syytä ottaa varovasti.

Ei sovi sitten laisinkaan mun luonteelle

mutta eipä tässä vaihtoehtoja taida olla.

Otetaan hissukseen ja päivä kerrallaan.

Maanantaina sentään palataan normaaliin arkeen

ja se tuntuu kyllä erittäin tervetulleelta.

Kuvailin tuossa meidän makkaria vaihteeksi.

Asumme rinnetalossa

ja aikuisten makkari on alakerran ikkunattomassa huoneessa.

Tämä on osoittautunut loistavaksi ratkaisuksi

koska huone on aina pimeä, hiljainen ja viileä.

Vaikka mies on ollut työreissussa ei ole kuitenkaan tarvinnut yksin tuolla nukkua
Koska lapsetkin tykkäävät tuosta makkarin rauhasta ja pehmeästä sängystä..
Lapset ovat vuoro öin olleet vieressä iskän paikalla
(meidän toinen aikuinen työreisussa-perinne)
ja äitinikin on välillä jäänyt yöksi meille.

Makkarin aarteena minulla on mummini vanha peilipöytä.

Tuolin kangas on vaihdettu,

muuten saa elämän jäljet ja kolhut olla näkyvissä.

Lasten kanssa maalailtiin viikolla lyhtyjä.

Askartelukaapin uumenista löytyi 

lasimaaleja, hilettä, kontaktimuovia ja pestyjä purkkeja.

Kontaktimuovista tehtiin sabluunoita "ikkunoille".

Hile tarttui hyvin lasimaalien märkään pintaan.

Näitä taidetaan kääriä pakettiin isänpäivänä..

Mies oli viikon reissussa ja äitini oli onneksi auttelemassa koko viikon.

Äiti on toiminnan nainen ja hänen avullaan siivottiin koko keittiö 

kaappi ja laatikko kerrallaan.

Pyyhittiin hyllyt, järjestettiin

ja hävitettiin vanhentumaan päässeet pakettien jämät ja muu tavara jota ei ole tullut käytettyä. 

(Eli käytännössä äiti teki ja minä välillä pötköttelin keittiön lattialla kommentoimassa

ja välillä osallistuin - muuhun kuin nostamis-hommiin.)

Koska lapset kokkailee ja leipoo paljon

keskenään ja kavereidensa kanssa

ja itsekin harrastan extempore-tyyppistä keittiöpuuhailua

tykkään että perus tarvikkeita on aina kotona.

Nyt on kaikki hyllyt järjestetty ja purkit päivitetty.

Tuli kyllä mukava fiilis kun sai tämän homman tehtyä
ja kaappien perille hiipinyt kaaos on taas hetkeksi kesytetty!

Neiti on aikaan askarrelut kaikkiin pienempiin purkkeihin kyltit

ja tänään hän sai kirjoittaa 

liitutaulutarralla tehtyihin uusiin kyltteihin tekstit.

Viimeisen saikkuviikon olen ottanut itseni huoltamisen kannalta.

Olen koittanut edistää leikkauksesta kuntoutumista kävelyillä käymisellä ja venyttelyllä.

Lisäksi olen käynyt kampaajalla, hammaslääkärissä, kosmetologilla ja luomia poistattamassa.

Luomien poiston seurauksena selässä on nyt yhdeksän päivää 20 tikkiä

niin että rauhallinen vauhti on taattu jälleen hetkeksi eteenpän..

Onhan tämä ollut taas melkoinen viikko.

Tänään tuli aamupäivällä päiväkodista puhelu

että nuorin (4 v 10 kk) oli tippunut pää edellä n. 2 m korkeasta kiipelytelineestä.

(Hoitaja oli seissyt vieressä mutta ymmärrettävästi ei ollut ehtinyt koppia ilmassa ottaa

- ei siis kritiikin sanaa pk:lle tässä).

No, ei muuta kuin terveyskeskukseen

jossa todettiin että ei vakavempia vammoja ole tullut

ruhjeilla ja lievällä päänsäryllä (aivotärähdyksellä?) selvittiin.

Illemmalla sama herra päätti vielä leikkiä robottia

eli kulki lähes polviin saakka yltävä pahvilaatikko päässä ympäri huushollia.

Koska laatikko oli tarpeellinen

en antanut siihen silmänreikiä leikata vaikka tätä lapset kyselivät.

Jotenkin herra onnistui tippumaan rappusista laatikkoineen päivineen.

Eli lisää itkua, kolhuja ja äidin huolta..

Taisin minä muutaman tikin selästä saada repäistyä auki pojan perään rynnätessä.

Tässä vaiheessa oma äiti otti juniorin mukaan mummolaan yöksi.

Että perus lapsiperhe meininkiä tänne

 - sattuu ja tapahtuu.

Ja välillä tapahtuu ja sitten sattuu..

Mutta lopulta säikähdyksillä on selvitty.

Omat vanhemmat on auttaneet arjen haasteiden yli

ja iskäkin saadaan isänpäiväksi työmatkalta kotiin.

Koululaiset kainalossa katselin Vain Elämää

ja hyvillä mielin käydään viikonloppuun.

Kivaa viikonloppua ja iloista isänpäivää sulekkin!

Toivoopi taina

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee!

Suosikki tuunaus nro.1

 Huomasin juuri että blogin 3-vuotis synttärit lähestyvät.

Uskomatonta miten aika kuluukaan!

Ja mitä kaikkea kivaa sen myötä onkaan tullut,

kuinka paljon tapahtunut.

 

Ajattelin nostalgisoida hieman synttärien kunniaksi. 

Alkuun bloggailu-ajan suosikki tuunauksia.

 

Suosikki tuunauksia: silityslauta

Välillä sitä tulee mietittyä tämän koko harrastuksen mielekkyyttä. 

Mikä järki on käyttää tähän muutenkin vähäisiä vapaahetkiään? 

Toisaalta, juuri niiden bloggailuhetkien kautta olen oppinut ottamaan aikaa itselle, 

rentoutua illalla lasten mentyä nukkumaan tai kahvipaussin verran, 

joko jonkun postauksen kirjoittaen tai blogeja lueskellen. 

Välillä läppärin kanssa sohvalle miehen kainalossa, 

välillä ihan omana aikana. 

Ei läheskään päivittäin, mutta yleensä viikottain kuitenkin.

Suosikki tuunauksia: oman vanhan nukketalon remontointi ja tytön kaappiin rakennettu Sylvansien koti omista vanhoista ponin taloista ja isosiskojeni vanhoista nukkekodin huonekaluista.

 Sisältöäkin toki mietin. 

Talon rakensimme ja tähän muutimme kuitenkin vasta 4,5 vuotta sitten, 

jatkuville uudistuksille ei ole tarvetta.

Shoppailua pelkän shoppailun takia en harrasta enkä kiertele kaupoissa etsimässä ostettavaa, 

tahi kaikkien ostosten esittelyä blogissa koe omaksi linjakseni.

Itseäni en blogini sisällöksi halua, 

ja lapset haluan julkisessa blogissa pitää kuitenkin sivuosassa ja suht anonyyminä.

Niinpä tästä on muodostunut tällainen  keski-ikäistä, keski-tuloista, keski-painoista, keski-luokkaista

 ja kaikenkaikkiaan tavallista elämää kuvaava lifestyle-tyyppinen blogi.

 

Lempi tuunauksia: tanssijan kello

Niin mahtavia tyyppejä täällä blogi-maailmassa kuitenkin on 

ja niin rakkaaksi harrastukseksi tämä on muodostunut, 

että vielä vuosi töihin palaamisen jälkeenkin olen tätä näköjään kirjoitellut 

vaikka aluksi luulin että saa jäädä kotiäitivuosien harrastukseksi.

 

Toisinaan iskee totaalinen puutumus:

ketä tää nyt muka kiinnostaa, ihan tyhmiä juttuja ja huonoja kuvia-tunnelmat,

ja päätän jo lopettaa.

sitten tulee se -tämä juttu on kyllä pakko vielä postata- olo,

 ja kohta huomaan että olen taas aivan fiiliksissä bloggailusta.

 

Makkari 2011 yläkerrassa

 Synttärin kunniaksi ajattelin koota tähän pienen koosteen siitä

mitä muutoksia meillä on tapahtunut bloggailun aikana. 

 Usein tuntuu blogeja lueskellessa että muut saa vaikka mitä aikaan 

ja täällä jää kaikki suunnitelmien tasolla. 

Mutta löytyihän niitä toteutuneita juttuja täältäkin.

 

 Ensin yläkerran makkari. 

Ennen siellä oli aikuisten makuuhuone.

Nykyään siellä majailee nuorimmainen.

 

lamppu pitäisi kyllä vielä vaihtaa..

Makuuhuone muutti vanhaan työ- ja varastohuoneeseen.

 

 

Pohjapiirrustuksessa takkahuoneeksi merkitty huone oli pitkään "vapaata tilaa" 

johon lapset usein rakentelivat majoja kavereiden kanssa.

 

 

 Vanha leikki- ja vierashuone muutettiin työ- ja urheiluhuoneeksi.

 

 

 

Keittiö on pysynyt suhteellisen ennallaan.

 

 

 Vähän on kuitenkin seinille juttuja tullut, lisää väriä ja romuisuutta kodikkuutta. 

Uusi lamppu on kyllä ostoslistalla, tuohon rottinkiseen olen totaalisen kyllästynyt.

 

 

Rappukäytävä oli alussa mielestäni aika kolkko.

Sittemmin sinne on tullut verho, ja verholle haastavasti asennettavat ovennuppi-ripustimet sekä tarra.

 (muutenkin noita tarroja on ilmestynyt pikkuhiljaa sinne ja tänne..)

 

 

Olkkari on pysynyt ennallaan, vain verhojen värejä, tyynyjä ja muuta pikkusälää olen venkslannut.

 

marraskuu 2012

marraskuu 2013

 Keskimmäisen pojan huone oli talon valmistuessa vielä pikkupojan huone

jossa siskokin tykkäsin usein majailla.

Sittemmin siitä on pienillä muutoksilla tehty koululaisen huone.

Ja siskon huonehan on se joka nyt on pienen järjestelyn alla.

Neiti muuten kommentoi kun nukkumaan mennessä kurkkasi tämän postauksen luonnosta:

"Tungekko sää niinku kaikki romut piiloon kun otat noita kuvia?"

Vastasin että nää on kato vanhoja...

mutta lasten suustahan se totuus kuuluu. Ei meillä juuri koskaan aina näin siistiltä näytä.

Ja niin. Se kodinhoitohuone. On nykyään väriä. vaikka muille jakaa..

Pihalla on tehty hommia paljonkin,

ja paljon on vielä tekemättä.

Pensasaidat on istutettu, portaita rakennettu ja suuremmat linjat autotallia lukuun ottamatta valmiina.

 

 

Saunan porstuasta oli pari ekaa vuotta käynti kuormalavoja pitkin sepelille.

Nythän siellä on ihan viihtyisä terassi.

Paljon on toki tapahtunut elämässäkin:

töihin paluuta, koulujen ja päivähoitojen alkuja,

omasta leikkauksesta, miehen umpisuolen puhkeamisesta ja nuorimmaisen sairasteluista 

johtuvat sairaala- ja sairasloma jaksot,

lomia, reissuja, isoja ja pieniä ilon aiheita,

ja sitä arkea, arkea ja arkea, ruuhkavuosirumbaa.

Paljon muistoja joiden pariin on mukava täällä blogissakin palailla.

Että tarkemmin ajatellen, kai täällä aina jotain pientä tapahtuu ja puuhastellaankin,

ja välillä enempi, välillä vähempi tähdellistä postattavaa löytyy. 

 

vaatehuoneeseenkin yhden tuolin maalailin

 

ja tauluja seinälle virittelin

 

ja niin, eteiseen tehtiin hyllyt ja laitettiin lisää naulakoita muutama vuosi sitten

Synttärin kunniaksi on aikas ihana arvonta luvassa,

ja muutama super-kiva tapahtumakin on syyskuussa tulossa

- eli ette te musta ihan niin helpolla taida kuitenkaan eroon päästä!

Mutta kolme vuotta. Onhan siinä jos siivua.

Ja ihan hyvät fiilikset!

 

Mukavaa syyskuuta ystävät!

Terkuin Tain

 

ps. tästähän se talo-homma lähti, pari vuotta ennen blogin alkua, vuonna 2009..

Uusi makkari - Ja se, mistä on huiput viikonloput tehty

Lupasin kuvia uudesta makkarista.

Sinne on siis vihdoin muutettu muutettu, 

ja nyt on kyllä pakko sanoa että on ehdottomasti rinnetalon etu nämä bunkkeri-huoneet makkari käytössä. 

Pimeää, hiljaista, viileää - aivan mahtavasti nukuttaa!

Vanhaan työhuoneeseen laitettu tapettiseinä sai jäädä, muut seinät maalattiin vihertävällä sävyllä.

Vanhat mööpelit kannettiin sisään,

ja on kyllä juuri passeli tuo pylvässänky tänne, verhot pehmentävät mukavasti muuten verhotonta ja ikkunatonta tilaa.

Vielä lamppua, taulua ja viimeistelyä niin eiköhän tuolla viihdytä!

Muutenkin oli tosi kiva viikoonloppu.

Ja mistäkö on kivat viikonloput tehty?

 

Yökyläilevistä serkkulikoista.

Siskonpedeistä, kikatuksista, leikeistä, askarteluista.

 Keskimmäisen 8-vuotissynttäreistä.

Poika toivon muuten ihan tavallisen kakun. Sellaisen jossa on vehnäjauhoja, kermavaahtoa ja mansikoita. 

Oisko vähän kyllästystä ilmassa äidin erikoisiin kakku-viritelmiin..

Kattaukseen panostin juuri sen verran kuin se + - 8 v. poikia kiinnostaa.

Herkut maistui ja hauskaa oli!

Kummien kanssa kahvitteluista, kaverisynttäreistä, jännittävästä aamusta lahjoineen ja lauluineen.

Äidin haikeistä onnen tunteista.

Ja poitsun hyvin menneestä futisturnauksesta,

vaikka peli klo 8 sunnuntaiaamuna kellojen siirron jälkeen tuntuikin vähän karulta..

 

Hyvistä ruuista, ravintolassa, herkutteluista ja rentoiluista kotona.

Puistoiluista ja ulkoilusta ihanassa kevätsäässä.

Kevään ekoista äidille kerätyistä kukista. <3

Ja omasta huipusta balettitunnista,

tammikuussa 3 täyttäneestä juniorista joka oppi ajamaan ilman apupyöriä 

(ja oli haljeta ylpeydestä -  no, äiti vähän kanssa),

rentoiluista ja puuhailuista.

Yhdessä olosta, ystävistä.

Rauhallisesta saunomisesta, venähtäniestä illoista ukona kanssa sohvalla.

Niistä on hyvät viikonloput tehty.

Ja ei muuta ku uuteen viikkoon.

Mukavia keväisiä päiviä sullekkin!

Toivottelee Taina

Viikonloppu!

Tänä viikonloppuna meille tulee monia kivoja vieraita. Lisäksi vietellään 11. kihlajaispäivää.
Siinä jo riittävästi syytä ostaa itselleni  kotiin kukkia!

Mitään sen suurempia juhlallisuuksia ei tuo kihluu-päivä tule pitämään sisällään, mutta mukava se on aina kuitenkin muistaa. Lahjat tuppaa olla jotain tosi romanttista tyyliin sukkia tai kalsareita tai pullaa.
Mutta ajatus tärkein. ;)
Itse oon sitä lajia ihmisiä että vaikka mitkä kissanristiäiset on kiva viettää - ikinä ei ole liikaa juhla hetkiä arjen keskellä. Istahtaa alas ja juoda kuppi kaffea mukavien ihmisten seurassa.

Tulin siis vain pikaisesti toivottelemaan oikein mukavaa ja rentouttavaa keväistä viikonloppua kaikille!
Taina

Rojuvuoria, rahareikiä ja suuria suunnitelmia

Asia jota talon rakentaminen on opettanut on kärsivällisyys. Olisi niin ihanaa kun kaikki olisi kerralla valmista. Minäkin naivisti uhosin aikanaan että "jos joskus rakennetaan niin sen on pakko olla avaimet käteen!" As if. Jos haluaa kivoja kestäviä ratkaisuja on pakko välillä pitää tuumaus, ja ennen kaikkea rahan säästö taukoja. Varsinkin jos valitsee puolison joka haluaa harkita kunnolla ennen investointeja.
Tässä muutamia investointi kohteita, heti kun niitä rahoja jostain ilmestyy.
Ja samalla niille hassuille muutamille jotka kuvittelee että meillä on jotenkin "ihanaa", tässä meidän kodin karmeimpia paikkoja. Olkaa hyvät.

Eteinen. Tarkoitus olisi teettää tuohon tapetti-seinämälle mittatilaustyönä penkki jossa olisi alla kunnon säilytysloorat kengille. Kaikki meidän kiintokalusteet keittiöstä lähtien on teetetty Remholzilla eli puusepänliikkeessä. Vaikka sentään paljon kiersin keittiöfirmojakin, osoittautui tuo meille sopivimmaksi ja edulliseksi, vaikka kaikki tehtiin vimpan päälle mittaitilaustyönä meitä varten.

Ja kyllä, mä edelleen niin rakastan tota mun meidän perhostapettia! <3

Koko tää eteinenhän on täällä hetkellä ihan hanurista. Siitä piti tulla iso tuulikaappi jossa on hyllut ja laatikot kaikkien pipoille, luistinkasseille, koulurepuille jne jne. No, tuli sitten ilmastointiputkien läpivientejä, rappusten paikka ontelolaattojen kantavuuden mukaan ym juttuja mun jätti-tuulikaappiini josta kutistui sitten lopulta aika pieni. Ja niitten ihanien hylly järjestelmien tilalla on tällä hetkellä 12 vuotta sitten meidään ensimmäiseen kotiin ostettu Ikean kenkäteline ja kirsikkapuun värinen lipasto joka oli ihan hieno silloin 10 vuotta sitten kun se on ostettu.

Näihin kuviin kun lisäät vielä vaunut, jotka on tällä kelillä pidettävä sisällä koska juniori nukkuu niissä päiväunensa alkaa olla aika tunku. Sitten tulee meidän isot ipanat ja kaverit, eli aika paljon lisää kenkää, pipoa ja vaatetta.
Eli tarttis tehdä jotain.

Alakerran vessa.
Tarviiko tähän edes lisätä mitään?
Alhaalla kun ei tällä hetkellä kukaan asu on tää vessa jäänyt tällaiseen "käyttökelpoinen"-tilaan.
Peili, valaistus, vetimet, hyllyt.... kaikkee pientä puuttuisi.
Tarttis tehdä siis jotain.

Olen yrittänyt joskus ehdotella jotain väliaikais ratkaisuja mutta ne ei passaa ollenkaan, sitten kun laitetaan laitetaan kerralla kunnolla. Että ei muuta kun kärsivällisyyttä...






















Sitten olisi tää tapaus pätkän huone. Aatu nukkuu tällä hetkellä meidän huoneessa, ja tää tavara ajelehtii sitten pitkin huushollia. Koska siellähän se Aatu leikkii missä muutkin on. Sinänsä nää lelut on aika turhakkeita, koska parasta parhautta pätkän mielestä on lappaa rojua pois laatikoista ja kaapeista, kuskata ympäri huushollia ja sulloa korkeintaan vääriin laatikoihin takaisin. Mutta koska lapsi on kolmas ja serkusjonossa vaikka kuinka mones tavaraa kuitenkin on.  Lelukoreja on siis

keittiössä

olohuoneessa..

Ja kaikkien näiden kulkuneuvojen parkki on periaattessa sohvan takana.. no, arvatkaas kuinka usein ne oikeasti palautuu sinne?
Meidän makuuhuoneesta tulee siis tässä kesään mennessä Aatun huone. Ja me muutetaan työhuoneeseen. Ja työhuone takkahuoneeseen. Siihen, johon ei oo raaskittu vielä ostaa takkaa.
Mun pitää siis raaskia luopua tuosta rauhoittavasta näystä jonka olen viritellyt tuohon makkarin seinämälle. Mummin vanhan kampauspöytä, jonka ääressä ei kukaan kampaa, ja lukunurkkaus jossa ei kukaan lue. Siihen sitten vissiin pitäisi teettää joku iso kaapisto Aatun tavaroille.

 



 Leevin huoneessa olevia "vauvamaisia" Kidset huonekaluja olisi tarkoitus siirrellä Aatun huoneeseen päin, ja Leevi tarvisi sitten syksyllä jo koulupöydän (sniif, mun vauva menee eskariin). Nämä kuvat Leevin huoneesta on nyt kesältä, en jaksanut enää palata kuvailemaan kun tää postaus näköjään rönsyilee.. En minä näitäkään mööpeleitä enää mitenkään rakasta, mutta hyvässä kunnossa ovat joten menköön nyt kolmosellakin.

Ja koska mä en ole keksinyt mitään pätevää selitystä sille miksi isi ja äiti saa nukkua samassa huoneessa mutta lasten pitäisi nukkua yksin, nukkuu meillä isot lapset yhdessä vaikka omat huoneetkin olisi. Olen sitten suunnitellut, että josko muutettaisiinkin tuosta meidän makkarista - tulevasta Aatun huoneesta - lasten makuuhuone. Aatun tavaroille voisi olla siellä kaapit, mutta meneehän siihen aikaa että se siellä alkaa oikeasti itsekseen leikkiä. Sinne sopisi siis hyvin 3 pientä sänkyä. Kyllä Emmalla omassa huoneessaankin sänky on, mutta toistaiseksi ovat viihtyneet samassa huoneessa nukkumassa.
Ja koska nämä sänkjen siirtelyt kerrosten välillä, kaapistojen ym asennukset jne ei oo mitään pikkujuttuja mun pitäisi saada vielä "muukin perhe" motivoitua näihin järjestelyihin ja "pikku investointeihin".

Siihen nähden siis että olen hoitovapaalla, ja kaikki liikenevä raha laitetaan tänä vuonna pihaan ja alapihan terassin rakentamiseen on näitä 500-1000 "pikku investointi kohteita" vähän liikaa.
Ja se autotalli-piharakennuskin olisi kiva tässä lähivuosina saada.
Ja kylpytakkikaappi suihkuhuoneeseen.
Ja seinään kiinnitettäviä kuivaustelineitä kodinhoitohuoneeseen.
Ja valkoinen keittiönpöytä ettei tarvisi ikuisesti piilotella tätä kirsikan väristä liinojen alla. (Vaikka oli tää ihan hienon värinen silloin 10 vuotta sitten kun tämä ostettiin..)

Mutta ei auta kuin haaveilla ja olla kärsivällinen. Hyvin suuniteltuhan on jo jonkun matkaa tehty, eikös...?
Olisi hauska kuulla mikä on teidän kodissa se suurin eli kiireisin investointia taikka uudelleen järjestelyä kaipaava juttu!
Terkkuloin Taina