Hääpäivää ja arjen hössötystä

Meillä oli viime viikonloppuna yhdestoista hääpäivä.

Lahjoja vaihdettiin ja syötiin hyvin.
Ilmassa kiitollisuutta ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Itse hääpäivä meni omalta osalta pojan Palloween turnauksessa Turussa 

huoltajan ja kannustajan hommissa, 

miehellä töissä ja kavereiden mökkibileissä piipahtaessa.

Vietin siis päivän tuon minun vähän nuoremman elämäni miehen kanssa. ;)

Oikein hyvä näinkin.

Viime vuonnahan meillä lähti tuo halloween-mopo aivan käsistä

oli koti koristeltu ja monet bileet (täällä) ja (täällä).

Tänä vuonna ei juuri kotia laitettu 

- lapsilla oli useammat halloween juhlat ja discot muualla,

ja katseltiin ikkunasta miehen kanssa kun muksut kirmasivat tänä vuonna naapurin pihassa 

halloween vehkeissään taskulamppujen kanssa hippaamassa.

Kaikenlaista säätöä on eloon taas mahtunut,

mm. yksi pihan futismaaliin itsensä kieputtanut rusakko

(joka onnellisesti saatiin lopulta vapautettua)

ja yksi parkkipirkon edestä suoritettu kirmaus

kampaajan kaapu hulmuten värit ja pyyhe päässä autoa ja kiekkoa siirtämään

(ei tullut sakkoa). ;)

Elämä on yhtä pyöritystä, ruuhkavuosia joita täälläkin olen monesti huokaillut.

Kaikkea ei vaan ehdi mitä haluaisi.

Blogi "ei välttämättömänä" (mutta mielenterveyttä ylläpitävänä) harrastuksena 

on se jolle sitä aikaa ei tuppaa enää jäämään.

Samoin kaikki sisustelu ja somistelu tahtoo jäädä

kun kotia koittaa vain raivailla asuttavaan ja siedettävään kuntoon.

Toisaalta yksi kohtaaminen viime viikolla valoi uskoa bloggailuun.

Vakuutti siitä että jatkan tätä, silloin kun se hyvältä tuntuu.

Pysähdyin vanhaan opiskelukaupunkiin syömään ja kauppaan 

12-tuntiseksi venyneen työpäivän lomassa

(ajelin kouluttamassa yhteistyökumppaneita joka on kyllä mukavaa puuhaa

ja oikein kivaa vaihtelua toimistopäiville).

Kaupan kassaneiti tuli juttelemaan, kertomaan että seuraa blogiani,

sanoi mukavia asioita, kannusti jatkamaan.

 Jotenkin tuo pieni kohtaaminen toi uskomattoman paljon hyvää mieltä,

luottamusta siihen että blogi palvelee kuitenkin sitä tarkoitusta jota toivon

- itse saan hyvää mieltä alleviivatessani arjen hyviä asioita,

ja jossain siellä on lukijoita jotka eivät ehkä kommentoi,

mutta saavat myös hyvää mieltä näistä jutuista ja kuvista.

Vähän arkisemmin ja pienimuotoisemmin, valtavirran ja blogi kliseiden ohi.

Hääpäivän kunniaksi syötiin pitkän kaavan mukaan perheen kesken.

Kynttilöiden koristeeksi kiepautin vaihteeksi rannerenkaat.

Keittiöön tempaisin tuollaisen syksyisen jutun,

kukkakoriin käpyjä ja juniorin syyslehti-arkartelu sekä valosarja.

Nythän on marraskuu ja talviset tunnelmat
joten viikonloppuna ajattelin laittaa loputkin kausivalot ja valosarjat kotiin.

Porraspäiden ruukkuihin sain vihdoin callunat istuteltua.

No nythän ne jo näyttävät tältä..

Niin, tämä oli Pirkanmaalla se päivä kun talvi yllätti taas autoilijat.
Itse nautin kovasti talven tulosta,
tulisi vaan kunnon hiihto- ja lastettelu kelit tänä talvena Etelä-Suomeenkin!

Oikein rentouttavaa ja tunnelmallista isänpäivän viikonloppua kaikille!

Terveisin Taina

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee!

Suosikki tuunaus nro.1

 Huomasin juuri että blogin 3-vuotis synttärit lähestyvät.

Uskomatonta miten aika kuluukaan!

Ja mitä kaikkea kivaa sen myötä onkaan tullut,

kuinka paljon tapahtunut.

 

Ajattelin nostalgisoida hieman synttärien kunniaksi. 

Alkuun bloggailu-ajan suosikki tuunauksia.

 

Suosikki tuunauksia: silityslauta

Välillä sitä tulee mietittyä tämän koko harrastuksen mielekkyyttä. 

Mikä järki on käyttää tähän muutenkin vähäisiä vapaahetkiään? 

Toisaalta, juuri niiden bloggailuhetkien kautta olen oppinut ottamaan aikaa itselle, 

rentoutua illalla lasten mentyä nukkumaan tai kahvipaussin verran, 

joko jonkun postauksen kirjoittaen tai blogeja lueskellen. 

Välillä läppärin kanssa sohvalle miehen kainalossa, 

välillä ihan omana aikana. 

Ei läheskään päivittäin, mutta yleensä viikottain kuitenkin.

Suosikki tuunauksia: oman vanhan nukketalon remontointi ja tytön kaappiin rakennettu Sylvansien koti omista vanhoista ponin taloista ja isosiskojeni vanhoista nukkekodin huonekaluista.

 Sisältöäkin toki mietin. 

Talon rakensimme ja tähän muutimme kuitenkin vasta 4,5 vuotta sitten, 

jatkuville uudistuksille ei ole tarvetta.

Shoppailua pelkän shoppailun takia en harrasta enkä kiertele kaupoissa etsimässä ostettavaa, 

tahi kaikkien ostosten esittelyä blogissa koe omaksi linjakseni.

Itseäni en blogini sisällöksi halua, 

ja lapset haluan julkisessa blogissa pitää kuitenkin sivuosassa ja suht anonyyminä.

Niinpä tästä on muodostunut tällainen  keski-ikäistä, keski-tuloista, keski-painoista, keski-luokkaista

 ja kaikenkaikkiaan tavallista elämää kuvaava lifestyle-tyyppinen blogi.

 

Lempi tuunauksia: tanssijan kello

Niin mahtavia tyyppejä täällä blogi-maailmassa kuitenkin on 

ja niin rakkaaksi harrastukseksi tämä on muodostunut, 

että vielä vuosi töihin palaamisen jälkeenkin olen tätä näköjään kirjoitellut 

vaikka aluksi luulin että saa jäädä kotiäitivuosien harrastukseksi.

 

Toisinaan iskee totaalinen puutumus:

ketä tää nyt muka kiinnostaa, ihan tyhmiä juttuja ja huonoja kuvia-tunnelmat,

ja päätän jo lopettaa.

sitten tulee se -tämä juttu on kyllä pakko vielä postata- olo,

 ja kohta huomaan että olen taas aivan fiiliksissä bloggailusta.

 

Makkari 2011 yläkerrassa

 Synttärin kunniaksi ajattelin koota tähän pienen koosteen siitä

mitä muutoksia meillä on tapahtunut bloggailun aikana. 

 Usein tuntuu blogeja lueskellessa että muut saa vaikka mitä aikaan 

ja täällä jää kaikki suunnitelmien tasolla. 

Mutta löytyihän niitä toteutuneita juttuja täältäkin.

 

 Ensin yläkerran makkari. 

Ennen siellä oli aikuisten makuuhuone.

Nykyään siellä majailee nuorimmainen.

 

lamppu pitäisi kyllä vielä vaihtaa..

Makuuhuone muutti vanhaan työ- ja varastohuoneeseen.

 

 

Pohjapiirrustuksessa takkahuoneeksi merkitty huone oli pitkään "vapaata tilaa" 

johon lapset usein rakentelivat majoja kavereiden kanssa.

 

 

 Vanha leikki- ja vierashuone muutettiin työ- ja urheiluhuoneeksi.

 

 

 

Keittiö on pysynyt suhteellisen ennallaan.

 

 

 Vähän on kuitenkin seinille juttuja tullut, lisää väriä ja romuisuutta kodikkuutta. 

Uusi lamppu on kyllä ostoslistalla, tuohon rottinkiseen olen totaalisen kyllästynyt.

 

 

Rappukäytävä oli alussa mielestäni aika kolkko.

Sittemmin sinne on tullut verho, ja verholle haastavasti asennettavat ovennuppi-ripustimet sekä tarra.

 (muutenkin noita tarroja on ilmestynyt pikkuhiljaa sinne ja tänne..)

 

 

Olkkari on pysynyt ennallaan, vain verhojen värejä, tyynyjä ja muuta pikkusälää olen venkslannut.

 

marraskuu 2012

marraskuu 2013

 Keskimmäisen pojan huone oli talon valmistuessa vielä pikkupojan huone

jossa siskokin tykkäsin usein majailla.

Sittemmin siitä on pienillä muutoksilla tehty koululaisen huone.

Ja siskon huonehan on se joka nyt on pienen järjestelyn alla.

Neiti muuten kommentoi kun nukkumaan mennessä kurkkasi tämän postauksen luonnosta:

"Tungekko sää niinku kaikki romut piiloon kun otat noita kuvia?"

Vastasin että nää on kato vanhoja...

mutta lasten suustahan se totuus kuuluu. Ei meillä juuri koskaan aina näin siistiltä näytä.

Ja niin. Se kodinhoitohuone. On nykyään väriä. vaikka muille jakaa..

Pihalla on tehty hommia paljonkin,

ja paljon on vielä tekemättä.

Pensasaidat on istutettu, portaita rakennettu ja suuremmat linjat autotallia lukuun ottamatta valmiina.

 

 

Saunan porstuasta oli pari ekaa vuotta käynti kuormalavoja pitkin sepelille.

Nythän siellä on ihan viihtyisä terassi.

Paljon on toki tapahtunut elämässäkin:

töihin paluuta, koulujen ja päivähoitojen alkuja,

omasta leikkauksesta, miehen umpisuolen puhkeamisesta ja nuorimmaisen sairasteluista 

johtuvat sairaala- ja sairasloma jaksot,

lomia, reissuja, isoja ja pieniä ilon aiheita,

ja sitä arkea, arkea ja arkea, ruuhkavuosirumbaa.

Paljon muistoja joiden pariin on mukava täällä blogissakin palailla.

Että tarkemmin ajatellen, kai täällä aina jotain pientä tapahtuu ja puuhastellaankin,

ja välillä enempi, välillä vähempi tähdellistä postattavaa löytyy. 

 

vaatehuoneeseenkin yhden tuolin maalailin

 

ja tauluja seinälle virittelin

 

ja niin, eteiseen tehtiin hyllyt ja laitettiin lisää naulakoita muutama vuosi sitten

Synttärin kunniaksi on aikas ihana arvonta luvassa,

ja muutama super-kiva tapahtumakin on syyskuussa tulossa

- eli ette te musta ihan niin helpolla taida kuitenkaan eroon päästä!

Mutta kolme vuotta. Onhan siinä jos siivua.

Ja ihan hyvät fiilikset!

 

Mukavaa syyskuuta ystävät!

Terkuin Tain

 

ps. tästähän se talo-homma lähti, pari vuotta ennen blogin alkua, vuonna 2009..

Työhuonetta, juhlaa ja arkea sekä pohdintaa blogi-yhteistöistä

Tällä  viikolla oli meidän 13. kihlajaispäivä.
Mies pääsi suorastaan yllättämään:

luulin ettei tapahtumaa sen kummemmin juhlisteta,
vaan töistä tullessa kotono odotti 3 jätti-ruusua ja korurasia.

Koru on Kalevala Korun Eira jossa on viisi pientä sydäntä yhdessä. 

Vähän niinkuin meidän perhe.
Tykkään! <3

Laskiaispullat hoidettiin tänä vuonna äiti-on-vähän-väsynyt tyylillä kaupan pullilla.
Gluteeniton-munaton peruspulla on niin vaikea saada onnistumaan,
että sellaisen tuunasin pakaste muffinssista.
Herkkua se oli näinkin!



Työhuonetta ollaan saatu pikkuhiljaa järkkäiltyä.

Lehtitelineitä, säilytyslaatikoita ja pöytälamppuja on haettu Ikeasta 

 (ja aivan hitokseen nyperretty kasaan), 

verhot tilattu Finnish Design Shopista.
Väliseinäksi hankittu hylly on täyttynyt säilytettävästä romusta.

Kyllä tästä vielä joskus valmista tulee...

Taulut, verhotangot, matot (siivous) - kaikki viimeistely vielä puuttuu
mutta nyt tuo on saatu sentään käyttökuntoon.
Seuraavaksi pitäisi laittaa uuteen uskoon meidän vanha työhuone josta on tulossa aikuisten makkari.

Meille on rantautunut flunssa.
Naistenpäivän ilta ja alkuyö meni keskimmäisen kanssa lastenpolilla
kun kuume ei meinannut millään pysyä alle 40:ssä.
Mutta sehän on osa monen naisen elämää sekin - sairastavat lapset.

Työkengät taitavat siis pysyä nurkkaan potkaistuna ainakin alkuviikon.
Pakko oli töissä napata kuva,
omat työkengät kun erottuu aika kivasti tuolta rivistöstä duunin pukkarissa..


 
Sohaisen myös vähän muurahaispesää aiheesta blogiyhteistyöt edellisen postauksen kommenttien "innoittamana".

Itse pidän hyviin tapoihin kuuluvana että jos kirjoitan jostain tuotteesta (ei nyt Ikealle, mutta pienemmille firmoille), palvelusta tai linkitän jonkun blogi-tekstin omaan blogiini ilmoitan siitä asianosaiselle taholle.
Toisinaan ne poikivat myös yhteistöitä,
joka on minusta ok koska ovat aiheita / tuotteita / palveluita joista kirjoittaisin muutenkin.

Taloudellinen hyöty jää usein pieneksi, mutta toisinaan on mukava pystyä tarjoamaan esim. arvontoja lukijoille.
Joidenkin mielestä arvonta on kivempi jos bloggaaja on itse ostanut palkinnon, sitäkin olen ihmetellyt.
Mitä väliä sillä on kuka palkinnon maksaa jos voittaja sen kuitenkin ilmaiseksi saa ja yhteistyöstä kerrotaan?
Meitä bloggareita ja lukijoita on tietenkin joka junaan ja jokaisella on oma käsitys siitä
mikä on sopiva määrä mainontaa ja yhteistyöpostauksia.

Itselle on ok jos tuollaisia postauksia seuraamissani blogeissa on toisinaan ja yhteisyö ilmoitetaan.
Itse olen koittanut noudattaa samaa linjaa.
Itse karsastan blogeja joissa selkeästi on yhteistyö-hehkutusta mutta se "unohdetaan" mainita.

Toisille taas ainoa uskottava bloggauksen muoto on sellainen josta kirjoittaja ei missään kohtaa saa saada harrastuksestaan mitään taloudellista hyötyä. Miksi?
Ajatellaanko, että bloggaaja "myy sielunsa" ja kehuu mitä vaan muutaman kympin hyödyn takia?
Kuka niin tekisi?
Siksipä en itse ole kiinnostunut esim. blogi-porttaaleista jotta todellakin saan valita yhteistyökuviot juuri sellaisiksi kuin itse haluan, esitellen vain niitä juttuja jotka ovat aidosti hyviä ja esittelyn arvoisia.
Toisaalta en myöskään katso velvoitteekseni julkisesti raportoida jokaisen yhteistyön taloudellista hyötyä. Miksi pitäisi? Verottajalle toki ilmoitan jos sellaisesta tulosta on kyse, mutta en minä muutenkaan koe velvollisuudekseni kertoa kenellekkään esim. palkkaani.
Se ei taida muutenkaan olla Suomessa tapana...

En kuitenkaan osaa pitää sitä pahana että harrastuksesta toisinaan on jotain hyötyä.
Olenhan ensimmäisellä hoitovapaalla harrastanut Tupperwaren myyntiä
ja edelleen harrastan erilaisia liikunta-asioita joista saan pientä rahallista tai "oravannahka" korvausta.

Omasta mielestäni siis hyöty ja huvi saavat kulkea käsi-kädessä.
Jatkossakin siis blogistani toisinaan yhteistyö-postauksia tulee löytymään
ja se kyllä ilmoitetaan aina tekstin lopussa linkityksen kera.

Mutta sana on vapaa kommenttiboksissa! :)

Neljännen ruusun sain naistenpäivän kunniaksi töistä.
Kyllä ruusu vaan on kaunis kukka!

Leppoisaa sunnuntaita kaikille, pysykääs terveenä!
Minä lähden muksujen kanssa päiväunille, puolikuntoisena koko sakki.

Terkuin Taina