sunnuntai 29. lokakuuta 2017

"Kaiketon" kahvila Alleduuri Tampereella ja Blogisisarten tapaaminen


kahvila allergisille

Meillä on "allergiaperhe". Minulla on ruoka-aine allergioita,
ja lapsillamme oli pienenä paljon allergioita, jotka ovat onneksi iän myötä todella hyvin väistyneet.
Nuorimmalla on vielä gluteeniton ja kananmunaton ruokavalio parilla muulla kielletyllä ruualla höystettynä,
mutta melko helpolla jo päästään kun kaikkea saa jo siedätelläkin eikä mistään tule anafylaksiaa.

Muistan vielä elävästi millaista oli elää 2-vuotiaan kanssa jolle sopi 20 ruoka-ainetta,
osa vain rotaatiolla.
Hotelliin oli soitettava etukäteen ja tilattava aamupalalle veteen keitettyä riisipuuroa,
leipomaan oli opeteltava, kaikki arkiruoka meni uusiksi.
Vielä 10 vuotta sitten oli kallista ja vaikeaa olla allerginen ja allergisen lapsen vanhempi.

kahvila allergisille

Voi kuinka onnellinen olisinkaan silloin ollut Allerduurin kaltaisesta kahvilasta!
Tampereelle on avattu elokuussa "kaiketon" kahvila Allerduuri,
jonka valikoimasta kaikki tuotteet ovat gluteenittomia, pähkinättömiä, maidottomia, munattomia, kalattomia
ja ilman hunajaa valmistettuja.
Jopa kahvimaitoina on tarjolla vain erilaisia kasvimaitoja,
jotta mitään vaaratilanteita ei maitoallergisille pääse syntymään.
Monet tuotteet ovat myös vegaanisia.

Itse joudun noudattamaan gluteentionta ruokavaliota, ja syön myös hyvin kasvispainotteisesti.
Kuinka mahtavaa olikaan ladata lautanen täyteen erilaisia kakkuja, munkkeja, leipiä ja piiraita
tietäen, ettei mistään tule ihottumaa tai vatsanväänteitä!

Kaikesta huomasi, että kahvilaa pyöritetään suurella sydämellä,
aidosti haluten palvella kaikkia asiakkaita ruokarajoitteista huolimatta.

Tällaiselle kahvilalle on varmasti ollut tilaus,
ja onneksi kuulemma monet Tampereen ulkopuoleltakin ovat sen löytäneet.
Nämä herkut maistuivat myös seurueen allergiattomille sekä vegaaneille,
ja voin vilpittömästi sanoa että hyvää oli ja tänne palataan - ja usein!


Olimme varanneet porukalla pöydän,
ja kahvittelun hinnalla saimmekin maistella useampia herkkuja maistelupöydästä.
Omaksi suosikiksi nousi lihapiirakkaa vastaava vegepiirakka.

Seurana kahvilassa minulla oli Blogisisaria.
Kuulun Facebookissa porukkaan jossa on muutaman kymmentä bloggaria, blogisisarta.
Blogit, ja naiset niiden takana ovat hyvin erilaisia,
kirjoa on on käsityö- ja ruokablogeista lifestyleen
ja ikähaitarikin on useamman kymmentä vuotta.
Kuitenkin samojen ajatusten kanssa pähkäillään,
milloin iskee ajatus siitä että koko blogi olisi parempi lopettaa erilaisten vastoinkäymisten
tai ajanpuutteen vuoksi,
milloin on joku tekninen ongelma mihin joku sisarista tietää neuvon.
Kaikille meille bloggailu on rakas harrastus,
joten jaetut ideat ja vinkit, tsemppi ja vertaistuki on monesti kullan arvoista,
sisaruutta harrastuksen puitteissa.


Eilisen tapaamisessa oli mukana sisaria seuraavista blogeista:
Saippuakuplia olohuoneessa - Hanna
Turkooseja unelmia - Emilia
Ruoka-alkemisti -  Jenni
Itse tehty - Anni
Lumisiivet - Kati
Viikonloppukokki
Oranssia - Veera
Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset - Katarimaria
Käsintehtyä ja kaunista - Marjo-Riitta

Kiitollinen ja onnellinen olen, että tähän mahtavaan porukkaan saan kuulua!

blogitapaaminen

Allerduurin jälkeen jatkoimme päivää käymällä Vapriikissa
- omasta "kotikylästä" kertoava näyttely siellä olikin vielä näkemättä!
Minä toteutin samalla reissulla vihdoin pitkään muhineen suunnitelman museokortin hankinnasta.
64,90 € maksavalla kortilla saa vuoden kiertää 250 museossa mielin määrin.
Kynnys piipahtaa museoihin ja näyttelyihin madaltui nyt kertaheitolla!

Illallisella kävimme vielä aivan ihastittavassa ja viihtyisässä Zeytuunissa
maistelemassa Lähi-idän makuja.
Juttua ja naurua riitti koko päiväksi, seuraavaa tapaamista onneksi jo suunnitellaan!


Meidän eskarilainen on viimeisen parin viikon aikana löytänyt mahtavan taidon:
miten kirjaimet muodostavat sanoja.
Keittiön liitutaulu, vihkot ja Aamulehden laidat ovat täynnä vaappuvia sanoja,
sukulaisten nimiä, sekä tietenkin kaikkea hassua mitä pikkupoika nyt voi keksiä kirjoittaa:
kakka, peffa, piaru, ja sitä rataa.

Mutta tämä viesti päätyy visusti talteen, taitaa olla tyypin ensimmäinen itse kirjoitettu kirje.
Ja olihan se ihana kaivella lompakkoa päivän mittaan,
kun tällaisen viestin sieltä löysin!



Muuten viikonloppuna valmisteltiin talven tuloa.
Tyhjennettiin ja siivottiin kaikki eteisen kaapit ja laatikot,
laitettiin talvikamat kaappiin, kesä- ja ohuemmat syysvaatteet sekä kengät pestiin säilöön
tai pieneksi jääneet valmiiksi lähtemän kiertoon,
kiinniteltiin kaikkiin takkeihin heijastimia.
Hyvä inventaariokin tuli tehtyä,
eikä yhtään paripuolta villasukkaa tai hanskaa nakattu eteisen laatikoihin pyörimään,
ja irtohupuillekin etsittiin oikeat takit ja haalarit.
Uskomaton määrä parittomia hanskoja ja huppuja sitä voikin lapsiperheen varastoissa olla!
Sekä laskettelu- että hiihtokamat päivitettiin oikean kokoisiksi käytettyjen urheiluvälineiden myynti- ja vaihtokaupassa Pyörätaikureilla ja luistimietkin on teroitettu.
Tämän vuoden Blossakin takkatulen ääressä testattiin ja oikein herkulliseksi todettiin.

Tervetuloa siis talvi, ole pitkä ja runsasluminen!


Niin paljon olen vuosien mittaan bloggailun myötä saanut uusia ystäviä ja tuttavia,
että ihan jo siitä syystä taas kipinä postailuun on löytynyt.
Onhan tämä hauska harrastus, uuden oppimista, päiväkirjan pitoa,
ja oman ajan ottamista kiireisten päivien keskellä.

Semmoinen viikonloppu tällä kertaa!

Voikaa hyvin, ja iloista marraskuun alkua!

Terkuin Taina                

Kahvila Alleduurin kanssa toteutettu blogiyhteistyö siten, että saimme alennusta tuotteista ilman postaus velvoitteita. 
Mikään blogin linkeistä ei aiheuta rahavirtaa mihinkään suuntaan, 
tahi ole muutoinkaan maksettua mainosta vaan omia mielipiteitä ja vinkkauksia. 




perjantai 27. lokakuuta 2017

Viikonloppu äidin lapsuusmaisemissa ja omilla juurilla

isosiskoni lapsuudenkodin maisemissa


Vietimme ihanan viikonlopun siskojeni ja äidin kanssa.
Annoimme siskojen kanssa äidille 70-vuotis lahjaksi viikonlopun yhdessä.
Jostain voi kuullostaa hassulta,
mutta me ajattelimme että aikuiset ihmiset eivät tarvitse tavaroita,
vaan yhdessä vietettyä aikaa.

Siskoni asuvat Ruotsissa ja Oulussa, me äidin kanssa Pirkanmaalla.
Todella harvoin olemme kaikki yhdessä, ja jos olemme, äiti hoitaa lapsia ja laittaa ruokaa.
Ensimmäisen kerran olimme aikuisina yhdessä ilman lapsia ja miehiä
äidin 65-vuotis lahjareissulla Tallinnassa.
Tällä kertaa halusimme kiertää Helsingin seudulla paikkoja joissa äiti on asunut,
missä olemme asuneet perheenä, kuulla äidin tarinoita lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Isämmekin joutui nyt keksimään omat menonsa viikonlopulle vaikka monet muistot hänkin jakaa,
ovathan vanhempani olleet yhdessä jo 56 vuotta - tämä oli kuitenkin tyttöjen viikonloppu.

Ja äitihän on täysin skarppi ja virkeä, en mitenkään voi käsittää että hän on jo 70-vuotias!
Mikä matka tuo olikaan äidin ja omaankin historiaan,
ja samalla loimme uusi rakkaita muistoja yhdessä.


Kiiruhdin perjantaina omista työmenoistani Helsingissä 
suoraan Vanhalle Ylioppilastalolle jossa tapasin äidin ja isosiskot.
Olimme varanneet liput Golden Abba showta katsomaan.
Äidille koko homma pysyi yllätyksenä ensi säveliin saakka.
Esitys oli oikein viihdyttävä, onhan nuo Abban biisit todella hyviä!
Hauska ilta jatkui illallisen kautta hotellille,
kaikki samaan huoneeseen tietenkin.



Lauantai meni rattoisasti Helsinkiä kierrellen.
Äidin lapsuudenkodit Katajanokalla ja Hernesaaren rannassa,
vanhempieni ensimmäinen yhteinen koti Kalliossa..
Kuulimme tarinoita siitä missä ja millaisia kauppoja oli 50-luvulla,
millaisia leikkejä leikittiin ja siitäkin, mitä salaa nuorena touhuttiin.


Äiti kertoi niin elävästi Johanneksen puiston rusettiluisteluista musiikin soidessa,
yksittäin myytävien kiiltokuvien ihastelusta Roobertinkadun paperikaupan kansiossa
ja sekatavarakaupan sokeritopasta lohkaistuista sokeriostostoksista
että melkein näki tapahtumat silmiensä edessä.

Myös Helsinki näyttäytyy minulle tästä eteenpäin eri valossa
- kuinka paljon tarinoita nuo vanhat kadut ja rakennukset kantavatkaan mukanaan!

Aivan mahtava sukellus äidin ja oman suvun historiaan,
samalla saaden kosketuspintaa Suomen ja Helsingin historiaan.


Sunnuntain vietimme ajellen lähiseuduilla.
Espoossa kävimme vanhojen lapsuudenkotien luona,
kävelimme siskojen alakoulun koulumatkan,
kiersimme vanhat leikkipuistot ja muistelimme onnellisia hetkiä.

Selvisi minullekin monia hauskoja juttuja.
Olen esimerkiksi luullut että olen ollut muutaman kuukauden ikäinen muuttaessani Tampereelle,
mutta selvisi, että olen asunut Espoossa kaksivuotiaaksi saakka,
kahdessa eri kodissa
joita molempia kävimme katsomassa.
Lisäksi luulin että toinen nimeni on vain valittu rimmaamaan etu- ja (tyttö)sukunimeni kanssa,
vaikka todellisuudessa se on isäni mummon etunimi.
Varmasti sitä itse ajattelee jonkun asian olevan jollain tavalla
ja vuosien myötä se muuttuu "totuudeksi".



Kävimme myös muissa tärkeissä yhteisissä paikossa
kuten vanhan kesämökkimme pihassa ja isovanhempien hautausmailla.

Päivät vierähtivät niin nopeasti!
Loputtomasti juttua, vedet silmissä naurua, syvällisiä keskusteluita,
hyvää ruokaa ja kuplajuomaa,
kaikkea ihanaa yhdessä oloa ja uusien muistojen tekemistä jatkui sunnuntai-iltaan saakka.


Mitähän keksimme äidin 75-vuotis synttäriksi? :)

Kuinka kiitollinen ja onnellinen olenkaan, että saimme tämän viikonlopun toteuttaa!

Oletko sinä perehtynyt oman sukusi historiaan?
Vietätkö aikaa sisarusten kanssa jos sinulla sellaisia on?



Minä talvi-ihmisenä olen aivan ensilumista hullaantunut!
Voikaahan hyvin, muistakaa villasukat ja heijastimet! :)

Iloista lokakuun loppua toivotellen,
Taina


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Kellon tuunaus ja muita syyskuulumisia

tanssijan kello DIY kello

Tein tänään pienen kello-tuunauksen lahjaksi.
Ikean 2 € maksava Rusch seinäkello on oiva pohja tuunailuille.
Etuseinän saa helposti irti, tilalle voi laittaa mieleisensä kellotaulun
ja viisaritkin voi maalata.

Käytin aikoja sitten tulostamaani pohjaa.
(Harmillisesti viivat hieman suttaantuivat kun jouduin niitä jatkamaan tussilla
mutta en malttanut alkaa uutta väsäämään koneella,
ajattelin ettei nuo sutut ehkä niin pahasti seinältä sitten näy..
Viisaritkin tökin osoittamaan tarkemmin oikeaa aikaa kuvaamisen jälkeen.)

Viisarit maalasin violetilla kynsilakalla johon ripottelin heti hilettä vielä päälle.

Ehkä tämä tanssikoulun seinälle silti passaa: JA vii kuu sei kaa...


Eilen kävimme ikeassa hakemassa lisää kaappeja nuorimmaisen huoneeseen.
Ja niin, liha- ja kasvispullilla tietty myös.
Itse olen jo pari kertaa vastustanut nämä ihanuudet, mutta nyt ei itsehillintä pitänyt!
Violetit lautaset ja pinkit skumppalasit!
Perustelin lautasten hankintaa (tselleni lähinnä) sillä,
että meillä samanlaiset lautaset meinaa aina loppua kesken kun on enemmän vieraita.
Näitä on nyt 16, pitäisi riittää. :)
Ja nuo lasithan on vaan niin karkit, hyvin maistui niistä limpparikin!

ikea astiat

Ja miksikäs ei pizza sunnuntai (vaikka pizza perjantaikin pidettiin),
kun huomisen lomailen syyslomailevien lasten kanssa!
Muuten lasten syysloma menee kavereiden ja serkkujen kanssa sekä mummoloissa.

Saisi kyllä sataa vähän vähemmän, pääsisi pojat ulos purkamaan energiaa..

pojat on poikia

Viime viikonlopun vietimme Saimaan kylpylässä.
Lapset saivan valita kylpylän tai laivan syksyn reissuksi
kun kummempaa lomaa töistä ei nyt tähän syksyyn aikuiset pysty pitämään.
Kohde valikoitui kyllä heidän puoleltaa erittäin nopeasti ja yksimielisesti!
Onnistuttiin löytämään sopu-hintainen viikonlopun pakettikin
kun oltiin vähän ennen varsinaista lomaviikkoa.
Saimaan kylpylästä olen kirjoitellut pidemmän jutun aikanaan osittaisen yhteistyön merkeissä tässä.

Mikäs siinä, päivät pulikoitiin ja illat lepposteltiin mökissä herkkujen ja pelien parissa.
Ihanaa perhe aikaa!

uno pelikortit

Ja todella kaunistahan tuolla on myös, vaikka ulkoilun sijaan kyllä enemmän uitiin.


Vaan kauniita ovat syyspäivät olleet Tampereellakin!


syksyn värit

syksy Tampere

Tamperelaiset ainakin tietävät tuon yhden kaupungin maamerkeistä,
Tempon talon kellon.


Vaan tiedättekö miltä se näyttää toiselta puolelta katsoen?
Se on meidän työpaikan neukkarin seinä,
Päivällä vaalea kehystetty rinkula, mutta aamuhämärssä melkoisen kaunis valokoriste!


Parasta parhautta syksyssä minulle on sänkipellolla ratsastaminen!
Miehen siskon luona pääsin onnekseni sitä ihanuutta tekemään.
Vaan kyllä tuntui lihaksissa kun ei ollut taas muutamaan kuukauteen ratsailla ollut!

issikka

Vapaa-ajan ongelmia ei kyllä tänä syksynä ole ollut,  kun autotalliprojekti vihdoin on kunnolla vauhdissa.


Eiköhän se tuosta talveksi vielä!


Leppoisaa lokakuun jatkoa,
muistakaahan heijastimet!


Terkuin Taina