Elämää kroonisen kivun kanssa, sekä juttua kevään juhlista ja kuulumisista

Kevät humpsahti nopeasti, kuusi viikkoa sitten vielä lasketeltiin,
ja nyt tuntuu että eletään jo aivan kesää!
Kevääseen on mahtunut paljon kivoja menoja kuten ystävän karonkka, 50-luvun teemabileet, vappu,
käyntejä eri museioissa ja Mamma Mia! musikaalissa, äitienpäivä.. niistä kertoilen tässä postauksessa.

Lisäksi ajattelin tässä sairauslomalla pötkötellessä avata hieman näitä terveysongelmia
joiden takia blogi on ollut paljon hiljaisempi kuin toivoisin sen olevan.

Osa teistä muistaakin varmaan, että minulle tehtiin alavatsan alueelle isohko leikkaus vuonna 2012,
samoja alueita korjailtiin verkoin 2015.
Kipuja on ollut viime leikkauksesta lähtien, mutta viime kesän lopulla kivut äityivät todella koviksi.
Syksy meni ihmetellessä ja tutkiessa kroonistuneen kivun syytä,
vuoden vaihteessa vihdoin syyksi paljastui liian kireä verkko joka "repii" ja kiristää kudoksia.
Siitä alkoi hoidot taysissa, puudutuspiikkisarjaa, fysioterapiaa, kipukynnystä nostavia lääkityksiä.
Kivut, hoidot ja lääkkeet ovat sekä aikaa vieviä että todella väsyttäviä.
Työpäivän jälkeen jaksoinkin usein juuri ja juuri perheen iltahommat ja simahdin usein samoihin aikoihin lasten kanssa.
Elämä kutistui väkisin, kun rasitusta vältteli automaattisesti kipujen pelossa
ja lääkkeet aiheuttivat väsymystä, "krapulaista oloa" ja muita sivuoireita.
Kaikki tämä aiheutti myös lievää painonnousua joka ei sinänsä nosta mielialaa.

Viime viikolla vihdoin päädyimme toteutamaan leikkauksen, jossa kiristävän verkon ankkureita katkaistiin.
Josko kiristys ja sen myötä kivut vihdoin loppuisivat.
Kipukynnystä nostavan lääkkeenkin saan ehkä lopettaa juhannukseen.
En muuten yhtään ihmettele että jotkut jäävät noihin kolmiolääkkeisiin koukkuun
- jos ne aiheuttavat jollekin samassa määrin hyvää oloa mitä minulle epämiellyttävää oloa,
niin varmasti on ihan huikeaa!

Oman kokemuksen perusteella suosittelen jokaista, joille verkkoleikkaukset ovat ajankohtaisia,
tutustumaan aiheeseen monipuolisesti ennen operaatioon menoa.
Itse nykytiedolla jättäisin väliin. Lisää esim. linkkejä aiheesta voi kysellä sähköpostitse.

Nyt olen sairauslomalla ja toipuminen on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti.
Joihinkin työsähköposteihin vastailin, mutta sain esimieheltäni ystävällisen kohotuksen
keskittyä nyt lepoon ja itsestäni huolehtimiseen.
Ja niin se on kai tehtävä.
Vihdoin myönnän itselleni, että ehkä tarvitsen tämän pysähdyksen myös henkisesti,
voimien keräämiseen, asian käsittelyyn ja yli pääsemiseen.
Tämän sairausloman jälkeen toivottavasti elämä jatkuu vihdoin
kivuttomana, voimaantuneena, luottavaisena, rohkeana ja tyynenä.

Uhriutumaan en ainakaan aio ruveta, vaan nauttia elämästä joka päivä!
Koen, että nämä vastoinkäymiset ovat nimenomaan lisänneet kiitollisuutta ihan jokaiseen päivään
- elämästä, terveydestä, kaikista rakkaista ihmisistä ympärillä, hyvästä työnantajasta.
Sekä entistä rennompaa asennetta pieniä arjen kommelluksia ja pölykoiria kohtaan.

Paljon kivoja touhuja on onneksi terveysongelmien lisäksi kevääseen mahtunut.
Niistä toki jokaisesta olisi ollut kiva postaus tehdä jo tapahtuman aikoihin,
mutta kirjataan ne nyt tänne hyvän mielen päiväkirjaan mukavina muistoina ja kiitollisuuden aiheina.
(Tämän kevään jaksamisesta kertoo myös se, että kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja,
kameraa en ole jaksanut mukana kanniskella.)

Rakas ystävä, nuorimmaisen kummitäti väitteli tekniikan tohtoriksi.
Pääsimme hienoon karonkka juhlaan, joka oli kaikkiaan aivan mahtava kokemus!
Valkoisen Oksan Jenni teki meikin ja kampauksen, puvun sain lainaan ystävältä.
Juhla oli arvokas, ruuat herkulliset ja tunnelma mukava,
ja yö jatkui lopulta vielä yökerhoon jammailemaan iltapuvuissa ja tummissa puvuissa.
Olen niin ylpeä ystävästä joka teki upean urakan, muistot täydellisestä illasta säilyvät pitkään!

Toiset aivan upeat juhlat joihin olen saanut osallistua olivat ystävän 35-vuotissynttärit 50-luvun teemalla.
Järjestelyt olivat hulppeat, oli pitopalvelu, bändi, ammattilaisjakaja Texas holdem pokeriturnauksessa,
ja tunnelman toki krunasi se, että kaikki olivat pukeutuneet teeman mukaisesti.
Koko juhla oli niin lämminhenkinen, railakas ja iloinen, että juuri tällaisten naisten iltojen toivoisi jatkuvan ikuisesti
- ja aika myöhään (tai aikaiseen) siinä menikin ennnekuin sulka vinossa metsän poikki kotiin hilppaiasin.

Sairastumisien, matkojen, ynnä muiden muuttujien johdosta alkuvuoden syntymäpäivät kahviteltiin
sukulaisten kanssa vasta kevään korvilla.
7-, 12-, 14- ja 40-vuotiskakun sijaan järjestin jätskibaarin,
josta jokainen sai tehdä mieleisensä annoksen, tai useammankin.
Vieraista suurin osa oli kuitenkin pieniä serkkuja,
joten homma toimi oikein hyvin näinkin rennolla meinigillä!

Yhtenä huhtikuun viikonloppuna perheen "isot pojat" olivat partioleirillä ja neiti kaverillaan,
ja niinpä me eskarilaisen kanssa vietimme harvinaista laatuaikaa aivan kahdestaan.
Museokortti pääsi jälleen käyttöön kun teimme pienen Tamperen museokierroksen.
Itse ihastuin kovasti Tampereen Taidemuseossa Anita Snellmanin värimaailmaan,
ja tuon keskimmäisen taulun teoksesta "Suudelma" ostin myös postikortin jääkaapin oveen.

Nuorin nautti eniten Vapriikin pelimuseosta, ja hauskaahan se oli mm. kokeilla yhdessä flipperiä.
Illalla pelailtiin lautapelejä, halittiin ja herkuteltiin.
Ihania yhteisiä muistoja päivä täynnä!

Vappuna kävimme ensin päivällä työkaverini juhlissa,
ja loppupäivän vietimme meillä nuorimmaisen kummiperheen kanssa.
Hampurilaiset grillattiin ja munkit paistettiin porukalla,
lapset hyppivät trampalla ja touhusivat omiaan, kaiken ikäiset, tytöt ja pojat yhdessä.

Kevään kuvia selaillessa huomaan näissä meillä järjestetyissä kemuissa saman teeman
- ei oo paljon ressattu tai touhuttu tuhannen monimutkaisia tarjoiluita,
mutta senkin edestä nautittu yhdessä olosta läheisten kanssa.

Toukokuun alkupuolella tehtiin tosi hauska tyttöjen reissu neidin luokkakaverin ja hänen äitinsä kanssa.
Lähdettiin neljään likkaan junalla Helsinkiin, käytiin Mamma Mia! musikaalissa,
syötiin illalla hyvin ja mentiin hotelliin yöksi.
Tyttö sai uuden hyvä ystävän seiskan alussa,
ja hauska on ollut huomata että me äiditkin tullaan juttuun todella hyvin!
Uusia tyttöjen reissuja on siis jo suunnitteilla.

Tuo Mamma Mia! oli kyllä mahtava elämys!
Hieman jännitti miten noi biisit voi toimia suomeksi,
mutta Paula Vesala oli tehnyt todalla upea jälkeä suomennosten kanssa!
Ja Laura Voutilaisen lahjakkuudesta olin suorastaan äimistynyt - loistava tanssija, laulaja, ja mikä lavakarisma!
Tämä "eläkeläistanssijan" silmää hiveli myös taidokkaat tanssikohtaukset ja koreografiat.

Seuraavana aamuna seuralaisten piti kiiruhtaa tanssikilpailuihin,
joten meille tarjoutui neidin kanssa päivä ihan kahdestaan Helsingissä.
Rauhallisen hotelliaamisen jälkeen suunnattiin Kansallismuseoon Barbie - The Icon näyttelyyn.
Minulle tämä oli ensimmäinen kokemus siitä, että Museokorttilaisellekin oli 3 € lisämaksu
- 14-vuotias sen sijaan pääsi sisään ilmaiseksi (kaikki alle 18 v.).

Tyttären sukupolvelle Barbiet ei ole olleet ihan yhtä kova juttu kuin omassa nuoruudessa,
mutta hyvä tovi tuolla vierähti silti näyttelyä yhdessä ihaillessa.
Oli julkkisten näköisnukkeja, erilaisia upeita nukkeja muotiluomuksissa
sekä tietenkin taloja ja muuta Barbien rekvisiittaa eri vuosikymmeniltä.
Ehdottomasti suosittelen tutustumista! (avoinna 26.8.-18 asti)

Päivä jatkui kaupoissa kiertelyllä ja pienillä shoppailuilla.
Iltapäivästä haimme kaupasta evästä ja menimme piknikille Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan pihalle.
Ihasteltavaa riitti jälleen niin pihalla kuin kasvihuoneissakin!

Sää oli kauniin kesäinen, niinkuin tänä keväänä on tavannut olla,
ja oli mukava viettää päivä turistina Helsingissä.
Ja mikä tärkeintä, aikaa, keskusteluita ja yhteisiä kivoja kokemuksia tyttären kanssa.

Ja sitten on tietenkin se yksi kevään kohokohdista, äitienpäivä.
Tämä vuosi oli unettavien lääkkeiden ansioista ensimmäinen vuosiin,
kun en maannut sängyssä  odottelemassa herättäjiä
ja kuuntelemassa keittiöstä kantautuvaa kilinää, kolinaa (ja kinaamista),
vaan oikeasti heräsin vasta lasten tullessa herättämään aamupalalle.
Lahjat sain sängyssä ja aamiaispöydässä odotti lämpimät sämpylät ja uunituore vadelmapiirakka.
Päivä meni leppoisasti mm. frisbeegolf kierroksella,
sekä tietenkin vieraillen myös minun ja miehen äideillä.

Muuten arkea on elelty ihan normaaliin lapsiperhe-ruuhkavuosi malliin.
Pojat ovat aloittaneet pihafutiskauden,
mukava oli nähdä että meidän eskarilainen uskaltautui ja innostui mukaan.
Että kentän laidalla seisoskelua taitaa täksikin kesäksi olla luvassa!

Ennen leikkausta aloitin myös työmatkapyöräilykauden, vaikka siitepölyt vähän vaivailevat.
Töissä on suihku, ja vaihtovaatteet ja eväät kulkee kätevästi mukana lasten mielestä "mummojen etukorissa".
Matkaa tulee kymmenisen kilometriä suuntaansa, ja työpäivä on mukava sitten aloittaa
suihkunraikkaana, liikunnasta, kauniista maisemista ja raittiista ilmasta reipastuneena.
Vähintään kotimatkalla koukkaan yleensä Hatanpään arboretumin kautta ihastelemassa kukkaloistoa.

Nyt leikkauksesta on kulunut viisi päivää, ja olo on vielä melko kipeä.
Toivon todella, että tämä leikkaus olisi ratkaisu vaivoihin, ja pääsisin vihdoin jatkamaan kivutonta elämää,
ilman turruttavia ja väsyttäviä lääkkeitä, ja voisin tehdä asioita ilman pelkoa taas pahenevasta kivusta.
Tai sitten jatketaan ratkaisujen etsimistä ja elämää tämän homman ehdoilla.

Ihan hyvää elämää se on toki näinkin, aina voi omia vaivojaan pistää mittasuhteisiin,
isompia ongelmia ja vakavampia sairauksia löytyy aina eikä tarvitse katsoa edes kovin kauas.

Pihalla on nyt niin kaunista, jopa tällaisen viherpeukalo keskellä kämmentä syntyneen piha kukkii!
Se on muutama hetki kun minä olen takaisin töissä ja lapset kesälaitumilla.
Toivottavasti sinäkin voit hyvin ja olet päässyt nauttimaan kauniista kesäpäivistä!

Aurinkoisin terveisin,
Taina