perjantai 25. joulukuuta 2015

Jouluyö, juhlayö..


Muu perhe on jo nukahtanut
itse vielä fiilistelen jouluyön tunnelmaa.


Meillä äiti-ihmisillä on helposti riskinä lähteä suorittamaan joulua,
miettiä kaikkea mitä pitää olla ja miten homma pitää mennä.
Vaikka oikeastihan tärkeintä on vain se hyvä fiilis, yhdessä olo.

Pyrin varmistamaan omaa rentoa joulumieltä sillä
että jokainen sai etukäteen listata asioita joita joululta haluaa
ja mitä ruokia toivoo että aattona syödään.
Se osoittautui toimivaksi keinoksi
pitäytyä oleellisessa.


Kenenkään listalla ei ollut täydellisen siistiä kotia
viiden ruokalajin illallista
tai aikataulujen kanssa lukuisten eri ohjelmanumeroiden läpi saattamista
joten ne skipattin.


Toiveruokalistalle päätyi eniten erilaisia suklaita,
pullapoikia, pipareita ja hyviä juomia.
Myös leivinuunissa tehty joulupuuro oli kaikkien toiveissa.

Joulupöytä ei ollut perinteinen mutta kaikkien toiveet siinäkin toteutui.
Oman kala-allergiani takia ei meillä kalat kuulu joulupöytään.
 
Perinteisiä laatikoita laitoin lähinnä itseäni varten,
muiden toivomat juustomakaroonilaatikko ja maksalaatikko tehtiin itse.
Lihoista savuporo ja kalkkuna haettiin lasten kanssa kauppahallista aatonaattona.


Perinteisessä joulusaunassa käytiin jo aamulla
heti aamuisen joulukalenterin aarteenetsintä-session jälkeen
jossa lapset saavat ensimmäiset paketit.
Aamulla annetaan jo yksi isompi lahja,
sellainen josta on tekemistä aaton rauhallisiin hetkiin.
Ei mene sitten nahinaksi tai telkkarin tuijottamiseksi.
 
Joulurauhan julistuksen ääreen hiljentyminen glögimukien kanssa
on minulle tärkeä perinne,
ja niin tehtiin tänäkin vuonna.
 
 
Mutta perinteet pistettiin ranttaliksi pukkihommien osalta.

Nuorin halusi ehdottomasti että pukki ehtii meillä käydä,
mutta koululaiset eivät suostuneet siihen että se olisi joku "random-tyyppi".
Keskimmäinen halusi olla pukki
ja hienosti homman vetikin
vaikka pikkuveli arvasi että tämä taitaa nyt olla niitä joulu-jekkuja.. 

Lahjat jaettiin jo iltapäivällä odotus-piinan välttämiseksi,
ja koska seuraavat joulunpäivät menee erilaisten kyläilyiden merkeissä
jäi aikaa uusilla tavaroilla leikkimiseen ja touhuamiseen jo aattona.
Hienosti lapset peittivät hienoisen pettymyksen vähäisestä lahjojen määrästä.

Mutta hetken päästä soikin ovikello,
ja sisään asteli "se oikea" (vaari-)pukki,
tuoden lisää lahjoja.
Päästiinpä yllättämään lapset! 


 Aatto meni siis rennoissa ja mukavissa merkeissä.
Aatossa tärkeintä on rauhoittuminen perheen kesken,
mukaan pääsee meille aikuisille tärkeät perinteet,
mutta myöskin luomme niitä ihan omia,
oman perheen perinteitä.


Lapsuuden joulut olivat ihania,
mutta aika ihania ovat myös joulut lasten vanhempina.

 
ja samoissa tunnelmissa meinataan jatkaa
perheen yhteisen lomailun merkeissä
ja läheisten ja rakkaiden kanssa kyläilleen 
aina ensi vuoteen saakka.


Iloista, tunnelmallista ja rentoa joulun jatkoa sinullekin!
Taina
 

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulu se tulla jolkottaa


Niin se on joulukuu mennyt melkoisella tohinalla!
Jouluvalmisteluita on tehty,
mutta paljon jää myös tekemättä
- keskitytään hyvään fiilikseen,
ei siivottuihin kaappeihin tai siihen mitä kaikkea "pitäisi olla".

Pikkujouluja on jäänyt väliin,
sauna on pesemättä,
ja muutenkin valitettavaa ruuhkavuosi-priorisointia on joutunut suorittamaan
- mutta näyttäisi se joulu sieltä onneksi tulevan kaikesta huolimatta. ;)


Korttikuvat lapsista jäi nyt ensimmäistä kertaa 11 vuoteen ottamatta,
ja vaikka korttien postittamisesta tulee itselle hyvä ja jouluinen fiilis
karsittiin tänä vuonna "kortitettavien" lista minimiin.
Kortteja lähetettiin siis lähinnä sukulaisille jotka eivät ole somen tavoitettavissa.

Ne muutamat postitettavat kortit askarreltiin itse 
ja mukaan liitettiin kuvakollaasi tänä vuonna lapsista otetuista kuvista.

Parempi möyhennys jouluaskartelulaatikon uumeniin
osoittautui ihan hyödylliseksi,
ehkä noita -90 luvun toivotuksia on turha enää kaapissa hautoa,
ja omat lapsuuden aikaiset pukki-kiiltsutkin pääsi vihdoin käyttöön.


Joulukalenterina kuvakalentereiden lisäksi
on ollut perinteisesi aamu-ylläri-kalenteri,
jossa pieniä lahjoja on tullut koko joulukuun
- pyjamia, sukkia, euroja, nameja, koristeita..

Aatoksi jää vähemmän paketteja,
mutta joulun tunnelmaa on riittänyt koko joulukuuksi.

Meillä ei kovasti "harrasteta" shoppailua,
ja on ollut itsellekin ilo seurata
kuinka juuri se toiveiden Stabilo-paketti tai pörrösukat
ovat saaneet lapset onnelliseksi.

Toki "pizza-/ leffa-/ lautapeli-ilta" tyyppiset yhteiset tekemisetkin ovat kaikista mukavia,
vaikka koululaiset eivät erityisesti riemastu äidin
"kännykkäkielto kaikille" huomautuksista aamulla löytyvästä lapusta. ;)



Lapset tykkää kovasti kun aamulla on pieni aarteen etsintä.
Yhtänä viikonloppuaamuna, 
kun kummilikkakin oli meillä taas yökyläilemässä,
kompastuin tosin omaan näppäryyteeni:
Aarteenetsinnän viimeinen rasti oli postilaatikolla 
johon olin vienyt illalla pienessä paketissa kaikille uudet heijastimet. 
Suunnittelin näin saavani kätevästi myös lehden aamukahville.
Harmillisesti laatikon lukko olikin yön aikana jäätynyt jumiin,
ja siellä me sitten hytistiin koko sakki pihalla
kuumentelemassa avainta ja nitkuttelemassa postilaatikon lukkoa auki..
Paketti ja lehti saatiin lopulta ja naurua riitti pitkäksi aikaa!
(lähinnä siis minun kustannuksellani) ;D


 Jouluvalmisteluita on tehty lasten kanssa ja lasten ehdoilla
- koti on koristeltu jälleen "enemmän ON enemmän" tyylillä
- kaikki askartelut, värit, tontut ja enkelit ovat päässeet esille.

Suurin osa lasten askarteluista on tallessa ja kaivellaan joka vuosi esiin.
Niitä on paljon, mutta on ne vaan niin hellyttäviä.


Melkoinen sekametelisoppahan siitä muodostuu,
mutta meille jokaisella esineellä on tarinansa, jokainen on tärkeä.
Kuten nuo kauniit enkelit jotka rakas mummini aikaan ompeli.
Tai lasten tekemät pukit ja tontut.


Kuusenhakureissulla kävi tänään nuorimmainen vaarin kanssa,
mutta meidän perinteiden mukaan kuusi otetaan sisälle vasta aatonaattona
ja koristellaan aattoaamuna.
Joulukotikuvia siis tuonnempana.


Piparkakkutalo on jälleen lasten piirtämä ja koristelema.
Valitettavasti ensimmäisenä talo-talkoo päivänä taikina loppui kesken,
joten viimeistelyt taidetaan tehdä vasta jouluna.
Joulun viettoon meillä päästään rauhoitutaan vasta huomenna illalla.
Tehdään silloin piparkakkutalokin loppuun ja syödään sitten samaan vauhtiin!


Neiti on kova leipomaan
ja ystävänsä kanssa leipoivat tänään joulutorttuja.
Gluteeniton taikina oli sen verran vaikea työstää
että tytöt päätyivät tekemään silikonivuuilla
tuollaisia pieniä piiras-tyyppisiä torttuja luumumarmeladista.
Hirmuisen hyvän makuisia niistä kuitenkin tuli
vaikkeivät ihan perinteiseltä näytäkkään!

Keskeneräinen piparkakkutalo, gluteenittomat luumutorttuset sekä perinteiset joulutortut - kaikki lasten toteuttamia <3

Miehen kanssa meillä oli viime viikonlopuksi varattu treffi-ilta
ja lapsille mummolassa yökyläilyn ilo.
Lapset olivat tietenkin sitä mieltä ettei meidän enää tarvitse käydä treffeillä
kun me ollaan jo naimisissa,
mutta kyllä se tekee hyvää toisinaan viettää aikuisten aikaa ihan kahdestaan, 
ilman aikatauluja.
Edes vuorokauden verran.

Tällä kertaa jätettiin minilomailut ja bailaamiset väliin,
käytiin syömässä hyvin 
sekä Tampereen tornihotellin Sky Barissa maisemia ihailemassa.
Muten vietettiin aikaa ihan kotosalla kahden
joululahjoja pakkailen leffan ja viinin äärellä
ja nautittiin pitkään nukkumisesta ja hitaasta aamusta.


Jouluna on tarkoitus ottaa rauhassa
ja keskittyä viettämään kiireetöntä aikaa perheen ja läheisten kanssa.
Lomaakin on koko sakilla uudenvuoden yli
- tuntuu todella luksukselta kiireisen syksyn jälkeen.

Saas nähdä sitten kuinka rauhassa sitä saadaankaan ottaa
- viime yönä mitattiin ensimmäiseltä lapselta 39,8 astetta kuumetta
ja tänään olen itsekkin ollut vähän puolikuntoinen..
Mutta mielummin aina flunssa kuin vatsatauti!

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa,
toivottavasti joulusi on juuri sellainen kuin olet sen toivonut olevan! 

Toivoo Taina