Jouluyö, juhlayö..

Muu perhe on jo nukahtanut

itse vielä fiilistelen jouluyön tunnelmaa.

Meillä äiti-ihmisillä on helposti riskinä lähteä suorittamaan joulua,

miettiä kaikkea mitä pitää olla ja miten homma pitää mennä.

Vaikka oikeastihan tärkeintä on vain se hyvä fiilis, yhdessä olo.

Pyrin varmistamaan omaa rentoa joulumieltä sillä

että jokainen sai etukäteen listata asioita joita joululta haluaa

ja mitä ruokia toivoo että aattona syödään.

Se osoittautui toimivaksi keinoksi

pitäytyä oleellisessa.

Kenenkään listalla ei ollut täydellisen siistiä kotia

viiden ruokalajin illallista

tai aikataulujen kanssa lukuisten eri ohjelmanumeroiden läpi saattamista

joten ne skipattin.

Toiveruokalistalle päätyi eniten erilaisia suklaita,

pullapoikia, pipareita ja hyviä juomia.

Myös leivinuunissa tehty joulupuuro oli kaikkien toiveissa.

Joulupöytä ei ollut perinteinen mutta kaikkien toiveet siinäkin toteutui.

Oman kala-allergiani takia ei meillä kalat kuulu joulupöytään.

 

Perinteisiä laatikoita laitoin lähinnä itseäni varten,

muiden toivomat juustomakaroonilaatikko ja maksalaatikko tehtiin itse.

Lihoista savuporo ja kalkkuna haettiin lasten kanssa kauppahallista aatonaattona.

Perinteisessä joulusaunassa käytiin jo aamulla

heti aamuisen joulukalenterin aarteenetsintä-session jälkeen

jossa lapset saavat ensimmäiset paketit.

Aamulla annetaan jo yksi isompi lahja,

sellainen josta on tekemistä aaton rauhallisiin hetkiin.

Ei mene sitten nahinaksi tai telkkarin tuijottamiseksi.

 

Joulurauhan julistuksen ääreen hiljentyminen glögimukien kanssa

on minulle tärkeä perinne,

ja niin tehtiin tänäkin vuonna.

 

 

Mutta perinteet pistettiin ranttaliksi pukkihommien osalta.

Nuorin halusi ehdottomasti että pukki ehtii meillä käydä,

mutta koululaiset eivät suostuneet siihen että se olisi joku "random-tyyppi".

Keskimmäinen halusi olla pukki

ja hienosti homman vetikin

vaikka pikkuveli arvasi että tämä taitaa nyt olla niitä joulu-jekkuja.. 

Lahjat jaettiin jo iltapäivällä odotus-piinan välttämiseksi,

ja koska seuraavat joulunpäivät menee erilaisten kyläilyiden merkeissä

jäi aikaa uusilla tavaroilla leikkimiseen ja touhuamiseen jo aattona.

Hienosti lapset peittivät hienoisen pettymyksen vähäisestä lahjojen määrästä.

Mutta hetken päästä soikin ovikello,

ja sisään asteli "se oikea" (vaari-)pukki,

tuoden lisää lahjoja.

Päästiinpä yllättämään lapset! 

 Aatto meni siis rennoissa ja mukavissa merkeissä.

Aatossa tärkeintä on rauhoittuminen perheen kesken,

mukaan pääsee meille aikuisille tärkeät perinteet,

mutta myöskin luomme niitä ihan omia,

oman perheen perinteitä.

Lapsuuden joulut olivat ihania,

mutta aika ihania ovat myös joulut lasten vanhempina.

 

ja samoissa tunnelmissa meinataan jatkaa

perheen yhteisen lomailun merkeissä

ja läheisten ja rakkaiden kanssa kyläilleen 

aina ensi vuoteen saakka.

Iloista, tunnelmallista ja rentoa joulun jatkoa sinullekin!

Taina