To Do- ja Ta Daa-listat, eli kesän 2019 suunnitelmat ja bucket list

Suppailevia muksuja Öölannissa

Kesäsuunnitelma terkut sairasvuoteelta!  
Olisi hauskaa sanoa, että loputtoman pitkän tuntuinen kesä on tulossa, ja pitkät illat on aikaa tehdä mitä vaan ja lähteä extempore reissuille, velvollisuudet ei puristele eikä grillimakkarat ja jätskitkään jää kupeille. Noh, käytännössä ruuhkavuodet tarjoilevat tekijöitä, jotka tuovat väkisinkin rakennetta ja aikataulua myös kesään. 

On kalenterissa onneksi vielä jotain rakoja ihan vapaanakin. En halua luoda liikaa paineita tai pakkoja kesälle, vaan aikaa ja energiaa pitää jäädä myös vapaalle puuhastelulle ja oleilulle.

Loinkin siis to do-listan niille jutuille jotka on tehtävä tai on jo kalenteroitu, sekä ta daa- listan niille jutuille jotka olisi mukava tänä kesänä tehdä. Kuvat on kännykästä löytyneitä viime kesänä muistoja.

Pojat Öölannin rannalla 2018

Kesä 2019 rakentuu seuraavien realiteettien ympärille: 

• Minulla ja miehellä molemmilla neljä viikkoa kesälomaa, joista puolet pidetään eri aikoihin, koska koululaisilla on 10 viikkoa kesälomaa. 
• Lapsilla on kesän aikana: 2 x partioleiri (joissa mies mukana), tanssileiri, urheiluleiri, rippileiri + tapaamiset sitä ennen. Lisäksi muutama muu meno lapsilla esim. serkkujen kanssa jo sovittuna, ja tietenkin futikset.
• Kesän tärkein yksittäinen tapahtuma tulee olemaan tyttäremme konfirmaatio elokuussa.
• Syksyllä pihallemme valmistui autotalli, joka vaati rinnetontin täyttämisen. Pihatöitä on PALJON, ja ne eivät ole meikäläisen erityisosaamis- tai kiinnostusaluetta. Mutta tehtävä on. Myös talo vaatii uuden maalikerroksen, ainakin etelänpuolen (alapihan puoleinen) seinä. Istutuksia kaapaistiin kaivurin kauhalla kasoiksi alapihalle rinteen täytön alta, ja projektin pitkittyessä ovat vain kököttäneet tuossa odottamassa uutta sijoituskohdetta.. 

Jollakin varmaan tämän näyn edessä multasormet ja syyhyäisi päästä hommiin,

minusta tuntuu lähinnä epätoivoiselta.

Pikkupuuhailua vaativa takapiha

Pakollisten, ennen elokuussa olevaa konfirmaatiopäivää tehtävien hommien lista näyttää tältä.

To Do:
Koti: ▢ ikkunoiden pesu ▢ olkkarin seinän maalaus ▢ uusi sohva ▢ eteisen maalaus 
▢ keittiön kaappien siivous ▢ kirppari- ja lahjoitustavaroista eroon hankkiutuminen

Piha: ▢ etupihalle kivetykset ja istutukset ▢ rappusiin kaiteet ▢ autotallin rinteen siistiminen 
▢ leikkimökin ympäristön siistiminen ▢ talon maalaaminen ▢ terassin kaiteiden maalaaminen 
▢ alapihan istutukset ▢ nurmikko kuntoon ▢ kitkeminen ja kuorikkeet

Tuplasateenkaari Öölannissa

Varattu matka: Öölanti

Matka Öölantiin on varattu. Parhaimmillaan ja yleensä aina meidän kesälomaan kuuluu reissu siskon mökille Öölantiin. Usein näihin reissuihin on yhdistetty telttailua ja reissailua muuallakin Ruotsissa sekä Tanskassa. Tänä kesänä aikaa on sen verran vähän, että taidamme vain kyläillä ja viettää muutaman yön meidän uudella lempi leirintäaluella Ruosissa, Västervik Resortissa.
Meidän makuun Pohjoismaissa on kesällä juuri sopivat lämpötilat, jos aurinkolomalle mennään
niin mieluiten talven pimeinä kuukausina.

Öölannin reissuista on  postauksiakin vaikka kuinka paljon, ja niihin suosittelen kyllä tutustumaan jos ajatuksissa on reissu Ruotsiin tai Tanskaan, tai mietinnässä telttailuhommat perheen kanssa.
2013 reissusta kolmen postauksen sarja: osa 1, Ruotsi (Kolmården, Öölanti),Osa 2, Tanska (Legoland, Pohjois-Tanska),
Osa 3 Ruotsi, sekä telttailusta lasten kanssa
2014 Telttareissu-postauksessa paljon vinkkejä Tanskaan ja Ruotsiin
2015 Ööolanti ja Gotlanti
2017 Öölanti, Pohjos-Tanska, Legoland ja Kolmården

Aamuhetki loppukesästä. Usvaa, hiljaisuutta, luonnonrauhaa ja nukkuvat veneseurueet.

Miehen ja lasten unelma on toteutunut, ja meille on tänä keväänä hankittu vene.
Vesihiihtoon, päivä- ja viikonloppuretkiin, ystävien kanssa kesäpäivien viettoon.
Veneilykokemusta minullakin on appivanhempien veneellä kyllä jo koko 20 vuotisen yhteiselon ajalta, joka kesä on veneellä ainakin muutama päivä oltu. Lapset ovat jo oikein eteviä (ja innokkaita) veneiltyään isovanhempien kanssa joka kesä – ja mies koko ikänsä.
Minä olen enemmänkin henkinen maakrapu eikä hinkua vesille ole, mutta toki kauniit kesäillat veden äärellä, vesihiihto, telttailut saarissa ja yhteinen aika perheen kanssa on mukavia suunnitelmia kesälle.
Tänä kesänä siis veneillään, avoimin mielin olen tälle. Kunhan jää aikaa muille kivoille jutuille, ja niille pihahommillekin.

Eli tällaisia suunnitelmia ja raameja siis kesälle on jo lyöty lukkoon.
Mutta sitten vielä se haave listaus, mitä olisi kiva saada tänä kesänä tehdä!

Ta Daa- eli hyvänmielen lista, kesän 2019 Bucket List

▢ Ruotsinlaivan buffet
▢ Leirintäaluepäivä Västervikissä tai Bödassa
▢ Auringonlaskujen katselu
▢ Yö teltassa
▢ Mökkeily Lammilla- Aina yhtä rakkaat täti ja mökki, kesän ”must” kohde
▢ Riippukeinussa löhöily äänikirjaa kuunnellen
 Tuoreen ruuan hakeminen ▢ torilta ja ▢ metsästä
▢ Luonnonkukkakimppujen kerääminen
▢ Puistojumppa
▢ Ratkiriemukas tyttöjen ilta, joka saa venyä vaikka aamuun saakka
▢ Piknik-treffit ystäväperheen kanssa
▢ Ulkoilmakonsertti
▢ Lasten kanssa laatikkoviljelyä: kesäkurpitsaa, hernettä, ruohosipulia..
▢▢▢ Kokonainen päivä jokaisen lapsen kanssa ihan kaksin, tehden teidän yhteisiä toivejuttuja.
▢▢▢ Vähintään kolme sometonta päivää
▢ Retkeily kansallispuistossa
▢Vietä päivä Tropiclandian Vesipuistossa kummimurun ja perheiden kanssa. Vaasassa asuvan Kummipojan perheen kanssa sovittu
ja omille muksuille luvattu, tänä kesänä vihdoin toteutukseen jos vain saadaan 11 henkilön aikataulut ja sää sopimaan!
▢ Pyöräilyn lisääminen. Työmatkoja entistä useammin, ja muutenkin ilo irti hyötyliikunnasta raittiista kesäilmasta!
▢ Oikein hyvän jäätelön tekemään Opettelu. Kaapin nurkassa oleva vanha jäätelökone ja tyttären mehujääkirja käyttöön.
Testaa ainakin ▢ Jäätelö kauramaidosta ja tuoreista mansikoista ▢  Piña Colada -mehujäät
Osallistu riemulla lasten hommiin ja puuhaile rennosti kesälajeja (anna TaDaa:n ohittaa ToDo)!
▢ vesisota ▢ pihafutis ▢ trampalla hyppely ▢ petanque ▢ tikan heitto ▢ sulkapallo ▢ hyppynarun hyppely
▢ minigolf ▢ Frisbeegolf ▢ vesihiihto ▢ katuliiduilla piirtely

On muuten pyttymäinen ”kevätflunssaksi” tällainen keuhkokuume. Pari viikkoa elämästä mennyt aivan ohi, parantumisen jälkeen on vielä kuukausi urheilukieltoa. Rauhassa pitäisi mennä juhannukseen saakka, sen verran varoitteli lääkäri ja tutuilla ollut ikäviä jälkitauteja keuhkokuumeesta.
Nyt alan onneksi olla jo sen verran tolkuissani, että jaksoin avata tietokoneen ja suunnata ajatuksia kesään, jolloin tämäkin kokemus on muisto vain.
Ja lopulta kuitenkin – mielummin tämäkin itsellä kuin lapsilla.
Mutta todettakoon, että ✅ keuhkokuume, koettu on.

Lammin mökin saunapolulla

Sellaiset to do:t ja tadaat ja bucket listit.
Mites sulla, onko suunnitelmia tai haaveita kesälle?
Tuleeko yleensä suunniteltua, vai vedettyä fiiliksen mukaan?

Aurinkoisin terveisin,
Taina

Arki alkoi

Niin se arki alkoi täälläkin.
Kalenteri täyttyy harrastuksista, vanhempainilloista, työmatkoista,
ja menoja sovitellaan.

Mukavia futis-hetkiä on koettu keskimmäisen muksun turnausreissuilla.
Hauska on seurailla iloisia poikia, kun on mahtava tsemppi ja peli-ilo päällä
- mikäs siinä futismutseillessa!

Eilen Hämeenlinnassa totesin,
että sateenkaaren päässä taitaa olla juniorifutista.

Viime viikonloppuna turnausreissulla ehdittiin ihastella Ikaalisten kauniita puistoja,
ja näytin myös lapsille missä oli aikanaan, 20 vuotta sitten, mun ensimmäinen oma koti,
eli opiskelijaboksi AMK aikoina.

Myöskin olemme saaneet viettää sekä äitini 70-vuotis päiviä
että vanhempieni 52 vuotis hääpäivää.
Mitenkään en voi ymmärtää että noin nuorekkaat ja touhukkaat ihmiset
ovat jo saavuttaneet tuollaisia lukuja!
Mutta ikä ei ole vain numeroita, sehän on paljon myös asennetta!

Ennen koulujen alkua vietimme ihanan viikonlopun täti mökillä.
Tänne lapset kyselevät koko talven takaisin, tänne oma mieli palaa,
rakkaat maisemat, mustikkavarvikot, rantasauna ja tätini.

Mökillä tehtiin mökkihommia:
grillailtiin, saunottiin rantasaunassa ja uitiin järvessä, kerättiin mustikoita,
istuttiin iltaa tulilla parantamassa maailmaa.

Lasten koulut on lähteneet mukavasti käyntiin.
Yläastelainen on löytänyt luokat ja saanut kavereita,
hyvillä fiiliksillä neiti kouluun menee
- taisi äitiä taas jännittää enemmän kuin lasta.

Viitosluokkalainen poitsu on päättänyt tsempata koulun suhteen,
siis kuunnella tunneilla ja hömpöttää sitten vain välitunnit ja vapaa-ajat,
ja omien sanojen mukaan tsemppi on pysynyt päällä.
Ja koulussa on ihan kivaakin, ja kivoja kavereita.

Eskarilaisella on myös lähtenyt hyvin koulun puolella hommat sujumaan.
Kovasti häntä reippaaksi ja iloiseksi kehutaan ja uusia kavereita on käynyt jo kylässä.
Toki pientä hienosäätöä vielä löytyy..
Eskariope kertoi tällä viikolla pojan viitanneen tunnilla sanoakseen "bla bla bla".
Kotimatkalla tiedustelin miksi näin. Poika selitti silmät kirkkaana,
että kotona on koululaisille sanottu niin monta kertaa että tunnilla pitää viitata.
Että hän viittasi, koska koulussa kuuluu tehdä niin,
mutta ei hänellä muutakaan sanottavaa sitten ollut.
Kerroin, että vain silloin viitataan, jos on opettajan kysymykseen tai muuten aiheeseen sanottavaa. "Aijaa!" tuumasi poika yllättyneenä. Näinkin siellä eskarissa siis koululaisiksi opitaan.

Kävi muuten viime viikolla niinkin,
että kun meidän perheessä on perinteenä ollut sellainen,
että nimpparisankari saa valita missä syödään,
niin keskimmäinen poitsu valitsi Stefan's Steakhousen.
Mihin jäi Mäkki tai Hese?
No, mukava ilta perheen kanssa vietettiin sitten hyvän ruuan merkeissä.

 

Oman terveyden kanssa on ollut pientä hienosäätöä,
vanhat leikatut vaivat vaivaa uudelleen,
ja kivut ja väsymys on vienyt terää muulta tekemiseltä.
Näkyy myös blogi hiljaisuutena, mutta eiköhän se tästä taas. 
Mikä ei tapa se v-tuttaa vai kuin se meni? ;)

Iloista alkavaa syksyä ystävät!
Terkuin Taina

Kesän aloitus, ja iloiset hedelmäsateenkaaret

Ihanaa aurinkoista kesäkuuta ystävät!
Nyt on jo kesäkuu, koululaiset ovat aloittaneet ansaitun lomansa ja illat ovat pitkiä ja valoisia.

Meidän lasten koulussa on mukava tapa viettää kutosille Ruusujuhla,
jossa kaikille "isoille" ruusuin, puhein ja musiikkiesityksin toivotetaan kaikkea hyvää jatkoon.
Niin meidänkin neiti ruusun ja stipendin kanssa siirtyi odotaamaan seiskaluokkaa isossa (vielä isommassa) koulussa.
Iso muutos tuo tulee olemaan, yläloulussa on sitten pelkästään  seiskaluokkia 15 kappaletta,
4 jaksoa jonka jokaisen päätteeksi saadaan todistus, aineopettajat kaikisa aineissa,
60 minuutin oppitunnit..
jännittävä syksy on edessä!

Koupus siirtyy elokuussa koulun puolelle eskariin,
ja virallisesti muutaman päivän päästä ovat siis päikky-ajat meidän perheessä ohi.
Keskimmäinen sentään jatkaa tutun luokan ja opettajan kanssa viitoselle,
toki omat tsempattavat asiansa hänelläkin on syksyksi
itselleen asettamiensa todistuksen parantamis tavoitteiden kanssa.
Mutta ensin pitkä ja ansaittu kesäloma kaikille!

Omaa kesälomaa ei paljon olekkaan kun aloitin vasta tänä vuonna uudessa työpaikassa,
onneksi etätyömahdollisuus tuo vähän lisää joustonvaraa kesään.
Mukavasti on saatu kesä suunniteltua niin että pientä reissua on tiedossa,
ja lapsille paljon kivaa kyläilyä ja riittävästi rentoilua.
Ja aamuja, jolloin ei ole pakko nousta liian aikaisin.

Olen odotellut sopivaa ajankohtaa postata meidän pihakuulumisia.
Että joku juttu olisi ihan valmiskin, siitä olisi sitten hauska kertoilla.
Mutta ei.
Eli tässä muutamia keskeneräisiä projekteja, ja samalla syitä (jälleen kerran) blogi hiljaisuuteen.

Sain työkaverilta 150 kukkasipulia. Olen siis tehnyt kukkapenkkejä.
Myös viljelylaatikkoon on istuteltu porkkanaa, hernettä, ruohosipulia ja persiljaa.
Toivotaan, että joku näistä kaikista kasvaa, kukkii tai tuottaa satoa, kuten toivotaan!

Kukkapenkki hommat tekee hieman haasteelliseksi tänä kesänä se,
että aloitimme vihdoin autotallin rakennus projektin.
Työkoneita siis jyllää pihalla, rinnetontin maata on täytetty,
ja koko kesän tuossa taitaa käydä melkoinen säpinä.
Varmaan pitää vielä omenapuu ja pensasrivistökin siirtää!

 Mutta mikäänhän ei ole pysyvää paitsi muutos,
ja kun on lainan määrää haluttu pitää edes jotenkin maltillisena,
niin kerralla ei tullut valmista vaan projekti seuraa toistaan.

Yhtänä projektina on ollut leikkimökin remontointi.
Leikkimökki haluttiin maalata samalla värillä kuin talokin,
mutta tämäkin projekti osoittautui hieman pidemmäksi kuin aluksi ennakoitiin.
Auringon puoleisen seinän laudat olivat menneet jo niin huonoon kuntoon,
että ne päätettiin uusia, ja tehdä uuteen seinään kauppaleikkeihin soveltuva luukkuikkuna.
Tästäkin lisää kun on saatu tuo mökki valmiiksi ja leikkialue siistittyä.
Nyt on vielä täysi tohina maalaushommien kanssa menossa.

Viime viikonlopun meillä oli kylässä kevään odotetuin yökylävieras,
mun "työkaveri" eli meidän toimistokoira, työkaverin koira Abbe.
Voi tätä halailun ja metsässä käveleskelyn määrää!

Haluan myös vinkata teille yhden tarjoiluehdotuksen.
Hauska ja helppo jälkkäri tai iltapala idea on kesän aloituksessa meillä ollut seuraavanlainen.
Varaa esim. pensasmustikoita, mansikoita, nektariinia, kiwiä, vesimeloneita sekä brie- ja gouda juustoa. Melonista voi halutessaan ottaa piparimuotilla kuviopaloja.
Kokoa varrastikkuihin samanlaisia settejä ja asettele "sateenkaaren" muotoon.
Mukavasti uppoaa lapsille hedelmät, ja myös ne ei niin mieluisat maistiaispalat kun kattaus on kaunis ja yhdessä istutaan herkuttelemaan.

Yhtä onnistunut valinta ei ollut karkki ostokseni tälle keväälle.
Kun oli näitä kaikenmaailman päättäjäisiä ja luokkaretkiä ym.,
johon pitää muistaa pakata eväät, päätin olla kätevä emäntä
ja ostaa 1,3 kg BonBon laatikon josta voi sit aina eväsrasiaan heittää
ne parit pakolliset karkit mukaan.
Jännä, ettei lapset kuitenkaan halunneet viedä niitä kouluun / päikkyyn / harrastuksiin..
Keskustelu meni suunnileen näin:
"Äiti, Ootko kattonu minkä muotosia ne karkit on?"
"En, kuin niin?"

Mulla jatkuu siis työt, ja työmatkoja olen yrittänyt kulkea pyörällä muutaman kerran viikossa,
sen, mitä muun perheen menot antaa myöden.
Matkaan menee kokonaisuutena kuitenkin vähän kauemmin kuin bussilla,
ja työt aloitan vasta käytyäni työpaikalla suihkussa.
Paluu matkalla kurvaan yleensä Hatanpään arboretumin kautta ihailemassa kukkaloistoa.

Sellaista kesän aloitusta tänne,
paljon puuhaa, lomailevia lapsia, riittävästi rentoilua josta johtuen ei juurikaan mitään valmista.
Aika perus kesämeininki siis!

Ensi viikolla onkin kummalista oloa luvassa.
Vanhin lapsi lähtee serkkujen kanssa Italiaan,
keskimmäinen kavereiden kanssa urheiluleirille
ja nuorin isovanhempien kanssa veneelle.
Me miehen kanssa ollaan muutama päivä (no, työpäivän jälkeinen ilta) ihan keskenään!

Saisikohan sitä vaikka jonkun noista meidän keskeneräisistä projekteista silloin maaliin?
Vai nautitaankohan vaan hiljaisesta talosta tai urheillaan...
Nähtäväksi jää, fiiliksen mukaan mennään!

Iloista kesäkuuta sulle!
Terkuin Taina

Kesäloman meinigit

Mahtava kuukauden kesäloma on nyt takanapäin.

Loma tuli enemmän tarpeeseen kuin vuosiin muistan tulleenkaan. 

Mutta loma oli huippukiva ja teki tehtävänsä, nyt on oikeesti levännyt ja hyvä fiilis. 

Asiat tuntuu olevan oikeassa mittakaavassa ja järjestyksessä.

Aito kiitollisuus on palannut päällimmäisiin tunteisiin.

Kiitollisuus siitä että minulla on työpaikka josta pitää lomaa.

Kiitollisuus siitä että sain pitää neljän viikon loman putkeen parhaaseen loma-aikaan.

Ennenkaikkea kiitollisuus lapsista, ystävistä, sukulaisista,

kaikista rakkaista ihmisistä ympärillä,

kodista, hyvästä ruuasta, rauhasta.

Ihan sellainen hyvä olo on lomalla kehrätty sydämen sopukoihin saakka.

Alkulomasta viettettiin aikaa tädin mökillä.

Kuvassa mökin kuningatar, tädin Ragdoll kissa Tuuli.

Koululaiset oppivat tekemään vihdat
ja pitämään tulet rantasaunassa että saivat uida koko päivän.
Voiko sen parempaa lomahupia ollakaan?

On muuten hirmuisen näppärä peli kesämökillä tuollainen
vanha lastenvaunujen runko
polttopuiden, tiskien ja pikkuveljen kuskaamiseen, muunmuassa.

Mökillä unohdettiin jopa Pokemonit ja pelailtiin ihan muita juttuja,
sellaisia joiden päälle äitikin ymmärtää.

Sanoisin että oltiin ihan super leppoisasti,
vaan mahtuuhan se toki lomaan aina lasten kanssa pientä säpinää,
kuten nyt mökilläkin yhdet makkaratikulla poltetut sormet,
yksi silmäkulmaan pistänyt amppari,
yhdet paikallisessa päivystävässä paikoilleen korjatut hammasraudat,
mitä näitä nyt oli..
pikku kommelluksia vain onneksi.

Mökiltä perheen partiolaiset, eli mies ja vanhin poika,
lähtivät roihulle jossa vierähtikin melkein viikko.
Mutta elämys oli ollut mahtava,
17 000 leiriläistä 45 eri maasta,
paljon kivaa tehtävää ja nähtävää,
mies vapaaehtoishommissa,
poika ekalla suurleirillä ystävien kanssa,
yöt kaksin teltassa.

Sattumalta juuri sopivaan aikaan löytyi tarjous
jossa uuden kännykän ostaja sai neljä Muumimaailman ranneketta kaupantekiäisiksi.
Koska poika tarvitsi uuden puhelimen,
päädyimme myös Muumeilemaan päiväksi.

Omasta mielestä edellisestä käynnistä ei ole kuin hetki,
mutta kun kuvia vertaa niin lapsista tosiaan huomaa
että viisi kesää siitä oli ehtinyt vierähtää..

Koululaiset olivat hieman epäileväisiä että näinköhän siellä on kivaa ollenkaan,
mutta lopulta todettiin yhdessä että reissu oli tosi onnistunut!
Pienin toki eniten touhotti,
mutta keskimmäinenkin innostui ottamaan yhteis-selfieitä hahmojen kanssa
(ja näyttelijät olivat aivan huipusti messissä)
 ja onhan siellä oikeasti kaikkea tekemistä koko perheelle.
 Ja aivan mahtava uimaranta!

Ja aikalailla rantahommiksi tämä loma on mennyt muutenkin.
Joku helteitä ja uimista rakastava olisi varmasti sitä mieltä että täydellistä ja ihanaa,
minäkin toki nauttinut lasten riemusta ja rennosta meiningistä...
joskin salaa odottanut talvea.
Tai edes syksyä.
En ole helle ihmisiä.
Paitsi lasten takia.

Omaksi kesälomaprojektiksi otin varaston siivoamisen.
Kun perheessä on viisi ihmistä
jotka mieluiten säästää kaiken,
eikä muuteltuakaan tule usein,
on sitä tavaraa kertynyt vuosien myötä aikas paljon.

Siskon toiveesta yksi kaaoskuva blogiin ;)

Varasto on nyt siivottu.
Tyhjätty, joka nurkka luututtu, jokainen laatikko, kirja ja tavara käyty läpi.
Muistoesineitä on paljon, mutta silti paljon vähemmän kuin ennen.
Säästettävät tavarat siististi laatikoissa varastossa,
keräykseen tai kierrätyspisteelle menevät kamat säkitetty,
joitakin vaihdettu FB:n kautta suklaaseen ja annettu muuten vaan eteenpäin.
Kirpparointiin ei nyt riittänyt energiat, 
 luotan siihen että Hope Ry:n kautta menee enemmän tarvitseville. 
Koko kuukausi siihen meni, 
mutta ollaan taas askeleen lähempänä kotia jossa kaikilla tavaroilla on paikka ja tarkoitus. 
Aika pienen askeleen toki, mutta silti. 
Lastenhuoneet vaatiisi saman operation.. 

Luin jostain että
Nykypäivänä tavara on kuin läski.
Pitää opetella elämäntapa jossa sitä ei kerry liikaa
- pikakuurit eivät auta!
Allekirjoitan tämän täysin.
 
 Working on both.

 Alkuloma meni uupuuksia nukkuessa,
mutta loman edetessä aloin taas löytää niitä asioita joista nautin.
Leivoin paljon. Taikinaterapia toimii.
Laitoin perheelle ja ystäville herkkuruokia, se on mukavaa kun on aikaa.

Lasten yökyläilyistä ei olla pidetty mitään lukua.
Paljon on meillä porukkaa nukkunut,
muksutkin olleet muualla.
Olkoon ne niitä aikuisena muisteltavia huolettomia lapsuuden kesiä.

Rento aamupala yökyläileville ystäville

 Tapasin ystäviä ja sukulaisia
kaffella, puistossa, rannalla.
Lapset pyöri mukana ja viihtyi.

Käytiin myös serkkulassa ratsastamassa.
Onko parempaa kuin eläimet, lapset, ystävät ja luonto yhdessä.

Meillä heppailusta näyttäisi olevan eniten innoissaan 5 v. poika.
Äitille hyvä tekosyy pelto-poneiluun. ;)

Joku ehkä muistaakin
kuinka meidän keskimmäinen aikanaan lopetti futiksen pelaamisen edustusjoukkueessa.
Treenauksen intensiteetti ja vakavuus eivät lopulta olleet hänelle sopivia,
aikaa levolle ja leikille ei jäänyt tarpeeksi.
(Meidän tapauksessa, kun pojan luonne ei ole kilpaurheilija tyypiä vaikka lajia rakastaakin.)
Toive hänellä on ollut päästä pelaamaan muutaman kerran viikossa
ja nyt vuoden tauon jälkeen sellainen joukue on löytynyt.
Taso vuotta vanhempien kauppareissa on sopiva,
meininki on ihanan positiivista ja poikien kaverillinen yhteishenki loistava!
Äidin sydän meinaa pakahtua onnesta
kun näkee pojan ilon jan innon kentällä ja kavereiden kanssa!

Ja niinhän se loman viimeinen viikonloppu vierähti futisturnauksessa
ennalta suunnitellun telttaraissun sijaan.
Nuorin kompensaatioksi telttaili omassa huoneessaan kaverin kanssa.

Syksyn haasteet alkaa huomisesta,
töihin ja päikkyyn palaaminen,
muutaman päivän päästä koulut,
sitten kaikkien perheenjäsenten kaikki harrastukset..
kyllä sitä taas haasteita ja logistiikkaa tulee piisaamaan,
mutta ainakin nyt hyvin levänneenä tuntuu että kyllä kaikki siitä lutviutuu.

Lomalla olen palaillut mm.

 Hidasta elamää sivustolla törmäämiini mielenkiintoisiin kysymyksiin,

joista haluan muutamin sinullekin laittaa ajatuksia herättämään.

-copy with pride-

·         Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?

·         Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?

·         Jos elämä on niin lyhyt, miksi teemme asioita joista emme pidä, ja jätämme tekemättä asioita joista pidämme?

·         Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?

·         Oletko enemmän huolissasi siitä, teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?

·         Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit? Mikä pidättelee sinua?

·         Pidätkö kiinni jostakin, josta tulisi päästää irti?

·         Oletko ollut sellainen ystävä, jonka haluaisit itsellesi?

·         Muistatko sen hetken viisi vuotta sitten, kun olit todella järkyttynyt? Onko sillä enää väliä?

·         Muistatko viiden vuoden päästä, mitä teit eilen? Entä toissa päivänä? Päivää ennen sitä?

·         Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen?

·         Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta?

            ·         Päätökset tehdään tässä hetkessä. Teetkö ne itse vai annatko toisten tehdä ne puolestasi?

Elämässä pitäisi osata nauttia ja heittäytyä hetkeen

lasten tavoin.

Sitä olen tällä lomalla yrittänyt opetella ja muistutella mieleen.

Koska heittäytymisellä, hyvällä fiiliksellä, yhteistyöllä

syntyy lopulta ne parhaat tulokset.

Toivottavasti sinun kesäsi on ollut mukava,
lomalla tai muuten vaan fiilistellen.

Rakkaudella,
Taina