sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kokemuksia viimeiset 5 kiloa valmennuksesta



Fitfarm ruoka
Broiler- mango salaatti

Lähestyvät 40-vuotissynttärit ja Karibian risteily toimivat hyvinä motivaattoreina
vihdoin uudenvuoden jälkeen pistää syömiset ja liikkumiset järjestykseen.
Uudenvuoden postauksessa kirjoittelin enemmänkin tähän päätökseen johtaneista syistä.

Vuodenvaihteesta aloitin sokerittoman, alkoholittoman ja roskaruuattoman kauden,
ja toiselta viikolta sitten Fitfarmin Viimeiset 5 kiloa valmennuksen.

Intoa ja motivaatiota puhkuen suunnittelin ruokia ja sovittelin liikuntakertojani perheen kalenteriin,
ja tsemppi säilyi lähes loppuun saakka, joskin hetkittäin vähän hammasta purren.

Kuinka projekti sitten kohdallani eteni?
Alla muutamia ruokakuvia arjen tilanteista sekä kokemuksiani valmennuksesta.
Selvennyksenä haluan todeta, että postaus ei ole minkään sortin yhteistyöpostaus,
vaan haluan kertoa miten tämä omalla kohdalla onnistui,
samalla vastaten ystävien ja tuttavien uteluihin.
Mitään valmennuksen tarkemmasta sisällöstä, ruokien määrästä tms. ei ole luvallista jakaa,
eli mikäli tämä kiinnostaa suositan tutustumaan Fitfarmin tarjontaan.

Fitfarm ruoka
Aamun kaurapuuro


Ruoka:
Ohjelma sisälsi kattavat ohjeet annosten koostamiseen.
Viisi kunnollista ateriaa pitivät tällaisenkin suursyömärin tyytyväisenä, nälässä ei tarvinnut kärvistellä.
Korvaavuuslistan avulla valmennus oli mahdollista toteuttaa oman ruokavalioni mukaisesti
eli gluteenittomana ja kasvispainotteisena.
Patukoita, jauheita tai muita korvikkeita ei tarvinnut käyttää,
viitamiineja syön paljon muutenkin joten ne pidin ennallaan.

Kompastuskivet:
Muutaman kerran mokailin ruokien kanssa - kasvisproteiineissa piti käyttää laskukaavaa,
yksinkertaista sinänsä mutta joskus jälkikäteen tajusin että joku ajatusvirhe oli tullut.
Välillä punnasin kypsää lihaa ja tajusin syötyäni että olisi pitänyt olla raakapaino.
Toisinaan salaatin tilalta oli lämpimiä kasviksia.
Nämä aiheuttivat välillä 10-20 gramman heittoja ravintoaineen määrään ja jakaumaan,
mutta en usko sen vesittäneen valmennusta kokonaan.
Harmitti kuitenkin vietävästi, koska olin päättänyt,
että yhtään ruokaa ei tuon neljän viikon aikana suuhun mene kuin puntarin kautta,
ja ohjeita olin päättänyt noudattaa "pilkulleen".

Kokemukset:
Teoriassa ruuat ovat arkiruokia, joita koko perhe voi syödä.
Käytännössä kuitenkin omat riisit, lihat, ja hiutaleet täytyy punnita raakapainoina,
eli valmistaa myös eri kattiloissa kuin muun perheen ruuat että määrät menee oikein.
Yleensä teinkin muutaman annoksen valmiiksi kerralla omissa kattiloissa ja pakkailin purkkeihin jääkaappiin.
Perheelle tietenkin piti valmistaa ruoka myös,
toki mies myös kokkaa ja lapset syövät välillä mummolassa,
mutta kyllä siitä tiskiä tuli ja aikaa meni.

Suuria ahaa-elämyksiä tai muutoksia ei varsinaisesti ruokailuun tullut.
Isoimpana erona omalla kohdalla oli se, että hedelmää syötiin tässä vähemmän,
marjoja ja proteiinia vähän enemmän.
Toki viikonlopun pizzat ja punaviinit puuttuivat listalta,
mutta nekin oli mahdollista korvata uunileivillä ja light limulla tiukan paikan tullen.

eväät töissä
Pitkän työpäivän eväät


Eväitä sai pakkailla mukaan huolella.
Monesti ilta menikin siihen, että valmisti, punnaili ja purkitti seuraavan päivän sapuskoja.
Ruuhkavuosirumban tiimellyksessä ei aina olisi huvittanut tai jaksanut,
mutta päätös on päätös.
Toisaalta seuraava päivä oli helppo, kun ei tarvinnut enää miettiä mitä söisi.
Työreissuillakaan ei tullut junaan napattua työpäivän päätteeksi kallista evästä,
kun kylmälaukussa kulki harkitut sapuskat mukana.

Monet meistä varmasti toimii niin, että suunnittelee aterioita etukäteen,
käy isosti marketissa muutaman kerran viikossa, ja valmistaa ruokia useammaksi päiväksi kerrallaan.
Samalla suunnitelmallisuudellla pärjää tässäkin,
kun suunnittelee ne omat ruuat ja perheen ruuat aina muutamaksi päiväksi eteenpäin.

fitfarm ruoka
Härkis salaatti



Liikunta:

Valmennus sisälsi sopivan määrän liikuntaa - 3 lihaskuntoa ja pari aerobista viikossa.
Tämä oli vielä joten kuten toteutettavissa vaikka kiireistä elämää eläisikin.
Itselleni parasta antia oli juuri saliohjelmat ja niihin liittyvä informaatio.
Jokaisesta liikkeestä oli video oikeaoppisesta suorituksesta,
sekä valmentaja tsemppivideoissa vielä lisätietoa siitä miksi asioita tehdään juuri niinkuin tehdään.
Oma treenailu salilla on ollut sellaista ilman ohjelmaa tehtävää,
mielestäni ongelmakohtiin ja voimistusta kaipaaviin alueisiin keskittyvää.
Oikea, haastava treeniohjelma oli mahtava, ja salilta tullessa olin väsynyt mutta onnellinen,
aivan fiiliksissä ja lihakset mukavasti kipeänä.

Kokemuksia:

Olen pitänyt itseäni liikunnallisena ja melko hyväkuntoisena,
mutta tästä ohjelmasta sain kaipaamaani tsemppiä ja motivaatiota,
sekä huomasin omat ongelmakohtani.
Erityisesti hiit-tyyliset treenit olivat minulle vaikeita, joten niitä pitää lisätä jatkossakin ohjelmaan.
Salikorttikin on varmasti käytössä vähintään sen kerran viikossa vastaisuudessakin.

Tykkään siitä ajatuksesta, että tunti liikuntaa päivässä on vain 4,2 % vuorokaudesta,
ja kalenteriin merkityillä treeneillä ja suunnitelmallisuudella myös vanhemmat
saavat pidettyä kunnostaan huolta.
Käytännössä jos laskee 8 h työpäivään, 1 h työmatkoihin, 8 h lepoon,
ja siihen klo 17-21 välille sijoittuvan elämän yhteisine aterioineen perheen kanssa
omakotitaloon liittyvät askareet, pyykit, kauppakäynnit, ruuanlaitot,
lasten harrastuskuskauksiin liittyviin kimppakyyteihin liittyvät omat vuorot,
sekä muut oikomishoito-vanhempainilta-kaverisynttäri-ym ym menot ja kyyditsemiset,
kokeisiin kyselyt ja läksyjen tarkastamiset, omat ja puolison työreissut,
niin melkoista kalenterointia se vaatii eikä silti joka vuorokaudesta löydy sitä aikaa.
Salireissun matkoihin, vaatteiden vaihtamisiin ym. pitää laskea puoli tuntia,
ja pisin ohjelman treeneistä vei minulla melkein 2 h viikosta kerrallaan (+se puoli tuntia).

Vaikka nautin tästä liikuntamäärästä ja treeneistä suunnattomasti,
en usko että ihan tällaisena pystyn sitä jatkossa viikottain toteuttamaan.
Myös omille lajeille, lähinnä tanssille,
sekä lasten kanssa liikkumiselle varaan jatkossa taas enemmän aikaa,
ja sehän on ajallisesti siellä salilla huhkimisesta pois.

Viikonloppuisin käytiin silti laskettelemassa valmennuksenkin aikana,
eli jäi niille omillekin lajeille vielä aikaa ja energiaa.

Sappee

Fiilikset ensimmäisen kahden viikon kohdalla

Homma alkaa rullata jo aika mukavasti.
Ruokailurytmi on helppo pitää ja kaupasta osaa tuoda riittävän määrän maitorahaa.
Alkuhuuma alkaa kuitenkin olla haihtunut, ja välillä homma jo ärsyttääkin.
Illalla klo 22 olisi kiva käpertyä miehen kanssa katsomaan lempi sarjaa,
sen sijaan keittiössä tulee häärättyä ruokavaa'an ja eväspurkkien kanssa.

Paino ei ole hievahtanut uudesta vuodesta grammaakaan (välillä käväissyt kilon alempana).
Olo on kuitenkin selkeästi hoikempi ja vatsa on pienempi.

Alan oikeasti sisäistää sen, että jos painon haluaa putovan rasvasta
pitäen kropan terveenä ja sporttisena, ei siihen ole vippaskonsteja,
ei oikotietä onneen.
Vain oikein koostettu, oikeaan aikaan vuorokauteen sijoitettu ja säännöllinen ruokailu
pitää aineenvaihdunnan hyvällä tasolla säilyttäen lihakset, mahdollistaen rasvan tirisemisen.

Ohjelma tuntuu järkevältä, ja parin viikon kohdalla tuntuu vahvasti siltä,
että tätä linjaa aion jatkaa valmennuksen jälkeenkin,
toki ilman salaatinlehtien punnaamista ja perheen tarpeita enemmän kuunnellen.


Olen ehkä hieman salaa kummasttelut Fitfarm valmennuksia kehuneiden kavereiden
hehkutusta ryhmän tuesta.
Yllättävästi kuitenkin oli tosi mukavaa vaihdella kuulumisia tuolla valmennuksen omassa FB-ryhmässä!
Ehkä tähän pätee se sama kuin ekan vauvan kanssa,
että on kiva keskustella aiheesta sellaisten kanssa joiden ajatukset pyörii niissä samoissa jutuissa kuin omat,
on se sitten sopivat vaatteet vauvalle vaunupäikkäreille tai se,
millaisia annoksia ja eväitä muut ovat keksineet kostaa valmennuksen ruuista
tai miten treenit ovat sujuneet.

Erittäin tärkeäksi informaation lähteeksi ovat muodostunut myös valmentaja Koistisen videot,
kunnon faktapläjäyksiä ruokavalion, liikunnan ja hyvinvoinnin tiimoilta.
Maalaisjärkistä tietoa oli tarjolla mm. siitä,
miksi kaloreiden laskeminen tai hiilareiden kokonaan pois jättäminen,
hullunlailla urheilu tai pikadietit
eivät ole parhaita ratkaisuita terveyttä ja toimivaa kroppaa tavoiteltaessa.
Treeniohjelman lisäksi ehdottomasti parasta antia, faktatietoa on todellakin tarjolla!

Olen ollut erittäin kiinnostunut ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvistä asioista aina,
ja ensimmäinen minulle tehty vastaavanlainen ruokavalio on ollut jo lukioikäisenä tanssijana.
Uskoisin tietäväni asioista kohtalaisen paljon,
vaikka toteutus sitten ei olekaan ollut ihan mallikasta viime vuosina.

Toisaalta silloin nuorena tuli tanssityön tiimoilta pyörittyä samoissa porukoissa
kehonrakantaja- ja fitness tyyppien kanssa, vaikka en itse sellainen ikinä ollutkaan.
Silloin jo päätin, että en tule ikinä päästämään omaa elämääni sellaiseksi,
että ajatukset pyörii liikaa sen oman navan ja rahkapurkin ympärillä,
vaan keskitän aikaani ja energiaani muuhunkin.
Mielummin vaikka hyväntekeväisyyteen kuin hauiksen mittailuun.

Tämän valmennuksen kautta oli taas hyvä hakea tasapainoa siihen,
mikä on lopulta se sopiva määrä ajatuksia ja aikaa millekin elämän osa-alueelle.
Onhan omasta hyvinvoinnistaan ja terveydestään huolehtiminen lopulta myös lasten etu!


Se, ettei paino ensimmäisten viikkojen aikana tippunut, ärsytti silti.
Ehkä olin jumittanut liikaa valmennuksen nimessä,
ja toivonut vaakalukeman olevan neljässä viikossa viisi kiloa pienempi.
Kun painoa pudotetaan rasvavarastoista,
ja liikutaan kuitenkin normaalipainon sisällä,
ottaahan se aikaa eikä kärsimättömyys ole tässä kohtaa paikallaan.
Päivä kerrallaan oikeita valintoja, muu ei auta.

Lohduttaudun myöskin oheisilla netti"faktoilla".


Fiiliksiä valmennuksen 2 viimeisen viikon aikana:

Treenaaminen on ihanaa. Ruuat tuntuu ja maistuu hyvältä.
Välillä on nälkä, mutta ei mikään nääntyvä olo.
Ruokien kanssa nysväämiseen kuluva aika kypsyttää.
Olo on energinen, uni syvää ja hyvää,
tuntuu kaikkiaan niin hyvältä että fiilistelen tätä uutena elämäntyylinä kuurin sijaan.
Paino nousee kolmantena viikkona hetkeksi kilon aloituksesta joka tosiaan ärsyttää
mutta neljännen viikon maanantaina vihdoin humpsahtaa aloituspainosta
alas kilon ja keskiviikkona toisen.

Fitfarm ruuat
Omena-kalkkuna salaatti


Takapakki

Neljännen viikon puolessa välissä menin tayssiin hoitoon liittyen kroniseen kipuun ja näihin terveydellisiin haasteisiin.
Keikka ei mennyt ihan putkeen, vaan pötköttelin sitten tuntikausia tipassa,
tulin pumpatuksi täyteen lääkkeitä,
ja sairaalavuorokaudeksihan se homma sitten eskaloitui.
Kun pystyin syömään, mätin suuhun kaikki ne sairaalasapuskat mitään eteen kannettiin:
vaaleat leivät, jälkkärit ja kaffet punaisella maidolla.
Tuon reissun jälkeen oli kroppa tietenkin sekaisin kuin seinäkello,
sekä olo hutera, huono ja masentunutkin.



Neljännen viikon loppuosa

Sairaalaepisodin jälkeen voimat oli loppu, oli lämpöä ja muuta,
ja energiaa ei löytynyt heti valmennuksen jatkamiseen
vaikka ruokavalioita voisi ihan hyvin kipeänäkin toteuttaa.
Lapset olivat kovasti odottaneet että äidin kuntokuuri loppuu ja leivotaan pizzaa.
Niinpä muutama päivä meni niin, että ruokavälejä en jaksanut tarkkailla
enkä suurinta osaa ruuista tehdä valmennuksen mukaisesti tai ainakaan punnita.
Oli pizzaa ja punaviiniäkin,
ja tyttären leipomaa juustokakkua.
Viikonlopun jälkeen, valmennuksen jo virallisesti päätyttyä
kuitenkin pakkailin töihin punnaillut eväät.
Joulukuussa olin päättänyt, että 4 viikon" ihmiskoe" riittää,
mutta näitä ruokia syöden töissä tosiaan jaksaa paremmin
joten halusin vielä jatkaa hommaa omaan tahtiin.

Herkuttelut äidin kuntokuurin loputtua


Kannattiko, mitä jäi käteen neljän viikon jälkeen?

Vaikka välillä punnaaminen ja eri ruokien valmistus kypsytti,
ja urheilemaan ehtiminen vaati aikataulutusta ja miehen suurta vastuun kantoa arjen pyörityksestä
olen ehdottoman tyytyväinen valmennukseen
ja siihen että tämän myötä keskityin taas huolehtimaan myös omasta hyvinvoinnistani!

Näillä ruuilla ja liikkumisilla olo oli energinen, kevyt,
ja fiilis siitä että teki asioita oman terveyden ja hyvinvoinnin eteen oli huikea!
Vaikka en jatkovalmennusta lopulta lunastanut,
aion jatkaa rennommalla otteella tämän suuntaista, säännöllistä arkisyömistä,
ja varata aikaa riittävästi monipuoliseen urheiluun sekä riittäväään lepoon.
Tästä sai eväitä ja hyvän rungon oman terveyden ylläpitämiseen pitkäksi aikaa!

Fitfarm ruuat
Broileria tomaattikastikkeessa, gluteenitonta pastaa, avokadoa ja salaattia


Lähtikö ne 5 kiloa?
No eipä lähtenyt.
Normaalipainon rajoissa liikuttaessa sillä ei myöskään ole kovin suurta merkitystä terveydellisestikään.
Kiloja karisi juuri loppuvalmennuksesta muutama,
mutta takapakki tuli sairaalareissun jälkeen myös painon osalta.
Olo sen sijaan on paljon solakampi!
Tarkaan en sitten muistanut enää niitä mittauskohtia, mutta
senttejä lähti vatsamakkaran kohdalta 4, reidestä ja peffan ympäryksestäkin pari.
Eli sitä vaakalukemaakin tärkeämpänä kehon muokkautuminen sporttisempaan
ja vähemmän lössähtäneeseen ja keskivartalosta pönäkkään muotoon.
Parin vuoden takaiset lempparit, sittemmin kaapin perälle tavoitehousuiksi hautautuneet pitkikset
sai ottaa taas käyttöön!

Oma päätös on ollut jo pitkään,
että takapuolesta ei saa tulla sellainen kuin tarttuisi muovipussilliseen viiliä,
ja tällä tyylillä se on helppo pitää yllä.

Ja projekti ei toki tähän alkustarttiin lopu,
vaan jatkan saman tyyppistä linjaa kesää kohti.
Siis heti lomareissun jälkeen.

juustosalaatti


Suosittelenko?

Kyllä!
Muista kuitenkin, että pelkkä valmennuksen ostaminen ei tee vielä mitään.
Työ sinun täytyy tehdä ihan itse!
Jutta, Bull ja Koistinen kyllä tsemppaavat videoilla ja tarjoavat paljon tietoa asian ympäriltä,
suunnittelevat erittäin hyvät ruuat ja treenit, mutta eivät ole pitämässä kädestä.

Varmista että elämäntilanteesi on sopiva - juhlat ja matkat toki kuuluvat aina elämään,
mutta aikaa ja motivaatiota pitää molempia löytyä edes hitusen.
Itsellenikin yllätyksen taisin vähän myös hurahtaa tähän Fitfarm touhuun.
Konsepti on hienosti hiottu toimivaksi,
ja rahalle saa oikeasti vastineen.
Tuskin tämä jää itselläkään viimeiseksi Fitfarm valmennukseksi.

Täydellä salilla ei peiliselfien ottamiseen pokka sitten riittänyt,
mutta tässä kevyellä palauttavalla lenkillä kälyn ihanalla issikalla.


Ja vielä loppuun arvonnan voittaja!


40 € lahjakortin Luontais- ja kauneushoitola Valkoiseen Oksaan voitti cupido.maxi(at)gmail.com.
Paljon onnea voittajalle, laitoin sinulle sähköpostia!

Kannaattaa hyödyntää hoitoihin ja lahjakortteihin oleva alennuskoodi
joka on voimassa ystävänpäivään saakka! Löydät sen täältä.


Pitäkäähän itsestänne huolta!

Iloisia talvipäiviä toivotellen,
Taina


perjantai 2. helmikuuta 2018

Laskettelu perheen yhteisenä harrastuksena

Ylläs
Muksut Ylläksellä



Osallistun blogisisarten Tervetuloa talvi-postaussarjaan omalta osaltani
kertomalla meidän perheen harrastuksesta laskettelusta.
Muita mukavia talviaiheisia postauksia löydät tuon linkin takaa käsitöistä ruokaan.


Miehen kanssa olemme tutustuneet laskettelureissulla vuonna -99 Levillä,
Samaan suuntaan on suksittu siitä lähtien.

Levillä miehen kanssa 18 vuotta ensikohtaamisen jälkeen


Yhdessä tekeminen, yhteiset reissut, eväsleipien mutustelu autossa rinnepäivän jälkeen,
raittiissa ulkoilmassa liikkuminen, kauniista luonnosta nauttiminen,
uuden oppiminen ja mukava urheilumuoto,
sitä kaikkea laskettelu meille on.

Ylläs


Nyt, kun kuopuskin on jo seitsemänvuotias, koko perhe pärjää ja jaksaa samoissa rinteissä ja koko päivän.
Useana vuonna olemme olleet laskettelureissuilla Lapissa kylässä vanhempieni mökillä
Tästä pääset vanhaan postaukseen meidän perhelomasta Ylläksellä.

Tänä talvena panostamme lähirinteisiin,
ja ostimmekin koko perheelle kausikortit Sappeen alennuskampanjasta.

Useamman kerran on tuolla tälle talvelle käyty,
ja onhan niitä ruuhkia ja jonoja hisseille kun kausikorttilaisia on huima määrä,
mutta toisaalta ei harmita pyörähtää vaikka vain muutamaksi tunniksi mäkeen,
kun lippu on voimassa koko talven.

Mun poitsut Hervannassa


11-vuotias poika sai joululahjaksi kausikortin myös Hervannan rinteeseen,
kuten hänen paras ystävänsäkin.
Mielestäni on aivan mahtavaa että pojat menevät koulun jäkkeen iltapäiväksi rinteeseen,
tai viikonloppuna säällä kuin säällä,
sen sijaan että istuisivat pleikkarilla tai notkuisivat jossain ostareilla.

Onneksi Tampereen kaupunki ja Tampereen Rinteet pääsivät sopuun
edes yhden paikallisen keskuksen avaamisesta tänä kautena,
hetken jo pelättiin ettei mikään lähirinne ole tänä vuonna auki!

Onhan nuo lähimäet toki pieniä, mutta kyllä niissä on kiva käydä lasten kanssa
muutama tunti laskemassa vaikka työpäivän jälkeen!

Juniori Himoksella



Perheen lempipaikkoihin kuuluvat Ylläksen lisäksi monipuolisen rinnetarjontansa takia
etelässä Himos (kuva yllä) ja pohjoisessa Levi (kuva alla).
Molempia voi lämpimästi suositella monipuoliseen perhelomailuun
ja monen ikäisille ja taitoisille laskijoille!

Kaikissa Suomen laskettelukeskuksissa emme toki ole käyneet,
mutta varmasti muutkin kohteet panostavat kaiken ikäsiin ja taitoisiin vieraisiin ja harrastajiin!

Usein tarjolla on monenlaisia ravintoloita ja lounasvaihtoehtoja,
mutta myös tiloja eväiden syöntiin.
Me herkuttelemme välillä pizzoilla tai kaakaoilla rinneravintolassa,
mutta jos joka laskettelureissulla syö ulkona menee siihen talven mittaan euro poikineen.
Niinpä useimmiten eväät maistuvat reippaan ulkoilun lomassa.

Laskettelupäivän aamupalalla kun jokainen tekee mieluisat leivät evääksi omaan rasiaansa,
ja mukaan pakkaa valmiiksi viipaloituja hedelmiä, pähkinöitä, keksejä ja mehua,
ei nälkä pääse yllättämään.

Ihana Levi



Meillä lapset ovat suksille päässeet ensimmäisen kerran siinä kolme-neljävuotiaana.
Kaikille on puuha ollut mieleistä, ja kukin laskee tavallaan.
Neiti nauttii rauhallisemmasta kurvailusta,
poikien painaltaessa hurjaa vauhtia hyppyreissä ja metsäreiteillä.

Koko perhe käyttää kypärää,
ja pikkupojat myös takin alle henkseleillä sujahtavaa selkäpanssaria.
Onneksi nuo kunnolliset turvavarusteet ovat nykyään yleisiä.
Harvinaisempaa on nähdä rinteessä enää laskijoita ilman kypärää kuin kypärä päässä.

Lapset, kummityttö ja kaveri Sappeella



Iso auto on siinä mielessä kätevä,
että usein on omien lasten lisäksi laskettelureissuilla serkkuja ja kavereita mukana.

Välineitä kierrätämme mm. serkusten kesken,
sekä käytettyjen urheiluvälineiden kaupassa Tampereneen Pyörätaikureilla.

Myöskin laskettelurinteiden suksivuokraamoita kannattaa hyödyntää!
Mikäli kasvavat lapset käyvät muutaman kerran vuodessa rinteessä
eikä tuttujen kesken satu olemaan oikeaa kokoa lainattavana,
kannattaa välineet vuokrata.
Keväisin on monessa paikassa tyhjennysmyynnit,
niin että talven vuokrattavana olleet välineet myydään huollettuna erittäin edullisesti eteenpäin.
Suuri osa meidän välineistä vuosien varrella on ollut juuri näitä vuokraamoista keväällä ostettuja.
Samoin omat lajikokeiluni lumilautailu ja telemark oli juuri tuollaisilla halvoilla vanhoilla vuokravehkeillä,
mutta koska perus slalom on se omin juttu, lähtivät ne lopulta edelleen kiertoon.

mun ukkeli


Aikuisen ei kannatta suksia ihan summamutikassa hankkia,
koska sukset ovat viimevuosina kehittyneet huimasti,
ja eri tyyppisillä suksilla laskeminen on hyvinkin erilaista!

Me vuokrasimme miehen kanssa monia suksia ennen omiemme ostoa,
niin että varmasti tiesi mikä suksi toimii parhaiten omassa laskutyylissä.
Edelliset sukset palvelivat melkein 20 vuotta,
ja kyllä minä varmasti näillä uusillakin aika monta vuotta lasken.

Oma valinta oli Headin Absolut Joy rinnesukset,
jotka keulan rocker profiilin ansiosta kääntyy helposti joka kelillä
mutta ovat vakaat kovassakin vauhdissa.

Muikeana Ylläksen huipulla


Monessa laskettelukeskuksessa lastenrinteet ja mattohissit,
siis ne ensimmäisiin harjoittelukertoihin aivan riittävät mäet, ovat ilmaisia.

Niitä kannattaa hyödyntää,
ja ostaa liput vasta kun pysytään pystyssä ja huvittaa päästä jo kurvailemaan vähän pidemmästi.
Ja aika pian ainakin meidän pojille on tullut hinku päästä niihin hyppyreihin!

Mun poitsut Ylläksen hyppyreissä


Toki muitakin talvilajeja meillä harrastetaan,
mutta laskettelu on kyllä meille se mieluisin!

Viihdytkö sinä tai perheesi talvilajien parissa? Mitkä fiilikset laskettelusta?

Ylläs, lapsuuden ja nuoruuden maisema, nyt perheen kanssa nauttien


Kannattaa kurkata meidän blogisisarten talvipostauksia Kivemman blogin ja Oranssia blogin listauksien kautta,
sekä seurata #tervetuloatalvi ja #blogisisaret.
Edellisen postauksen, Viikonloppukokin vähän terveellisemmät kaurakeksit lähteävät täällä ainakin testaukseen,
ja veikkaampa että seuraavana vuorossa oleva Emilia Turkooseja Unelmia blogista
antaa kauneuteen ja hyvinvointiin liittyviä talvisia vinkkejä..

Perhe nousemassa hissillä Himoksella



Olethan käynyt jo osallistumassa arvontaan joka on käynnissä täällä Kotomolla,
sekä hödyntänyt mahtavat alennukset luontais- ja kauneushoitola Valkoiseen Oksaan?

Kummityttö ja muksut Ylläksen huipulla


Ei muuta ku eteen ja ylöspäin!
Ja jokainen omalla tyylillä alas!

Iloisia talvipäiviä toivotellen,
Taina

ps. rinnekuvat on kaikki kännykällä otettuja
koska oikeaa kameraa en viitsi rinteessä mukana rehata.
Toivottavasti maisemat ja fiilis korvaavat tällä kertaa laadun!