Meidän joulukoti uudessa Kotiliedessä!

Tänään toi posteljooni Kotilieden. Siellä on nyt kuvia meidänkin meidänkin kodista joulukuosissa. :)

Palaan päivittämään lisää aiheesta jahka saan illalla muksut maate ja tulee sitä äidin "omaa aikaa" eli aikaa istua koneella. :)

Mutta nyt - siinä se on.

Terkkuloin,
Taina

Askarteluja - rasioita ja kynttilöitä

Kun rahat loppuu niin luovuus alkaa
- vai kuin se meni.
Mummeille, kummeille, opeille ja harrastusohjaajille on kiva aina joku joulumuistaminen antaa. Hoitovapaalla kuitenkin jokaisen kympin käyttökohde tulee harkittua entistä tarkemmin, joten tänä vuonna päädyttiin tekemään lasten kanssa pieniä rasioita.
Tuollaisia tikkuaskin näköisiä lootia sai 30 kpl  5 eurolla Tiimarista ja omista askartelu-, nappi-, kangas- ym laatikoista löytyvillä tarpeilla niistä koristeltiin pieniä rasioita koruille / aarteille / parkkikolikoille tms. 
Muistaminenhan se tärkeintä on, ja nämä on ainakin jokaiselle saajalleen rakkaudella suunniteltu vaikka
pieniä lahjoja onkin.

Askarteluhommat lasten kanssa on aina mukavia ja aikas laiska lauantai tuli muutenkin vieteltyä ihan tässä kotosalla.
E halusi viettää pyjamapäivää. Oli kuulemma liian monta kahdeksan aamua tällä viikolla, ja vaihtoi päivävaatteet siksi vasta lounaan jälkeen. Mikäpäs siinä.
 Kaikkia rasioita eivät jaksaneet kerralla tehdä joten uusia talkoita on tiedossa.

Samalla kun nuo nauhat, kiiltsut ja muut värkit oli esillä oli pakko kokeilla tuota kynttilöiden tuunaamista. Täällä blogi-maailmassa kun monet on tehnyt niin ihania juttuja!

Mulla on vielä lapsuudesta monta kansiollista kiiltokuvia tallessa kun en silloin raaskinut niitä ihanimpia käyttää.. mihin lie säästin? No, onneksi omien lasten kanssa jo maltan surutta käytellä! :)
Muutaman koristelin ihan sillä mielellä että voisi viedä johonkin kylään tuomisina näin joulun alla.
Aika edullista söpöä saa kun ostaa vaikka Ikeasta ison paketin kynttilöitä ja koristelee lahjoiksi.

Noita ei ole sen kummemmin käsitelty, mutta eipä kynttilöitä  ilman valvontaa voi muutenkaan polttaa, että nyppää sitten kiiltsut ja narut vaan hiiteen kun alkaa lähestyä reunaa.

Muutamia jo käytössä oleviakin koristelin kun lähti taas se tunnettu mopedi käsistä..

Kyllä tässä jo alkaa joulua kohden mieli kääntyä.
Glögiä on juotu ja jouluherkkuja alettu leivoskella ja maistella.

Joulukortti-asia on hoitamatta kun ei sitä kuningas ideaa ole korttiin vielä tullut. Valokuvakortin lapsista haluan kuitenkin laittaa. Saisikohan sitä huomenna räpsittyä jotain käyttökelpoisia kuvia?

Meillä on tapana laittaa kortti niille ihmisille keiden kanssa kuluneen vuoden aikana on nähty. Muuten se ystävien ja tuttavien lista paisuisi iän myötä aivan mahdottomaksi kenelle nyt "on ollut tapana laittaa kortti" vaikka muuten ei paljon kuuluisi. Sähköposteilla ja tekstareilla voi sitten muistaa niitä keiden kanssa vähemmän muutenkin on tekemisissä.
Mähän olen sellainen että olisi ihana laittaa joulukortteja ihan kaikille ala-asteen opettajista lähtein, joten johonkin se raja on sitten vedettävä! :)

Tällaisia askartelu-kuulumisia tällä kertaa.
Mukavaa viikonlopun jatkoa,
toivotteleepi Taina

allergia-asioita ja joulu-koristeluita

Ajattelin laittaa kuvia meidän kotiin pikkuhiljaa hiipivistä jouluisista tunnelmista, ja samalla jorista näistä meidän perheen ruoka asioista.

kuka hyppäsi lyhtyyn?

Nimittäin kyllä se on kuulkaa niin että allergia-perheen kotiäidin päivistä kuluu sentään pitkät pätkät keittiössä.
Meillä kun on vähän noita rajoitteita. Ja mä en suostu tekemään monia ruokia, vaan laitan aina sellaista jota kaikki saa syödä. Aatu pikkuiselle sentään vielä teen omat mössöt. No, joskus saataan piheyttäni keittää gluteinittomat ja vehnä makaroonit erikseen, mutta soosi on sitten sama. Emman kouluruokailua lukuun ottamatta kaikki syövät kaikki ruuat kotona. Yleensä mies tuo Leevin kerhosta ja tulee samalla lounaalle kotiin, toisinaan syö toki muuallakin, riippuen työpäivästä.

omppu-poika pääsi keittiön kulmalle 

Ihan rajoitteet listatakseni näillä mennään:
Emma: pois possu, sipuli, sitrukset (näistäkin vain lievää oiretta että allergiat alkaa olla väistyneet, jee!!! kouluikään mennessä, kuten tavoite on ollut)
Leevi: pois possu, sipuli, sitrukset, kotimaiset viljat (kaura ja ruis pieninä annoksina toisinaan käy), maito, muut kalat paitsi seiti ja tonnikala (joita syövät mummoloissa koska olen itse niin allerginen kalalle etten voi niitä valmistaa)
Mies: on henkisesti allerginen sienille ja kalalle (ellei ole tosi hyvin piilotettu ruokaan)
Aatu: viljoista käy riisi, tattari, hirssi; (pois kaikki kotimaiset viljat) lihoista poro, hirvi, kana, kalkkuna(pois possu, nauta, kalat); marjoista, hedelmistä ja kasviksista kaikki testatut paitsi peruna, porkkana, mansikka.(onneksi peruna tärkkelyksenä käy, siis perunajauhon verran kiisselissä) Maitoaltistuksessa sai voimakkaan reaktion millistä tuttelia joten kaikki maitoon viittaava kokonaisuudessaan pois.
Omat allergiat: vehnä, kalat ja äyriäiset (myös haju), sipuli, sitrukset, possu, pähkinät (ennen olin sairasteleva atoopikko, todella pahoilla ihottumilla, mutta kaikki on pois kun en syö näitä)
Imetyksen takia omasta ruokavaliosta lisäksi pois kokonaan maito ja porkkana, munaa ja ruista voi syödä vain vähän.

Herra-Aatu auttoi koristeiden purkamisessa laatikoista

Että tallaisten rajoitusten pohjalta kun ruokaa laittaa niin sanomattakin on selvää että ensimmäistäkään sopivaa einestä, josta kaikki vielä tykkäisi, ei ole. KAIKESSA kun on vehnäjauhoa tai maitoa.
Testi niille joita ruokarajoitteet ei normaalisti koske:
Moniko tänään syömistäsi ruuista läpäisisi tuon seulan? niinpä.
Että aika paljon sitä tulee kokattua ja leivottua. :) Ja vielä kun periaatteessa sitten haluan suosi mahdollisiiman puhdasta ruokaa, kotimaisia, luomua, laadukaita elintarvikkeita niin ei se ruoka-puoli ihan halvaksikaan tule. Mutta elämä on.

 Toisaalta uskon, että kun tämä ravinto-puoli on kunnossa me pysytään aika hyvin terveenä. Lapset ei montaa sairaslomapäivää vuodessa ole oleet kotona. Allerginenkin voi olla muuten terve ja vahva jos kroppa ei ole kokoajan kauhealla rasituksella väärien ruokien ja lisäainemössöjen takia. Ja itse en kovin suurena ongelmana näitä allergioita osaa edes pitää. Meillä on kaikilla toimivat jalat ja kädet, kaikki oikeasti kunnossa. Ja onneksi hyviä ihania ruokia on maailma täynnä vaikkei sitä vehnää söisikään!

Lasten askartelut pääsevät aina kunnia paikoille

Mun ratkaisu on ollut myöskin kokeilla vauvoille sopivia ruokia mielummin kuin apteekin "maitoja". Kela kun vaatii aivan mielettömän rumban siihen että sopiva korvike korvataan, olen mielummin imettänyt. Se kun on onnekseni sujunut. Leevin imetysaikana ruokavalio oli melko rajoitettu, mutta ravitsemusterapeutti seurasi meidän ruokavaliota 3 kk välein ja laski että saan hyvin kaikkia ravintoaineita, niin että maitokin pysyy tarpeeksi ravitsevana ja voin itse hyvin (niinkuin oon aina imetysdietillä voinut). Allergisille suositellaan 2 v erityiskorviketta tai imetystä. Aivan 2-vuotiaaksi saakka ei meillä sentään oo tissitelty mutta melko pitkään kuitenkin. Että vastoin kaikkia ennakko-odotuksia melkoisen imettäjä-naisen mustakin on sitten elämä tehnyt. Mulle se on kuitenkin ollut ihan luonnollista ja kaikkiaan ok.
Meillä siis näin.

Allergia on aina koettelemus perheelle. Mutta ei siitä tarvitse tehdä sen isompaa ongelmaa kuin se oikeasti on. Vähän luovuutta ja ennakointia (ja loputonta eväiden pakkaamista) se vaatii, mutta toisaalta sitä löytää vaikka mitä ihania ruokia kun ei tottumuksesta syö sitä mikä helpoiten valtavirran mukana löytyy.

Tämä kuitenkin selventänee noita vähän erilaisempia reseptejä joita mun blogista toisinaan löytyy! ;)
Ja mä en halua arvostella kenenkään muun valintoja tai esitellä meidän perheen ratkaisua esim imetyksen ja äidin dietin suhteen ainoana oikeana. Itse on rampattu aika monilla yksityislääkäreillä ja spesialisteilla, ja tutkimukset ja artikkelit aiheista on tutkittu. Niiden pohjalta on päädytty meillä elämään näin. Toiset suosii nopeaa korvikkeille siirtymistä, rankkaa jatkuvaa altistusta jne. Mutta tämä blogi nyt omanapaisesti kertoo meidän kodista ja meidän perheen elämästä.
Toivottavasti joku saa myös vertaistukea - lasten allergiat ei ole maailmanloppu. Päinvastoin, koko perhe voi löytää entistä paremman ja terveellisemmän ruokavalion. Mahdollisuus se on tämäkin, jos valvottujen öiden aiheuttamien silmäpussien takaa jaksaa oikein sillä silmällä asiaa tihrustaa! ;)

Näiden jouluisten kuvien myötä toivotan kaikille mukavaa loppuviikkoa. Jos olisi pakkasta tänään olisi saatukkin tosi paljon lunta! Eiköhän se valkea joulu sieltä vielä tule. Siihen asti fiilistellään joulun odotusta sisällä.
<3 Taina
ps. tässä työn alla oleva projekti josta toivottavasti pian lisää:

iloja

 Ihan aluksi: uusia lukijoita on rekisteröitynyt, tervetuloa mukaan! <3 Ja kiitos kaikille kommentteja jättäville! Ne ilahduttavat kummasti aina päivää. :)

neilikoita saunan-porstuassa

Sain 3 viikkoa sitten 8. hääpäivänä kimpun vaalenapunaisia neilikoita. Alun hmm, yllättyneisyyden jälkeen olen ollut aivan super tyytyväinen noihin kukkiin! Nehän on säilynyt meillä hengissä kauemmin kuin moni ruukkukukka! Nyt ne alkaa jo vedellä viimeisiään, mutta vielä niistä sai kynittyä kahvikuppeihin pienet kimput kotia piristämään. Näistä tais tulla mun uudet lempikukat, on niin sitkeitä pirulaisia että väkisin on pitkään nättejä jos ei päästä kuivumaan.

neilikoita rappukäytävässä

 Eilen sosiaalisessa mediassa kiersi "tutkimus" jonka mukaan oli sitten KAIKISTA masentavinta aikaa, pimeää ja erityisesti maanantai, masentavuuden huippu. En allekirjoita tätä, joten päätin kirjata ylös muutaman piristävän jutun.
Ensinnäkin sain herätä 3 miehen vierestä aamuun kaikessa rauhassa. Pikkuisin haluaa vielä maitoa aamuyöstä ja jää sitten kainaloon nukkumaan (nukahdan aina itsekkin imettäessäni..), ja toiseen kainaloon kipusi aamun tunteina vielä Leevikin. Voisiko olla ihanampaa kuin mukuloita syli täynnä heti herätessä! Ja mieskin kotona.

Ja lasten sanomiset ne jaksaa aina naurattaa kanssa. Meillä lapset on vissiin hyvin ehdollistettu näihin sisustelu-juttuihin. Leevi nimittäin totesi marketissa lahjoja urheiluseuran hyväksi pakkaavista rouvista: "Olipa hassuja mummeleita, ne leikki tonttua ja jako tapetteja!". Tällaisille sutkautuksille sitä tulee hekoteluta pitkinä päivää kuin joku vähä-älyinen (no, ehkä olenkin). ;)

Ja kun me aikuiset meinattiin tuossa vähän vetää naamaa nutturalle kuullessamme että pitämämme lasten liikkarin salivuorot peruttiinkin loppuvuodelta niin lapset taas opasti ajatukset oikeille raiteille. Itse olin ensin vähän silleen että "Näin sitä ihmisiä kannustetaan vapaaehtoistyöhön, hmph.." vaikka miksi nyt saleille ei olisi joulun alla varausta.  No, keksittiin sitten ulkoliikuntaa. Koulun pihan laitteiden ympärille kootussa temppuradassa posket punaisena onnellisena heiluen luokseni pöllähti pieni tyttö joka silmät loistaen sanoi: "Täällä me vaan kuule jumppaillaan tähtitaivaan alla!" ja se oli hänen mielestään aivan super-juttu. Homma oli siis taas katsonta-kannasta kiinni!

Ja hyvälle tuulelle mut sai tänään mun rakas ystis jonka kanssa aamulla ulkoilutettiin Sulo-koiraa ja vaunuissa nukkuvaa Aatua. Ilahtui lahjaksi viemästäni kranssista johon keksin työntää omppu-koristeita mukaan (tuli ihan ok:n näköiseksi lopulta niin). Äitiyslomailu on sitten mukavata, vaikka taloudellisesti on tiukkaa aikaa saan kyllä mielettömästi voimavaroja lasten kanssa olemisen lisäksi mm. siitä että ehdin ulkoilla ja tavata ystäviä.
Ja koska Emma vei sen vaaleanpunaisen kranssin omakseen, täytynee askarrella-baskarrella lisää. Kaikenlaista on suunnitteilla! ;)

Taitaa olla tietynlainen virstanpylväs pikkuveljeydessä se kun saa olla isojen leikissä mukana, koirana tai päiväkodin lapsena.
Aatu alkaa olla onnekseen jos "siinä iässä".

Näillä aatoksilla, mukavaa viikkoa pimeydestä huolimatta!
Taina

Voihan Kranssi

Kas, kranssithan on ihania. Niitä täällä blogi-maailmassakin on saatu ihailla yhdellä sun toisella. Niinpä päätin minäkin että se on kranssien aika tässä huushollissa koittanut kun näin lähellä joulua jo ollaan. Ja koska aina toisinaan erehdyn saamaan näitä kätevä emäntä-kohtauksia päätin että ruvetaan oikeen kunnolla askartelemaan-baskartelemaan. Vaan tyylilleni uskollisena en tietenkään varannut mitään tarvikkeita käsille, kunhan rupesin hommiin.

Olen joskus jostain poisto-korista dyykannut tällaisen punertavan risu-kranssin. Tuo toinen, ruskean sävyinen pienempi, on ollut ihan tuollaisena ruskeana, eri helyin eri vuosina. Päätin sitten että hienompiahan ne on jos vedetään valkoiseksi, kun tuollainen pullonjämäkin askarteluloorassa pyöri. Mutta! Olikin joku kiinan poika keksinyt laittaa niin tymäkät puna-värit tuohon risu-kranssiin että eihän sisä saanut valkoiseksi millään - mitä enemmän valkoista suhuutin pintaan, sen pinkimpänä se hohti! Nyt meillä on siis lähes-valkoinen rusehtava kranssi, koska maali loppui kesken kun suhuutin melkein koko pullon loput tuohon punertavaan yksilöön, ja sitten niin äitelä pinkki kranssi että varmasti olisi Tuksukin tästä mielissään!

Enkä minä noihin nauhoihinkaan ihan ole tyytyväinen, mutta muuta ei nyt ompelu-loorista tähän hätään löytynyt. Keikkukoon toistaiseksi tuossa keittiössä, mulkoilen niitä nyt "sillä silmällä" ja tuunaan ehkä uudelleen kun saan vision. Ja keksin sopivan sijoituspaikat. Tosin neiti-Emma oli jo haluamassa tuota pinkkiä huoneeseensa, ehkä se muuttaa sinne jo tänään. Siellä se sopii sisustukseenkin. ;)

Tällaista kranssittelua tällä kertaa.

Muuten on vietetty leppoisaa viikonloppua talveen valmistautuen ja tänään olikin eka kunnon pakkas-aamu.
Leevillä on ollut aivan mieletön flow-tuollaisen autoleikin kanssa, en ole raaskinut edes käskeä purkamaan leikkiä kun päivästä toiseen sitä jatkaa, välillä naapurin pojan kanssa, välillä itsekseen.

Ja herra-Aatu jatkaa kiipeilyään. Onneksi jo ottaa muutamia askelia, josko tuo kiipeily-innostus vähän laantuisi kun lähtee kävelemään?

Toistaiseki on leikkikehä kovassa käytössä. Sinne saa mm. kivasti "kiipeilytelineet" turvaan. Lisäksi sen kun hilaa lieden eteen saa kokata rauhassa. :)

Leppoisaa sunnuntaita,
toivotteleepi,
Taina

Pyykkikuilu

Keittiön pikku-ikkunan uusi joulukoristus

 Ajattelin kertoa yhdestä kohdasta meidän kodista, joka ei laisinkaan ole kaunis tai kuvauksellinen mutta johon olen erityisen tyytyväinen. Se on tämä pyykki-huolto-osasto. Eteiseistä yläkerrasta tulee pyykkikuilu suoraan koneen viereen. Yllättävän hyvin saa lapasetkin likaiset vaatteensa osumaan kuiluun ulkoa kuraisina tullessaan tai illalla pyjamia vaihtaessaan. Yleensä ei pyykit seilaa epämääräisinä myttyinä pitkin eteistä ja rappukäytävää matkalla alakerran kodinhoitohuoneeseen. Tuosta pyykkikuilun kaapista nakkelen pyykit omiin lankakoreihinsa kaapin sisällä: on hienopyykki, vaaleat, punaiset ja tummat. Kun kori on täynnä kippaan sen koneeseen pyörimään. Kuivureista vetelen ne puhtaiden koreihin ja sunnuntai aamuna telkkarin ääressä viikkailen.

Uskomaton määrä aikaa ja vaivaa menee pikkulapsiperheessä pelkkään pyykkäämiseen! Siksi taloa suunnitellessa tämä oli asia jonka halusin miettiä loppuun saakka (koska mun hommia ne pyykki-jutut kummiskin pääasiassa on..). Ja suosittelen jokaisen talonrakentajan suovan ajatusta myös tälle vaikka sitä mietittävää siinä kohdassa onkin aivan järkyttävästi.

 

"pyykkikeskus"

kuilu eteisen kaapin sisällä

Alkaa olla perjantai-hommat hyvällä mallilla; koti imuroitu, vessat pesty, pyyhkeet ja tyynyliinat vaihdettu, viiniä ja suklaata haettu illaksi lasten nukahtamisen jälkeen nautittavaksi.. Vielä vähän siivoilua, illaksi ajattelin laittaa tacoja, ja sit viikonlopun viettoon!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Taina

Ei päivähoidossa??

Tällä viikolla on lasten kanssa lasi-maalailtu tuikkulyhtyjä. Helppoa ja hauskaa. Piti tehdä joululahjoiksikin, mutta eivät ne raaskikkaan kuulemma antaa yhtäkään kun ovat niin ihastuneita noihin itse! No, mikäs siinä, tuohan ne mukavan kotoisaa ja jouluisaakin tunnelmaa. Ja ehtii noita maalata vielä lisää.

 Hämmästyksekseni kuulen melko usein ihmettelyä siitä etteivät meidän lapset ole olleet päivähoidossa kun olen pienen kanssa kotona. Jotenkin nykyään on normi se että isommat ovat hoidossa ainakin sen 10 pv / kk, jolleivät vallan. Kaikenlaisia perusteluita kuulen miksi lasten on siellä niin hyvä, enkä niitä tässä lähde yksitellen alas ampumaan. Toki oon ollut töissä minäkin ja lapset päiväkodissa josta ei pahaa sanaa ole sanottavana, mutta en mä niitä sinne enää vie / koululaista laita "ilttikseen" nyt kun olen pienen kanssa kotona. En vaan näe sitä lisäarvoa kenellekkään osapuolelle.

Yrittämättä viritellä mitään täydellisen äitiyden sädekehää pääni päälle voin vilpittömästi sanoa että mä kyllä viihdyn lasteni (ja niiden kavereidenkin) seurassa ja tykkään tehdä niiden kanssa juttuja. En kai mä muuten olisi niitä näin montaa tehnytkään?

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on loistava juttu sellaisille lapsille joiden vanhemmat ei esim. kykene normaaliin elämään, päivärytmiin, vanhemmuuteen. Mun mielestä sitä ei missään tapauksessa saisikaan poistaa. Suurin osa perheistä joiden isot on päiväkodissa ei tietenkään sellaisia ole. Enkä mä ole tosiaan arvostelemassa tässä niitäkään perheitä joiden lapset on esim. käyttöpäivillä kun äiti on hoitovapaalla. Jokaiselle perheelle sopii omanlaiset jutut eikä kaikilla ole esim isovanhempia tai ystäviä lähellä, saatikka niin loistavaa kerhotoimintaa leikki-ikäisille mitä meidän kunnasta löytyy.

Mutta se on kyllä mun mielestä hämmästyttävää että jos päiväkotiin ei lastansa vie edes joskus on jotenkin kyseenalainen tyyppi. En mä tässä halua lähteä "nina-mikkostelemaan", mutta ei mun mielestä lapsia oo pakko työntää ihan tallerosta päiväkotiin elämää oppimaan jos se ei oman elämäntilanteen kannalta ole tarpeen, ja jos se oman perheen kuvioihin sopii.
Eikös ole kuulkaa hassulla mallilla maailma että tätäkin valintaa joutuu jo ihan tosissaan perustelemaan!

No, tällaista asiaa olen saanut tosiaan tällä(kin) viikolla ihmetellä.
Elämä olisi kaikilla paljon helpompaa jos luotettaisiin siihen että jokainen meistä varmasti tekee parhaansa omien lastensa hyvinvoinnin eteen! (pois luettuna nyt kaikki ääritapaukset jotka tuskin täällä pyöriikään) ;)

Olettekos muuten kuulleet sellaisista tyypeistä joita ihmiset palkkaa käymään kaappejaan läpi? Organisoijia tms. Meillä on täällä sellainen ihan omasta takaa...

Jouluhankinnat alkaa olla pulkassa, lahjat pikkuisille hankittu ja aikuisille ei meinata tavaralahjoja antaakkaan. Toki pieniä askartelujuttuja oon valmistellut, lasten kanssa tehdään opettajille, harrastusten ohjaajille ja kummeille pieniä muistamisia. Niihin tuonnempana.
Tästä eteenpäin keskitytään vaan lämmittelemään glögiä, joulu-leivoskelemaan, askartelemaan-baskartelemaan ja odottelemaan pukkia!

aprikoosi-luumu kiisseliä vaniljakastikkeella

Mukavaa viikonloppua toivottelee,
Taina

kaappi

Muutama sana tuosta edellisessä postauksessa esiintynestä kaapista. Se on mun vanha lelukaappi. Isä on aikanaan 70-luvulla pelastanut sen silloiselta työpaikaltaan kun hävittivät vanhoja huonekaluja. Äiti on kunnostanut sen aikanaan hoitolasten lelukaapiksi, ja väreinä on ollut ruskea ja vihreä. Minäkin pikkutyttönä säilytin siinä mm. nuken vaatteita ja rooliasuja. Nyt on äiti jäänyt eläkkeelle mutta kaappi se vaan on hyvässä kunnossa. Niinpä me maalattiin se valkoiseksi ja nyt se on tärkeiden papereiden kaappina. Mitähän tuo kaappivanhus vielä tulee näkemään?

No, eihän se  ihan prima ole, mutta tällaisista asioista mun mielestä KOTI koostuu. Esineistä joilla on tunnearvoa, tarina. Ei kaikki tarvii olla niin justiinsa. Kunhan kotona on kaikilla mukava olla.
Mukavaa viikkoa! Taina

kukkia kukkia..

Tunnustan. Olen se joka saa kaktuksenkin kuolemaan (no kidding).
Tällä viikolla olen saanut lahjoiksi kuitenkin niin ihania kukkia että todella toivon niiden jaksan sitkutella edes muutaman viikon ennenkuin onnistun murhaamaan nuo pienet onnettomat. Josko ihan jouluun saakka!
Mukavasti tuovat eloa, valoa ja jouluista tunnelmaa.

Isit ja vaarit ja isoisät on juhlittu. Mukavasti on saanut pullaakin mutustaa ja piffiä purra. Hyvä ruoka, parempi mieli. ;)
Lapset olivat tehneet koulussa ja kerhossa ihania askarteluja ja käsitöitä, ja Aatu pikkuinenkin teki ekan piirrustuksensa isänpäivä kortiksi siskon avustuksella. Lapset myöskin harjoittelivat monta päivää sirkus-esitystä isille, ja se lienee hetkiä joita sitä vielä mummuna kiikkustuolissa sitten muistelee. Kuinka ne lasten puuhat oli hellyttäviä!

Kun oikein siistimmissä vaatteissa oltiin yritin josko musta ja lapsista olisi saanut jonkun kivan yhteiskuvan.

jep.... eipä siitä sen enempää.
(ei sit menny ihan putkeen)
Ensi viikolla perus-arkeen: koulu- ja kerho kyydityksiä, harrastuskyydityksiä, kuntosalia, liikarin tätilöintiä, vaunulenkki-treffit kamun kanssa, Emman vanhempainvartti koululla, kyläilyä, ja sitä päivittäistä kokkausta, leivontaa, siivousta, pyykkäystä, imetystä, häsellystä.. hyvä kirja on kutkutavasti kesken ja pari askartelua toteutusta vaille valmiina. hmm. Kiva viikko tiedossa! :)

Mukavaa viikkoa toivotteleepi Taina

peeässä, laskuri raksuttaa, ilahtuisin kovasti jos jättäisit viestin piipahtaessasi! ;)