Haastehia pukkaa

Sain hauskan Haasteen Black Roselta - Kiitos!

Haasteessa muistellaan omaa elämää viitenä random ajankohtana.

-Elokuussa 1999
-Huhtikuussa 2003
-Maaliskuussa 2009
- 18.09.2009
- 17.07.2010

1999

Tyyli ja muoto on vapaa, mutta vastata pitää suunnilleen näihin kysymyksiin:

1.Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
2.Mitä olet ajatellut?
3.Millainen on ollut elämäsi?
4.Miltä olet näyttänyt?

Elokussa 1999 olimme seukkaileva nuoripari.

Opiskelin AMK:ssa ja valmistauduin lähtemään oppilasvaihtoon Vilnan yliopistoon opiskelemaan kansainvälista kauppaa sekä markkinointia.
Asuin ekassa omassa opiskelijaboksissa johon ompelin oranssit verhot ja jonka sisustukseen kuului parhaan ystävän heteka keskelle lattiaa.

Tanssiryhmän kanssa suunniteltiin jo pikkujoulukeikkojen settejä ja opettamilleni lasten ryhmille suunnittelin joulujuhlaan koreografioita.

Mielestäni valkoiset lateksihousut oli tyylikäs vaatekappale.

Huhtikussa 2003 olimme reissussa Pärnussa. Aika tarkasti noihin aikoihin alkoi myös ensimmäinen raskauteni, toivottuna ja helposti, ja klassisesti voisi kai sanoa että elämäni muuttui lopullisesti, ensimmäisen kerran.

Asuimme ensimmäisessä omassa rivarinpätkässä, kävin töissä ja tanssin. 
Tässä Pärnussa otetussa kuvassa näytän hämmentävän rypyttömältä. Siis huomattavasti nuoremmalta.
Tukassa piti olla aina tosi montaa väriä kerrallaan. ;)

Huhtikuu 2003

Maaliskuussa 2009 Olin palannut työelämään ekalta pitkältä hoitovapaalta ja lapset aloittaneet päivähoidossa.
Olimme saaneet arvonnassa tontin jossa tehtiin ensimmäisiä maatöitä.
Vietin myöhästyneet 30 v bileet (oikeat synttärit on ystävänpäivänä).
Ilmoittauduin autokouluun ja 30 v lahjaksi (itselleni) ajoin keväällä kauan haaveilemani moottoripyöräkortin.

Tontti maaliskuussa 2009

Pyysin ystäviltä 30 v lahjaksi jotain muistoja jossain muodossa yhteisistä hetkistä ja sain ihania albumeita ja juttuja jotka ovat yhä tallessa.

 Syyskuussa 2009 oli talo jo vähän talon mallinen

 ja äiti taisi olla vähän väsynyt..
oli työt, päiväkodit, mies opiskeli ja rakenneettin taloa.
Siis ruuhkavuosia.
Tuosta vanhan kodin makkarin tapetista voisin tykätä vieläkin.
Tuota sänkyä ei sen sijaan selitä mikään. kamala.

 17.07.2010 olinkin jo taas ns. maha pystyssä...

 Asuimme uudessa kodissa mutta ulkohommia riitti..

Semmoiset muistelot.
Tämän haasteen voisin tuupata eteenpäin
Caritaiselle
Marikalle
Riikalle

Ihana Päivi Peltotien päässä - blogista antoi luvan haaveiluu, kiitos! :)

Haaste kuuluu näin:

Olkapäällesi istahtaa sisustuskeiju 2500 euron kanssa. "Saat mitä haluat, mutta aikaa ei ole paljon. Kaikki pitää käyttää (syksyiseen) sisustukseen omaan kotiisi. Kerro toiveesi!"

Pohjanmaan Zoom ruokapöytä
Koko 200 x 100 cm lasikannella 990,-
 Tästä olen avautunut ennenkin - me tarvittaisiin tällainen tai oikeastaan vielä isompi,
jonka ääreen kaikki mahtuu ja jota ei tarvisi piilottaa liinan alle..

 Lisäksi haluaisin 4 kappaletta maitolasisia liuku- tai tilanjako ovia
joilla meidän alakerran "takkahuoneesta" (johon ei ole raaskittu ostaa takkaa)
saataisiin eriytettyä aikuisten makkari ja kunnon huoneidenvaihto rumba saataisiin räjäytettyä käyntiin. Ja siinä tarvittaisiinkin sitten keiju jos toinen rahatukkoineen,
eli jääköön tämä vielä haaveilun asteelle... :)

Blogistaniassa en ole ehtinyt juuri pyöriä joten en tiedä kellä tämä on jo ollut,
mutta josko seuraaville voisin koitta tyrkyttää:
Johannalle
Kirsille
Haltiakummille
Mialle
Mehtäemännälle
Sekä ihan jokaiselle joka haluaa leikkiin ryhtyä - ole hyvä. :)
Ja haastetut saavat toki vaihtee haasteen mieluisempaankin.. :)

Ja käykääs ihmeessä kurkkimassa ihania blogeja näiden linkitysten takana :)

Toivotan mukavaa viikkoa kaikille!! :)

Taina

Sytykekävyt

Pari viikkoa sitten postasin käpykranssista joka syntyi suoraan plan B:nä askarteluun kerätyistä kävyistä.

Vihdoin sain toteutettua tän alkuperäisen suunnitelman:
sytykekävyt.

Sytykeruusuja olen askarrelut munakennoista useammankin kerran

ja niillä taitaa olla kaikki ystävät ja tuttava lahjottu ja tuliaistettu moneen kertaan ja kyllästymiseen saakka..

Jostain bongasin sitten idean sytykekävyistä, tämänhän on siis aivan eri juttu 

(eli tiedätte mitä tänä vuonna tuliaispussukoista löytyy).

Kävyt oli yllättävästi helpompia dippailla, koska pysyvät tietenkin napakasti kasassa.

Isojen klönttien (kävyn "pohjaan") välttämiseksi sai steariina kyllä valutella myös väleistä aina pois ennen kuivatusta.
Toisaalta tuo kolmekaan kerrosta ei vielä paljon pinnassa näy,
saisi olla vaikka viisikin (jos olisi pipertäjä).

Askartelua varten kannattaa varata kattila sekä kulho jossa voi vesihauteessa steariinia sulataa,

reippaasti kynttilänpätkiä ja käpyjä,

pihdit (mulla vanhat halppis-keeittiöpihdit), muovialustaa kuumia käpyjä varten,

sekä tietenkin kansi ja sammutuspeitto mahdollisten roihahdusten tukahduttamista varten.

(en ole ikän onneksi tarvinnut)

Keittiötä kannattaa suojailla lähettyviltä, myös lattialta sanomalehdillä, noi roiskeet on ärsyttäviä siivota.

(kertoo eräs joka taas luisti juuri tästä kohdasta ja manasi sitä mielessään steariineja rapsutellessa..)

Mut hei, se olis viikonloppu!
Mulla on suunnitelmissa leikkimökin talviteloille laittamista ja pizzan leivontaa,
vähän harrastuksia ja paljon rentoa perhe oloa. :)
Ihanaa rentoa viikonloppua sullekkin!

Terkuin Taina

Arjen paloja

Alkaa tuntua syksyltä.

Takkaakin saa lämmittää jo joka ilta.
Takan edessä on mukava puuhailla jotain pientä,
paistaa makkaroita tai lukea kirjaa.
Tämän talven projektiksi olen ottanut opetella hyödyntämään paremmin leivinuunia
joka lämpeää siinä samalla aivan ilmaiseksi.

Aamuisin vaatii yhä tiukempaa asennetta hypätä fillarin selkään - tänäänkin lämmintä oli vain 2 astetta.
Silti hyvä fiilis raikaan aamupyöräilyn jälkeen tuolla upeassa ruskassa kyllä palkitsee!

Neiti kolmasluokkalainen on innostunut koulun käsitöissä ompelukoneella ompelusta.
Kotonakin halusi jonkun projektin aloittaa ja niinpä vanhat paidanresut
(joita olen jemmannut kaappiin, jos vaikka joku joskus tarvii nättejä kankaita johonkin juttuun..)
saavat pian uuden elämän viirinauhana (tai ainakin hyvänä harjoitustyönä).

"Äiti, mä en niin välitä siitä huolittelusta, vaan siitä kun saa ajaa lujaa sillä koneella."
Äidin tyttö <3
Minun ompeluistani on monia surullisen kuuluisia tarinoita tanssi-ajoilta,
ja joskus sainkin esiintymisasujen ompelutalkoissa kiellon käyttää saksia tai saumuria...
mutta parhaani mukaan yritän toki neitiä projektissa auttaa! :)

Mies alkaa vihdoin olla toipumaan päin umpparin puhkeamis episodistaan.
Hyvä niin, olisi tänäänkin ollut aika haatavaa itsekseen olla sekä Tampereella vanhemman pojan jalkkiksen vanhempainpalaverissa että pienimmän pojan kanssa pitämässä liikkaria oman kunnan puolella.
Autoakin siis hän jo ajelee, tuskin enää malttaa kauaa saikulla olla..

Ehkä se arki siitä asettuu uomiinsa.
Ja varmasti sitä sujuvaa arkeakin osaa arvostaa kun siihen tilaan joskus päästään.

Kroppa meinaa vastustella toimistyöhön palaamista.
(lue: selkä on aivan romuna)
Iltaisin on pakko heilutella vähän puntteja ja hula-vannetta
 - vielä kun ehtisi tehdä sen johonkin järkevään kellonaikaan,
illat kun on niin lyhyitä ettei sitä omiaan malta hössöttää ennenkuin lapset ovat sängyssä.

Blogi-kierroksista voi vain haaveilla..

 Onko teille muuten tuttua kirjakierrätys www.bookcrossing.com ?
Minä olin siitä lukenut ja kuullut,
mutta tänään tuollainen kiertävä kirja tupsahti niin houkuttelevasti vastaan
että oli pakko lähteä leikkiin mukaan! :)
Meillä luetaan paljon, lapsillekkin joka päivä,
ja nyt sitten päästään lukemaan tällaista seikkailijaa, kirjaamaan matkapäiväkirjaan piipahdus meillä
ja pistämään se sitten taas eteenpäin.
Hauska idea!

Loppuun arjen kuva eiliseltä klo 16:50.
Äiti on saanut kotilökärit päälle, makkarasopan tulille,
ja nukahtanut keskelle olohuoneen lelukaaosta.
Että tsemppiä vaan meille kaikille arjen pyörteissä..

Ja jos et ole vielä huomannut Kotomon pipa arvontaa niin kipin kapin osallistumaan!
Mukavaa viikon jatkoa kaikille toivotteleepi
Taina

Pipa arvonta!

Se olisi kuulkaa Kotomon 2 v kekkereiden aika!

Yli: 100 000 käyntiä, 200 lukijaa, 100 fb tykkääjää, 260 postausta,

monta mahtavaa tuttavuutta, ruudun takana ja tavattunakin.

Kiitos! <3

Yhtään en aloittaessa osannut arvata että tästä tulee näin tärkeä juttu itselle, 

ja että näin moni tänne eksyy - ja jopa palaa!

Eiköhän se olisi aika järjestää pieni arvonta kiitokseksi teille ihanat lukijat,
että olette siellä ja piristätte päivääni käynneillä ja kommenteilla!
Vastavuoroisuus on tunnetusti se bloggaamisen suola ja sokeri.

Juniori ajalee uudessa pipossaan naapurin tyttöystävän autolla..

Arvonnan saan toteuttaa yhteisyössä Pienen Hattutehtaan kanssa.

Olen tutustunut Lauraan jo joskus 10 vuotta sitten toisen nettiyhteisön kautta.
Aivan loistava tyyppi. :)

Nykyään Laura on neljän lapsen äiti joka elättää itsensä ompelutöillään.

Pienen Hattutehtaan tuotteisiin kuuluu mm. erilaiset pipot, vaatteet ja ompelutarviikkeet. 

Tilaustuotteita ihanista kankaista edulliseen hintaan, niin parhautta!

Tänäkin syksynä, kuten monena vuonna aiemmin, tilasin meille pipoja Lauralta.

Meillä on myös mm. Lauralta tilattuja ruokalappuja, kasseja, vauvan tumppusia, kypärämyssyjä.. 

voin suositella. :)

Samalla sain huipun mahdollisuuden arpoa teille yhden vapaavalintaisen myssykän!

pipopaketissa oli mukana myös söpöjä teippejä

Arvontaan pääsee osallistumaan vastaamalla kysymykseen:

Millaisen myssykän valitset mikäli voitat ja kenelle se menee?  (kangas, malli)

Pistesysteemi on seuraavanlainen:

1. Ole Kotomon kirjautunut lukija tai fb tykkääjä (mainitse kumpi) 

ja mikäli olet fb:ssä myös Pienen Hattutehtaan fb tykkääjä.

2.  Jakamalla alla olevan kuvan blogissasi saat toisen arvan.

Arvonta suoritetaan 6.10.

Mikäli olet fb-seuraaja liitä mielellään sähköposti osoitteesi mukaan.

Ja nyt eikun valitsemaan pipaa! (sanoo Tampereen flikka)

Arvonta onnea kaikille tasapuolisesti!

Terkuin Taina

ps. Tytär otti kuvan myös minusta pipa päässä, ja taas mietin että alkaisi olla se korkea aika opetella kuvankäsittelyä edes sen verran että saisi noita omia ryppyjä häivyteltyä... ;)
Mutta ehkäpä kaikki huomaavat vain korean hattuni! :)

Viikonloppuun, mars

Tämän viikon "perjantaipullo" olis tämä kyltti.

Tarttui marketista matkaan aivan väkisin.
Hintaakin oli kaikki 6 euroa.

On muuten melkoisen virkistävä kokemus olla kaupassa vajaa 3 v:n kanssa joka on keksinyt miten pikkukärryillä pääsee tosi lujaa.

(surkeasta kännykkäkameran kuvasta ehkä näkee sen verran että työntymällä puoliksi kärryyn roikkumaan ja potkimalla vauhtia)

Vauhdin hurmassa ollaan luonnollisesti valmiita tinkimään ohjattavuudesta..

Suurimman osa reissusta oli toki reipas äidin pikku apulainen,

mutta jotenkin oli niin huvittava rullatessaan käytävällä jalat suorana takana että en voinut kuin hihitellä.
*käytöskukka- äiti täällä hei*

Työmatkoja olen sinnikkäästi koittanut kulkea pyörällä,

matka on sopiva n 6 km pururataa pitkin.

kyllä toi metsä vaan on paikka jossa mieli lepää

ja vuodenaikojen vaihtumista on aina yhtä upea seurata.
Näissäkin pokkarilla tihkusateessa räpätyissä kuvissa on jotenkin rauhtoittava fiilis.

Kummasti paremmin herättääkin aamulla semmoinen 15 - 20 min pyöräily kuin seitsemäs kuppi kahvia.

Ja toisaalta tuulettaa vähän työjuttuja pois päästä kotimatkalla.

Ihan mukava on ollut palata työelämään
vaikka arki aika hurjaa pyöritystä nyt onkin ennenkuin saadaan kaikki rullaamaan.

Toistaiseksi mennään sellaisella "neljän lapsen yh"-meiningillä vaikka iskä jo kotona onkin,

parempaan päin, 

eiköhän se tästä kaikki lutviudu.

Tosin keskimmäiseltä kellotin juuri yli 39 astetta kuumetta,
toivottavasti ei nyt flunssaamaan ruveta koko sakki...
Vaan eipä sillekkään sitten mitään mahda.

Työtehtävätkin ovat muuttumassa toiveen mukaiseen yhä monipuolisempaan suuntaan ja sehän toki virkistää mieltä, samoin kuin muut aikuisten maailmaan siirtymisen hyvät puolet kuten uudet mukavat aikuiskontaktit ja kahvitunnit päättömine vitseineen.

Työreissulla alkuviikosta koin hämmentävän hetken hotellin pienellä punttarilla jossa olin kahdestaan ison tumman miehen kanssa. Hän kannusti kovasti (toivottavasti) itseään jatkuvalla huohotuksella ja huudahtelulla (uuuh-aaaaaah-ouuuujeah!!!) joista tuli kyllä mieleen ihan toisenlaiset jumppavideot. 
Yritin aikani ihan pokkana jumppailla etten vaikuttaisi rajoittuneelta tai ennakkoluuloiselta, 

mutta jotenkin tilanne oli vaan niin absurdi että jouduin lopulta lähtemään kesken treenin. 

Ehkä mä vaan oon niin juntti etten tajuu tällasia kulttuuriero juttuja,

tai treenaillut liikaa koti crosserilla yksikseen....

Tällaisia hama-helmi liskoja meillä mimmit tekee aivan liukuhihnalla.
Aloitus keskeltä ohutta kumpparia ja sit vaan pujottelemaan
molemmin puolin aina ristiin.

Seuraava postaus onkin arvonta-juttu (kunhan ehdin sen tehdä),
johon liittyy tällainen tänään saapunut ihana paketti... :)

Saunanporstuasta eli kesäeteisestä siirsin sekalaiset lippikset ja hupparit talviteloille.
Nyt on naulakoissa tilaa äidin hömpötyksille - ainakin hetken..

Eipä tässä siis muuta kuin mukavaa rentoa viikonloppua kaikille piipahtajille! :)

Taina

käpykranssi

Uneton yö + rautahenkari + aivan muuhun askarteluun varatut kävyt =

uusi kranssi.

Ensin ajattelin lisätä jotain nauhaa, helmiä tahi muuta koristusta tuohon,

mutta jotenkin tykkään ainakin nyt siitä ihan tuollaisena ilmavana, luonnollisena.

Viikko on ollut melkoinen.

Työelämään palaamista, mies sairaalassa, asioihin reagoivat lapset..

ruuhkavuosiin ytimeen tuli päräytettyä ihan pää edellä.

Harvoin olen mikään tunneshoppailija, 

mutta tällä viikolla ajattelin ruokamarkettireissulla että mä niin olen ansainnut uuden lyhdyn. 

olkoon se vaikka mun "perjantai pullo".

Mökitkin tuli kaiveltua esille.

Nää on ihan lemppareita.

Mielestäni sopivat mukavasti kokonaisuuteen nää lisäykset.

Sellainen sisääntulo meillä.:)

Kyllä tää muutenkin tästä.

Maanantaiaamuna kukonlaulun aikaan pitäisi lähteä parin päivän työreissuun.

Mun vanhemmat tulee hoitamaan lapset ja kodin.

Toisaalta on tosi huono omatunto, toisaalta, 

olen mä niin monta vuotta ollut kotona että ehkä ne lapset ei aivan tärviölle traumatisoidu vaikka äiti tällaisessakin tilanteessa häippää omiin työjuttuihinsa pariksi päiväksi. ;)

 

Lähipäivinä pitäisi miehenkin päästä kotiin

 - ainakin on sieltä kovasti lähdössä vaikka torstaina crp oli vielä yli 400.

Hyvä jos näin vähällä selvitään, 

olen minä pahempiakin tarinoita umppareiden puhkeamisista kuullut.

Kauniita leppoisia syyspäiviä toivottelee,

Taina

<3

Normaalia laajemmalla tunneskaalalla

Maanantaina oli meidän ekaluokkalaisella jalkkis-intoilijalla onnenpäivä.

Tiedättehän ne söpöt pikkupojat jotka isoissa peleissä saattelevat pelaajat kentälle.

No, maanantaina Ratinan Stadionilla pelattiin 4500 päisen yleisön edessä alle 21-vuotiaiden jalkapallon EM-karsintaottelu Suomi-Englanti.

Meidän poitsuhan se marssi Englantilaisen jalkkistähden kanssa käsikädessä kentälle.

Melkoisen iso päivä pienelle pojalle (ja ylpeälle äiskälle kanssa)!

Samaan aikaan meidän perheen iskä pötköttelikin sairaalassa odottamassa umpisuolen poistoleikkausta.

Perus meniniki, kun vihdoin suomalainen mies suostuu menemään työterveyshoitajalle sai lähtetteen acutaan, josta lähettivät hakemaan oman kunnan lääkäriltä lähetteen, siis keikka terveyskeskukseen ja sitten takaisin acutaan, (onneksi oli mun äiti kuskina mun ollessa töissä, mitähän olisi tehnyt joku muu, ajellut taksilla ympäri pirkanmaata?)
ja kun vihdoin pääsi sisään odotti vielä yli vuorokauden pääsyä leikkaukseen. 
Kun vielä akuutimpia tapauksia meni koko ajan jonossa ohi.

 No, puhkesihan se umppari, ja leikkattiinkin lopulta, ja nyt pötköttelee lasareetissa.

Olosuhteisiin nähden on ihan hyvässä hapessa, toivottavasti pääsee jo tällä viikolla kotiin.

Että on tämä ruuhkavuosijuttu sitten vähän sellaista erilaista jännää,

pienin kipuilee päivähoidon aloitusta ja itkee äidin perään (siis ainakin äidin aikana), 
sitten on kaikki lasten harrastusmenot ja vanhempainillat ja kaverisynntärikuskaukset ynnämuut, 
ja itselläkin olisi noita töihin paluuseen liittyviä reissuja ja koulutuksia...

Onneksi on lähi-isovanhemmat. Paremmin en voi sitä sanoa.

Enpä tiedä miten olisi tästäkin viikosta muuten selvitty.

Että aika iso tunneskaala äärilaidoista toisiin on ollut käytössä tällä viikolla.

  Mulla on sellainen huono taipumus,

että muutenkin olen vähän huono nukkuja,

ja jos on jotain jännittävää (reissuun lähtö aamulla, huolia, tms)

en sitten välttämättä juuri nukukkaan.

No, sellaisia öitä on nyt lähiaikoina ollut tarjolla.

Mutta kyllä vaan se unikin sieltä tulee kun tarpeeksi ensin valvoo! ;)

Onneksi on poika innostunut juuri jalkkiksesta,

vaikken mikään penkkiurheilija olekaan niin pakko se on myötää että kyllä minä tuolla pelissä viihdyin oikein hyvin!

Seura oli vähintäänkin loistavaa, pikkupoikien innostus mukaansa tempaavaa, 

eikä noi pelaajat nyt ihan varsinaisesti silmiin satukkaan...

vähempi huoli siipasta olisi voinut lisätä pelin seuraamisen nautinnollisuutta,

mutta siltä aika vahvasti näyttää ettei tämä jalkkis-homma ole ihan heti menossa ohi,

että eiköhän noita pelejä vielä tule..

Kortin askartelin kun naapuriin syntyi jokin aika sitten vauva.

Näköjän vähän reunat vinksottaa sinne ja tänne..

No, ei kai se oo niin justiinsa. ;)

Muuten on sisustus- ja askartelujutut aika kaukana toteutuslistalla,

keskitytään nyt vaan tähän perus arkeen, hengissä pysymiseen ja sellaiseen.
Että kaikki olisi suunnilleen oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikein varustein.
Ja että ehtisi halia niitä lapsia.
Kun tämä meidän paletti on kuitenkin suunniteltu aika vahvasti kahdelle läsnäolevalle vanhemmalle..

Ja jos vaikka nukkuis välillä?

Nämä aiemmin kirjastosta hakemani lukemiset tulee juuri nyt tosi tarpeeseen.
 

Mulla on yksi ihana arvontajuttukin tulossa,
mutta malttakaahan pidellä heppojanne vielä ensi viikkoon....

Ja mähän olen kuitenkin ihan syksy ihminen.
Luonto tarjoaa parastaan, on satoa ja kauneutta.
Kyllä kaikki järjestyy! :)

Mukavaa loppu viikkoa kaikille piipahtajille!
Muistakaahan pitää ittestänne huoli!

Terkuin Taina 

Pienten serkusten pyjamabileet

Meillä on tänään extempore pienten serkusten yökyläilyt.

Lapsille ei mielestäni ole tarpeen eikä tarkoituksenmukaista mitään fiinejä ruokia tai kattauksia säätää.

Mutta jotain maistuvaa ja ehkä jotain pientä extraa silti on mukava laittaa.

Selailin uutta Pirkka-lehteä ja sain siitä pari kivaa ideaa meidän perusruokien päivitykseen 

- maizzenaa uunijuureksiin sitomaan öljyä ja mausteita ja kinuskikastiketta vaihteluksi omenapaistokseen.

Kaikki tietysti munatonta ja gluteenitonta.

Mitat ei todellakaan ole tarkkoja mutta jotenkin näin: 

Uunijuurekset

Perunoita, porkkanoita, nauriita ja palsternakkaa tikkuina (n 3 kg).

Pyöritellään ensin maizzenassa (n. 5 rlk)

sitten perään öljyä (n. 0,5 dl), suolaa ja grillimaustetta.

paistetaan 40 min 200 asteessa.

Melonit paloittelin piparimuotilla ja kylkeen sitten uunimakkaraa ja kermaviilikastiketta.

Omenapaistos

Paloittele reilu kerros pieniä omenalohkoja hyvin voideltuun vuokaan.

Päälle toska jossa on n. 3 dl kaurahiutaleita, 2 dl Pirkka-kinuskikastiketta, 1 dl hienonnettuja pekaanipähkinöitä, töräys (n. 0,5 dl) juoksevaa margariinia.

Uunissa n. 40 min 200 astetta, osa ajasta peitettynä ettei tule liian rapsakka kansi.

Syödään vaniljajätskin kanssa.

Pyjamabileiden ohjelmasta huolehtivat tietysti serkukset itse.

Ohjelmassa oli perinteisesti mm. majojen rakentamista ja näytelmien tekemistä.

Supatus vielä kuuluu, mutta taidetaan silti ruveta katsomaan jo elokuvaa...

No, kippasin mä päivällä vähän viikkaamista (viikon pyykit) tuohon sohvalle

ettei nyt vallan jouten tarvii olla... ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Toivotteleepi Taina

kuvassa eräs, joka ei malttanut odottaa että muut ehti iltapalapöytään... :)