Mitä mahtuu yhteen ruuhkavuosimutsin viikkoon?

 Välillä sitä miettii mihin nämä viikot vilahtelee.

Kello lähentelee puolta yötä maanantai-iltana,

ja mietin itsekseen mihin se lomaviikko meiltä oikein niin nopeaan muka katosi.

Päätin kirjata yhden viikon tapahtumia ylös
- mitä siis piti sisällään yksi viikko ruuhkavuosimutsin elämästä lasten syyslomaviikolla.

Maantantai aamuna heräsimme syyslomaan Tampereen kylpylässä.

Hyödynsimme tuollaista Holiday Clubin yhden yön esittelytarjousta

ja päätimme lomailla ihan kotikulmilla.

Lasten mielestä on "todella tyhmää" ja "noloa" että 

työmatkoilla syön hotellissa aina puuroa, kananmunaa ja hedelmiä.

Niinpä otin lasten kanssa kerrankin vohveleita

- tuolla kun oli tarjolla myös gluteenittomia vaihtoehtoja! 

 Lomapäivää vietetin lasten kanssa vanhassa kotikaupungissa Tampereella.

Eipä sinne nykyäänkään ole kuin 15 min ajomatka mutta harvoin tulee käytyä,
ollaan onnellisesti vähän maalaisia nykyään.

Oltiin ihan turisteina, jahdattiin pokemoneja Pikku Kakkosen puistossa,

ihmeteltiin pääkirjasto Metsoa ja käytiin jätskillä.

Iskä kävi töissä ja tuli sitten hakemaan meitä illansuussa kotiin. 

Tiistaina hengattiin kotona ja lapset oli kavereiden kanssa.

Perheen nuorin kävi ensimmäistä kertaa kaverin (ja kaverin äidin) kanssa uimahallissa,

ihan ilman "omaa väkeä". Äidin iso-pikkuinen. <3

Iltapäivällä kävin lääkärillä ja jumpassa, 

Hiit ja zumba oli oikein toimiva yhdistelmä.

Halikuva Bonnyn kanssa 2014

Keskiviikkoaamuna sain suru-uutisen.

Rakas nuoruuden hoitoponi oli kuollut kunnioitettavassa 29-vuoden iässä.

Harmittaa hirmuisesti etten ole häntä viime vuosina juuri käynyt katsomassa.

Tiedän kyllä että parasta hoitoa ja rakkautta sai viimeiseen hengenvetoon saakka,
koko ikänsä saman rakastavan perheen jäsenenä,
aina uusia sukupolvia hevostelun saloihin lämmöllä ja pilke silmäkulmassa johdatellen.

Onni oli tuntea tämä jekkuileva lady 28 vuotta.

Viimeiseksi yhteiseksi ratsastusretkeksi jäänyt kerta poni-rakkauteni kanssa

Keskiviikkona oli aamupäivällä lasten vyöhyketerapiat.

Meidän luotto-hoitajan ohjaili kroppien tasapainoja oikeaan suuntaan
ja hyviä keskusteluita käytiin varsinkin keskimmäisen kanssa siitä

että hänen allergisena kannattaa valita pääosin muuta kuin sokeria ja vehnää

niin ei vatsaan satu.
Siitä kun on taas ollut enemmän vaivaa viime aikoina.

Hyvä että oppivat itse kuuntelemaan kehoaan,

mikä maistuu hetken hyvältä suussa ei aina ole se josta tulee hyvä olo.

Herkuttelut on toki erikseen eikä meillä niitä unohdeta!

Lapsia odottaa aamuisin D- ja monivitamiinit, sinkki ja maitohappobakteerit. Kalaöljy sitten illemmalla.

Kun käsittelyt oli hoidettu ja vitamiinien syömisten tärkeydet kertailtu,

lähdetiin vanhemmilleni eli mummolaan.

Ja aina se on yhtä ihanaa päästä äiskän ruokapatojen ääreen!

Vanhempani ovat puolen vuoden päästä muuttamassa meidän kadulle valmistuvaan rivitaloon,

ja niinpä tuolla lapsuudenkodissani on jos minkälaista vintin siivous projektia käynnissä.

Äidin kanssa kävimme siskojeni ja minun leluja ja askareluita läpi.

Osa kuvatiin perheen WhatsApp ryhmään
ja joitakin kauempana asuvat siskot kommentoivat haluavansa,

 joitakin pitää laittaa nettiin myyntiin,

joitakin pakattiin tuttavien lapsille ja lapsenlapsille,

ja osa meni roskiinkin.

Lapsuuden askartelujani mummolan vintistä

Kaikenlaista, kuten laatikollisen simpukoita, 

joita olen pikkutyttönä kerännyt asuntovaunureissuilla Välimeren rannalta,

roudasin kotiin.

Kyllä minä noista vielä jotain askartelen kun äiti on kerran 30 vuotta säästänyt!

Iltapäivällä käytiin uimahallissa, 

ja meidän 5-vuotias oppi tämän viikon uintien aikana

seisomaan käsillään vedessä, sukeltamaan pitkiä matkoja ja uimaankin vähän.

Mummi ja vaari uivan lasten kanssa,

joten pääsin itsekin uimaan vähän kuntouintia itsekseni.

Se on kyllä mukavaa!

Illalla nuorin jäi mummolaan yöksi. 

40-vuotta vanhoja leluaarteita jotka siskot halusivat nyt itselleen

Torstaina minäkin menin töihin,

isot muksut isovanhemmille (mieheni vanhemmat) serkkujen kanssa, 

josta neiti lähti serkkulaan yökylään.

Töiden jälkeen kävin Olgan Puodissa ostamssa uudet farkut

(kaappi on taas kutistanut mun työvaatteita) ja ruokakaupassa.

Sen jälkeen menin hetkeksi jatkamaan äidin kanssa vintti-projektia ja hakemaan nuorinta kotiin.

Näistä haaveilen tekeväni taulun. Tai pari.

Perjantaina nuorin meni isovanhemmille 

ja vaari eli isäni vei meidän keskimmäistä kaverinsa kanssa pyörärampeille

sekä hampparille.

Itse ajelin töiden jälkeen kampaajalle ja nyt on taas kunnolla punaista päässä.

Kampaajalle sain viestiä että seuraavan päivän tanssitunnin ohjaaja on sairastunut

ja lupauduin tuuraamaan.

Kampaajan jälkeen siis kertailin koreografioita,

mutta ehdin kuitenkin katsomaan Vain Elämää muksut kainalossa.

Lauantaina oli tutut perhoset vatsassa kun ajelin kohti Fiilis Fitnesiä,

mutta tunti meni hyvin ja asiakkaat olivat iloisia ja kiittelivät lähtiessään.

On tuo vaan mukava harrastus tuo ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen,

kun tanssia rakastaa!
Kevätkaudelle pitäisi tehdä päätös siitä otanko tunteja enemmän, vähemmän vai yhtään,

joka on todella vaikeaa.

Kovasti tuosta nautin, mutta tällä hetkellä elämässä on niin paljon muutakin meneillään,

lasten kanssa tekeminen ja perheen yhteinen aika

kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja työmatkoillakin,

muut harrastukset, ystävät, opiskeluhaaveet..

Onko tämän aika nyt vai sittenkin vasta silloin

kun lapset ovat vielä vähän isompia,

kun äitiä ei tarvita yhtä paljon kotona, 

kun toisen menot eivät kuormitta perheen toista aikuista 

kotihommien ja lapsille läsnäolon määrässä enää ihan yhtä paljon?

Neiti Irti Maasta

Kotiuduttuani oli mies laittanut lounaan

ja sitten tulivatkin jo vanhempani auttamaan pihahommissa.

Viisi tuntia purettiin tramppaa, leikattiin nurmea,

kaivettiin sipuleita maahan, tyhjättiin leikkimökkiä, siivottiin rikkaruohoja ja roskia kaatopaikkakuormaan, pinottiin polttopuita puukatokseen, 

eli kaikenmoista syksyistä pihapuuhaa.

No, muut olivat kyllä ahkerampia,

minä kurvasin välillä viemään poikia skuuttirampeille,

hakemaan tyttöjä keskustasta Irti Maasta kiipeilypaikasta,

peseskelin pyykkiä ja lopulta hain pizzat koko sakille.

Muutama pieni makoisa porkkana vielä löytyi kasvimaalta

Illalla rentoiltiin miehen kanssa,

maiseltiin uutta Blossaa ja viiniä ja juustoja,

katseltiin monta jaksoa Californicationia ja löhöttiin sohvalla halimassa.

Blossa on tänäkin vuonna oikein hyvä, 

punainen ja minun makuun mukavasti perinteisen glögimäinen. 

Sunnuntaina oli hauska Mallimaailman tapahtuma

johon olin kutsun perusteella varannut ajan tyttärelle ja minulle.

Itse meikkiopastus ja kuvaus eivät maksaneet mitään,

mutta jos käsiteltyjä kuvia halusi ostaa oli se maksullista.

Ajatuksena minulla oli viettää tyttöjen aikaa kahdestaan,

sekä se että tyttö saisi opastusta kevyen 12-vuotiaalle sopivan ehostuksen tekemiseen

kun meikkaaminen on alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan,

sekä nähdä minkälaista tuo meininki kuvauksissa yleensäottaen on.

Päädyimme kuitenkin myös ostamaan muutaman kuvan,

koska tuollaisen äiti-tytär kuvan haluan kehystää muistoksi,

ja itselläkin oli tarve fiksulle kuvalle mm. Linkediniin.

Hauska päivä ja kokemus kaikkiaan ja upeat kuvat muistoksi!

 Onneksi noita kuvauksissa käytettyjä meikkejä myy Tampereella myös ystäväni Elinan liike,

eli sinne neidin kanssa sitten shoppailemaan kun meikkaus alkaa olla ajankohtaista.

 

Meidän  humputellessa oli mies tehnyt lisää pihahommia,

ja keskimmäinen bongannut tässä lähellä niin ketun kuin pellenkin.

Pelleä olivat isommat pojat lähteneet jahtaamaan ja meidän poika kavereineen pois.

Kyllä on sairas ilmiö tuokin!
Täällä pyörivästä pellestä on ilmoitettu myös poliisille.

Sen verran maalla asutaan että täällä pyörii myös erittäin kesy city-kettu,

joka käy tervehtimässä myös nuorimmaisen metsäpäikkyryhmää nuotiopaikalla.

Sunnuntai iltana syötiin perheellä tacoja ja saunottiin,

mies pelaili neidin kanssa lautapelejä ja kuulusteli ensi viikon kokeisiin,

ja siivoiltiin vähän kotia arkiviikon aloitusta varten.

Että kun joku kysyy että mitäs olette puuhailleet,

niin vähän kaikenlaista on yleensä se paras vastaus.

Tällä viikolla tosin ekstra-paljon mummolointia, lomameininkijä ja mun omia hömpötyksiä 

syysloman ansiosta.
Välillä on viikkoja ettei ole mummolointia tai äidin omia menoja laisinkaan.

Paljon onnenhetkiä, kinoja, haleja, herkkuja, 

tunteita ja tilanteita laidasta laitaan mahtuu yhteen viikkoon!

Halloween 2015

Viime vuonna meillä juhlittiin Halloweeniä isomminkin,
tänä vuonna pienemmin menoin.
Vanhoja Halloween postauksia,
askartelu- ja tarjoiluvinkkejä voit käydä kurkkimassa mm. täältä, täältä ja täältä ja täältä

(joo, meillä on tosiaan lähtenyt välillä tuo Halloween mopo keulimaan..). ;)

Ehkäpä tätä ei kukaan jaksanut lukea loppuun saakka,
mutta pysyköön päiväkirjamerkintönä itselle tuleville vuosille.

Jaahas, nyt jos alkaisi nukkua ehtii vedellä tasan viisi tuntia unta palloon.

Mukavaa uutta viikkoa ystävät!

Taina

Lapsiperheen eteinen, teatterivinkkaus ja syksyisiä kotikuvia

Meillä ei sisustusrintamalla ole mullistavia uudistuksia ole tapahtunut.

Lähinnä sitä lapsiperheelle toimivammaksi muokkaamista

arjen helpottamiseksi.

Yksi kipupiste meillä on aina ollut eteinen.

Vaatteiden, urheilutarvikkeiden, kypäröiden

kavereiden kenkien ja reppujen

ja hukassa olevien tavaroiden

määrät jaksavat aina yllättää.

Kauden vaihtumisen kunniaksi meille hankittiin uusi eteisen kaluste.

(Ikean myyjä kyllä muistutti ettei tämä ole varsinainen penkki 

mutta eiköhän tuo lasten istumisen kestä.)

Ideana oli saada jokaiselle lapselle oman väriset laatikot omille 

pipoille, hanskoille ja harvemmin pidettäville kengille.

Tällä hetkellä nuorimmalla on ulkovaatekertoja veljen ja serkkujen perintönä toista kymmentä
mutta toisaalta niitä saa pyykätäkin monet viikossa
kun päikyn metsäryhmän kanssa retkeilevät ulkona säällä kuin säällä mahtavan paljon.
 Keskimmäisellä poitsulla taas on vaatteet uskomattoman usein
rikki, koulussa, kaverilla, likaisina myttyinä jossain tai muuten vaan hukassa..
Neiti taas tyytyy muutamaan tarkoin valikoituun lemppariin
mutta ei halua että veljet länttää niihin kuraisia kamoja päälle
tai pikkuveli lainaa aamulla hänen hanskojaan
kun lähdön kiireessä omat ovat jossain.

Kauneinhan tuo laatikosto ei ole,

mutta toivottavasti auttaa eteisen kaaoksen hallintaan muutaman vuoden.

10-vuotias poika sai samalla Ikean reissulla huoneeseensa

pitkään haaveilemansa ison taulun.

Kiva tuo on äidinkin silmään!

Tämän syksyn innostuksena poitsulla on ollut tuo "skuuttailu" (eli temppupotkulautailu).
Pojat taisivat kaikki tehdä kotitöitä säästääkseen rahaa skuuttiin,
ja sitten on rampeilla kuljettu milloin lähempänä
milloin jonkun vanhemmat kuskanneet vähän kauemmas isoille rampeille.
Vähän meinaa äitiä huimata,
mutta kaverit liikkuu ja touhaa yhdessä ulkona eivätkä ehdi ruudun ääreen jämähtää,
eli peukut ja kannustus tällekkin harrastukselle.

Pitkästä aikaa haluaisin antaa teatteri vinkkauksen:

Tampereen Työväenteratterin Vesta Linnea ja aavelapsen arvoitus.

Koko perhe nauroi ääneen vähän väliä, ja sopivasti oli jännitystäkin.

Aivan mahtava syysloman aloitus oli käydä koko perheellä teatterissa,

ja tätä esitystä voin lämpimästi suositella!

Lastenkin mielestä oli "ihan paras"! 

(kuvia ei ole kuin tämä teatterin rapussa kännykällä napattu "perhepotretti"..)

 Syksy on saapunut terassille,

kynttilälyhdyt valaisevat iltaisin ja callunat ja hopealangat on istutettu ruukkuihin.
Yritin tänä vuonna pitäytyä hillityn valko-vihreässä
mutta pitihän sinne käydä vähän pinkkiä tuuppaamassa joukkoon,
edes yhden koristeen verran.

Syksyn tullen on taas päästy nauttimaan takkatulen lämmöstä.

Ja muukin tunnelmavalaistus on iltojen pimetessä päässyt oikeuksiinsa.

Kynttilöitä on sytytetty,
ja syysloman kunniaksi keittiön kerniliinakin vaihtui kankaiseen.

Muuten keittiössä kaikki ennallaan.

Samat Lego-tyypitkin pitämässä johtoja järjestyksessä.

Tällä viikolla tuli oltua taas muutama päivä työreissussa.
Mukavia koulutushommia,
ohessa pääasiassa kiireessä napsittuja eväitä
mutta myös yksi mukava pidempi illallinen.
Koitan aina pitää kasan terveellisempiä
(kylmää, kuumaa ja kassinpohjalla rutistumista kestäviä)
eväs-vaihtoehtoja mukana,
ettei houkutus napata suklaapatukkaa huoltsikalta kasva liian suureksi
ja virtaa on vielä illallakin käydä salilla tai lenkillä.

Vinkki muuten kaikille kahvinhimoisille autoilijoille:
ota pilli pahvi-kahviin, ei sotkeennu vaatteet.

Ja mukava oli palata reissusta kotiin,
kun siellä odotti lasten tekemät nimpparikortit
ja ihana kukkakimppu.

Nimpparikukkia sain myös äidiltä,
suloiset orkideat (tms) keittiöön.

 Ensi viikon on täällä syysloma,
ja itsekin saan pidettyä alkuviikon lomaa lasten kanssa.
Kylpylässä on tarkoitus pyörähtää,
mummoloida, puistoilla, viettää aikaa yhdessä ja ystävien kanssa.

Ja lomalla minut tulee aivan varmasti löytämään
kiikkustuolista takkatulen ääreltä,
villasukat jalassa
mukissa hyvää juomaa.

Onko teillä syysloma?

Suloista rentoa lokakuuta toivotellen,

Taina

Toipuilua, omppuruusuja, maalattuja syyslehtiä

Leikkaus on takana ja olo alkaa olla siedettävä.
Kiitos paljon teille tsemppauksista!

Viikko leikkauksen jälkeen tuli vielä takapakkia toipumiseen

mutta entistä ehommilla lääkkeilllä siitä selvittiin

ja nyt jo porskutellaan ihan ok tolkuissaan.

Toisinaan kunnollinen pysähtyminen tekee hyvääkin.

Kun kaikki suorittaminen, pärjääminen, ehtiminen ja muu ruuhkavuosihössötys karsitaan pois

on aikaa pysähtyä ihan oikeasti kuuntelemaan ja järjestelemään omia ajatuksiaan.

Minun toipumiseen kuuluu myös se etten SAA tehdä oikein mitään.

Siis nostaa, ponnistaa, juosta, touhuta.

Pientä liikuskelua vaan, sen verran ettei veritulppa iske.

Minulle on yllättävän vaikeaa se ettei voi kotona huseerata ja kokata

(tai voi jos joku muu nostelee kattilat ja muut "painavat")

ei tanssia ja urheilla

(en laske puolen tunnin rauhallisia kävelyitä urheiluksi)

tai tehdä kotona muutakaan järkevää.

Vaikka omasta mielestäni olen oppinut olemaan aika rento ja suurpiirteinen

ei muulla perheellä ole ihan sama käsitys riittävän siististä kodista

- ja se heille suotakoon.

En todellakaan ole luonnostani mikään sohvalla pötköttelijä tyyppi.

Ainakaan muutamaa tuntia enempää kerrallaan.

Olisi paljon kivempaa potea ja toipua niin

että saa tsemppata ja yrittää jaksaa vaikka hampaat irvessä.

Mutta hyvää elämänoppia tämäkin.
Leikkaus oli kertaluontoinen jos jaksan ottaa nyt iisisti.
Nyt todella muistaa taas arvostaa omaa ja lähimmäisten terveyttä
ja kunnioittaa ja tukea niitä joille terveys ei ole itsestäänselvyys.

Serkukset "vaarin huvipuistossa"

Toistakseksi olen pyrkinyt keskittymään hetkeen.
Lukenut runoja.

Miettinyt elämää.

Seuraillut luontoa.
Suunnitellut tulevaa.
Ollut kotona kun lapset tulee koulusta.

Kun pää alkaa olla vähemmän puuroa lääkkeistä ja olo vähemmän uupunut
ajattelin lukea pari hyvää kirjaa.
Ideoida vähän työhön liittyviäkin asioita. 

Pyrkiä olemaan läsnä. 

Kun on aikaa pysähtyä, huomaa arkista olotilaa vahvemmin

ne kaikki pienet, oikeasti merkitykselliset asiat ympärillään.

Lapset. Kuinka onnellinen olenkaan noista ihanista tenavista.

Ja siitä että niiden mielestä on kiva tulla koulun jälkeen kotiin kavereiden kanssa

leipomaan, puuhaamaan ja tekemään läksyjä

kun äiti on kotona.

Ja niiden kavereista.

Että olen saanut ja ehtinyt tutustunut noihin kaikkiin mahtaviin tyyppeihin joita täällä pyörii.

Oma ukko. Joka hoitaa lapset ja huushollin,

ja jaksaa passata sohvapottua päivästä toiseen.
Kantaa vastuun arjesta ja lepyttelee rouvaa jos pinna meinaa kiristyä.

Tuo kirjastosta kirjoja ja kauppareissulta ruusuja,
 uuden kännykän vanhan reistailevan tilalle,
Chisun uuden levyn kun tietää että kuluu lemppari laulajiin.

Ja käskee levätä.

Muutaman viikon päästä on hääpäivä.

Taisinpa sanoa ihan oikeassa kohdassa "tahdon" 12 vuotta sitten.

Kaikki seuraa ja apua tarjoavat frendit ja siskot.

Ei joudu eikä jouda himassa arkenakaan yksin masentumaan.

Yksi tuo lounasta ja toinen tulee kaivamaan kukkasipuleita pihaan.
Puhelin kilkattaa kuulumisten ja vointien kyselyitä.

Omat vanhemmat.

Joiden luokse voi kutsua itsensä ja perheensä milloin vaan,

jossa lapsille on omat hammasharjat että voivat jäädä mummolaan yöksi koska haluavat.

Ja käyvät kotonakin auttelemassa.

Ja nämä netti-ystävät kanssa.

Blogi-ladyt jotka kuskaavaat toipilaan ovelta ovelle naisten iltamiin,

välillä pötköttämään muualle sohvalle kotisohvan sijaan nauruterapiaa saamaan.

Jotka tuovat goodie bagejä päivän bloggari kierrokselta sohvapotulle iltamiin.

Kiitos Dammenberg ja Decoro! Piristitte bloggarin päivää ihanilla tuotteilla!

pyjamasankari maalaushommissa

Instagramia olen selaillut
ja toki muutama siellä näkynyt idea on pitänyt lasten avustuksella toteuttaa.

Syksyllä on aina mukava tehdä jotain pientä askartelua lehdistä.

Nämä maalatut lehdet ovat helppo ja hauska kausikoriste.

Kuivaa lehdet kirpapinon alla, maalaa molemmin puolin.

 Kotoa sattui löytymään harmaata ja vaalean violettia maalia.
Lehtien kaveriksi päätyi Tallinnasta ostettu keramiikka ruttupussi-ruukku ja pari talolyhtyä

ja niillä askartelukaapin päällinen sai syksyisen ilmeen.

Omenaruusut

Helppo ja hauska resepti on nyt tämän syksyn "some-hitti" omenaruusut.

Hyvä ohje mm. täällä.
Voitaikinaa, mikrossa 3 min. sitruunavedessä pehmitettyjä omenasiivuja,
aprikoosihilloa, kanelia
- rullaus ruusuiksi, muffinssipaperivuokiin muffinssipellille,
uunissa 180 asteessa 40 min.

Gluteenittomasta pakaste voitaikinasta ei ihan tullut priimaa 

(vaikea käsitellä, mutta vika saattoi olla tekijöissä 

kun lasten kanssa tätä säädettiin ja ehti ehkä lämmetä liikaa koko taikina..),

mutta on muuten todella hyvää!
Samaan vauhtiin muksut teki vielä openapiirakan.

 (Karkiton ja tipaton lokakuu on pitänyt mutta eihän lasten leipomusten maistamista lasketa..)

Loppun vielä hauska keskustelu meiltä.

Laitoin uuteen luuriin sormitunnistuksen näppäinlukon avaamiseen.

Neidin yökyläilemässä ollut kaveri totesi heti näppärästi,

että juu, meidän iskälläkin on,

lisäsin siihen salaa oman sormeni kanssa!

Turha visiin enää edes yrittää olla näitä diginatiiveja näppärämpi.
(Ja ko. iskällekkin oli asia kuulemma sittemmin kerrottu.)
 

Nyt ehtii aamuisin hipsiä hakemaan lehden
ja lukea sen rauhassa.
Nurmikko on ollut jo välillä kauniissa huurteessa.
Tulisipa kunnon talvi!

Leppoisia syyspäiviä
ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa

Toivottaapi Taina

loma-leppostelua

Näin se loma etenee, mukavalla meiningillä. :) Tuskin lapset pahakseen jotain etelän reissua pistäisi mutta hellyttävän innoissaan ne on kaikesta tästä tavallisesta ja edullisesta loman viettelystä. Me on tavattu ystäviä, käyty jäähallissa ilmaisella luisteluvuorolla, kirjastossa, mummolassa yökyläilemässä, kaikkea mukavaa yhdessä touhuamista rennolla tahdilla. No, Aatu pikkuisen pari viikkoa kestänyt nuha meni nyt sitten korviin ja tänään haettiin antibiotit. Kuumetta ei ollut, mutta pikku-kaveri meni ihan itku-rutuiseksi eikä tissiä meinannut millään ottaa. Se oli iso-veljellä aina merkkinä korvavaivoista aikanaan, ennen putkituksia.
Nyt kuuluu nukkuvan, toivottavasti kuuri puree nopsaan.

Pieni korva-potilas, joka on vakuuttunut että tyynyjen pinoaminen stereoiden eteen on hauska piiloleikki jossa voittaja saa rämplätä nappeja mielensä mukaan..

Lasten ollessa isovanhemmilla tiistaina tein jotain todella eksoottista: kävin yksin kaupungilla, kokonaiset 2 tuntia. Ekaa, ja varmaan vikaakin kertaa tänä vuonna. Tuli todettua että siellä ne Stockmannit ja muut oli paikoillaan, kiertelin Vaaleat huoneet, Villa Harmoniet sun muut sisustuspuodit, mutta samalla tuli todettua että ei se oo meikäläisen juttu enää, tuo kaupungilla pyöriminen. Ihan ok joskus, mutta mun paikka on kyllä jossain muualla. ja mitäpä siellä, rahatonna. ;) Nuorena tuli toki vietettyä aikaa paljon kaupoissa ja kahviloissa, jopa meidän eka yhteinen vuokra-asunto oli ydinkeskustassa. Mutta aika aikansa kutakin, nykyään mua kiinnostaa toisenlaiset jutut ja onneksi saan elää niitä juttuja tehden jotka nyt tuntuu omalta: laittaa kotia, olla lasten kanssa, pitää terveydestä ja korvien välistä huolta, nauttia elämän pienistä onnenpipanoista rentoillen.

 Kyllähän mä sentään jotain löysin. :) Ihana hiuspinnin jollaisesta olen jo pitkään haaveillut. (no, tiedän, aika säälittävä saalis 2 h shoppailulle, mutta pääasia että ite on tyytyväinen vai kuin se meni..)

nami-pinni

Ja askartelutarvikkeita ostin -50% loorasta, näistä riittää iloa pitkään lasten kanssa pimenevinä syysiltoina näpräillessä.

Aatu kiinnostui äidin ostoksista. Kuten kaikesta joka ei ole omia leluja.

Mun vanhemmilla oltiin yökyläilemässä ja sieltä raahasin taas tavaraa kotiin, vaikka mieheni ei varsinaisesti hurraa-huutoja esitä kun aina tuon äidin vinteistä kaikkea ihanaa: kippoja, kankaita, kirjoja, jo entuudestaan pursuileviin kaappeihin... Äitihän oli yli 30-vuotta perhepäivähoitojana. Juuri sellainen kutsumustyötä tekevä hoitotäti jolla oli kaikenlaisten lasten tarpeisiin välineitä. On jos minkälaisia pelejä, kirjoja, urheiluvälineitä, askartelutarvikkeita, leluja, ja kaikki hyvässä järjestyksessä laatikoissa kauniisti. Mikäs sieltä ottaessa vaihtelua lasten leikkeihin, ilmaista uutta. Äidin kanssa innostuttiin sitten möyhentämään sen askartelutarvike varastoja ja mulla lähti mopedi kevyesti keulimaan; kotiin lähti lasimaaleja, kohovärejä, nappeja, hileitä, kalvovärejä, mapeittain askartelukaavoja ja -lehtiä, vaikka mitä ihanaa!
Vaikka äiti on nyt eläkkeellä on vaikka mitä tarviketta jäljellä.. No, onneksi on lapsenlapsia ja äiti on myös ihan mielissään että mä hyödynnän hänen varastojaan. Tiedän, tää on aika luksusta. Tällaista kaikkea kannoin tänään kotiin:

Huomenna me haetaan 50 syreenin taimea, lauantaina nähdään ystäviä ja sunnuntaina saadaan kylään siskonperhe Oulusta!
Jossain välissä kai pitäisi vähän siivoilla, mulla sormet syyhyää vaan askertelemaan kaikkea ihanaa... Malttaakohan sitä mennä edes nukkumaan, jos vähän vaan noita lehtiä selaisin...

Kiitos kaikille mukavista kommenteista, hauskaa että olette löytäneet tänne!
Mukavia syyspäiviä!
Taina

Toinen kuvauspäivä pulkassa

Nonniin, nyt on meidän kodissa kuvailtu toiseenkin kertaan ja toiseen lehteen. Sama huippu porukka asialla. Nyt kun tiesi suunnilleen millainen päivä on tiedossa niin osasi nauttia ja rentoutua aivan erilailla. Itse en kuviin ängennyt ollenkaan, mutta lapset oli sopivissa tilanteissa mukana ja voi että äidin sydän oli pakahtua onnesta kun katseli omia pikku murusiaan jotka oli niin tohkeissaan malleilemassa, eläytyi, hassutteli, jaksoi odottaa ja oli tietysti, luonnollisesti, maailman ihanimmat ja suloisimmat sisustuskuva-mukulat!
Oma viehätyksensä koko näissä lehtikuvaus hommissa on tosiaan ollut siinä että näkee miten nämä kuvat ja jutut tehdään. Ja toisaalta siinä että näkee oman kotinsakin aivan eri silmin.
Kun on siivonnut kunnolla ja valaistukset kauniisti ja kaikki tavarat laitettu kauniiseen järjestykseen, itsekkin katsoo kameran ruudulta että Wau, meillähän näyttää ihan nätiltä! Eipä sitä kaurapuuroarkea pyöritellessään tule usein kotiaan katseluta "sillä silmällä".
Ja miehen kanssa meillä käydään aina vähän keskustelua siitä mikä on sopiva määrä kynttilänjalkoja, sisustustyynyjä, vanhoja purkkeja ja muuta "romua ja tilpehööriä" - mun mielestä sitä ei voi koskaan olla liikaa, miehen mielestä on nyt jo. Kerrankin joku oli sitä mieltä että ompas hienoja vanhoja peltipurkkeja ja tyynyjä, tottakai ne pitää olla esillä! ;D
Toivottavasti jo muutaman kuukauden sisään saan kertoa enemmän!

Meillä tosiaan alkoi syysloma. Yleensä lapset nauttii kovasti siitä että ollaan iltapäivästä jo porukalla kotona. Perjantaina Emma oli ekaa kertaa vähän pahoillaan siitä ettei ole "ilttiksessä" koska siellä olisi ollut loman aloitus juhlat - ongintaa, discoa ja herkkuja. Kysyi sitten että voidaanko me järjestää kotona omat loman aloitus juhlat ja tottamaar aina juhlat voi järjestää, pienemmästäkin syystä!
niinpä meillä oli herkkuja ja ongintaa, vähän ex-tempore.

herkkuja

ongintaa

Onginnassa palkintona tuli "elokuvalippu" elokuvailtaan kotisohvalla oman perheen kesken. Aika vähän meillä telkkaria katsellaan, ei mitään periaatteellista tms syytä, mutta on niin paljon muuta, kiinnostavampaa tekemistä. Lapset leikkii ja ulkoilee, itse tulee käytettyä vapaahetket mielummin tietokoneella (onko se sitten sen parempi, perustelen sosiaalisten suhteiden ylläpidolla..) No, välillä sitten otetaan ja katsellaan sylikkäin jotain Disney tms leffoja oikein ajan kanssa. Syliakaa ja vähän herkkuja kanssa, mukavaa "arjen luksusta" sekin.

Ekaa kertaa tällä viikolla sai skrapata jäitäkin auton ikkunasta. Kohta on taas se aika vuodesta kun kollektiivisesti suomen autoilijat yllättyvät siitä että suomessa tosiaan on nämä 4 vuodenaikaa ja ennen joulua tulee talvi, ja liukkaat. Vielä hetki on syyskukkien aikaa!

Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Taina :)