Neidin synttärit

Tällä viikolla vietimme esikoisen 11 vuotis-synttäreitä.

Synttärilahjaksi käytiin laittamassa korviin reiät,

äiti sai olla mukana pitämässä kädestä. 

Huimaa kuinka nopeaan nuo vauvat kasvaa! <3

Neidin synttäriviikonloppu alkoi pyjama-bileillä.

Kotikadun neidot tulivat peittomytyt kainalossa,

sinänsä tuttu kuvio mutta yleensä eivät ole ihan kaikki samaan aikaan. 

Ei muuta kuin alakerta ilmapatjoja täyteen..

Illaksi oli tilattu pizzaa, sipsejä ja karkkia

sekä leffan katsomista valkokankaalta.

Sinänsä tämä valmisherkku-osasto oli oikein kiitollinen setti 

juuri työmatkalta palanneelle äidille,

ja pizzat tyttö leipoi pienellä avustuksella itse.

Aamupalaksi oli tilattu hedelmäsalaattia ja pannukakkua.

Tein yhden tavallisen ja toisen maidottoman-munattoman-gluteenittoman

niin että varmasti oli jokaiselle sopivaa sorttia.

Tänään päivällä tulivat synttäreitä juhlimaan luokkakaverit (siis tytöt).

Kakusta meinasi tulla melkoinen katastrofi,

mutta lopulta neiti koristeli sen kauniiksi ja maku oli sentään oikein hyvä.

Nuorin oli luokkakaveri-synttäreiden ajan mummolassa

ja mies keskimmäisen kanssa turnausreissulla Klaukkalassa.

Neiti sai sai juhlia synttäreitään ihan rauhassa ilman pikkuveljien häsellystä.

Ja onhan nuo tytöt niin suloisia!

Ei voi kuin olla kiitollinen että lapsilla on noin mukavia kavereita!

Aamulla onkin aikainen lähtö pojan kanssa futisturnaukseen Turkuun.

Täytyy myöntää että tästäkään viikosta emme olisi ilman lähi-isovanhempia selvinneet,
ihan kaikkia neljää.

Kun viikkoon mahtuu tanssituntunteja, futis treenejä- ja turnauksia sekä muita harrasteita,

koululaisten läksyjä ja kaavakkeiden täyttämisiä, hiihtoja ja luisteluita

(eli nimikoitujen välineiden muistamista oikeana aamuna oikealle lapselle fiksusti pakattua),

omat työreissut ja miehen päivystykset,

kaikkien parturi- ja kampaaja käynnit,

tori.fi:ssä myytyjen tavaroiden toimittamisia,

synttäreiden järjestämisiä ja kaikki perus kotihommat päälle

tuntuu elämä melkoisen täyteläiseltä.

Onneksi sain viettää myös 

ihan kahden kesken pelihetkiä nuorimman kanssa, leffaillan tytön kanssa

ja huomenna turnausreissun keskimmäisen kanssa,

istua iltaa ja jutustella kuulumisa miehen kanssa

sekä ehdin tehdä muutaman oman treenin ja joogan.

Eli täyteläistä elämää, onneksi hyvällä tavalla.

Toivottavasti voin joskus olla omille lapsilleni sellainen arjen enkeli-äiti 

kuin omani on minulle nyt.
Lapsille rakas ja aina tarjoutumassa auttamaan.
Äidille kiitos että ruuhkavuosista selvitään suht täyspäisenä!

Mukavaa eloa ja oloa sinnekin!

Taina

Munaton gluteeniton kääretorttu käärme

Alkuvuoden synttärirumba on kovaa vauhtia käynnissä.

Tänään oli 4-vuotiaan kaverisynttärit, 

edessä on neidin luokkakaverisynttärit ja pyjamabileet naapureille, 

sukulais-synttärit, kummien kanssa kahvitteluita jne..

Mukavia syitä toki kokoontua ja herkutella!

Varsinaista synttäripäivää herra vietti pulkkamäessä ja tyttöjen kanssa sing staria laulaen 

- hellyttäviä nuo isosiskon kaverit kun heiltäkin tuli kortteja ja lahjoja pikku-herralle 

joka ihanasti saa olla neitien touhuissa mukana.

Juhliin oli selvät sävelet. 

Vieraita ei ollut montaa mutta ehdottomasti molemmat perhepäivähoitajat piti saada paikalle. 

Menu-toiveina oli makkarasoppa ja käärmekakku jolla on isot silmät ja iso kieli.

Makkarasoppa syötiin juhlaillalliseksi oikeana synttäripäivänä, 

tämän päivän kemuihin tehtiin sitten se käärme.

Niitä on ollut meillä ennenkin mutta ovat pikkupoikien mieleen..

Muokkasin netistä löytämäni ohjeen sopivaksi ja tästä tuli hyvää.

hetkittäin tilanne näytti hieman huolestuttavalta..

Munaton gluteeniton kääretorttu

1,5 dl sokeria
1 dl juoksevaa margariinia
2 dl omenamehua
4 dl gluteenitonta jauhoseosta (fin mix)
2 tl vaniljasokeria
2,5 tl leivinjauhetta

Yhdistä kuivat aineet ja lisää ne rasva-omenaseokseen. Älä vaivaa. 

Paista 200 asteisessa uunissa n. 20 min. 

Kumoa valmis pohja kostutetulle/sokeroidulle leivinpaperille 

ja laita päälle vielä toinen kostutettu leivinpaperi jotta pohja ei kovetu. 

Jäähdytä, täytä ja rullaa jääkaappiin leivinpaperin kanssa vetäytymään.

(Muotoile ja) koristele.

Itse käytin täytteenä vaniljavaahtoa, mansikkahilloa ja omaa sokeroimatonta omenasosetta.

Marsipaania meni kaksi pötköä, silmät on ranskanpastillit 

ja lisäksi koristeluun käytin kaupan pursotettavaa sokerikuorrutetta.

Tortusta saa helposti myös maidottoman 

kun käyttää esim. soija- tai kauravaahtoa ja maidotonta margariinia.

Tänään kannettiin sitten kuusi ulos ja siivottiin joulu pois,

heittettiin matot ja petivaatteet päiväksi pihalle kun sattui kunnon pakkaspäivä

ja pakattiin aamuksi koulu- ja hoitoreput odottamaan arkeen palaamista.

Niin, ja taidettiin me yksi matkakin varata....

Semmoinen loppiainen, 4-v. kemu ja kakku 

(jota vielä on pala jäljellä, hmm, pitäiskö syödä iltapalaksi..).

Mukavaa loppuviikkoa sullekin!

Terkuin Taina

Heipat vuodelle 2014 ja uuden vuoden lupaukset

Niin se taas meni, yksi kokonainen vuosi.

Kuluuko ne joka vuosi vähän nopeammin?

Kiitollisena kokemuksista ajattelin tehdä vielä kurkistuksen menneeseen.

 Alkuvuodesta meillä vieteltiin synttäreitä.

 Lapset täyttivät 3-, 8- ja 10-vuotta, 

ja itsekkin siirryin taas askeleen lähemmäksi neljääkymmentä.

Arki rullaili mukavasti mallillaan.
Kahdeksaksi lähdettiin viiten osoitteeseen aamuisin ja iltoja rytmittivät lasten harrastukset.
Välillä ehdittiin nähdä ystäviäkin ja pyykkikone taisi laulaa kaikki hereillä olo hetket kotona. 
Arjen keskeltä muistuu mieleen tietenkin ne perheen yhteiset lomat.
Kevättalvesta lomailtiin Saimaan kylpylässä ja Ylläksellä.

Huoneiden järjestyksiäkin vaihdeltiin ja pintoja uusittiin.

Työhuone muutti alakerran vierashuoneeseen.

Aikuisten makkari alakerran työhuoneeseen.

Ja nuorin aikuisten entiseen makkariin.

Onko se joskus oikeasti ollut noin siisti..

Kesän lomat meni telttaillessa Ruotsissa ja Tanskassa ja vähän kotimaassakin.

Kyläiltiin myös siskon mökillä Öölannissa ja tädin mökillä Lammilla.

Vaikka talvi on ihana vuodenaika, ei näihinkään tunnelmiin ole pöllömpää piipahtaa.

Kesään, kuten koko vuoteen on vahvasti kuulunut keskimmäisen pojan jalkapalloharrastus.

Se rytmittää koko perheen elämää, ja välillä on mietitty ja keskusteltu siitä, mikä on jo liikaa.

Toistaiseksi on vielä kuskattu, kustannettu ja kannustettu,

kun poika itse harrastuksesta kovasti nauttii.

Elämä on tavallaan nyt helppoa
kun kaikki lapset ovat suht isoja mutteivät vielä pahasti teinejä.
Nuorin saattaa jättää lomapäivinä päiväunia väliin
ja on muutenkin sen verran iso että pärjää porukassa siinä missä muutkin
niin että kaikki perheen yhteinen tekeminen on helpompaa kuin taaperon kanssa.
Syksyllä poitsu pyöräili jo 5-6 km lenkkejä,
kun siskon ja veljen perässä on päästävä!

Syksyllä piipahdettiin miehen kanssa kaksin (miehen työmatkalla) Amsterdamissa 

ja syyslomalla koko perheellä Tallinnassa.

Nyt kuvia katsellessa tuntuu että onpas me reissattu paljon!

Mutta matkat on se mihin me rahat laitetaan jos sitä on,

vähemmän mitään shoppaillaan ja arjessa elellään melko nuukasti.

Syksy olikin sitten melkoista pyöritystä.
Olemme siitä onnellisessa asemassa että molemmilla aikuisilla perheessä
riittää mieluista mielekästä työtä.
Oma työnkuvani on muuttunut toivomaani suuntaan,
ja kotimaan reissaamistakin on ollut sitten ihan riittävästi - sopivasti.

Työasioista olen iloinen
ja uskon tulevan vuoden tuovan kiinnostavaa tekemistä mukavien ihmisten kanssa.



Blogille onkin aikaa jäänyt aina vain vähemmän ja vähemmän.
Silti aion ensi vuonnakin jatkaa,
koska kuvaaminen, kirjoittaminen ja koko bloggaus on rakkaita harrastuksia,
ja onhan tämä oiva tapa pysyä ihmisten kanssa kuulumisissa!

Kuinka ihmeessä ruuhkavuosia elävät ihmiset oikein pitivätkään yhteyttä
ystäviin, tuttaviin, sukulaisiin ja muihin tärkeisiin ihmisiin
ennen kännyköitä, sähköposteja, blogeja ja somea?

Joulu meni tänä vuonna melkoisen vähällä ressillä,
oikein leppoisin tunnelmin.
Ei mitään pakollista, mutta sitäkin enemmän rentoa yhdessä oloa.

Monena vuonna olen luvannut olla itselle ja muille armollisempi.
Niin tänäkin vuonna.
Vuonna 2015:
Pyrin löytämään hyvän tasapainon perheen ja ystävien suhteen,
olla läsnä ja aidosti kuulla ja kuunnella.
Varata aikaa jokaiselle lapselle yksilönä, puolisoa, ystäviä ja muita rakkaita unohtamatta.
Pitää myös itsestäni huolta.
Varata riittävän monta hetkeä viikosta liikkumiseen ja ulkoiluun
mutta olla stressaamaatta treenimääristä.
Harrastaa asioita ja lajeja joista saan energiaa ja hyvää mieltä:
tanssia, joogaa, lenkkejä ystävien kanssa, jumppailua, laskettelua, ratsastusta,
leipomista, askartelua, sisustamista.
Ei kaikkea joka viikko, mutta toisinaan edes.
Syödä hyvin.
Jatkaa vähäsokerista ja -hiilarista kasvisvoittoista perus linjaa
mutta nauttia hyvällä omalla tunnolla herkuista kun herkuttelun aika on.
Koittaa pitää kodin kunnossa ja kaaoksen kurissa,
mutta olla stressaamatta liikaa pyykkivuorista ja pölykoirista
(ne kun ovat turhankin nopeaan uusituva luonnonvara joka tapauksessa).
Oppia pitämään puutarhatöistä ja laittaa omaa pihaa valmiimmaksi.
Oppia nauramaan vanhenemiselle: makkaroille, rypyille, krempoille.
Nauttia elämästä, olla kiitollinen.
Muistaa, että jokainen minulle ehkä rasittavan tuntuinen arkipäivä on lasteni lapsuus.
Kunnioittaa muita.
Muistaa, että se mitä muut minusta ajattelevat on heidän asiansa, ei minun päänsärkyni.
Nukkua riittävästi.
Olla vähemmän äkäinen arki-akka.
Lukea hyviä kirjoja.

Löytää kultaisen keskitien.

Oiskohan siinä riittävästi?
Ja ensi vuodelle varmaan samat! ;)

Oikein hyvää uutta vuotta sullekin!
Terveisin Taina