sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Babyshowereita ja kausivaloja (ja vähän ruuhkavuosi vuodatustakin)


Minulla on ollut ilo nyt kahtena sunnuntaina osallitua babyshower juhliin.
Molemmat olivat yllätysjuhlia,
toiset ravintolan kabinetissa herkutellen,
toiset sankarin kotona nyyttärimeiningillä kahvitellen.

 
 Ohjelmissa oli mm.
vauvan hedelmäsoseiden sokkomaistamista
masun ympäryksen arviointia langan avulla
(jokainen leikkaa langasta pätkän ja lähimmäksi oikeaa ympärystä osunut voittaa)
ja vauvakuvista vieraiden tunnistamista,
mutta eniten tietenkin höpöttelyä, herkuttelua ja yhdessä oloa.



Näyttäisi suomeenkin nyt tuo perinne rantautuneen,
ja olkoon kuinka "ameriikan hapatusta" tahansa
niin aina se on mukava ystävien kanssa kokoontua yhteen
- eikä ystävän äidiksi tulo ole ollenkaan huono syy tapaamista järjestää!


Tänä viikonloppuna on myös laiteltu loput kausivalot sisään ja ulos.
Vaikka ulkona ei kovin jouluista olekkaan
kun vettä vihmoo ja myrskyää
halusin myös tähdet jo ikkunoihin.

Olisi ollut kiva ottaa kauniita olohuone kuvia,
mutta koska täällä kodissa tapahtuu ensisijaisesti sellaista asiaa kuin elämä
on kuvissa mukana myös poikien koko viikonlopuksi sohvalle virittämä maja
ja huonekalutkin ovat vähän vinksin vonksin.
Mutta valoja kuitenkin löytyy. 
Sisustuksellisemmat kuvat sitten toiste.


Olkkariin virittelin myös tuollaisen korin
johon laitoin pehmosydämiä, käpyjä ja ledivaloja.
Noita sydämiä olen ommellut olohuoneen tyynyjen jämäpaloista
ja ne yleensä otetaan joulun aikaan esiin.


Minun ollessa babyshowereilla tänään
olivat pojat laittaneet valosarjoja pihapuihin.
Ihanasti ne sopivat lumisiin puihin
mutta tuovat toki mukavasti kauneutta myös pimeisiin myrskyiltoihin.


Ikkunoistakin ne näkyvät kauniisti sisällekin.


Muuten sitten.. perus ruuhkavuosi arkea.
Tämän viikon ohjelmassa on ollut mm.
molempien koululaisten vanhempainvartit,
päiväkotilaisen puurojuhla,
kokeisiin kyselyä,
kaikkien lasten harrastukset ja niihin kuskaamiset,
oma hammaslääkäri ja kampaaja
sekä parin päivän työreissu,
lasten uimahallireissu mummin ja vaarin kanssa
sekä toinen miehen kanssa viikonloppuna jolloin minä pyykkäsin ja siivosin
- ja kaikki perus arjen pyöritys ja työhaasteet siinä sivussa.

Opin myös sen,
 ettei teini-neidille enää voi vain hakea kaupasta Kuomia tai Vikingin talvikenkiä,
tai ottaa koulukengiksi niitä jotka äiti on sattunut vaihtari-pussissa kaverilta saamaan,
vaan sopivia pitää kierrellä etsimässä ja sovittelemassa useammassakin kaupassa.
Onneksi kivat ja kohtuuhintaiset löytyi ihan Prismasta,
ja ovat jo sellaista kokoa että minä voin ne sitten periä kun käyvät pieneksi.


Arjen kiireistä huolimatta
Me aikuiset koitetaan kuitenkin järjestää itsellemme ja toisillemme
mahdollisuus harrastaa liikuntaa vähintään kolmena päivänä viikossa
ja viettää aikaa myös yhdessä ilman töistä tai kotitöistä murehtimista,
jutella kuulumisia ja tehdä suunnitelmia,
lasten mentyä nukkumaan.

Työreissulla kävin yksinäisen hotelli-illan sijaan 
rakkaimman lapsuudenystävän ja "melkein siskon" kanssa 
pitkällä kävelylenkillä ja maailmaa parantamassa,
ja ajellessa juttelin pitkät puhelut siskojeni kanssa,
joten aina niitä omia voimauttavia hetkiäkin saa viikkoon ujutettua.

Oman pikkujouluristeilyn Gracella jouduin valitettavasti
leikkauksesta (ärsyttävän hitaan) toipuilun takia perumaan viime metreillä,
mutta kuopuksen toiveesta järjestettiin perheen omat pikkujoulut
joissa nautittiin "blögiä ja pipalia". 
Hyvä niinkin.

Blogeja en ole paljon ehtinyt lueskella,
josko sitten joululomalla.

Kyllä se tässä, jaksaa jakssa! ;)

 
Oikein mukavaa viikkoa ja joulukuuta!
Terkuin Taina


lauantai 21. marraskuuta 2015

Viikonlopun puuhat ja arvonnan voittaja



Viikko on mennyt taas haipakkaan,
pari päivää työreissatessa ja normaalisti perus arkea pyöritellessä.

Vielä leikkauksen jälkeinen olotila painaa,
eli joustoja olen tarvinnut osittaisten etätöiden
ja neukkarin sohvalla pötköteltyjen sisäisten palavereiden verran. 
Muu perhe on saanut tehdä ne raskaammat kotityöt
ja urheilemaan ei vielä pääse,
mutta maltti on kuulemma valttia..
 

Ensilumi saatiin tänne Tampereen seudulle nyt viikonloppuna.
Kaikki on niin kaunista ja kirkkaampaa, kyllä tätä onkin odotettu!
Kohta päästään rinteeseen ja hiihtämään!
 
Lapset pääsivät mäenlaskun ja lumilinnojen raketamisen makuun,
ja meillä kovasti toivottaan että tämä lumi jo pysyisi.


Tänään pääsimme viettämään yhden kummimurun 3-v synttäreitä.
Hän on juuri ihanassa prinsessa iässä. <3


Prinsessa oli toivonut prinsessa-kakkua,
ja samaan aikaan juhlittu isoveli sonni-kakkua.
Onneksi heidän äitinsä on loistava leipuri,
ja tulos oli sekä kaunis, hauska että erittäin maistuva!


Juhlakautta varten hankittu kulta-valkoinen asukin pääsi testiin.
(Housut Cream, jakku Elisa Cavalletti, molemmat Olgan Puodista)
Pikkujouluihin sitten vielä parempi toppi ja joku kiva vyö,
kultaiset korkkarit ja hyvä oranssi tukkaan.
(ja näköjään kilo valovoidetta silmäpusseille..)


Yleensä työ on blogin ulkopuolelle rajattu aihe,
mutta kerrottakoon tämän verran:


Eli kiinnostavia haasteita ja uuden oppimista nykyisen toimen ohelle!

 Töissä siis riittää kivaa säpinää,
ja kotona alkaa jouluvalmistelut.

Luulenpa että jouluun päästään aivan hujahduksessa!


Mutta siihen arvontaan.
Ensinnäkin kiitos kovasti kaikille osallistujille!
Olisi ollut ihana antaa palkinto ihan teille jokaiselle,
mutta yksi oli voittajaksi arvottava.

Arvonta suoritettiin seuraavasti.
Kirjoitin jokaista ansaittua arpaa varten omalle riville tunnistettavan nimen.
Arpoja kertyi kaikkiaan 115 kappaletta.
Kopioin koko höskän ilmaiseen arvontakoneeseen. 

(En ollut tätä ohjelmaa ennen käyttänyt, 
joten testailin ensin tuota muutamalla keksityllä nimellä ja totesin toimivaksi, 
mm. sen että pitkäktin nimet lukeutuivat yhdeksi riviksi vaikka näkyvät tuossa ruudulla kahdella rivillä, 
ja että ensimmäinen ja viimeinenkin voivat tulla ykköseksi eli voittaa.)



Ykköseksi, eli voittajaksi pärähti Mallu 
- paljon onnea voitosta! :)
Laitappa sähköpostia, välitän yhteystietosi Shiilan Putiikkiin!


En raaski mennä tökkimään noita kauniisti lumisia puita
edes valosarjojen laittamista varten.
Juuri nyt ovat ihanat ilmankin.

Kauniita talvisiä päiviä toivotellen,
Taina

Kiitos blogiyhteistyöstä Shiilan Putiikille

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kädentaidot-messuilla, Olgan Puodin ystävillassa ja Helsingissa hengaamassa


Tänä vuonna Suomen Kädentaidot -messuilla minuun iski karkkimania.
Haluan tukea kotimaista käsityötä ja pienyrittäjiä
joten missiona oli löytää joululahjoja.
Ja tuolta jos mistä niitä löytyy! 

Useammasta kojusta tuli ostettua pukinkonttiin pieniä paketteja 
joista löytyy suloisia karkki-koruja.


 Ja saippuoita..
Eikös ole melko herkullisen näköisiä?
Kuka nyt ei saippuoita tarvisi?
Ja ainahan se pitää kotona olla tuliaisvarastoa..

 
Tällaisia Hiekkakakun korvapuusti-koruja ostin melkein vahingossa yhden liikaa.
Saattaa olla että roikkuu mun avaimenperässä jo 
jos en keksi kelle sen jouluna antaisin päätyy roikkumaan mun avaimenperään.

Messuilla olin tyttären ja mieheni siskon kanssa.
Tyttöjen laatuaikaa. :)
Välillä mentiin porukassa,
välillä tyttö tätinsä kanssa niin että minä kävin pyörähtämässä
bloggers meeting pointissa.
Kiitos messujärjestäjille tuosta paikasta!
Mukava oli messuilun lomassa käydä rupattelemassa blogi-kollegoiden kanssa
vaikken tuolla paljon ehtinytkään hengailla.


Yksi missio messuille oli käydä moikkaamassa lapsuuden ystävääni Johannaa
ja ostaa parit pehmoiset paketit kummimuksuille
Ihania, tutustumisen arvoisia tuotteita!


Messuilta pitikin kiiruhtaa Olgan puodin ystäväiltaan.
Olga piti omaan hersyvään tyyliinsä esittelyn kauden juhlamuodista,
ja mikä parasta sai varmasti jokaisen naisen tuntemaan
että omalle varatalotyypille löytyy kauniita vaatteita
- ollaan ylpeästi sitä mitä ollaan ja nautitaan kauniista vaatteista!


Kokoja löytyy niin rehevämmille daameille
kuin tällaisille "puolitoista metriä sulka päässä"-tyypeille.

Piipahtaa siis kannattaa jos Tampereella pyörii,
mutta myös omalle kaveriporukalle ystäväillan järjestäminen
lahjoineen, esittelyineen, tarjoiluineen ja alennuksineen on mukava vaihtoehto!


Ja sitten soviteltiin....

Mukaan lähti vatsaa puristamattomia duuni-kelpoisia housuja 
joita olen leikkauksen jälkeen kaivannut
(koska velour-verkkapuku ei ole oikein sitä "asiallista toimistopukeutumista")
ja jotain pientä pikkujoulukauteen.
Shoppailtua tuli,
mutta nyt ei taas tarvitse muutamaan kuukauteen vaatekauppaan vaivautua.  

Kiitos jälleen Olgalle,
omalle hovi- ja huvi pukijalleni!


Humputtelujen ajan oli nuorimmainen vaarin, eli isäni kanssa
katsomassa taikuriesitystä kirjastossa
ja olivat muutenkin viettäneet "poikien laatuaikaa" mm. käymällä pyöräretkellä.

Keskimmäinen oli suorittanut jälleen uuden merkin sudenpentujen tapahtumassaan
ja kiva päivä oli ollut kavereiden kanssa luonnonhelmassa.

Ja mieskin sai "omaa aikaa" autojen huoltamiseen.
Mukava päivä siis kaikilla!

Forumin joulukoristeita

Sunnuntaina oli meidän perheen miesväen odottama Monster Jam tapahtuma.
Neidin kanssa hyödynnettiin kyyti Helsinkiin
ja käytiin sillä välillä ihastelemassa mm. Stockan jouluosastoa
ja tytön toiveesta maistelemassa Starbucksin kaakaot ja latet.

Shoppailtu ei mitään,
kunhan vietettiin aikaa yhdessä ja hengailtiin.


Töihin paluu on sujunut kohtalaisesti voinnin puolesta.
Syyskuusta saakka saikkuiltuani 
tämä ihmisten ilmoille pääseminen teki kyllä hyvää korvien välille
vaikka rauhassa pitää vielä ottaa ja muistaa pötkötellä aina kun mahdollista
(ja välillä myös silloin kun ei oikein olisikaan).


Tuliko teidän käytyä Kädentaidot-messuilla
tai Monster Jamissa?

Mukavaa alkavaa viikkoa!
Taina


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivän rentoilut ja helppo kertotaulupeli askartelu


Meidän iskä tuli Lontoosta viikon reissulta eilen illalla.
Lasten kanssa tehtiin iltapalaksi yhtä iskän suosikkia, taco-piirakkaa.

Tacopiirakka

Gluteeniton pakastepiirakkapohja (mentiin tällä kertaa helpon kautta)
 Sekoitetaan täytteet keskenään:
400 g paistettua jauhelihaa + puolikas pussi tacojauhelihamaustetta
1,5 dl salsaa (medium)
1 purkki kermaviiliä
iso tomaatti pieninä paloina
Pinnalle 2,5 dl juustoraastetta
Uunissa 225 asteessa 25-30 min

Tarjoillaan salaatin ja tuoreesta avokadosta tehdyn guacamolen kanssa.

Meidän versio on aika mieto koska lapset ei kovin tulisista ruuista pidä,
mutta aikuiseen makuun voi toki laittaa vielä hotimmin taco-mausteita
ja täyteläisempää saa vaihtamalla kermaviilin creme fraischeen. 

Neljävuotias kattoi pöydän ja askarteli nimilaput. 


Tuliaisia ei meillä paljon harrasteta 
mutta pidemmiltä reissuilta jotain pientä sentään.
Ja matkalaukusta löytyi mitä oli toivottokin:
Harry Potter -kirjat lukeneille koululaisille Potter juttuja,
juniorille robotti pyjamat
ja mammalle Victoria's Secrettiä.

  
Kuten varmasti monessa lapsiperheessä, 
meilläkin on aamu aloitettu leivontahommilla (tehtiin mustikka-vadelma piirakkaa)
ja iskä "suuresti yllätetty" kaiken kolinan ja hässäkän jälkeen 
aamupaloin, lahjoin ja muutenkin asiaankuuluvin menoin. 

 
Muuten on otettu päivä rennon yhdessäolon merkeissä 
- kahvitelty isoisää ja nähty pieniä serkkuja, 
pällistelty Tampereen uudet valoviikkomeiningit 
ja nautittu viikinkiravintola Haraldin isänpäivä menu 
(ja lapsetkin tykkäs vaikka ensin hieman vastustelivat sellaiseen ravintolaan menoa 
josta ei saa hampparia, pizzaa eikä lehtipihviä..)


Itse tykästyin valoviikoilla erityisesti
noihin puissa riippuviin palloihin.


Onko teillä kertotaulun pänttääjä ikäisiä kotona tai tuttavapiirissä?

Muistan kuinka itse en erityisesti tästä pelistä nauttinut lapsena
kun isäni sen minulle teki.
Mutta nyt kun omat lapset ovat siinä iässä että kertotauluja pitää ulkoa tankata
arvatkaas mitä joutuvat pelaamaan..


Tämä on helppo tehdä 
(kannattaa käyttää mahdollisimman vahvaa pahvia että kestää käyttöä)
ja mukavaa vaihtelua perus kuulustelulle.
Välillä voi helpot rivit jättää pois ja ottaa peliin vaikka vain ne kinkkisimmät 6 - 9..
Kisailuhenkiset voivat kellottaa suorituksiaan.


Ja neljävuotiaskin haluaa tehdä omia "koululaispelejä" samalla
- hyvin jo alkaa numerot ja kellonajat sujua.


Syyskuusta saakka jatkunut sairausloma päättyy
ja huomenna palailen töihin.
Toki työasioita olen nytkin seuraillut ja vähän hoidellutkin
ja varmasti joudun vielä osittain tekemään töitä etänä toimistossa istumisen sijaan.

Leikkauksesta olen toipunut melko hyvin
mutta varovasti pitää vielä ottaa.
Ilolla toivotan kuitenkin tervetulleeksi tavalliseen arkeen paluun.

Kiitos kaikesta avusta ja tsemppauksesta! <3


Oikein mukavaa viikkoa toivotellen,
Taina


lauantai 7. marraskuuta 2015

Kynttilälyhty askarteluita ja makkarikuvia


Vimeinen leikkauksen jälkeinen saikkuviikko alkaa olla takana.
Syyskuussa tuntui aivan järkyttävän pitkältä ajalta,
mutta nyt huomaan ettei sairausloman pituus ollut tosiaankaan liioittelua.
Ottaahan tämä aikansa.
Lisää saikkua ja toipumisaikaa olisi saanut aika helposti
mutta enköhän jo palaile kiinnistavien projektien ääreen töissä.
Tänään lääkäri vielä varoitteli,
että koko loppuvuosi on syytä ottaa varovasti.
Ei sovi sitten laisinkaan mun luonteelle
mutta eipä tässä vaihtoehtoja taida olla.

Otetaan hissukseen ja päivä kerrallaan.
Maanantaina sentään palataan normaaliin arkeen
ja se tuntuu kyllä erittäin tervetulleelta.


Kuvailin tuossa meidän makkaria vaihteeksi.
Asumme rinnetalossa
ja aikuisten makkari on alakerran ikkunattomassa huoneessa.
Tämä on osoittautunut loistavaksi ratkaisuksi
koska huone on aina pimeä, hiljainen ja viileä.

Vaikka mies on ollut työreissussa ei ole kuitenkaan tarvinnut yksin tuolla nukkua
Koska lapsetkin tykkäävät tuosta makkarin rauhasta ja pehmeästä sängystä..
Lapset ovat vuoro öin olleet vieressä iskän paikalla
(meidän toinen aikuinen työreisussa-perinne)
ja äitinikin on välillä jäänyt yöksi meille.


Makkarin aarteena minulla on mummini vanha peilipöytä.
Tuolin kangas on vaihdettu,
muuten saa elämän jäljet ja kolhut olla näkyvissä.


Lasten kanssa maalailtiin viikolla lyhtyjä.
Askartelukaapin uumenista löytyi 
lasimaaleja, hilettä, kontaktimuovia ja pestyjä purkkeja.


Kontaktimuovista tehtiin sabluunoita "ikkunoille".


Hile tarttui hyvin lasimaalien märkään pintaan.
Näitä taidetaan kääriä pakettiin isänpäivänä..


Mies oli viikon reissussa ja äitini oli onneksi auttelemassa koko viikon.
Äiti on toiminnan nainen ja hänen avullaan siivottiin koko keittiö 
kaappi ja laatikko kerrallaan.
Pyyhittiin hyllyt, järjestettiin
ja hävitettiin vanhentumaan päässeet pakettien jämät ja muu tavara jota ei ole tullut käytettyä. 
(Eli käytännössä äiti teki ja minä välillä pötköttelin keittiön lattialla kommentoimassa
ja välillä osallistuin - muuhun kuin nostamis-hommiin.)


Koska lapset kokkailee ja leipoo paljon
keskenään ja kavereidensa kanssa
ja itsekin harrastan extempore-tyyppistä keittiöpuuhailua
tykkään että perus tarvikkeita on aina kotona.
Nyt on kaikki hyllyt järjestetty ja purkit päivitetty.

Tuli kyllä mukava fiilis kun sai tämän homman tehtyä
ja kaappien perille hiipinyt kaaos on taas hetkeksi kesytetty!

Neiti on aikaan askarrelut kaikkiin pienempiin purkkeihin kyltit
ja tänään hän sai kirjoittaa 
liitutaulutarralla tehtyihin uusiin kyltteihin tekstit.


Viimeisen saikkuviikon olen ottanut itseni huoltamisen kannalta.
Olen koittanut edistää leikkauksesta kuntoutumista kävelyillä käymisellä ja venyttelyllä.
Lisäksi olen käynyt kampaajalla, hammaslääkärissä, kosmetologilla ja luomia poistattamassa.
Luomien poiston seurauksena selässä on nyt yhdeksän päivää 20 tikkiä
niin että rauhallinen vauhti on taattu jälleen hetkeksi eteenpän..

Onhan tämä ollut taas melkoinen viikko.
Tänään tuli aamupäivällä päiväkodista puhelu
että nuorin (4 v 10 kk) oli tippunut pää edellä n. 2 m korkeasta kiipelytelineestä.
(Hoitaja oli seissyt vieressä mutta ymmärrettävästi ei ollut ehtinyt koppia ilmassa ottaa
- ei siis kritiikin sanaa pk:lle tässä).
No, ei muuta kuin terveyskeskukseen
jossa todettiin että ei vakavempia vammoja ole tullut
ruhjeilla ja lievällä päänsäryllä (aivotärähdyksellä?) selvittiin.

Illemmalla sama herra päätti vielä leikkiä robottia
eli kulki lähes polviin saakka yltävä pahvilaatikko päässä ympäri huushollia.
Koska laatikko oli tarpeellinen
en antanut siihen silmänreikiä leikata vaikka tätä lapset kyselivät.
Jotenkin herra onnistui tippumaan rappusista laatikkoineen päivineen.
Eli lisää itkua, kolhuja ja äidin huolta..

Taisin minä muutaman tikin selästä saada repäistyä auki pojan perään rynnätessä.
Tässä vaiheessa oma äiti otti juniorin mukaan mummolaan yöksi.
Että perus lapsiperhe meininkiä tänne
 - sattuu ja tapahtuu.
Ja välillä tapahtuu ja sitten sattuu..


Mutta lopulta säikähdyksillä on selvitty.
Omat vanhemmat on auttaneet arjen haasteiden yli
ja iskäkin saadaan isänpäiväksi työmatkalta kotiin.
Koululaiset kainalossa katselin Vain Elämää
ja hyvillä mielin käydään viikonloppuun.
Kivaa viikonloppua ja iloista isänpäivää sulekkin!

Toivoopi taina