sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Vuosi 2013 kuvina

Tammikuu
Vuoden lopuksi on mukava pysähtyä muistelemaan kulunutta vuotta.
Keskittyä kaikkiin niihin asioihin joista voi olla iloinen ja kiitollinen.

Tässä siis jo perinteinen kilometri-postaus vanhan kertausta, 
kaksi kuvaa per kuukausi.

Tammikuu
Tammikuussa  vietettiin kultaisen kummitytön nimiäiset.
Kuukausi kului minulta vielä pääosin sohvan mutkassa joulukuun alussa tehdystä leikkauksesta toipuen, 
mutta arki alkoi jo palailla uomilleen.

Helmikuu
Helmikuussa vietin 35 v. synttärini perheen kanssa Kanarian lämmössä.
Matka oli kaikin puolin super onnistunut!

helmikuu

Kotoilu puolella maalaisin vanhasta lelukaapista poitsulle entistä ehomman.
Nautin yli-paljon kotiäiteilystä taaperoni ja pikkukoululaisteni kanssa.
Ehdin puuhata, tuunata ja askarrella kaikkea kivaa kotona,
ja kotimme oli kuin muumitalo: lasten ystäviä oli tupa täynnä, yötä päivää.

Maaliskuu
Maaliskuussa meillä vietettiin yhdistettyjä 2-, 7- ja 9-vuotis kekkereitä
osin etu-, osin jälkikäteen.
Alkutalvi oli kaverisynttärihulinoita pullollaan.

Maaliskuu
Pääsiäiseksi saatiin pieniä serkkutyttöjä yökyläilemään
ja trullihommia riitti.

Huhtikuu
Huhtikuussa oli edelleen myöhäistä kaverisynttäröintiä,
sekä kevätpuuhia trampan kokoamisesta pihatöihin.
Opin uuden helpon leivotasuosikin:
kääretorttu käärmeen.

Toukokuu
Toukokuu koettiin monta kiitollisen haikeaa hetkeä.
Todistusten jaot, harrastusten kevätnäytökset,
Minun ja pienimmän viimeiset perhekerhoilut.
Moni ihana aikakausi päättyi,
uusia hienoja juttuja jo siinsi edessä.
Riemua ja haikeutta, onnea ja kiitollisuutta.
 
Toukokuu
 Kesä alkoi ihanan vehreänä 
ja olin onnellinen saadessani viettää vielä koko pitkän kesän lasten kanssa kotona.

Kesäkuu

 Kesäkuussa päästiin viettämään lakkiaisia Ruotsalaisittain.
Meininki oli jotain meidän lakkiaisten ja penkkareiden välimaastosta,
mukavan iloinen juhla aikuisuuden kynnykselle.
Meidän kuopuksen Ville Viikinki fanitus puhkesi kukkaan.

kesäkuu
Kesäkuussa olin mukana miehen työmatkalla Amsterdamissa.
Päivisin oli aikaa vaellella yksin kauniissa kaupungissa,
iltaisin oli aikaa tehdä kaksin ihan mitä huvittaa.
Vaikka lapset ovat elämämme keskipiste näitäkin hetkiä tarvitaan.

Heinäkuu
 Heinäkuussa tehtiin mahtava telttaturnee Ruotsin halki Tanskaan
jolla nähtiin mm. Öölanti, Legoland, Bunken, Kolmården ja Grenna.
Matkakertomusta löytyy rutkasti blogista heinäkuun kohdalta. :)

Heinäkuu
Elokuussa nautimme vielä Suomen kesästä rentoillen, kotoillen ja veneillen.
Ohjeet Kenin liitovarjoon löytyvät täältä.

Koulut alkoivat mukavasti vaikka jännittihän se:
Neiti lähti kauemmas isoon isojen kouluun kolmoselle,
keskimmäinen aloitti oman koulutaipaleensa ykkösellä.

Elokuu
Elokuussa annoimme siskojen kanssa vähän erilaisen syntymäpäivälahjan rakkaalle äidille:
Ensimmäistä kertaa aikuisiällä kävimme naisten reissulla.
Tanssia, Tallinnaa, höpötystä, ihanaa yhteistä aikaa.
Kerrankin ilman miehiä ja lapsia, ei kokkaamista, ei muista huolehtimista 
- tämä päätettiin tehdä toistekkin!

Elokuu
Syyskuu oli mullistusten aikaa.
Kaikki harrastukset aloitettiin, pienin aloitti päivähoidossa, 
isojen koulut lähtivät todenteolla käyntiin,
minä palasin lähes kolmen vuoden hoitovapaalta töihin,
miehellä puhkesi umpisuoli ja syyskuu meni hänen osaltaan sairastaessa saairaalassa ja kotona.
Tuntui että syöksyin pääedellä ruuhkavuosien ytimeen
kun yllättäen olikin kahden aikuisen vastuu arjen pyörityksestä.



Syyskuu
Kaikesta selvittiin ja elämästä teroittui ne tärkeät asiat:
koti, perhe, vanhemmat, ystävät.
Isän ja äidin apuun voi aina luottaa, ystäviltä sain paljon voimia.

Syyskuu
Lokakuussa vietettiin paljon aikaa ystävien kanssa
ja juhlittiin Halloween hengessä.
Elämä koulujen, päivähoitojen, töiden ja harrastusten vilinässä oli asettunut mukavasti uomiinsa.

Lokakuu
Ensilumet satoivat, illat ja aamut pimenivät, mutta minä nautin pyörämatkoistani töihin.
 Onneksi mieheni itsetunto kestää mun hyvin miehisen työympäristön ja -kaverit!
Työelämä tuntuu kotivuosien jälkeen mukavalta ja sopivasti haastavaltakin,
ja mahtavan työporukan kanssa saa nauraa vedet silmissä joka päivä!

Opin myös laskemaan lankoja käsistäni kotona.
Ikinä en suostu heittäytymään avuttomaksi naiseksi
(paitsi viemäreiden puhdistusten kohdalla pelaan prinsessa-kortin),
mutta onhan se mukavaa että mies omatoimisesti on ottanut erilaisen roolin arjen sujumisessa
nyt kun perheessä onkin kaksi työssä käyvää aikuista.

Lokakuu
Marraskuussa vietimme 10-vuotis hääpäivää.
 Hyviä yhteisiä vuosia juhlistettiin mm. Ravintola Näsineulassa syömällä.
Tästä on hyvä jatkaa! 

Marraskuu
  Marraskuussa vietettiin minilomaa Tukholmassa ja Helsingissä.
Käytiin Moikkaamassa siskoa ja kummipoikaa Skanssenin retken merkeissä,
 ja tietenkin Ville Viikinkiä..

Marraskuu
Joulukuu oli täyteläistä ruuhkavuosi elämää.
Töissä riitti tekemistä ja jouluvalmisteluita puuhailtiin.
Kylpylälomallekkin silti ehdittiin ja perheen ja ystävien kanssa vietettiin aikaa.

Joulua vietettiin rakkaiden kanssa.
Lahjoja, herkkuja ja lämmintä tunnelmaa riitti aivan ylitsepursuavasti.

joulukuu
Vuosi on ollut vauhdikas, tunteikas, täynnä suuria ja pieniä elämänmuutoksia.
Silti tärkeimmät peruasiat ovat pysyneet ennallaan.
Kiitos kaikki te mun tärkeät ihmiset, ystävät, tuttavat, perhe, että olette pysyneet matkassa!
Tehdään ensi vuodesta vielä mahtavampi!

Huomaan myös tulleeni ikään jolloin minulle on herttaisen yhdentekevää mitä muut minusta ajattelevat.
Siis ihmiset joilla ei ole elämässäni mitään merkitystä saavat puolestani vihata, rakastaa, viisveisata.
Ystävät ja rakkaat tietätävät miten asiat oikeasti ovat, millainen minä olen, millainen perheeni, ja se riittää.
Totean kuten Rhett Tuulen viemässä: Frankly, my dear, I don't give a damn. 
Siinä mottoa ensi vuodelle. :)

joulukuu


Viime vuoden vastaavaan postaukseen olin kirjoittanut:

"Ensi vuonna en lupaa 
laihduttaa, rikastua, raivoraitistua, olla herkuttelematta tai nautiskelematta elämästä. 
Sen sijaan lupaan parhaani mukaan olla armollinen itselleni ja muille, 
nauttia hetkestä ja olla läsnä,  huomata ne pienet arkiset onnen pipanat. 
Välttää viimeiseen saakka sanaa kiire.   
Olla kiitollinen niistä asiota joita on saanut ja olla haikailematta niitä joita ei nyt juuri saa."

Tämän voin allekirjoittaa tulevallekkin vuodelle. 

Kiitollisena, hyvää onnelista uutta vuotta toivotellen,
mukavia uusia juttuja innolla odottaen,
Taina

torstai 26. joulukuuta 2013

Ei tip top mutta tip tap



Tämä joulu meni kyllä super-rennolla otteella,
en viitsinyt stressata edes niistä asioista joista olisi kai voinut..
Joulua ei suoritettu, se nautittiin!

Meillä joulu koostuu sekä lapsuuskotien perinteistä
että omista, yhdessä meidän perheelle muodostuneista tavoista.
Jokainen joulu on toki erilainen, mutta tietyistä jutuista,
joulurauhan julistuksesta glögimukit kourassa, joulusaunasta ja tietyistä herkuista pidetään kiinni.
Tänä vuonna ei päässyt joulusaunasta hankeen kipittämään, mutta kuralätäkköön sentään! ;)


Äidillä on ihania vanhoja kuusenkoristeita,
muistoja jo omasta lapsuudestani sekä mummoloista.
Lapset saivat koristella kuusen sielläkin.

Meillä kuuseen pääsivät nyt ekaa kertaa nämä lasten kanssa tehdyt koristeet.
Uskon että nämä ovat juuri niitä joulutavaroita joita itse kaivelen esiin vielä mummunakin.



Kuusta alettiin koristella jo perinteiseen malliin,
eli meillä nauhat poikittain,
kunnes muistin että monena vuonna on jo pitänyt kokeilla noita pitkittäin kulkevia nauhoja.

Ja ihan hauskahan siitä tuli noinkin!
 




Joululoman aluksi vähän sairasteltiin.
Onneksi meillä häärii nuori herra tohtori joka paransi sekä länsimaisen- että vaihtoehtoisen lääketieteen keinoin. 
Jos ei kuume lähde korvassa roikkuvalla kuusenkoriseella ja vessaharjalla kainalossa niin ei sitten kuulkaa millään!
(onneksi oli vielä korkkaamaton, tuo harja..) 


Aattoaamu aloitettiin  pienellä aarteenetsintä leikillä.
Lapset laukkoivat ympäri kotia erilaisten vihjeiden perässä,
matkan varrelta löytyi mm. uudet joulukoristeet ja lopuksi yhdet isot paketit.
Vähän leikkasi sitä pahinta tohinaa aaton jännityksestä.


Mies oli sitten järjestänyt minullekkin oman aarteenetsinnän.
Vihjeet olivat kyllä aika vaikeita, esimerkiksi vihje
"Missä taianomaisesti tavarat korjaantuu?"
Johdatti miehen nikkarointipöydälle jota minä tuppaan kutsua rikkinäisten tavaroiden hautausmaaksi..

Ilmeisesti olin kuitenkin ollut aika kiltti tyttö koska viimeisellä rastilla odotti ihana yllätys
(tai sitten vaan muu perhe oli kyllästynyt heräämään kello kuusi vanhan viimeisiään vedelleen keittimen röpötykseen):
sain lahjaksi haveilemani söpöliinin, kahvikissan unelman!


Toinen osa lahjaa on melkoisen mukava kanssa,
mies on järjestänyt meille tammikuussa viikonlopun kestävät "treffit":
lapsille on varattu viikonloppu mummolassa,
ja meille parit pöytävaraukset Helsingissä ja Tampereella,
huone Hilttonissa, liput standuppiin ja muutakin mukavaa ohjelmaa.
 Vaikka onni löytyy arjesta, tekeehän se hyvää joskus rentoutua yhdessä 
miehenä ja naisena, ei vain isänä ja äitinä,
ja tehdä niitä yhteisiä juttuja irti arjen kuvioista, luoda uusia mukavia muistoja.
Ja kiva tietenkin että mies vielä haluaa viedä paikkoihin, pikku reissuille ja treffeille,
tehdä asioita yhdessä, kaksinkin.

pienet serkukset jakamassa lahjoja pukin jo lähdettyä

Tiedän että täällä pyörii monta valokuvauksen harrastajaa joten kerronpa myös seuraavan.
Koska valokuvaus, kuvien käsittely ja kuvien äärellä fiilistely on yhteinen harrastus,
joululahjana meille aikuisille on myös uusi (käytetty) järkkäri, Canon EOS 50D,
sekä yksi objektiivi lisää, "laajis" Sigma 10-20 mm.
(ja nyt olisi muuten Canon EOS 40D runko myynnissä, saa laittaa sähköpostia) :) 

lapsetkin muistavat ehkä kerätä vastaisuudessa sukkansa lattialta ennen karvaisten vieraiden saapumista.. :)

Objektiiveista miehen suosikki on yleensä Canon 70-200 mm ja mun 17-40 mm, 
mutta tämä on kyllä kiva uusi "lelu",
ihan erilaista kuvata uudemmalla kameralla ja tällaisella kalansilmä-tyyppisellä objektiivilla.
Mukava päästä harjoittelemaan itsekkin kuvaamista miehen harrastuksen siivellä,
vaikka se oma kuvaaminen aika köpöä vielä onkin. :)
Meillä on ihan pätevä pikkukamerakin, käsilaukkuun heitettäväksi ja videointiin,
mutta usein huomaan että harmittaa jos tilanteissa ei ole "oikeaa" kameraa mukana.
Ja meillähän otettiin pelkästään aattona yli 200 kuvaa..

Millä objektiivilla te tykkäätte kuvata?

 
 Lapsetkin saivat toivomiaan lahjoja ja joulu meni mukavasti uusilla leluilla leikkien ja pelejä pelaillen.
Kyllä se aikuisenkin joulufiilis löytyy viimeistään lasten intoa ja tohkeilua katsoessa! 
Meidän perheessä ei lapset juuri ruudun ääressä vietä aikaa,
mutta tämän joulun jälkeen se taisi juuri lisääntyä.
Vaan hauskaa yhteistä tekemistähän tuo tanssipelaaminen on!


Lahjoja tärkeämpää joulussa on kuitenkin, tietenkin, se tunnelma,
kiireetön yhdessä olo, ja tietysti herkuttelukin.
Vanhojen kotivideoiden äärellä yhdessä fiilistelyt,
takkatulet, ystävät, rakkaat.

Meillä on kyllä lähtenyt joulukuussa tuo juustojen syönti aivan lapasesta,
brietä, chevreä ja goudaa on mennyt kilokaupalla "myöhäisinä iltapaloina"..
Uuden vuoden jälkeen jos vähän tsemppaisi terveellisen ruokavalion suhteen
- tiedän että olen paljon energisempi kun syön hyvin ja ehdin liikkua.
Mutta joulu on kerran vuodessa vaan! :)

 

Jouluna saatiin nauttia rakkaiden seurasta läheltä ja kaukaa.
Siskoni perheineen ovat välimatkojen takia harvinaisia mutta sitäkin odotetumpia vieraita! 
Kaikki majoittuivat vanhemmillani vähän matkan päässä joten päivät oli tohinaa 
ja äidin herkkupatojen äärellä nautiskelua siellä,
ja illat ja hitaat aamut rentoilua kotona.

Jouluna koko perhe herkutteli vanhemmillani

Huomenna kun tulen töistä täällä onkin taas tupa täynnä vieraita,
ja lauantaina poitsun futisturnauksen jälkeen taidetaan kurvata yökyläilyreissulle ystäväperheelle. 

Uudeksi vuodeksi saamme ystäviä kylään meille,
mutta sitä ennen piipahdan kyllä vielä koneelle jonkun kaffepaussin pitämään,
kurkkaamaan miten blogi-kamut on joulua viettäneet 
ja tekemään sen perinteisen vuosi-kuvina-muistelopostauksen. :)

Toivottavasti sinunkin joulusi on ollut mukava, rento, 
rakkauden täyteinen ja tunnelmallinen
- ja rennot iloiset tunnelmat jatkukoot!

Terveisin Taina

 

 

torstai 19. joulukuuta 2013

Fiilistelyitä



Vältän tietoisesti käyttämästä sanaa kiire,
mutta tällä viikolla elämä on ollut melko, no, täyteläistä.
Töissä pukkaa tekemistä ja illat on joulujuhlintoja täynnä.
Tänä iltana oli vielä kahdet juhlat, lauantaina haetaan kahdet todistukset, 
sitten alkaa vihdoin loma.

Viime vuonna tulikin pötköteltyä (leikkauksesta toipuen) kaikkien noiden
hellyttävien juhlien ja esitysten ohi (ja koko joulu- ja tammikuu..)
joten nautin kyllä aivan täysillä taas näistäkin!


Jopa pikku-futarit pitivät tonttu-treenit 
ja nyt pidetään harrastamisistakin muutaman viikon ansaittu loma.
Tonttu-treenien lopuksi pojat sai glögiä, mehua, pipareita ja popcornia,
ja minäkin niitä futismutsina olin touhuamassa.
Kaikki hässäkkä ja säätäminen korvaantui kyllä kun illan päätteeksi 
kuulin parhaan kohteliaisuuden aikoihin:
"Äiti on paras piparin jakaja!":D


En muuten tiedä miksi se tuntuu aina yhtä hyvältä ajatukselta aluksi
isompaa siivousta tehdessä räjäyttää koko eteinen?
No, nyt mahtuu jouluvieraiden kamatkin joukkoon että ei se hukkaan mennyt.
Koitan kyllä pitää mielessä sen Marttojen ohjeen:
Jos et meinaa viettää joulua kaapeissa älä siivoa niitä.


Koska koti on lievän kaaoksen vallassa tämän täyteläisen viikon jäljiltä
ja koristelut ja leivonnatkin hoidellaan loppuun vasta viikonloppuna
 päätin fiilistellä hetken vanhojen joulukuvien äärellä joulun tunnelmaa keräillen.


Viime vuonna leivoin peppu- ja tissi pipareita ukkojen mökkireissulle


Toissa jouluna ompelin tyypeille pipat


Tonttutanssi-koriste on muisto lapissa vietetystä joulusta


Joulukorttikuvauksia seitsemän vuotta sitten


Saunanporstua viime jouluna


Jääruusut muutama joulu takaperin.
Tänä joulunakin pakastimessa ruusut odottaa,
jos vaan saataisiin kunnon pakkaset että viitsisi ne pihalle laittaa.


Tämä on mun yksi lemppari joulukuvista ikinä.
Neiti tunnelmoi aattoiltaa ekana jouluna tässä kodissa.

Ja alapuolella Mamman valopäät.
Ei lisättävää.


Paljon ei tänä vuonna tullut omaan kotiin uutta joulua hankittua.
Vähän on askarreltu ja paljon vanhaa kaiveltu esiin.
Tunnelmaa luodaan sitten myös leivonnaisten, kukkien ja glögin tuoksuilla,
takkatulella ja kynttilöillä, rentoilulla ja hyvällä seuralla.
Muutamat siivet sentään ostin,
ja itselle bling-tähti neuleen. :)
(Cream, Olgan Puoti, ylläri) ;)


Vielä viimeiset tsemppaukset
ja sitten alkaa joulun vietto!
Onni ja ilo on saada viettää isoa joulua rakkaiden kanssa,
tavata odotettuja vieraita läheltä ja kaukaa!
Blogi ja nettielämä varmasti hiljenee hetkeksi,
mutta eiköhän niihin joulun tunnelmiin palata sitten joskus
"savun hälvettyä".


Koitataan pitää se ressi kaukana meistä,
Tulee se joulu sieltä ressaamattakin!
Lapsille, ja miksei muillekkin läheisille,
on kuitenkin tärkeämpää se että ollaan hyvällä tuulella ja aidosti läsnä
kuin se että kaikki on tiptop ja täydellistä.
Ja muistetaan sitten joulunakin:
riitelyt ja ryypiskelyt ei kuulu lasten silmille ja korville, eikös niin? :)
Tai ainakin kaikkea kohtuudella. :)


Ihania joulun tunnelmaisia, rakkauden täyteisiä päiviä toivotan!
Taina

ps. loppun vielä linkki mukavasti helkkäävään joulumainokseen. Ei oo maksettu.