Laskettelu perheen yhteisenä harrastuksena

Muksut Ylläksellä

Osallistun blogisisarten Tervetuloa talvi-postaussarjaan omalta osaltani
kertomalla meidän perheen harrastuksesta laskettelusta.
Muita mukavia talviaiheisia postauksia löydät tuon linkin takaa käsitöistä ruokaan.


Miehen kanssa olemme tutustuneet laskettelureissulla vuonna -99 Levillä,
Samaan suuntaan on suksittu siitä lähtien.

Levillä miehen kanssa 18 vuotta ensikohtaamisen jälkeen

Yhdessä tekeminen, yhteiset reissut, eväsleipien mutustelu autossa rinnepäivän jälkeen,
raittiissa ulkoilmassa liikkuminen, kauniista luonnosta nauttiminen,
uuden oppiminen ja mukava urheilumuoto,
sitä kaikkea laskettelu meille on.

Ylläs

Nyt, kun kuopuskin on jo seitsemänvuotias, koko perhe pärjää ja jaksaa samoissa rinteissä ja koko päivän.
Useana vuonna olemme olleet laskettelureissuilla Lapissa kylässä vanhempieni mökillä
- Tästä pääset vanhaan postaukseen meidän perhelomasta Ylläksellä.

Tänä talvena panostamme lähirinteisiin,
ja ostimmekin koko perheelle kausikortit Sappeen alennuskampanjasta.

Useamman kerran on tuolla tälle talvelle käyty,
ja onhan niitä ruuhkia ja jonoja hisseille kun kausikorttilaisia on huima määrä,
mutta toisaalta ei harmita pyörähtää vaikka vain muutamaksi tunniksi mäkeen,
kun lippu on voimassa koko talven.

Mun poitsut Hervannassa

11-vuotias poika sai joululahjaksi kausikortin myös Hervannan rinteeseen,
kuten hänen paras ystävänsäkin.
Mielestäni on aivan mahtavaa että pojat menevät koulun jäkkeen iltapäiväksi rinteeseen,
tai viikonloppuna säällä kuin säällä,
sen sijaan että istuisivat pleikkarilla tai notkuisivat jossain ostareilla.

Onneksi Tampereen kaupunki ja Tampereen Rinteet pääsivät sopuun
edes yhden paikallisen keskuksen avaamisesta tänä kautena,
hetken jo pelättiin ettei mikään lähirinne ole tänä vuonna auki!

Onhan nuo lähimäet toki pieniä, mutta kyllä niissä on kiva käydä lasten kanssa
muutama tunti laskemassa vaikka työpäivän jälkeen!

Juniori Himoksella

Perheen lempipaikkoihin kuuluvat Ylläksen lisäksi monipuolisen rinnetarjontansa takia
etelässä Himos (kuva yllä) ja pohjoisessa Levi (kuva alla).
Molempia voi lämpimästi suositella monipuoliseen perhelomailuun
ja monen ikäisille ja taitoisille laskijoille!

Kaikissa Suomen laskettelukeskuksissa emme toki ole käyneet,
mutta varmasti muutkin kohteet panostavat kaiken ikäsiin ja taitoisiin vieraisiin ja harrastajiin!

Usein tarjolla on monenlaisia ravintoloita ja lounasvaihtoehtoja,
mutta myös tiloja eväiden syöntiin.
Me herkuttelemme välillä pizzoilla tai kaakaoilla rinneravintolassa,
mutta jos joka laskettelureissulla syö ulkona menee siihen talven mittaan euro poikineen.
Niinpä useimmiten eväät maistuvat reippaan ulkoilun lomassa.

Laskettelupäivän aamupalalla kun jokainen tekee mieluisat leivät evääksi omaan rasiaansa,
ja mukaan pakkaa valmiiksi viipaloituja hedelmiä, pähkinöitä, keksejä ja mehua,
ei nälkä pääse yllättämään.

Ihana Levi

Meillä lapset ovat suksille päässeet ensimmäisen kerran siinä kolme-neljävuotiaana.
Kaikille on puuha ollut mieleistä, ja kukin laskee tavallaan.
Neiti nauttii rauhallisemmasta kurvailusta,
poikien painaltaessa hurjaa vauhtia hyppyreissä ja metsäreiteillä.

Koko perhe käyttää kypärää,
ja pikkupojat myös takin alle henkseleillä sujahtavaa selkäpanssaria.
Onneksi nuo kunnolliset turvavarusteet ovat nykyään yleisiä.
Harvinaisempaa on nähdä rinteessä enää laskijoita ilman kypärää kuin kypärä päässä.

Lapset, kummityttö ja kaveri Sappeella

Iso auto on siinä mielessä kätevä,
että usein on omien lasten lisäksi laskettelureissuilla serkkuja ja kavereita mukana.

Välineitä kierrätämme mm. serkusten kesken,
sekä käytettyjen urheiluvälineiden kaupassa Tampereneen Pyörätaikureilla.

Myöskin laskettelurinteiden suksivuokraamoita kannattaa hyödyntää!
Mikäli kasvavat lapset käyvät muutaman kerran vuodessa rinteessä
eikä tuttujen kesken satu olemaan oikeaa kokoa lainattavana,
kannattaa välineet vuokrata.
Keväisin on monessa paikassa tyhjennysmyynnit,
niin että talven vuokrattavana olleet välineet myydään huollettuna erittäin edullisesti eteenpäin.
Suuri osa meidän välineistä vuosien varrella on ollut juuri näitä vuokraamoista keväällä ostettuja.
Samoin omat lajikokeiluni lumilautailu ja telemark oli juuri tuollaisilla halvoilla vanhoilla vuokravehkeillä,
mutta koska perus slalom on se omin juttu, lähtivät ne lopulta edelleen kiertoon.

mun ukkeli

Aikuisen ei kannatta suksia ihan summamutikassa hankkia,
koska sukset ovat viimevuosina kehittyneet huimasti,
ja eri tyyppisillä suksilla laskeminen on hyvinkin erilaista!

Me vuokrasimme miehen kanssa monia suksia ennen omiemme ostoa,
niin että varmasti tiesi mikä suksi toimii parhaiten omassa laskutyylissä.
Edelliset sukset palvelivat melkein 20 vuotta,
ja kyllä minä varmasti näillä uusillakin aika monta vuotta lasken.

Oma valinta oli Headin Absolut Joy rinnesukset,
jotka keulan rocker profiilin ansiosta kääntyy helposti joka kelillä
mutta ovat vakaat kovassakin vauhdissa.

Muikeana Ylläksen huipulla

Monessa laskettelukeskuksessa lastenrinteet ja mattohissit,
siis ne ensimmäisiin harjoittelukertoihin aivan riittävät mäet, ovat ilmaisia.

Niitä kannattaa hyödyntää,
ja ostaa liput vasta kun pysytään pystyssä ja huvittaa päästä jo kurvailemaan vähän pidemmästi.
Ja aika pian ainakin meidän pojille on tullut hinku päästä niihin hyppyreihin!

Mun poitsut Ylläksen hyppyreissä

Toki muitakin talvilajeja meillä harrastetaan,
mutta laskettelu on kyllä meille se mieluisin!

Viihdytkö sinä tai perheesi talvilajien parissa? Mitkä fiilikset laskettelusta?

Ylläs, lapsuuden ja nuoruuden maisema, nyt perheen kanssa nauttien

Kannattaa kurkata meidän blogisisarten talvipostauksia Kivemman blogin ja Oranssia blogin listauksien kautta,
sekä seurata #tervetuloatalvi ja #blogisisaret.
Edellisen postauksen, Viikonloppukokin vähän terveellisemmät kaurakeksit lähteävät täällä ainakin testaukseen,
ja veikkaampa että seuraavana vuorossa oleva Emilia Turkooseja Unelmia blogista
antaa kauneuteen ja hyvinvointiin liittyviä talvisia vinkkejä..

Perhe nousemassa hissillä Himoksella

Olethan käynyt jo osallistumassa arvontaan joka on käynnissä täällä Kotomolla,
sekä hödyntänyt mahtavat alennukset luontais- ja kauneushoitola Valkoiseen Oksaan?

Kummityttö ja muksut Ylläksen huipulla

Ei muuta ku eteen ja ylöspäin!
Ja jokainen omalla tyylillä alas!

Iloisia talvipäiviä toivotellen,
Taina

ps. rinnekuvat on kaikki kännykällä otettuja
koska oikeaa kameraa en viitsi rinteessä mukana rehata.
Toivottavasti maisemat ja fiilis korvaavat tällä kertaa laadun!

Pääsiäinen Ylläksellä

Vietimme pääsiäisen aikaan viikon Lapin lumoissa.
Jos on mahdollisuus Lapissa käydä, mielestäni auringossa kimmeltävät keväthanget ovat ruskan ohella Lapin parasta antia!
Keskuksissa riittää puuhaa ja tekemistä, mutta hiljainen ja rauhallinen luontokin ovat lähellä ja lumoavat kauneudellaan.

Toki ajamista piisaa Pirkanmaalta Ylläkselle, mutta onneksi on iPadit ja eväät..
Ja taukoja toki pidettiin tarpeen mukaan. Matkalla pysähdyttiin mm. Ihastelemaan Pyhäsalmen Vaskikellon kellokokoelmaa.

Itse olemme kokeneet että tuolla välillä on Oulussa sopiva yöpymispaikka, ei puudu liikaa takapuoli tai korvien väli.
Menomatkalla kävimme Oulun Edenissä uimassa, ja kauniin lumista oli vielä Oulunkin korkeudella.
Nappasin uinnin jälkeen vielä kuvan Nallikarilta.

Pysähdyimme myös Haaparannan karkkikaupassa, jättimäisessä Candy Worldissa shoppailemassa lomaherkkuja ja tuliaisia. 

Kaikkea kivaa ja hyvää sieltä kyllä löytää ja melko edullisestikin!

Itselläni meni loma vähän "pääsee köyhtymään muttei laitumaan" - meiningillä, 

namit, saunajuomat ja juustoleivät maistuivat, mutta loma on lomaa. 

Ja ensimmäisenä aamuna Ylläksellä piti tietenkin päästä heti mäkeen!

Pääsimme jälleen vanhempieni mökille Äkäslompoloon kyläilemään. Kustannuspuolen kannalta katraan kanssa matkailu helpottuu,
ja samalla eri sukupolvet saavat viettää aikaa ja lomailla yhdessä.

Tällä kertaa otimme mukaan myös kummityttömme, lasten serkun, koska neidit 13 v. ovat myös parhaat kaverukset.
Tytöistä oli seuraa toisilleen ja hisseissä oli tasaparit.

Mehän olemme laskettelijoita, ja onneksi lapset ovat innostuneet lajista myös.
6-vuotias pärjää jo rinteessä siinä missä muutkin, äitiä meinaa tosin välillä hirvittää hurjapään vauhdikas kurvailu!
Saman ikäisenä tosin olen itsekkin jo tunturia viilettänyt suksilla alas.
Ja isoveljen perässähän sitä mennään mihin vaan!

 

Niinä päivinä kun ostimme lipun laskettelimme aamusta iltaan. Toki välillä käytiin mökillä lounas- ja lepotauolla.
Sen verran rankkaa laskettelu on, että muutama lepopäiväkin pidettiin välissä.
Silloin käytiin pienillä hiihtoretkillä ja pulkkamäessä, grillailemassa kodassa makkaraa ja mm. tutustumassa luontokeskus Kellokkaaseen.
Nuorimmaisen monivuotinen haavekin toteutui ja hän pääsi ajamaan lasten moottorikelkkaa.
Se onnistuu Ylläksellä Konijänkän Kotieläinpihan radalla.

Vaikka paljon lasketeltiin aikaa jäi myös rentoiluun, niinkuin lomalla kuuluu.
Pihaan rakennettiin iso lumilinna jossa oli monta tunnelia. Mies saikin sitten olla illat kaivuu hommissa,
eikä lapsia toki keskenään voi sellaisessa antaa leikkiäkkään vaikke sortumisvaaraa koettu olevankaan.

Välillä viileteltiin potkukeilkoilla.

Iltaisin saunottiin pitkään, ja tietenkin pelattiin Afrikan Tähteä.

Pulkkamäki hommat maistuivat lapsille ja aikuisille.

Hiihto ei varsinaisesti ole meidän laji, mutta rennon lyhyet lenkit kauniissa maisemissa ja pullat päälle,
niin hauskaahan sekin on.

Meidän suhdekin saavutti pääsiäisenä täysi-ikäisyyden. 18 vuotta sitten pääsiäisenä tapasimme miehen kanssa Levillä.
Se oli sellainen nuoruuden rymyreissu se, vaikka paljon silloinkin lasketeltiin.
Siitä saakka on sukset kulkeneet samaan suuntaan.

Kävimme päivän laskettelemassa myös Levillä, mahtavat rinteet sielläkin, viihtyi lapset ja aikuiset iltaan saakka!
Mies ei tykkää kuvattavana olla, mutta tällaisen sentään hänestä nappasin.

 

Ja merkkipäivän kunniaksi lähdettiin yhtenä iltana kaksin kylälle hörppäämään minttukaakaot
(joillaisia muuten hörpättiin aika paljon enemmän Levin reissulla 18 v. sitten..).

Lappi ja Ylläs lumosivat jälleen! Viikko perheen kanssa ulkona liikkuen irrotti mukavasti arjesta,
nyt taas jaksan ruuhkavuosi mutseilla ja lapset tehdä viimeisen puserruksen koulussa ennen kesälomaa!

Paluumatkalla yövyimme siskon luona Oulussa, serkukset pääsivät vähän touhuamaan yhdessä ja hoitelemaan kilpikonnia.

Nyt sanotaan sitten heipat hangille ja toivotetaan kevät ja kesä tervetulleiksi!

Vaikka eihän tuosta Suomen kesästäkään koskaan tiedä..

Vanhempia postauksia lasten kanssa lomailusta Ylläkseltä löytyy mm. näistä, kesältä ja talvelta.

Sain muuten blogisiskoilta vähän vinkkejä blogin ulkoasun selkeyttämiseen,
huomasitko, jos, niin mitäs tykkäät?

Joko sinä olet kevätfiiliksissä?

Terkuin Taina

Kokemuksia Polar Loop 2 aktiivisuusrannekkeesta, sekä kuulumisia viikon varrelta

Tämän vuoden glögi- ja pipari-kausi on aloitettu

 Sain viime jouluna lahjaksi aktiivisuusrannekkeen,

kuten niin moni muukin suomalainen - taisi olla oikein hittituote jouluna 2015.

Ajattelin nyt kertoa kokemuksia tuosta härvelistä,

josko joku sellaista harkitsee vaikka tänä jouluna toivoa tahi ostaa.

Mukana muutama aiheeseen kuulumaton kuva viikon varrelta.

Ensinnäkin - onhan tuo Polar Loop 2 ihan hauska peli.

Olen ollut ikäni melko liikunnallinen

mutta nyt lähivuosina jämähtänyt turhan paljon toimistoon ja autoon istumaan,

ja liian usein sinne sohvanmutkaankin tai kotitöitä tekemään,

silloinkin kun tiedän että jaksaisin paremmin ja olo olisi parempi jos liikkuisin.

Ruuhkavuodet tekosyynä oman aktiivisuuden hiipumiseen.

Rannekkeen kanssa minua on aktivoinut se 

että yritän saada "päivän aktiivisuudet" ja 10 000 askelta päivässä täyteen.

Hyödyllistä on myös ollut, kun päätteen ääreen liian kauaksi aikaa jämähdettyään

alkaa tuo ranteessa täristä ja huomautella että "IT'S TIME TO MOVE".

Pari askelta, venytystä ja hypähdystä, ja taas virtaa veri aivoissakin.

(Toisaalta, pitkiä matkoja ajaessa tuo toiminto on rasittava. Yleensä on kiire töihin tai kotiin, eikä reissun päällä itsekseen viitsi pitää kuin ne pakolliset pissi-tauot ja silloin tuleekin ranneke nakattua käsilaukkuun kun alkaa moista huomautella.) 

13. hääpäivän ruusut

Päivän 10 000 askelta metsästäessä
ollaan muistettu työkaverin kanssa säännöllisesti käydä lounaslenkeillä,

eli syödään 10 minutissa eväät ja kävellään reipas 15 min kierros ulkona.

On tullut kyykkäiltyä Skype-palaveria kuunnellessa 

ja käveltyä ympäri toimistoa työpuhelua puhuessa.

On tullut tulostettua eri kerrokseen ja kipaistua portaan ylös ja alas.

Välillä olen jopa tepottanut kotona rappusissa illalla että tulee aktiivisuudet ja askeleet täyteen.

Toisaalta, olen yleensä kaikenlaista mittaamista, punnitsemista 

ja sääntöjen mukaan liikkumista ja syömistä vastaan.

Mielestäni olisi tärkeämpää oppia kuuntelemaan kehoaan,

minkälainen ruoka saa olon tuntumaan hyvältä,

minkälainen liike ja liikunnan määrä pitää olon hyvänä ja vireänä.

Ja muistaa, että riittävästä unesta ei kannata tinkiä.

Tällä viikolla saatiin ensilumet

Mikäänhän ei estä olemasta aktiivinen ilman rannekettakin.

Mutta minulle tämä on kyllä toiminut välillä hyvänä "potkuna persuuksiin".

Jos haluaisi että tulokset olisivat enemmän totuudenmukaisia 

pitäisi rannekkeen olla vähän kallimpaa mallia ja ottaa huomioon myös syke.

Välillä on turhauttanut, 

kun ranneke ottaa Zumban ja tanssin juoksuksi 

mutta Body Pumpin, kuntosalin ja joogan seisomiseksi tai korkentaan käveleskelyksi.

Hiihto ja uinti ovat tämän rannekken mukaan hyvää liikuntaa,

mutta pyöräily istumista ja laskettelu seisoskelua.

Ei siis pidä orjuuttaa itseään tällekkään laitteelle,

jos tietää liikkuneensa on ihan sama mitä illalla ruudussa seisoo. 

Välillä menee pitkiä aikoja etten käytä ranneketta.

Aina ei huvita, ja metalliosat ärsyttävän pidemmän päälle atopiaan taipuvaista ihoa.

Samasta syystä on unenlaatua mittaava toiminto jäänyt lähes käyttämättä.

Välillä innostun ottamaan rannekkeen käyttöön, 

ja silloin kyllä huomaan kerääväni askeleita vähän aktiivisemmin. 

Hauskaahan tietenkin on seurata noita lukemia sitten koneelta tai kännykän sovelluksesta.

Päivätasolla huomaa ettei arkena klo 8 - 16 välillä askeleita juuri kerry,
enemmänkin noita passiivisuusleimoja.

Viikkotasolla voi koittaa saada keskiarvon hyväksi.

 Tai vähintään kuukausitasolla..

Välillä kyllä työkaverin kanssa tuntuu että meidän rannekkeet antaa ihan erilaisia lukuja.

Samaan aikaan työnantajalta joululahjaksi saadut samanlaiset rannekkeet siis kyseessä.

Meillä kun on tietoihin syötetty aika tarkalleen sama paino ja pituus
(kyllä, olemme molemmat uljaat 155 cm pitkiä)

ei askelten määrässä pitäisi tulla suuria heittoja.

Niinpä me on vähän testailtu rannekkeita töissä siten,

että olen pitänyt molempien rannekkeita samassa kädessä

- tuloksen pitäisi siis olla aivan sama.

 

Vaan eihän se ihan sama näytä.

Pieni yhteenveto edellisistä:

Ero ei ollut niin suuri kuin oletimme,
sillä yhdessä lenkkeillessä omilla rannekkeilla erot ovat olleet todella suuria.
Huomasimme että askellustyylimme on erilainen,
Idan vähän naisellisempi pieni askel
näyttää mittarissa tehokkaammalta kuin meikäläisen harppominen.

 Eli muistetaan suhtautua näihin mittareihin sillalailla suuntaa-antavina

positiivista aktivoitumista edistävinä leluina,

ei aukotonta totuutta kertovina orjuuttavina tai toimintaa liikaa ohjaavina laitteina.

Pääasia liikunnassa on minulle se hyvä olo joka siitä tulee,

ei kehon muokkaaminen, kilpailu tai mitattaviin tuloksiin pääseminen.

Ja lasten myötä sitä kaikenlaista liikuntaa tulee kuin itsestään.

Kuten tänä viikonloppuna, kun työtuolille on kyllä jätetty majan kattoon aukko,

mutta kulku tietokoneelle kulkee tuollaisen hyllyn reiän läpi ryömien.

(juuri ja juuri mahduin, vähän kyllä jännitti jäänkö takapuolesta jumiin)

Tänä viikonloppuna saatiin nautiskella ensilumesta,

jota nuorimmaisen mielestä oli vallan riittävästi hiitokauden aloitukseen.

Itse taidan malttaa odottaa vielä vähän valkoisempaa maata,

mutta kyllä täällä jo kovasti odotetaan että päästään talvilajeista nautiskelemaan!

Koko perhe odottaa laskettelurinteiden aukeamista,

ja on tätä talvea jo muutenkin odotettu!

Kohta luistellaan, ihan muuten vaan..

Kolmattatoista hääpäivää juhlistettiin

hyvällä ruualla kotona perheen kesken,

sekä käymällä kaksin elokuvissa ja kävelyllä metsässä

äitini ollessa lapsenvahtina.
(Kävimme katsomassa jännitysdraaman Nainen junassa - voin suositella!)

Ja muistihan se mies taas ihanat ruusutkin tuoda.

Halloweenia vieteltiin ihan pienesti,
vähän koristeita ja herkutteluita.
Kynttilöitä toki poltettiin myös rakkaita muistellen pyhäinpäivänä.

Ensi viikolla lähteekin nuorin mummin kanssa Ouluun siskolleni serkkuilemaan,
ja minä suuntaan pidemmälle työreissulle.
Viikonloppuna isot pojat lähtee partioleirille
ja neidillä jatkuu Galaxin pienelokuvassa näyttelijähommat avustajan roolissa.
Ja sittenhän se onkin jo isänpäivä!
Puuhakas viikko siis taas luvassa!

 Onko sinulla kokemuksia aktiivisuus rannekkeista?

Ja oletko yhtä innoissaan talven alkamisesta?

Iloista marraskuista viikkoa!

Terkuin Taina