OT: Tyttäreni meinasi tikahtua nauruunsa kun näki nää kahvikupit ekaa kertaa. "Äiti jua kahvia kukkaruukusta, hoohoohoo!!!"
Eilen tuli illalla soffalla isännän kainalossa herkuteltua, kun katsottiin loistavaa sarjaa Game Of Thrones.
Aika vähän tulee kyllä telkkua katottua, mun "pahe" on
enempi tää koneella möllöttäminen. Mutta aina välillä on kiva olla joku
sarja digiboksilla jota voi katsoa yhdessä.
Ajattelin sitten tänä aamuna että josko sitä muutaman päivän oikein tarkkailisi syömisiään. Turhia naposteluja pois ja sitärataa. Että kesään mennessä jos karistelisi näitä viimeisiä raskauskiloja - parikymmentä on taas lähtenyt, pari jäljellä. Raskaus tekee musta aina valaan, no can do.
(malliksi tässä kuva reilu vuoden takaa, tätä pötsiä olisi vielä vähän jäljellä vaikka vauva jo täytti vuoden..)
Mutta sitten muistin että iltapäivästä tulee miehen siskot ja liuta muksuja kylään ja päätin lopettaa moiset laiharit heti aamupalaan. Imettävä äiti ja kaikkee, jos sitten keväämmällä! ;D
Ja on se niin kiva saada vieraita, juttuseuraa ja tupa täyteen tenavia - tarviihan ne hyvänen aika pullaa!
Ja sitten se taas iski. Kätevä emäntä- kohtaus. Joskus niistä seuraa ihan hyviä juttuja, toisinaan, kuten tänään, ei. Näppäränä tyttönä aloin soveltaa normaalia ruuneberin tortun ohjetta gluteenittomaksi, ilman siihenkään soveltuvia aineksia. Ja sitten vähen säveltelin, ja unohdin osan aineista, ja sit ... voi voi.
Lapset lohdutti, että älä äiti välitä, ei se ulkonäkö aina meinaa mitään, ja että äiti on maailman paras leipoja. Ja söivät niitä molemmat tänään 5 - kun en antanut enempää. Tosin ne oli aika pieniä torttuja. Ja ruunebereiksi ihan uskomattoman litteitä. Lähes keksejä. En osaa ihan päättää kumpi oli eksoottisempi, rakenne vai ulkonäkö. Vähän kävi sääliksi nuo suloiset violetit polka dots-muffarivuuat joita oon säästänyt ihan erikoistapausta varten.
Vaikka kyllähän tää oli, vähintään erikoinen tapaus.
Tein minä sitten ihan suunnilleen ohjeen mukaan päärynäpiirakkaakin, että tuli edes jotain normaalia pöytään (normaalia luonteisesti gluteenitonta ja maidotonta).
Ja lohdutukseksi vielä lapsille rusinaleivän iltapalalle.
Tuon violetin lasikulhon sain eilen äidiltä. Ihan muuten vaan. Oli löytänyt vitosella alesta ja miettinyt että sopisi meille. Äidit on niin parhautta! <3
Mukavaa viikon jatkoa kaikille,
Taina
tiistai 31. tammikuuta 2012
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Viikonlopun puuhia + Tunnustus
Miehen matkalta paluun kunniaksi me tehtiin sitä oikein urakalla.
Pitkään, hartaasti, koko päivä.
Välittä tietty hoidettiin lapsia ja syötiin, sit taas jatkettiin hommia.
Ja pakko se on sanoa että ihan kiva oli illalla kun koti oli KUNNOLLA SIIVOTTU.
Lattiat pesty, petivaatteet olleet päivän pihalla, jne.
Siivouspäivä teki ihan hyvää tälle huushollille!
No, pitihän se vähän leipoakin, lapset halusi taas rusinaleipää. :) Tässä on 3 dl tattarijauhoja, 2 dl riisjauhoja ja vettä, hiivaa, rusinoita, öljyä ja siirappia, reilusti. Ja melkeinhän tuo kertaistumalta meni. Ja myöskin kuvassa mun tän viikon investointi, Tarjotin ikeasta 2,75 €.
Ettei voi väittää etten IKINÄ ostelisi mitään sisustusjuttuja.
Mulla on ystävänpäivänä synttärit joten olen aina saanut aika paljon kortteja. Ihmisten tietty normaalia helpompi laittaa ja muistaa se synttäri-ystävänpäivä kortti, ja sit ittellä on tullut tavaksi lähetellä niitä reilusti kanssa. Lasten kanssa on jo aloitettu askartelut, ja niiden visiot ja toteutukset on taas ihania, joskun hyvin erilaisia joita äiti oli suunnitellut. Mutta luovuus kunniaan!
Ja mun A:nikin 1 vuotta ja 3 viikkoa on tehnyt ekat oikeat askartelunsa. Noilla geeli-liiduilla on pikkuisenkin helppo väritellä.
(itse tosin saa olla aika valppaana vieressä, kynää on tietty suussa ja huonekaluissa ja vaatteissa jnejne)
Aika tohkeissaan toinen oli, on se muka niin iso jo!
Sain hauskan tunnustuksen Pinkin tyohuoneen Marialta. Tunnustuksen ja haasteen ideana on kertoa suosikkiblogeistani joilla on alle 200 tilaajaa/kirjautunutta lukijaa. Tässäpä siis pieni lista ja samalla haastetta eteenpäin näihin blogeihin. :) Valitsin nyt ohjeen mukaan viisi blogia tähän mukaan, ja haastetta kerrakseen oli valita vain 5. Monessa muussakin vierailen viikottain, mutta nämä tuli nyt ekana mieleen:
1: http://villatolli.blogspot.com/
Eve oli aivan huippu tyyppi opiskelu aikana, ja ilokseni löydettyäni hänet Blogistaniasta voin todeta että sama hyvä meininki jatkuu.
2. http://villawallin-anne-mari.blogspot.com/
Miten voi 50 neliön kodista saada aina vaan ihania kuvia kun tuntuu että omasta 250 neliöstä ei tahdo löytää kuvattavaa?
3. http://ruususuu.blogspot.com/
Aina yhtä ihana, herkkiä kauniita kuvia, tekstejä ja tunnelmia.
4. http://kristalli-idea.blogspot.com/
Täällä pääsen fiilistelemään raksa aikaa, kuvat on kauniita ja tekstit hauskoja.
5. http://marru-matkanvarrelta.blogspot.com/
Marrun ihania juttuja ja kuvia.
Kohta tulee mies ja isot ipanat jujutsu-treeneistä ja A heräilee vaunuista aamu-uniltaan. Taidan mennä laittamaan lounaan, ja iltapäivällä olisi tarkoitus tehdä miehen kanssa vielä vähän sitä alakerrassa. Ainakin pestä lattia.
Leppoisaa sunnuntaita joka niemeen ja notkoon!
Taina
Pitkään, hartaasti, koko päivä.
Välittä tietty hoidettiin lapsia ja syötiin, sit taas jatkettiin hommia.
Ja pakko se on sanoa että ihan kiva oli illalla kun koti oli KUNNOLLA SIIVOTTU.
Lattiat pesty, petivaatteet olleet päivän pihalla, jne.
Siivouspäivä teki ihan hyvää tälle huushollille!
No, pitihän se vähän leipoakin, lapset halusi taas rusinaleipää. :) Tässä on 3 dl tattarijauhoja, 2 dl riisjauhoja ja vettä, hiivaa, rusinoita, öljyä ja siirappia, reilusti. Ja melkeinhän tuo kertaistumalta meni. Ja myöskin kuvassa mun tän viikon investointi, Tarjotin ikeasta 2,75 €.
Ettei voi väittää etten IKINÄ ostelisi mitään sisustusjuttuja.
Mulla on ystävänpäivänä synttärit joten olen aina saanut aika paljon kortteja. Ihmisten tietty normaalia helpompi laittaa ja muistaa se synttäri-ystävänpäivä kortti, ja sit ittellä on tullut tavaksi lähetellä niitä reilusti kanssa. Lasten kanssa on jo aloitettu askartelut, ja niiden visiot ja toteutukset on taas ihania, joskun hyvin erilaisia joita äiti oli suunnitellut. Mutta luovuus kunniaan!
Ja mun A:nikin 1 vuotta ja 3 viikkoa on tehnyt ekat oikeat askartelunsa. Noilla geeli-liiduilla on pikkuisenkin helppo väritellä.
(itse tosin saa olla aika valppaana vieressä, kynää on tietty suussa ja huonekaluissa ja vaatteissa jnejne)
Aika tohkeissaan toinen oli, on se muka niin iso jo!
Sain hauskan tunnustuksen Pinkin tyohuoneen Marialta. Tunnustuksen ja haasteen ideana on kertoa suosikkiblogeistani joilla on alle 200 tilaajaa/kirjautunutta lukijaa. Tässäpä siis pieni lista ja samalla haastetta eteenpäin näihin blogeihin. :) Valitsin nyt ohjeen mukaan viisi blogia tähän mukaan, ja haastetta kerrakseen oli valita vain 5. Monessa muussakin vierailen viikottain, mutta nämä tuli nyt ekana mieleen:
1: http://villatolli.blogspot.com/
Eve oli aivan huippu tyyppi opiskelu aikana, ja ilokseni löydettyäni hänet Blogistaniasta voin todeta että sama hyvä meininki jatkuu.
2. http://villawallin-anne-mari.blogspot.com/
Miten voi 50 neliön kodista saada aina vaan ihania kuvia kun tuntuu että omasta 250 neliöstä ei tahdo löytää kuvattavaa?
3. http://ruususuu.blogspot.com/
Aina yhtä ihana, herkkiä kauniita kuvia, tekstejä ja tunnelmia.
4. http://kristalli-idea.blogspot.com/
Täällä pääsen fiilistelemään raksa aikaa, kuvat on kauniita ja tekstit hauskoja.
5. http://marru-matkanvarrelta.blogspot.com/
Marrun ihania juttuja ja kuvia.
Kohta tulee mies ja isot ipanat jujutsu-treeneistä ja A heräilee vaunuista aamu-uniltaan. Taidan mennä laittamaan lounaan, ja iltapäivällä olisi tarkoitus tehdä miehen kanssa vielä vähän sitä alakerrassa. Ainakin pestä lattia.
Leppoisaa sunnuntaita joka niemeen ja notkoon!
Taina
perjantai 27. tammikuuta 2012
Notes to self + vaalit
Notes to self:
Älä koskaan, äläkä missään olosuhteissa anna pienen pyllerön ilmakylveskellä ilman vaippaa itsekseen huoneessa jossa on iso, järkyttävän painava villalankamatto.
Vaikka se pyllerö olisi juuri pissinyt pottaan, ja muka "turvallinen". Gagga on vaikea pestä noista ihanan pehmoisisa langoista pois. (ja luonnollisesti kylpyhuone on portaikon ja ovien ja mutkien takana. tietenkin.)
Politiikkaa.
Olenko mä tullut siihen ikään? Siis sellaiseen, että mun tuttavapiiri puhuu politiikasta. Vai onko ajat jotenkin muuttuneet? Huomasin tän jo eduskuntavaalien aikaan, kun oli nää persuilijat ja niiden vastustajat, ja nyt tuntuu tää toisen kierroksen vastakkainasettelu herättävän ihmissä ihan aitoa tunteen paloa.
Se on hienoa että ihmiset puhuu ja postailee esim Facebookissa vaihteeksi ihan asiaa, ja että yleensä ollaan kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista.
Silti itse koen jotenkin kiusallisiksi tilanteet joissa joku rupeaa ihan random-seurassa kovin kärkkäästi puhumaan politiikasta, rahasta, seksistä, uskonnosta, näistä yleisesti Suomessa vaietuista aiheista (sujuvasti tässä rinnastaen sekä yhteiskunnalliset että henkilökohtaiset aiheet). Sellainen pahemman sorttinen paasaaminen saattaa helposti kääntyä jopa itseään vastaan. Kyse on hiuksen hienosta hyvän maun rajasta (jota itse yleensä venyttelen ja paukuttelen mennen tullen) ja mukavuusalueella pysyttelystä. Mutta tiedostan kyllä, että tämä on vain mun oma ongelmani.
Blogit on sieluttomia jos niissä ei kirjoittajan persoonaa ja mielipidettä ole mistään asiasta, ja Facebookissa voi toki jättää aina lukematta linkit jotka ei nappaa. Kuten voi jättää nämäkin, mutta laitan silti:
hauska kirjoitus vaaleista
napakkaa keskustelua vaaleista
Tyydyn toteamaan kuten Jutta Urpilainen: ”toivon, että jokainen käy äänestämässä”.
Tänään osui kameraan, pienen vieraan korut olivat unohtuneet eteisen lipastolle kuin kuuluisivat siihen:
Ja tässä se söpöliini saunatonttu perus puuhissaan - jotain jekkua kun silmä vaan välttää:
Tässä olen ihan hämmentyneellä mielellä - mies on jo lentokoneessa palaamassa työmatkalta eikä kukaan ole vieläkään sairastunut! (no, vielä joku ehtisi edes yrjötä)
Kiitos kivoista kommenteista edelliseen postaukseen! Ja muistakaas käydä osallistumassa tuohon arvontaan! Oikein ihanata talvi-viikonloppua kaikille!
Terkuin Taina
Älä koskaan, äläkä missään olosuhteissa anna pienen pyllerön ilmakylveskellä ilman vaippaa itsekseen huoneessa jossa on iso, järkyttävän painava villalankamatto.
Vaikka se pyllerö olisi juuri pissinyt pottaan, ja muka "turvallinen". Gagga on vaikea pestä noista ihanan pehmoisisa langoista pois. (ja luonnollisesti kylpyhuone on portaikon ja ovien ja mutkien takana. tietenkin.)
Politiikkaa.
Olenko mä tullut siihen ikään? Siis sellaiseen, että mun tuttavapiiri puhuu politiikasta. Vai onko ajat jotenkin muuttuneet? Huomasin tän jo eduskuntavaalien aikaan, kun oli nää persuilijat ja niiden vastustajat, ja nyt tuntuu tää toisen kierroksen vastakkainasettelu herättävän ihmissä ihan aitoa tunteen paloa.
Se on hienoa että ihmiset puhuu ja postailee esim Facebookissa vaihteeksi ihan asiaa, ja että yleensä ollaan kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista.
Silti itse koen jotenkin kiusallisiksi tilanteet joissa joku rupeaa ihan random-seurassa kovin kärkkäästi puhumaan politiikasta, rahasta, seksistä, uskonnosta, näistä yleisesti Suomessa vaietuista aiheista (sujuvasti tässä rinnastaen sekä yhteiskunnalliset että henkilökohtaiset aiheet). Sellainen pahemman sorttinen paasaaminen saattaa helposti kääntyä jopa itseään vastaan. Kyse on hiuksen hienosta hyvän maun rajasta (jota itse yleensä venyttelen ja paukuttelen mennen tullen) ja mukavuusalueella pysyttelystä. Mutta tiedostan kyllä, että tämä on vain mun oma ongelmani.
Blogit on sieluttomia jos niissä ei kirjoittajan persoonaa ja mielipidettä ole mistään asiasta, ja Facebookissa voi toki jättää aina lukematta linkit jotka ei nappaa. Kuten voi jättää nämäkin, mutta laitan silti:
hauska kirjoitus vaaleista
napakkaa keskustelua vaaleista
Tyydyn toteamaan kuten Jutta Urpilainen: ”toivon, että jokainen käy äänestämässä”.
Tänään osui kameraan, pienen vieraan korut olivat unohtuneet eteisen lipastolle kuin kuuluisivat siihen:
Ja tässä se söpöliini saunatonttu perus puuhissaan - jotain jekkua kun silmä vaan välttää:
Tässä olen ihan hämmentyneellä mielellä - mies on jo lentokoneessa palaamassa työmatkalta eikä kukaan ole vieläkään sairastunut! (no, vielä joku ehtisi edes yrjötä)
Kiitos kivoista kommenteista edelliseen postaukseen! Ja muistakaas käydä osallistumassa tuohon arvontaan! Oikein ihanata talvi-viikonloppua kaikille!
Terkuin Taina
torstai 26. tammikuuta 2012
Meirän kylppäri olis ny lehressä
Pakkohan tätä nyt on hehkutta. Meidän kylppäri-osasto on uudessa Talo&Koti-lehdessä. Oon itse tyytyväinen tähän juttuun, kaikki näyttää niin fiinille kun on ammattilainen kuvannut. ;) Lapset oli ihan tohkeissaan näistä kuvauksista, mukava että nekin kuvat on päässeet sitten lehteen saakka.
No onhan se ny aika söpö vaikka itte sanon! |
Oli mielenkiintoista nähdä kuinka tarkkaa hommaa se oikeasti hyvien kuvien ottaminen on. Ei oo ihan samaa kun nää mun blogi-räpsyt! :) Ja aivan mahtavia tyyppejä, kuin olisi ollut kavereita kylässä. Hieno kokemus kaikkiaan, kun nyt näitä sisustelu hommia, lehtiä, blogeja ja muuta harrastaa niin olihan se kiva nähdä miten tuollainen juttu syntyy. Lasten mielestä parasta tosin oli se kun Jari (valokuvaaja) tuli niiden kanssa trampalle hyppimään!
Kylppäriosaston suunnittelussa auttoi mun kamu Lilli http://www.lillilaine.com/, jonka kautta myös esim. nuo lehdessä näkyvät peili ja tapetti on tilattu.
Näyttäisipä meillä oikeesti aina siltä kuin näissä lehtijutuissa, puhdasta, lapset on hyvällä tuulella, ei lelu-,pyykki ym röykkiöitä missään.... No, tulipa motivaatiota taas siivotakkin, meillähän voi näyttää ihan kivalle jos vähän panostais vaiheeksi! ;D
Mukavaa viikon jatkoa,
Taina
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Arvonta!
ÄN-YY-TEE-NYT!
Arvonta kestää 12.2.2012 asti ja osallistua voit kommentoimalla tätä postausta.
Arvonnan säännöt ovat perinteiset:
kommentti = 1 arpa (anonyymi: muista s-posti os.)
kommentti + lukijaksi liittyminen / lukija ennestään = 2 arpaa
kommentti + lukijaksi liittyminen / lukija ennestään + linkitys =
3 arpaa
Kommenteissa kuulisin mielellään risuja, ruusuja, postaus toiveita.. Mitä tykkäät käydä täällä lukemassa, mitä toivoisit lisää, mikä saa palaamaan. Mielelläni kuulen teidän kommentteja koska tälle "päiväkirja-tyyppiselle hölinälle" oon valinnut muodoksi julkisen blogin. Ilman teitä lukijoita tää blogin pitäminen olisi aikas tylsää puuhaa!
Jos kommentoit anonyyminä laita mukaan sähköpostiosoite.
Kirjoita kommenttiin monellako arvalla olet mukana.
Omaan blogiisi voit linkittää kilpailu oheisella kuvalla:
Sain mahtavan tilaisuuden: järjestää Kotomolla Ramsign-kyltti arvonta! Aivan huippua, olen noita ihastellut jo pitkään, ja nyt saan arpoa sellaisen jollekkin teistä lukijoista!
Voittaja saa valita firman sivuilta 1-5 numeroisen talonnumerokyltin (no voi niillä muutakin numeroida jos ei vaikka oo taloa). Väri ja
malli vaihtoehtoja on vaikka kuinka, niitä kannattaa käydä
tsekkailemassa täällä:
http://www.emalikyltit.com/
http://www.emalikyltit.com/
Arvonta kestää 12.2.2012 asti ja osallistua voit kommentoimalla tätä postausta.
Arvonnan säännöt ovat perinteiset:
kommentti = 1 arpa (anonyymi: muista s-posti os.)
kommentti + lukijaksi liittyminen / lukija ennestään = 2 arpaa
kommentti + lukijaksi liittyminen / lukija ennestään + linkitys =
3 arpaa
Kommenteissa kuulisin mielellään risuja, ruusuja, postaus toiveita.. Mitä tykkäät käydä täällä lukemassa, mitä toivoisit lisää, mikä saa palaamaan. Mielelläni kuulen teidän kommentteja koska tälle "päiväkirja-tyyppiselle hölinälle" oon valinnut muodoksi julkisen blogin. Ilman teitä lukijoita tää blogin pitäminen olisi aikas tylsää puuhaa!
Jos kommentoit anonyyminä laita mukaan sähköpostiosoite.
Kirjoita kommenttiin monellako arvalla olet mukana.
Omaan blogiisi voit linkittää kilpailu oheisella kuvalla:
Arvonta onnea kaikille tasapuolisesti!
Taina
maanantai 23. tammikuuta 2012
Hyvät oli bileet
Synttärit on vietetty ja mukavat oli kemut. Neiti päivänsankari oli tyytyväinen ja vieraat näytti viihtyvän. Tässä muutama tunnelmapala.
Tällä viikolla onkin tulossa useampia mamma-kahvi-kavereita kylään, kun on tota tarjottavaakin. Mies kyllä oli sitä mieltä että kakku ei tule jäämään ongelmaksi vaikka sitä ei kaikille vieraille syöttäisikään....
Mutta kun äitillä käy kavereita ja lapsilla käy kavereita (niillä aivan jatkuvana virtana) niin onhan se mukavaa että on joskus jotain "tavallista" kaffe-pöytään.
Alkaa olla sellanen kunnon muumitalo meininki taas - parhautta!
Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen leivoin "oikean" kakun (molempiin juhliin oman), vehnäjauhosta, munista ja kermasta. Kakkukuva-vohvelit ostin ihan valmiina, helppo ratkaisu!
Kyllä se vielä onnistui, vaikka tuo allergia-leivonnais rintama alkaa olla aikas paljon tutumpi. Tytöltä on kuitenkin allergiat väistyneet nyt kouluikään mennessä jotan sai ihan normi-kakun. Toivottavasti poikien kanssa mennään samaa linjaa.
Juomana oli limu-mehu-booli, jossa oli mansikka-jääkranssi. Osoittautui ihan hitiksi!(tosin pyysi yksi vieras vettä, ja toinen maitoa. mutta noin keskimäärin tykätty juoma).
Tavallinen viikko tulossa, mies tosin lähtee työmatkalle loppuviikosta joten tuota -kuka lapsi mihin aikaan missä luovutetaan ja mitkä varusteet mukana- suoritettavaa on jonkun verran. Kun nyt on luistelua, hiihtoa, ja muuta mukavaa ulko-puuhaa koulussa ja kerhossa.
Ja tulee sitten itellekkin hyvät hyötyliikunnat lumitöiden merkeissä!
On tää kotona muksujen kanssa oleminen vaan mukavata. Niitten jutut on niin hauskoja, kyllä oli taas tänä aamuna pokassa pitelemistä:
"miks radiossa tulee aina uutisia, miks ei vois tulla välillä vanhiksia? Että kerrottais vaan niinku vanhoja asioita?" pohti 5 v ja annosteli puuroonsa noin desin voisilmän. Ja söi puuron tyytyväisenä.
Huoleton kiireetön onnellinen lapsuus. Sen jos pystyy tarjoamaan niin aika hyvin on pullat uunissa.
No on tällä viikolla jännäriäkin... muutaman päivän päästä meidän kotia, yhtä pientä osaa, näkyy yhdessä sisustuslehdessä! kyllä mua ny jänskättää. Käyn heti kertomassa kun saan, eli kun lehti ilmestyy!
Ja arvonta-asioihin palaan kun ehdin hankkia jotain järkevää. Tänään jäi laina-autosta (äidiltäni, koska väkisin tarvitaan välillä kahta mutta myytiin toinen kummiskin pois kun jäin hoitovapaalle) kuskin kahva käteen, vähentää hieman halukkuutta ylimääräiseen liikehdintään kun pitää repsikan paikan kautta sulloutua ratin taa..
Mukavaa rentoa viikkoa Toivottelee Taina
lauantai 21. tammikuuta 2012
Synttäreiden valmistelua ja arvontoja
Tässä käyn mainostamaan muutamaa Facebookki arvontaa. Eka olisi Studio Karlingin Tykätyin Lapsi-kilpailu, (toivottavasti tarkoittavat vain tykätyintä lapsi-KUVAA), siellä mieluiten kuva 53 / 78.
Käykääs tykkään meidän A-makkaran kuvasta! :)
Tuolla on kyllä tosi ihania lapsikuvia muitakin, mutta olisihan se kiva saada tuo palkintona oleva taulu.
(en osaa näköjään tehdä toimivaa linkkiä...)
https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10150546699394725&set=a.10150546695369725.398967.3129
44324724&type=1&theater
Toisena laitoin eilen (pyynnöstä) mun kaverin Liikunta- ja tanssistudion Fiilis Fitnesin FB-sivuille 10 x kortin arvonnan pystyyn. Kaveri kun ei oo kiinnostunut näistä tietokone jutuista, ja mä tuolla FB:ssä notkun jonkun verran... ;) Jos ootte Tampereen suunnalta kannattaa käydä voittamassa ittelleen kymppi kerran kortti. Ja tuolla Fiiliksen sivuilla on muuten kuvia myös meikäläisestä (kuosissa ENNEN tätä viimeisintä ipanaa, nyt on olotila vielä hieman, hmm pehmoisempi) ;). Kun nyt on se tyyppi jonka pitää olla nokkansa työntämässä joka paikkaan. Mutta korttia voi tavoitella täällä:
https://www.facebook.com/pages/Fiilis-Fitness/107661862598929
Ja nyt on Kotomolla huimat 60 lukijaa täynnä, joten eiköhän munkin olisi jo aika laittaa arvonta pystyyn! Yllättävän moni jaksaa käydä näitä mun räpsyjä kurkkimassa ja jorinoita ja aivopieruja lueskelemassa. On se niin huippista että olette jonkun palkinnon ansainneet! Palaan siihen tässä lähiaikoina.
Huomenna on E:lla kahdet synttärikutsut. Luokkakavereille yhdet ja naapureille ja muille kamuille toiset. Mun mielestä on reilua että kaverit joiden synttäreillä on itse käyty kutsutaan, ja että toisaalta vieraita on kerralla vain sen verran että kaikkien kanssa ehtii jutella ja leikkiä, että kaikki mahtuu yhtaikaa pöytään. Siksi siis kaksi kattausta. Yritin ehdotella askartelusynttäreitä, naamiaisia tai jotain muuta teemaa, mutta E kieltäytyi tiukasti ja on halunnut itse suunnitella ohjelmat. Perinteistä aarteen etsintää, tanssileikkejä ja sellaista.
Varmasti hauskaa tulossa!
Askartelu-, leivonta- ja siivouspäivää on siis vietelty tänään.
Paketoitiin pienet lahjat aarteen etsintään, askarreltiin paikkakortit pöytään ja koriste viiri pöydän yläpuolelle.
Hello Kitty kakkujakin on leivottu. On ollu tosi mukava puuhastella Emman kanssa "tyttöjen juttuja" vähän keskenäänkin.
Mies on vielä töissä ja isot lapset kavereiden kanssa lumileikeissä. Tarvinnee käydä "jahtaamassa" ne sisälle iltapuuhiin pikkuhiljaa.
Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Terkuin Taina
torstai 19. tammikuuta 2012
Ruokaa ruokaa enemmän ruokaa
Mun kotiäiti-meininkiin kuuluu aika paljon ruuanlaittoa. Maidotonta, luontaisesti gluteenitonta jne jne. 5 ruokaa päivässä. Mulle on tärkeää ravitsemukselliset asiat, haluan että meillä pääasiassa syödään hyvää puhdasta ravintoa. Ja hyvää pitää tietysti olla! Aika paljon tulee siis vietettyä aikaa keittiössä... Napsaisin siis muutaman kuvan näistäkin touhuista.
Tällä hetkellä isin ja äidin suosikki meillä on "tex mex kanat". Eli kananfileet pyöritellään ensin kananmunassa, sitten taco-mauste - korppujauho (moilasella on valmista gluteenitonta) seoksessa (50/50) ja sit paistellaan oikein reilussa rasvassa. Guacamole tuoreesta avokadosta, salsa tuoreesta tomaatista, täysjyväriisit. Nam.
Sen sijaan lasten kyky riemastua lihapullista ja makaroonista, joka kerta, on jotain käsittämätönä. Täysjyväriisipasta maistuu kaikille, samoin kaali-ananas raaste. Pienimmälle ei vielä käy nauta-pullat, eli teen Aatun lihapullat yleensä karitsan tai poron jauhelista (allergiaperheen ihanuuksia, ei parane ruokakaupan kuitteja katsella..) ja keitän kypsäksi niin että ovat riittävän pehmeitä 2 hampaan ruokailuun. (no niistä nyt sitten ei ole kuvaa).
Iltapala jonka pyrin syömään joka ilta on joku "mössö", joita niin trendikkäästi nykyään smoothieiksi kutsutaan. Eli soijajogurttia, pakastemarjoja, hedelmää, samaan syssyyn eli sössöön kun heittää kaikki maca-jauheet, ruisleseet ja muut niin jo riittää mammassa potkua. Ja päälle kurpitsan ja auringonkukan siemeniä, ne on niin hyviä!
Mutta ehdoton iltapalojen ykkönen, ei usein, mutta ah, sitäkin nautinnollisemmin: mama de brutal! Lasi hyvää viiniä, ja ei mitään suklaita tai muita höpötyksiä, vaan ehtaa lenkkimakkaraa, kylmänä tietenkin. Kalkkuna UkkoPekka on tähän paras. Ja kyllä, se on ihan naisellinen iltapala jos sen kattaa kauniisti kukkalautaselle! ;)
Oikein ihanaa viikon jatkoa kaikille, nauttikaa hyvistä mauista, ruuista joista tulee hyvä olo ja hyvä mieli!
Terkuin Taina
maanantai 16. tammikuuta 2012
Toisen romut on toisen aarteet
Toisen romut on toisen aarteet - ja meillä ne sattuu vielä samaan perheeseen!
Haalin äitini varastoista taas eilen muutaman ihanan aarteen kotiin. Mulla ei oo aikoja eikä rahoja kierrellä kaupoissa tai kirppareilla (tai ehkä olen vaan niin laiska ja pihi ja tykkään chillailla lasten kanssa kotona) mutta jotain pientä kivaa uutta on aina mukava saada kotia piristämään. Onneksi äidin, siskojen ja ystävien kanssa "kierrätys" toimii. Piti tänään järjestää vähän hyllyjä uudelleen että nämä mun uudet aarteeni sujahtaa kotiin kuin huomaamatta, koska meillä asuu myös tyyppi jonka mielestä kaikkea toisten vanhaa romua ei tarvisi haalia kun kaapit on jo täynnä. No, yhtä kaikki, jos ei tähän puuhasteluun rahaa menee niin sallittakoon äidin huvitukset! (Annan itse itselleni luvan, hyvin sujuvasti.) Normaalisti tuossa lautastelineessä on esillä myös miehen ja minun lapsuuden lautaset ja muitakin muistoja, mutta nyt vaihdoin tällaista sini-turkoosimpaa meininkiä vaihteluksi, kierrätin tavaraa kaapeista (ja äidin kaapeista).
Ajattelin myös kertoilla nyt teille näistä mun aarteeni, koska ketään ei ole juuri lähipäivinä tulossa kahvillekkaan että saisin romujani esitellä!
1. Siskoni miehen isovanhemmat jättivät jälkeensä Ruotsin lapissa mökin. Sisko "pelasti" sieltä monia söpöjä astioita, kuten tämän kannun.
2. Äitini osti vuonna 1964 nuorena vaimona ihanan turkoosin setin Stocmannilta yhteiseen kotiin, rakastui tähän niin kovin että päätti "sijoittaa" tarkoista markoista näihin turkooseihin unelmiin. Kannu, sen takana kulho ja lautastelineen päällä juomalasit, eivät ole ikinä olleet äidillä "arki-käytössä". Äiti antoi ne nyt vaihteeksi meille kun sopivat kodin väreihin.
3. Tämä järjettömän painava lasimaljakko on kaiketi myös arvokas. Summista viis, minulle se on ennenkaikkea tunne-arvokas. Rakas Anna-mummini, äidinäiti, antoi sen minulle lahjaksi joskus nuoruusvuosinani, kuten muutaman muunkin esineen joiden halusi päätyvän juuri minulle.
4. Isäni lapsettomaksi jäänyt täti alkaa olla todella huonossa kunnossa ja tyhjäilee pikkuhiljaa varastojaan. On myös kovin haikeaa hänelle, toivoisi rakkaille esineilleen uusia käyttäjiä kaatopaikan sijaan. Tämä super suloinen emalikattila on tältä iso-tädiltä, ja ihan uusi tulokas meillä. Eihän se tuossa induktioliedellä toimi, mutta ainahan noin komeassa astiassa voi vaikka säilyttää jotain!
5.Viinikarahvi on isäni Arvo-enon peruja. Korkki on eriparia, mutta mielestäni on kaunis esine kaikessa herkkyydessään. (takana vanha kolhuinen Arabia-kulho)
6. Tämä turkoosi Arabian maljakko on isäni lapsuuden kodista. Bertta-mummi tapasi pitää tässä aina neilikoita.
7. Tämä ei ole mitään antiikkia tahi muuta arvokasta, mutta mielestäni söpöinen kukka-purnukka jossa mummilla oli aina suklaakonvehteja, niitä raidallisessa kimaltavassa kääreessä olevia marmeladeja.
8. Lasit on samaa sarjaa 2. kannun kanssa.
9. Vanha sinikukallinen Arabia on siskoltani.
10. Nimikoitu Mikki-lautanen on isäni lapsuudesta.
11. Sinipallollinen lautanen on samaa sarjaa kannun nro 1 kanssa.
12. Pentikin sydän-vati on lahja perheeltä joka muutti edelliseen kotiimme, ja on toiminut jo mm. Aatu kastepöydällä kynttilän alusena.
13. Äitini lapsuudenkodissa oli tämä ruusu-astiasto.
14. Tästä paripuolesta 70-luvun Arabian lautaselta söin pikkutyttönä kesämökillä.
Minulle paljon rahallista arvoa tärkeämää on tunne ja tarina, esineen "henki". En tarvitse trendijuttuja, en halua samoja tavaroita jotka löytyy joka lehdestä ja blogista vaikka ne muilla kuinka ihanalta näyttäisivät, minulle minkään omistaminen ei ole itseisarvo sinänsä. Astia joka on ollut jollekkin rakas ja jatkaa "arvoistaan" elämää nyt meillä tuntuu hyvältä. Toisaalta, joku täysin tusinatavara vaikka ikeasta voi muodostua meille tärkeäksi ja rakkaaksi.
Tämmöisiä uudistuksia keittiössä. Ja kuten liitutaulu paljastaa, esikoisemme täyttää tänään 8-vuotta - mihin tämä aika oikein ryntäilee?
Aloimme vuoden alussa täyttää 10-vuoden kalenteria. Joka päivästä joku sana, mitä on tehty tai muuta tärkeää. Ja mietin - kalenterin viimeisenä vuonna E täyttää 18, on siis jo aikuinen. huimaa. Ja kuinka äkkiä se lopulta tuleekaan! Kun osaisi nauttia jokaisesta hetkestä sellaisenaan, epätäydellisestäkin elämästä, ja muistaa että elämää on juuri tämä matka, ei se määränpää. (No, tulipas nyt heittäydyttyä sentimentaaliseksi.) Viikonloppuna kaksi kattausta lastenkutsuja, hei hulinaa!
Ja lopuistakin kukista tein palikoita. Ei ne täydellisiä ole mutta itte kun tekee niin saa just mitä sattuu tuleen. Mukava rivistö parvekkeen kaiteella, näkyy kun istuu keittiön pöydän ääressä.
Mukavaa rentoa viikkoa kaikille, nautitaan lumesta ja kunnon talvesta!
Terkuin Taina
Haalin äitini varastoista taas eilen muutaman ihanan aarteen kotiin. Mulla ei oo aikoja eikä rahoja kierrellä kaupoissa tai kirppareilla (tai ehkä olen vaan niin laiska ja pihi ja tykkään chillailla lasten kanssa kotona) mutta jotain pientä kivaa uutta on aina mukava saada kotia piristämään. Onneksi äidin, siskojen ja ystävien kanssa "kierrätys" toimii. Piti tänään järjestää vähän hyllyjä uudelleen että nämä mun uudet aarteeni sujahtaa kotiin kuin huomaamatta, koska meillä asuu myös tyyppi jonka mielestä kaikkea toisten vanhaa romua ei tarvisi haalia kun kaapit on jo täynnä. No, yhtä kaikki, jos ei tähän puuhasteluun rahaa menee niin sallittakoon äidin huvitukset! (Annan itse itselleni luvan, hyvin sujuvasti.) Normaalisti tuossa lautastelineessä on esillä myös miehen ja minun lapsuuden lautaset ja muitakin muistoja, mutta nyt vaihdoin tällaista sini-turkoosimpaa meininkiä vaihteluksi, kierrätin tavaraa kaapeista (ja äidin kaapeista).
Ajattelin myös kertoilla nyt teille näistä mun aarteeni, koska ketään ei ole juuri lähipäivinä tulossa kahvillekkaan että saisin romujani esitellä!
1. Siskoni miehen isovanhemmat jättivät jälkeensä Ruotsin lapissa mökin. Sisko "pelasti" sieltä monia söpöjä astioita, kuten tämän kannun.
2. Äitini osti vuonna 1964 nuorena vaimona ihanan turkoosin setin Stocmannilta yhteiseen kotiin, rakastui tähän niin kovin että päätti "sijoittaa" tarkoista markoista näihin turkooseihin unelmiin. Kannu, sen takana kulho ja lautastelineen päällä juomalasit, eivät ole ikinä olleet äidillä "arki-käytössä". Äiti antoi ne nyt vaihteeksi meille kun sopivat kodin väreihin.
3. Tämä järjettömän painava lasimaljakko on kaiketi myös arvokas. Summista viis, minulle se on ennenkaikkea tunne-arvokas. Rakas Anna-mummini, äidinäiti, antoi sen minulle lahjaksi joskus nuoruusvuosinani, kuten muutaman muunkin esineen joiden halusi päätyvän juuri minulle.
4. Isäni lapsettomaksi jäänyt täti alkaa olla todella huonossa kunnossa ja tyhjäilee pikkuhiljaa varastojaan. On myös kovin haikeaa hänelle, toivoisi rakkaille esineilleen uusia käyttäjiä kaatopaikan sijaan. Tämä super suloinen emalikattila on tältä iso-tädiltä, ja ihan uusi tulokas meillä. Eihän se tuossa induktioliedellä toimi, mutta ainahan noin komeassa astiassa voi vaikka säilyttää jotain!
5.Viinikarahvi on isäni Arvo-enon peruja. Korkki on eriparia, mutta mielestäni on kaunis esine kaikessa herkkyydessään. (takana vanha kolhuinen Arabia-kulho)
6. Tämä turkoosi Arabian maljakko on isäni lapsuuden kodista. Bertta-mummi tapasi pitää tässä aina neilikoita.
7. Tämä ei ole mitään antiikkia tahi muuta arvokasta, mutta mielestäni söpöinen kukka-purnukka jossa mummilla oli aina suklaakonvehteja, niitä raidallisessa kimaltavassa kääreessä olevia marmeladeja.
8. Lasit on samaa sarjaa 2. kannun kanssa.
9. Vanha sinikukallinen Arabia on siskoltani.
10. Nimikoitu Mikki-lautanen on isäni lapsuudesta.
11. Sinipallollinen lautanen on samaa sarjaa kannun nro 1 kanssa.
12. Pentikin sydän-vati on lahja perheeltä joka muutti edelliseen kotiimme, ja on toiminut jo mm. Aatu kastepöydällä kynttilän alusena.
13. Äitini lapsuudenkodissa oli tämä ruusu-astiasto.
14. Tästä paripuolesta 70-luvun Arabian lautaselta söin pikkutyttönä kesämökillä.
Minulle paljon rahallista arvoa tärkeämää on tunne ja tarina, esineen "henki". En tarvitse trendijuttuja, en halua samoja tavaroita jotka löytyy joka lehdestä ja blogista vaikka ne muilla kuinka ihanalta näyttäisivät, minulle minkään omistaminen ei ole itseisarvo sinänsä. Astia joka on ollut jollekkin rakas ja jatkaa "arvoistaan" elämää nyt meillä tuntuu hyvältä. Toisaalta, joku täysin tusinatavara vaikka ikeasta voi muodostua meille tärkeäksi ja rakkaaksi.
Tämmöisiä uudistuksia keittiössä. Ja kuten liitutaulu paljastaa, esikoisemme täyttää tänään 8-vuotta - mihin tämä aika oikein ryntäilee?
Aloimme vuoden alussa täyttää 10-vuoden kalenteria. Joka päivästä joku sana, mitä on tehty tai muuta tärkeää. Ja mietin - kalenterin viimeisenä vuonna E täyttää 18, on siis jo aikuinen. huimaa. Ja kuinka äkkiä se lopulta tuleekaan! Kun osaisi nauttia jokaisesta hetkestä sellaisenaan, epätäydellisestäkin elämästä, ja muistaa että elämää on juuri tämä matka, ei se määränpää. (No, tulipas nyt heittäydyttyä sentimentaaliseksi.) Viikonloppuna kaksi kattausta lastenkutsuja, hei hulinaa!
Ja lopuistakin kukista tein palikoita. Ei ne täydellisiä ole mutta itte kun tekee niin saa just mitä sattuu tuleen. Mukava rivistö parvekkeen kaiteella, näkyy kun istuu keittiön pöydän ääressä.
Mukavaa rentoa viikkoa kaikille, nautitaan lumesta ja kunnon talvesta!
Terkuin Taina
perjantai 13. tammikuuta 2012
Viikonloppua päin
Äkkiä se on tämäkin viikko mennyt! Väsymys meinaa painaa, ja piristykseksi tyrkkäsin vessaan lasten Turkin-tuliaisiksi saamat hedelmä saippuat.
Tykkään myös pitää hedelmiä keittiössä aina esillä ja tarjolla, josko vähentäisi vähän tuota omaa pullan puputusta... ja onhan ne nättejäkin!
Yöt ovat olleet aika levottomia, ja pienimmällä kaikki tää sairaala-ym touhuilu ovat aiheuttaneet sen että omassa sängyssä ei juuri viihdytä. Yöllä pitää vähän väliä tarkastaa että ÄITI on vieressä. Me tykätään kyllä nukkua lasten kanssa yhdessä, sikäli ei ongelmaa, tuo viimeisin tekele vaan on aivan mahdoton unissaan myllääjä.
Koska pelkään että tuo kieppuja kajahtaa sieltä sängystä alas vaikka meidän välissä nukkuukin, olen tuunaillut tällaisia unipusseja, "pakkopukuja", yhdistelemällä vanhoja potkuhousuja (pieniä, puhkikontattuja) vanhoihin paripuoliin tyynyliinoihin. Rauhoittaa vähän menoa yöllä, ja on sopivan yksikertaista ommeltavaa meikäläisen taidoille.
Yhtenä yönä tällä viikolla yksi lapsi oli vatsataudissa. Opin että vatsatauti VOI tulla vaikka mies ei ole työmatkalla, ja toisaalta että ei se välttämättä tartu koko perheeseen. Mikä lie pöpö.
Sänky sitten vaati kunnollisia pesu-toimenpiteitä jota varten puolikas kannettiin olohuoneeseen. Toistaiseksi en ole raaskinut varastaa lapsilta tätä riemastuttavaa liukumäkeä!
Eilinen FB päivitys "ap piti pienintään sylissä nukutuksessa (korvien putkitus) ja ip kävi sovittelemassa uimapukuja (itselleen). En pysty päättämään kumpi oli traumaattisempaa." ei vaatine lisäselvityksiä.
Uimapukujen sovittelusessioista voimaantuneena (vai mikä se v-sana oli) treffaan tänään likkakaverin Zumban JA BodyPumpin merkeissä. Sen jälkeen illemmalla, lasten nukahdettua, todennäköisesti nollaan kaiken hyödyn "tyhjillä kaloreilla" - se on sitä elämää!
Muistakaahan ulkoilla ja ottaa rennosti!
Mukavaa viikonloppua, Taina
PS. Parin viikon päästä meidän kotia näkyy yhdessä sisustuslehdessä. Alkaa jo jänskättää mitä kuvia on päätynyt lopulliseen versioon, samoin mitä tekstiä... Kerron sit heti lisää kun saan! :)
Tykkään myös pitää hedelmiä keittiössä aina esillä ja tarjolla, josko vähentäisi vähän tuota omaa pullan puputusta... ja onhan ne nättejäkin!
Yöt ovat olleet aika levottomia, ja pienimmällä kaikki tää sairaala-ym touhuilu ovat aiheuttaneet sen että omassa sängyssä ei juuri viihdytä. Yöllä pitää vähän väliä tarkastaa että ÄITI on vieressä. Me tykätään kyllä nukkua lasten kanssa yhdessä, sikäli ei ongelmaa, tuo viimeisin tekele vaan on aivan mahdoton unissaan myllääjä.
Koska pelkään että tuo kieppuja kajahtaa sieltä sängystä alas vaikka meidän välissä nukkuukin, olen tuunaillut tällaisia unipusseja, "pakkopukuja", yhdistelemällä vanhoja potkuhousuja (pieniä, puhkikontattuja) vanhoihin paripuoliin tyynyliinoihin. Rauhoittaa vähän menoa yöllä, ja on sopivan yksikertaista ommeltavaa meikäläisen taidoille.
Yhtenä yönä tällä viikolla yksi lapsi oli vatsataudissa. Opin että vatsatauti VOI tulla vaikka mies ei ole työmatkalla, ja toisaalta että ei se välttämättä tartu koko perheeseen. Mikä lie pöpö.
Sänky sitten vaati kunnollisia pesu-toimenpiteitä jota varten puolikas kannettiin olohuoneeseen. Toistaiseksi en ole raaskinut varastaa lapsilta tätä riemastuttavaa liukumäkeä!
Eilinen FB päivitys "ap piti pienintään sylissä nukutuksessa (korvien putkitus) ja ip kävi sovittelemassa uimapukuja (itselleen). En pysty päättämään kumpi oli traumaattisempaa." ei vaatine lisäselvityksiä.
Uimapukujen sovittelusessioista voimaantuneena (vai mikä se v-sana oli) treffaan tänään likkakaverin Zumban JA BodyPumpin merkeissä. Sen jälkeen illemmalla, lasten nukahdettua, todennäköisesti nollaan kaiken hyödyn "tyhjillä kaloreilla" - se on sitä elämää!
Muistakaahan ulkoilla ja ottaa rennosti!
Mukavaa viikonloppua, Taina
PS. Parin viikon päästä meidän kotia näkyy yhdessä sisustuslehdessä. Alkaa jo jänskättää mitä kuvia on päätynyt lopulliseen versioon, samoin mitä tekstiä... Kerron sit heti lisää kun saan! :)
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
ice ice baby
Sen kerran kun kukkia saa (tai no, siis ostaa lapsensa synttärin kunniaksi) pitää niistä ottaa kaikki ilo irti. Suomen talvessa on se loistava puoli että kaiken voi jäädyttää! Niinpä meillä on viikonlopun keltaiset ruusut päätyneet lasipallojen kanssa jääpalikoiksi.
Ja näin ne tehdään: vesi kiehautetaan ja jäähdytetään pari kertaa jotta jääpaloista tulee kirkkaita. Sitten vaan tyhjään maitotölkkiin haluamasi romppeet, se on helppo repiä sitten pois kun kalikka on valmis.
Itse teippailin nuo kukat oikeaan asemaan, meinasivat pullahtaa pintaan. Kääräisin valmiisiin kalikoihin paperinarua, ehkä vaihdan kauniimmat narut jahka pääsen joku päivä kauppaan hakemaan. Nyt saa mennä noin.
Roikkuviakin voisi tehdä ja vaikka minkä muotoisia, esim. silikoni vuuilla, tyrkkää vaan narun veteen mukaan jäätymään. Tämmöistä askartelu meininkiä tällä kertaa.
Olen taas saanut makeat naurut itseni kustannuksella. Pihipäisyyksissäni hain Durex kondoomi testaajaksi. Ilmaisia kumeja ja osallistuminen hotelli viikonlopun arvontaan, ei paha (mahtaa olla muitakin hakijoita, lähdin kuitenkin kokeilemaan arpaonnea). Mietin sitten että täällä kun monet bloggarit saavat vaikka mitä ihania juttuja kokeiluun, niin tää on taas niin Tainaa. Joku muu postaa "sain testiin tällaisen vaatteen/korun/kameran..." niin meitsi postaa "no tuli taas laatikollinen näitä skordareita, että arkista aherrustahan tää on ollut.." No joo, en mä niitä postaisi. ;D Mutta säästö se on katsokaas pienikin säästö. ;)
Mukavaa viikon jatkoa!
Terkuin Taina
Ja näin ne tehdään: vesi kiehautetaan ja jäähdytetään pari kertaa jotta jääpaloista tulee kirkkaita. Sitten vaan tyhjään maitotölkkiin haluamasi romppeet, se on helppo repiä sitten pois kun kalikka on valmis.
Itse teippailin nuo kukat oikeaan asemaan, meinasivat pullahtaa pintaan. Kääräisin valmiisiin kalikoihin paperinarua, ehkä vaihdan kauniimmat narut jahka pääsen joku päivä kauppaan hakemaan. Nyt saa mennä noin.
Roikkuviakin voisi tehdä ja vaikka minkä muotoisia, esim. silikoni vuuilla, tyrkkää vaan narun veteen mukaan jäätymään. Tämmöistä askartelu meininkiä tällä kertaa.
Olen taas saanut makeat naurut itseni kustannuksella. Pihipäisyyksissäni hain Durex kondoomi testaajaksi. Ilmaisia kumeja ja osallistuminen hotelli viikonlopun arvontaan, ei paha (mahtaa olla muitakin hakijoita, lähdin kuitenkin kokeilemaan arpaonnea). Mietin sitten että täällä kun monet bloggarit saavat vaikka mitä ihania juttuja kokeiluun, niin tää on taas niin Tainaa. Joku muu postaa "sain testiin tällaisen vaatteen/korun/kameran..." niin meitsi postaa "no tuli taas laatikollinen näitä skordareita, että arkista aherrustahan tää on ollut.." No joo, en mä niitä postaisi. ;D Mutta säästö se on katsokaas pienikin säästö. ;)
Mukavaa viikon jatkoa!
Terkuin Taina
maanantai 9. tammikuuta 2012
Nolojen tilanteiden äiti
Viikonloppuna kahviteltiin meidän 1-vuotiasta, ihan rennosti Muumi-kattauksin.
Sen lisäksi että vanhemmuus on aivan mielettömän ihana elämäntehtävä ja
riemastuttava onni, se on myös sarja noloja tilanteita ja keskusteluita.
Olen ottanut sen linjan, että vastaan rehellisesti kysymyksiin joita lapset osaavat kysyä. En rupea kertomaan sen laajemmin tai pidemmälle, mutta en myöskään valehtelemaan. Koska jos he pohtivat jotain asiaa niin että osaavat muotoilla sen kysymykseksi, jostain he sen vastauksen sitten kyllä tonkivat selville. Ainakin neiti meillä on niin tarkka ja hyvä muistinen että harhautusyrityksetkin menee ihan harakoille. Ja yritän kuitenkin suhtautua sillä tavalla neutraalisti eri puheenaiheisiin että uskaltavat niitä mieltä askarruttavia asioita nimenomaan kotona esittää.
Ja minkä sorttisia kysymyksiä sitten tarkoitan? No esimerkiksi:
Onko pippelissä luuta? (ei) no miksi se sitten on välillä kova? ja miten?
Kovettuuko pimppi?
Missä se vauvakanava sijaitsee josta vauvat tulee?
Missä isi säilyttää niitä vauvansiemeniä?
Miten isi saa sen siemenen äidin mahaan?
Jos vauvakanava on äidin jalkojen välissä, ja isi on laittanut vauvansiemenen sinne kanavaan, niin onko isi laittanut sen siemenen ÄIDIN PIMPPIIN?
Millä? (YÖK!!!)
Ja kysymyksiä johon en edes kaiken rehellisyyden nimissä vastaa:
Missä huoneessa te sen siemenen laitoitte? mitä kello silloin oli? Oltiinko me hereillä?
Kauanko se kesti?
Niin. Tämän tyyppiset kysymykset saa supliikimmankin mutsin häkeltymään.
Terveisin nolojen tilanteiden äiti, joka on juuri selittänyt lapsilleen miksi äiti, ja muutkin naiset käyttää välillä vaippaa.
Kuvassa ne kyselevät tyypit esittämässä nukketeatteritaidetta.
pieni päivänsankari |
Olen ottanut sen linjan, että vastaan rehellisesti kysymyksiin joita lapset osaavat kysyä. En rupea kertomaan sen laajemmin tai pidemmälle, mutta en myöskään valehtelemaan. Koska jos he pohtivat jotain asiaa niin että osaavat muotoilla sen kysymykseksi, jostain he sen vastauksen sitten kyllä tonkivat selville. Ainakin neiti meillä on niin tarkka ja hyvä muistinen että harhautusyrityksetkin menee ihan harakoille. Ja yritän kuitenkin suhtautua sillä tavalla neutraalisti eri puheenaiheisiin että uskaltavat niitä mieltä askarruttavia asioita nimenomaan kotona esittää.
Ja minkä sorttisia kysymyksiä sitten tarkoitan? No esimerkiksi:
Onko pippelissä luuta? (ei) no miksi se sitten on välillä kova? ja miten?
Kovettuuko pimppi?
Missä se vauvakanava sijaitsee josta vauvat tulee?
Missä isi säilyttää niitä vauvansiemeniä?
Miten isi saa sen siemenen äidin mahaan?
Jos vauvakanava on äidin jalkojen välissä, ja isi on laittanut vauvansiemenen sinne kanavaan, niin onko isi laittanut sen siemenen ÄIDIN PIMPPIIN?
Millä? (YÖK!!!)
Ja kysymyksiä johon en edes kaiken rehellisyyden nimissä vastaa:
Missä huoneessa te sen siemenen laitoitte? mitä kello silloin oli? Oltiinko me hereillä?
Kauanko se kesti?
Niin. Tämän tyyppiset kysymykset saa supliikimmankin mutsin häkeltymään.
Terveisin nolojen tilanteiden äiti, joka on juuri selittänyt lapsilleen miksi äiti, ja muutkin naiset käyttää välillä vaippaa.
Kuvassa ne kyselevät tyypit esittämässä nukketeatteritaidetta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)