perjantai 25. joulukuuta 2015

Jouluyö, juhlayö..


Muu perhe on jo nukahtanut
itse vielä fiilistelen jouluyön tunnelmaa.


Meillä äiti-ihmisillä on helposti riskinä lähteä suorittamaan joulua,
miettiä kaikkea mitä pitää olla ja miten homma pitää mennä.
Vaikka oikeastihan tärkeintä on vain se hyvä fiilis, yhdessä olo.

Pyrin varmistamaan omaa rentoa joulumieltä sillä
että jokainen sai etukäteen listata asioita joita joululta haluaa
ja mitä ruokia toivoo että aattona syödään.
Se osoittautui toimivaksi keinoksi
pitäytyä oleellisessa.


Kenenkään listalla ei ollut täydellisen siistiä kotia
viiden ruokalajin illallista
tai aikataulujen kanssa lukuisten eri ohjelmanumeroiden läpi saattamista
joten ne skipattin.


Toiveruokalistalle päätyi eniten erilaisia suklaita,
pullapoikia, pipareita ja hyviä juomia.
Myös leivinuunissa tehty joulupuuro oli kaikkien toiveissa.

Joulupöytä ei ollut perinteinen mutta kaikkien toiveet siinäkin toteutui.
Oman kala-allergiani takia ei meillä kalat kuulu joulupöytään.
 
Perinteisiä laatikoita laitoin lähinnä itseäni varten,
muiden toivomat juustomakaroonilaatikko ja maksalaatikko tehtiin itse.
Lihoista savuporo ja kalkkuna haettiin lasten kanssa kauppahallista aatonaattona.


Perinteisessä joulusaunassa käytiin jo aamulla
heti aamuisen joulukalenterin aarteenetsintä-session jälkeen
jossa lapset saavat ensimmäiset paketit.
Aamulla annetaan jo yksi isompi lahja,
sellainen josta on tekemistä aaton rauhallisiin hetkiin.
Ei mene sitten nahinaksi tai telkkarin tuijottamiseksi.
 
Joulurauhan julistuksen ääreen hiljentyminen glögimukien kanssa
on minulle tärkeä perinne,
ja niin tehtiin tänäkin vuonna.
 
 
Mutta perinteet pistettiin ranttaliksi pukkihommien osalta.

Nuorin halusi ehdottomasti että pukki ehtii meillä käydä,
mutta koululaiset eivät suostuneet siihen että se olisi joku "random-tyyppi".
Keskimmäinen halusi olla pukki
ja hienosti homman vetikin
vaikka pikkuveli arvasi että tämä taitaa nyt olla niitä joulu-jekkuja.. 

Lahjat jaettiin jo iltapäivällä odotus-piinan välttämiseksi,
ja koska seuraavat joulunpäivät menee erilaisten kyläilyiden merkeissä
jäi aikaa uusilla tavaroilla leikkimiseen ja touhuamiseen jo aattona.
Hienosti lapset peittivät hienoisen pettymyksen vähäisestä lahjojen määrästä.

Mutta hetken päästä soikin ovikello,
ja sisään asteli "se oikea" (vaari-)pukki,
tuoden lisää lahjoja.
Päästiinpä yllättämään lapset! 


 Aatto meni siis rennoissa ja mukavissa merkeissä.
Aatossa tärkeintä on rauhoittuminen perheen kesken,
mukaan pääsee meille aikuisille tärkeät perinteet,
mutta myöskin luomme niitä ihan omia,
oman perheen perinteitä.


Lapsuuden joulut olivat ihania,
mutta aika ihania ovat myös joulut lasten vanhempina.

 
ja samoissa tunnelmissa meinataan jatkaa
perheen yhteisen lomailun merkeissä
ja läheisten ja rakkaiden kanssa kyläilleen 
aina ensi vuoteen saakka.


Iloista, tunnelmallista ja rentoa joulun jatkoa sinullekin!
Taina
 

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulu se tulla jolkottaa


Niin se on joulukuu mennyt melkoisella tohinalla!
Jouluvalmisteluita on tehty,
mutta paljon jää myös tekemättä
- keskitytään hyvään fiilikseen,
ei siivottuihin kaappeihin tai siihen mitä kaikkea "pitäisi olla".

Pikkujouluja on jäänyt väliin,
sauna on pesemättä,
ja muutenkin valitettavaa ruuhkavuosi-priorisointia on joutunut suorittamaan
- mutta näyttäisi se joulu sieltä onneksi tulevan kaikesta huolimatta. ;)


Korttikuvat lapsista jäi nyt ensimmäistä kertaa 11 vuoteen ottamatta,
ja vaikka korttien postittamisesta tulee itselle hyvä ja jouluinen fiilis
karsittiin tänä vuonna "kortitettavien" lista minimiin.
Kortteja lähetettiin siis lähinnä sukulaisille jotka eivät ole somen tavoitettavissa.

Ne muutamat postitettavat kortit askarreltiin itse 
ja mukaan liitettiin kuvakollaasi tänä vuonna lapsista otetuista kuvista.

Parempi möyhennys jouluaskartelulaatikon uumeniin
osoittautui ihan hyödylliseksi,
ehkä noita -90 luvun toivotuksia on turha enää kaapissa hautoa,
ja omat lapsuuden aikaiset pukki-kiiltsutkin pääsi vihdoin käyttöön.


Joulukalenterina kuvakalentereiden lisäksi
on ollut perinteisesi aamu-ylläri-kalenteri,
jossa pieniä lahjoja on tullut koko joulukuun
- pyjamia, sukkia, euroja, nameja, koristeita..

Aatoksi jää vähemmän paketteja,
mutta joulun tunnelmaa on riittänyt koko joulukuuksi.

Meillä ei kovasti "harrasteta" shoppailua,
ja on ollut itsellekin ilo seurata
kuinka juuri se toiveiden Stabilo-paketti tai pörrösukat
ovat saaneet lapset onnelliseksi.

Toki "pizza-/ leffa-/ lautapeli-ilta" tyyppiset yhteiset tekemisetkin ovat kaikista mukavia,
vaikka koululaiset eivät erityisesti riemastu äidin
"kännykkäkielto kaikille" huomautuksista aamulla löytyvästä lapusta. ;)



Lapset tykkää kovasti kun aamulla on pieni aarteen etsintä.
Yhtänä viikonloppuaamuna, 
kun kummilikkakin oli meillä taas yökyläilemässä,
kompastuin tosin omaan näppäryyteeni:
Aarteenetsinnän viimeinen rasti oli postilaatikolla 
johon olin vienyt illalla pienessä paketissa kaikille uudet heijastimet. 
Suunnittelin näin saavani kätevästi myös lehden aamukahville.
Harmillisesti laatikon lukko olikin yön aikana jäätynyt jumiin,
ja siellä me sitten hytistiin koko sakki pihalla
kuumentelemassa avainta ja nitkuttelemassa postilaatikon lukkoa auki..
Paketti ja lehti saatiin lopulta ja naurua riitti pitkäksi aikaa!
(lähinnä siis minun kustannuksellani) ;D


 Jouluvalmisteluita on tehty lasten kanssa ja lasten ehdoilla
- koti on koristeltu jälleen "enemmän ON enemmän" tyylillä
- kaikki askartelut, värit, tontut ja enkelit ovat päässeet esille.

Suurin osa lasten askarteluista on tallessa ja kaivellaan joka vuosi esiin.
Niitä on paljon, mutta on ne vaan niin hellyttäviä.


Melkoinen sekametelisoppahan siitä muodostuu,
mutta meille jokaisella esineellä on tarinansa, jokainen on tärkeä.
Kuten nuo kauniit enkelit jotka rakas mummini aikaan ompeli.
Tai lasten tekemät pukit ja tontut.


Kuusenhakureissulla kävi tänään nuorimmainen vaarin kanssa,
mutta meidän perinteiden mukaan kuusi otetaan sisälle vasta aatonaattona
ja koristellaan aattoaamuna.
Joulukotikuvia siis tuonnempana.


Piparkakkutalo on jälleen lasten piirtämä ja koristelema.
Valitettavasti ensimmäisenä talo-talkoo päivänä taikina loppui kesken,
joten viimeistelyt taidetaan tehdä vasta jouluna.
Joulun viettoon meillä päästään rauhoitutaan vasta huomenna illalla.
Tehdään silloin piparkakkutalokin loppuun ja syödään sitten samaan vauhtiin!


Neiti on kova leipomaan
ja ystävänsä kanssa leipoivat tänään joulutorttuja.
Gluteeniton taikina oli sen verran vaikea työstää
että tytöt päätyivät tekemään silikonivuuilla
tuollaisia pieniä piiras-tyyppisiä torttuja luumumarmeladista.
Hirmuisen hyvän makuisia niistä kuitenkin tuli
vaikkeivät ihan perinteiseltä näytäkkään!

Keskeneräinen piparkakkutalo, gluteenittomat luumutorttuset sekä perinteiset joulutortut - kaikki lasten toteuttamia <3

Miehen kanssa meillä oli viime viikonlopuksi varattu treffi-ilta
ja lapsille mummolassa yökyläilyn ilo.
Lapset olivat tietenkin sitä mieltä ettei meidän enää tarvitse käydä treffeillä
kun me ollaan jo naimisissa,
mutta kyllä se tekee hyvää toisinaan viettää aikuisten aikaa ihan kahdestaan, 
ilman aikatauluja.
Edes vuorokauden verran.

Tällä kertaa jätettiin minilomailut ja bailaamiset väliin,
käytiin syömässä hyvin 
sekä Tampereen tornihotellin Sky Barissa maisemia ihailemassa.
Muten vietettiin aikaa ihan kotosalla kahden
joululahjoja pakkailen leffan ja viinin äärellä
ja nautittiin pitkään nukkumisesta ja hitaasta aamusta.


Jouluna on tarkoitus ottaa rauhassa
ja keskittyä viettämään kiireetöntä aikaa perheen ja läheisten kanssa.
Lomaakin on koko sakilla uudenvuoden yli
- tuntuu todella luksukselta kiireisen syksyn jälkeen.

Saas nähdä sitten kuinka rauhassa sitä saadaankaan ottaa
- viime yönä mitattiin ensimmäiseltä lapselta 39,8 astetta kuumetta
ja tänään olen itsekkin ollut vähän puolikuntoinen..
Mutta mielummin aina flunssa kuin vatsatauti!

Hyvää ja rauhallista joulun aikaa,
toivottavasti joulusi on juuri sellainen kuin olet sen toivonut olevan! 

Toivoo Taina

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Babyshowereita ja kausivaloja (ja vähän ruuhkavuosi vuodatustakin)


Minulla on ollut ilo nyt kahtena sunnuntaina osallitua babyshower juhliin.
Molemmat olivat yllätysjuhlia,
toiset ravintolan kabinetissa herkutellen,
toiset sankarin kotona nyyttärimeiningillä kahvitellen.

 
 Ohjelmissa oli mm.
vauvan hedelmäsoseiden sokkomaistamista
masun ympäryksen arviointia langan avulla
(jokainen leikkaa langasta pätkän ja lähimmäksi oikeaa ympärystä osunut voittaa)
ja vauvakuvista vieraiden tunnistamista,
mutta eniten tietenkin höpöttelyä, herkuttelua ja yhdessä oloa.



Näyttäisi suomeenkin nyt tuo perinne rantautuneen,
ja olkoon kuinka "ameriikan hapatusta" tahansa
niin aina se on mukava ystävien kanssa kokoontua yhteen
- eikä ystävän äidiksi tulo ole ollenkaan huono syy tapaamista järjestää!


Tänä viikonloppuna on myös laiteltu loput kausivalot sisään ja ulos.
Vaikka ulkona ei kovin jouluista olekkaan
kun vettä vihmoo ja myrskyää
halusin myös tähdet jo ikkunoihin.

Olisi ollut kiva ottaa kauniita olohuone kuvia,
mutta koska täällä kodissa tapahtuu ensisijaisesti sellaista asiaa kuin elämä
on kuvissa mukana myös poikien koko viikonlopuksi sohvalle virittämä maja
ja huonekalutkin ovat vähän vinksin vonksin.
Mutta valoja kuitenkin löytyy. 
Sisustuksellisemmat kuvat sitten toiste.


Olkkariin virittelin myös tuollaisen korin
johon laitoin pehmosydämiä, käpyjä ja ledivaloja.
Noita sydämiä olen ommellut olohuoneen tyynyjen jämäpaloista
ja ne yleensä otetaan joulun aikaan esiin.


Minun ollessa babyshowereilla tänään
olivat pojat laittaneet valosarjoja pihapuihin.
Ihanasti ne sopivat lumisiin puihin
mutta tuovat toki mukavasti kauneutta myös pimeisiin myrskyiltoihin.


Ikkunoistakin ne näkyvät kauniisti sisällekin.


Muuten sitten.. perus ruuhkavuosi arkea.
Tämän viikon ohjelmassa on ollut mm.
molempien koululaisten vanhempainvartit,
päiväkotilaisen puurojuhla,
kokeisiin kyselyä,
kaikkien lasten harrastukset ja niihin kuskaamiset,
oma hammaslääkäri ja kampaaja
sekä parin päivän työreissu,
lasten uimahallireissu mummin ja vaarin kanssa
sekä toinen miehen kanssa viikonloppuna jolloin minä pyykkäsin ja siivosin
- ja kaikki perus arjen pyöritys ja työhaasteet siinä sivussa.

Opin myös sen,
 ettei teini-neidille enää voi vain hakea kaupasta Kuomia tai Vikingin talvikenkiä,
tai ottaa koulukengiksi niitä jotka äiti on sattunut vaihtari-pussissa kaverilta saamaan,
vaan sopivia pitää kierrellä etsimässä ja sovittelemassa useammassakin kaupassa.
Onneksi kivat ja kohtuuhintaiset löytyi ihan Prismasta,
ja ovat jo sellaista kokoa että minä voin ne sitten periä kun käyvät pieneksi.


Arjen kiireistä huolimatta
Me aikuiset koitetaan kuitenkin järjestää itsellemme ja toisillemme
mahdollisuus harrastaa liikuntaa vähintään kolmena päivänä viikossa
ja viettää aikaa myös yhdessä ilman töistä tai kotitöistä murehtimista,
jutella kuulumisia ja tehdä suunnitelmia,
lasten mentyä nukkumaan.

Työreissulla kävin yksinäisen hotelli-illan sijaan 
rakkaimman lapsuudenystävän ja "melkein siskon" kanssa 
pitkällä kävelylenkillä ja maailmaa parantamassa,
ja ajellessa juttelin pitkät puhelut siskojeni kanssa,
joten aina niitä omia voimauttavia hetkiäkin saa viikkoon ujutettua.

Oman pikkujouluristeilyn Gracella jouduin valitettavasti
leikkauksesta (ärsyttävän hitaan) toipuilun takia perumaan viime metreillä,
mutta kuopuksen toiveesta järjestettiin perheen omat pikkujoulut
joissa nautittiin "blögiä ja pipalia". 
Hyvä niinkin.

Blogeja en ole paljon ehtinyt lueskella,
josko sitten joululomalla.

Kyllä se tässä, jaksaa jakssa! ;)

 
Oikein mukavaa viikkoa ja joulukuuta!
Terkuin Taina


lauantai 21. marraskuuta 2015

Viikonlopun puuhat ja arvonnan voittaja



Viikko on mennyt taas haipakkaan,
pari päivää työreissatessa ja normaalisti perus arkea pyöritellessä.

Vielä leikkauksen jälkeinen olotila painaa,
eli joustoja olen tarvinnut osittaisten etätöiden
ja neukkarin sohvalla pötköteltyjen sisäisten palavereiden verran. 
Muu perhe on saanut tehdä ne raskaammat kotityöt
ja urheilemaan ei vielä pääse,
mutta maltti on kuulemma valttia..
 

Ensilumi saatiin tänne Tampereen seudulle nyt viikonloppuna.
Kaikki on niin kaunista ja kirkkaampaa, kyllä tätä onkin odotettu!
Kohta päästään rinteeseen ja hiihtämään!
 
Lapset pääsivät mäenlaskun ja lumilinnojen raketamisen makuun,
ja meillä kovasti toivottaan että tämä lumi jo pysyisi.


Tänään pääsimme viettämään yhden kummimurun 3-v synttäreitä.
Hän on juuri ihanassa prinsessa iässä. <3


Prinsessa oli toivonut prinsessa-kakkua,
ja samaan aikaan juhlittu isoveli sonni-kakkua.
Onneksi heidän äitinsä on loistava leipuri,
ja tulos oli sekä kaunis, hauska että erittäin maistuva!


Juhlakautta varten hankittu kulta-valkoinen asukin pääsi testiin.
(Housut Cream, jakku Elisa Cavalletti, molemmat Olgan Puodista)
Pikkujouluihin sitten vielä parempi toppi ja joku kiva vyö,
kultaiset korkkarit ja hyvä oranssi tukkaan.
(ja näköjään kilo valovoidetta silmäpusseille..)


Yleensä työ on blogin ulkopuolelle rajattu aihe,
mutta kerrottakoon tämän verran:


Eli kiinnostavia haasteita ja uuden oppimista nykyisen toimen ohelle!

 Töissä siis riittää kivaa säpinää,
ja kotona alkaa jouluvalmistelut.

Luulenpa että jouluun päästään aivan hujahduksessa!


Mutta siihen arvontaan.
Ensinnäkin kiitos kovasti kaikille osallistujille!
Olisi ollut ihana antaa palkinto ihan teille jokaiselle,
mutta yksi oli voittajaksi arvottava.

Arvonta suoritettiin seuraavasti.
Kirjoitin jokaista ansaittua arpaa varten omalle riville tunnistettavan nimen.
Arpoja kertyi kaikkiaan 115 kappaletta.
Kopioin koko höskän ilmaiseen arvontakoneeseen. 

(En ollut tätä ohjelmaa ennen käyttänyt, 
joten testailin ensin tuota muutamalla keksityllä nimellä ja totesin toimivaksi, 
mm. sen että pitkäktin nimet lukeutuivat yhdeksi riviksi vaikka näkyvät tuossa ruudulla kahdella rivillä, 
ja että ensimmäinen ja viimeinenkin voivat tulla ykköseksi eli voittaa.)



Ykköseksi, eli voittajaksi pärähti Mallu 
- paljon onnea voitosta! :)
Laitappa sähköpostia, välitän yhteystietosi Shiilan Putiikkiin!


En raaski mennä tökkimään noita kauniisti lumisia puita
edes valosarjojen laittamista varten.
Juuri nyt ovat ihanat ilmankin.

Kauniita talvisiä päiviä toivotellen,
Taina

Kiitos blogiyhteistyöstä Shiilan Putiikille

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Kädentaidot-messuilla, Olgan Puodin ystävillassa ja Helsingissa hengaamassa


Tänä vuonna Suomen Kädentaidot -messuilla minuun iski karkkimania.
Haluan tukea kotimaista käsityötä ja pienyrittäjiä
joten missiona oli löytää joululahjoja.
Ja tuolta jos mistä niitä löytyy! 

Useammasta kojusta tuli ostettua pukinkonttiin pieniä paketteja 
joista löytyy suloisia karkki-koruja.


 Ja saippuoita..
Eikös ole melko herkullisen näköisiä?
Kuka nyt ei saippuoita tarvisi?
Ja ainahan se pitää kotona olla tuliaisvarastoa..

 
Tällaisia Hiekkakakun korvapuusti-koruja ostin melkein vahingossa yhden liikaa.
Saattaa olla että roikkuu mun avaimenperässä jo 
jos en keksi kelle sen jouluna antaisin päätyy roikkumaan mun avaimenperään.

Messuilla olin tyttären ja mieheni siskon kanssa.
Tyttöjen laatuaikaa. :)
Välillä mentiin porukassa,
välillä tyttö tätinsä kanssa niin että minä kävin pyörähtämässä
bloggers meeting pointissa.
Kiitos messujärjestäjille tuosta paikasta!
Mukava oli messuilun lomassa käydä rupattelemassa blogi-kollegoiden kanssa
vaikken tuolla paljon ehtinytkään hengailla.


Yksi missio messuille oli käydä moikkaamassa lapsuuden ystävääni Johannaa
ja ostaa parit pehmoiset paketit kummimuksuille
Ihania, tutustumisen arvoisia tuotteita!


Messuilta pitikin kiiruhtaa Olgan puodin ystäväiltaan.
Olga piti omaan hersyvään tyyliinsä esittelyn kauden juhlamuodista,
ja mikä parasta sai varmasti jokaisen naisen tuntemaan
että omalle varatalotyypille löytyy kauniita vaatteita
- ollaan ylpeästi sitä mitä ollaan ja nautitaan kauniista vaatteista!


Kokoja löytyy niin rehevämmille daameille
kuin tällaisille "puolitoista metriä sulka päässä"-tyypeille.

Piipahtaa siis kannattaa jos Tampereella pyörii,
mutta myös omalle kaveriporukalle ystäväillan järjestäminen
lahjoineen, esittelyineen, tarjoiluineen ja alennuksineen on mukava vaihtoehto!


Ja sitten soviteltiin....

Mukaan lähti vatsaa puristamattomia duuni-kelpoisia housuja 
joita olen leikkauksen jälkeen kaivannut
(koska velour-verkkapuku ei ole oikein sitä "asiallista toimistopukeutumista")
ja jotain pientä pikkujoulukauteen.
Shoppailtua tuli,
mutta nyt ei taas tarvitse muutamaan kuukauteen vaatekauppaan vaivautua.  

Kiitos jälleen Olgalle,
omalle hovi- ja huvi pukijalleni!


Humputtelujen ajan oli nuorimmainen vaarin, eli isäni kanssa
katsomassa taikuriesitystä kirjastossa
ja olivat muutenkin viettäneet "poikien laatuaikaa" mm. käymällä pyöräretkellä.

Keskimmäinen oli suorittanut jälleen uuden merkin sudenpentujen tapahtumassaan
ja kiva päivä oli ollut kavereiden kanssa luonnonhelmassa.

Ja mieskin sai "omaa aikaa" autojen huoltamiseen.
Mukava päivä siis kaikilla!

Forumin joulukoristeita

Sunnuntaina oli meidän perheen miesväen odottama Monster Jam tapahtuma.
Neidin kanssa hyödynnettiin kyyti Helsinkiin
ja käytiin sillä välillä ihastelemassa mm. Stockan jouluosastoa
ja tytön toiveesta maistelemassa Starbucksin kaakaot ja latet.

Shoppailtu ei mitään,
kunhan vietettiin aikaa yhdessä ja hengailtiin.


Töihin paluu on sujunut kohtalaisesti voinnin puolesta.
Syyskuusta saakka saikkuiltuani 
tämä ihmisten ilmoille pääseminen teki kyllä hyvää korvien välille
vaikka rauhassa pitää vielä ottaa ja muistaa pötkötellä aina kun mahdollista
(ja välillä myös silloin kun ei oikein olisikaan).


Tuliko teidän käytyä Kädentaidot-messuilla
tai Monster Jamissa?

Mukavaa alkavaa viikkoa!
Taina