Syksy saapui terassille

Tänään hain parit syyskukat

ja rehasin nuo kesällä turkoosiksi maalaamani vanhat puutarhakalusteen röttelöt 

vaihteeksi terassille.

Aivan liian isohan tuo pöytä tuohon tilaan on,

mutta lapset tapaa tuossa talon edessä kavereiden kanssa hengailla 

joten olkoot vaihteeksi nuo kalusteet siinä ettei tarvii vallan portailla notkua.

Ainakin väri on mun mielestä edelleen söpö.

Lyhdytkin nostelin esiin ja sytyttelin vähän kynttilöitä.

Alkaa jo tuntua syksyiseltä illat.

Tätä vanhojen romujen pyörittelyähän tämä on,

tuon betonisen tuikkualustan tein lasten kanssa pari kesää sitten.

Pojalla on tällä hetkellä sen verran noita jalkapallo tapahtumia

ettei pelejäkään tule enää edes kunnolla kuvattua.

Tämän viikon "futiskuvat" ovat sateenkaari Hämeenkyrön kentän laidalta 

ja Ferrari Hämeenlinnan turnaksen parkkikselta!

 Muuta niin kauan kun poika itse innoissaan pelamaan lähtee ja koulu sujuu

niin harrastakoot!

Onpa tuo ehtinyt silti kavereiden kanssa kalastaa ja yökyläillä,

pikkuveljen kanssa leikkiä ja makoilla akkareita lukemassakin.

Aikuisten vapaa-aikaa nämä lasten harrastukset ja kuskaukset toki syö aika tavalla..

Tästä sitten taas polkaistaan uuteen viikkoon.

Töitä, koulua, päivähoitoa, kaverisynttäreitä, vanhempainiltoja, harrastuksia, 

yhdet hautajaiset sekä venetsialaiset ystävien luona olisi ensi viikolla ohjelmassa.

Niin ja hellevaatteiden pois pakkaaminen ja syyskamojen esiin kaivelu..

Omenatoskaakin saisi olla lapsille kokkaamassa vaikka joka ilta!

eiköhän se viikko siitä taas lipsahda melkoisella temmolla.

Ostin minä keittiöönkin uusia kukkia.

Ajattelin että kesälomien jälkeen ehtisi niitä kotona taas ihastella.

Saas nährä ny. 

Mukavaa viikkoa sullekkin!

Taina

Vanhan ystävän kohtaaminen

 1990, honkkelit kakrut

Tällä viikolla työreissun suunnan johdosta pääsin illaksi tapaamaan vanhoja ystäviä

lapsuuden mökkimaisemiin.

Lapsuuden ja nuoruuden kesiä ja viikonloppuja tuli vietettyä mökillä
perheen ja ystäväperheiden kanssa.
Ihania muistoja ovat nuo ajat tulvillaan,

mutta iso osa mökkeilyssä minulle oli myös poniystävät läheisellä tilalla.

Niiden kanssa sain vapaasti puuhailla,

rakastaa, ratsastaa ja rapsutella.

n. vuonna 1996, rämäpäät nuoret naiset

Vielä nuorena aikuisenakin kurvailin usein viikonlopuksi mökille 3 h ajomatkan päähän

(neljävaihteisella pyöreälamppuisella ladalla joka huusi niin kovaa ettei radiotakaan tarvinnut),

nollaamaan kaupungin kiireitä, opiskeluiden paineita ja tanssitöiden haastavaa arkea

poniystävien kanssa metsäteillä kärryillä köpötellen tai pellolla pukkilaukkaa painaltaen.
Illan hämärtyessä heinän tuoksuisessa tallissa yhdessä omenoita mutustellen.

tyylikkäästi harmaantunut ikinuori.

 

Kaikista rakkain heppa minulle on aina ollut Bonny.

Nyt jo 26-vuotias hieman harmaantunut mutta oikein terve ja virkeä poni-daami.

Ihanan elämän hän on saanut viettää, rakastavien ihmisten hoidettavana 

sekä lasten ratsuna josta nauttii kovin.

Omakin tyttäreni on aikaan ensimmäiset ratsastukset Bonnyn selässä kokenut.

Vuosien tauon jälkeen vihdoin sain aikaan mennä häntä tapaamaan.

kuiskitaan korvaan.

 Kyllähän me toisemme vielä tunnettiin.

Halattiin, rapsutettiin. 

Melko tunnepitoistahan se oli.

Pienellä kävelylläkin käytiin.

(Tosin eleistä päätellen hän muisti että tämä on nyt se likka jonka kanssa kuuluu heittää pienet rodeot
 mutta en tohtinut antaa laukata ettei sydänkohtausta vallan saanut pikkuinen.

Kirmailkoon kevyempien ratsastajien kanssa näillä vuosilla.)

Vesisadetta en ehtinyt edes huomata.

Nautin. Elämän pienistä onnen pipanoista.

Tämä ystävyys on kestänyt jo 25 vuotta.
päätin, ettei tapaaminen saanut jäädä viimeiseksi.

26- ja 36-vuotiaat. Ystävyyden halaus.

Ainiin, oli siellä ne kivat ihmis-ystävätkin. ;)

Kiitos vaan viimeisestä ja terkkuja! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille,

vaalikaahan ystävyyksiä, kaikenlaisia ja muotoisia.

Taina

ps. tunnelataus korvatkoon kuvien laadun tässä postauksessa. :)

Rentoillen

Viikolla listailtiin mitä kaikkea hommaa sitä kotona ja pihassa olisikaan tehtävä.

Toisaalta katseltiin ennusteista että käsillä saattaa olla kesän viimeinen kesäinen viikonloppu.

Niinpä päädyttiin pakkaamaan muksut, makkarat ja makuupussit autoon perjantaina 

ja suunnattiin viikonlopuksi vielä telttailemaan.

Rauhallinen leirintäalue löytyi alle tunnin ajomatkan päästä kotoa.

Koti- ja pihatyöt odottaisivat kyllä ihan kiltisti 

- eikä ne tekemällä lopu kuitenkaan.

aamupala viltillä

Arki on kuitenkin niin täynnä aikatauluja, kaverirumbaa, harrastuksia,

piippaavia kännyköitä ja velvollisuuksia,

että päätimme unohtaa kaikki rästityöt ja arjen tohinat
ja ottaa viikonlopun rennosti perheen kesken.

Luonnossa liikkuminen ja rentoilu, 

herkuttelu, halailu ja kellojen unohtaminen

on sitä parasta luksusta.

Pieniä juttuja puuhailtiin - saunottiin rantasaunassa, kalasteltiin, soudettiin,

grillailtiin, käpsöteltiin luontopolulla, pelailtiin pihapelejä.

Eikä niitä kauniita ja ihmeellisiä juttuja ympärillään ehdi huomata

jos ei pysähdy ikinä katsomaan.

Leirintäalueilla on jo mukavan rauhallista,

(varsinkin jos ei valitse niitä "hulabaloo-keskuksia")

muutama suomalainen perhe ja jonkun verran keskieurooppalaisia oli seurana,

mutta hyvin sai olla omassa rauhassa, melkein oli mökkeily meininkiä tämä.

 

Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon - työmatkat, kurssit, kyläilyt ja parit futisturnaukset

normi koulu-päivähoito-harrastus-rumban lisäksi

takaa sen ettei aikataulutusta taas puutu.

Ja tytön huoneen uudelleen järjestelykin on käynnissä,

pari sopivaa huonekalua pitäisi löytää ja muutama (tuhat) tavaraa järjestää..

Mutta eiköhän se tästä taas suttaannu.

Mukavaa viikkoa sullekkin!

Taina

Keittiön uusi lehtiteline ja äiskän juhlamekko

Meidän kampaamon naapuriin (Tampereelle) oli tullut uusi taide-, antiikki- ja sisustusliike WShop,

ja tokihan siinä oli piipahdettava kun lapsia parturissa käytin.

Kaikkea ihanaa siellä olisi ollut,

mutta rakastuin tähän seinäteline-vanhukseen.

Hintakin oli mielestäni oikein kohtuullinen, 35 €.

Meillä on seillaista huonoa tapaa että ruokapöydän ääressä tulee lueskeltua

- kuka Aamulehtiä, kuka mainoksia, kuka Akkaria.

Lehden ovat sitten seilanneet siinä pöydällä epämääräisinä kasoina,

vaan eivätpä seilaa enää.

(Oletetaan siis että kaikki tästä lähtien laittavat keskeneräiset lukemistonsa tuohon telineeseen..)

Toisellakin puolella on keittiötä on tuollainen puinen seinähylly 

jonka nuppeihin laitoin roikkumaan nyt kesäksi

Ruotsista marketin ale-loorasta naappaamani muotit.

Viikonloppua oltiin miehen kanssa ihan kaksin kavereiden tupareissa.
Lapsilla oli sillävälin ollut super-hauska yökyläkeikka serkkulassa,
3,5-vuotiaskin oli ensimmäistä kertaa muualla kuin mummolassa yöhoidossa ja hyvin oli mennyt.

Olipas kyllä hauskaa olla pitkästä aikaa ihan perinteisissä kotibileissä,
nähdä kavereita vaihteeksi ilman lapsia ja tavata lapsuuden ja nuoruuden kavereita!

Pääsin myös ekaa kertaa "ulkoiluttamaan" tätä Creamin mekkoa
jonka nappasin kesällä Olgan puodin ale-tangosta muutamalla kympillä.

Nykyään on kätevää kun lapset on niin isoja että poimivat itsekkin marjoja

halutessaan makeita leivonnaisia!

Riisisuklaata ja muuta helppoa tekevät itsekkin

ja nämä muffinssit tyttö leipoi kavereidensa kanssa ihan itse.

Muutenkin koko kesä on tullut kyllä herkuteltua...

Niin ja muistinko mainita, herkuteltua...

Nyt koulujen aletta ja arjen palattua

on aika ottaa itseään niskasta kiinni!

Loma rötväilyjen jälkeen toivotan tervetulleeksi arjen, 

säännöllinen rytmin, urheilun ja muut järkevät valinnat!

Tänään siis maanantain kunniaksi pakataan pyöräkoriin

salaattia, raejuustoa ja hedelmiä ja polkaistaan töihin!

Mukavaa viikkoa kaikille,

Toivoopi Taina

Kesällä kerran...

Ostin Tanskasta matkamuistoksi kyltin.
(Olisi näitä samoja varmasti Suomestakin saanut 
mutta on hauskempaa kun esineisiin littyy mukava muisto.) 
Sopii meidän huusholliin kuin sormi korvaan,
tai ainakin sitä lasten onnellisuutta toivon..
Onhan tässä toki pientä itsepetoksen makua, mutta sopii hyvin meille ei-super-mutsille.

Keittiöönhän se sitten päätyi,
muiden kylttien seuraan.

Kesävieraiden kanssa ei paljon kattauksilla ole hienosteltu. :)

Paljon ei kotona ole tänä kesänä aikaa vietetty eikä projektitkaan juuri ole edenneet.
Mies sai silti -innokkaista apulaisista huolimatta-
Alaterassin rappuset tehtyä.
Eipä tarvii enää loikkia tuostakaan!

Vehreästä puutarhasta en edes jaksa haaveilla,

mutta pikkuhiljaa on saatu noita pihan suurempia linjoja kuntoon.

Syksyllä istutettiin tuija-aita ja nyt kesällä mies isäni kanssa pengersi tuon mäen siistiksi.
(hellepäivänä tietenkin kun minä olin ilmastoidussa toimistossa 
- taisin kyllä päästä helpommalla tuossa kohtaa.)

Kivetystä haaveiltiin mutta toisaiseksi saa kuorike riittää.

Tuohon leikkimökin viereen olisi tarkoitus istuttaa viinimarjapensaita,

saas nähdä onko jo tämän kesän projekteja...

Kesäpuuhaa perheelle on tuoneet myös pojan futis-pelit,

toissa viikonloppu päästiin hotellilomailemaan ja Kirjurinluotoon hengailemaan

Pori Cupin merkeissä.

Siitä jatkettiin Länsi-Suomeen kummimurun perheen luokse kyläilemään.

Isolla joukolla sattuu ja tapahtuu,

taisi poikien kalareissukin muistuttaa enemmän sketsiä kuin kalamiesten toimintaa.

Ystävien kanssa on aina yhtä mukavaa,
parhaimmillaan niin lapsilla kuin aikuisilla!

Kesä tuntuu tosiaan menneen taas yhdessä hujauksessa!
Yhteiset loma-osuudet on vietetty tarkoituksella reissussa tai retkillä,
nautittu lasten kanssa kiireettömyydestä,
isoista ja pienistä merkityksellisistä puuhista.
 

Välillä on oltu vuoronperään lasten kanssa ja toinen työviikolla.

Muutaman päällekkäiset työpävät lapset ovat saaneet olla mummolassa.
Minäkin pidin loman loppuun vielä kertyneet liukumat pois.

Viime viikolla lähdin lasten kanssa tädin mökille kesäpäivistä nauttimaan.

Ukkonen vei sähköt ja keskimmäinen muksu oli välillä kuumeessa,

mutta aika rentoon kesäfiilikseen silti päästiin.

Mies liittyi seuraan sitten viikonlopuksi työviikon jälkeen.

Tuo tädin mökki on meille sellainen lomaparatiisi

kukkineen ja järvineen.

Siellä pääsee hyvin sellaiseen rennon letkeään lomamoodiin,

kun kellot ja kännykät unohdetaan hyllyn päälle,

rantasaunan lempeistä löylyistä pulahdetaan nakuna uimaan,

ja lapset vellovat vedessä muutenkin puolet päivästä.

Vesi tulee kaivosta ja lämmitetään padassa.
Veneellä putputellaan retkelle saareen,
pelataan pihapelejä ja lautapelejä,
lueskellaan puutarhakeinussa lojuen.

Minulle se on sitä oikeaa mökkielämää,
sitä perinteistä suomalaista meininkiä.

Onneksi meillä on mahdollisuus sellaisesta nauttia.

Kiitos siis tädille! <3

Kaikenlaisia luonnonihmeitä on lasten kanssa pällistelty,

ja mietittiin mm. sitä miksi ötökät on välillä päällekkäin...

Ollaan myös ehditty nautittiin metsistä, soista, saarista,
kauniista Suomen luonnosta.

Vaikka tykkäänkin laittautumisesta
on tuo maalaistolloilu välillä oikein vapauttavaa.
Mökki-stailiin kuuluu hellepäivinä huiviin mytätty järvi-märkä tukka,
ainoana käytettynä kosmetiikkana on pesuaineet, aurinkorasva ja dödö,

ja muutenkin ne kaapin karseimmat rytkythän sitä mökille tupataan päälle kaivella.

 

 

 Kesä on siis mennyt kokolailla reissaten, kyläillen ja muutoinkin pois kotoa.

Koneelle ei ole ehtinyt ja kun ehtii postauksetkin näköjään venyvät kilometri-luokkaan..

Huominen vielä lomaillaan ja sitten se alkaa:

Työt, päivähoito, koulut (torstaina täällä), harrastukset.

Toisaalta syksy tuo aina mukavaa ryhtiä elämään.
Syömiset ja nukkumisrytmit järkevöityy,
liikunnat säännöllistyy ja kaikki menee aikalailla selkeästi kalenterin mukaan.

Ja aika moni taitaa tietääkkin että minä olen enemmän niitä syksy- ja talvi-ihmisiä
kuin helteen rakastajia..
mutta kaikissa vuodenajoissa on toki ne hyvät puolensa!

Toivottavasti sinun kesäsi on ollut mukava ja rentouttava,
ja arkeen paluu sujuu kivuttomasti.

Ja kyllähän tämä kesä tässä vielä tuntuu jatkuvan
aivan täysin piittaamatta koulujen alkamisesta...

Mukavaa iloista elokuuta!
Taina