Korituolin osalta maalausprojektit on saatu päätökseen. Lähtökohta oli tämä:
Mitenkään en tasoitellut tai käsitellyt tuolia. Vähän rätillä pyyhkäisin suurimpia bjaskoja pinnasta, kosta tuo oli pyörinyt meidän ulkovarastoissa viimeiset kymmenen vuotta. Purkaantuvat osat sentään liimailin pikaliimalla paikoilleen.
Tapoihini ei myöskään kuulu tutustua mihinkään ohjeisiin tai hankkia asianmukaisia tarvikkeita, joten lähdin ihan "soitellen sotaan".
Teknisestä tilasta löysin pöntön vanhaa pohjamaalia, valkoista. Sitä sitten sudin pintaan.
Huomasin että nuo kieputuskohdat on tosi vaikea saada pensselin kanssa siististi maalattua, joten maalikerroksen kuivutua viimeistelin vielä saumat ja koloset valkoisella spray-maalilla. (Sitä Annukka suosittelin, kun kyselit ohjetta)
Tuoli päätyi nyt E:n huoneeseen ja laitoin siihen istuinosaan pienen taljan ja päälle vielä viltin.
Tuon viltin on äitini tehnyt lastenvaunuihini. Silloin reilu 30 vuotta sitten vaunujen päällä oli tapana pitää koristepeittoa.
Olen minä sitä A:nkin vaunuissa vähän pitänyt, mutta mukavasti se passasi tuohon tuolille ja mielestäni on kiva saada kotiin ja käyttöön mahdollisimman paljon esineitä joilla on tunnearvoa ja "tarinaa".
Edellisen postauksen maalausprojekti kuvan vanhoja keittiöntuoleja silmällä pitäen olen ostanut vaaleansinistä ja -punaista maalia. Kyllä, oikein sellaista kalusteille tarkoitettua.
Mutta niistä pitää hioa pois vanhaa lakkaa, ja sit ekan maalikerroksenkin jälkeen pitää hioa ja klommoja paikata, sen verran tuli valumaa ja nyppyä ja epätasaisuutta. Ja minä kun olen joskus vannonut, etten enää ikinä hio tai kittaa tai tasoita... siitä muistona tämä kuva vuodelta 2009.
No, pikkuhiljaa, omaan harrastelu- puuhastelu- tahtiin. Niistä postausta siis varmaaan.. keväämmällä. :)
Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä Ideaparkkiin asioille, vaan osuttiin juuri parahiksi paikalle sen ison rekka-onnettomuuden aikaan. Ilta menikin sitten sujuvasti autossa istuen, kun motari oli molempiin suuntiin suljettu ja liikenne ohjailtiin pikkuteiden kautta. Melkoiseen ruuhkaan siis osuttiin, mutta eipä tuo mitään. Kaupasta haettiin lapsille evästä ja istuttiin ja ihmeteltiin. Pääasia ettei oltu siinä autossa jonka päälle se rekka kaatui.
Tosi kivoja tunnustuksiakin olen saanut mutta niihin palaan kanssa, tuonnempana. :)
Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
Taina