me käymme joulun viettohon

Lapset laulaa "vain hetken kestää elämä, ja sekin synkkää ja ikävää - hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika". Hämmentävä joululaulu. Kertooko tämä suomalaisuudesta, vai vaan siitä että joululaulut on yleensä aika älyttömiä? kuten se "ovenrakoon salaa jäin, kun äidin kanssa joulupukin juttelevan näin. Ja kuinka hassusti se sattuikaan, joulupukin partaan valkeaan!Voi, mikä nauru syntyiskään, jos isi sais tietää tän, että joulupukki suukon sai." Ei välttämättä... no joo.

Joulu on nyt sitten sitä verran tehty mitä tehdä meinataan.

Sairaalakeikan flunssa-meiningeistä ei edelleenkään olla toivuttu. Mulla ja A:lla on nyt kuurit korvatulehduksiin. Korvalääkäri enteili että mun korvat varmaan jälkitarkastuksessa puhkaistaan jos tää kuuri ei auta (niinkuin ei näytä auttavan) ja A sitten putkitetään heti tammikuussa (onneksi on vakuutus).

Naurettavaa ruikuttaa jonkun korvatulehduksen takia mutta kyllä mä oon ollut aika veto pois. Jotenkin olo on tällainen puolinainen vieläkin vaikkei kuumetta enää ole. Paljon suunniteltua jäi tekemättä, ystävät jäivät ilman kortteja.

 

Myöskin rakkaan ystävän kohtaama suuri suru vetää omaakin mieltä apeaksi. Jokaisen hetken arvostaminen, sen kun oppisi ja muistaisi.
Mutta tulee se joulu näinkin, ja ystävät - kyllä nekin ymmärtää. Ensi vuonna sitten toivottavasti on voimia ja fiilistä kortti hommiin.
 


Kaikesta huolimatta meinataan vetäytyä joulun viettoon perheen parissa ihan perinteisin menoin. Tietokoneet saa pysyä kiinni, kännykät äänettömällä. (tulee olemaan mulle vaikeaa mutta yritän) ;)
Keskitytään oleelliseen - lasten kanssa leppoisaan olemiseen, hyvään ruokaan, rentoiluun, halailuun, ulkoiluun, hyviin kirjoihin, lautapeleihin, takkatuleen ja joulun taikaan.
Meillä ei vietetä joulua suurien lahjakasojen äärellä, koitetaan panostaa niihin muihin, merkityksellisempiin juttuihin.








Ruokia ja leipomuksia olen tehnyt valmiiksi, ja siivottu on sen verran että saa luvan piisata. Jouluna meinaan kieltäytyä kiireestä ja stressistä vielä vähän normaalia hanakammin. Nauttia, ei suorittaa.

Haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa, leppoisaa ja lämpöistä joulun aikaa! Ottakaa rennosti.

Terkkuloin, Taina

joulu - making of

tänään on aloitettu kuusen koristelu..

On imelletty perunalooraa ja keitelty piparitaikinaa

Ja leivottu pipareita: vehnäisiä, gluteinittomia, talon osia, muuten vaan pipareita..

Jahka talot on kasattu, loputkin kuusenkynttilät saatu toimimaan, piparit koristeltu jne, palataan tunnelmakuviin. Joulu on vähän niinku teko-vaiheessa, mutta onhan tässä vielä monta päivää aikaa! ;)
Mukavia joulun odotus päiviä toivottelee,
Taina


ps. Miks te että päästä mua rappusiin, niinku koko ajan, hä?

Viikko jouluun

Ihana että käytte ja kommentoitte, kiitos suuri siitä!
Olo alkaa olla jo ihan hyvä. Vielä nuhaneniä piisaa eikä itse urheilemaan uskalla lähteä mutta voiton puolella aletaan selkeästi olla. JEE!

Kuusenkoristeita rupesin jo ottamaan esille, viikonloppuna meille saa tulla joulu oikein tosissaan.

Näitä puisia tähtiä ostimme miehen kanssa Intiasta vuonna 2000, valmistautuessamme laittamaan ekaa yhteistä joulua ekaan yhteiseen kotiin. Yhtä mukavalta tuntuu aina ne esiin kaivaa.

Jouluruokiakin olen jo valmistellut, ja tässä yksi allergialais- resepti jota voisin suositella. Meillä kun ei lapset sitten kirvellääkään näytä oppivan noille joulu-laatikoille niin on otettu omaksi perinteeksi mukaan myös kuulemma  kansallis-perinteinen, vaikka ei minun lapsuuden jouluistani, jouluruoka: maksalaatikko.

Ja se tehdään näin:
Keitä 1,5 dl puuroriisiä, 5 dl vettä, suolaa, n. 10 min
Lisää joukoon 1 muna, 6 dl soija- (tai muuta sopivaa) maitoa, 1 dl rusinoita, 3 rlk siirappia, 300 g jauhettua sopivan elikon maksaa (hallista saa)
valkopippuria, suolaa, meiramia.. sopivia mausteita.

ei se kaunista ole. mutta hyvää.

sekoita
Paistele 175-200 asteessa 1-1,5 h.

Niin tuli hyvää että ihan jouduin lusikoimaan suuhuni yhden vuuallisen siltä istumalta kun uunista nämä sain klo 22 illalla. :D
Toi jauhettu maksa on raakana todella ällöttävää, mutta mun mielestä tää on vaivan väärtti. Ja ihan sairaan halpaa ruokaa muuten!

Sitä mukaa kun räkä päässä vähenee niin joulu-fiilis lisääntyy. Joulupallot kaivoin esiin. Kultaa ja punaista, tuntuu jotenkin lohdulliselta, "lapsuuden jouluiselta", laittaa ihan niitä perinteisimpiä värejä ja esineitä aaton lähestyessä.


Ja vielä joululahjavinkki. Sen sijaan että nukkuisin univelkoja pois hihittelen yöhän saakka aivan loistavan kirjan äärellä. Suomalaiseen mielenlaatuun syväluotaava teos sopii lahjaksi niin miehille kuin naisille, eikä tarvitse olla edes mikään lukutoukka, uskon että tämä koukuttaa. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja.

Mukavaa ja rentoa joulun valmistelu viikonloppua kaikille!
Terkkuloin, Taina

joulua kohden

Joulu 2010, E ja oman kodin joulukuusi, ekaa kertaa

pikku balleriina

Kiitos kaikille kauniista sanoista, myötäelämisistä ja tutuille avun tarjoamisista!
Ja anteeksi hiljaisuus täällä blogi-rintamalla.

Tosiaan, muutama tunti tuon edellisen postauksen jälkeen ajeltiin taas ambulanssilla tayssiin ja siellä piti vielä pari päivää vietellä ennenkin A vihdoin oli kunnossa. Itse sen sijaan olen joutunut vähän luovuttamaan. Edellinen viikko meni melkoisen hyvin valvotuin öin, lapsesta huolehtien, itsekkin kipeänä. Ja vähän puolitehoisena, koska "äidithän ei sairasta", kävin tietysti lasten ju-jutsun ja E:n tanssin pikkujoulut katsomassa. Kunnes sitten lopulta oli pakko luovuttaa kun kuumetta alkoi itsellä olla se 39 ja aivan veto pois. Äiti onneksi jatkoi sitten meidän huushollin pyörittämistä ja itse vedin pari päivää aivan reporankana. Onneksi tuo äidiltä vuosikymmenten perhepäivähoitajan rutiinilla sujuu! <3 Voimia ei varsinaisesti lisää kuvioihin sairastelun myötä palanneet yö-imetykset ja isompien lasten rissaaminen ja äidille kiukuttelu, kellekkäs muulle kun on heilläkin huolta ja stressiä ja erilaista.

Nyt tuntuu että alkaa itselläkin elämä voittaa pikkuhiljaa ja mieskin palasi työmatkalta vihdoin kotiin. Haikeana huomaan että tässä on enää reilu viikko jouluun ja vaikka mitä juttuja joita olin ajatellut tekeväni on tekemättä. Kierros (sori, kommenteeraamatta) blogeissanne lisää haikeutta, vaikka mitä ihanaa olette ehtineet ja jaksaneet!

No, ei pidä jäädä murheisiin rypemään eikä pieruja peiton alle haistelemaan.

sisko ja sen veli

Suunta on ylöspäin ja ehkä jo huomenna alan minäkin joulupuuhiin - on laatikoita tehtävänä ja joululeivonnaisia leivottavana. Ja jos sitä jotain pientä askartelujuttuakin tässä jaksaisi vielä värkkäillä ennen joulua...
Viikonloppuna jos laittaisi jo kuusen sisälle lasten kanssa, eiköhän se joulufiilis ala siitä taas kerääntymään.

joulupainit sisarusrakkaudella

 Meillä on keittiössä tuollainen pyykkinaru-systeemi lasten askarteluille, korteille, lukkareille jne. Tuossa iässä on niin tärkeää saada ne koulussa ja kerhossa tehdyt piirrustukset ja työt esille, ja itsekkin niistä pääsee nauttimaan kun ruokapöytään näkyvät. Nyt ovat vapaasti sommitelleet tuohon oman joulukollaasin - melko villi ja vapaa, mutta varmasti ihan oma!

Kokosin tähän muutamia tunnelmia menneiltä jouluilta. Ehkä jo seuraava postaus olisi tämän joulun valmisteluista!

pikkuiset 2006

mussut 2008

2010, muhkea mamma..

tonttuneiti 2005

Mukavaa joulun odotus viikkoa kaikille, pysykäähän terveenä!!!!

Taina

Erilainen viikko

Heissan ja tervetuloa uusille lukijoille!

Mukava että käytte ja kommentoitte! Kiitos jokaiselle visiteeraajalle!

Meillä onkin ollut vähän erilainen viikko. Itsenäisyyspäivän iltana A:lla alkanut kuume yltyi lopulta kolmeen TAYS:sissa vietettyyn yöhön. Kurkunpääntulehdus oli sen verta sitkeää sorttia että vaadittiin 2 kortisoni piikkiä, sydänfilmiä ja muita testejä sekä lukematon määrä adrenaliinin hengitystä ennenkuin tauti taittui tähän tilaan että päästiin edes kotiin. Kerran meidät jo kotiutettiin mutta noin kahden tunnin päästä jo oli pakko lähteä takaisin...
Ja mies tietenkin jenkeissä työmatkalla. Onneksi on kaksin kappalein näitä eläkkeellä olevia lapsille läheisiä lähi-isovanhempia! Mun äiti on ollut täällä meillä lasten kanssa ja pitänyt huushollin pystyssä, lapset on saaneet jatkaa mahdollisimman normaalia arkea kouluineen ja kerhoineen. (ja pyykitkin on pesty) Ja muutenkin on kaikki osallistuneet naapureita myöten. Kyllä tästäkin taas selvittiin.

Onneksi ne jouluvalmistelut on tehty jo aiemmin.

Kyllä ajatukset kävi sentään monesti niiden ihmisten luona joiden lapset on vakavasti sairaana, jotka joutuvat kokemaan tuota paljon. Pelkäämään, ja näkemään lapsensa kipua ja kärsimystä. Pelkästään se oman lapsen kiinni pitäminen toimenpiteiden aikana, huh. Ja silti siinä haluaa olla mielummin turvana kuin jättää vieraiden käsiin. Ja mietin myös niiden maiden vanhempia joiden ei ole mahdollisuutta saada sairaita lapsiaan sairaalaan, tai edes lääkäriin. Meillä on täällä lääkärit, lääkkeet, pelit ja pensselit niin viimeisen päälle kaikkien saatavissa että olemme kyllä todella onnekkaassa asemassa!

Sen verran laitostunut sitä itse tämän vuoden aikana on että olen jo oppinut miten sairaalaan lähdetään ja miten siellä ollaan. Meillä on molemmat pojat olleet aluksi 5 vrk vastasyntyneiden teholla. Sitten 3 kk iässä A oli keuhkokuumeesta ja RS-viiruksesta ensin lasten teholla ja loppu viikon infektio-osastolla. Ja nyt oltiin 3 yötä infektio osastolla. Vuorokausi sairaalassa tuntuu noin viikolta, eli koen jo melkein olevani vanha tekijä.
Tällaista olen matkan varrella oppinut:
pakkaa aina mukaan, jos epäilet että joudut jäämään lapsen kanssa sairaalaan:
- tyyny (aikuisille olevan retkipatjan kumi-tyyny ei nukkumattia juuri paikalle houkuttele)
- pussipuuroja, banaaneja, vesipullo (pysyy paremmin itse vireessä ja toimintakykyisenä kun syö muutakin kuin suklaapatukoita automaatista)
- hammasharja, hiusharja, dödö, kalsarit, sukat (mahdollisuus säilyttää edes jonkunmoinen hygieniataso pitää kummasti mielenterveyttä yllä)
- kännykän laturi

Vaikka oma maailma käpertyy sairastavan lapsen ympärille:
- koita järjestää muiden lastesi kanssa edes leikkitreffejä sairaalan puistoon tai soitella
- pidä läheiset tietoisina tapahtumista edes tekstarein silloin tällöin, huolissaan ne on kuitenkin koko ajan
- koita saada joku tunniksi päivässä potilaan kanssa, käy syömässä ja hengittämässä raitista ilmaa
- pyydä huoltojoukoilta riittävästi kunnollisia eväitä itsellesi. sairaalassa on lapsille ihan kaikkea (vaippoja, vaatteita, ruokia, tutteja.. mutta aikuiselle ei mitään. paitsi se kumipatja.)

Onneksi kotiuduttiin parahiksi niin että äiti tuli A:n kanssa meille ja minä pääsin suoraan sairaalasta L:n joulujuhlaan. Mun oma pieni paimen Salama McQueen aamutakissaan. <3 Noi pienten esitykset vaan on niin helluja!

Jahka tästä saadaan univelat nukuttua (aika monta yötä tullut valvottua lähes kokonaan), halipulat halittua, kaikki terveeksi ja arkielo taas mallilleen niin palaillaan näihin kotoilu asioihin!
Äiti on täällä mun kanssa yötä, eipä tarvii ketään lähettää yöllä naapuriin jos tulisi vielä päivystykseen lähtö...

Muistakaa arvostaa rakkaita lähellänne, omaa ja lasten terveyttä, omaa kotia, kaikkia niitä läheisiä joilta tiedätte saavanne apua ja tukea hädän hetkellä! Ihan joka päivä.
Ja kiitos kaikille myötäeläneille!
Mukavaa ja rauhallista viikonloppua toivottelee
Taina


__________________
edit. muutama tunti tämän kirjoituksen jälkeen mentiin taas ambulanssilla kohti tayssia ja vietettiin siellä pari yötä lisää. NYT pitäisi olla pikku-tyypin terve, mutta äiskällä voimat aika loppu. Palataan siis joskus tuonnempana. Taina, su-iltana

Olkkaria illan hämyssä

Lauantai-iltana napsaisin muutaman kuvan meidän olkkarista illan hämyssä, kun jouluvaloja on ehtinyt laittaa jo sinne ja tänne ja kynttilätkin paloi lasten nukahdettua.

 Kuvittelin olevani tosi näppärä kun talon rakennuksen yhteydessä pyysin pistorasiat myös niiden ikkunoiden yläpuolelle joissa kuvittelin pitäväni valoja (eli aika monen). Melko rumia johto-hässäköitä niistä silti tuli, joten jos joskus vielä rakentaisin pyytäisin pistorasiat valoille seinäin yläreunaan niin että ne jäävät verhon taakse piiloon! Mutta pääasia että valoja on.

 Miesten perinteisiin on kuulunut jo kohta 25 vuotta käydä "perinteisellä itsenäisyyspäivän reissulla" jossain erämökillä tahi vastaavalla lapsuuden partio-porukkansa kanssa, silloista vartion-johtajaa myöten. Miesten ollessa reissussa on tullut tavaksi pitää Leevin kummitädin kanssa omat varjo-kokoontumiset samana viikonloppuna. Ohjelmassa lasten hoidon lisäksi vähän viiniä, herkuttelua ja paljon maailman parannusta!

Huomenna on itsenäisyyspäivä. Päivä sekä suurten kiitollisuuden ja ylpeyden tunteiden tästä meidän hienosta maastamme, että linnan juhlien kyttäämisen.
Linnanjuhlista muistan aina tyttäreni ihmettelyn joskus 4 vuotiaana. Katseltuaan ekan tunnin kättelyä hän totesi "Ton on kyllä tarvinnu askarrella ihan hirveen monta kutsukorttia!".Muistellen omaa urakkaansa synttäri-kutsuja tehdessä.
Ja poika samassa iässä: "jos aikuisten juhlat on noin tylsiä niin mä en halua ikinä kasvaa aikuiseksi!".
Aika harvoin meillä lasten kanssa telkkaria ehditään katsella, mutta linnanjuhlat on mulle kyllä must. :)

Mukavaa itsenäisyyspäivää joka niemeen ja notkoon!
Taina

Tyypit sai pipot

Meillä on makkarissa pieni kokoelma tuollaisia Willow Tree tyyppejä. Kaikilla on joku oma merkitys, pieni tarina. Masu-tyypin ostin esikoista odottaessa, pariskunnan viidentenä hääpäivänä, äidin ja pojan keskimmäisen synnyttyä ja pikku-ukon kun tuo viimeisin pikku-ukko meille syntyi. Osa näistä on siis myös lahjoja mulle. Silleen "hienovaraisesti" hoidettuna, että olen sanonut miehelle esim. jotta "sukkalaatikossasi on paketti jonka voit antaa lasten kanssa mulle äitienpäivä aamuna.". :D
Tilkkulaatikossa oli tuollainen punainen kankaan pala, ja kekkasin sitten että niistähän tehdään tyypeille tonttuhatut.
Ihailen kovasti vaaleita sisustuksia. Rakennusprojektin alkaessa jo kaavailin että tekisin koko kodista valkoisen, mutta ei se olisi ollut ihan meidän näköinen juttu. Makkari sai sitten jäädä mun vaalean sisustuksen toteutuspaikaksi, ja mukavan rauhoittava se onkin. Onneksi mieskin suostuu nukkumaan mun verhosänky-unelmassani. ;)

 Makuuhuoneen seinällä on Anne Geddes tyyppinen kuvasarja meidän lapsista, sekä yksi kuva jossa Emma 2 v halii äitin vauvamassua.

Lasten kanssa on puuhasteltu (aina kun malttavat kavereiden kanssa leikkimiseltään äidin kanssa puuhata). On tehty kortteja ja leivottu. Yksi miehen lapsuuden joulumaku-perinne on taatelikakku. Siitä saa helposti luontaisesti gluteinittoman ja maidottoman niin että sitä ei "tavikset" edes huomaa. Ja näin se tehdään:
Taatelikakku 
Keitä:
1 paketti taateleita paloiteltuna
3 dl vettä
2 dl sokeria
Lisää:
2 dl maidotonta margariinia (esim Sunnuntai)
2 munaa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliini sokeria
3,5 dl jauhoja (esim semper fin mix)
vatkaa, paista 175 C asteessa n 1 h.
nauti

Mun vauvastani on kovaa vauhtia tulossa taapero. Huomenna jo 11 kk. Mihin tämä aika juoksee...? Kuvat napsin tänään kun oltiin ulkoilemassa, nyt nukkuu päikkäreitään. Väsyi pikkuinen tuosta ulkona taapertamisesta.

Pikkujouluja olisi ollut mutta tänä vuonna nekin jää multa väliin. Miehellä on juuri tähän joulun alle pakollisia menoja, mm. työmatkaa Ameriikkaan, joten nyt mennään näin. Yhdet kemut sentään kävin, kun paikallinen MLL tarjosi meille vapaaehtoisille kylpylät ja ruuat joihin liikkarin-tätinä myöskin pääsin mukaan. Muutamien kavereiden kanssa on ollut puhetta että voisi käydä syömässä ja istumassa vähän iltaa vaikka viikolla. Ehkä se järjestyy. Ja jotenkin, ei toi juhliminen nyt tunnu kovin tärkeältäkään. Toki kavereita ja tuttuja on aina kiva nähdä ja kunnon rytyytysjuhlat virkistää toisinaan mieltä, mutta kyllä niitä juhlia on ollut, ja kyllä niitä ihan varmasti vielä tulee! Tänään tulee yksi tyttökaveri viinipullon kanssa yökylään kun mies on reissussa. Taitaa lasten nukahdettua maailma taas vähän parantua! ;)
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille,
Terkkuloin Taina

Kiitosta, tervetulotusta ja pukeutumishuonetta

tämän viikon onnen-omenoita. 

Eilen tapahtui tän mun blogini kannalta aivan huisi käänne.
Olen jo pitkään ollut SisustusUnelmia-blogin lukija ja ihaillut Johannan sisustustyyliä ja tapaa kirjoittaa. Myös hänen kauppansa http://www.whitecoast.fi/ on aivan mieletön! Nyt on myös vaihdettu sähköposteja ja on ollut ilo tutustua Johannaan joka onkin aikas ihana lämpöinen ihminen! Juuri tuo Johannan blogi on ollut mulle inspiraationa niin monissa sisustushommissa kuin lopulta koko blogin perustamisessa. oon ollu sillee semisti "fani". ;) No, Johanna esitteli blogissaan mun blogia ja lausui aivan häkellyttäviä sanoja. Kiitos niistä!

Jaoin sitte ko linkin myös facebookissa, jossa en ollutkaan tästä blogista vielä huudellut.. Niinpä tästä mun harrastuksesta tuli kerta hujauksessa melko "julkinen", kaverit tietää ja moni sisustusblogien seuraajakin on löytänyt tänne. Tuntuuhan se tosi mukavalta, toivottavasti moni jää viihtymään mukana! Aiemmin kävijämäärät on päivätasolla laskuri raksuttanut kymmenissä, nyt pari päivää sadoissa... huh. No, eiköhän se siitä tasaannu, ja mukaan jäävät uskaltautuvat jättämään viestejä ja muistoja käynneistään kanssa. ;)

Mies tosin kysyi tulisinko onnelliseksi jos hän laittaisi netistä mun blogiin jonkun klikkaus ohjelman ja saisin vaikka 2000 klikkausta päivässä. :) no, ei se nyt ihan niin mee! :) Vuorovaikutteisuus ja uudet tuttavuudet, nehän on tässä bloggailussa just se juttu! Muutenhan sitä voisi pitää päiväkirjaa vaikka omalla kotikoneella vaan.

Toivotan siis uudet lukijat lämpimästi tervetulleiksi! <3

Multa on pyydetty postausta tosta mun omasta huoneesta, ja ajattelin josko vihdoin olisi sen aika.

Kun me päädyttiin rakentamiseen oli mulla muutamia juttuja jotka halusin. Että jos se vaiva nähdään että talo rakennetaan niin haluan ainakin: oman pukeutumishuoneen, leivinuunin, pyykkikuilun ja ison toimivan eteisen.
Edellisessä kodissa olin lievästi traumatisoitunut siitä tilan puutteesta - kun lapsia alkoi tulla oli äidin kamat lopulta tungettu elfa-koriin siellä ja ylähyllylle tuolla... (no, vähemmän hamsteri luonne olisi toki voinut mahtua ihan hyvinkin.) Eli halusin oman pienen huoneen, jossa olisi riittävästi kaappitilaa mun tavaroille - eri kausien vaatteet, kengät, laukut, korut, paperit, askartelutarvikkeet - omat romut kaikkiaan.
Mutta jotenkin siinä "pientä omaa vaatehuonetta" suunnitellessa lähti vähän mopo keulimaan (no, neliöitä ei oo montaa). Tottakai sen pitäisi olla ihana ja toimiva, mutta vähän saisi tietty olla sellainen oma rauhoittumispaikka jonka oven voisi vetää pariksi minutiksi kiinni.. että nättiäkin siellä saisi olla. Ja kerta nyt meikkauspöytä tulee, niin toki sellaiset hollywood-pallovalot. Vaikka siinä peilin edessä vetäisisi vaan ripsaria ja tummiin silmänalusiin peittovoiteet.

Kaapin kanssa meinasi käydä köpelösti. Suunnittelin ja mittailin sen jotenkin sillee pöljästi että liukuovet oli liian isot, laatikoita ei saanut auki ollenkaan. Onneksi uudet ovat tuli Remholzilta yhtä sujuvasti kuin kaikki muukin kiintokalusteisiin liittyvä heidän kanssaan hoitu.
Sitten kaapit vielä kertaalleen koottiin (ihan itte kattokaas) niin ettei edelleenkään isoja laatikoita saanut auki. Jostain näistä työvaiheista facbookin kautta jopa pyydettiin kuvaa kirjaan "Ei menny niinku Strömsössä". Mutta, mun kuvan lähettämiseni ei mennyt niinkuin Strömsössä, raksa kiireiltäni en ehtinyt ikinä mailata sinne kuvatekstiä ajoissa ja se jäi sitten kirjasta pois. hups.


Varsinkin nyt hoitovapaalla en todellakaan halua laittaa paljoa rahaa vaatteisiin. Suurin osa mun vaatteista on siskojen ja ystävien uffa-pusseista dyykattuja aarteita. Mun mielestä ihan ok arki asuja voi koostaa edullisestikkin. Kunhan nyt on sopivan kokoista ja ehjää, helppo imettää ja olla. Lapsetkaan ei onneksi oo kovin kriittisiä (vielä) äidin koti-lookin suhteen. Muutenkin kierrätys toimii kavreiden kesken hyvin - äitiysvaatteet, minit vauvan vaatteet, kantoliinat - eikun kavereille vaan ja sit taas saa itelle jotain kun sattuu jäädä yli toisaalla.

Asun saa kivaksi myös sopivalla korulla, silleen vähän huolitellumpi olo tulee vaikka venyiskin niissä koti leggareissa ja tunikoissa.. Siksi halusin noi mun kaikki Glitterin aleloora helyt hyvin esiin että voin aina napata siitä vaatteisiin sopivan korun.
Ensin harkitsin että olisin ostanut noita ikean peilejä kaksi ja ottanut toisesta vaan peilin pois. Tuli kuitenkin vähän edullisemmaksi teettää kehys ihan taide kehystämössä, ja sai vähän isommankin. Koukut on ihan ehtaa ikeaa. Ja tapeetit jostain poisto loorasta.

Sellaista tarinaa siitä huoneesta, toivottavasti vastasi kysymyksiin. :)

 Tänään alkoi joulukalenteri. Meillä lapset odotti sitä kuin kuuta nousevaa ja L ei sitten malttanutkaan nukkua kuin klo 5:20 asti. Ja koska tämän aamun pussukasta löytyi lappu jossa on tekstiä herätti tietenkin isosiskon lukemaan. Lapussa luki: "Kuka nukkuu vaunuissa?" (kaikki aarteenetsintä-meininki on parhainta). No, siellähän oli kauan haaveillut "ängriböördsit". Ihan ekan luukun kunniaksi arvokkaampi lahja. Tänään täällä on sitten leikitty ängriböördseillä, pidetty niille mm. ristiäiset.

Jatkossa on luvassa erilaisia tekemisiä (uimahallia, elokuva-iltaa kotisohvalla, leipomista) sekä pieniä tarpeellisia lahjoja kuten uudet hammasharjat, juomapullot, askartelutarvikkeita jne. Ehkä joskus 1 € säästöpossuun laitettavaksi.

Kivempi ripotella lahjoja pitkin kuukautta, vaikka se tarkoittaa että aattona ei sitten panostetakkaan lahjavuoriin vaan yhdessä oloon ja rentoiluun rakkaiden seurassa. Lahjat olen hankkinut hyvissä ajoin pitkin vuotta kun sopiva on tullut kohdalle. Musta vaan on tyhmää maksaa liikaa, kun esim tammikuussa myydän hävityksessä samoja Afrikan Tähtiä kuin joulun alla taas täyteen hintaan, ostan mielummin varastoon ja vähän piheilen. Omille ja sisarusten lapsille on lahjat, aikuisille ei ostellakkaan. Tänään vihdoin sain kaikki lahjat paketoitua ja ulkomaisen postitettua. 

Nyt vaan keskitytään glögin juontiin ja joulun odottelun fiilistelyyn. Tämmöstä kotomoon. :) Mukavaa jolukuun alkua kaikille toivotteleepi, Taina

Meidän joulukoti uudessa Kotiliedessä!

Tänään toi posteljooni Kotilieden. Siellä on nyt kuvia meidänkin meidänkin kodista joulukuosissa. :)

Palaan päivittämään lisää aiheesta jahka saan illalla muksut maate ja tulee sitä äidin "omaa aikaa" eli aikaa istua koneella. :)

Mutta nyt - siinä se on.

Terkkuloin,
Taina