Tammikuu |
Vuoden lopuksi on mukava pysähtyä muistelemaan kulunutta vuotta.
Keskittyä kaikkiin niihin asioihin joista voi olla iloinen ja kiitollinen.
Tässä siis jo perinteinen kilometri-postaus vanhan kertausta,
kaksi kuvaa per kuukausi.
Tammikuu |
Tammikuussa vietettiin kultaisen kummitytön nimiäiset.
Kuukausi kului minulta vielä pääosin sohvan mutkassa joulukuun alussa tehdystä leikkauksesta toipuen,
mutta arki alkoi jo palailla uomilleen.
Helmikuu |
Helmikuussa vietin 35 v. synttärini perheen kanssa Kanarian lämmössä.
Matka oli kaikin puolin super onnistunut!
helmikuu |
Kotoilu puolella maalaisin vanhasta lelukaapista poitsulle entistä ehomman.
Nautin yli-paljon kotiäiteilystä taaperoni ja pikkukoululaisteni kanssa.
Ehdin puuhata, tuunata ja askarrella kaikkea kivaa kotona,
ja kotimme oli kuin muumitalo: lasten ystäviä oli tupa täynnä, yötä päivää.
Ehdin puuhata, tuunata ja askarrella kaikkea kivaa kotona,
ja kotimme oli kuin muumitalo: lasten ystäviä oli tupa täynnä, yötä päivää.
Maaliskuu |
Maaliskuussa meillä vietettiin yhdistettyjä 2-, 7- ja 9-vuotis kekkereitä
osin etu-, osin jälkikäteen.
Alkutalvi oli kaverisynttärihulinoita pullollaan.
Maaliskuu |
Pääsiäiseksi saatiin pieniä serkkutyttöjä yökyläilemään
ja trullihommia riitti.
Huhtikuu |
Huhtikuussa oli edelleen myöhäistä kaverisynttäröintiä,
sekä kevätpuuhia trampan kokoamisesta pihatöihin.
Opin uuden helpon leivotasuosikin:
kääretorttu käärmeen.
Toukokuu |
Toukokuu koettiin monta kiitollisen haikeaa hetkeä.
Todistusten jaot, harrastusten kevätnäytökset,
Minun ja pienimmän viimeiset perhekerhoilut.
Moni ihana aikakausi päättyi,
uusia hienoja juttuja jo siinsi edessä.
Riemua ja haikeutta, onnea ja kiitollisuutta.
Toukokuu |
Kesä alkoi ihanan vehreänä
ja olin onnellinen saadessani viettää vielä koko pitkän kesän lasten kanssa kotona.
Kesäkuu |
Kesäkuussa päästiin viettämään lakkiaisia Ruotsalaisittain.
Meininki oli jotain meidän lakkiaisten ja penkkareiden välimaastosta,
mukavan iloinen juhla aikuisuuden kynnykselle.
Meidän kuopuksen Ville Viikinki fanitus puhkesi kukkaan.
kesäkuu |
Kesäkuussa olin mukana miehen työmatkalla Amsterdamissa.
Päivisin oli aikaa vaellella yksin kauniissa kaupungissa,
iltaisin oli aikaa tehdä kaksin ihan mitä huvittaa.
Vaikka lapset ovat elämämme keskipiste näitäkin hetkiä tarvitaan.
Heinäkuu |
Heinäkuussa tehtiin mahtava telttaturnee Ruotsin halki Tanskaan
jolla nähtiin mm. Öölanti, Legoland, Bunken, Kolmården ja Grenna.
Matkakertomusta löytyy rutkasti blogista heinäkuun kohdalta. :)
Heinäkuu |
Elokuussa nautimme vielä Suomen kesästä rentoillen, kotoillen ja veneillen.
Ohjeet Kenin liitovarjoon löytyvät täältä.
Koulut alkoivat mukavasti vaikka jännittihän se:
Neiti lähti kauemmas isoon isojen kouluun kolmoselle,
keskimmäinen aloitti oman koulutaipaleensa ykkösellä.
Elokuu |
Elokuussa annoimme siskojen kanssa vähän erilaisen syntymäpäivälahjan rakkaalle äidille:
Ensimmäistä kertaa aikuisiällä kävimme naisten reissulla.
Tanssia, Tallinnaa, höpötystä, ihanaa yhteistä aikaa.
Kerrankin ilman miehiä ja lapsia, ei kokkaamista, ei muista huolehtimista
- tämä päätettiin tehdä toistekkin!
Elokuu |
Syyskuu oli mullistusten aikaa.
Kaikki harrastukset aloitettiin, pienin aloitti päivähoidossa,
isojen koulut lähtivät todenteolla käyntiin,
minä palasin lähes kolmen vuoden hoitovapaalta töihin,
miehellä puhkesi umpisuoli ja syyskuu meni hänen osaltaan sairastaessa saairaalassa ja kotona.
Tuntui että syöksyin pääedellä ruuhkavuosien ytimeen
kun yllättäen olikin kahden aikuisen vastuu arjen pyörityksestä.
Syyskuu |
Kaikesta selvittiin ja elämästä teroittui ne tärkeät asiat:
koti, perhe, vanhemmat, ystävät.
Isän ja äidin apuun voi aina luottaa, ystäviltä sain paljon voimia.
Isän ja äidin apuun voi aina luottaa, ystäviltä sain paljon voimia.
Syyskuu |
Lokakuussa vietettiin paljon aikaa ystävien kanssa
ja juhlittiin Halloween hengessä.
Elämä koulujen, päivähoitojen, töiden ja harrastusten vilinässä oli asettunut mukavasti uomiinsa.
Lokakuu |
Ensilumet satoivat, illat ja aamut pimenivät, mutta minä nautin pyörämatkoistani töihin.
Onneksi mieheni itsetunto kestää mun hyvin miehisen työympäristön ja -kaverit!
Työelämä tuntuu kotivuosien jälkeen mukavalta ja sopivasti haastavaltakin,
ja mahtavan työporukan kanssa saa nauraa vedet silmissä joka päivä!
Opin myös laskemaan lankoja käsistäni kotona.
Ikinä en suostu heittäytymään avuttomaksi naiseksi
(paitsi viemäreiden puhdistusten kohdalla pelaan prinsessa-kortin),
mutta onhan se mukavaa että mies omatoimisesti on ottanut erilaisen roolin arjen sujumisessa
nyt kun perheessä onkin kaksi työssä käyvää aikuista.
Työelämä tuntuu kotivuosien jälkeen mukavalta ja sopivasti haastavaltakin,
ja mahtavan työporukan kanssa saa nauraa vedet silmissä joka päivä!
Opin myös laskemaan lankoja käsistäni kotona.
Ikinä en suostu heittäytymään avuttomaksi naiseksi
(paitsi viemäreiden puhdistusten kohdalla pelaan prinsessa-kortin),
mutta onhan se mukavaa että mies omatoimisesti on ottanut erilaisen roolin arjen sujumisessa
nyt kun perheessä onkin kaksi työssä käyvää aikuista.
Lokakuu |
Marraskuussa vietimme 10-vuotis hääpäivää.
Hyviä yhteisiä vuosia juhlistettiin mm. Ravintola Näsineulassa syömällä.
Tästä on hyvä jatkaa!
Tästä on hyvä jatkaa!
Marraskuu |
Marraskuussa vietettiin minilomaa Tukholmassa ja Helsingissä.
Käytiin Moikkaamassa siskoa ja kummipoikaa Skanssenin retken merkeissä,
ja tietenkin Ville Viikinkiä..
Marraskuu |
Joulukuu oli täyteläistä ruuhkavuosi elämää.
Töissä riitti tekemistä ja jouluvalmisteluita puuhailtiin.
Kylpylälomallekkin silti ehdittiin ja perheen ja ystävien kanssa vietettiin aikaa.
Joulua vietettiin rakkaiden kanssa.
Lahjoja, herkkuja ja lämmintä tunnelmaa riitti aivan ylitsepursuavasti.
Vuosi on ollut vauhdikas, tunteikas, täynnä suuria ja pieniä elämänmuutoksia.
Silti tärkeimmät peruasiat ovat pysyneet ennallaan.
Kiitos kaikki te mun tärkeät ihmiset, ystävät, tuttavat, perhe, että olette pysyneet matkassa!
Tehdään ensi vuodesta vielä mahtavampi!
Viime vuoden vastaavaan postaukseen olin kirjoittanut:
"Ensi vuonna en lupaa
Huomaan myös tulleeni ikään jolloin minulle on herttaisen yhdentekevää mitä muut minusta ajattelevat.
Siis ihmiset joilla ei ole elämässäni mitään merkitystä saavat puolestani vihata, rakastaa, viisveisata.
Ystävät ja rakkaat tietätävät miten asiat oikeasti ovat, millainen minä olen, millainen perheeni, ja se riittää.
Totean kuten Rhett Tuulen viemässä: Frankly, my dear, I don't give a damn.
Siinä mottoa ensi vuodelle. :)
joulukuu |
Viime vuoden vastaavaan postaukseen olin kirjoittanut:
"Ensi vuonna en lupaa
laihduttaa, rikastua, raivoraitistua, olla herkuttelematta tai nautiskelematta elämästä.
Sen sijaan lupaan parhaani mukaan olla armollinen itselleni ja muille,
nauttia hetkestä ja olla läsnä, huomata ne pienet arkiset onnen pipanat.
Välttää viimeiseen saakka sanaa kiire.
Olla kiitollinen niistä asiota joita on saanut ja olla haikailematta niitä joita ei nyt juuri saa."
Tämän voin allekirjoittaa tulevallekkin vuodelle.
Kiitollisena, hyvää onnelista uutta vuotta toivotellen,
mukavia uusia juttuja innolla odottaen,
mukavia uusia juttuja innolla odottaen,
Taina