Leikkimökistä koululaisten rentoutumispaikaksi

Meille ostettiin leikkimökki reilu 10 vuotta sitten, kun nykyiset teinit olivat leikki-ikäisiä.
Se onkin palvellut hyvin jos minkälaisten kotileikkien paikkana,
mutta nyt nuorimmaisen ollessa 8-vuotias alkoi käyttö olla aika minimaalista.
Niinpä leikkimökistä päätettiin kunnostaa chillailupaikka koululaisille.

Yhtenä lauantaina sitten pistettiin hösseliksi - leikkikeittiö ja -astiat FB kirpparille ja roskalava-ryhmään,
haalistuneet kukkaverhot luutuiksi, mökkiä ympäröivä kivetys valmiiksi (eli lapset kärräämään kiviä).
Muovilattia ja huonekalut otettiin ulos ja pestiin painepesurilla puhtaaksi.
No, saattoi siinä hieman huonekaluista maaliakin lähteä, mutta lähtipä likakin!
Ainahan niihin voi sutia uutta väriä pintaan jos inspiraatio iskee.

Leikkimökin siivuouksesta kirjoitin vuonna 2013 täällä, sieltä voi vanhaa lookkia käydä kurkkimassa.

Leikkimökki remontoitiin ja maalaalattiin talon väriseksi pari vuotta sitten, (josta hieman täällä),
joten olisi ollut tylsää jos sen käyttö olisi nyt ollut ohi.

Yksi lasten haaveista on pitkään ollut säkkituoli.
Itse en niitä fanita, joten sellaista ei kenenkään huoneeseen ole tullut hankittua.
Onneksi edullinen, materiaaliltaan mielestäni leikkimökkiin sopiva versio löytyi 30 €:llä läheisestä Jyskistä.
Leikkimökissä olen suosinut aina kylpyhuoneen mattoja. Ne ovat pehmeitä, edullisia ja helppoja pestä kovissakin lämpötiloissa.
Edullinen torkkupeitto toimii penkinpehmukkeena, tai kolealla kelillä säkkituoliin käpertyjän peitteenä.
Verhot pätkäistiin valmiista sivuverhosta, jossa kujat olivat valmiina, ja käännökset sai tehtyä silitettävällä nauhalla.

Tuolla on jo teinineidit käyneet omiaan supattelemassa ja kynsiä lakkaamassa,
ja ekaluokkailainen löhöilee säkkituolissa äänikirjoja kuuntelemassa.
Parhainta on, jos sade vielä ropisee kattoon.
Ja on lapsilla jo ollut puhe tuolla nukkuakin kavereiden kanssa.
Ihanaa, kun mökki on taas käytössä!

Onhan nuo huonekalut pieniä, mutta kun itsekin olen sen 155 cm pitkä
ja lapsista vasta vanhin on vähän ohittanut minua pituudessa,
on nuo tuolit oikeastaan ihan hyvät istua.
Olenkin uhonnut, että oikein tiukaksi jos menee tunnelma kotona, niin tuosta tulee äidin oma mökötyskoppi!

Hylly on peräisin oman lapsuuden kesämökin pihamökistä, jonka saimme "vara-siskon", vanhempieni kummitytön
kanssa kunnostaa meille nukkumamökiksi, ja maalasimme kaikki valko-vaaleansiniseksi.
Muksujen kanssa sovittiin, että tuohon hyllykköön saavat viedä jotain mökissä käytettävää kamaa
- Aku Ankan taskukirjoja, piirustus vehkeet, ehkä pari torkkupeittoakin lisää.
Mitä sitten haluvatkin.

Leikkimökin ovelta avautuu alapiha, joka on enimmäkseen lasten puuhiin varattu.
Nurmikolla on monet leikit leikitty ja pelit pelattu, ja tramppa sekä fresbeegolf- ja futismaalit ovat ahkerassa käytössä.
On niin ihanaa, kun lapset kavereineen viihtyvät pihalla!
Katsotaan niitä kukkapenkkien nypertämisiä sitten kun piha ei ole enää peliareenana, ehkä..

Sellainen leikkimökin uusiokäyttö meillä. Onhan se pieni, mutta yhä käyttökelpoinen.
Onko teillä leikkimökki ollut käytössä vielä sen jälkeen kun lapset ovat kasvaneet kotileikkihommista ohi?

Aurinkoista kesäkuun alkua ystävät!
Taina

Treffit Pariisissa

Meillä on tapana käydä kerran vuodessa treffi-viikonlopulla.
Välillä Suomessa, toisinaan jossain muualla Euroopassa.
Ajankohtana on useimmiten joku vuosipäivä, mutta muulloinkin käy, jos sopiva viikonloppu on löytynyt lasten hoidon kannalta,
tai esim. miehen työmatkan yhteyteen sovitettava reissu.
Tänä vappuna olimme olleet 20 vuotta yhdessä, ja se on mielestäni jo hyvä syy järjestää kunnon treffit.

Pyysin mieheltäni, että kohde olisi yllätys.
Mielestäni on reilua kertoa haluavansa "romanttisen yllätyksen" jos sellaisen haluaa,
eikä vain hiljaa toivoa, ja katkeroitua sitten lopulta siitä, että toinen ei ollut ajatustenlukija.
Ainakin jos puoliso sattuu olemaan insinööri.
Myönnetään, taidan olla meistä se, joka kaipaa enemmän spontaaneja irtiottoja ja ei-äitinä-olemista.
En ole insinöörikään.

Mies on aivan mahtavaa reissuseuraa ja tykkää reissuja järjestellä,
joten tämä toiveeni toteutui kunhan sen ääneen olin sanonut.

Pakkasin siis mukaan viikonloppukamat "suunnilleen samaan lämpötilaan kuin täällä",
ja kohde selvisi minulle vasta lentokentällä - menisimme ensimmäistä kertaa yhdessä Pariisiin!

Hotelli oli oikein miellyttävä Hilton Opera, josta oli kätevä liikkua kävellen ja metrolla ympäri kaupunkia.
Lähdimme perjantaina klo 12 aikaan lähtevällä lennolla ja palasimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä,
joten ihan mukavan pitkä viikonloppu jäi perillä oloon.
Käytin tähän perjantaihin viimeisen hoitovapaapäväni, mutta kai se miehen hoitokin hoitovapaaseen voi lukeutua. ;)

Mitään "pakko nähdä" juttuja ei ottettu ohjelmaan lainkaan, vaan päätettiin mennä rennosti minne nokka näyttää.
Ajatuksena käveleskellä, nauttia tunnelmasta, istahtaa kahviloissa ja puistoissa,
ja katsoa nähtävyyksiä jos helposti kohdalle osuu ja ilman tuskaisen pitkää jonotusta pääsee.

Ensimmäisenä iltana hyppäsimme illallisristeilylle, joka on huippu tapa nähdä kaupunkia Seine-joelta käsin.
Oma (ex tempore) valintamme oli Bateaux Mouches, jonka reitti oli upea, ruuat ja viinit ok (ei mitään tajunnan räjäyttyvää,
mutta ihan hyvä illallinen), ja tunnelma kokonaisuudessaan mukava.

Ajoimme myös Notre Damen ohi. Palosta oli tuolloin aikaa vajaa kaksi viikkoa,
ja ravintolalaivan kattoterassilla pystyi todellakin haistamaan käryn.
Samana viikonloppuna alkoi myös Notre Damen läheisyydessä olevien puistojen sulkeminen kohonneiden
lyijypitoisuuksien vuoksi, joten ihan hyvä varmaan ettei sen pidemmäksi aikaa jääty käryjä nuuhkimaan.

Sisällä laivan ikkunas otetuissa kuvissa näkyy hauskasti tuo ravintolalaivan tähtitaivastvalaistus heijastuksena.

Halusin nähdä jonkun linnan, mutta mutta emme halunneet uhrata kokonaista päivää Versaillesissa tai  Louvressa tungoksessa ryysimiseen,
niin upeita kuin ne varmasti olisivatkin olleet.
Ostimmekin kävelyllä olessa, huomattuamme lyhyen jonon Conciergerieen, hyväksi valinnaksi osoittauneen yhdistelmälipun.
Sillä pääsimme entiseen palatsiin ja vankilaan Conciergerieen, jossa historian rakastajana sain kerrankin lukea rauhassa tekstit
ja hämmästellä yksityiskohtia (aikuisten reissujen etuja)

Conciergerie, entinen palatsi ja vankila

sekä (sen pidemmän) jonon ohi goottilaistyyliseen kappeliin Sainte-Chapelleen,
jossa häikäistyimme mm. 1200-luvun lasimaalausikkunoista.

goottilaistyylinen kappeli Sainte-Chapelle

Poikkesimme toki myös "the macarons" paikassa Ladureella Champs-Élyséellä kävellessä.
Ihan hyviä, mutta koska itse olen enemmän viini- kuin sokeri-mimmejä, on nuo mielestäni hieman ylihintaisia herkkuja.
Kotiin vietiin tuliaisiksi muutama macaron, lasten kanssa herkuteltavaksi sekä kiitokseksi vanhemmilleni lastenhoidosta.

Laduree Champs-Élyséellä

Gluteenittomalle ja kala-allergiselle Pariisi ei ole unelmakohde, mutta ei mahdotonkaan.
Reissussa huomasi jälleen kuinka hyvin Suomessa allergia-asioiden kanssa ollaan valveutuneita
niin henkilökunnan tietämyksessä kuin merkinnöissäkin.
Pitkälle pärjää toki valitsemalla listalta suht varmoja valintoja, sekä kommunikoimalla Google kääntäjän avulla.
Yhden mukavan ravintolasuosituksen antaisin, nimittäin Treize au Jardin Luxemburgin puiston vieressä, kodikas ravintola
jossa pääset nauttimaan herkullista luomuruokaa, joko hyvän teen tai viinilasillisen kera.

Treize au Jardin Luxemburgin puiston vieressä

Itselle tällaisilla viikonloppulomilla on kuitenkin tärkeintä mennä ilman suurempia ennakkosuunnitelmia,
antaa askelien ja elämysten kertyä kuin itsesään.

Riemukaari

Parasta matkassa silti oli oman puolison kanssa vietetty aika.
Kaksin, ilman arjen rooleja, velvoitteita ja aikatauluja.
Ja sen huomaaminen, että yhä vielä 20 vuoden jälkeen löytyy naurua, romantiikkaa, halua olla yhdessä
ja oppia elämästä, maailmasta.
Pala, hetki, päivä, ja kaupunki kerrallaan.

Voin kyllä allekirjoittaa Pariisin maineen romanttisena kaupunkina.
Kaunis, historiallinen, eläväinen, täynnä mahdollisuuksia ja nähtävää,
mutta myös puistonpenkkejä kukkapuiden katveessa odottamassa pussailijoita.

Toki onnenonkijoita ja kaupustelijoita riittää myös, joten laukusta kannattaa pitää kiinni
kaupungin vilskeessä.

Toivottavasti teillä on parisuhteessanne mahdollisuutta, aikaa ja kiinnostusta käydä välillä treffeillä.
Olkoon se sitten viikonloppu Pariisissa tai ilta kotikaupungin pizzeriassa,
pääasia on varata joskus aikaa yhdessä oloon.
Puolison tai parisuhteen ei tulisi päästä ikinä muuttumaan itsestäänselvyydeksi.

Vaikka reissusta on vain kolme viikkoa, niin onhan tässä ehtinyt olla jo vaikka mitä senkin jälkeen tapahtua!
Vappu, äitienpäivä, Silja Serenadella pyörähdin muutaman päivän Helsingin Kauppakamarin seminaariristeilyllä,
veneilykausi on avattu, ystävän ravintolan avaisissa vietin ihanan illan tyttäreni kanssa,
Game of Thrones uutta kautta hekumoitu, tanssinäytöksissä on käyty liikuttumassa ja futispeleissä jännittämässä, lapset ovat ehtineet aloittaa ja lopettaa harrastuksia ja keskimmäinen kuulla yläasteen tulevat luokkakaverit...
Instagramissa lisää juttua arjen kuulumisista, millään ei ehdi tänne kaikesta tarinoida!
Tämän reissun halusin kuitenkin tänne hyvän mielen päiväkirjaani tallentaa.

Nyt keskitytään selviämään hengissä tästä siitepölymerestä ja aloitetaan uusi viikko,
vielä koulua ja töitä, kohta jää muksut kesälaitumille.

Iloista aurinkoista viikon alkua sinulle!
Terkuin Taina