Jos se ei lopu, niin sitten se saa jatkua

Tää mun pinkki vaiheeni.
Se vaan näyttää niin hyvältä just nyt mun silmään! Ja vaikka ei mitään isoja hankintoja tekisi, niin aina sitä voi jotain pientä, niinku kynttilöitä, servettejä ja kukkia - eihän niitä oikeestaan ees lasketa, eihän? ;)

 

Hankin tuollaisen pienen kimmeltävän avainkipon eteisen lipastolle. Se on juuri sellainen paikka meidän huushollissa johon kaikki laskee romut käsistään, oikea kasa- ja läjä paikka. Katotaan rupeisko avaimet löytämään kippoon ettei toi "aito Ikea-antiikkinen" lipaston pinta ihan heti naarmuuntuisi. 

Oikein hempeetä lauantai-ehtoota joka torppaan!
Taina

Jätskikonetta ja ikäkriiseilyä

Uskollinen ystävä lapsuudesta

Ai että pitääkö kaikki muiden vanha romu raijata meille? No, öö, joo! ;D
Muistan kuinka hauska oli surruuttaa jätskikoneella jäätelöä välipalaksi koulun jälkeen. Kone oli, luonnollisesti, tallessa äidillä, joten ei kun lainaamaan! On päässyt tässä viimeisen 25 vuoden aikana reseptit vähän unohtumaan ja ohjekirja hukkumaan. Lueskelin sitten netistä vähän ohjeita, katsoin mitä kaapista löytyy ja sävelsin - ainoa tuntemani ruuanlaitto tapa! Soseutin 250 g kohmeisia mansikoita, puolikkaan banaanin, 0,5 dl sokeria, 0,5 dl inkkari-sokeria ja 2,5 dl soijamaitoa. Annoin koneen hurruuttaa puoli tuntia ja ai että tuli kuulkaas hyvää! Sai muksut hyvät ja terveelliset välipalat, omat ja lainatut.

sytykeruusut pakattu odottamaan lahjoiksi viemisiä

Mutta saisinko vähän ikäkriseillä, saisinhan?
Muistelen usein, kuin viimeviikoista, asioita jotka ovat tapahtuneet 15 tai 20 vuotta sitten.
Mulla oli siis viime viikolla synttärit. 34. Melkein siis 35. Joka pyöristetään sit neljään kymmeneen.
Melkein en meinaa tunnistaa sitä vanhaa tätiä joka peilistä katsoo. väsynyt västäräkki.

Vartalo ei kaikesta urheilusta ja terveistä elämäntavoista (no, ainakin niiden yrityksestä) huolimatta suostu enää olemaan kimmoisa ja napakka. Siitä on tullut pehmoinen, 3 lapsen äidin, aikuisen naisen kroppa.

mun vaatehuone

Facebookissa tulee suorastaan sellainen helluttelu olo - tämmöisiä setiä ja tätejä me kaikki ollaan. Entiset nuoret ja viriilit. Työkiireitä ja lasten toilailuita elämän kohokohtina uutisvirrassa. Joskus joku villi irtiotto. Kokonainen ilta ihan omien kavereiden kanssa! Ja vastapainona ne itsenäiset, uraa ja matkustelua. Molemmat miettii, onko toinen onnellinen. Mutta ehkä kenties joku muru viisautta jäänyt kaikilla matkaan eletyistä vuosista? Ihan viksujakin ne tuntuu nykyään pohtivan, ne frendit.

Tää on niin se mitä mä olen halunnut, josta nautin! Ja minut tuntevat tietävät että mentykin on aikanaan, ihan vaikka muutaman nuoren villin edestä. ;)

Ihania vauva uutisia kuuluu joka puolelta. Mä olen niiin onnellinen kaikkien puolesta! Vauvat on niiiin parhautta!
Mutta tässä kohtaa meinaa vähän iskeä se ikä-kriiseily.

Tai ehkä ikä-kriisi on väärä sana - elämänvaihe kriisi? Minusta ei enää tule vauvoja. Mun lapset kasvaa, ja on kohta isoja ja koululaisiakin jo, ja mun pitää oppia uusi tapa elää, olla äiti. Mulle on niin luontaista ja täydellisen elämän tuntuista juuri se vaihe kun on pieni vauva, ja kun saa pitää muutkin lapset lähellään. En missään nimessä haluaisi laittaa isoja hoitoon kun olen vauvan kanssa kotona - mulle kaikki lapset on niin rakkaita ja nautin niiden seurasta aivan vilpittömästi!
Mielellään pari kaveria vielä tuomassa naurua ja touhua, perhepäivähoitajan lapsena olen oppinut siihen että lapsia pyörii kotona tuomassa elämää ja iloa. Mun tapa olla äiti on ollut sellainen hyvin antaumuksellinen ja maanläheinen jos niin voisi sanoa - pitkää imetystä, kantoliinailua, paljon yhdessä vietettyä aikaa ja hyvää arkea. Ei paasaamiseen tai fanaattisuuteen saakka, mutta mulle se on ollut tapa joka on tuntunut oikealta meidän perheelle. Ei mitään tarvetta päästä pois "omaan aikaan" muttamaa tuntia pidempään.

Mutta mä, kroppa eikä ehkä korvienvälikään, en kestäisi uutta raskautta tai synnytystä. Vaikka vauvat on ihan parhautta pitää niidenkin tekeminen kai jossain vaiheessa osata lopettaa?

Joulukuussa oli sellainen pysähtymisen hetki, kun lähetin E:n naapuriin keskellä yötä pyjamissa koulureppu selässä (L oli onneksi isovanhemmilla) ja lähdin ajamaan Tayssin päivystykseen pikkuisen A:n kanssa mietin matkalla, että jos saan nämäkin 3 pidettyä hengissä ja jotenkin kunnialla kasvatettua maailmalle niin se on hyvä, se saa riittää. Turhan monta lähtöä ambulanssilla on ollut viimeisen vuoden aikana, turhan monta yötä Tayssissa milloin minkäkin keuhkokuumeen kanssa.

neidin lelukaappi, entinen olkkarin vitriini

Uusi elämänvaihe on se että löydän tavan olla aikuinen nainen. Mulla on kaikki tää - ihanat lapset, talo, mieluinen työpaikka, oma ukkokin ollut vierellä jo 13 vuotta ja siinä se näyttää yhä vierellä kulkevan - nyt vaan pitäisi oppia olemaan joka päivä kiitollinen siitä mitä on. Aika hyvin mielestäni osaankin. Downshiftailen, iloitsen lapsistani jotka ovat reippaita ja rakkaita.
Olen opetellut ottamaan paljon rennommin monen asian suhteen.
Mitään ei tarvitse enää saavuttaa, ei rakentaa, ei tavoitella. Mihinkään ei ole kiire.

Mutta mitä sitten elämässä? Onhan nämä kai niitä ruuhkavuosia, mutta muuhunkin on voimavaroja. Ainakin toisina päivinä tuntuu siltä.
Opiskelua? Henkiseen puoleen panostamista? Uraa? Urheilua, juoksu flown etsimistä? Niiden auttamista joilla ei ole yhtä hyvin pullat uunissa, lisää vapaaehtoistyötä kentis, tukiperheasioita tms? Vai silkkaa elämästä nautiskelua, jalat pöydälle, viinilasi kouraan, askartelua, käsitöitä, miehen kanssa leffailtoja kotisohvalla? Ystävyyssuhteisiin panostamista?
Kaikkea tätä? (todennäköisin) (tai en mä siitä urasta piittaa. kuhan viihtyy duunissa.)

34. Eihän se ole onneksi edes puoliväli! ;)

Oon lukenut paljon kaikkia "elämäntaidon ja hyvinvoinnin oppaita" ja muita hömpökkeitä.
Yksi on ylitse muiden. Sitä tekisi mieli alleviivailla vähän joka sivulta. Jos käyt kirjastossa, kannattaa napata mukaan:
Naiseksi joka olet
(Koitan tällä kertaa saada kirjailina nimi oikein.) Kaija Maria Junkkari.
Edelliseen kirjasuositukseen Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaan olin sujuvasti merkinnyt kirjailijaksi Kari-Pekka Kyrön. Hups. ;)

Alkusanoista: "Kyselin, mikä minun elämänä tarkoitus on, kun siihen ei enää kuulu uusia vauvoja. Olin hämmästynyt omasta reaktiostani, koska koin samalla eläväni monipuolista elämää. Ulkoisten muutosten myötä uudet persoonallisuuteni alueet, syvät siihen asti tiedostamattomat kerrokset, alkoivat vaatioa huomiota yllättävällä tavalla." 

Ei tässä oikeasti mitään "kriisiä" ole, mutta kun on sellainen mielenlaatu että asoita pitää pohtia. En halua että elämä soljuu ohi, ja kiikkustuolissa tarvii katua, jossitella tai olla katkera.


Tämmöisin terveisin tällä erää.
Oikein mukavaa viikonloppua toivotellen,
Taina

Tunnustuksia, kukkia ja plutkuroita

 Olenpas aivan otettu näistä tunnustuksista joita olen saanut! Ja kun ei heti vastaa niin meinaa jäädä.. nämä siis ainakin. Kiitos. Ja kumarrus.

Kiitos
 Majan Mollalle
Koivukujan Riikkalle!
Viittä alle 200 lukijan blogia suosittelin kerran jo aiemmin blogissani. Ihania blogeja on tää blogistania pullollaan, esimerkiksi tossa mun sivupalkissa on vaikka kuinka monta ihanuutta!

Taikalta sekä Marrulta sain hauskan haasteen äitiyteen liittyen. Hommana on vastata 10 kysymykseen.
 

1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun... voi monesti, ja päivittäin! :D Kun lapset ei tee sinnepäinkään kuin pyydän. Kun unohdan reissarin / luistimet  /kaverin synttärit, ja kaikki nää vastaavat tilanteet..

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... se että joku haluaa aina jotakin, vuorokauden ympäri. Olla riittävästi läsnä, ja olla kuitenkin riittävästi itsekäs että jaksaa olla hyvä äiti.

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän...luottaa, puhuu, halii, pusii. Kun hän haluaa että äiti on oman liikkarin ohjaaja-täti. Kun äiti on maailman paras äiti joka tekee maailman parasta ruokaa. Ja on hassu.

4. Kello 12 yöllä olen yleensä...Sängyssä lukemassa / koneella / unessa.

5. Kello 8 aamulla olen yleensä...ollut hereillä tunnin pari, keittänyt puurot, ehkä lähettänyt jonkun kouluun, kammannut tukkia, niistänyt neniä, pessyt pyllyjä, juonut pari isoa mukia kahvia ja syönyt "pyramidi-vuoren" kuten lapset nimittää, puuroa.

6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että...  tuu kaupan kautta. Lisää listaan ketsuppi. Leivoin kääretorttua illaksi.

7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että... kunpa osaisin olla puoliksikaan yhtä hyvä äiti ja mummi. Kiitos tänäänkin avusta. Olet paras. 
ps. en muista että äitini olisi IKINÄ huutanut minulle kun olin lapsi. Voitteko kuvitella? Ja tänäänkin tarjoutui mun avuksi ja kaveriksi siivoomaan kun mainitsin puhelimessa että pitäisi siivoilla. parhaista paras.

8. Viimeksi kiroilin, kun... vaikka kuinka koitan siivota suutani niin aina niitä vilahtelee, ainakin jos jotain tippuu tai saatuu.

9. En ole koskaan osannut... kutoa. nauttia urheilun katselemisesta. (mielummin urheilen itte)

10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä, on... ajaa moottoripyörällä, ratsastaa, lasketella, ajaa moottorikelkkaa - lujaa!  Tai mikä ettei riipasta hönöt ja lähteä mimmejen kanssa tanssimaan aamuun saakka! 

 Mutsi haasteen voisin tuupata eteenpäin ainakin Maanvaivalle, Ruususuun äidille,   Koivukujanriikalle Merjalle ja Mialle.
Lupaan olla loukkaantumati jos et vastaile, ja toisaalta, vaikka en olisi maininnutkaan: Ole hyvä, nappaa matkaan jos mielesti tekee!  

 Tänään on taas ollut puuhaa.. Aamupäivän siivoilin ja järkkäilin äidin kanssa kotona. Siinä sivussa äiti piti muskari hetkiä A:lle ja mä sain hommailla rauhassa.
 Iltapäivästä mulla oli pari rouvaa ja vauvaa tästä naapurista kaffella, E tuli kaverin kanssa koulun jälkeen välilapalle ja leikkimään meille ja L:llekkin tuli kerhokaveri iltapäiväksi. Pojat tilasi hampurilaisia lounaaksi. Minä tein.  
Hulinaa ja elämää on piisannut, mutta mä tykkään.

E tänään aamupala pöydässä painoi päätä mun syliin. Yhtäkkiä sitä alkoi naurattaa 
"äiti sun maha on tällainen plutkea! Pehmoista plutkuraa!" 
Sitten mietti kun oon puhunut siitä että vauva-mahat sitten pikkuhiljaa vetäytyy normaaliksi raskauden jälkeen. 
"Niin, painuuko tää sitten tavalliseksi?"
 Hetken hiljaisuus. 
"Aika hitaasti kyllä."
Totuus lasten suusta. ;D Pitäisikö tehdä joskus muutakin kuin syödä pullaa?
No, tän päivän vieraille leivoin suklaatorttua ja kääretorttua. Ei ne pahoja ollu.

Eilen sain ihanat tulppaanit ystävältä joka vietti poikansa kanssa meillä päivää. On ne ihania, kukat ja kamut!

Josko tästä lähtisi lumihommiin, sulattamaan näitä plutkuroita! ;D
Terkuin Taina

Mitä tarjota allergisille vieraille?

Meillä noudaltellaan näitä kaikkia ruoka-valioita. On allergioita jos joka lähtöön, lapsilla onneksi pikkuhiljaa pois väistyviä, mulla iän myötä muutama juttu jäänyt ruokavaliosta pois. Imetysdieteillä allergisia ipanoita imettäessä on välillä ollut tiukkaakin, tän viimeisimmän tekeleen kanssa ei tarvi onneksi pitää pois kuin maito omasta ruokavaliosta.

Mulle allergiaruokien laittaminen ja allergia leivonnaiset on sitä "normaalia", en mä enää osaisi "tavallisia ruokia" varmaan käyttääkkään.






Meille tää siis ei ole ongelma (no, ehkä kaupan kassalla, koska nää meidän eväät toki maksaa normaalia enemmän). Mutta kylään mennessä on aina sitä ihmetelyä - mitä teille voi tarjota?
Onneksi ei oo ikinä jääty näppejä nuolemaan ystävien luona, aina sitä jokainen jotain osaa varata kun kysyy. Omat kamut jo toki tietääkin mitä me syödään, mutta aina jollekkin tuttavapiiriin putkahtelee lisää allergialaisia.
Koska tää on niin monesti multa kysytty juttu ajattelin tehdä aiheesta postauksen.

Muutama nyrkkisääntö: 

- Vilja-allergiselle ei käy välttämättä kaikki kaupan gluteenittomat tuotteet. Varsinkin lapsuusiän vilja-allergisille ei käy vehnätärkkelys ja kaura jotka keliakikoille käyvät.
- Maito-allerginen ei siedä mitään maidon osia. Vaikka siis laktoosi olisi poistettu jää jäljelle ne proteiinit jotka yleensä maitoallergian tekee. Korvaavia tuotteita on riisi-, soija- ja kaura maidot, kysy mikä vieraallesi on sopiva jos sellaista tarvitset tarjottaviin.

Yleensä kukaan allerginen, en ainakaan minä, oleta että kovasti on lähdetty leipomaan ja montaa lajia varaamaan. Mutta toki kohteliasta on napata kauppareissulta mukaan JOTAIN niille allergisillekkin vieraille, ainakin jos muillekkin jotain varaa. Jos allergialais-vieraat on lapsia, olisi toki kiva että kaikille lapsille olisi jotain saman henkistä, jos ei ihan samaa. Esim jos muut syö montaa lajia vehnäisiä pikkuleipiä niin ostaa sitten jotkut piparit myös sille ruoka-vammaiselle. Kun ei se sen syy ole, ja lapset ei aina ymmärrä näitä tilanteita. Ja äidit ei halua että seuraavat yöt itketään vatsakipuja.

Yleensä varmoja valintoja ovat mm:

- Semper Kola-keksit. maidottomia, munattomia, luontaisesti gluteenittomia, melko monille sopivia.

- Karkit joissa ei ole vehnätärkkelystä tai maitojauhetta, kuten Hedelmä Aakkoset ja Vihreät Kuulat. (Suurimmassa osassa on, kannattaa lukea ne pienet präntit.)

Jäätelö toimii aina. Sorbettia, riisi-, soija tai kaura jäätelöitä löytyy nykyään joka kaupan pakastealtaasta.
Päälle vaikka pakastemarjoja ja herkku on valmis! Ja nää kyllä maistuu ihan kaikillekkin.

Ja koska tänäkin viikonloppuna multa on sähköpostitse kamut kyselleet yhtä reseptiä, ajattelinkin laittaa sen tänne. Josko muillekkin olisi iloa. Tässä mun "bravuuri", ja olkaas hyvät Maarit ja Bianca! :)

"Kaikettomat muffissit"

(maidoton, munaton, luontaisesti gluteeniton, soijaton)

1,5 dl juoksevaa Sunnuntaita tai öljyä

2 dl sokeria

2 dl vettä

2 tl leivinjauhetta

5 dl sopivia jauhoja (esim Semper Fin-Mix tai hieno riisi jauho)

Ainekset sekaisin ja esim. silikoni-muffinssivuokiin tai piirakkavuokaan.

Sopivat täytteet päälle (usein esim. mustikka, vadelma, säilyke päärynä tai -persikka käy) (ja maistuu!)

Uunissa 200 C n. 10 min.

Toimii niin allergialaisille kuin taviksillekkin. Ja on helppo ja nopea tehdä. Parasta tuoreena.

Kas niin. Ei se niin vaikeaa ole! ;)
Välillä joutuu tuoteselosteita lukemaan, mutta kysy rohkeasti mikä vieraille sopii, ja näillä pääsee jo aika pitkälle!
Mukavaa maistuvaa viikkoa kaikille!
Taina

ps. kaikki kuvat netistä. näistä muffareista ei nyt ollut tähän hätään mitään kivaa -ei jo julkaistua- kuvaa. :)

miniloma

Lapset ovat syksystä saakka keränneet "reippaus helmiä" purkkeihinsa. Hyvistä teoista (reippaat lähdöt, extra kotityöt, pikkuveljen hoitaminen jne) saa helmiä, ja sitten niistä töllömmistä puuhista (tappelut, lähtö-kilarit ym) lähtee helmiä. Ihan sellaista perus asiaa opetellen, että hyvillä teoilla on hyviä seurauksia ja ikävillä ikäviä.

 Syksystä saakka tavoiteltu 100 helmeä molemmilla tuli täyteen joten oli aika luvatun kylpylä-reissun. Olimme suunnitelleet reissun ysävien luokse Vaasaan - piti halailla vielä äitinsä masussa pullistelevaa tulevaa kummilasta, nähdä ystäviä ja liottautua Tropiclandiassa. Mutta näillä lapsiluvuilla jota meillä ja monilla ystävilläkin nykyään on tulee usein näitä viimehetken ohjelman muutoksia kuumeiden, yrjöjen, rokkojen ym muodossa. Niinkuin nytkin yksi pieni ystävä Vaasassa oli sairastunut.


Meinattiin sitten vaihtaa lennossa toiseen ystäväperheeseen Vantaan suunnalla. (sielläkin odotetaan vauvaa - miten kaikki nyt odottaa vauvaa?!) (paitsi minä).






Vaan lapsille oli luvattu KYL-PY-LÄ. Ja yllättäen oli Flamingot ym täynnä.
Joten auton nokkaa kääntyi kohti Ikaalista. Hyvällä tuurilla saatiin peruutushuone päärakennuksesta, joten ravintoloihin pääsi helposti ja kylpylään sai hipsiä kylpytakeissa.
Yllättävästi siinä reilussa vuorokaudessakin saa irtauduttua arjesta, kun on kaikki letkeällä lomatunnelmalla.


Ja kylpeä sai molempina päivinä aivan sydämensä kyllyydestä! Isot paineli vesiliukuja, ja melkoinen vesipeto ja lasten altaassa häärääjä tuo pikkuisinkin on!
Ja äiti nautti eniten ehkä hotellin aamupalasta. ;)

Me on käyty vain 2 kertaa aiemmin, vuosia sitten, tuolla Titi-nallen talossa, ja vaikka se nyt ei ihan isojen lasten ykkös-hitti olekkaan niin mukavasti siellä riitti puuhaa moneksi tunniksi. Ja ne kun  tykkäävät hilata tuota pikkuveljeään kaikki liukumäet ja leikkinurkkaukset läpi.
L:kin kuunteli iPodista automatkan vanhaa Guns N' Rosesia, mutta niin vaan kelpasi Titi-nallen puuhatkin vielä.
Hauskassa iässä nämä meidän muksut, tavallaan niin isoja, ja silti aika pikkuisia vielä.

Olemme siis olleet kauan odotetulla mini-lomalla, ja vaikka ystävät jäi nyt treffaamatta eikä käyty kuin yksi yö pois kotoa on fiilis yllättävän levännyt ja rento. Ihan kuin olisi ollut pitempäänkin pois!

Jos millään saa muutaman satasen irrotettua budjetista niin suosittelen kyllä kylpylässä piipahtamista ihan keskellä talvista-arkista-aherrusta!



 Sunnuntai aamuna E laittoi mun kaverina "herkku aamupalan" kotonakin. Lehtien lueskelua, leppostelua. "Easy like Sunday morning".

Kävin muuten tuossa viikolla kampaajalla. Ja vaikka saan kaikenlaisia vakiasiakas, perhe-alennus ym. pyöristyksiä hintaan, niin tuntui tuo arvonlisäveron korotus 9%:sta 23%:iin aika rankasti kukkarossa kun vero oli läntätty sellaisenaan hintaan lisää.

 Pitkä tukka on mun mielestä karsean näköinen "hampuusina" jos latva ei ole "napakka", siis hyvässä kunnossa ja leikattu, ja värikin saa mun makuun olla reipas eikä mikään maantien värinen flatku (joka mulla luonostaan on).
Nyt siis tukka on hyvä, mutta saas kattoo koska seuraavan kerran raaskii kampaajalla käydä....
Käyttekö te muut monta kertaa vuodessa kampaajalla? 

Ja jos pieni viittaus sinne sisusteluihinkin. Mulla niin on joku pinkki vaihe menossa. Onko se lähestyvä  kevät, vai miksi nämä hempeydet näyttää nyt vaan niiin vastustamattomilta...?

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!
Taina

Synttärin kunniaksi

Synttärin kunniaksi sain aamulla sänkyyn pieniä onnittelulaulajia, ruusuja, lahjoja (mm. toivomani kahvakuulan ja tyttären tekemän kirjan) aamupala oli odottamassa. (tosin pikkupojat söi mun kinkkuleivät, mutta kaunis ajatus silti)

Söin kasan suklaa-kirsikka muffinsseja
(riisijauhoa, säilykekirsikoiden lientä, kaakaojauhetta, mangopilttiä, sokeria, rasvaa, nam).

Leivoin ne eilen, koska tänään en leivo, kokkaa, tai tee mitään muitakaan kotihommia.
Katoin pöydän kauniiksi ja pyysin miestä tuomaan take-awayta kiinalaisesta.

 Koristeina tyttären koulussa askartelema huopasydän, Helmikoriste, tutummin "pimpeliini", joka on ollut milloin edellisen keittiön lampussa, milloin kynttilälyhdyssä. Joka paikkaan ripottelin pieniä koristekukkia. Kun ne on niin söpöjä. Ja ystävän päivänä saa olla niin ihanan ällön pinkkiä!

Illaksi tilasin leffaa, soffaa, lasin kuohuvaa lasten nukahdettua.
Näin sitä taas vanhettiin. :)
Kiitän kaikista toivotuksista,
Lähetän kaikille lämpimiä ajatuksia ja toivotan
Oikein hyvää ystävän päivää kaikille tasapuolisesti!!!
Terkkuloin taas vähän vanhempi Taina

Ja voittaja on....

Hei arvon lukijat,
Ihan ensiksi tahdon kiittää kaikkia kilpailuun osallistujia.
(kuinkas pitkästi saan pitkitettyä tätä jännitystä...) ;)
Erityisesti kivat kommentit ja postaustoiveet sekä uudet lukijat ovat olleet mukavia juttuja.
Kävin itseni kanssa pientä sisäistä keskustelua siitä mitä teen arvoille jotka eivät sisältäneet pyytämiäni asoita: anonyymeiltä sähköpostia sekä kommentissa, jolla saa yhden arvan, risuja, ruusuja tahi toiveita. 
Sitten lopulta päädyin siihen ratkaisuun että tällä kertaa kaikki saivat huutamansa äänen, myös niillä
"mukana" sanoi anni-anonyymi - lapuilla. Ensi kerralla sitten ehkä eri linja.
Olihan tuo kommentin toive tosiaan mennyt monelta ihan vakkariltakin ohi kuten täällä kirjoiteltiinkin aiheesta.

Kaikkiaan siis arvontaan osallistui 77 arpalipuketta. Siirsin jokaisen kommentin erikseen wordiin, niin moneen kertaan kuin moneenko arpalippuun ko. henkilö oli oikeutettu, tulostin ja leikkasin.
Onnettarena toimi meidän neiti-E ja lahjomattomana tuomarina naapurista leikkikaveri, E.S.
Ja voittaja on:

 

Ruususuun äiti, paljon onnea voittajalle!

Ilmoitan yhteystietosi Ramsingille, voit valita heidän sivuiltaan mieleisesi numero-kyltin joka saapuu sitten postissa.

Ja voitto-kahveja nauttimassa oli lapsia ja rouvia naapurista, kiitos vaan, kyllä maistui! ;)

Kiitos vielä kaikille kurkkijoille, toivottavasti pysytte menossa mukana jatkossakin!
Mukavaa viikkoa toivotteleepi,
Taina

Sytykeruusut

 Se on tämän blogistanian puoli, että saa aina noita inspiksiä. Mä en oo ihan varma onko se aina hyvä vai huono puoli, mutta kaikenlaista toimintaa tää aiheuttaa ainakin meillä. ;)

Kun näkee kaikkia ihania juttuja, on vaan pakko päästä kokeilemaan! Varsinkin jos tarvikkeet on ilmaisia, kuten tässä.

Maanantaina huutelin facebookissa kennoja ja naapurilta sain heti seitsemän, kamulta hyvät vinkit ja Majan Mollalta ihanat inspiraatio kuvat... pakkohan se on sit ollu värkätä tässä tämän viikon illat.

Tämä on taas sitä mulle sopivaa puuhaa - voi tehdä aina hetken kun tulee sopivaa väliä, ei tarvii olla niin justiinsa eikä tarvi yrittääkkään tehdä kahta samanlaista.

Homma on helppoa. Senkun repii kennoja, ruttaa 2 kuppia sisäkkäin ja rullaa kannesta suoraa pätkää sisälehdiksi.
Repimällä tulee nätimpää kuin leikkaamalla, elävämmän näköistä reunaa.

Paremman näköisiä noista tulee jos pahvi on litistelty ja rutisteltu, asetuu nätimmin paikoilleen. Eli kaikenlaiset pikkuapulaisetkin voi auttaa - kuka näppärine sormineen, kuka vähän krouvimmilla työkaluilla.

Kun meillä on tää tyyppi joka haluaa "osallistua" ja "auttaa".
Pitäähän kaikkien tietty saada ollakkin mukana! ;)
E oli tosin sitä mieltä että hänen tekemiään ei saa polttaa. 

Tänään sitten oli rittävästi pahviruusuja kasassa, ja lasten nukahdettua aloin hommiin.

Steariinin sulatin erillisessä astiassa ettei kattila sotkeentunut (ainakaan niin pahasti). Ohjeen mukaan rauhassa jaksoin dippailla kaikki kaksi kierrosta, terälehdille ja pohjalle.

Sitten otinkin vähän Tainamaisemmat otteet käyttöön ja lorotin kuumaa steariinia suoraan ruusujen päälle.
Ei siitä ehkä siisteintä mahdollista tullut, mutta ei vaan jaksanut nyhrätä!

Varaamani kynttilän jämät eivät kyllä riittäneet, vaan lopulta pätkin ihan kokonaisen kynttilän sulamaan että tavaraa ritti. No, ehkä sillä dippaus-menetelmällä kulutus ei olisi ollut yhtä kova, mutta eipä se kynttiläkään nyt ollut montaa euroa maksanut.

Ajatuksena on viedä noita tuliaisiksi kyläpaikkoihin joissa on takka tai puusauna. Edullisia, ja mun mielestä ihan nättejäkin. Pitää pakata sellofaanilla kauniisti ehkä 5 -7 kappaleen paketteihin, vielä saavat jähmettyä aamuun.

Tänään pidettiin siivouspäivä ja illalla koko  perheen yhteinen leffailta. Katseltiin Rio - ihan hauska pätkä kaiken ikäisille. Tai A nyt leikki tietysti omiaan siinä meidän ympärillä. :)

Huomenna juhlitaan lasten kolmen pienen serkkutyttösen yhteis-synttärikemuja. Sitä ennen, lasten jujutsu treenien jälkeen ajateltiin käydä päiväsaunassa oikein rauhassa ja pitkän kaavan mukaan (mehutaukoja, lumihangessa teputtelua). Ihan vaan sunnuntain kunniaksi.

Nyt toivottelen hyviä öitä, ja muistuttelen että vielä on sunnuntai aikaa osallistua arvontaan!
Arvonnan suoritan maanantaina ja tulen iltasella viimeistään julkistamaan voittajan!
Leppoisaa sunnuntaita kaikille piipahtajille!
Terkkuloin Taina