sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Syyskuun säpinät ja pohdinnat


Syyskuussa on vietetty täyteläistä ruuhkavuosi-eloa.
Arki on saatu mukaviin uomiin,
homma rullaa, tekemistä riittää.

Harrastukset tuntuu olevan nyt hyvin balanssissa.
Itse tanssin huikean ihanilla jazz-tunnneilla 
(muut lajit - lenkkeily, kuntosali, joogailu, jne - eivät ole sen
kummemmin paikkaan tai aikaan sidottuja)
ja koululaisilla on kivat harrastukset jossa kulkevat kavereiden kanssa.
Neiti käy sirkusjumpassa ja poitsu partiossa. 
Miehellähän on partio tausta,
ja pojan (sekä muiden ohjaajien) toiveesta lupautui mukaan toimintaan apuohjaana.

partioleirille lähdössä

Tänä viikonloppuna olivat ensimmäisellä leirillä,
 laavussa yöpyen.
Poika oli hellyttävän innoissaan,
mies iloisena mukana
- oli päässyt mm. ohjaamaan sudenpentujen naulaus-rastia.
Mikäs siinä kun reilu 60 sudaria käy vuoron perään vasaroimassa sormille naulaa pitäessä,
se on elävää elämää jos mikä! :D


 Muutamia hommia on sentään saatu huushollin eteenkin tehtyä.
Paikallisessa FB-ryhmässä oli ilmotus että pihakiviä saa noutaa.
Ei muuta kuin naapurista kärry lainaan ja kiviä hakemaan.
Kivien lahjoittaja sai talon reunustan tyhjättyä remonttia varten,
ja noutajat jotka kaivelivat ja kantoivat kivet kyytiin saivat ilmaisia kiviä omiin tarpeisiinsa.
Win-win.
(Vapaaehtoista) lapsityövoimaa käyttäen saatiin meillä yksi pätkä pihaa taas siistittyä.
Tuohon kohtaan pihaa on varattu paikka autotallille
eikä inspiraatiota ole laittaa kovasti aikaa tai rahaa tähän välivaiheeseen
mutta lottovoittoa odotellessa on toki kiva että siinä on jotain muuta kuin rikkaruohoja.
Esimerkiksi kivetys.


Syyskuun projektina meillä oli parvekkeen ja terassien kaiteet.
Hionta, naulojen kannat ruostesuojalla, 
pohjustusaine ja maalia pari kerrosta.
(ei sisällä tuotesijoittelua) ;)
 

Edellinen maali oli maalattu ilmeisesti liian tuoreeltaan 
tai raksaväsymyksissä turhan huolimattomasti,
toivotaan että tämä kierros kestää vähän pidempään kuin 5 vuotta.
 

Touhu vei useita viikonloppuja ja iltoja,
parvekkeen toinen puoli kun piti tehdä vielä tikkailta käsin,
ja lapsityövoimaakin lahjottiin mukaan urakkaan.


Lopputulos on kuitenkin hyvä,
ja ennenkaikkea tärkeää oli saada kaiteet ja ovenpielet siihen kuntoon että kestävät
tulevan syksyn ja talven koitokset.


 Syyskukatkin sain terassille hankittua,
sipuleita on vielä istuttamatta mutta ruukut tuli päivitettyä.


Töissä olen päässyt vetämään innostavaa projektia.

 Tunnen itseni todella onnelliseksi ja etuoikeutetuksi niistä kotiäitivuosista 
jolloin sain olla koko katraan kanssa kotona.
Mutta niin nautin myös nyt
kun lapset ovat jo hieman vanhempia 
ja pystyn keskittymään toisella tavalla taas omaan uraan ja elämään,
muuhunkin kuin lasten perusturvallisiin ensimmäisiin elinvuosiin. 

Myönnän auliisti näin jälkikäteen että omat näkemykseni 
pitkän imetyksen (1-2v) eduista, 
koti-luomu-ruuan paremmuudesta 
kodin siisteydestä ja puhtaudesta
ja vaistovanhemuus-kantoliina-tunteiden sanoittamis tyyppisistä asioista 
ohjasivat valintojani monta vuotta.


Nyttemmin (vanhuus?) olen todennut että kasvaa ne lapset vähemmälläkin kasvattamisella
(ainakin näin isompana)
mutta olen toki onnellinen että tästä ura-hässäköinnistä huolimatta
välit lasten kanssa ovat erittäin läheiset ja avoimet.
Ehkä se ensimmäisinä elinvuosina luotu ehdottoman luottamukselllinen suhde
kantaa nyt esiteini aikona satoaan
kun lapset kertovat luottamuksella salaisuuksiaan
ja pärjäävät koulussa ja kaverisuhteissa. 

Joku voisi syyttää jo liiallisesta rentoudesta
- itse uskon löytäneeni oman polkuni
melko lähellä kultaista keskitietä.


Nautin nyt työelämän haasteista kotiäiti-vuosien haasteiden jälkeen. 
Siksi onkin aivan super tympeää että joudun ensi viikolla leikkaukseen
josta seuraa viiden viikon sairausloma.

Ajattelin kuitenkin haastaa itseni,
ja täys lepo - nostokielto kuukauden ajan
päätin olla myös tipattomalla-sokerittomalla-vegaanruoka painotteisella "puhdistus-kurilla".
Ravistella hieman tottumuksia, tehdä oman pienen ihmiskokeeni.
Kun työelämä, tanssi ja muu urheilu, siivous ja totutut herkuttelutavat jäävät pois kuukaudeksi,
millainen fiilis onkaan?
Pakollisesti sairauslomasta kehkeytyköön
 puhdistuskuuri tyyppinen kropan ja pääkopan tasapainotus-kuukausi.
Saas nähdä kuika käy!
Kahvista en silti luovu - juuri siinä kohtaa kulki raja tällä kertaa ;)

Perjantai illan kakku jonka koristeli 4-vuotias poika

Syksy on tuonut taas mukanaan viikonloppu illat
jolloin käperrytään sohvan mutkaan koko perhe
katsomaan hauskoja kotivideoita / Vain Elämää / Possea
ja paistetaan vohvelieta tai leivotaan makeita herkkuja tai pizzaa.
Lapset, varsinkin neiti 5.-luokkalainen,
ovat kovasti innostuneita leipomisesta.
Herkkuja siis piisaa pitkin viikkoa!
Välillä tulee kuvaviestiä töihin että tällasta tehtiin kavereiden kanssa 
mutta maku ei oikein miellytä - isi saa syödä illalla..
Välillä taas tosi hyviä leipomuksia tulee siihen tahtiin että joutuu topputtelemaan
- syökää edelliset ensin pois!


Yksi toimiva, terveellinen ja lastenkin helposti tehtävissä oleva resepti on tämä:

Mustikkapannarit

1 banaani
2 kananmunaa
1 dl kaurahiutaleita
sekoiteaan, paistetaan pannulla
ripotellaan mustikoita päälle


Aika jakautuu aika tehokkaasti nykyään työaikaan jolloin olen 120 % työajatuksissa, 
koti-aikaan joilloin pyrin olemaan läsnä perheelle ja pitämään huushollin perustoiminnot rullaamassa 
sekä muuhun hereillä olo aikaan jonka koitan jakaa mahdollisimman mukavasti 
urheilun, ystävien, riittävän levon ja parisuhde ajan kanssa.

Sisustamiselle, askartelulle ja tuunailu projekteille
on jäänyt harmillisen vähän aikaa.
 Sitä koitan järjestää itselleni enemmän tänä talvena.
Toivottavasti aikaa löytyisi enemmän myös näille blogi-hommille.


Tämä kuva on viime viikonlopulta
jolloin vietimme huippu-laatuaikaa ystäväperheen kanssa.
Seitsemän lasta, ukkojen omat jutut, meidän naisten lenkkeilyt ja kokkailu-höpöttely sessiot,
kummimurun metrijuhat...
Näistä hetkistä saa voimaa ja hyvää mieltä pitkäksi aikaa.

serkkulan kanat

Toinen kummimuru täytti jo 12 vuotta ja eilen vietettiin synttäreitä.
Meidän neidin kanssa ovat parhaat ystävykset
ja onhan se hienoa että serkusta löytyy se "sisko jota ikinä ei saanut".


Mutta kyllä minä silti ihmettelen..
vastahan siitä on muutama vuosi kun nämä muruset olivat pieniä palleroita..
ja nyt ovat jo kauniita, älykkäitä nuoria neitoja.


Yksi ihana blogi-ladyjen tapaaminenkin taitaa mennä saikun takia sivu suun.
Tässä linkki yhden meidän porukan huipun rautarouvan Bikken tärkeään keräykseen.


 Ja toinen linkki vielä,
frendi on tehnyt videon Anssi Kelan Martin-haasteeseen.
Katsomalla Teemulle kitara. :)



Edessä olevaan leikkaukseen ei liity mitään
vakavaa ja on "kertaluonteinen" operaatio,
on se silti iso juttu ja pistää pysähtymään ja pohtimaan.
Koska asialle ei kuitenkaan mitään voi
täytyy ottaa tämä mahdollisuutena pysähtyä ja tutkailla itseään.



Siihen saakka vedetään kuitenkin täysillä
- edessä on kiinnostavia palavereja ja alkuviikko menee vielä työreissussa.
Matkalta palaan tiistai-iltana,
leikkauspöydällä pitäisi pötköttää keskiviikko aamuna.
Täysiä vedetään siihen saakka että vauhti tyssää hetkeksi!

Iloista lokakuuta
toivottelee Taina




sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Gluteenittomat / munattomat suklaamuffinssit, sekä piuha-tyypit


Sarjassamme "netistä bongattu ja pitihän se testata"
- kyllä, lego-ukkeleiden kädet on juuri passeleita piuhojen pitelyyn!


Meillä on tuossa keittiön kulmalla puhelinteline.
Oikein söpö, jossa toivoisin kaikkien puhelimien majailevan.
(Ei siis niin että kännyköitä killuu joka pöydän kulmalla 
ja tuo keittiön kulmaus kerää itseensä vain erinäisiä 
kasoja ja läjiä kaikkea muuta epämääräistä kamaa..)

Katsotaan innostaisiko tämä tuomaan puhelimet paikalleen.
Täytyy tunnustaa ettei nuo kovin tukevia johto-telineitä ole,
mutta ihan hauskoja joka tapausessa! 


Meidän nuorin on melkoinen herkkusuu
ja sitä myöten myös innokas leipuri.
Tänään kehiteltiin välipalalle uusi suklaamuffinssi resepti kotoa löytyvistä aineista.
Gluteenitonta ja kananmunatonta tietenkin,
kuten meillä allergioiden takia yleensä kaikki.


Gluteeniton, kananmunaton Suklaamuffinssi

5 dl gluteenitonta jauhoseosta
1,5 dl Marianne Crush -piparminttusuklaarouhetta
2 dl sokeria
2/3 dl kaakaojauhetta
1 dl mantelijauhoa
3 tl leivinjauhetta
 
2 dl sulatettua rasvaa
2,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa joukkoon vesi ja rasva.
Annostele muffinssivuokiin
 paista 200 C asteessa n. 13 min.

Helppo tehdä ja hyvin maistui!


Meidän perheen iskä lähti viikoksi työmatkalle.
4-vuotias auttoi iskää pakkaamaan:
matkalaukku oli täynnä leluja ja tekemistä soittimista pikkuautoihin.
Tuskin se ukko Amsterissa mitään muuta tekemistä toki keksisikään! 
Robottejakin pakkasi jotta ne voivat auttaa sitten iskää töiden tekemisessä.
Vaihtokalsarit ja hammasharja mahtuu kuulemma vaikka reppuun.

Meillä on tapana katsoa täältä missä iskän kone menee. 
Melkoinen kuhina tuolla ilmassa käy!


Ilta on mennyt kuulustellessa neidiltä biologian kokeisiin
- pakko myöntää että en taitaisi päästä vitosen kokeista enää läpi!
Melko hatarat on omat tiedot heinäsirkan ja hepokatin eroista,
tai kukkajääristä, tai edes yöperhosten luokittelusta.
 
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Terkuin Taina