Aika on läsnä

Kävimme taannoin mieheni suvun vanhalla tilalla tunnelmoimassa.

Lapset kuuntelivat mumman tarinoita siitä

kuinka ennen on eletty,

ja tutkimme niitä rakennuksia joihin uskalsi vielä mennä sisään.

Vuosikymmeniin tuolla ei kukaan ole asunut,

mutta säännöllisesti tuolla käydään

ja kaikenlaisia aarteita on yhä tallessa.

Me saimme mukaamme yhden taulun.

Mumma oli melko varma että se on 1800-luvulta.

Taulun tarinasta ei ole tietoa,

mutta kuten mumman sanoi

eipä ole aika enää ollut aikoihin läsnä sille joka sen on tehnyt

tai sille jollen se on tehty.

Taulun takapahvi on rikki haurastunut

ja kirjainten hopeinen ja kukkien kultainen kimallepaperi osittain rapissut

sekä lasiin ja takapahviin kiinni liimaantunut

eikä juuri kestänyt koskettelua.

En edes yritä taulua sen kummemmin entisöidä,

putsasin vain varovasti ja laitoin seinään.

Paikaksi valikoitui työhuoneen seinä

johon olen suunnitellut pientä taulukollaasia.

Tämä olkoon ensimmäinen,

katsotaan mitä tuohon rinnalle kerääntyy.

Hyvä muistutus itsellekin aina koneelle istahtaessa.

Ajan rajallisuudesta ja läsnäolosta.

Mielestäni lause on kaikessa yksinkertaisuudessaan

pysäyttävä ja tunteita herättävä.

Ja ennenkaikkea on mukava tuoda 

pala lasten suvun historiaa kotiin.

Toinen, vähän arkisempi mutta kaivattu hankinta 

on uusi keittiön lamppu.

Olin jo totaalisen kyllästynyt siihen rottinkiseen,

joten perus harmaa Ikea-valaisin

valkoisella kangaspäällysteisellä johdolla miellyttää silmää.

Ruokailutilan valaisin näkyy myös olohuoneeseen

ja mielestäni tuo passaa myös kokonaisuuteen.

Venetsialaisia ei ole sen kummemmin tänä vuonna vietetty,

vaikka kynttilöiden polttelu kausi on toki aloitettu.

Toisaalta ihan ilman ilotulitteitakin on selvitty kun tupa on täynnä

lasten pieniä serkkuja pyjama-bile meiningillä.

Illalla kaikki saivat tehdä itselleen pizzan.

Oikaisin mutkat käyttämällä valmispohjia,

ja hyvin rennolla meiningillä tässä muutenkin mennään.

Siskonpetejä on pedattu pojille yksi ja tytöille toinen huoneellinen.

Hyvin nuo touhuavat keskenään ilman kummempaa paimentamista,

ollaan saatu miehen kanssa keskittyä kaiteiden rapsutteluun..

On meinaan ollut aika läsnä,

kuten sateet, lumet ja auringon porotuskin

noille meidän etuterassin ja parvekkeen kaiteille.

Maali alkoi kupruilemaan,

joten pakko on tehdä kunnon hionta ja uudelleen maalaus 

vielä ennen syksyä.

Joten näillä mennään tämä viikonloppu

- lapset leikkii ja aikuiset tekee omakotitalollisen hommia,

jotka ei kyllä tekemällä lopu

vaikka kuinka ottaisi rennolla otteella. 

Leppoisaa viikonlopun jatkoa,

terkuin Taina

Koululaisten huoneet ja vauhdikas viikonlopun aloitus

Neiti viidesluokkalainen oli pitkään haaveillut uudesta sängystä

ja pehmeämmästä patjasta.

Mielessä hänellä oli ihan tietty sänkymalli, 

Ikean Hemnes-sohvasänky.

Edellinen sänky olikin sellainen lasten malli,

nyt oli jo aika "ison tytön sängylle"

jossa on myös mukava kavereiden kanssa istuskella.

Tyttö halusi myös valita itse uudet tekstiilit Ikeasta.

Mukaan lähti päiväpeitto, torkkupeitto ja pari löhöilyyn sopivaa koriste-tyynyä.

Samalla reissulla hankittiin myös uusi lukuvalo.

Ikkunan edessä olevalta jakkaralta tuo valaisee oikein hyvin

sängylle saakka.

Sängyn saa levitettyä helposti parivuoteeksi,

joka on tällä yökyläily tahdilla 

(joka viikonloppu kavereita tai serkkuja) 

melkoisen kätevää.

Myös nuorin pikkuveli käpertyy mielellään 

ison siskon viereen nukkumaan,

yökylään arkenakin.

Nyt on huone päivitetty iän mukaiseksi.

Ilman suurempia pintaremontteja,

muutamalla hankinnalla ja järjestelyllä selvittiin.

Haikeana pakkaillaan leluja pikkuhiljaa poispäin

uusien leikkijöiden iloksi.

Ei ihan kaikkea sentään vielä.

Myös pojalle hankittiin uusi patja ja päiväpeitto.

Nyt on koululaisten huoneet sillä mallilla että niissä hoituu ne hommat jotka kuuluukin.

On hyvä sänky nukkua,

pöytä ja välineet tehdä läksyjä,

mukava paikka ja hyvä valo lueskeluun,

ja tila jossa on hauska kavereiden kanssa viettää aikaa,

leikkiä ja puuhailla.

Tämä viikonloppu on alkanut vahdikkaissa merkeissä.

Perjantaina kurvailin töistä islanninhevostalleille.

Kyllä kunnon maastolenkki saa väkisin työajatukset unohtumaan,

ja hymy nousee korviin saakka 

upeissa kesäisissä maalaismaisemissa kavionkopseen saattelemana kulkiessa,

vauhdikkaissa laukkapätkissä pellonpientareilla

ja unelmaisen keinuvissa tölttisuorissa niittyjen halki.

Onneksi käly kutsui mukaan reissuun,

täytyy järjestää aikaa heppailulle hyvässä seurassa pian uudestaan!

Vauhti ja letkeä meno jatkuivat tänäänkin,

oli nimittäin aika lunastaa lapsille jo viime kesänä luvattu särkänniemen reissu.

Niinpä me päivä sitten vimputettiin jos minkälaisissa härveleissä,

ihasteltiin delfiinejä ja herkuteltiin hampurilaisilla.

Ja kyllä, minä olen juuri niin lapsellinen mutsi,

että piti se itsekkin päästä ne hurjimmat laitteet kiertämään kertaalleen läpi.

Onneksi ei ollut jonoja ja sää oli mahtava!

Huomiseksi on luvattu taas kesäistä ulkoilusäätä.

Tarkoitus olisi maalailla parvekeen kaiteita,

laittaa keittiön uusi lamppu kattoon

käydä lasten kanssa pyöräretkellä

ja keräillä vadelmia oman pihan perältä.

Sittenhän se jo pukkaakin uutta arki viikkoa!

Mukavaa aurinkoista meininkiä toivottelee

Taina

Kesäinen Ylläs

Nyt kun on arkeen palailtu on mukava vielä muistella kesälomaa.

Toki säiden puolesta kesä jatkuu vielä,

illat ja viikonloput on yhä aikaa puuhailla kesäisiä juttuja!

 Vietimme kesäloman viimeisen viikon Ylläksellä.

Matkalla pohjoiseen yökyläilimme mieheni mumman luona Härmässä

sekä muutaman yön siskoni perheen luona Oulussa.

Lomien kohokohtia on ehdottomasti se että ehtii nähdä 

niitä vähän kauempanakin asuvia tärkeitä ihmisiä

- niiden hetkien tärkeys on mittaamattoman suuri.

Ylläksellä ehdimme viettää lähes viikon.

Saimme asustella mukavasti mökillä,

ja päivisin lähinnä retkeilimme luonnossa.

 

 Ylläksen seuduilta löytyy paljon kauniita reittejä

joiden varrella on hyvin hoidettuja laavupaikkoja taukojen pitämiseen.

Lapset jaksoivat hyvin tuollaisia 4-9 kilometrin reissuja,

kun välillä tehtiin tulet ja paisteltiin makkaraa ja vaahtokarkkeja.

Toki neljävuotiasta kannoin selässä pidemmilla taipaleilla välillä pätkän

että pienet jalat saivat levähtää.

Luonto lapissa on kyllä niin mykistävän kaunista 

että ehdottomasti tuonne vielä kesälläkin palataan

vaikka talvilaji-ihmisiä olemmekin!

 

Meidän kolmasluokkalainen poitsukin innostui retkeilystä niin paljon

että toteutti jo vuosia mielessä hautuneen haaveensa

ja aloitti tänä syksynä partion.

Toisten unelmalomakohde on kaupungin sykkeessä

tai täyden palvelun hotellissa

- ja mukavaa sekin toki on!

 

Meille parasta lomailua on kuitenkin oman perheen kesken 

mökkeillen tai telttaillen

paikoissa jossa pääsee liikkumaan luonnossa.

Ollaan stressittä ja aikatauluitta yhdessä,

lapset höpsöttävät keskenään,

laitetaan kimpassa hyvää ruokaa,

jutustellaan, pelaillaan, halitaan.

Sydän on pakahtua kun saa seurata 

kuinka lasten välille muodostuu vahva sisaruus-side

omine kuijeineen vahvasti toisista huolehtien ja yhdessä tehden. 

 

Toki retkeilyn lisäksi puuhailtiin muutakin

- ajeltiin kesäkelkoilla Levillä, 

pelattiin frisbeegolffia melkein joka päivä,

saunottiin iltaisin pitkään,

ajeltiin gondolihisseillä katselemaan maisemia,

nukuttiin pitkään. 

Ja porojahan jolkotteli joka puolella lasten riemuksi!

Lapin matkailua ei kannata rajata vain talveen ja ruskaan,

lapin taika löytyy kyllä kesälläkin!

Hyttysiä ei ollut liikaa (karkoite-suihkeita kyllä käytettiin)

ja säät olivat leppoisat.

Pieniä sateita oli muutamana päivänä mutta ne eivät menoa haitanneet 

- kuten sanottua säät ovat pitkälti pukeutumiskysymys!

Tänään ajeltiin Ikeaan tekemään muutamia

jo pitkään harkinnassa olleita hankintoja.

Seuraavassa postauksessa siis luvassa sisustusjuttuja

pitkästä aikaa.

Sitä ennen ihan oikea arkiviikko:

lapsien koulu alkaa oikealla lukujärjestyksellä,

uudet harrastukset alkavat

ja itsellä on parin yön työreissu. 

Hyvien lomien jälkeen tuntuu arkeen siirtyminenkin ihan mukavalta.

Nautitaan kauniista keleistä,

ja ei ressailla!

 

Terkuin Taina

Kampaus häihin

Perheen juniori tutkii juhlapaikaa

Tulkoon tästä pitkästä aikaa ulkonäkökeskeinen postaus.

Saimme viikonloppuna osallistua ihanaan hääjuhlaan - kiitos vielä. <3

Oman tukan kanssa meinasi tosin mennä vähän plörinäksi. 

(Ei nyt oteta tässä ollenkaan lukuun esimerkiksi sitä että vielä tunti ennen häitä kurvattiin äkkiä 

kaupasta hakemaan keskimmäiselle juhlapaita 

- yli viikon mittaisen reissun kamoja pakatessa aina näköjään jotain jää matkasta..)

Koska oma tukkani on piikkisuora (sellainen roikkuupitkinpäätäkuinlevä-malli) 

tykkään laittaa vähän ilmavuutta ja laineita helpoilla pötkylä-paplareilla.

Yöksi on helppo laittaa yksi pötkylän letin tai nutturan sijaan

kun tukka auki en tykkää nukkua kuitenkaan.  

Eikös se kuulu tavaallaan asiaan että kiharatukkaiset suoristaa ja suoratukkaiset kihartaa?

No juhlan kunniaksi päätin testailla uudenlaisia pötkylöitä.

(Virhe.)

Laitoin illalla saunan jälkeen niitä päähän enemmänkin kauniin laine-tukan toivossa,

nämä kun olivat niin pehmeitä etteivät haitanneet nukkuessakaan.

Aamupäivällä oli autossa kaksi tuntia aikaa syödä, meikata ja laittaa tukka 

- no broblemos!

Meikkasin ensi ja ajattelin että lopuksi kampaan tukan auki ja laitan pannan päälle..

no joo.

Tulos oli tuollainen kasari-afro-permanenttia muistuttava pehko.

Nauraa käkätin siinä autossa omalle peilikuvalleni häämeikit pitkin poskia.

Mies pyöritteli päätään ja lapset kysyivät varovasti takapenkiltä että

ehtisitkö äiti nopeasti vaan pestä tukan ihan tavalliseksi ennen häitä.

No en ehtinyt.

Ei muuta kuin auton pienen meikkipeilin avustuksella tökkimään tukka pinneillä nutturalle

ja panta perään.

Ihan hyvä siitä lopulta silti tuli.

 

 Eipä se oma tukka kuitenkaan kovin isoa osaa muiden häissä näyttele,

joten enpä jaksanut ottaa isompaa ressiä.

Juhla oli ihana,

hääpari kaunis, herttainen ja onnellinen.

Hääpaikkana oli todella upea Santamus Rovaniemellä.

 

 

Lisää pohjoisen reissusta viikonloppuna,

instassa reissukuvia toki on jo ollutkin.

nyt on tämä arjen aloitus,

koulut, päiväkoti ja sadonkorjuu.

Tänään pyörähdin takapihalla pannukakun kypsymistä odotellessa 

ja keräilin iltapalalle ja huomisiksi evästarpeiksi töihin tällaiset herkut.

Ja onhan nuo lapsetkin aika tohkeissaan 

- keväällä istutetut jutut oikeasti kasvaa ja maistuu hyvälle!

Iloista elokuuta kaikille

ja tsemppiä koulujen ja arjen alkuun!

Otetaan silti rennosti - vielä on kesää jäljellä.

Muistetaas ajella super rauhallisesti lähiöissä

kun pienet koululaiset taapertavat siellä taas joukossa!

(ja pyöräilijät, käyttäkää kypärää,

nimimerkillä kypärä oli tällä viikolla tarpeen kun tämä muori vetäisi kunnon lipat fillarilla..)

toivotteleepi Taina