Mitä mahtuu yhteen ruuhkavuosimutsin viikkoon?

 Välillä sitä miettii mihin nämä viikot vilahtelee.

Kello lähentelee puolta yötä maanantai-iltana,

ja mietin itsekseen mihin se lomaviikko meiltä oikein niin nopeaan muka katosi.

Päätin kirjata yhden viikon tapahtumia ylös
- mitä siis piti sisällään yksi viikko ruuhkavuosimutsin elämästä lasten syyslomaviikolla.

Maantantai aamuna heräsimme syyslomaan Tampereen kylpylässä.

Hyödynsimme tuollaista Holiday Clubin yhden yön esittelytarjousta

ja päätimme lomailla ihan kotikulmilla.

Lasten mielestä on "todella tyhmää" ja "noloa" että 

työmatkoilla syön hotellissa aina puuroa, kananmunaa ja hedelmiä.

Niinpä otin lasten kanssa kerrankin vohveleita

- tuolla kun oli tarjolla myös gluteenittomia vaihtoehtoja! 

 Lomapäivää vietetin lasten kanssa vanhassa kotikaupungissa Tampereella.

Eipä sinne nykyäänkään ole kuin 15 min ajomatka mutta harvoin tulee käytyä,
ollaan onnellisesti vähän maalaisia nykyään.

Oltiin ihan turisteina, jahdattiin pokemoneja Pikku Kakkosen puistossa,

ihmeteltiin pääkirjasto Metsoa ja käytiin jätskillä.

Iskä kävi töissä ja tuli sitten hakemaan meitä illansuussa kotiin. 

Tiistaina hengattiin kotona ja lapset oli kavereiden kanssa.

Perheen nuorin kävi ensimmäistä kertaa kaverin (ja kaverin äidin) kanssa uimahallissa,

ihan ilman "omaa väkeä". Äidin iso-pikkuinen. <3

Iltapäivällä kävin lääkärillä ja jumpassa, 

Hiit ja zumba oli oikein toimiva yhdistelmä.

Halikuva Bonnyn kanssa 2014

Keskiviikkoaamuna sain suru-uutisen.

Rakas nuoruuden hoitoponi oli kuollut kunnioitettavassa 29-vuoden iässä.

Harmittaa hirmuisesti etten ole häntä viime vuosina juuri käynyt katsomassa.

Tiedän kyllä että parasta hoitoa ja rakkautta sai viimeiseen hengenvetoon saakka,
koko ikänsä saman rakastavan perheen jäsenenä,
aina uusia sukupolvia hevostelun saloihin lämmöllä ja pilke silmäkulmassa johdatellen.

Onni oli tuntea tämä jekkuileva lady 28 vuotta.

Viimeiseksi yhteiseksi ratsastusretkeksi jäänyt kerta poni-rakkauteni kanssa

Keskiviikkona oli aamupäivällä lasten vyöhyketerapiat.

Meidän luotto-hoitajan ohjaili kroppien tasapainoja oikeaan suuntaan
ja hyviä keskusteluita käytiin varsinkin keskimmäisen kanssa siitä

että hänen allergisena kannattaa valita pääosin muuta kuin sokeria ja vehnää

niin ei vatsaan satu.
Siitä kun on taas ollut enemmän vaivaa viime aikoina.

Hyvä että oppivat itse kuuntelemaan kehoaan,

mikä maistuu hetken hyvältä suussa ei aina ole se josta tulee hyvä olo.

Herkuttelut on toki erikseen eikä meillä niitä unohdeta!

Lapsia odottaa aamuisin D- ja monivitamiinit, sinkki ja maitohappobakteerit. Kalaöljy sitten illemmalla.

Kun käsittelyt oli hoidettu ja vitamiinien syömisten tärkeydet kertailtu,

lähdetiin vanhemmilleni eli mummolaan.

Ja aina se on yhtä ihanaa päästä äiskän ruokapatojen ääreen!

Vanhempani ovat puolen vuoden päästä muuttamassa meidän kadulle valmistuvaan rivitaloon,

ja niinpä tuolla lapsuudenkodissani on jos minkälaista vintin siivous projektia käynnissä.

Äidin kanssa kävimme siskojeni ja minun leluja ja askareluita läpi.

Osa kuvatiin perheen WhatsApp ryhmään
ja joitakin kauempana asuvat siskot kommentoivat haluavansa,

 joitakin pitää laittaa nettiin myyntiin,

joitakin pakattiin tuttavien lapsille ja lapsenlapsille,

ja osa meni roskiinkin.

Lapsuuden askartelujani mummolan vintistä

Kaikenlaista, kuten laatikollisen simpukoita, 

joita olen pikkutyttönä kerännyt asuntovaunureissuilla Välimeren rannalta,

roudasin kotiin.

Kyllä minä noista vielä jotain askartelen kun äiti on kerran 30 vuotta säästänyt!

Iltapäivällä käytiin uimahallissa, 

ja meidän 5-vuotias oppi tämän viikon uintien aikana

seisomaan käsillään vedessä, sukeltamaan pitkiä matkoja ja uimaankin vähän.

Mummi ja vaari uivan lasten kanssa,

joten pääsin itsekin uimaan vähän kuntouintia itsekseni.

Se on kyllä mukavaa!

Illalla nuorin jäi mummolaan yöksi. 

40-vuotta vanhoja leluaarteita jotka siskot halusivat nyt itselleen

Torstaina minäkin menin töihin,

isot muksut isovanhemmille (mieheni vanhemmat) serkkujen kanssa, 

josta neiti lähti serkkulaan yökylään.

Töiden jälkeen kävin Olgan Puodissa ostamssa uudet farkut

(kaappi on taas kutistanut mun työvaatteita) ja ruokakaupassa.

Sen jälkeen menin hetkeksi jatkamaan äidin kanssa vintti-projektia ja hakemaan nuorinta kotiin.

Näistä haaveilen tekeväni taulun. Tai pari.

Perjantaina nuorin meni isovanhemmille 

ja vaari eli isäni vei meidän keskimmäistä kaverinsa kanssa pyörärampeille

sekä hampparille.

Itse ajelin töiden jälkeen kampaajalle ja nyt on taas kunnolla punaista päässä.

Kampaajalle sain viestiä että seuraavan päivän tanssitunnin ohjaaja on sairastunut

ja lupauduin tuuraamaan.

Kampaajan jälkeen siis kertailin koreografioita,

mutta ehdin kuitenkin katsomaan Vain Elämää muksut kainalossa.

Lauantaina oli tutut perhoset vatsassa kun ajelin kohti Fiilis Fitnesiä,

mutta tunti meni hyvin ja asiakkaat olivat iloisia ja kiittelivät lähtiessään.

On tuo vaan mukava harrastus tuo ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen,

kun tanssia rakastaa!
Kevätkaudelle pitäisi tehdä päätös siitä otanko tunteja enemmän, vähemmän vai yhtään,

joka on todella vaikeaa.

Kovasti tuosta nautin, mutta tällä hetkellä elämässä on niin paljon muutakin meneillään,

lasten kanssa tekeminen ja perheen yhteinen aika

kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja työmatkoillakin,

muut harrastukset, ystävät, opiskeluhaaveet..

Onko tämän aika nyt vai sittenkin vasta silloin

kun lapset ovat vielä vähän isompia,

kun äitiä ei tarvita yhtä paljon kotona, 

kun toisen menot eivät kuormitta perheen toista aikuista 

kotihommien ja lapsille läsnäolon määrässä enää ihan yhtä paljon?

Neiti Irti Maasta

Kotiuduttuani oli mies laittanut lounaan

ja sitten tulivatkin jo vanhempani auttamaan pihahommissa.

Viisi tuntia purettiin tramppaa, leikattiin nurmea,

kaivettiin sipuleita maahan, tyhjättiin leikkimökkiä, siivottiin rikkaruohoja ja roskia kaatopaikkakuormaan, pinottiin polttopuita puukatokseen, 

eli kaikenmoista syksyistä pihapuuhaa.

No, muut olivat kyllä ahkerampia,

minä kurvasin välillä viemään poikia skuuttirampeille,

hakemaan tyttöjä keskustasta Irti Maasta kiipeilypaikasta,

peseskelin pyykkiä ja lopulta hain pizzat koko sakille.

Muutama pieni makoisa porkkana vielä löytyi kasvimaalta

Illalla rentoiltiin miehen kanssa,

maiseltiin uutta Blossaa ja viiniä ja juustoja,

katseltiin monta jaksoa Californicationia ja löhöttiin sohvalla halimassa.

Blossa on tänäkin vuonna oikein hyvä, 

punainen ja minun makuun mukavasti perinteisen glögimäinen. 

Sunnuntaina oli hauska Mallimaailman tapahtuma

johon olin kutsun perusteella varannut ajan tyttärelle ja minulle.

Itse meikkiopastus ja kuvaus eivät maksaneet mitään,

mutta jos käsiteltyjä kuvia halusi ostaa oli se maksullista.

Ajatuksena minulla oli viettää tyttöjen aikaa kahdestaan,

sekä se että tyttö saisi opastusta kevyen 12-vuotiaalle sopivan ehostuksen tekemiseen

kun meikkaaminen on alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan,

sekä nähdä minkälaista tuo meininki kuvauksissa yleensäottaen on.

Päädyimme kuitenkin myös ostamaan muutaman kuvan,

koska tuollaisen äiti-tytär kuvan haluan kehystää muistoksi,

ja itselläkin oli tarve fiksulle kuvalle mm. Linkediniin.

Hauska päivä ja kokemus kaikkiaan ja upeat kuvat muistoksi!

 Onneksi noita kuvauksissa käytettyjä meikkejä myy Tampereella myös ystäväni Elinan liike,

eli sinne neidin kanssa sitten shoppailemaan kun meikkaus alkaa olla ajankohtaista.

 

Meidän  humputellessa oli mies tehnyt lisää pihahommia,

ja keskimmäinen bongannut tässä lähellä niin ketun kuin pellenkin.

Pelleä olivat isommat pojat lähteneet jahtaamaan ja meidän poika kavereineen pois.

Kyllä on sairas ilmiö tuokin!
Täällä pyörivästä pellestä on ilmoitettu myös poliisille.

Sen verran maalla asutaan että täällä pyörii myös erittäin kesy city-kettu,

joka käy tervehtimässä myös nuorimmaisen metsäpäikkyryhmää nuotiopaikalla.

Sunnuntai iltana syötiin perheellä tacoja ja saunottiin,

mies pelaili neidin kanssa lautapelejä ja kuulusteli ensi viikon kokeisiin,

ja siivoiltiin vähän kotia arkiviikon aloitusta varten.

Että kun joku kysyy että mitäs olette puuhailleet,

niin vähän kaikenlaista on yleensä se paras vastaus.

Tällä viikolla tosin ekstra-paljon mummolointia, lomameininkijä ja mun omia hömpötyksiä 

syysloman ansiosta.
Välillä on viikkoja ettei ole mummolointia tai äidin omia menoja laisinkaan.

Paljon onnenhetkiä, kinoja, haleja, herkkuja, 

tunteita ja tilanteita laidasta laitaan mahtuu yhteen viikkoon!

Halloween 2015

Viime vuonna meillä juhlittiin Halloweeniä isomminkin,
tänä vuonna pienemmin menoin.
Vanhoja Halloween postauksia,
askartelu- ja tarjoiluvinkkejä voit käydä kurkkimassa mm. täältä, täältä ja täältä ja täältä

(joo, meillä on tosiaan lähtenyt välillä tuo Halloween mopo keulimaan..). ;)

Ehkäpä tätä ei kukaan jaksanut lukea loppuun saakka,
mutta pysyköön päiväkirjamerkintönä itselle tuleville vuosille.

Jaahas, nyt jos alkaisi nukkua ehtii vedellä tasan viisi tuntia unta palloon.

Mukavaa uutta viikkoa ystävät!

Taina

Lapsiperheen eteinen, teatterivinkkaus ja syksyisiä kotikuvia

Meillä ei sisustusrintamalla ole mullistavia uudistuksia ole tapahtunut.

Lähinnä sitä lapsiperheelle toimivammaksi muokkaamista

arjen helpottamiseksi.

Yksi kipupiste meillä on aina ollut eteinen.

Vaatteiden, urheilutarvikkeiden, kypäröiden

kavereiden kenkien ja reppujen

ja hukassa olevien tavaroiden

määrät jaksavat aina yllättää.

Kauden vaihtumisen kunniaksi meille hankittiin uusi eteisen kaluste.

(Ikean myyjä kyllä muistutti ettei tämä ole varsinainen penkki 

mutta eiköhän tuo lasten istumisen kestä.)

Ideana oli saada jokaiselle lapselle oman väriset laatikot omille 

pipoille, hanskoille ja harvemmin pidettäville kengille.

Tällä hetkellä nuorimmalla on ulkovaatekertoja veljen ja serkkujen perintönä toista kymmentä
mutta toisaalta niitä saa pyykätäkin monet viikossa
kun päikyn metsäryhmän kanssa retkeilevät ulkona säällä kuin säällä mahtavan paljon.
 Keskimmäisellä poitsulla taas on vaatteet uskomattoman usein
rikki, koulussa, kaverilla, likaisina myttyinä jossain tai muuten vaan hukassa..
Neiti taas tyytyy muutamaan tarkoin valikoituun lemppariin
mutta ei halua että veljet länttää niihin kuraisia kamoja päälle
tai pikkuveli lainaa aamulla hänen hanskojaan
kun lähdön kiireessä omat ovat jossain.

Kauneinhan tuo laatikosto ei ole,

mutta toivottavasti auttaa eteisen kaaoksen hallintaan muutaman vuoden.

10-vuotias poika sai samalla Ikean reissulla huoneeseensa

pitkään haaveilemansa ison taulun.

Kiva tuo on äidinkin silmään!

Tämän syksyn innostuksena poitsulla on ollut tuo "skuuttailu" (eli temppupotkulautailu).
Pojat taisivat kaikki tehdä kotitöitä säästääkseen rahaa skuuttiin,
ja sitten on rampeilla kuljettu milloin lähempänä
milloin jonkun vanhemmat kuskanneet vähän kauemmas isoille rampeille.
Vähän meinaa äitiä huimata,
mutta kaverit liikkuu ja touhaa yhdessä ulkona eivätkä ehdi ruudun ääreen jämähtää,
eli peukut ja kannustus tällekkin harrastukselle.

Pitkästä aikaa haluaisin antaa teatteri vinkkauksen:

Tampereen Työväenteratterin Vesta Linnea ja aavelapsen arvoitus.

Koko perhe nauroi ääneen vähän väliä, ja sopivasti oli jännitystäkin.

Aivan mahtava syysloman aloitus oli käydä koko perheellä teatterissa,

ja tätä esitystä voin lämpimästi suositella!

Lastenkin mielestä oli "ihan paras"! 

(kuvia ei ole kuin tämä teatterin rapussa kännykällä napattu "perhepotretti"..)

 Syksy on saapunut terassille,

kynttilälyhdyt valaisevat iltaisin ja callunat ja hopealangat on istutettu ruukkuihin.
Yritin tänä vuonna pitäytyä hillityn valko-vihreässä
mutta pitihän sinne käydä vähän pinkkiä tuuppaamassa joukkoon,
edes yhden koristeen verran.

Syksyn tullen on taas päästy nauttimaan takkatulen lämmöstä.

Ja muukin tunnelmavalaistus on iltojen pimetessä päässyt oikeuksiinsa.

Kynttilöitä on sytytetty,
ja syysloman kunniaksi keittiön kerniliinakin vaihtui kankaiseen.

Muuten keittiössä kaikki ennallaan.

Samat Lego-tyypitkin pitämässä johtoja järjestyksessä.

Tällä viikolla tuli oltua taas muutama päivä työreissussa.
Mukavia koulutushommia,
ohessa pääasiassa kiireessä napsittuja eväitä
mutta myös yksi mukava pidempi illallinen.
Koitan aina pitää kasan terveellisempiä
(kylmää, kuumaa ja kassinpohjalla rutistumista kestäviä)
eväs-vaihtoehtoja mukana,
ettei houkutus napata suklaapatukkaa huoltsikalta kasva liian suureksi
ja virtaa on vielä illallakin käydä salilla tai lenkillä.

Vinkki muuten kaikille kahvinhimoisille autoilijoille:
ota pilli pahvi-kahviin, ei sotkeennu vaatteet.

Ja mukava oli palata reissusta kotiin,
kun siellä odotti lasten tekemät nimpparikortit
ja ihana kukkakimppu.

Nimpparikukkia sain myös äidiltä,
suloiset orkideat (tms) keittiöön.

 Ensi viikon on täällä syysloma,
ja itsekin saan pidettyä alkuviikon lomaa lasten kanssa.
Kylpylässä on tarkoitus pyörähtää,
mummoloida, puistoilla, viettää aikaa yhdessä ja ystävien kanssa.

Ja lomalla minut tulee aivan varmasti löytämään
kiikkustuolista takkatulen ääreltä,
villasukat jalassa
mukissa hyvää juomaa.

Onko teillä syysloma?

Suloista rentoa lokakuuta toivotellen,

Taina

Tanssiopeilua, pieniä reissuja ja muita syksyn kuulumisia

Hui hai, kylläpä aika rientää!

Syksy on mennyt ja arki vihdoin löytänyt uomilleen.

Koulujen alut, vanhempainillat, yhteiset säännöt ruoka-ajoista ym. 

tuntuvat vihdoin olevan hoidossa ja balanssissa

ja kalenteri saatu synkattua toimivaksi.

Meillä käytetään tuota Google-kalenteria joka on helppo jakaa äly-kännyköillä ja tietokoneilla,

eli ainakin teoriassa kaikkien pitäisi tietää mihin aikaan koulut alkaa, 

kenellä on minäkin päivänä treenit tai synttärit

ja kenen kyydillä sinne ollaan kulkemassa.

Aikuiset näkee työmatkoja buukaillessaan että toinen on varmasti kotona,

ja harrastustenkin aikataulut saa tuonne tuotua, niinkuin meillä osallistujista futis.

Mukavasti muistuttaa myös vuosittain toistuvista tapahtumista,

eli ei pitäisi arjen kiireessäkään unohtua vaikkapa kummilasten synttärit..

(ja ei, tämä ei ole maksettu mainos) ;)

Kiinnostaisikin tietää miten muilla, joilla useampia perheessä, 

hoidette kalenteroinnin?

Vai onnistuuko niin että kaikki muistavat itse milloin pitää olla missä eikä aikataulu-ongelmia synny?

 Tuntuu että tämä syksy on ollut jotenkin harvinaisen kaunis.

Tai sitten me on vaan liikuttu enemmän luonnossa.

Jo perinteisesti kävimme vielä koulujen alettua telttailemassa "kesän päättäjäistä"

melko lähellä kotia rauhallisella Taulaniemen leirintäelueella,

jossa elokuussa ei ole enää juuri muita kuin muutamia muualta Euroopasta tulleita turisteja.

Lasten mielestä on ihanaa 

kun vain grillaillaan, kuljetaan luontopolulla, saunotaan ja uidaan,

nukutaan vierekkäin makuupusseissa.

Ja meidän aikuisten mielestähän se on ihan parhautta!

Ja siellä tuli otettua myös mun tämän kesän lemppari-kuva.

Toinenkin reissu on ehditty tehdä.

Ystäväperheen, nuorimmaisen kummien kanssa kävimme laivalla.

Tämä oli puhe tehdä jo kesällä,

mutta koska risteilyjen hinnat ovat sen verran paljon halvempia syys- kuin heinäkuussa

reissattiinkin vasta syssymmällä.

Nuoriso kuvaa limu-drinkkejään

Ja laivalla kaikki sai puuhailla mitä halusivat:

Nuorimmalle pallomerta ja Muumi-discoa

"esi-teineille" limua, esitysten katsomista ja hengailua (aikuisen valvonnassa),

ja kaikille tietenkin seisovassa pöydässä herkuttelua pariinkin kertaan!

Ensimmäisenä iltana naiset menivät nukkumaan lasten kanssa

ja miehet istuivat iltaa peliä katsellen.

Toisena iltana me äipät, koska ollaan alun perin tutustuttu tanssikuvioissa,

päätettiin mennä vähän joraamaan miesten mennessä vuorostaan lasten kanssa nukkumaan.

Laivan yö-elämä oli sunnuntai-iltana hyvin hiljaista,

mutta päädyimme jorailemaan ensin bändin tahtiin ihanien +60 v. tyyppien kanssa,

ja myöhemmin yökerhossa laivalla esiintyneen Etelä-Afrikkalaisen tanssiryhmän kanssa.

Päästiin todellakin tanssimaan ja hauskaa oli!

Tom Tits Experiment ulko-aktiviteettia

 Päivän Tukholmassa vietimmekin Södertäljessä tiedekeskus Tom Tits Experimentissä

jonne ehti melko hyvin julkisilla kun etukäteen suunnitteli.

Vähän lisää paikasta on tässä aiemmassa postauksessani.

Mukana oli myös nykyään Tukholmassa asuva siskontyttäreni,

nuorimmaisen toinen kummitäti.

Meidän 5 v:lle aivan mahtava päivä kun kaikki kummit hänen kanssaan retkellä!

 Yksi vapaa-ajalla koneen ääressä istumista rajoittanut projekti on ollut

-vuosien jälkeen- tanssillisten ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen.

Aivan mielettömän hauskaa,

mutta voi pojat,

raskasta, haastavaa ja aikaa vievää!

Muistan kuinka joskus kappaleiden valitseminen, koreografioiden tekeminen (ja muistaminen)

oli helppoa ja nopeaa.

Toisaalta, yksi syy miksi halusin taas tunteja alkaa pitää

oli "pieni pakko" omaan liikkumiseen ja itsensä haastaminen.

Ja kyllästymiseen saakka onkin perhe saanutkin kuulla samoja biisejä

ja tossujen teputusta työhuoneesta.

Mutta se tunne,

kun saa välitettyä tunnelman "kun sydän tanssii niin jalat kyllä seuraa perässä",

kun asiakkaat hymyilee kuin auringot,

kun joraillaan yhdessä mun lemppari biisien tahtiin iloisten ihmisten kanssa,

ihanat kollegat,

liikunnan ilo..

Olen aivan fiiliksissä!

(ps. tervetuloa tunneille, 8. ja 29.10. Latin Feveriin!)

Tanssin ja urheilun vastapainoksi 

tuntuu kännykästä löytyvän lähinnä kuvia ruuasta..

Kaikkea kohtuudella! :)

Toki luontoakin on tullut kuvattua.

Niitä kuvia löytyykin aika paljon Instagramista.

 

Pieniä projekteja on tullut toteutettua kotonakin. 

Tavarat ovat vaihdelleet paikkoja

ja pari isompaakin uudistusta on saatu tehtyä.

Sisustusprojekteista kerron seuraavassa postauksessa

ettei tämä veny aivan nälkävuoden pituiseksi.. 

Tämän Aulangolla duunikavereiden kanssa vietetyn hyvinvointi-päivän yhteydessä 

otetun kuvan myötä

toivottelen kaikille iloista lokakuuta!

Palataan pian,

ensi kerralla sisustus kuulumisten kanssa! :)

Terkuin Taina