Mitä mahtuu yhteen ruuhkavuosimutsin viikkoon?

 Välillä sitä miettii mihin nämä viikot vilahtelee.

Kello lähentelee puolta yötä maanantai-iltana,

ja mietin itsekseen mihin se lomaviikko meiltä oikein niin nopeaan muka katosi.

Päätin kirjata yhden viikon tapahtumia ylös
- mitä siis piti sisällään yksi viikko ruuhkavuosimutsin elämästä lasten syyslomaviikolla.

Maantantai aamuna heräsimme syyslomaan Tampereen kylpylässä.

Hyödynsimme tuollaista Holiday Clubin yhden yön esittelytarjousta

ja päätimme lomailla ihan kotikulmilla.

Lasten mielestä on "todella tyhmää" ja "noloa" että 

työmatkoilla syön hotellissa aina puuroa, kananmunaa ja hedelmiä.

Niinpä otin lasten kanssa kerrankin vohveleita

- tuolla kun oli tarjolla myös gluteenittomia vaihtoehtoja! 

 Lomapäivää vietetin lasten kanssa vanhassa kotikaupungissa Tampereella.

Eipä sinne nykyäänkään ole kuin 15 min ajomatka mutta harvoin tulee käytyä,
ollaan onnellisesti vähän maalaisia nykyään.

Oltiin ihan turisteina, jahdattiin pokemoneja Pikku Kakkosen puistossa,

ihmeteltiin pääkirjasto Metsoa ja käytiin jätskillä.

Iskä kävi töissä ja tuli sitten hakemaan meitä illansuussa kotiin. 

Tiistaina hengattiin kotona ja lapset oli kavereiden kanssa.

Perheen nuorin kävi ensimmäistä kertaa kaverin (ja kaverin äidin) kanssa uimahallissa,

ihan ilman "omaa väkeä". Äidin iso-pikkuinen. <3

Iltapäivällä kävin lääkärillä ja jumpassa, 

Hiit ja zumba oli oikein toimiva yhdistelmä.

Halikuva Bonnyn kanssa 2014

Keskiviikkoaamuna sain suru-uutisen.

Rakas nuoruuden hoitoponi oli kuollut kunnioitettavassa 29-vuoden iässä.

Harmittaa hirmuisesti etten ole häntä viime vuosina juuri käynyt katsomassa.

Tiedän kyllä että parasta hoitoa ja rakkautta sai viimeiseen hengenvetoon saakka,
koko ikänsä saman rakastavan perheen jäsenenä,
aina uusia sukupolvia hevostelun saloihin lämmöllä ja pilke silmäkulmassa johdatellen.

Onni oli tuntea tämä jekkuileva lady 28 vuotta.

Viimeiseksi yhteiseksi ratsastusretkeksi jäänyt kerta poni-rakkauteni kanssa

Keskiviikkona oli aamupäivällä lasten vyöhyketerapiat.

Meidän luotto-hoitajan ohjaili kroppien tasapainoja oikeaan suuntaan
ja hyviä keskusteluita käytiin varsinkin keskimmäisen kanssa siitä

että hänen allergisena kannattaa valita pääosin muuta kuin sokeria ja vehnää

niin ei vatsaan satu.
Siitä kun on taas ollut enemmän vaivaa viime aikoina.

Hyvä että oppivat itse kuuntelemaan kehoaan,

mikä maistuu hetken hyvältä suussa ei aina ole se josta tulee hyvä olo.

Herkuttelut on toki erikseen eikä meillä niitä unohdeta!

Lapsia odottaa aamuisin D- ja monivitamiinit, sinkki ja maitohappobakteerit. Kalaöljy sitten illemmalla.

Kun käsittelyt oli hoidettu ja vitamiinien syömisten tärkeydet kertailtu,

lähdetiin vanhemmilleni eli mummolaan.

Ja aina se on yhtä ihanaa päästä äiskän ruokapatojen ääreen!

Vanhempani ovat puolen vuoden päästä muuttamassa meidän kadulle valmistuvaan rivitaloon,

ja niinpä tuolla lapsuudenkodissani on jos minkälaista vintin siivous projektia käynnissä.

Äidin kanssa kävimme siskojeni ja minun leluja ja askareluita läpi.

Osa kuvatiin perheen WhatsApp ryhmään
ja joitakin kauempana asuvat siskot kommentoivat haluavansa,

 joitakin pitää laittaa nettiin myyntiin,

joitakin pakattiin tuttavien lapsille ja lapsenlapsille,

ja osa meni roskiinkin.

Lapsuuden askartelujani mummolan vintistä

Kaikenlaista, kuten laatikollisen simpukoita, 

joita olen pikkutyttönä kerännyt asuntovaunureissuilla Välimeren rannalta,

roudasin kotiin.

Kyllä minä noista vielä jotain askartelen kun äiti on kerran 30 vuotta säästänyt!

Iltapäivällä käytiin uimahallissa, 

ja meidän 5-vuotias oppi tämän viikon uintien aikana

seisomaan käsillään vedessä, sukeltamaan pitkiä matkoja ja uimaankin vähän.

Mummi ja vaari uivan lasten kanssa,

joten pääsin itsekin uimaan vähän kuntouintia itsekseni.

Se on kyllä mukavaa!

Illalla nuorin jäi mummolaan yöksi. 

40-vuotta vanhoja leluaarteita jotka siskot halusivat nyt itselleen

Torstaina minäkin menin töihin,

isot muksut isovanhemmille (mieheni vanhemmat) serkkujen kanssa, 

josta neiti lähti serkkulaan yökylään.

Töiden jälkeen kävin Olgan Puodissa ostamssa uudet farkut

(kaappi on taas kutistanut mun työvaatteita) ja ruokakaupassa.

Sen jälkeen menin hetkeksi jatkamaan äidin kanssa vintti-projektia ja hakemaan nuorinta kotiin.

Näistä haaveilen tekeväni taulun. Tai pari.

Perjantaina nuorin meni isovanhemmille 

ja vaari eli isäni vei meidän keskimmäistä kaverinsa kanssa pyörärampeille

sekä hampparille.

Itse ajelin töiden jälkeen kampaajalle ja nyt on taas kunnolla punaista päässä.

Kampaajalle sain viestiä että seuraavan päivän tanssitunnin ohjaaja on sairastunut

ja lupauduin tuuraamaan.

Kampaajan jälkeen siis kertailin koreografioita,

mutta ehdin kuitenkin katsomaan Vain Elämää muksut kainalossa.

Lauantaina oli tutut perhoset vatsassa kun ajelin kohti Fiilis Fitnesiä,

mutta tunti meni hyvin ja asiakkaat olivat iloisia ja kiittelivät lähtiessään.

On tuo vaan mukava harrastus tuo ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen,

kun tanssia rakastaa!
Kevätkaudelle pitäisi tehdä päätös siitä otanko tunteja enemmän, vähemmän vai yhtään,

joka on todella vaikeaa.

Kovasti tuosta nautin, mutta tällä hetkellä elämässä on niin paljon muutakin meneillään,

lasten kanssa tekeminen ja perheen yhteinen aika

kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja työmatkoillakin,

muut harrastukset, ystävät, opiskeluhaaveet..

Onko tämän aika nyt vai sittenkin vasta silloin

kun lapset ovat vielä vähän isompia,

kun äitiä ei tarvita yhtä paljon kotona, 

kun toisen menot eivät kuormitta perheen toista aikuista 

kotihommien ja lapsille läsnäolon määrässä enää ihan yhtä paljon?

Neiti Irti Maasta

Kotiuduttuani oli mies laittanut lounaan

ja sitten tulivatkin jo vanhempani auttamaan pihahommissa.

Viisi tuntia purettiin tramppaa, leikattiin nurmea,

kaivettiin sipuleita maahan, tyhjättiin leikkimökkiä, siivottiin rikkaruohoja ja roskia kaatopaikkakuormaan, pinottiin polttopuita puukatokseen, 

eli kaikenmoista syksyistä pihapuuhaa.

No, muut olivat kyllä ahkerampia,

minä kurvasin välillä viemään poikia skuuttirampeille,

hakemaan tyttöjä keskustasta Irti Maasta kiipeilypaikasta,

peseskelin pyykkiä ja lopulta hain pizzat koko sakille.

Muutama pieni makoisa porkkana vielä löytyi kasvimaalta

Illalla rentoiltiin miehen kanssa,

maiseltiin uutta Blossaa ja viiniä ja juustoja,

katseltiin monta jaksoa Californicationia ja löhöttiin sohvalla halimassa.

Blossa on tänäkin vuonna oikein hyvä, 

punainen ja minun makuun mukavasti perinteisen glögimäinen. 

Sunnuntaina oli hauska Mallimaailman tapahtuma

johon olin kutsun perusteella varannut ajan tyttärelle ja minulle.

Itse meikkiopastus ja kuvaus eivät maksaneet mitään,

mutta jos käsiteltyjä kuvia halusi ostaa oli se maksullista.

Ajatuksena minulla oli viettää tyttöjen aikaa kahdestaan,

sekä se että tyttö saisi opastusta kevyen 12-vuotiaalle sopivan ehostuksen tekemiseen

kun meikkaaminen on alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan,

sekä nähdä minkälaista tuo meininki kuvauksissa yleensäottaen on.

Päädyimme kuitenkin myös ostamaan muutaman kuvan,

koska tuollaisen äiti-tytär kuvan haluan kehystää muistoksi,

ja itselläkin oli tarve fiksulle kuvalle mm. Linkediniin.

Hauska päivä ja kokemus kaikkiaan ja upeat kuvat muistoksi!

 Onneksi noita kuvauksissa käytettyjä meikkejä myy Tampereella myös ystäväni Elinan liike,

eli sinne neidin kanssa sitten shoppailemaan kun meikkaus alkaa olla ajankohtaista.

 

Meidän  humputellessa oli mies tehnyt lisää pihahommia,

ja keskimmäinen bongannut tässä lähellä niin ketun kuin pellenkin.

Pelleä olivat isommat pojat lähteneet jahtaamaan ja meidän poika kavereineen pois.

Kyllä on sairas ilmiö tuokin!
Täällä pyörivästä pellestä on ilmoitettu myös poliisille.

Sen verran maalla asutaan että täällä pyörii myös erittäin kesy city-kettu,

joka käy tervehtimässä myös nuorimmaisen metsäpäikkyryhmää nuotiopaikalla.

Sunnuntai iltana syötiin perheellä tacoja ja saunottiin,

mies pelaili neidin kanssa lautapelejä ja kuulusteli ensi viikon kokeisiin,

ja siivoiltiin vähän kotia arkiviikon aloitusta varten.

Että kun joku kysyy että mitäs olette puuhailleet,

niin vähän kaikenlaista on yleensä se paras vastaus.

Tällä viikolla tosin ekstra-paljon mummolointia, lomameininkijä ja mun omia hömpötyksiä 

syysloman ansiosta.
Välillä on viikkoja ettei ole mummolointia tai äidin omia menoja laisinkaan.

Paljon onnenhetkiä, kinoja, haleja, herkkuja, 

tunteita ja tilanteita laidasta laitaan mahtuu yhteen viikkoon!

Halloween 2015

Viime vuonna meillä juhlittiin Halloweeniä isomminkin,
tänä vuonna pienemmin menoin.
Vanhoja Halloween postauksia,
askartelu- ja tarjoiluvinkkejä voit käydä kurkkimassa mm. täältä, täältä ja täältä ja täältä

(joo, meillä on tosiaan lähtenyt välillä tuo Halloween mopo keulimaan..). ;)

Ehkäpä tätä ei kukaan jaksanut lukea loppuun saakka,
mutta pysyköön päiväkirjamerkintönä itselle tuleville vuosille.

Jaahas, nyt jos alkaisi nukkua ehtii vedellä tasan viisi tuntia unta palloon.

Mukavaa uutta viikkoa ystävät!

Taina