tiistai 25. lokakuuta 2016

Mitä mahtuu yhteen ruuhkavuosimutsin viikkoon?


 Välillä sitä miettii mihin nämä viikot vilahtelee.
Kello lähentelee puolta yötä maanantai-iltana,
ja mietin itsekseen mihin se lomaviikko meiltä oikein niin nopeaan muka katosi.

Päätin kirjata yhden viikon tapahtumia ylös
- mitä siis piti sisällään yksi viikko ruuhkavuosimutsin elämästä lasten syyslomaviikolla.


Maantantai aamuna heräsimme syyslomaan Tampereen kylpylässä.
Hyödynsimme tuollaista Holiday Clubin yhden yön esittelytarjousta
ja päätimme lomailla ihan kotikulmilla.

Lasten mielestä on "todella tyhmää" ja "noloa" että 
työmatkoilla syön hotellissa aina puuroa, kananmunaa ja hedelmiä.
Niinpä otin lasten kanssa kerrankin vohveleita
- tuolla kun oli tarjolla myös gluteenittomia vaihtoehtoja! 


 Lomapäivää vietetin lasten kanssa vanhassa kotikaupungissa Tampereella.
Eipä sinne nykyäänkään ole kuin 15 min ajomatka mutta harvoin tulee käytyä,
ollaan onnellisesti vähän maalaisia nykyään.
Oltiin ihan turisteina, jahdattiin pokemoneja Pikku Kakkosen puistossa,
ihmeteltiin pääkirjasto Metsoa ja käytiin jätskillä.
Iskä kävi töissä ja tuli sitten hakemaan meitä illansuussa kotiin. 


Tiistaina hengattiin kotona ja lapset oli kavereiden kanssa.
Perheen nuorin kävi ensimmäistä kertaa kaverin (ja kaverin äidin) kanssa uimahallissa,
ihan ilman "omaa väkeä". Äidin iso-pikkuinen. <3
Iltapäivällä kävin lääkärillä ja jumpassa, 
Hiit ja zumba oli oikein toimiva yhdistelmä.

Halikuva Bonnyn kanssa 2014

Keskiviikkoaamuna sain suru-uutisen.
Rakas nuoruuden hoitoponi oli kuollut kunnioitettavassa 29-vuoden iässä.
Harmittaa hirmuisesti etten ole häntä viime vuosina juuri käynyt katsomassa.

Tiedän kyllä että parasta hoitoa ja rakkautta sai viimeiseen hengenvetoon saakka,
koko ikänsä saman rakastavan perheen jäsenenä,
aina uusia sukupolvia hevostelun saloihin lämmöllä ja pilke silmäkulmassa johdatellen.
Onni oli tuntea tämä jekkuileva lady 28 vuotta.

Viimeiseksi yhteiseksi ratsastusretkeksi jäänyt kerta poni-rakkauteni kanssa
Keskiviikkona oli aamupäivällä lasten vyöhyketerapiat.
Meidän luotto-hoitajan ohjaili kroppien tasapainoja oikeaan suuntaan
ja hyviä keskusteluita käytiin varsinkin keskimmäisen kanssa siitä
että hänen allergisena kannattaa valita pääosin muuta kuin sokeria ja vehnää
niin ei vatsaan satu.
Siitä kun on taas ollut enemmän vaivaa viime aikoina.
Hyvä että oppivat itse kuuntelemaan kehoaan,
mikä maistuu hetken hyvältä suussa ei aina ole se josta tulee hyvä olo.
Herkuttelut on toki erikseen eikä meillä niitä unohdeta!

Lapsia odottaa aamuisin D- ja monivitamiinit, sinkki ja maitohappobakteerit. Kalaöljy sitten illemmalla.

Kun käsittelyt oli hoidettu ja vitamiinien syömisten tärkeydet kertailtu,
lähdetiin vanhemmilleni eli mummolaan.
Ja aina se on yhtä ihanaa päästä äiskän ruokapatojen ääreen!
Vanhempani ovat puolen vuoden päästä muuttamassa meidän kadulle valmistuvaan rivitaloon,
ja niinpä tuolla lapsuudenkodissani on jos minkälaista vintin siivous projektia käynnissä.
Äidin kanssa kävimme siskojeni ja minun leluja ja askareluita läpi.
Osa kuvatiin perheen WhatsApp ryhmään
ja joitakin kauempana asuvat siskot kommentoivat haluavansa,
 joitakin pitää laittaa nettiin myyntiin,
joitakin pakattiin tuttavien lapsille ja lapsenlapsille,
ja osa meni roskiinkin.

Lapsuuden askartelujani mummolan vintistä
Kaikenlaista, kuten laatikollisen simpukoita, 
joita olen pikkutyttönä kerännyt asuntovaunureissuilla Välimeren rannalta,
roudasin kotiin.
Kyllä minä noista vielä jotain askartelen kun äiti on kerran 30 vuotta säästänyt!

Iltapäivällä käytiin uimahallissa, 
ja meidän 5-vuotias oppi tämän viikon uintien aikana
seisomaan käsillään vedessä, sukeltamaan pitkiä matkoja ja uimaankin vähän.
Mummi ja vaari uivan lasten kanssa,
joten pääsin itsekin uimaan vähän kuntouintia itsekseni.
Se on kyllä mukavaa!
Illalla nuorin jäi mummolaan yöksi. 

40-vuotta vanhoja leluaarteita jotka siskot halusivat nyt itselleen
Torstaina minäkin menin töihin,
isot muksut isovanhemmille (mieheni vanhemmat) serkkujen kanssa, 
josta neiti lähti serkkulaan yökylään.

Töiden jälkeen kävin Olgan Puodissa ostamssa uudet farkut
(kaappi on taas kutistanut mun työvaatteita) ja ruokakaupassa.
Sen jälkeen menin hetkeksi jatkamaan äidin kanssa vintti-projektia ja hakemaan nuorinta kotiin.

Näistä haaveilen tekeväni taulun. Tai pari.
Perjantaina nuorin meni isovanhemmille 
ja vaari eli isäni vei meidän keskimmäistä kaverinsa kanssa pyörärampeille
sekä hampparille.
Itse ajelin töiden jälkeen kampaajalle ja nyt on taas kunnolla punaista päässä.
Kampaajalle sain viestiä että seuraavan päivän tanssitunnin ohjaaja on sairastunut
ja lupauduin tuuraamaan.
Kampaajan jälkeen siis kertailin koreografioita,
mutta ehdin kuitenkin katsomaan Vain Elämää muksut kainalossa.


Lauantaina oli tutut perhoset vatsassa kun ajelin kohti Fiilis Fitnesiä,
mutta tunti meni hyvin ja asiakkaat olivat iloisia ja kiittelivät lähtiessään.
On tuo vaan mukava harrastus tuo ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen,
kun tanssia rakastaa!
Kevätkaudelle pitäisi tehdä päätös siitä otanko tunteja enemmän, vähemmän vai yhtään,
joka on todella vaikeaa.
Kovasti tuosta nautin, mutta tällä hetkellä elämässä on niin paljon muutakin meneillään,
lasten kanssa tekeminen ja perheen yhteinen aika
kun molemmat vanhemmat käyvät töissä ja työmatkoillakin,
muut harrastukset, ystävät, opiskeluhaaveet..

Onko tämän aika nyt vai sittenkin vasta silloin
kun lapset ovat vielä vähän isompia,
kun äitiä ei tarvita yhtä paljon kotona, 
kun toisen menot eivät kuormitta perheen toista aikuista 
kotihommien ja lapsille läsnäolon määrässä enää ihan yhtä paljon?

Neiti Irti Maasta
Kotiuduttuani oli mies laittanut lounaan
ja sitten tulivatkin jo vanhempani auttamaan pihahommissa.
Viisi tuntia purettiin tramppaa, leikattiin nurmea,
kaivettiin sipuleita maahan, tyhjättiin leikkimökkiä, siivottiin rikkaruohoja ja roskia kaatopaikkakuormaan, pinottiin polttopuita puukatokseen, 
eli kaikenmoista syksyistä pihapuuhaa.
No, muut olivat kyllä ahkerampia,
minä kurvasin välillä viemään poikia skuuttirampeille,
hakemaan tyttöjä keskustasta Irti Maasta kiipeilypaikasta,
peseskelin pyykkiä ja lopulta hain pizzat koko sakille.

Muutama pieni makoisa porkkana vielä löytyi kasvimaalta
Illalla rentoiltiin miehen kanssa,
maiseltiin uutta Blossaa ja viiniä ja juustoja,
katseltiin monta jaksoa Californicationia ja löhöttiin sohvalla halimassa.

Blossa on tänäkin vuonna oikein hyvä, 
punainen ja minun makuun mukavasti perinteisen glögimäinen. 



Sunnuntaina oli hauska Mallimaailman tapahtuma
johon olin kutsun perusteella varannut ajan tyttärelle ja minulle.
Itse meikkiopastus ja kuvaus eivät maksaneet mitään,
mutta jos käsiteltyjä kuvia halusi ostaa oli se maksullista.

Ajatuksena minulla oli viettää tyttöjen aikaa kahdestaan,
sekä se että tyttö saisi opastusta kevyen 12-vuotiaalle sopivan ehostuksen tekemiseen
kun meikkaaminen on alkanut pikkuhiljaa kiinnostamaan,
sekä nähdä minkälaista tuo meininki kuvauksissa yleensäottaen on.
Päädyimme kuitenkin myös ostamaan muutaman kuvan,
koska tuollaisen äiti-tytär kuvan haluan kehystää muistoksi,
ja itselläkin oli tarve fiksulle kuvalle mm. Linkediniin.
Hauska päivä ja kokemus kaikkiaan ja upeat kuvat muistoksi!

 Onneksi noita kuvauksissa käytettyjä meikkejä myy Tampereella myös ystäväni Elinan liike,
eli sinne neidin kanssa sitten shoppailemaan kun meikkaus alkaa olla ajankohtaista.

 
Meidän  humputellessa oli mies tehnyt lisää pihahommia,
ja keskimmäinen bongannut tässä lähellä niin ketun kuin pellenkin.
Pelleä olivat isommat pojat lähteneet jahtaamaan ja meidän poika kavereineen pois.
Kyllä on sairas ilmiö tuokin!
Täällä pyörivästä pellestä on ilmoitettu myös poliisille.
Sen verran maalla asutaan että täällä pyörii myös erittäin kesy city-kettu,
joka käy tervehtimässä myös nuorimmaisen metsäpäikkyryhmää nuotiopaikalla.


Sunnuntai iltana syötiin perheellä tacoja ja saunottiin,
mies pelaili neidin kanssa lautapelejä ja kuulusteli ensi viikon kokeisiin,
ja siivoiltiin vähän kotia arkiviikon aloitusta varten.

Että kun joku kysyy että mitäs olette puuhailleet,
niin vähän kaikenlaista on yleensä se paras vastaus.
Tällä viikolla tosin ekstra-paljon mummolointia, lomameininkijä ja mun omia hömpötyksiä 
syysloman ansiosta.
Välillä on viikkoja ettei ole mummolointia tai äidin omia menoja laisinkaan.
Paljon onnenhetkiä, kinoja, haleja, herkkuja, 
tunteita ja tilanteita laidasta laitaan mahtuu yhteen viikkoon!

Halloween 2015
Viime vuonna meillä juhlittiin Halloweeniä isomminkin,
tänä vuonna pienemmin menoin.
Vanhoja Halloween postauksia,
askartelu- ja tarjoiluvinkkejä voit käydä kurkkimassa mm. täältä, täältä ja täältä ja täältä
(joo, meillä on tosiaan lähtenyt välillä tuo Halloween mopo keulimaan..). ;)

Ehkäpä tätä ei kukaan jaksanut lukea loppuun saakka,
mutta pysyköön päiväkirjamerkintönä itselle tuleville vuosille.

Jaahas, nyt jos alkaisi nukkua ehtii vedellä tasan viisi tuntia unta palloon.

Mukavaa uutta viikkoa ystävät!
Taina

17 kommenttia:

  1. Mukava oli lukea teidän viikosta! Hyvää vertaistukea. Emme siis todellakaan ole yksin tässä elämänvaiheessa, jossa tuntuu olevan niin paljon kaikenlaista. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Mukava oli lukea teidän viikosta! Hyvää vertaistukea. Emme siis todellakaan ole yksin tässä elämänvaiheessa, jossa tuntuu olevan niin paljon kaikenlaista. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä ajattelee, että tämä yksi vähän täyteläisempi viikko ja sit rauhottuu, mutta seuraavalla viikolla huomaa että yhtä täyteläistä ja tapahtumarikasta on elämä silloinkin! :D
      Mutta tää on tämmönen vaihe. :)
      Iloista viikonlopun jatkoa sinne! <3

      Poista
  3. Ihana viikko teillä on ollut. Yhteiset kuvat tyttären kanssa onnistuivat upeasti.
    Mukavaa tätä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä nuo kuvat ovat mukava muisto vuosien päästä! :)
      Mukava tuollainen viikko kun on enempi lomaa kuin työtä, mutta joka viikko sitä jotain kivaa aina tapahtuu! :)
      Kivaa viikonlopun jatkoa sinne! <3

      Poista
  4. Onpas teillä ollut ihanan oloinen viikko, paljon yhdessä oloa ja mukavaa tekemistä, juuri mieleinen lomaviikko.

    Voi kun mä omaisin edes jonkinlaisen rytmitajun niin tulisin sun tunnille, mutta kun aina on menossa väärään suuntaan väärin päin ja väärällä jalalla niin en kyllä kehtaa...

    Ai teillä on kanssa tuollainen vaatteita kutistava kaappi? Yhden työkaverin kanssa juuri jokin aika sitten puhuttiin siitä, että pitäis laittaa nää kutistavat kaapit Tori.fin myyntiin ja hankkia tilalle sellainen ei-kutistava-kaappi :D

    Tosi hyvät kuvat olette saaneet ja totesin, että meillähän on siis samanikäiset tytöt, 12-vee, meillä vaan ei vielä kiinnosta meikkaaminen yhtään (liekö äidiltä perittyä...), ehkä onneksi kuitenkin, hevoset on se MUST juttu neidille (ei todellakaan äidiltä perittyä...).

    Ihanaa arkiviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli tosiaan mukava tuollainen melkein-loma viikko, lasten kanssa ehti yhtä ja toista. :)
      Ja kyllä kuule sinne tunneille voi kuka vaan tulla, sydän ku tanssii niin kyllä jalat seuraa, ei se oo niin justiinsa meneekö sitä kaikki koko ajan samaan suuntaan -eikä menekkään! Eikä tarviikkaan! :)
      Mistähän sitä löytäisi sitten selaisen vaatteet väljinä pitävän kaappimallin...? tänne sellainen heti kiitos! :D

      Meillä on neiti aavistuksen kiinnostunut meikkauksesta, ei vielä kyllä huulikiiltoa enempää laita kodin ulkopuolelle, joskus vähän testailee jotain kotona tai kavereiden kanssa. Monet kaverit kyllä meikkaa kouluunkin joten sikäli on jo esillä tämä asia meilläkin.
      Mä oon tykännyt aina meikata, ja aika runsaalla kädellä vielä. Halusin että tyttö näkee tuollaisen kevyen freesin mallin meikkaamiseen, sit on joku "järkevä" tyyli mielessä kun on ajankohtaista - ehkä kuulemma seiskalle saattaa sitten ripsaria laittaa. :) Ei kiirettä todellakaan, kunhan hömpöteltiin. :)
      Tänään hömpöteltiin leipomalla ja koristelemalla pipareita, että vähemmän me noita bimboiluita kyllä harrastetaan. ;D
      Oikein letkeää viikonlopun jatkoa ja iloista tulevaa viikkoa sinne myös! <3

      Poista
  5. Pidemmästikin olisin lukenut :). Oli niin mukavaa tolllasta perusmeininkiä ja välissä kaikkea kivaa pientä lomaekstraa. Ja ihania äiti-tytär-kuvia <3. Erityisesti tykkään tosta, missä teillä on kehykset. Lämmin fiilis.

    Mulla ei kaappi kutista vaatteita, mutta muuten se on kyllä sellasta mallia, että tarttis sisältöineen päivineen räjäyttää taivaan tuuliin. Siellä ei kertakaikkiaan ole mitään päällepantavaa yhtään mihinkään tarkoitukseen. Plääh. Ulkoiluvaatteita kyllä löytyy joka keliin ja ne on ahkerassa käytössä, mutta muuten on pareen vaan pysyä kotona, ettei iske vaateressi.

    Sanoin tän jo viimeksi, mutta sanonpa vielä uudelleen, että ihanaa kun oot "back" <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa on kuule olla back - olispa vielä enemmän aikaa tähänkin huvitteluun! :)
      Musta kanssa välillä tuntui että on "kaapillinen ei mitään päällepantavaa". Nyt olen karsinut aika rankalla kädellä väärän kokoisia, sellaisia joita ei vaan tule käytettyä tai sellaisia joista ei muuten vaan tule hyvä fiilis. Kiertoon vaan. Toki ihan kaikkia hilttain kutistuneita en raaski vielä hävittää, josko sitä vielä.... juunou. :D

      Tuollainen kehyskuva oli tosiaan yksi joka ostettiin ja jonka meinaan teettää kehyksiin kotiin. Tykkäsin noista kovasti itsekin - omaan pärstään kai koskaan kovin tyytyväinen ole, mutta toisaalta, ikänä en enää ole näin nuori kuin nyt joten tuollainen sitä nyt sitten on, ryppyineen päivineen. :)
      Mukavaa oloa sinne! <3

      Poista
  6. Kiva oli lukea, mukavaa viikkoa. Ja jatkat sitä tanssiopetusta, tämä on käsky ! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi! <3
      Tiedän että tiedät kuinka tosta tanssipeilusta tykkään. <3
      Tasapainoilu on siinä tuleeko tuosta toisesta työstä enemmän velvoite-stressiä vai hyvää fiilistä.. Nyt on taas alkanut tuntua siltä, että kun rakas harrastus on työ, se alkaakin tuntua juuri siltä - työltä. Eilen illalla tulin työmatkalta illansuussa kotiin, ja perheen kanssa köllöttelyn sijaan aloin kertailla koreografioita, miehen kanssa leffan katselun sijaan menin ajoissa nukkumaan, että jaksan aamulla herätä pitämään tuntia reippaana ja hyväntuulisena. Tosissaan sai miettiä kumpaa oikeasti haluaisin enemmän. Toisaalta, enemmän tulee kyllä liikuttua kun on "pieni pakko" pysyä kunnossa.
      Ja olihan se taas tunnin jälkeen mahtava fiilis kun asiakkaat oli iloisia ja itselläkin hyvä ja energinen, iloinen olo tanssimisen jälkeen. Ja onhan meillä vielä tämä lauantai leffa- ja köllöttely illaksi.
      Monta monessa on tuon ratkaisun kanssa. Vielä en ole tehnyt päätöstä.

      Poista
  7. Paljonhan sitä ehtii viikossa. Ja aiva ihania äiti-tytär kuvia 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä aina viikossa ehtii yhtä ja toista! :D
      Kiitos, kyllä nuo kuvat on tosi kivat muistot. :)
      Iloista viikonlopun jatkoa sinne! <3

      Poista
  8. Mukavaa luettavaa loppuun asti.
    Ja aivan ihanat kuvat ❤ En ehtinyt, ja lopulta enää muistanut kysellä niistä lisää. Onneksi paljastit blogisi ��
    Mukavaa loppuviikkoa sulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuinka hauska Sari että löysit tänne! :)
      Mä en yleensä juuri live-elämässä, varsinkaan töissä, tästä blogista huutele, mutta jotenkin en voinut olla näyttämättä kuvia kun tuli kuivajäähommat puheeksi! :)
      Oikein ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle ja perheellesi myös, nähdään taas tiistaina kun reissailen sinne päin. :)

      Poista
  9. Vitsi miten kiva ja elämänmakuinen postaus kaikkine mahtavine kuvineen ja paljon laatuaikaa lasten kanssa, parasta. <3 Mukavaa uutta viikkoa Taina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Tiia! <3
      Ne viikot, kun on aikaa hengailla lasten kanssa enemmänkin on kyllä parhautta.
      Iloista mukavaa viikkoa sinnekin! <3

      Poista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!