Kynttilälyhty askarteluita ja makkarikuvia

Vimeinen leikkauksen jälkeinen saikkuviikko alkaa olla takana.

Syyskuussa tuntui aivan järkyttävän pitkältä ajalta,

mutta nyt huomaan ettei sairausloman pituus ollut tosiaankaan liioittelua.

Ottaahan tämä aikansa.

Lisää saikkua ja toipumisaikaa olisi saanut aika helposti

mutta enköhän jo palaile kiinnistavien projektien ääreen töissä.

Tänään lääkäri vielä varoitteli,

että koko loppuvuosi on syytä ottaa varovasti.

Ei sovi sitten laisinkaan mun luonteelle

mutta eipä tässä vaihtoehtoja taida olla.

Otetaan hissukseen ja päivä kerrallaan.

Maanantaina sentään palataan normaaliin arkeen

ja se tuntuu kyllä erittäin tervetulleelta.

Kuvailin tuossa meidän makkaria vaihteeksi.

Asumme rinnetalossa

ja aikuisten makkari on alakerran ikkunattomassa huoneessa.

Tämä on osoittautunut loistavaksi ratkaisuksi

koska huone on aina pimeä, hiljainen ja viileä.

Vaikka mies on ollut työreissussa ei ole kuitenkaan tarvinnut yksin tuolla nukkua
Koska lapsetkin tykkäävät tuosta makkarin rauhasta ja pehmeästä sängystä..
Lapset ovat vuoro öin olleet vieressä iskän paikalla
(meidän toinen aikuinen työreisussa-perinne)
ja äitinikin on välillä jäänyt yöksi meille.

Makkarin aarteena minulla on mummini vanha peilipöytä.

Tuolin kangas on vaihdettu,

muuten saa elämän jäljet ja kolhut olla näkyvissä.

Lasten kanssa maalailtiin viikolla lyhtyjä.

Askartelukaapin uumenista löytyi 

lasimaaleja, hilettä, kontaktimuovia ja pestyjä purkkeja.

Kontaktimuovista tehtiin sabluunoita "ikkunoille".

Hile tarttui hyvin lasimaalien märkään pintaan.

Näitä taidetaan kääriä pakettiin isänpäivänä..

Mies oli viikon reissussa ja äitini oli onneksi auttelemassa koko viikon.

Äiti on toiminnan nainen ja hänen avullaan siivottiin koko keittiö 

kaappi ja laatikko kerrallaan.

Pyyhittiin hyllyt, järjestettiin

ja hävitettiin vanhentumaan päässeet pakettien jämät ja muu tavara jota ei ole tullut käytettyä. 

(Eli käytännössä äiti teki ja minä välillä pötköttelin keittiön lattialla kommentoimassa

ja välillä osallistuin - muuhun kuin nostamis-hommiin.)

Koska lapset kokkailee ja leipoo paljon

keskenään ja kavereidensa kanssa

ja itsekin harrastan extempore-tyyppistä keittiöpuuhailua

tykkään että perus tarvikkeita on aina kotona.

Nyt on kaikki hyllyt järjestetty ja purkit päivitetty.

Tuli kyllä mukava fiilis kun sai tämän homman tehtyä
ja kaappien perille hiipinyt kaaos on taas hetkeksi kesytetty!

Neiti on aikaan askarrelut kaikkiin pienempiin purkkeihin kyltit

ja tänään hän sai kirjoittaa 

liitutaulutarralla tehtyihin uusiin kyltteihin tekstit.

Viimeisen saikkuviikon olen ottanut itseni huoltamisen kannalta.

Olen koittanut edistää leikkauksesta kuntoutumista kävelyillä käymisellä ja venyttelyllä.

Lisäksi olen käynyt kampaajalla, hammaslääkärissä, kosmetologilla ja luomia poistattamassa.

Luomien poiston seurauksena selässä on nyt yhdeksän päivää 20 tikkiä

niin että rauhallinen vauhti on taattu jälleen hetkeksi eteenpän..

Onhan tämä ollut taas melkoinen viikko.

Tänään tuli aamupäivällä päiväkodista puhelu

että nuorin (4 v 10 kk) oli tippunut pää edellä n. 2 m korkeasta kiipelytelineestä.

(Hoitaja oli seissyt vieressä mutta ymmärrettävästi ei ollut ehtinyt koppia ilmassa ottaa

- ei siis kritiikin sanaa pk:lle tässä).

No, ei muuta kuin terveyskeskukseen

jossa todettiin että ei vakavempia vammoja ole tullut

ruhjeilla ja lievällä päänsäryllä (aivotärähdyksellä?) selvittiin.

Illemmalla sama herra päätti vielä leikkiä robottia

eli kulki lähes polviin saakka yltävä pahvilaatikko päässä ympäri huushollia.

Koska laatikko oli tarpeellinen

en antanut siihen silmänreikiä leikata vaikka tätä lapset kyselivät.

Jotenkin herra onnistui tippumaan rappusista laatikkoineen päivineen.

Eli lisää itkua, kolhuja ja äidin huolta..

Taisin minä muutaman tikin selästä saada repäistyä auki pojan perään rynnätessä.

Tässä vaiheessa oma äiti otti juniorin mukaan mummolaan yöksi.

Että perus lapsiperhe meininkiä tänne

 - sattuu ja tapahtuu.

Ja välillä tapahtuu ja sitten sattuu..

Mutta lopulta säikähdyksillä on selvitty.

Omat vanhemmat on auttaneet arjen haasteiden yli

ja iskäkin saadaan isänpäiväksi työmatkalta kotiin.

Koululaiset kainalossa katselin Vain Elämää

ja hyvillä mielin käydään viikonloppuun.

Kivaa viikonloppua ja iloista isänpäivää sulekkin!

Toivoopi taina