Toipuilua, omppuruusuja, maalattuja syyslehtiä

Leikkaus on takana ja olo alkaa olla siedettävä.
Kiitos paljon teille tsemppauksista!

Viikko leikkauksen jälkeen tuli vielä takapakkia toipumiseen

mutta entistä ehommilla lääkkeilllä siitä selvittiin

ja nyt jo porskutellaan ihan ok tolkuissaan.

Toisinaan kunnollinen pysähtyminen tekee hyvääkin.

Kun kaikki suorittaminen, pärjääminen, ehtiminen ja muu ruuhkavuosihössötys karsitaan pois

on aikaa pysähtyä ihan oikeasti kuuntelemaan ja järjestelemään omia ajatuksiaan.

Minun toipumiseen kuuluu myös se etten SAA tehdä oikein mitään.

Siis nostaa, ponnistaa, juosta, touhuta.

Pientä liikuskelua vaan, sen verran ettei veritulppa iske.

Minulle on yllättävän vaikeaa se ettei voi kotona huseerata ja kokata

(tai voi jos joku muu nostelee kattilat ja muut "painavat")

ei tanssia ja urheilla

(en laske puolen tunnin rauhallisia kävelyitä urheiluksi)

tai tehdä kotona muutakaan järkevää.

Vaikka omasta mielestäni olen oppinut olemaan aika rento ja suurpiirteinen

ei muulla perheellä ole ihan sama käsitys riittävän siististä kodista

- ja se heille suotakoon.

En todellakaan ole luonnostani mikään sohvalla pötköttelijä tyyppi.

Ainakaan muutamaa tuntia enempää kerrallaan.

Olisi paljon kivempaa potea ja toipua niin

että saa tsemppata ja yrittää jaksaa vaikka hampaat irvessä.

Mutta hyvää elämänoppia tämäkin.
Leikkaus oli kertaluontoinen jos jaksan ottaa nyt iisisti.
Nyt todella muistaa taas arvostaa omaa ja lähimmäisten terveyttä
ja kunnioittaa ja tukea niitä joille terveys ei ole itsestäänselvyys.

Serkukset "vaarin huvipuistossa"

Toistakseksi olen pyrkinyt keskittymään hetkeen.
Lukenut runoja.

Miettinyt elämää.

Seuraillut luontoa.
Suunnitellut tulevaa.
Ollut kotona kun lapset tulee koulusta.

Kun pää alkaa olla vähemmän puuroa lääkkeistä ja olo vähemmän uupunut
ajattelin lukea pari hyvää kirjaa.
Ideoida vähän työhön liittyviäkin asioita. 

Pyrkiä olemaan läsnä. 

Kun on aikaa pysähtyä, huomaa arkista olotilaa vahvemmin

ne kaikki pienet, oikeasti merkitykselliset asiat ympärillään.

Lapset. Kuinka onnellinen olenkaan noista ihanista tenavista.

Ja siitä että niiden mielestä on kiva tulla koulun jälkeen kotiin kavereiden kanssa

leipomaan, puuhaamaan ja tekemään läksyjä

kun äiti on kotona.

Ja niiden kavereista.

Että olen saanut ja ehtinyt tutustunut noihin kaikkiin mahtaviin tyyppeihin joita täällä pyörii.

Oma ukko. Joka hoitaa lapset ja huushollin,

ja jaksaa passata sohvapottua päivästä toiseen.
Kantaa vastuun arjesta ja lepyttelee rouvaa jos pinna meinaa kiristyä.

Tuo kirjastosta kirjoja ja kauppareissulta ruusuja,
 uuden kännykän vanhan reistailevan tilalle,
Chisun uuden levyn kun tietää että kuluu lemppari laulajiin.

Ja käskee levätä.

Muutaman viikon päästä on hääpäivä.

Taisinpa sanoa ihan oikeassa kohdassa "tahdon" 12 vuotta sitten.

Kaikki seuraa ja apua tarjoavat frendit ja siskot.

Ei joudu eikä jouda himassa arkenakaan yksin masentumaan.

Yksi tuo lounasta ja toinen tulee kaivamaan kukkasipuleita pihaan.
Puhelin kilkattaa kuulumisten ja vointien kyselyitä.

Omat vanhemmat.

Joiden luokse voi kutsua itsensä ja perheensä milloin vaan,

jossa lapsille on omat hammasharjat että voivat jäädä mummolaan yöksi koska haluavat.

Ja käyvät kotonakin auttelemassa.

Ja nämä netti-ystävät kanssa.

Blogi-ladyt jotka kuskaavaat toipilaan ovelta ovelle naisten iltamiin,

välillä pötköttämään muualle sohvalle kotisohvan sijaan nauruterapiaa saamaan.

Jotka tuovat goodie bagejä päivän bloggari kierrokselta sohvapotulle iltamiin.

Kiitos Dammenberg ja Decoro! Piristitte bloggarin päivää ihanilla tuotteilla!

pyjamasankari maalaushommissa

Instagramia olen selaillut
ja toki muutama siellä näkynyt idea on pitänyt lasten avustuksella toteuttaa.

Syksyllä on aina mukava tehdä jotain pientä askartelua lehdistä.

Nämä maalatut lehdet ovat helppo ja hauska kausikoriste.

Kuivaa lehdet kirpapinon alla, maalaa molemmin puolin.

 Kotoa sattui löytymään harmaata ja vaalean violettia maalia.
Lehtien kaveriksi päätyi Tallinnasta ostettu keramiikka ruttupussi-ruukku ja pari talolyhtyä

ja niillä askartelukaapin päällinen sai syksyisen ilmeen.

Omenaruusut

Helppo ja hauska resepti on nyt tämän syksyn "some-hitti" omenaruusut.

Hyvä ohje mm. täällä.
Voitaikinaa, mikrossa 3 min. sitruunavedessä pehmitettyjä omenasiivuja,
aprikoosihilloa, kanelia
- rullaus ruusuiksi, muffinssipaperivuokiin muffinssipellille,
uunissa 180 asteessa 40 min.

Gluteenittomasta pakaste voitaikinasta ei ihan tullut priimaa 

(vaikea käsitellä, mutta vika saattoi olla tekijöissä 

kun lasten kanssa tätä säädettiin ja ehti ehkä lämmetä liikaa koko taikina..),

mutta on muuten todella hyvää!
Samaan vauhtiin muksut teki vielä openapiirakan.

 (Karkiton ja tipaton lokakuu on pitänyt mutta eihän lasten leipomusten maistamista lasketa..)

Loppun vielä hauska keskustelu meiltä.

Laitoin uuteen luuriin sormitunnistuksen näppäinlukon avaamiseen.

Neidin yökyläilemässä ollut kaveri totesi heti näppärästi,

että juu, meidän iskälläkin on,

lisäsin siihen salaa oman sormeni kanssa!

Turha visiin enää edes yrittää olla näitä diginatiiveja näppärämpi.
(Ja ko. iskällekkin oli asia kuulemma sittemmin kerrottu.)
 

Nyt ehtii aamuisin hipsiä hakemaan lehden
ja lukea sen rauhassa.
Nurmikko on ollut jo välillä kauniissa huurteessa.
Tulisipa kunnon talvi!

Leppoisia syyspäiviä
ja oikein mukavaa viikonlopun jatkoa

Toivottaapi Taina