Arki alkoi

Niin se arki alkoi täälläkin.
Kalenteri täyttyy harrastuksista, vanhempainilloista, työmatkoista,
ja menoja sovitellaan.

Mukavia futis-hetkiä on koettu keskimmäisen muksun turnausreissuilla.
Hauska on seurailla iloisia poikia, kun on mahtava tsemppi ja peli-ilo päällä
- mikäs siinä futismutseillessa!

Eilen Hämeenlinnassa totesin,
että sateenkaaren päässä taitaa olla juniorifutista.

Viime viikonloppuna turnausreissulla ehdittiin ihastella Ikaalisten kauniita puistoja,
ja näytin myös lapsille missä oli aikanaan, 20 vuotta sitten, mun ensimmäinen oma koti,
eli opiskelijaboksi AMK aikoina.

Myöskin olemme saaneet viettää sekä äitini 70-vuotis päiviä
että vanhempieni 52 vuotis hääpäivää.
Mitenkään en voi ymmärtää että noin nuorekkaat ja touhukkaat ihmiset
ovat jo saavuttaneet tuollaisia lukuja!
Mutta ikä ei ole vain numeroita, sehän on paljon myös asennetta!

Ennen koulujen alkua vietimme ihanan viikonlopun täti mökillä.
Tänne lapset kyselevät koko talven takaisin, tänne oma mieli palaa,
rakkaat maisemat, mustikkavarvikot, rantasauna ja tätini.

Mökillä tehtiin mökkihommia:
grillailtiin, saunottiin rantasaunassa ja uitiin järvessä, kerättiin mustikoita,
istuttiin iltaa tulilla parantamassa maailmaa.

Lasten koulut on lähteneet mukavasti käyntiin.
Yläastelainen on löytänyt luokat ja saanut kavereita,
hyvillä fiiliksillä neiti kouluun menee
- taisi äitiä taas jännittää enemmän kuin lasta.

Viitosluokkalainen poitsu on päättänyt tsempata koulun suhteen,
siis kuunnella tunneilla ja hömpöttää sitten vain välitunnit ja vapaa-ajat,
ja omien sanojen mukaan tsemppi on pysynyt päällä.
Ja koulussa on ihan kivaakin, ja kivoja kavereita.

Eskarilaisella on myös lähtenyt hyvin koulun puolella hommat sujumaan.
Kovasti häntä reippaaksi ja iloiseksi kehutaan ja uusia kavereita on käynyt jo kylässä.
Toki pientä hienosäätöä vielä löytyy..
Eskariope kertoi tällä viikolla pojan viitanneen tunnilla sanoakseen "bla bla bla".
Kotimatkalla tiedustelin miksi näin. Poika selitti silmät kirkkaana,
että kotona on koululaisille sanottu niin monta kertaa että tunnilla pitää viitata.
Että hän viittasi, koska koulussa kuuluu tehdä niin,
mutta ei hänellä muutakaan sanottavaa sitten ollut.
Kerroin, että vain silloin viitataan, jos on opettajan kysymykseen tai muuten aiheeseen sanottavaa. "Aijaa!" tuumasi poika yllättyneenä. Näinkin siellä eskarissa siis koululaisiksi opitaan.

Kävi muuten viime viikolla niinkin,
että kun meidän perheessä on perinteenä ollut sellainen,
että nimpparisankari saa valita missä syödään,
niin keskimmäinen poitsu valitsi Stefan's Steakhousen.
Mihin jäi Mäkki tai Hese?
No, mukava ilta perheen kanssa vietettiin sitten hyvän ruuan merkeissä.

 

Oman terveyden kanssa on ollut pientä hienosäätöä,
vanhat leikatut vaivat vaivaa uudelleen,
ja kivut ja väsymys on vienyt terää muulta tekemiseltä.
Näkyy myös blogi hiljaisuutena, mutta eiköhän se tästä taas. 
Mikä ei tapa se v-tuttaa vai kuin se meni? ;)

Iloista alkavaa syksyä ystävät!
Terkuin Taina