Kesäloman meinigit

Mahtava kuukauden kesäloma on nyt takanapäin.

Loma tuli enemmän tarpeeseen kuin vuosiin muistan tulleenkaan. 

Mutta loma oli huippukiva ja teki tehtävänsä, nyt on oikeesti levännyt ja hyvä fiilis. 

Asiat tuntuu olevan oikeassa mittakaavassa ja järjestyksessä.

Aito kiitollisuus on palannut päällimmäisiin tunteisiin.

Kiitollisuus siitä että minulla on työpaikka josta pitää lomaa.

Kiitollisuus siitä että sain pitää neljän viikon loman putkeen parhaaseen loma-aikaan.

Ennenkaikkea kiitollisuus lapsista, ystävistä, sukulaisista,

kaikista rakkaista ihmisistä ympärillä,

kodista, hyvästä ruuasta, rauhasta.

Ihan sellainen hyvä olo on lomalla kehrätty sydämen sopukoihin saakka.

Alkulomasta viettettiin aikaa tädin mökillä.

Kuvassa mökin kuningatar, tädin Ragdoll kissa Tuuli.

Koululaiset oppivat tekemään vihdat
ja pitämään tulet rantasaunassa että saivat uida koko päivän.
Voiko sen parempaa lomahupia ollakaan?

On muuten hirmuisen näppärä peli kesämökillä tuollainen
vanha lastenvaunujen runko
polttopuiden, tiskien ja pikkuveljen kuskaamiseen, muunmuassa.

Mökillä unohdettiin jopa Pokemonit ja pelailtiin ihan muita juttuja,
sellaisia joiden päälle äitikin ymmärtää.

Sanoisin että oltiin ihan super leppoisasti,
vaan mahtuuhan se toki lomaan aina lasten kanssa pientä säpinää,
kuten nyt mökilläkin yhdet makkaratikulla poltetut sormet,
yksi silmäkulmaan pistänyt amppari,
yhdet paikallisessa päivystävässä paikoilleen korjatut hammasraudat,
mitä näitä nyt oli..
pikku kommelluksia vain onneksi.

Mökiltä perheen partiolaiset, eli mies ja vanhin poika,
lähtivät roihulle jossa vierähtikin melkein viikko.
Mutta elämys oli ollut mahtava,
17 000 leiriläistä 45 eri maasta,
paljon kivaa tehtävää ja nähtävää,
mies vapaaehtoishommissa,
poika ekalla suurleirillä ystävien kanssa,
yöt kaksin teltassa.

Sattumalta juuri sopivaan aikaan löytyi tarjous
jossa uuden kännykän ostaja sai neljä Muumimaailman ranneketta kaupantekiäisiksi.
Koska poika tarvitsi uuden puhelimen,
päädyimme myös Muumeilemaan päiväksi.

Omasta mielestä edellisestä käynnistä ei ole kuin hetki,
mutta kun kuvia vertaa niin lapsista tosiaan huomaa
että viisi kesää siitä oli ehtinyt vierähtää..

Koululaiset olivat hieman epäileväisiä että näinköhän siellä on kivaa ollenkaan,
mutta lopulta todettiin yhdessä että reissu oli tosi onnistunut!
Pienin toki eniten touhotti,
mutta keskimmäinenkin innostui ottamaan yhteis-selfieitä hahmojen kanssa
(ja näyttelijät olivat aivan huipusti messissä)
 ja onhan siellä oikeasti kaikkea tekemistä koko perheelle.
 Ja aivan mahtava uimaranta!

Ja aikalailla rantahommiksi tämä loma on mennyt muutenkin.
Joku helteitä ja uimista rakastava olisi varmasti sitä mieltä että täydellistä ja ihanaa,
minäkin toki nauttinut lasten riemusta ja rennosta meiningistä...
joskin salaa odottanut talvea.
Tai edes syksyä.
En ole helle ihmisiä.
Paitsi lasten takia.

Omaksi kesälomaprojektiksi otin varaston siivoamisen.
Kun perheessä on viisi ihmistä
jotka mieluiten säästää kaiken,
eikä muuteltuakaan tule usein,
on sitä tavaraa kertynyt vuosien myötä aikas paljon.

Siskon toiveesta yksi kaaoskuva blogiin ;)

Varasto on nyt siivottu.
Tyhjätty, joka nurkka luututtu, jokainen laatikko, kirja ja tavara käyty läpi.
Muistoesineitä on paljon, mutta silti paljon vähemmän kuin ennen.
Säästettävät tavarat siististi laatikoissa varastossa,
keräykseen tai kierrätyspisteelle menevät kamat säkitetty,
joitakin vaihdettu FB:n kautta suklaaseen ja annettu muuten vaan eteenpäin.
Kirpparointiin ei nyt riittänyt energiat, 
 luotan siihen että Hope Ry:n kautta menee enemmän tarvitseville. 
Koko kuukausi siihen meni, 
mutta ollaan taas askeleen lähempänä kotia jossa kaikilla tavaroilla on paikka ja tarkoitus. 
Aika pienen askeleen toki, mutta silti. 
Lastenhuoneet vaatiisi saman operation.. 

Luin jostain että
Nykypäivänä tavara on kuin läski.
Pitää opetella elämäntapa jossa sitä ei kerry liikaa
- pikakuurit eivät auta!
Allekirjoitan tämän täysin.
 
 Working on both.

 Alkuloma meni uupuuksia nukkuessa,
mutta loman edetessä aloin taas löytää niitä asioita joista nautin.
Leivoin paljon. Taikinaterapia toimii.
Laitoin perheelle ja ystäville herkkuruokia, se on mukavaa kun on aikaa.

Lasten yökyläilyistä ei olla pidetty mitään lukua.
Paljon on meillä porukkaa nukkunut,
muksutkin olleet muualla.
Olkoon ne niitä aikuisena muisteltavia huolettomia lapsuuden kesiä.

Rento aamupala yökyläileville ystäville

 Tapasin ystäviä ja sukulaisia
kaffella, puistossa, rannalla.
Lapset pyöri mukana ja viihtyi.

Käytiin myös serkkulassa ratsastamassa.
Onko parempaa kuin eläimet, lapset, ystävät ja luonto yhdessä.

Meillä heppailusta näyttäisi olevan eniten innoissaan 5 v. poika.
Äitille hyvä tekosyy pelto-poneiluun. ;)

Joku ehkä muistaakin
kuinka meidän keskimmäinen aikanaan lopetti futiksen pelaamisen edustusjoukkueessa.
Treenauksen intensiteetti ja vakavuus eivät lopulta olleet hänelle sopivia,
aikaa levolle ja leikille ei jäänyt tarpeeksi.
(Meidän tapauksessa, kun pojan luonne ei ole kilpaurheilija tyypiä vaikka lajia rakastaakin.)
Toive hänellä on ollut päästä pelaamaan muutaman kerran viikossa
ja nyt vuoden tauon jälkeen sellainen joukue on löytynyt.
Taso vuotta vanhempien kauppareissa on sopiva,
meininki on ihanan positiivista ja poikien kaverillinen yhteishenki loistava!
Äidin sydän meinaa pakahtua onnesta
kun näkee pojan ilon jan innon kentällä ja kavereiden kanssa!

Ja niinhän se loman viimeinen viikonloppu vierähti futisturnauksessa
ennalta suunnitellun telttaraissun sijaan.
Nuorin kompensaatioksi telttaili omassa huoneessaan kaverin kanssa.

Syksyn haasteet alkaa huomisesta,
töihin ja päikkyyn palaaminen,
muutaman päivän päästä koulut,
sitten kaikkien perheenjäsenten kaikki harrastukset..
kyllä sitä taas haasteita ja logistiikkaa tulee piisaamaan,
mutta ainakin nyt hyvin levänneenä tuntuu että kyllä kaikki siitä lutviutuu.

Lomalla olen palaillut mm.

 Hidasta elamää sivustolla törmäämiini mielenkiintoisiin kysymyksiin,

joista haluan muutamin sinullekin laittaa ajatuksia herättämään.

-copy with pride-

·         Kuinka vanha olisit, jos et tietäisi oikeaa ikääsi?

·         Kumpi on pahempi, epäonnistuminen vai yrittämättä jättäminen?

·         Jos elämä on niin lyhyt, miksi teemme asioita joista emme pidä, ja jätämme tekemättä asioita joista pidämme?

·         Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?

·         Oletko enemmän huolissasi siitä, teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?

·         Mitä yhtä asiaa et ole tehnyt vaikka haluaisit? Mikä pidättelee sinua?

·         Pidätkö kiinni jostakin, josta tulisi päästää irti?

·         Oletko ollut sellainen ystävä, jonka haluaisit itsellesi?

·         Muistatko sen hetken viisi vuotta sitten, kun olit todella järkyttynyt? Onko sillä enää väliä?

·         Muistatko viiden vuoden päästä, mitä teit eilen? Entä toissa päivänä? Päivää ennen sitä?

·         Mikä on onnellisin lapsuuden ajan muistosi? Mikä tekee siitä niin erityisen?

·         Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikaisista toimistasi ilmaissut tätä rakkautta?

            ·         Päätökset tehdään tässä hetkessä. Teetkö ne itse vai annatko toisten tehdä ne puolestasi?

Elämässä pitäisi osata nauttia ja heittäytyä hetkeen

lasten tavoin.

Sitä olen tällä lomalla yrittänyt opetella ja muistutella mieleen.

Koska heittäytymisellä, hyvällä fiiliksellä, yhteistyöllä

syntyy lopulta ne parhaat tulokset.

Toivottavasti sinun kesäsi on ollut mukava,
lomalla tai muuten vaan fiilistellen.

Rakkaudella,
Taina