Terassien sisustelua ja kesäkuulumisia

Vihdoin se alkoi minullakin - kesäloma!

Kuukausi akkujen lataamista edessä, 

ja sanottakoon että tarpeeseen tulee.

Suunnitelmissa on

miehen ja vanhimman pojan partioleirihommia,

mökkeilyä, ystäviä.

Pihahommia, kodin siivoamista,

ystäviä, pieniä tekemisiä, kiireettömyyttä.

Blogi on ollut aika hiljakseen,

ja oma jaksaminen on tuntunut rajalliselta 

niin kodin laittamisen kuin koneella vietetyn ajan suhteenkin.

Yleensä sisustelu,tuunailu, bloggailu ja blogien lukeminen 

ovat olleet minulle yön tuntien "oma juttu"

- tänä keväänä olen ollut liian väsynyt mihinkään.

Olen päässyt omakohtaisesti kokemaan mitä on niin monelle suomalaiselle tuttu asia,

yt-neuvottelut.

Vaikka ymmärrän täysin niiden välttämättömyyden,

nyt olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan
niiden mullistavaa vaikutusta yksilöön ja työyhteisöön.

Oma työ tällä tietoa on jatkumassa,

enkä tätä keskustelua täällä aio tämä enempää käydä.

Tahdon kuitenkin tämän verran kertoa teille ystävät ja tuntemattomammat lukijat

anteeksipyyntönä poissaolooni joka tasolla.

Kaltaiselleni tunne-ihmiselle

kokemus on ollut kokonaisvaltainen,

henkisesti raskas.

kesäkaffet iskän ja äidin luona

Toisaalta kevään ja alkukesän tunnemyrsky

on saanut palaamaan niiden perusjuttujen äärelle.

Niin monesta asiasta olen kiitollinen.

Juhannusta vietimme perhepiirissä,

kauempana asuvat siskoni perheineen ja lemmikkeineen olivat Tampereella.

Samalla vietettiin myös perheen kesken isäni 70-vuotis päiviä.
Lahjaksi isälle teetimme valokuvakirjan jossa oli kuvia meidän lapsuudesta,
vaarista lastenlasten kanssa, yhteisistä juhlista jossa kaikki ovat läsnä
ja lopulta meistä lapsista perheineen.
Prosessi albumeita ja tietokoneen syövereitä selaillen,
vanhoja kuvia skannaillen ja tekstejä miettien oli itsellekin antoisa!

Valokuvakirjan kannessa oli lainaus:
Isäni antoi minulle suurimman lahjan, 
jonka kukaan voi toiselle ihmiselle antaa:
 hän uskoi minuun. 
- Jim Valvano -

Juhannuskokkoakin ehdittiin katsomaan.

Ja pienet serkukset yökyläilivät mumolan ja meidän kodin välillä.

serkukset juhannuskokolla

Etäisyyksistä johtuen valitettavan harvoin kokoonnumme koko porukalla,

mutta tällä kertaa tunnelma oli vielä astetta nostalgisempi.

Viimeistä kertaa kaikki koolla tässä mummolassa, lapsuudenkodissa.

(Minulle nuorimpana tuo on ainoa lapsuudenkoti, isosiskot muistavat muitakin.)

Ensi keväänä vanhempani muuttavat meidän kotikadulle valmistuvaan rivitaloon.
Kesän mittaan on jo otettu kuvia pihasta tulevia myynti-ilmoituksia varten.

Mun "kotikodin" piha.

Mikä onni lapsille on saada mummola samalle kadulle!

He jo haaveilevat iltapäivistä jolloin voi mennä koulun jälkeen mummolaan,

mummi paistaa lettuja ja vaari tarkastaa läksyt

ja voivat vaikka viedä uimahalliin kun iskä ja äiti on töissä.

Ja vaikka vanhempani ovat erittäin aktiivisia ja hyväkuntoisia

tulee vielä sekin päivä jolloin auttaminen kauppa-asioissa

ja arjen pienissä askareissa on ajankohtaista.

Silloin haluan että on helppoa poikkeilla auttamispuuhissa vaihteeksi niinkin päin.

Muutos on suuri ja haikeakin,
mutta varmasti lopulta hyvä ja oikea.

Mutta mennään vihdoin näihin terassihommeleihin.

Vappuna postasin ylläolevan kuvan.

Kuusi asuttua vuotta näkyy, 

uudellen lakkailu kerroksista huolimatta,

karulla tavalla terassissa.
Ja onhan toki kulutuskin melkoinen!

Tuosta väristäkään en ole koskaan oiken tykännyt,

varsinkin kun sokkelin kivetys ja kattokin ovat tumman harmaita.

Nuo uralaudat ovat sanalla sanoen pyttymäisiä hioa,
ja minullahan ei siinä hommassa lopulta pitänyt hermo ollenkaan.
Mutta kiitos miehen,
portaat ovat nyt harmaat!

Vanhat lahot puutarhakalusteet
ruuvailtiin kasaan, maalattiin, ja pöytä sahattiin tuohon paikkaan sopivammaksi.
Joitain vanhoja "perintötyynyjä"
joita muut eivät ole halunneet pitää ja minä en ole raaskinut hävittää olen ottanut ulkokäyttöön.
Palvelkoon vielä loppuun saakka, kyllähän noilla muksut istuskelee.

 Tuossa eräänä päivänä kun tulin töistä,
olivat mies ja muksut päättäneet toteuttaa yhden mun unelman.

Riippukeinun olin ostanut jo pari vuotta sitten jostain aleloorasta,
mutta nyt sille on Ikeasta tuollainen rullattava tellinki.
Tuohon alaterassille paistaa koko iltapäivän ja illan niin mukavasti aurinko
että pari kertaa olen jo ehtinyt siihen torkahtaa
kun olisi pitänyt puuhata jotain aivan muuta..

Alaterassin kattokepakko sai tänä kesänä koristeekseen riisipaperipalleroita.

Muuhun juttuun aikaan hankin mutta jäivät sitten pyörimään kaappiin.

Keikkukoon nyt tuossa kesäpäiviä ilahduttamassa.

Alaterassin hyllyyn laitoin myös noita kauniita peltipurkkeja
mutta taitaa olla parempi nostella sisälle reissuun lähtiessä
etteivät vain ruostu mun aarteet.

Ja muutenkin muilla perheenjäsenillä on hieman eri näkemys
siitä mitä tuossa hyllyssä on kiva säilyttää,
kuten radio-ohjattavia autoja, märkiä sukkia, lapioita..
No, mun näkemus on tämän suuntainen:

Ja mukavahan tuossa on kesäiltaa istahtaa.

Loppukesän suunnitelmat ovat leppoisia.
Vähän mökkeilyä tätini mökillä,
Muumimaailmaan olisi kylkiäisenä saadut rannakkeet,
ystävien kanssa pieniä puuhia on suunnitteilla.

Lapset haluavat uida ja syödä herkkuja,
käydä telttailemassa.
Mikäs sen parempaa!

Minä aion käyttää koko lomakuukauden akkujen lataamiseen,
laittaa hissukseen kotia ja pihaa,
kerätä voimia ja antaa positiivisen energian palata johtamaan kaikkea tekemistä.

Iloista heinäkuuta toivotellen,
Taina