Pääsiäis-rentoilua "lihaa ja perunoita"-perheessä

Pääsiäistä meillä vietellään kotosalla. Tavataan sukulaisia, ystäviä, lasten kummeja. Tarkoitus olisi käydä keilaamassa ja eväsretkeillä lähimaastossa, ulkoilla ja rentoilla. Ihan loma-meiningillä siis.
Lapsiakin kulkee yökylään suuntaan ja toiseen, määrä pysyy kuitenkin suunnilleen vakiona. Mukavaa että lapsilla on ihania ystäviä!

Tytöt ovat maalailleet pääsiäismunia ja itsekkin innostuin askartelemaan.

Taas tätä blogistanian aiheuttamaa "pakkoa". Kun monissa blogeissa on näkynyt NIIN ihania itse tuunailtuja pääsiäismunia, pakkohan se oli itsekkin kokeilla! Tarvikkeina vanhoja koristemunia, nauhan pätkiä ja servettejä. Ison munan jätin avattavaksi.

















Milloin muuten tietää että kokkailut EI ole mennyt ihan putkeen? Tällä viikolla kuulin sellaista palautetta että päättelin näin olevan...
Poika itkun sekaisesti "Mä en edes tiennyt että äiti osaa laittaa näin pahaa ruokaa!!!"
"Jos vielä joskus laitat tätä, tai jotain muuta kasvisruokaa, niin mä muutan kotoa!"
"Äiti, tää on OIKEESTI TOSI PAHAA!"
Kyseessä oli omasta mielestäni ihan kelvollinen papu-nuudeli-wokki. Mutta meillä on sellainen "lihaa ja perunoita" perhe jossa ei paljon kokeilevaa kokkausta arvosteta. Makaroonilaatikko (poiketen perunoista) on jees, ruuan seassa olevat kasvikset tai mikään eines ei.

Mehän on nyt L:n kanssa sovittu että äiti saa laitta joka toinen kerta pahaa ruokaa. Opettelee uusia makuja ensi vuoden eskarin kouluruokailua varten. Pahaa ruokaa on esimerkiksi kana tai pyörivät lihat. Pyöriviä lihoja taas on yleensä kaikki joka ei ole jauhelihaa, nakkia tai filettä, tai sitten tuntikausia haudutettua paistia.

Noidan mekon alla odottavat suklaamunat sunnuntai-aamun piilotus leikkejä. Vaasin kylki alkaa olla täynnä pieniä nenän jälkiä kun on yritetty tiirailla mitä sieltä tulee..

Tämä "omasta mielestäni" on tietysti hyvin subjektiivinen arvio. Sitä käytin esimerkiksi kun tuppereilla tässä iltana muutamana kommentoin että mulle ei sovi toi maito ja vehnä (eli mikään tarjolla ollut leivonnainen), mutta omasta mielestäni tää alkoholi sopii tosi hyvin, ja otin kahvin kanssa vain Amarettoa.

Alkoholista puheen ollen. Mun mielestä punaviini sopii lähes kaiken ruuan kanssa. Tilkkanen hyvää viiniä täydentää herkuttelu hetket. Mutta on yksi ruoka jonka kanssa punaviini ei sovi. Mämmi. Olen kokeillut kahtena pääsiäisenä. Ei kuulkaas passaa.

Taidan ottaa iltapalaksi kuitenkin vähän molempia. Vuoron perää. Kun kaikki lapsetkin nukkuu.

A:n on saanut käyttää pääsiäisen keltaista perintö-villatakkiaan

Mukavaa pääsiäisen aikaa joka tupaan!
Taina

PS. Kiitos Päiville ja Jounille ihanista kukista! 

pääsiäistä. ja lunta.

Pääsiäistä on laiteltu kotiin kevyellä otteella. Sen varjolla sain tyhjättyä tuon meidän pyykkipoika-vaijerinkin. Sen on tarkoitus toimia sellaisena muistitaulun ja vaihtuvan taidenäyttelyn yhdistelmänä. Käytännössä siinä roikkuu aivan järjetön kerrostuma kaikkea sälää, koska joka päivä siihen tuodaan uusia askarteluita ja lippuja ja lappuja, mutta mitään ei saisi ottaa pois. Nyt siihen sai jäädä vain lukkarit ja synttärikutsut sekä pääsiäis-koristeet ja -kortit. Eiköhän se lähte taas rönsyilemään, mutta onpa nyt hetkeksi karsittu.

 Olen muuten opetellut uuden tavan. Kun joku kysyy kuulumisia, vastaan kuin minulta kysyttäisiin "Mitä hyvää sinulle tänään kuuluu?" Epäsuomalaista, mutta tulee itsellekkin positiivisempi fiilis kun ei aloita kohtaamisia valituksella. Suosittelen kokeilemaan!

Tiedättekö lyhyen määritelmän tosi-tyhmälle-ääliölle-äidille? "Se, joka pyykkää ju-jutsu vöistä natsat irti." Meinasi pukata pientä draamaa päälle viikonloppuna kun olin taas saanut kätevä emäntä-moodin päälle. No, näitähän sattuu. Toisille enemmän kuin toisille, kuten aviomieheni joskus asian kauniisti ilmaisi. Ja lapset sai reeneissä onneksi uudet natsat vöihinsä.


Viikonloppuna L vietti 6-vuotis synttäreitä kavereiden kanssa. Juhlat oli onnistuneet, vaikka (lasten mielestä) aika loppui kesken kuten hyvissä bileissä aina. Vieraista en viitsi kuvia laittaa nettiin, enkä omasta naamastanikaan koska joku oli kuvakäsitellyt mulle taas sellaisen vanhan tuiman akan naaman. Tässä siis L koristelemassa kakkuaan sekä juhlapöytä. L:n toiveen mukaisesti tarjolla oli suklaakakkua, mustikkapiirakkaa, sipsejä, popcorneja ja karkkeja. Kaikki gluteenitonta ja maidotonta. Tuo kuorrute on nyt sitä Alpro Airy & Creamy soija-vispiä. Ei ihan yhtä kaunista lopputulosta saa kuin kermalla mutta maidottomaksi ihan kelpo-tuote.

Täällä mansessahan pukkasi sitten melko komean takatalven. Onneksi ei eilen oltu liikenteessä, turhasti jo säikäytti kun parin tutun autot meni lunastukseen. Tuntuu aika kaukaiselta että sunnuntaina vielä muksut pyöräili!
Vaikka äkkiä tämä varmaan tästä sulaa. Kuvasin E:n aamulla lähdössä kahlaamaan kouluun.

Tai oikeammin, olisi meillä ollut meno, jonka autuaasti unohdin. Jos olisin muistanut olisin ollut keskustassa kaikki lapset kyydissä juuri kun kolareita rytisi ja kaikki tiet oli poikki. Ajattelen siis, että silläkin oli joku tarkoitus että unohdin menon. 

Koska sellainen "korkeampi johdatus" on tosi kiva tekosyy omalle hatarapäisyydelle.

Meidän talo tänään, hukkumassa lumeen:

 Aamupäivä menikin mukavasti kun A:n kanssa kolailtiin reitti kävelylle ja parkkis autoille. Tosi kaunis talvipäivä olikin!

A aiheuttaa äiskälle vähän lisäpuuhaa luuttuamisen merkeissä. Hän on nimittäin sitä mieltä että aivan riittävän vanha syömään ihan itte.

Tänään olisi tarkoitus pitää liikkarissa eskari-ikäisille musiikkiliikuntaa. Mun keittiö-tanssit aiheuttaa omissa lapsissa lähinnä hillittömiä naurukohtauksia, ja näytän kuulemma "tosi hassulta" ja "mieheltä joka pyllistelee" mutta aion silti vetää tanssit kehiin. "Robottia" ja breikkiä poika-voittoiselle ryhmälle. Ja vaikka tämän tädin b-girl moovit ei ehkä ole enää kovin uskottavassa kuosissa, toivon että kun ottaa Robinin levyn mukaan ei voi mennä pahasti pieleen.
Sellaista tänne. Mitäs hyvää sinulle tänään kuuluu?
Taina

Tunnustus ja Facebookki

Sain ihana tunnustuksen Pinkin työhuoneen Marialta JA  Askartelin itte-blogista
Kiitos ja kumarrus!
Tunnustus kuuluu jakaa eteenpäin viiteen blogiin, joissa on alle 200 lukijaa. Kauniita blogeja on netti pullollaan, mutta joitakin nimetäkseni:

http://villavanilja.blogspot.com/
http://koivukujanriikka.blogspot.com/
 http://janinastar.blogspot.com/
http://onnentahdet.blogspot.com/
http://sentimjourney.blogspot.com/
http://loytajantie.blogspot.com/ elikkäs Maikkila
http://talokotimetsassa.blogspot.com/
http://marru-matkanvarrelta.blogspot.com/
http://villatolli.blogspot.com/
http://siruja.blogspot.com/


Siinä pitäisi olla kymmenkunta, eli 5 molemmista tunnustuksista. Aina näihin vastailtuani mietin että voi ei se ja sekin ihana jäi laittamatta, ja aina tulee laitettua niille samoille. Samoin, kun jostain syystä tulee aina kommentoitua samoihin blogeihinkin vaikka monissa pyörähtelen kuulumisia kurkkimassa ja kuvia ihastelemassa. Pitäisi parantaa tapoja, kun itse tiedän kuinka kiva se on niitä kommentteja saada!
Mutta tässä lähti nämä tunnustukset, ottakaa tai jättäkää! ;)




Sitten toinen juttu jota olen jo pitkään haudutellut. Facebookki. Itse seuraan monien blogien päivityksiä fb:n kautta, ja moni teistä on valitellut ettei Kotomon päivitykset tule teillä "syötteeseen" bloggerissa.

En oo oikeen uskaltanu lähteä tuohon fb hommaan, koska oon aatellu että bogin pitäisi olla jotenkin "oikea" että sinne kehtaisi mennä. Että olisi jotain sanottavaa, ja jotain fiksuja juttuja joista kertoa. Ja ennenkaikkea kuvat tosi hienoja. Ja että lukijoita olisi paljon. PALJON lukijoita on ollu mun mielestä joku 100. Mutta tänään huomasin että lukijoita on klikkautunut jo 97, siis melkein sata, siis ihan älyttömästi! Sanon kiitos ja kumarrus että jaksatte käydä vaikkei ne jutut aina niin laadukkaita olisikaan, ja tervetuloa samalla uusille lukijoille! ;)

Mutta. Rohkaistuin. Kotomo on facebookissa. Eli jos fb on sulle tapa seurata juttuja niin tervetuloa tykkäämään:
Kotomo Facebookissa!

Tänään on vietelty L;n 6-vuotis kaverisynttäreitä ja pääsiästä laiteltu kotiin.
Niihin palailen lähipäivinä. Nyt "pitää" joutaa askartelemaan pari poika-vauva korttia. Tuolla aiemmassa postauksessa näkyneen Tuijan perheen uusimmalle sekä torstaina syntyneelle kummipojallemme! <3

Loppuun pläjäytän virpoma-päivän tunnelmia, ja niiden myötä toivotan mukavata viikon alkua!
Taina

meidän noita

oksia ja palkkoja

Korituoli ja pääsiäispuput

Viikonloppua päin mennään. Tänään olisi tarkoitus aloitella grillauskausi ja sunnuntaina vietetään L:n 6-vuotis kaverisynttäreitä. Ja sitä virpomista olis tiedossa kanssa.

Korituolin osalta maalausprojektit on saatu päätökseen. Lähtökohta oli tämä:

Mitenkään en tasoitellut tai käsitellyt tuolia. Vähän rätillä pyyhkäisin suurimpia bjaskoja pinnasta, kosta tuo oli pyörinyt meidän ulkovarastoissa viimeiset kymmenen vuotta. Purkaantuvat osat sentään liimailin pikaliimalla paikoilleen.

Tapoihini ei myöskään kuulu tutustua mihinkään ohjeisiin tai hankkia asianmukaisia tarvikkeita, joten lähdin ihan "soitellen sotaan".

Teknisestä tilasta löysin pöntön vanhaa pohjamaalia, valkoista. Sitä sitten sudin pintaan.

Huomasin että nuo kieputuskohdat on tosi vaikea saada pensselin kanssa siististi maalattua, joten maalikerroksen kuivutua viimeistelin vielä saumat ja koloset valkoisella spray-maalilla. (Sitä Annukka suosittelin, kun kyselit ohjetta)

Tuoli päätyi nyt E:n huoneeseen ja laitoin siihen istuinosaan pienen taljan ja päälle vielä viltin.

Tuon viltin on äitini tehnyt lastenvaunuihini. Silloin reilu 30 vuotta sitten vaunujen päällä oli tapana pitää koristepeittoa.
Olen minä sitä A:nkin vaunuissa vähän pitänyt, mutta mukavasti se passasi tuohon tuolille ja mielestäni on kiva saada kotiin ja käyttöön mahdollisimman paljon esineitä joilla on tunnearvoa ja "tarinaa".


 Edellisen postauksen maalausprojekti kuvan vanhoja keittiöntuoleja silmällä pitäen olen ostanut vaaleansinistä ja -punaista maalia. Kyllä, oikein sellaista kalusteille tarkoitettua.






 







Mutta niistä pitää hioa pois vanhaa lakkaa, ja sit ekan maalikerroksenkin jälkeen pitää hioa ja klommoja paikata, sen verran tuli valumaa ja nyppyä ja epätasaisuutta. Ja minä kun olen joskus vannonut, etten enää ikinä hio tai kittaa tai tasoita... siitä muistona tämä kuva vuodelta 2009.

No, pikkuhiljaa,  omaan harrastelu- puuhastelu- tahtiin. Niistä postausta siis varmaaan.. keväämmällä. :)

 Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä Ideaparkkiin asioille, vaan osuttiin juuri parahiksi paikalle sen ison rekka-onnettomuuden aikaan. Ilta menikin sitten sujuvasti autossa istuen, kun motari oli molempiin suuntiin suljettu ja liikenne ohjailtiin pikkuteiden kautta. Melkoiseen ruuhkaan siis osuttiin, mutta eipä tuo mitään. Kaupasta haettiin lapsille evästä ja istuttiin ja ihmeteltiin. Pääasia ettei oltu siinä autossa jonka päälle se rekka kaatui.

Tosi kivoja tunnustuksiakin olen saanut mutta niihin palaan kanssa, tuonnempana. :)

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!
Taina

Loves posti-Pate, ja pikkusormi tarroille

Onkin kuulkaas paikallinen posti-Pate tuonu kivoja paketteja! Olen voittanut Sentimental journeyn Kaisan  arvonnassa ihanat askarteluvärkit ja Arjen iloja etsimassä blogin Marjukan  arvonnassa nami-nami teetä, suklaata ja servettejä! Aivan ihania piristyksiä päivään! Kiitos naiset kivoista arvonnoista! Lupaan kyllä että kun mulla on tuo 100 lukijaa täynnä täräytän itsekkin jonkun arvonnan pystyyn, on nää niin ihania piristyksiä!

Myöskin posteljooni toi tarran jonka ystävällinen Maanvaiva minulle diilasi. Todella hieno, kiitos ja kumarrus! Tämä päätyi nyt E:n huoneeseen, mutta pahasti näyttää siltä että jäin tarra-koukkuun.. monta paikkaa jo on tullut mieleen johon näitä voisi läiskiä! Pitäähän se nyt äidille muillekkin lapsille omat saada!

Viime viikolla kirjoitin sarkastiseen sävyyn omasta keski-ikäistymisestäni fb:hen, koska parhaat nauruthan saa kun nauraa itselleen! (Ainakin me semisti hullut.) Siitä kuinka vapaa-aikana riennän hiihtoladulle ja shoppailutkin on vaan jotain leivontaan tai kodin laittoon liittyvää. Ja että paras lähteä keinutuoliin takan eteen, jonka tein. Sain siihen vastauksia mm. siitä että kai on Ainot jalassa (pinkit Reinot laskettaneen) ja että onko tulppaanit aaltomaljakossa. No, just sillä hetkellä ei tulppaaneja ollut, mutta nyt taas on!

Tuija rv 40+

Saatiin ne viikonloppuna ihanilta vierailta. Tuija alkoi olla aika mahtavassa kuosissa. <3
Vaikka sydämestäni inhoan yliaikaviikkojen raskaana kituuttamista, niin yllättäen huomasin ihan miniriikkisen kateuden, sellaisen hyväntahtoisen vain, käväisevän mielessä. Kohta noilla on vauva!

Miten tuntuu että kaikki muut saa vauvoja?
Ihanan tekstarin sain tänään eräältä ystävältä, että rakenne-ultrassa oli killit bongattu. <3

Mun vauvani alkaa olla niin iso jo, sniif...

Tiedän, etten kestäisi enää yhtään raskautta tai synnytystä. Mutta vauvat vaan on niin parhautta! Ja sama tuska se olisi varmaan neljännenkin vauvan jälkeen, joskus kai niiden tekeminen vaan pitää osata lopettaa. Kun nyt saisi nämä kunnialla maailmalle, eikös?

Mutta silti. Vähän pitää huokaista näiden äitiyden ihmeiden äärellä.

Ja huomenna taidetaan käynnistää maailmaan meidän tuleva kummi-lapsi, täytyy rakastaa ja rutistella häntä ja odotella sitten niitä lapsenlapsia! ;D









Puran siis energiaa näihin muihin projekteihin. Maalia on saanyt pintaan miehen vanha korituoli ja meidän ekaan yhteiseen kotiin ostettu keittiöntuoli.
Niistä ja muista lisää tuonnempana kunhan tulee valmista.
"Omaa" musiikkiakin on pakko nykyään kuunnella kuulokkeilla itekseen kun jo 6-vuotiaskin kommentoi (Anna Erikssonia) "Äiti täähän on ihan karmeeta musiikkia! Pistä ny Radio Rockille!"

Musta ei kovin edustavia kuvia löydy. Kaikissa näytän vanhalta, paksulta ja vihaiselta, joka luonnollisesti johtuu vain kuvaajasta ja kuvakulmasta, ei laisinkaan siitä että näyttäsin oikeasti vanhalta, paksulta tai vihaiselta! ;D

Tämän viereisen tyylisiä ne kuvat tuppaa olemaan joissa edes äiteetä vilahtaa.
Mutta lapset ne paljon kiinnosvampia onkin. :)
Viereisen kuvan tunnelmissa, syöksytään päin arkea!

Oikein mukavaa viikkoa kaikille toivottelee Taina

Tulkoon valkeus - ja valkeus tuli

Kotiäitinä näitä omia nurkkia ehtii nähdä melko riittävästi. Meillä elämä keskittyy pitkälti tähän keittiö-ruokailu-olohuone tilaan. Ja vaikka kuinka rakastan noita meidän värejä ja materiaaleja verhoissa ja ruokatuolien päällysissä rupesi tekemään mieli uutta. Raikastusta, valoisuutta kevääseen.
Vaihtelua.

Niinpä pistin harmaat verhot talviteloille ja hain Ikeasta neljä perus-valkoista lenkkiverhoa. Tapojeni vastaisesti koitin tehdä lyhennysompelukset huolellisesti, ihan siltä varalta että kestäisivät JOS noi valkoiset unelmat vaikka vetäisi puoleensa räkänokkia ja tahmatassuja ja niitä saisi heitellä pyykkikoneeseen vaikka useamminkin.

Noihin keittiön tuoleihin (Ikeasta nekin, kun se on lähellä, ja halpa) ostettiin varmuudeksi myös valkoiset päälliset vaikka heti teetin niihin (Designers Guildin) kankaista päälliset jotka ovat tähän saakka olleetkin käytössä. Nyt kaivoin käyttöön vaihteeksi nämä valkoiset.
(okei noi alareunat pitää jaksaa vielä pingotella vähän paremmin, huomaan..)
Pöytäliinahan on kerniliina jonka heitän pari kertaa kuussa pyykkikoneeseen ja muuten pyyhkäisen rätillä kuten pöydän. Violetit liinat on Tiimarin joulu-poisto laarista -70% alella, mutta passaa tuo violetti meille muulloinkin kuin jouluna. :)

Mieskin huomasi että näyttääpä meillä valoisalta. Itse tykkään tästä, vaihteeksi. Katsotaan kuinka kauan! ;)

Eilen Sappeessa oli aivan mahtava kevät keli! Aurinko paistoi ja rinteet oli silti hyvässä kunnossa lapsillekkin, ei vielä liian mössöä. Ihana kevät-talvi päivä, ja A oli ollut hyväntuulisena mummolassa (kiitos isille ja äidille laskettelu-päivästä!).
Tänään onkin sitten ollut kunnon räntä-räpäskä keli. Ketä se sitten haittaa:

Positiivista ajattelua 6 v:n malliin: "Tänään on loistava pyöräilykeli!" Äidin yrittäessä jotain järjettömästä lumipyrystä perusteli: "Paljon parempi kuin esimerkiksi ukkonen. Tai 100 astetta pakkasta." 
Kaikesta sitä aikuisena keksiikin nipottaa. No, en antanut kelien sitten haitata itseänikään vaan roudasin petivaatteet ulos ja siivosin Aatun kanssa huushollin.

pieni ulkoilua rakastava nassikka, istui lapioimassa kun äiti tomutti petivaatteet

Pikku "crossi"-pyörän on jo saanut kaivaa esille. Tästä on jo viimekesänä sudittu takarengas kankaille..

Nyt tarvisin kuulkaas apua. Meillä on tuo rappukäytävä johon tarvitsisi verhon. Sälekaihtimet joutuu pitämään lähes aina jonkun verran raollaan koska muuten tuosta tieltä näkyy meille sisälle hyvinkin suoraan. Vaikkei liikennettä paljon ole, en halua silti että ollaan "näyteikunalla". Joku kevyesti "shiftaava" tyylikäs juttu joka voisi olla suurimman osan ajasta ikkunan edessä ja olisi myös tuolta alhaalta käytettävissä. Sälekaihtimiin on tuo valokuvien päälle laskeutuva kepakko ja naru. Toimisi näköesteenä mutta päästäisi valoa, ei niin tylsä kuin tuo sälekaihdin. Huonekorkeus tässä ylhäällä on 3 m, joten toi seinä on aika korkea pötkylä. Ehdotuksia?

Ja sitten niin ihanaan haasteeseen jonka sain Sannalta , kiitos vielä! :)
Haaste on kuvailtu näin:
"Rakkautta on... -sarjassa on ajatuksena koota kaikkia pieniä rakkaudesta kertovia tekoja arkielämässä. Melkoisen imelää, mutta minusta on ajoittain ihanaa pysähtyä ajattelemaan, millä hyvinkin pienillä eleillä osoitamme rakkauttamme lähimmäisiämme kohtaan. Rakkaudenosoitukset voivat olla puolisoa, äitiä, isää, sisaruksia, lemmikkiä tai vaikka itseään kohtaan. Tärkeintä on vain tuntea saavansa ja antavansa rakkautta. Teot eivät kaipaa selittelyä, vain se on tärkeää, että sinä itse tunnet sydämessäsi jotain niiden pienten tai vähän suurempien eleiden, hetkien, tekojen, ajatusten kautta." 

 Näitä on ollut hauska miettiä arjen tohelluksen keskellä, suosittelen jokaiselle! Siksi en nimeäkkään tätä kellekkään erikseen vaan toivon että mahdollisimman moni tarttuisi haasteeseen, oli blogia tai ei. Itse en jaksanut muotoilla näistä tuollaisia Kim Casali tyyppisiä kahden sanan viisauksia, mutta ajatus tärkein.
Tässä muutama mun "rakkautta on" mietteeni lähipäiviltä:

Rakkautta on... lapsen hymy neljällä hampaalla.
Rakkautta on... sunnuntai-aamun unet ja valmis aamupala.
Rakkautta on... äiti joka soittaa kysyäkseen tarvitsenko apua.
Rakkautta on... sisko joka ymmärtää puolesta sanasta.
Rakkautta on... mies joka ymmärtää ilman sanojakin.
Rakkautta on... ystävä joka kirjoittaa "moi" vain jotta tiedän hänen ajatelleen minua.
Rakkautta on... lapsi joka antaa vielä uuden kierroksen iltapusuja. 
Rakkautta on... miehen halaus kesken ruuanlaiton.
Rakkautta on... yllättävän paljon!

Mukava viikko tiedossa: 
perhekerhoilua A:n kanssa,
lapsilla kavereita tulossa kylään omien koulujensa ja kerhojensa jälkeen, ja viikonloppuna ehkä sitten koko perheelle,
 liikkarissa pidän huomenna yhteiskerran vanhemmille ja lapsille jolloin rakennamme temppuradan koulun saliin, 
ja pientä kummilasta odotellaan syntyväksi nyt ihan päivänä minä hyvänsä!

Toivotan oikein mukavaa viikkoa jokaiselle!
Terkuin Taina

kuuset pussitettu ja netissä sekoiltu

"Mä en mitenkään tahtoisi puuttua tai neuvoa mutta ootteko te ajatellu suojata noita kuusia mitenkään...?"
Ja tosiaan. Huomasin että kaikki muut tässä uudella asuinalueella on tajunnut suojata pienet havupuut, varsinkin tällaiset syksyllä viimeiseksi istutellut, paitsi tää yks puutarha-urpo. Aurinko kai vissiin kärtsää ne karrelle.

Siis ystävät ja kylänmiehet, neuvokaa nyt ihmeessä jatkossakin että mä en tapa ihan jokaista rehua joka tänne tontille keksitään istuttaa!

Onneksi äiti tuli seuraksi, kaveriksi ja avuksi, ja tietysti näitä pikkuapureitakin oli mukana touhussa. (no ei se mun äitikään iso oo.) (no en oo kyllä mäkään.)

Möyhin lumia ensin pois kuusien juurilta, sitten kieputeltiin ja sidottiin suojakangasta puiden ympäri ja sit asettelin vielä lunta takaisin reunoille kun sekin kuulemma suojaa auringon paahteelta.

Hajuakaan ei ole tuliko homma tehtyä oikein, mutta lohdutin itseäni että tuskin tästä nyt haittaakaan on.


Joskus tässä on vielä komea kuusi rivistö ja sen takana 50 sireenin sireeni-aita (noi risut jotka pilkottaa hangesta) - uskokaa pois!
Toivottavasti jo ennenkuin lapset on muuttaneet kotoa.

 Ja tässä viimeisessä kuvassa näkyykin taustalla seuraava projekti. Tuohon parvekkeen alle ja siitä eteenpäinkin rakennetaan terassi, paikka puutarhakalusteille ja saunan vilvoittelupaikka, vähän aitaa näkösuojaksi jne. Se siis kevään projektina.
Grilli ja piha-ruokailu meillä onkin tuolla parvekkeella, suojassa katseilta ja keittiön läheisyydessä.

Sitten vähän nettijutuista. Siis omia nettiurpoilujani. Tänään nimittäin menin kirjautumaan Netlogiin. Olin saanut kutsuja monilta kavereilta, ja oletin sen olevan jotain fb:n tyyppistä. Länttäsin perus profiili-kuvan (naama) ja menin katsomaan. Mutta enhän minä ollut ehtinyt edes etsiä sieltä niitä kavereitteni profiileita kun oli jo inboxissa jos minkälaista nimimerkki jortikkaa kehumassa kauniiksi ja sitä perus huttua sekä kaveripyyntöjä tuntemattomilta. Ja olin saanut oikein fanejakin. (eli varmaan ammatti-vonkaajia jotka hyökkää kimppuun jokaisen uuden naisen kirjautuessa palveluun).
Mun käsitys "Eurooppalaisten nuorten verkostoitumispaikasta" ei ollut ihan keski-ikäiset miehet kalsareissa joten poistin profiilin ja poistuin takavasemmalle.
Tulipahan nähtyä sekin sosiaalinen media. Enpä tajunnut että se on joku senssi-palvelu kun ihan tolkun oloisia kavereita mulla siellä on. Mutta varmaan aikuisille sinkuille ihan kiva, ja ehkä olisin voinut opetella paremmin sitä käyttämään niin olisi auennut muitakin puolia.
Silti - mielummin hengaan täällä blogistaniassa! :)

Mutta taas pääsen tähän perus pohdintaan: millaisessa maailmassa meidän lapset tulee elämään? Miltä kaikelta heidän pitää osata itseään suojella? Tällä viikolla luin aika pysäyttävän artikkelin.

Suosittelen kaikille jos et oo vielä törmännyt:
Keskisuomalaisen toimittaja tekeytyi teiniksi netissä

aika sanattomaksi vetää ainakin meikäläisen. (ja tarkennan, se ei ole normaali olotila)

Josko piristäisin tunnelmaa lopuksi ihanilla tulppaaneilla jotka toi minulle äiti <3

Saas nähdä päästäisiinkö viikonloppuna vielä laskettelemaan isompien muksujen kanssa. Maalaus- ja ompelu projektejakin olen itselleni haalinut, enää ei puutu kuin toteutus.

Mukavaa viikon jatkoa joka tupaan toivottelee
Taina

Hyvän mielen haaste ja kuulumiset

Sain Pepiltä tunnustuksen elikkäs haasteen. Kiitos tuhannesti siitä, kiitos ja kumarrus! 

 Hyvän mielen haasteen  ohjeet menevät näin:  
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa  (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).


Ajattelin laittaa viikonlopun kuulumisia siis kuvin ja hyvän mielen meiningein.

1. Hyvälle mielelle saa ulkoilu. Oon käynyt lenkillä, hiihtämässä, hengannut lasten kanssa pihalla. Mahtavat kelit ja auringonpaisteet!

Ulkoileva pallero

 2. Lasten leikit. Se että lapset osaa heittäytyä mielikuvitusleikkeihin jotka voivat kestää jopa tunteja, ja mukaan pääsee jo (yleensä) pieninkin. Tässä zhu zhu petsi / hot wheels setti.

1 - 6 - 8 - kakku

3. Sukulaisille saatiin vihdoin pidettyä synttäri-kemut. kukaan ei saanut vatsatautia loppusuoralla, tällä kertaa. Tunnelma oli rento, lahjat ihania - huonekaluja, retkiä toiveleluja..

4. Lasten serkut. Ihania pikkuvieraita oli tupa täynnä.

A ja serkkutyttö

 

5. Pääsiäinen. Tiedän että siihen on vielä kuukausi, mutta pikku hiljaa saa kaivella keväisempää tunnelmaa. Kyllä se sieltä meikäläisenkin kevät fiilis alkaa löytyä!

 6. Juhlaviiri. E:n kanssa se tammikuussa askarreltiin, ja aina on yhtä mukava se kemuja varten ripustaa.

7. Jääkaapin päällinen. Rakennusvaiheessa harmittelin ettei tullut tilattua sinne maitolasi-kippiovea. Nyt olen ihan tyytyväinen tuohon avohyllysysteemiin, harva se päivä vekslaan eri ruukkuja, kynttiläpyttyjä sun muuta käyttöön ja takas sinne ylös puoli-piiloon.

8. Kyltti. Voitin Jasmiinan  arvonnassa Ramsign-numerokyltin, sellaisen jonka arvoin itsekkin vähän aikaa sitten. Koska talon numero meillä jo on tilasin kyltin jossa on vuosiluku 2010, vuosi jolloin talo valmistui. Eiköhän sille paikka löydy, noin kuukauden päästä sen pitäisi saapua. 


9. Miehen onki. Vaikka olen hysteerisen allerginen kalalle (siis jopa hajulle, tai kalaa syöneen miehen pussailulle, josta oma mieheni on onneksi vain onnellinen koska inhoaa kalaa ja käyttää tätä sumeilematta tekosyynä kala-allergikko ruokien syömiseen tilaisuuksissa) (vaikka täytyy kyllä myöntää ettei me 13 yhteisen vuoden jälkeen olla just ihan yhtämittaa enää pussailemassakaan.)on tuosta miehen lapsuuden ongesta ollut lasten kanssa paljon hupia. Ongintoja järjestetään jos minkä kissanristiäisen kunniaksi, välillä ihan muuten vaan.

 10. Suklaakakku. Sen ohjetta on multa monesti pyydetty, joko siksi että teen sitä niin usein, tai koska meillä käy kohteliaita vieraita jotka haluavat saada kokin hyvälle tuulelle, tai sitten se oikeesti on niin hyvää mitä mä kuvittelen.  Resepti on muokattu ihanan Biancan mutakakku-reseptistä. Ja on juuri sellainen mulle sopiva -kaikki vaan sekaisin ja uuniin- resepti.
Se menee näin:

Suklaatorttu (gluteeniton, maidoton)

300 g sulaa margariinia (sunnuntai)

4,5 dl sokeria

3 munaa

3 rlk vaniliini sokeria

3 dl jauhoja (semper fin-mix / riisijauho, oikeasti vehnis)

reilu pari dl leivonta-kaakaojauhetta

Kaikki sekaisin, uuniin 200 C n. 20 min. Anna jäähtyä ennen kumoamista.

(teen itse silikoni / irtopohja vuokaan)

Koristele kaakao-tomusokeri päällysteellä / mokkapala kuorrutteella ja nompparelleilla tai syö semmoisenaan esim. vanilja jäätelön kanssa. (siis maidoton vaikka riisi-jäden).

Super helppo ja suklainen, suosittelen!

Tunnustuksen annan eteenpäin 
1. Tämän reseptin takana olevalle Biancalle
2. Kylttiarvonnalla minua ilahduttaneelle Jasmiinalle
3. Blogistaniassa minua suunnattomasti ilahduttaneelle Johannalle joka linkittämällä Kotomon blogiinsa sai tänne bloggarin alkutaipaleellani paljon piipahtajia joista jotkut jäivät lukijoiksikin. Motivoi kummasti enemmän postaamaan kun ei tarvii täällä yksin hölistä! :)
4. Maanvaivan blogia lukiessa, sen lisäksi että se jaksaa inspiroida, saa useiten nauraa ääneen!
Ja sitten niitä ihania jotka jaksavat täällä käydä ja kommentoida säännöllisesti, siitä tulee vaan niin mukava fiilis. Siis blogi-ystäväni:
5. Annukka Kanelikorvista
6. Marru matkanvarrelta
7. Majan Molla
8. Johanna Siruja sieltä, siruja täältä blogista
9. Kirsi - Tää ois tän kodista
10. Ruususuun äiti Huvikummusta
Ja ihania blogeja ja tyyppejä täällä blogistaniassa olisi vaikka kuinka paljon enemmänkin, mutta koska tää linkittäminen on niin kypärästä niin totean että: jos ei jaksata vastata niin en tod. loukkaannu, ja jos tekee mieli napata matkaan niin ollos hyvä! 

Tässä mun hyvän mielen kuulumiset ja samalla toivotukset tälle viikolle!
Taina