Joulurauhaa

Tämä syksy on ollut melko rankka.
On ollut paljon työmatkoja, 

on ollut erinäisiä tilanteita lasten kanssa, koti on ollut kaaoksessa, 

elämä on tuntunut enemmän ruuhkavuosilta kuin koskaan aiemmin. 

Läheisiltä on kuulunut varoituksia että vaikutan burnoutin partaalla olevalta, 

ja tiedän lyöneeni laimin omasta kunnostani ja jaksamisesta huolehtimista. 

Blogi-elämäkin on ollut olematonta. 

Toisaalta, paljon hyvää on mahtunut jokaiseen viikkoon ja päivään, 

välit lapsiin ovat läheiset 

ja paljon kivojakin asioita on tehty perheenä yhdessä.  

Viime viikolla tein myös suuren ratkaisun työelämän suhteen.
Irtisanouduin nykyisestä työstäni, paikasta jossa olen työskennellyt 9 vuotta, 

ja kirjoitin sopimuksen uuteen paikkaan. 

Uuden alun häämöttäminen tuo ihanaa virtaa elämään.
Vanha työpaikka kaikkine yt-myllerryksineen alkoi lopulta tuntua joltain muulta kuin omalta paikalta.
Liiketalouden kannalta välttämättömät muutokset kuuluvat asiaan ja niihin sopeutuu,
mutta tunnelman ja asenteiden muuttuminen oli minulle henkilökohtaisesti liian iso juttu.
Pikkuhiljaa huomasin, ettei tämä ole enää se yritys jota joskus rakastin.
Kun on tunne-ihminen, 

on näissä fiiliksissä kaikkien kannalta parempi tehdä ratkaisuja ja jatkaa eteenpäin.
Todella monesta asiasta olen toki kiitollinen! 

Olen saanut tehdä paljon mielenkiintoisia töitä, on ollut antoisaa ja opettavaista. 

Erityisesti ihania kollegoita jään kaipaamaan 

- nyt tuntuu, ettei näin huippuja duunikavereita voi missään muualla ikinä olla! 

Toisaalta lohduttaudun sillä, että ihan varmasti mukavia ihmisiä on muuallakin. 

Kai se on vähän itsestäkin kiinni millaiset välilöt sitä uusien kanssa tulee. 

Ja ystävyyksien ja yhteyksienhän ei tarvitse loppua vaikka työnantajat vaihtuisivat 

eikä enää päivittäistä tai viikottaista yhteydenpitoa olisikaan.

Luottamus siihen että kaikki järjestyy on kova!
Uudesta työstä olen innoissani! 

 Etukäteen uusi työ vaikuttaa hyvin pitkälle juuri sellaista mitä olen toivonut. 

Edeltäjää tuossa tehtävässä ei ole joten itsekkin pääsee tehtävänkuvaan vaikuttamaan. 

Yritys vaikuttaa todella fiksulta ja mukavalta, 

nykyaikaiselta ja rennolta asiantuntijaorganisaatiolta.
Perheen kannalta on myös tärkeä puoli se että matkustelu vähenee oleellisesti, 

ja päin vastoin rupean tekemään jonkun verran töitä kotoa käsin. 

Loppujenlopuksi, työ ei ole minulle paikka jossa käydään vaan asioita joita tehdään.
Askel kohti uutta on todella jännittävä, kuumottava, innostava!

Nykyisessä työssä tekemistä riittää ihan loppuun saakka 

eli koko kuukauden irtisanoutumisajan verran. 

Toisaalta, ketään en halua jättää pulaan,

 ehdin rauhassa mukaan fiksuun tehtävien jakoon, perehdyttää, kirjoittaa ohjeita,

 tehdä samalla omaa surutyötä tästä työstä luopumisesta. 

Ehkä työsuhteen lopettamisessa on jotain samaa kuin pitkästä liitosta lähtemisessä 

- vaikka tiedät että on mentävä 

on haikeaa luopua kaikesta hyvästä ja yhteisestä, tutusta ja turvallisesta.

Nyt on kuitenkin aika rauhoittua joulun viettoon.

Turhaa hössötystä on muutenkin karsittu,

lapset ovat saaneet pitkälti hoitaa koristelun mielensä mukaan ilman äidin asetelmia,

lahjoista suuri osa on lahjakortteja tai nettikaupoista tilattuja.

Kortit on lähetetty, glögejä maiseltu ja piparkakkutalot leivottu. 

Vuosi vuodelta myöhemmin, mutta silti ennen joulua valmiina.

 

 

 Jokainen suunnitteli oman piparkakku asumuksen,

ikkunat sulatettiin Muumi-tikkareista,

ja kaikki koottiin kyläksi.

Ei ehkä kauneinta toteutusta, mutta hauskaa oli tätä yhdessä tehdä.

Lasten aamu-ylläri kalenterista on tullut taas pieniä juttuja pitkin kuukautta 

- välillä eurot tai namit, välillä muita pieniä tarpeellisia lahjoja 

kuten heijastimia, Stabiloita, "lahjakortteja" yhteisiin tekemisiin, 

aarteen etsintöjä viikonloppuisin joista pisin on sitten perinteisesti aattoaamuna..

Jotain pieniä askarteluja on sentään tehty,

kuten vähän hauskempi pakkaus muuten niin perinteiselle sukka-lahjalle 

Kaikki Paketissa -blogin ohjeen mukaan.

Tänä vuonna rikottiin perinteet ja koristeltiin kuusi jo aatonaattona, 

ei vasta aattoaamuna.
Aatto vietetään omalla sakilla kotona rentoillen, ei säntäillä mihinkään.
Noudatetaan perinteitä: 

molempien lapsuuden kodista peräisin olevia, ja meidän perheen ihan omia.

Niihin kuuluu ainakin joulusauna puhtaassa saunassa, 

 joulupuuro leivinuunissa, lautapelejä, joulurauhan julistuksen katsominen glögin äärellä, 

perinteisiä jouluruokia, pitkä ilta suklaata mutustellen, 

lapsien jekuttelu pukki jutuilla.. 

Iltapala vietettin jo herkutellen,

ja nyt aletaan miehen kanssa vielä pakkailemaan viimeiset lahjat,

ja tekemään muut viime hetken valmistelut.

Rauhoitutaan joulun tunnelmaan,

huokaistaan heipat hektiselle syksylle,

ja valmistaudutaan ottamaan pian pienen loman jälkeen vastaan uudenlainen arki.

 

Oikein ihanaa joulun aikaa sinulle,

olkoon joulusi onnellinen, rauhallinen, riehakas

- juuri sellainen kuin toivot sen olevan!

Rakkaudella, Taina