perjantai 12. syyskuuta 2014

Hyvinvointipostaus

Dahliat ystävältä
Ajattelin kirjoittaa ajatuksia arjessa jaksamisesta.
Kuvat kuluneen viikon tapahtumista napattuja
sekä netistä löydettyjä suosikkeja.

                                   Tällaisia se neiti taas koulusta kantaa. Ei taida olla äiteensä tullut (ja hyvä kai niin..).                                              Vähempikin riittäis, mutta kyllähän äiti saa vähän ylpeä silti olla.

Viime postauksen jälkeen on taas ollut tapahtumia: työt, koulut ja päivähoidot, vanhempainilta koululla, 3-v tirriäisen siirtyminen isompaan fillariin, lasten yökyläilyä, sekä tytöllä että itsellä 2 tanssitreeniä, keskimmäisellä poitsulla 4 futistapahtumaa (treeniä, turnausta..), lapsilla parit kaverisynttärimenot, tanssi-temppu-tunnin pitäminen nuorimmaisen kanssa, päivä äiskän kanssa myymässä peräkonttikirppiksellä, oma illanvietto tyttökavereiden kanssa, marjapensaiden ja vuorimäntyjen ostamista ja vähän istuttamistakin, mitä vielä.. ainiin, yksi entero-rokko.
Ihan siis sitä samaa mitä varmasti meillä kaikilla ruuhkavuosia elävillä.

Mutta miten pitää itsestään huolta näinä "hulluina vuosina"?

Peräkonttikirppis-päivän saldo: melkein peräkontillinen tavaroita uusiin koteihin, lentolippurahat ensiviikonlopun irtiottoon tienattu, sekä kohtalaisen räjähtänyt myyjätär tohinapäivän jälkeen.
Asioita joita minä olen joutunut opettelemaan ovat 
armollisuus itseään kohtaan sekä tietynlainen (oikeanlainen?) itsekkyys. 
Asioihin ja ihmisiin jotka vain vievät energiaa ei kannata tuhlata aikaansa,
toisaalta pitää luottaa siihen että ystävyydet säilyy vaikkei aina ehdi pitää yhteyttä 
ja niitä monia kiinnostavia tekemisiä ehtii vielä elämässä tehdä myöhemminkin.
Kaikki ei tarvitse olla priimaa, 
välillä voi koti olla mullin mallin ja äiti silti ottaa hetken aikaa itselleen, 
mennä ajoissa nukkumaan tai istua lueskelemassa lapsi kainalossa.
Olisi niin helppoa langeta siihen suorittamisen ansaan, 
ainahan olisi hommia tehtäväksi ja aina ne olisi voinut tehdä paremmin.

Lauantain illanvietossa rakkaiden tyttökavereiden kanssa herkuteltiin, hassuteltiin, naurettiin, ja kai vähän itkettiinkin. Mitä nyt ystävät tekee kun harvoin näkee! *kiitos illan emännälle, kiitos ihanat naiset*


 Riittävän hyvä ON riittävän hyvä. 
Mottoni 80/20 vähän joka elämänalueelle on:
80 % kun menee hyvin voi 20 % olla vähän sinne päin.

tämänhetkinen yöpöytä-pino
Yksi harrastuksistani on "elämäntaito-oppaiden" lueskelu.
Vaikka ne ovat pääasiassa hassua hömppää,
löytyy niistä aina myös totuuden siemeniä omaa ajatusmaailmaa ravistelemaan
ja herättelemään ajatuksia uusille poluille.
Ajatelmia ja hajatelmia vihkonkulmiin raapusteltavaksi.

3-v:n vauhdinhurmaa, tuo on jo innokas lenkkikaveri
Liikunta on ollut minulle aina tärkeä osa elämää, 
mutta nykyään teen sitä ladatakseni akkuja,
pitääkseni mielen ja kehon virkeänä, terveenä ja toimintakykyisenä.
Ei pakkoa, suorittamista, kropan muokkaamista tietynlaiseksi, eikä enää työ.
Mielellään urheilisin paljon enemmänkin, 
mutta haluan säästää iltojen vähiä tunteja 
lasten ja perheen kanssa puuhailuun, oleiluun ja jutusteluun,
ehtiä joka päivä istua yhdessä syömään ja jutella päivän kuulumiset.

töihin pyöräillessä voi nauttia luonnosta ja raittiista ilmasta, seurata vuodenaikojen vaihtelua tutuilla poluilla

Tänä syksynä olen ottanut tavaksi tehdä nämä liikunta-jutut ainakin kerran viikossa:
- tanssitunti (2h) - tanssi on mun juttu, tästä nautin hullun lailla
- jooga (0,5h) joko aamulla ennen muun perheen heräämistä tai illalla lasten mentyä nukkumaan
- kotitreeni (1-1,5h) crosseria, kahvakuulaa, jumppapalloa, käsipainoja, hulavannetta, venyttelyt 
(yleensä viikonloppuna kun lapset huitelee kavereiden kanssa pihalla)
- kävely+hölköttely- tai sauvakävelylenkki (1-1,5h) yleensä ystävän kanssa pojan treenien ajan
- työmatkapyöräily, kotimatkalla lihasliikkeitä kuntopisteellä (yht. n.50 min) (tämä pari x vko)


 Ruokapuolesta olen aina ollut hyvinkin kiinnostunut. (kukapa ei) ;)
Ravitsemuksen merkitys kiinnostaa ja vitamiinioppaat ja jos mitkä tutkimukset on lueskeltu, 
samoin leipominen ja kokkailu on mieleistä puuhaa.
Olen löytänyt itselleni ruokavalion jolla voin hyvin ja tunnen että energiaa riittää:
vehnätön (vehnästä saan atopian) ja kasvispainotteinen,
hiilarit ja sokerit "tiedostava", (niitä kohtuullisesti).
 
lounas on yleensä runsas salaatti
Paljon "superfuudeja", pähkinöitä, kasviksia, marjoja ja hedelmiä,
mutta myös maitotuotteita, kananmunia ja jonkun verran laadukasta lihaa (kalalle olen allerginen).
Aamupala on usein smoothie ja lounas salaatti tai kasviskeitto, välipaloina hedelmiä ja pähkinöitä.
Illallisena syödään tavallista kotiruokaa koko perhe viiden aikaan,
ja iltapalaksi leipää, puuroa tai smoothie(n tapaisia mössöjä) lasten kanssa.

arkiruokaa, esim lasagnea ja porkkanaraastetta, tehdään isot satsit kerrallaan ja syödään usein parina iltana samaa, että aikaa jää arkena muuhunkin kuin kokkaamiseen.
Viikonloppuisin usein herkutellaan, 
leivotaan gluteenittomia juttuja, syödään pihvejä ja "roskaruokaakin".
Viiniäkin juodaan.
 
 Liikunta ja tervellinen ruoka ovat aina kuuluneet oleellisesti elämään,
olen todennut että muuten ei energia riitä arjen pyöritykseen ja pinnakin kiristyy.
Ei mitenkään ryppyotsaisesti, vaan lempeästi kehoa kuunnellen.

kuva netistä löydetty
Tärkeitä palikoita omassa hyvinvoinnissa ovat ihan ne perus jutut:
perhe, koti, työ, liikunta, ystävät, hyvä ruoka ja riittävä uni. 
Toisinaan näiden yhteensovittaminen onnistuu paremmin, 
toisinaan 80/20 keikahtaa päälaelleen.
Toki lähi-isovanhemmat, yhteen hiileen puhaltava perhe, hyvät ystävät ja mieluinen työ 
mahdollistavat jaksamisen ja ehtimisen.

kuva netistä löydetty
Iän myötä sitä oppii yhä paremmin myös sen,
ettei kaikkia voi tai tarvitse miellyttää,
ja hyväksymään myös ne erilaiset ajatukset ihan yhtä oikeina kuin omat mielipiteet.

Vauva-ajat olen halunnut olla lapsille toki läsnä 24/7,
ja kotiäitinä tuli vietettyä yhteensä 7 ihanaa vuotta.
Mutta myös se aikuisten aika pitää muistaa varata
- meillä onneksi on serkkulat ja mummolat joihin lapset ovat tervetulleita.


Olisi hauska kuulla mitä te muut pidätte tärkeinä tekijöinä omassa hyvivoinnissa,
ja miten löydätte niille arjesta aikaa? 

kuva netistä löydetty
Oikein mukavaa, rentoa, akkuja lataavaa viikonloppua 
toivottelee Taina


12 kommenttia:

  1. Mitäpä tähän sanoisi. Kuulostaa niin tutulta. Samojen asioiden kanssa täällä painitaan ja koitetaan elää riittävän hyvää arkea. Itsellä tosin omasta itsestä huolehtiminen on huonommalla tolalla. Siitä tuli muistutus viikko sitten, kun heräsin yöllä kovaan selkäkipuun enkä meinannut päästä kävelemään. Säikäytti! Vahvat kipulääkkeet, oikeanlainen mobilisaatio, hyvä hieroja - niillä on tilanne parantunut. Mutta jatkossa pitää itsestään huolehtia paremmin. Rentoa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistat vaan sen lentokone vertauksen - sielläkin vanhemman pitää laittaa onnettomuuden sattuessa ensin itselleen se maski että voi huolehtia lapsistaan! :)
      Nyt vaan otat jostain sen ajan selän kuntouttamiseen ja kunnossa pitämiseen, eikös? :) esim. siivous ajasta... ;D

      Poista
  2. Sä se hallitset tuon kirjoittamisen taidon ♥
    Sinun elämässä on paljolti samaa, mitä itselläni. Ruokailukin menee ihan samoilla raiteilla (paitsi että mä en ole allerginen). Ainut ero on tuossa liikunnassa, mutta vähintään 5 kert/vk käyn vetämässä vitosen lenkin. Tanssin, jota rakastan, jouduin lopettamaan, koska aina oli lastenhoito ongelma. Meilläkun tuki perhe jää mun vanhempiin ja ne on olleet tosi paljon "omilla reissuilla" :/ Isommat tytöt on niin paljon töissä ja niillä on omat harrastukset, että luovun sitten omastani :(
    Tuon "jätä ikävät jutut" taakse on sellainen, jonka kanssa taistelen parasta aikaa. Mitäs tehdä, kun minä olen jättänyt taakseni, muttakun vastapuoli vaan jatkaa?!? Just eilen laskeskelin, että tätä on jatkunut jo 8 vuotta, neljä viimeisintä on olleet pahimmat. Onneksi hallitsen hyvin toisesta korvasta ulos meiningin ;)

    Oikein ihanaa viikonloppua teille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3
      Mullakin toi tanssi on viime vuosina ollut tosi satunnaista (opiskeluaikanahan tein sitä vielä työksikin ja lähes päivittäin) mutta nyt löysin niiiin huikeen hyvän tunnin ihan meidän läheltä että pyrin pääsemään sinne joka viikko, onneksi on mahdollisuus korvata niitä tunteja jotka jää väliin, kuten ensi viikolla taas tulee jäämään. Mutta tuon yhden harrastusillan viikossa olen nyt itsekkäästi koittanut tänä syksynä toteuttaa!
      Ja niin, se ikävien juttujen taakse jättäminen ja niistä yli pääseminen on prosessi, mutta ne jotka tuntuu syövän kohtuuttomasti kannattaa vaan koittaa feidata - toisaalta, se toisesta korvasta ulos on oikein hyvä kanssa. :)
      Mukavaa alkavaa viikkoa! <3

      Poista
  3. Tutulta kuulostaa. Paljon samoja asioita itse viime aikoina miettinyt. Nyt olen vihdoin ja viimein antanut itselleni luvan kunnolla omaan aikaan, eli liikuntaan.
    Mukavaa viikonloppua teille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se oma aika ja liikunta vaan kannattaa ja tuo sitten hyvää myös koko perheelle paremman tuulisen ja jaksavamman äidin muodossa. hyvä sä! :)
      Mukavaa viikkoa sinne myös! <3

      Poista
  4. Kiva kirjoitus! Paljon samaa, kuin täälläkin ruuhkavuosien keskellä. Elämäntapaoppaita kuluu myös täällä, niitä olen hyllyyn haalinut ainakin: Onnentaidot, Ruuhkataidot, Joustava mieli, Tietoinen läsnäolo... hahhah, nuo kun saisi kahalattua läpi ja imettyä omaan elämään, niin johan sujuisi!!! Omiin harrastuksiin olen kyennyt helposti ottamaan aikaa, mutta ymmärrän kyllä, ettei se ole helppoa monilapsisessa perheessä, jossa kaikki harrastavat. Jatkuvasti vaihtuva työpaikka tuo oman stressin myös itselleni (laskin, että viimeisen vuoden aikana olen työskennellyt 6:ssa eri työporukassa), nyt onneksi seuraavat 6kk porukka pysyy samana. Yhdestä asiasta en arjessa tingi: UNI. Välillä menen nukkumaan jo klo 21 jälkeen... :) Väsynyt äiti on TODELLA kärttyinen äiti. No, ihanaa arkea, ja arjen juhlaa teidän perheelle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten mielettömän ihanat Dahliat sulla tuossa ekassa kuvassa.... :)

      Poista
    2. No todellakin, meillä on usein kaaos kotona sen takia että mielummin menen ajoissa nukkumaan kun rupean yötämyöten siivoomaan. Kyllä ne romut ja pölyt odottaa yleensä ihan kiltisti viikonloppuun! ;D
      Ja noi kirjat, niitähän voi lueskella tai nukkua sellainen tyynynalla ja TOIVOA että jotain pientä viisautta tai ajatusta niistä omaankin päähän sisäistyisi.. ehkä me vielä joskus opitaan! ;D sit eläkkeellä, tai jotain.
      Toi sun duunien vaihtelu on kyllä melkoista, varmasti aika väsyttävää aina sulautua uuteen työyhteisöön! Mukava että sulla on nyt pidempi pesti. :)
      Mukavaa viikkoa teille!

      Poista
  5. Oikein hyvä kirjoitus, kaiken voin allekirjoittaa. Mutta tiedätkö, sitten kun ruuhkavuodet on ohi niin siltikään ei kaikki asiat ja paikat ole kohillaan. Tuo 80/20% savutetaan hädintuskin. Ikä hidastuttaa kummasti ja semmoiseen omaan oleiluun ja suunnitteluun tuntuu kuluvan aikaa. Mutta ei sillä että minua häiritsisi asia mitenkään. 15 vuotta sitten kun oma tyttö oli teini niin haaveilin miten ahkerana teen sitä ja tätä. Nyt kun tyttö on aikuinen ja omillaan ei ole enää tarvetta kaiken olla tip top. Piha rehottaa ja kotona tavarat levällään. Jotenkin on tullut viisautta kuunnella itseään ja tekee vain sen mikä itsestä on hyvä.
    Nauti jokaisesta hetkestä lasten ja perheen kanssa (kuten jo teetkin), pian se on ohi ja huomaat kaipaavasi pieniä askelia kotiin.....mummuilu alkaa tuntua kivalta, vaikka ei kyllä meillä ole ollenkaan ajankohtaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 kiitos ihanasta kommentista.
      Mä taidan olla kuitenkin niin suurpiirteinen että meillä tulee varmaan aina olemaan huusholli kaaoksessa ja piha rehottaa! ;D

      Poista
  6. Joo kyllä se joskus on hankalaa puuhastella kaikkea sitä mitä elämä tuo mukanaan. Ehkä sitä vaan tekee parhaansa ja riittävän hyvä on jo tositosi hyvin :D
    Tollen kirjat olet varmaan jo lukenut.. toi hengähdyshetkiä kirja vois olla hyvä sulle, siinä on muistaakseni ihan oma lukunsa naisen hyvinvointiin liittyen. Ja joogin ekspresso-hengitysharjoituskin voi tuoda omalla tavallaan virkistystä :) Zemppiä sinne!

    VastaaPoista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!