sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Ajatuksia töihin paluusta sekä hoitovapaista


Kirjoittelen tässä ajatuksiani meidän elämän suuressa muutosvaiheessa.
Lähden huomen aamulla töihin ensimmäistä kertaa yli 2,5 vuoteen.

Eli tässä ajatuksiani töihin paluusta ja pitkistä hoitovapaistani,
ja kuvina kukkia joita kuvailin Tallinnan kukkatorilla elokuussa. 

Ällös siis kukaan vetäkö Jaakkoa palkoineen nenäänsä pohdinnoistani, 
yhtä oikeaa ratkaisua näissä ei ole vaan minusta se on jo lottovoitto jos yhteisymmärrys löytyy 
- mikä on kaikille paras ratkaisu siinä perheessä, siinä elämäntilanteessa, ja se on mahdollista toteuttaa.




Muistan omasta lapsuudesta ne iltapäivät kun tulin koulusta kotiin, istuin pirttipöydän ääreen, välipala oli valmiina, perhepäivähoitajana toimivan äidin hoitolapsista ainakin pienimmät olivat päiväunilla ja äiti ehti aina kysellä ja kuunnella kuulumiset ja läksyt.

Sain rakentaa isoja leikkejä joita oli aikaa leikkiä hoitolasten tai kavereiden kanssa pitkät iltapäivät ja illat.

Edes osan tuosta kiireettömyyden ja läsnäolon tunteesta olen halunnut omille lapsilleni välittää näinä kotiäitivuosina.

Meillä minun pitkät hoitovapaani ovat oleet perheen yhteinen ratkaisu.
Mies on mielellään tehnyt vähän enemmän töitä, (esim. viikonloppupäivystyksiä kotoa käsin, 
jonka taas kotitöiden "hoituminen" on mahdollistanut)
että lapset ovat saaneet viettää ensimmäiset vuodet kotona. 

Meillä myös allergisia lapsia on imetetty vähän keskiarvoa pidempään
- onneksi siis nyt kaavailtu hoitovapaan jakaminen ei vielä ole ollut pakollista,
meillä kun ei isä tuohon imettämiseen ole pystynyt.
 

 Olen siitä onnekkaassa asemassa että minulla on mieleinen, koulutusta vastaava työ johon palata, lyhyt työmatka ja tosi kivat työkaverit. 
Olen vain kokenut että juuri nyt minua on tarvittu enemmän kotona.
Töitä olen tehnyt opiskelujen ohessa lukiolaisesta saakka, ja ehdin tehdä vielä 30 vuotta tästä eteenpäin. 
Mutta lapset ovat pieniä vain kerran, ohikiitävän hetken.
Meidän kunnassa on niin loistavat kerhotoiminnat, ja isovanhemmat ja "tukijoukot" lähellä, ettei tarvetta subjektiivisen päivähoidon käyttämiseen ole ollut. 
Olen saanut nauttia lapsistani kotona suhteellisen kiireettömästi mutta kerhojen, naapureiden ja äitiyslomailevien ystävien kanssa sosiaalinen elämä on ollut vallan riittävää niin äidillä kuin lapsillakin. 
Ollaan oltu jopa aktiivisiakin, olen toiminut MLL:ssä niin liikkarin kuin perhekahvilan aputätinä, 
omien lasten avustuksella tietenkin.
(no, liikkaria vetämistä jatketaan pienimmän kanssa tämäkin talvi)
Tekemistä on riittänyt oikein hyvin, mutta rahaa sitten ei niinkään. ;)

Vielä ei, yhteensä n. 6,5 vuoden aikana, ole tullut mitään aikuskontaktien vajetta 
tai tunnetta että seinät kaatuisivat päälle.
Päinvastoin, uskon että sitten kiikkustuolissa mummuna miettiessä juuri nämä ovat niitä elämän onnellisimpia aikoja. 


Tiedän että me kyllä pärjätään ja selvitään
Pienin pärjää ja viihtyy perhepäivähoidossaan jossa on kivat tädit ja lapset, keskimmäinen jää ekaluokan jälkeen iltapäiväksi kavereiden kanssa ilttikseen, ja kolmasluokkalainen pääsee kavereiden kanssa iltapäivällä kotiin yhtä matkaa. 
Mutta minä en halua että elämä on vain sitä että me pärjätään ja selvitään.
Haluan ehtiä nauttia tärkeäsitä asioista - perhe, koti, terveys..

Minulla ei ole mitään töiden tekemistä vastaan.
Mutta kiirettä vastaan on.

Saa siis nähdä kuinka tämän bloginkin käy.
Rakas harrastus tästä on muodostunut, mutta stressiä en tästä toki suostu ottamaan.


Taitaa olla tätä perus ruuhkavuosien tuskaa, miten sovitella kaikkien menot ja tarpeet vuorokauden tunteihin. Kun haluaisi ehtiä kolmelle lapselle antaa aikaa ja huomiota, halia ja jutella kuulumiset, ja sitten on kuitenkin ne kaikki arjen velvoitteet, talot ja pihat ja lastenkin harrastukset ja ystävät 
(ja mieskin kai olisi hyvä jotenkin ehtiä joskus noteerata muutakin kuin tekstata kauppalista..) 
Onhan se toki mahdollista, mutta en haluaisi olla se kireänä lapsia hoputtava ärjyvä väsynyt mutsi joka nostelee silmäpusseja olkapäiltä.. 


Haikeana ja kiitollisena jätän hyvästit kotiäitivuosilleni.
Päivääkään en kadu, mutta nyt on sopiva aika palata työelämään.
Avoimin mielin odotan mitä uusi elämänvaihe tuo tullessaan.

Hatun nosto meille kaikille arjen sankareille! 
Taina 

ps. Arvontaa on pukkaamassa, katsotaan ehtisikö jo ensi viikon lopulle,
pysykääs siis kuulolla... :)




33 kommenttia:

  1. Tsemppiä uuteen arkeen koko teidän perheelle. Eiköhän suurin osa näistä arjen asioista ole asenteesta ja omasta halusta kiinni. Ihmisethän sen kiireen pääsääntöisesti "järjestävät".
    Toivottavasti et ainakaan kokonaan bloggaamisesta luovu.
    Hyvää ensimmäistä työpäivää :)

    VastaaPoista
  2. Hei, tsemppiä!!! Kyllä uskon että hyvin se menee! <3

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä uudenlaiseen arkeen!! <3

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus! Ja jotenkin samaistun tuohon tunneskaalaan, sillä mulla myös on edessä puolen vuoden tai vuoden päästä paluu 100% työelämään ja on allergiset muksut jne. Ruuhkavuosia nämä todella on, mutta myös taatusti niitä elämän antoisimpia - ja samalla onnellisimpia. Haikea fiilis kyllä, vaikka samaan aikaan innolla odottaa uutta ja erilaista arkea. Tsemppiä sinulle ja teille tuleviin haasteisiin! <3

    VastaaPoista
  5. Ensinnäkin upeat kuvat... jostain syystä kiinnitän niihin huomiota ;)

    Aika rientää ja lapset kasvaa, on todella hienoa että olet viettänyt aikaa kotiäitinä. Kyllä se on ihanaa lapsille, kun kotona joku odottaa :) Nyt sitten töiden pariin, toivottavasti (ja uskonkin, että) aikaa riittää ihana kaikelle, jopa kerkiät/jaksat postailla meillekin ♥

    Oikein ihanaa syyskuun alkua!

    VastaaPoista
  6. Sulla on mahdottoman hyvä asenne tähän hetkeen, uskon että kaikki menee loistavasti! Ihanaa, että olet saanu olla kotona, vaikka rahasta onkin ollu sit ehkä tiukempaa.

    Pieni poliittinen kannanotto: mun mielestä se vaatimus, että isä jakaa hoitovapaan, on täysin hanurista. Mä olen halunnut olla kotona ite, mies ei varmasti olis edes halunnut. Ja uskon, että niin on monessa perheessä. Ei se isä väkisin muutu koti-isäksi, ja se vaan on niin. Onneks meillä on lapset tehtynä ja onneks mä sain olla kotona sen ajan. Meilläkin oli rahasta tiukkaa, mies teki kamalasti töitä ja olin paljon yksin lasten kanssa ja ne seinätkin kyllä tuntui välillä kaatuvan päälle, mutta silti en olis vaihtanut sitä siihen, että roudaan lapsia hoitoon aamuvarhaisella jne. Nytkin oli jo ihan tarpeeksi roudaamista siinä vaiheessa, kun oli kerhoja ja eskaria yms. Harrastuksia oli hyvin vähän kellään enkä usko että niitä olisin enää jaksanukaan.

    Sanoisin vielä näin neljän jo aika ison lapsen äitinä (lapset siis 12-18v) että se ruuhkavuosi-fiilis ei ole vieläkään kadonnut... ;) Silti mietin haikeana välillä sitä aikaa, kun olin kotona, oli selkeät nukkuma-ruoka-ym ajat ja tuntui että homma oli hanskassa eikä hanskat hukassa, niin kuin ne nykyisin usein on noiden teinien kanssa... =D

    Kaikkea hyvää huomiseen ja uuteen elämänvaiheeseen sulle Taina!! ♥

    VastaaPoista
  7. Kotiäitiys on ihanaa ja tärkeää työtä! Meillä pienin täyttää kohta 1 ja esikoinen aloitti koulun. Koen että tämän piti mennä juuri näin. Vasta koulun aloittanutta uutta elämänvaihetta opettelevaa ehtii huomioimaan aivan toisin kuin työkiireissä ehtisin.
    Tästä elämänvaiheesta aion nauttia vielä muutamia vuosia kunnes meilläkin muuttuu taas arki. Onneksi siihen on vielä pitkä aika :)

    Tsemppiä uudenlaiseen arkeen ja elämänvaiheeseen! <3

    VastaaPoista
  8. Minäkin uskon, että kaikki menee hyvin.
    Itse olin myös aikoinaan (23 vuotta sitten) hoitovapaalla, kaikilla äideillä pitäisi olla siihen mahdollisuus.
    Oli ihanaa olla lapsen kanssa kotona ja ehtihän noita aamuherätyksiä vielä tulla ihan riittävästi... On niin raastavaa, väkisin repiä pientä nyyttiä ylös sängystä, pukea, viedä kovalla pakkasella pyörän takana hoitoon.

    Paljon aurinkoisia päiviä sinulle Taina

    VastaaPoista
  9. oih..ihana postaus. just tuollensa minäkin tästä kotiäitiydestä ajattelen. hippasen samalla kiroan sitä uutta "tasapuolistamis muutosta, jonka hallitus teki" astuu voimaan vuoden alusta ja kumoaa kaikki edelliset päätökset :/ eli alle kaksi veenä meidänkin nuorin sitten hoitoon menee. tuo muutoshan ei meillä ainakaan saa hiphurraa huutoja. isi ei jää lasten kanssa kotiin. se ei ole mahdollista mm. sen takia, että hän tienaa paljon enemmän kuin minä, eikä näin ollen ole sopiva kannustin siihen hommaan.

    tsemppiä arkeen ja jaksuhaleja sit kun huomenna tippa tirahtaa linssiin jossakin vaiheessa :)

    VastaaPoista
  10. Toivon sinulle hyvää paluuta työelämään ja uuteen aikaan. Niin kuniisti kerroit kotiäiti vuosistasi, että ilolla sitä luki. Tulet kyllä pärjäämään uudessakin roolissa, mutta se on varmaa, että lapsille on ollut onni olla äidin hoidossa nää vuodet. Onnellista uutta aikaa!

    VastaaPoista
  11. Tsemppiä! Tiedän tuon tunteen. Tietenkin perhe ja lasten kanssa olo menee kaiken edelle. Mikä voisi olla tärkeämpää? Se vaan on totuus että jossain vaiheessa on pakko tehdä se siirtymä. Omalla kohdalla töihin paluu toisaalta ahdisti ja toisaalta innosti. Ekan päivän jälkeen helpotti. Mutta kyllä se ahdistuskin jatkui toisella tapaa. Se on rankkaa vaihtaa ne tutut rutiinit siihen kiireeseen, mutta jossain vaiheessa se muuttuu hyväksi kiireeksi ja kaikki rullaa. Kaikki menee hyvin ja uudet tuulet ovat mukavia! Äiti saa omaa aikaa töissä ja sitä huomaa saaneensa ihan erilaista näkökulmaa töihinkin. Mukavaa ensimmäistä työpäivää! Tässä tällaisia kaksi yövuoroa tehneen mietteitä, pää pehmenneenä :)

    VastaaPoista
  12. Tsemppiä täältäkin. Ihana postaus myös kauniit kuvat:)

    VastaaPoista
  13. Kauniita ajatuksia, kukkasin kerrottuna :) Hyvää, iloista, onnistunutta ja voimaannuttavaa alkavaa viikkoa koko teidän perheelle! Tästä tulee varmasti hieno syksy teille kaikille :)

    VastaaPoista
  14. Ihanasti kirjoitettu ja niin totta joka sana! juuri tuo kiireettömyys on sellainen tavoittelemisen arvoinen asia varmasti tänäpäivänä- Ja ihanaa, että olet voinut sen lapsillesia antaa! :) Paljon onnea töihinpaluuseen ja uuteen vaiheeseen.

    VastaaPoista
  15. Ihana Taina <3 elämänmakuisia mietteitä :)

    tsemppiä työpäivään ja tuleviin arjen koitoksiin!
    täällä ollaan hengessä mukana :)


    Terkuin Outi S.

    VastaaPoista
  16. Tsemppiä töihin paluuseen ja uudenlaiseen arkeen! Hienosti olit kirjoittanut! Ajatukset ja arvot ovat itselläkin kovin samanlaiset, vaikka itsellä vielä (toivottavasti) kotiäiti-vuosia edessä.

    VastaaPoista
  17. Hyvin kirjoittelit ja monessa niin samaa mieltä. Itse pätkätyöläisenä nautin tosi paljon, että en liiemmin hakenut töitä viime vuonna vaan olin kotona. Ja huomasi kyllä miten K:kin nautti. Elämä ei todellakaan ole vain suorittamista ja pärjäämistä. Tsemppiä uuteen arkeen!

    VastaaPoista
  18. Ihana, elämänmyönteinen kirjoitus, ihan sinun näköinen :) Kuvat oli myös suorastaan energisoivia.
    Hyvää uutta arkea, Taina !

    Kaija

    VastaaPoista
  19. Mukavaa syksyä ja uutta arkea teille!
    Mulla on kotiäitiyttä jäljellä vielä vuosi. Kun vain muistaisi ottaa joka päivästä kaiken irti ja nauttia lapsista kun ne on pieniä! Joka päivä se ei ole helppoa, mutta useimmiten kuitenkin! :)

    VastaaPoista
  20. Oikein mukavaa työhönpaluuta, niin ihanasti kirjoitit siitä. :)

    VastaaPoista
  21. Pikainen traasunjälki :) Sinä oletkin nyt parasta aikaa töissä :/ Toivottavasti paluu sujui kuitenkin hyvin :)
    Tuosta kiireestä sen verran, että kun sanotaan ihminen tekevän sen kiireen itse. Näinhän se ei oikeasti monen lapsen äidillä ole -on pakollisia hammaslääkäreitä, neuvoloita, koulusta hakuja, kerhoon viestiä. Kyllä se rytmi varmasti teilläkin löytyy, kunhan te siihen totutte.

    Itse en vaihtaisi näitä kotivuosi mihinkään, etkä varmaan sinäkään. Odotan itse kauhulla sitä päivää, kun joudun töihin. Nyt minulla on se ihana tilanne, että voin tehdä töitä kotoa :)

    VastaaPoista
  22. ihanasti kirjoitit. mukavaa töihin paluuta sinulle Taina.

    VastaaPoista
  23. Upeita ruusuja! Tsemppiä työelämään <3

    VastaaPoista
  24. Kiitos hirmuisesti ihanista kommenteistanne! <3
    Niitä olen kännykällä moneen kertaan lueskellut mutta sillä vastailu ei oikein hyvin suju..
    Tätä tämä bloggaaminen parhaillaan on, saa kannustusta ja vertaistukea, saa kirjoittaa ajatuksiaan ja joku niitä ehkä jaksaa jopa lukea (tosin pari lukijaa klikkautui pois että kaikki eivät tainneet pohtia ihan samoin....) no, juuri siihen kaikilla on vapaus! ;)

    Ja onneksi tosiaan meidän perheen kohdalla on ollut mahdollista että äiti on saanut hoitovapaat pitää. Nämä uudet jakamis-typeryydet ei olisi meidän perheessä onnistuneet.

    En mä täältä ole heti mihinkään katoamassa, kiitos teille että olette siellä! <3

    VastaaPoista
  25. Tsemppiä täältäkin uuteen arkeen ja syksyyn!

    VastaaPoista
  26. Voi, tuli tippa linssiin tätä lukiessa. Ihanaa aikaa ootte saaneet elää! Omaa hoitovapaata jäljellä vielä vuoden loppuun, ja ensi vuoden alusta kuopus perhepäivähoitoon (silloin 1,5 v.). Vaikka ko. päätös on ihan oma, kyllä silti haikeaksi vetää. Tänä syksynä jo harjoitellaan aikaisia ja pikaisia lähtöjä, kun esikoista kuskataan eskariin _joka arkiaamu_ kasiksi - eipä oo enää joustoa, kuten tarha-aamuina oli...

    Tsemppiä Taina sulle, mulle ja kaikille muillekin töihinpalaaja-ruuhkavuosiäideille! Joskus on käynyt mielessä, että pitäisikö hankkia kotiin sellainen vanhanajan kodin- ja lastenhoitaja: tulisi aamulla laittamaan aamupalat ja hoitaisi lapset. Äiti ja isä saisivat mennä rauhassa töihin ja palata valmiiseen ruokapöytään, lapset saisivat viettää päivän kotihoidossa ja/tai palata koulusta kotiin, jossa on joku jo odottamassa :) Palkkahan sellaisen palkkaamiseen varmaan aika huolella hupenisi, mutta kertyispähän sitten eläke kuitenkin, ja pysyisi työelämän kiemuroissa kärryillä!

    VastaaPoista
  27. Kauniisti kirjoitit kotiäitiydestä ja on se vaan niin ihanaa olla lasten kanssa kotona kun siihen on mahdollisuus. Minäkin huolestuneena mietint uota jakamisjuttua, se voi olla kova paikka monelle perheelle. Minusta jokaisella perheellä tulisi olla oma valta päättä miten lasten hoidon järjestävät juuri heille sopivaksi.

    VastaaPoista
  28. Mehtäemäntä: mistä olet saanut tiedon että hallituksen lakiesitys julkaisi vanhat päätökset? Soitin kelaan ja sieltä sanoivat että vanhan kaavan mukaan mennään. Mitään kun ei ole vielä nuijittu pöytään ja yleensä päätökset ei koske jo hyväksyttyjä päätöksiä.

    VastaaPoista
  29. Mehtäemäntä: mistä olet saanut tiedon että hallituksen lakiesitys julkaisi vanhat päätökset? Soitin kelaan ja sieltä sanoivat että vanhan kaavan mukaan mennään. Mitään kun ei ole vielä nuijittu pöytään ja yleensä päätökset ei koske jo hyväksyttyjä päätöksiä.

    VastaaPoista
  30. Ihanan liikuttava teksti, kauniisti kirjoitettu! ♥ Kyllä se on etuoikeus että saa olla lasten kanssa kotona. Itse nautin myös kotiäitiydestä, vaikka niitä raskaitakin päiviä mahtuu mukaan, mutta enemmän se antaa kuin ottaa! Tsemppiä työelämään ja uuteen arkeen! ♥

    VastaaPoista
  31. Paljon voimia uuteen arkeen. <3 Mites on uusi arki lähtenyt sujumaan? Meidän pienin on reagoinut itkien, mutta jospa se siitä. Halipus.

    VastaaPoista
  32. Ihana,ihana kirjoitus ♥ Iloa alkaneeseen toisenlaiseen arkeen,sä oot kyllä niin mun idoli:)

    VastaaPoista
  33. Kiitos hirmuisesti mieltä lämmittävistä ihanista kommenteistanne! <3

    VastaaPoista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!