sunnuntai 19. elokuuta 2012

voittoja, ostoksia ja tunnekuohuja. Sitä ja tätä. :)























Viime viikolla ilahdutti postiin saapunut paketti: voitin Pinkin työhuoneen arvonassa ihana herkkupaketin! Mukaan Maria oli liittänyt ihastuttavan kirjeen jossa kertoili Ranskan matkastaan ja miksi juuri nämä herkut olivat valikoituneet arpajaisvoitoiksi.
Kyllä kelpasi näitä hilloja lasten kanssa laittaa viikonloppu aamuna leivälle ja lukea rauhassa lehteä, kiireisten arkisten puuro-aamujen jälkeen!
Kiitos vielä, ja käykäähän ihmeessä kurkkimassa Marian kivaa blogia!


Ensi kuussa on mullakin blogin synttärit, suunnitteilla olisi joku mukava arvonta sen kunniaksi! :)

Omasta pihastakin on vähän saatu herkkuja, ruusupavut kasvoivat leikkimökin kupeessa oikein makoisiksi.






Lauantaina oltiin ihan osto-mielellä. Heti aamusta lähdettiin katselemaan polyrottinki sohvaryhmää alaterassille, kun lehdissä alkoi olla noita -70% puutarhakaluste poisto-ilmoituksia.
Maskussa oli pakko äänestää jaloillaan, kun 20 minuutin odottelun jälkeen ei myyjää ollut saanut edes tervehdittyä. Yksivuotiaan kanssa ei jaksa odotella palvelua tuntitolkukka, vaikka myyjillä olisi kuinka ymmärrettävästi kiire. 
Kruunukalusteessa palvelua saikin välittömästi, ja sopuhintainen setti löytyi nopeasti. Ensi viikolla olisi tarkoitus se hakea, (ja kootakkin..). 

siideri-pissis lookki, vaikka kuskina olinkin :)
Iltapäivällä vielä tempaisin ja ostin itselleni uudet farkut, ekaa kertaa 3 vuoteen.  Ne ovat hassut korkeavyötäröiset trendihapatukset, tällaiselle 501:sten kulta-aikaan kasvaneelle, mutta mukavasti tukevat raskauksien pehmentämää keskivartaloa! ;D Vähän uutta tyyliä piristämään syksyä.

Uusille byysille oli käyttöä heti illalla, kun rakkaat ystävät järjesti huiput -kesäjuhlat - syysjuhla - tupari - synttärit vuosille 25-33 - makkaranpaistajaise - pikkujoulu -juhlat, ja sitä ei voi edes kyllin hehkuttaa kuinka mahtava oli jutella kuulumisia sellaistenkin ihmisten kanssa joiden kanssa vietti hirmuisesti aikaa siinä 14 - 25 vuotiaana, mutta tässä "ruuhkavuosina" ei paljon ole yhteyksiä ehtinyt pidellä. 

Pitäisi itsekkin panostaa ja järjestää oikein kunnon perinteiset kotibileet! Ehkä talvella voisivat olla juhlat paikallaan...
Kiitos vielä illasta kaikille asianosaisille! :)



äidin pieni onnen tuoja
Aamukahvilla ilo vaihtuikin suruun ja epäuskoon kun näin lukio-kaverin kuolinilmoituksen. Iloinen heppatyttönen. Poissa. Vaikka ei fb:tä kummempia yhteyksiä olla pidetty, niin jotenkin uutinen oli todella pysäyttävä.

Pistihän se myös miettimään tätä elämää.
Kuinka pitäisi iloita ja nauttia niistä kaikista ihanista asioista elämässä, perheestä, kodista, ystävistä, terveydestä.
ja jättää ne kaikki turhanpäiväiset murehtimiset.

Näyttää teoillaan ja ajankäytöllään elämän tärkeysjärjestys sanahelinän sijaan.
Osata haluta niitä kaikkia hyviä asioita joita on saanut, eikä haluta aina vaan kaikkea muuta.

Iloista ja onnelista sunnuntaita kaikille täällä piipahtaville!

Toivottelee Taina




Lepää rauhassa Minna.

22 kommenttia:

  1. Voi Taina. Elämän menossa olen itsekin miettinyt tätä elämää ja totenut moneen kertaan nuo samat asiat. Harmittelen etten aina osaa elää niinkuin ajattelen. Nuoren ihmisen kuolema koskettaa aina erilla tavalla kuin vanhuksen, jonka elämä on muutenkin jo ehtoopuolella ja kuuluu luonnollisena osana elämään.

    Nuo farkut kutkuttavat itseänikin... On meinaan tuo etureppua kertynyt vuosien mittaan, joten navan alle mallit ei oikein enää mallaa. Hyvälle näytät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jep, tällä oli vielä lapsia, joten tosi karulta tuntuu kun elämä loppui ihan kesken.
      Ja kiitos, noi farkut oli kyllä ihan kiva ostos :) (kerrankin jotain joka ei ole siskojen uffa pusseista tai kirpparilta...)

      Poista
  2. Löysin blogisi vasta, kivalta näyttää. Tulen uudelleen kurkkimaan :) -J-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kun jätit kommenttia, tervetuloa uudelleen! :)

      Poista
  3. Elämä on välillä iloa ja välillä surua. Joka hetkestä ei vaan osaa iloita, vaikka haluakin olisi.
    Mun sunnuntain ilontuottaja on sienet, joita sain vieraiden kanssa olla etsimässä.
    Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  4. Voi vitsi. Surullinen loppu viikonlopulle. Parempaa viikkoa toivottelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onhan tuollainen aina pysäyttävää.
      Mukavaa viikkoa Helille! :)

      Poista
  5. Voi ei, mikä päätös muutoin mukavalle viikonlopulle:( Niin se vaan on, että koskaan ei tiedä, milloin päivät on luettu ja niistä pitäisi osata nauttia ja olla kiitollinen joka päivä. Halauksia!

    VastaaPoista
  6. Kivannäköiset farkut. Mistä ostit? Mä tarvitsisin samanmalliset. ;)

    elämä on. Niin epäreilua, arvaamatonta ja kohtuutontakin välillä. Paljon voimia vanhan kamun perheelle.

    Terveisiä ja haleja!

    Me and my lovely family... pienin naurunakki tuhisee tyytyväisenä ja lähettää kummeille kuolaisia pusuja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vero modasta, ja hintaakin oli alle 40 €.
      naurunakille ja äiskälle halipus!

      Poista
    2. Oih, mun lempikauppa, jos uutena jotain ostan. ja sinne olis lahjakorttikin käyttämättä... Jospa syksyn/ talven mittaan sinne eksyisin joku kerta...

      Poista
  7. Voih, mikä uutinen... Kyllä tuommonen aina pysäyttää... ja olet niin oikeassa tuossa, että pitäis useammin pysähtyä olemaan onnellinen siitä, mitä on, eikä aina vaan haluta lisää ja uutta..
    Kivat farkut löysit! Välillä saakin ola vähän pissis ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. suomessa oli tänä kesänä sellainen hitti-biisi kun Siideri-pissis, en tiiä satuitko kuulemaan! :D välillä muumi-mamma, välillä siideri-pissis, ja sit kaikee siltä väliltä :)

      Poista
  8. Tämäpä kiva yllätys, kiitos kovasti huomiosta! :) Ja tosi kiva kuulla, että tykkäät palkinnosta!

    Tosi hyvännäköiset farkut sulla! Tunnustan ostaneeni kahdet farkut kerralla Lindexiltä viime käynnillä, kun kerrankin löysin hyvinistuvat tähän takapuoleen. Mutta niistäpä sai kympin alennusta kumpaisestakin! :D

    Ikävää kuulla lukiokaveristasi! :( Elämä voi olla hyvin pysäyttävää. Joitakin vuosia sitten kuulin saman suru-uutisen yläasteen luokkakaveristani. Vaikka ei mekään mitään yhteyttä sen kummemmin pidetty, kyllä se uutinen silti jollakin tavalla järkytti ja pysäytti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pysäyttää tosiaan. ehkä se on ihan tarpeellistakin toisinaan.
      Ja kiitos vielä ihanasta palkinnosta ja siitä kirjeestä! :)

      Poista
  9. Mulla olis sulle blogissani jotain... :)

    VastaaPoista
  10. kurkkimuksilla...

    OutiS.

    VastaaPoista
  11. Mä en ikinä tajua, siis oikeesti tajua, että joku voi oikeesti olla kuollut. Mielessäni kuvittelen aina et ne eivät olekaan kuolleet. Kuten esim mun mummo.

    Tollaiset farkut munkin on laitettavaa ostoslistalle. Ja ne matalalantiofarkut vois jo pakata kirpparipöytään. kamoon, missä haavemaailmassa mä muka elän, kuvitellen, että kyllä joku päivä mä vielä kiinteydyn :D

    VastaaPoista
  12. Heipsan!

    Kerhokeskusteluiden jälkeen ja rauhallisen iltahetken myötä sain hetken lukea blogiasi joka on ihana! :) Tulen varmasti uudestaan!

    Valitettavasti meillä oli tässä tapauksessa yhteinen tuttu... kyseinen tyttö oli työkaverini. Niin väärin, niin väärin. Pisti kyllä taas miettimään elämää, sen epäreiluutta ja myös sitä, että kuinka päivistä pitäisi oikeasti nauttia vaikka välillä vähän kiristäisikin. Minna <3

    VastaaPoista

Kiitos paljon käynnistä ja kommentistasi!