Työpaikan vaihtaminen ja muita talven kuulumisia, sekä mokkapalaresepti (gluteeniton, maidoton, munaton)

Hei ystävät!

Aika on vierähtänyt kuin siivillä edellisestä postauksesta!

Uudessa työpaikassa aloittaminen on ollut sen verran intensiivinen puristus,

että vapaa-ajalla on tullut keskityttyä lähinnä perheen kanssa olemiseen.

Että mitenkös se työpaikan vaihtaminen on sitten sujunut?

Irtisanoutumisen jälkeen pakersin vielä kuukauden vanhassa duunissa.

Motivaatio oli välillä jo vähän niin ja näin,

mutta toisaalta ehdin hyvin siirtää ja ohjeistaa kaikki työt ja tehtävät,

tyhjäillä koneet ja pöydät

ja hyvästellä työkaverit useammalla eri toimipisteellä, viettää useampia läksiäisiäkin.

Käytiin hienosti syömässä..

 

Ja toisella porukalla mökkibileitä rymyämässä..

 

Huomasin taas olevani sitä tunteita purskahtelevaa tyyppiä, 

joka itkee sanoessaan ettei voi pitää puheita ettei ala itkeä.

Viimeisen kerran ajaessani jo kyllästymiseen saakka ajamaani reittiä Järvenpäästä Tampereelle

itkeä kollotin kuin vesiputous. 

Linnatuulesta pysähdyin ostamaan lisää Nessuja.

Kyllä siinä kävi monia tunteita pinnassa,

halailtuaan vikat heipat työn merkeissä monille ihanille tyypeille, 

ja miettiessään, että olenko nyt ihan oikeasti tehnyt oikean valinnan.

Haikeutta, luopumista, epävarmuutta.

Siinä tutussa ja turvallisessa olisi kuitenkin ollut niin paljon helpompi pysyä.

Meemifanina näitä tuli keräiltyä noina viikkoina talteen läjäpäin.

 

Entisiltä työkavereilta saadulla Iittalan lahjakortilla päätin ostaa jotain täysin omaa,

en mitään viisasta, kuten täydennystä kodin astiastoon,

vaan jotain hyvää mieltä tuovaa, ihan omaa höpöä.

Päädyin ostamaan vaaleanpunaisen Vitriinin,

jossa säilytän korviksia vaatehuoneessani.

Joka aamu ja ilta se tuo hyvää mieltä, 

ja muistuttaa kivoista tyypeistä, hetkistä ja muistoista.
Ja onhan se nyt tosi söpö!

Muutama lisäkuva vaatehuoneesta tähän. :)

 

 

 

Mutta kyllä minä kuulkaa olen viihtynyt uudessa duunissa!

Uusi työ oli alussa haastavaa.

PC:stä Maciin siirtyminen, kaikki uudet ohjelmat, ihmiset, toimintatavat..
- Kunnon aivojumppa!

Tehtävät ovat monelta osin saman kaltaisia, 

mutta ne on pitänyt opetella tekemään uudella tavalla.

Nimiketasolla muutos oli myynti- ja koulutuskoordinaattorista

Johdon assistentiksi ja myynti- ja markkinointisihteeriksi.

Ja päivääkään en ole katunut! 

Viihdyn, tykkään, olen ihan liekeissä!

Maanantaiaamuisin ei v*ta lähteä töihin.

Silloin kun lähden, jos en jää pitämään etäpäivää.

Työhuonetta olen kevyesti järkkäillyt omaksi kotikonttoriksi.

 Ja ilman asennne-lasinalusiahan ei voi töitä tehdäkkään.

 

Pelko siitä, voiko missään muualla olla kivoja kollegoita oli turha.

Kyllä niitä hyviä tyyppejä on uudessakin työpaikassa.

Ihan tosiaan nyt tuntuu, että olen löytänyt unelmaduunin.

Tällä kertaa ruoho siis oli vihreämpää siellä aidan toisella puolella!

Vaikka vilpittömästi toivon kaikkea hyvää vanhoille kollegoille,
ja olen paljosta kiitollinen vanhalle duunipaikalle,

se ei enää ollut mun juttu.

Rohkaisenkin kaikkia,

jotka pohtivat työpaikan vaihtamista

- tee se siirto, käännä se kortti, kuuntele sydämen ääntä!

Serkukset ja parhaat ystävykset

Vaan on tähän alkuvuoteen sentään muutakin mahtunut kuin mun töitä.

Perheen "isot pojat" ovat olleet paljon partio hommissa- ja leireillä.

On vietetty  6- ja 13-v. synttäreitä ja kaikkien lasten yhteisiä sukulaissynttäreitä.

6-vuotis synttärit vietettiin päiväkodin juhlassalissa peuhuten,

vuokra oli erittäin kohtuullinen ja menoa ja riemua piisasi.

Sukualaisten kanssa juhlittiin kaikkien lasten synttärit yhdessä rytäkässä.

Lapset toivoivat sateenkaarikakkua, joka on joskus onnistunut ihan hyvinkin.

Alkuhan meni ihan mallikkaasti..

Kakkua valmistaessa katselin lasten kanssa samalla Putousta,

joten en vissiin toiminut ihan riittävän ripeästi.

Täytteet ehti jässähtää vähän turhan paljon ennen kumoamista...

 Mutta hyväähän tuo oli kuin pentele,

valkosuklaa-kerma-juttu,

ja peittyi kivasti kynttilöihin joita oli se 6+11+13. :D

Eikä lopputuloskaan ollut sentään tarjoilukelvottoman ruma.
Resepti täällä.
Meillä tehtiin tietysti pohja gluteenittomista kekseistä.

Ensi viikolla keskimmäinen poitsu täyttää 11 vuotta.

Mies on nyt Atlantassa työmatkalla ja tuo sieltä lahjan.

Itse olen tilannut käsilaukun ja lompakon,

ja lapsille tietysti paljon vaatteita.
Siellä vaan on niin paljon halvempaa!

Hienoja tuo on osannut ainakin aiemmin valita, joten viikon päästä on meillä pieni joulu. :)

Ja niin, omia synttäreitä vietin kanssa. Silloin päivitin Faebookkiin näin:

Iloista ystävänpäivää kaikille! <3 Kiitos että olette kaikki siellä, hiekkalaatikko kavereista uusiin tuttaviin. Olette tärkeitä jokainen, vaikka ruuhkavuosibuugiessa ei yhteyksiä aina ehdi pitää. Kiitos ymmärryksestä. Mummuina ja pappoina sitten. <3 Ja kiitos synttäri onnitteluista! Tämän lähemmäksi neljääkymmentä ei pääsekkään olematta 40. Jaa mitenkäs sitä juhlapäivää on vietetty? Aamulla heräsin onnittelulauluun ja halikasailuun. Poika hiihti kavereiden kanssa kouluun. Kivaa asua riittävän maalla. On ollut ihania viestejä, soittoja, lahjoja, ruusuja, ystävä lounaalla. Päivän vietin letkeästi lempi-veloureissa kotikonttorimeiningeissä. No, päivän viimeisen työtunnin tein hieman illemmalla, haettuani laturinjohdon työpaikalta jotta kone taas toimi. Vanhuus ei tule yksin. Uudessa työssä nyt kuukausi takana – alan olla käryillä, tiedän jo mitä pitäisi tehdä vaikka en kaikkea ehdi tai heti osaa. Ratkaisu tuntuu edelleen oikealta ja hyvältä. Lähimmäksi juhlahumua taisin päästä siivotessani tyttären luokan järjestämän discon jäljiltä koulun salia. Vaan onhan tähän lähiviikkoihin mahtunut juhlahumuilua ystävien kanssa ihan riittävästi näinkin. Kiitos vielä niistä! Elo on vähän kuin tässä kuvassa jonka nappasin tänään discoilijoita kyyditessäni – väriä, valoa, varjoja, kerroksia, kauneutta, pilviäkin taivalla mutta vaaleanpunaisilla reunoilla varustettuja melkein kaikki. Nyt pötkähdän ukon kainaloon sohvanmutkaan ja otan mukin viiniä. Siinähän tuo on pysynyt rinnalla jo yhden täysi-ikäisyyden verran. Ei olla teinejä enää. Mutta elämä on hyvää juuri nyt, juuri näin, juuri tämän ikäisenä.

(mulla on muuten nykykään koneeseen laturit kotona ja töissä) ;)

Laskettelemassa on käyty paljon. 

Huippua, kun perheen nuorinkin pärjää jo rinteessä niin kuin muutin, 

jaksaa ja haluaa laskea koko päivän, ja lähes kaikista rinteistä.

Yksi viikonloppu vietettiin perheen kesken Himoksella.

 Muuten on ollut aina sekalainen seurue lastenkin kavereita mukana.
Onneksi on tila-auto.

 

Pääsiäisenä sitten lähdetään katselemaan vielä löytyykö Lapista lunta,

Tampereen seudulla alkaa olla jo aika keväistä.

Ensi kuussa vanhempani muuttavat meidän kadulle valmistuviin rivareihin,

ja lapsuudenkotini saa uudet asukkaat.

Vähän sisustelu- ja pihahommiakin olisi vireillä.

Enköhän minäkin tästä tieni takaisin bloggeriin löydä,

kun elämä alkaa asettua uusiin uomiinsa.

Aikaa jää taas tasaisemmin myös ystäville, harrastuksille ja rentoilulle.

Tanssitunteja en tänä keväänä ohjaa,

mutta baletissa olen käynyt,

 ja koittanut muutenkin liikuskella fiiliksen mukaan useamman kerran viikossa.

Laitetaanpas loppuun vielä meidän tämän hetken suosikkiresepti:

Mokkapalat 

gluteeniton, kananmunaton, maidoton

Pohja:

8 dl luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta (esim. Semper FinMix)

6 dl sokeria

4 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

2 dl juoksevaa margariinia (maidotonta)

4 dl vettä

7 rkl kaakaojauhetta
 

Kuorrutus:
100 g margariinia (maidotonta)
9 dl tomusokeria
10 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään

lisää rasva ja vesi 

Sekoita tasaiseksi, kaada leivinpaperillä peitetylle uuninpellille.

Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. 

Anna pohjan jäähty ja valmista sitten kuorrute. 

Lisää kahvi sulatettuun margariiniin,

sekoita loput aineet keskenään ja lisää vähän kerrallaan margariiniseoksen joukkoon, 

sekoita tasaiseksi. 

Voit säädellä kuorrutteen paksuutta tomusokerin määrää muuttamalla. 

Levitä kuorrute pohjan päälle, koristele nonparelleilla ja anna kuorrutteen jähmettyä. 

Taipuu vaikka jalkapallo-aiheiseksi "synttärikakuksi".

Tai herkuttele muuten vaan.

Iloista ja onnellista oloa ja kauniita kevätpäiviä toivotellen,

Taina

Gluteeniton, laktoositon juhlameny rentoihin illanistujaisiin lapsiperheille

Meille on tullut jo perinteeksi viettää uutta vuotta nuorimmaisen kummiperheen kanssa.

Meininki on rentoa yhdessä oloa,

mutta toki illan ja yön mittaan myös syödään yhdessä.

Suunnittelin tänä vuonna uuden vuoden menyn rennoksi, sekä aikuisille että lapsille maistuvaksi,

ja sellaiseksi että kaikki saavat syödä kaikkea.

Rajoitteina kala- ja kanamuna allergiat, gluteenittomuus ja laktoosittomuus.

Tarjolla oli:

jauheliha-pepperoni pizzaa

Pollo americana pizzaa

pastasalaattia

vihersalaattia

lihapullia

sipsejä ja dippiä

suklaaaputous, johon kasteltiin hedelmävartaita, vaahtokarkkeja ja keksejä.

Juomina ei autoileville aikuisille:
ruuan kanssa punaviiniä
alkumaljoina ja suklaaputouksen kanssa kuoharia
Seurustelujuomana siideriä, punaviiniä, limsaa
(määrät olivat toki hyvin maltillisia lapsien seurassa)

lapsille ja autoilijoille
alkumaljoina lasten Muumi-kuoharia
ruuan kanssa limsaa ja mehua

Vihersalaattiin en sekoittanut kastikkeita valmiiksi,

niin että nirsommatkin lapset voivat seasta noukkia ne mieleiset palat sellaisenaan.

Kastikkeena halukkaat käyttivät dippejä.

Vihersalaatti: 

salaattisekoitus, kurkku, paprika, kirsikkatomatit, 

pekaanipähkinät, pinjansiemenet.

Levitä salaattisekoitus laakealle vadille, lado muut kasvikset päälle,

koristele pinjansiemenillä ja pähkinöillä.

Pastasalaatista tein miedosti maustetun, ruokaisan lisäkkeen.

Pastasalaatti: 

5 dl (raakana) gluteeniton pasta (valitsin värikkään kierrepastan)

2 dl maustekurkkukuutioita

2 dl pakasteherneitä 

vihreä omena kuutioina (iso)

1 laktoositon kermaviili
mausteeksi 1 tl suolaa, 1 tl pippuria, 1 tl sokeria, 1 tl soijakastiketta, 1 tl paprikajauhetta

Keitä pasta ohjeen mukaan, sekoita mausteet kermaviiliin

kuutioi omena sekä mastekurkku (tai käytä valmiiksi kuutioitua) 

sekoita kaikki aineet ja anna maustua jääkaapissa muutama tunti.

Syöjien määrän ja nälkäisyysasteen mukaan voi tehdä joko kaksi pizzaa
tai yhden pellillisen jonka puolikkaille laittaa eri täytteet.
Itse teen yleensä aina liikaa ruokaa,
joten tällä kertaa päätin tehdä vain yhden pizzan.
Meidän sakille se riitti, mutta seuraavaksi päiväksi sitä ei jäänyt.

Tuo Farinan pizzapohjaseos
on todella maistuva ja helppo valmistaa
- ei tarvitse vehnänsyöjille tehdä omaa pizzaa erikseen.
Yhdestä paketista tulee yksi pellillinen.



Pizzat:

 Farina pizza- ja piirakkapohjaseos
(johon öljyä, kuivahiivaa)
laktoositon pizza-juustoraaste
tomaattipyre
oreganoa / Pizzamaustetta

Pollo americana:
Aura sinihomejuusto murennettu (on laktoositon)
purkkiananas pieniä paloja
kana- tai kalkkuna pizzasuikaleita

 Jauheliha-pepperoni:
Naudan paistijauhelihaa paistettuna

pepperoni siivuja

Leikkasin pizzat pieniksi paloiksi
ja katoin eri pizzalaadut omille lautasilleen.

Vaikka sinihomejuusto ei yleensä ole lasten herkkua,
tässä pizzassa se maistui kaikille.

Lihapullat valmistin edellisenä päivänä ja lämmitin uunissa pizzan paiston yhtyedessä.

Lihapullat: 
laktoositon kermaviili
700 g paistijauhelijaa
rlk ketsuppia, rlk sinappia, suolaa, valko- ja mustapippuria, paprikajauhetta, jauhelihamaustetta

Sekoitetaan aineet kulhossa,
pyöritellään pieniä pullia,
paistetaan ja haudutetaan hyvin kypsäksi esim. kannellisessa kasarissa.

Näiden jälkeen oli vatsat niin täynnä
että käytiin paukuttelemassa ensimmäinen kierros raketteja.

Vähän myöhemmin illalla herkuteltiin suklaaseen dipattuja hedelmiä ja muita herkkuja.
Mikäli teillä ei ole omana tai helposti lainattavissa suklaaputousta tai raclettea
voit myös valuttaa sulatettua suklaata yksitellen aseteltujen hedelmävartaiden päälle ennen tarjoilua
(vähemmän sotkuinen tapakin, ja erittäin maistuvaa myös siten).

Putoukseen tarvitaan paljon suklaata,
yli jäävät suklaat voi kipata purkkiin ja käyttää myöhemmin leivonnassa
tai vaikkapa rocky roadien tekemiseen.

Suklaaputousta varten tarvitset:
900 g suklaata jossa kaakaovoiprosentti on mahdollisimman suuri 
(tarvittaessa laktoositonta, mielestäni parhaiten toimii ihan perus Taloussuklaa)
1-2 dl mietoa ruokaöljyä (esim rapsi) 

Suklaa kannattaa varovasti sulattaa ensin esim. mikrokannussa ja lisätä juoksevana putoukseen.
Lisäksi lisätään heti öljyä mukaan jotta suklaa on juoksevaa.
Puisiin grillivartaisiin voi koota erilaisia dipattavia herkkuja.
Hedelmät voi banaaneja lukuunottamatta pestä ja paloitella hyvissä ajoin.
Osan paloista voi jättää vapaasti valittaviksi niille jotka haluavat koota vartaita itse.

Lisäksi tarjolle voi laittaa maidottomia / gluteenittomia / kananmunattomia keksejä dippailtavaksi
(esim. Semper Kola- tai Kaurakeksit, tai Lidl:n Gullón suklaakeksit).

Suklaaseen dipattavat vartaat:
mansikoita
vaahtokarkkeja
 banaania
hunajamelonia
viinirypäleitä
kiwiä

Hedelmävartaat ovat mukavan kevyttä ja täyttävää,
ei tule ähkyä tai sokeriöveriä ja syödä saa niin paljon kuin jaksaa.

Dipit ja sipsit voi nostaa takaisin pöytään suolapalaa kaipaaville
ainakin jos jälkkäri syödään vasta muutaman tunnin päästä pääruuasta kuten meillä.

välillä saattaa jollakulla ruokien kuvailu into lähteä lapasesta..

Kaikille sopivien tarjoiluiden tekeminen ei ole yleensä sen vaikeampaa tai vaivalloisempaa
kuin muidenkaan tarjoiluiden valmistaminen.
Suurimmat haasteet ovat mielestäni reseptien valinnassa
ja siinä kohdassa kun marketissa pitää lapata kärryyn eri purkkeja kuin yleensä
(ja välillä asenteessa?).

Mutta allergia- tai muu ruokarajoite ystävälliset tarjoilut voivat olla
yhtä hyviä, kaikille maistuvia ja helppoja valmistaa
kuin mitkä tahansa tarjoilut
jos valitsee omiin ruuanlaittorutiineihin sopivat reseptit eikä lähde yrittämään mitään ihmeellisyyksiä.
No, itsellekin saattaisi nykyään tuottaa pientä päänvaivaa
kananmunien ja vehnäjauhon kanssa leipominen,
ainahan se vaatii lisä tuumausta jos pitää laittaa ruokaa eri tavalla kuin on tottunut.

Itse suosin tarjoiluita joita voi valmistella pikkuhiljaa hyvissä ajoin ilman stressiä.
Tämänkin menyn ruuista voi suurimman osan valmistaa hyvissä ajoin:
makaronisalaatti ja dipit ovat parempia jos saavat maustua jääkaapissa tunteja,
vihersalaatti ilman kastiketta pysyy hyvänä jääkaapissa pitkään,
hedelmät voi pestä ja paloitella jääkaappiin kuppeihin valmiiksi,
lihapullat voi tehdä vaikka edellisenä päivänä ja lämmittää samalla kun paistaa pizzat,
pizzapohjan voi tehdä ajoissa kohoamaan
jauhelihan paistaa ja ostaa muut raasteet ja suikaleet pusseissa
niin että pizzat täytetään ja paistetaan vaikka yhdessä vieraiden kanssa.

No itselläkin tuli pieni suunnitteluvirhe kattauksen kanssa..
Enpä sitä kyllä muuten juuri suunnitellutkaan,
mutta ajattelin että ruusuja on kiva laittaa vähän pienempiin maljakoihin
ja jättää sitten pari pientä pöytää koristamaan kun syödään,
ettei yksi iso puska ole koko ajan tiellä.
No, ruokailun ajaksi ne päätettiin lopulta heivata pois pöydästä kokonaan.

Suklaaputouskattaukseen kannattaa laittaa vähän huonompi pöytäliina
tai heivata liina kokonaan pois,
ja sijoittaa lapset istumaan lähelle putousta.

Tänään vietettiinkin jo loppiaista.
Joulukoristeet on keräilty laatikoihin ensi vuotta odottamaan
ja pienen serkun synttäreitäkin pääsimme juhlistamaan.

Ulkona paukkuu kova pakkanen,
mutta toivon sen viikonlopuksi hellittävän sen verran että päästään toteuttamaan
suunniteltu laskettelureissu lasten kanssa
ja mun ratsastusmaastoilu kälyn kanssa.
Lapset yökyläilee
ja herkuttelu ei näy meillä kyllä loppuvan loppiaiseen..
Suklaitakin on vielä jäljellä!

Iloista ja onnellista vuotta 2017!
Terkuin Taina

Silmänrajausten kestopigmentointi ja kulmien 3D kestopigmentointi - kokemuksia ja alekoodi

Blogi-yhteistyöpostaus

Piipahdinpa tuossa päivänä muutamana ElinaK:ssa meikkiostoksilla,
ja samalla tuli puheeksi Elinan uusin tuote, eyeliner pigmentointi. 

Itse meikkaan lähes päivittäin ja tykkään muutenkin huolitellusta lookista,
joten pigmentointeja olen miettinyt aina välillä jo useamman vuoden ajan.
Meikkaaminen ei ole mulle mitenkään "pakollista",

 mutta lähes päivittäin tulee jotain ehostusta käytettyä,
koska siitä tulee itselle kiva fiilis.
Niinpä, noin 0,2 sekunnin harkinnan jälkeen päädyin varaamaan ajan 

sekä kulmien että silmänrajausten kestopigmentointiin
-  kun tehdään niin tehdään sitten kunnolla!

Tavoitteena on menevään elämäntyyliin sopiva, aamurutiineja helpottava 

mutta suht. luonnolllisen näköinen lopputulos.
Iän myötä kun nuo kasvonpiirteet ovat vähän haalistuneet ja valahtaneet,
pieni ryhdistys ilman veistä tuntui ihan sopivalta joulu- + synttärilahjalta itselleni.
(mies ei onneksi pistä pahakseen valmiiksi valittuja lahjoja) ;). 

 
Nyt pärjää hyvin sävyttävällä huulirasvalla ja suojakertoimen sisältävällä kevyellä meikkivoiteella
rinteessä, leirintäalueella telttailemassa, ja muissa ulkoilupuuhissa ihmisten ilmoilla,
ja arkiaamuisinkin riittää muutama tuote vähemmän 

(ripsarista, luomiväristä ja poskipunasta tuskin luovun jatkossakaan).

 

Rajaukset tulee silmiin melkein joka aamu vetäistyä, 

joten valmiit rajaukset olivat minulle erittäin houkutteleva vaihtoehto.

Toki mietin sitäkin että jos niistä tulee ihan karseat,

niin peruutusnappia ei ole, vaan viivat pysyvät naamassa seuraavat pari vuotta,

ainakin sen uusintakerran jälkeen
(pigmentointeihin tehdään vahvistus n. kuukauden kuluttua ensimmäisestä käsittelystä).

 

Toisaalta, Elina on ammattimeikkaaja,
niittänyt mainetta bodypainting kisoissa,meikannut lehtijuttuihin, leffoihin ja musiikkivideoihin

- eiköhän hän yhdet kivannäköiset linerit ja kulmat osaa piirrellä!

Ja osasihan se!

Itse valitsisin tunnetun, laadukkailla aineilla ja välineillä työtä tekevän, 

viimeisimpiä tekniikoita käyttävän ammattilaisen
vaikka ei tuttua tekijää olisikaan ollut.

Ammattilainen osaa valita oikean sävyn, ja luonnollisen kasvoihin sopivan mallin,

sekä hyvältä näyttävän, huomaamattoman määrän epäsymmetrisyyden korjaamista.

 

Eyeliner kestopigmentoinnin teko

 

Eyeliner kestopigmentoinnista käytännössä.

Väriä pistellään viisi kierrosta työkalulla jossa on pieniä rinnakkaisia neuloja.

Värjäyksen tekijällä on sen verran varma ja pitävä ote käsiteltävästä alueesta 

 ettei silmää saa räväytettyä auki kesken käsittelyn.

Koska silmäluomen iho on hyvin ohut väri laitetaan melko pintaan.
Yleensä väri häviää lähes kokonaan ensimmäisen kuukauden aikana,
ja vasta toisella käsittelykerralla väri saadaan "väsytettyä" ihoon.

Tämän jälkeen pigmentointi kestää ihotyypistä riippuen 1-3 vuotta.

Väri laitetaan aivan ripsen tyveen ja ripsien väliinkin,
jolloin omat ripset näyttävät tuuheammilta ja intensiivisemmiltä.

 

Rajaus tehtiin ohueksi ja ripsien linjaa seuraavaksi,

vain ulkonurkasta päädyttiin nostamaan linjaa aavistus muutaman millin mitalta

jolla vältettiin väsynyttä ilmettä ja avattiin katsetta hieman.

 

Kulmien 3D kestopigmentoinnin teko

 

Ja kun vauhtiin päästiin tehtiin myös kulmat.
Ensin piirrettiin peilin edessä kulmien malli.
Ne mukailevat omien kulmakarvojen mallia jolloin ei tarvitse kuin nyppiä muutamat hajakarvat,
mutta kevyesti myös korjattiin epäsymmetriaa 

(sekä nyppimällä aiheutettua että luonnollista kasvojen epäsymmetrisyttä).
 

Aluksi väri näyttää "palkki-efektiltä", 

mutta väri haalistuu noin 50% ensimmäisen viikon aikana.

Kulmien vahvistuskerralla voidaan vielä säätää kulmien muotoa ja väriä.
ja lopputuloksena väri on karvoja mukailevina viivoina luonnollisen näköisesti.

Kulmien kestopigmentoinnista Elina kertoo sivuillaan seuraavaa:
3D- kulmakarvatekniikassa kulmat piirretään kasvoihin ns. karva kerrallaan, 14 rinnakkaista pientä neulaa mahdollistavat luonnollisten kulmakarvojen aikaansaamisen. Tämä tarkka, erittäin hellä ja hienovarainen tekniikka ei lävistä ihoa yhtä syvältä kuin perinteinen konetekniikka. Hinta sisältää värin vahvistuksen 6-8 viikon kuluttua.

Voit lukea lisää infoa täältä.

 

Alkaa olla valmista

Miten pigmentoidun ihon kanssa sitten aluksi toimitaan?

Kestopigmentointi pitää tehdä kaksi kertaa, 

uusintakerta reilu kuukauden päästä ensimmäisestä kerrasta.

Kaksi viikkoa käsittelyn jälkeen pitäisi malttaa olla meikkaamatta silmiä sekä uimatta
ja viikko saunomatta, hikoilematta ja ottamatta aurinkoa,
sekä pitää kaikkiaan silmien alue puhtaana.

(Joululoma löhötyyliin sopi siis erinomaisesti pigmentoinnille!)

Ensimmäisenä vuorokautena iho oli käsitellyltä alueelta hieman arka ja turvoksissa,

mutta mitään varsinaista kipua ei ollut.

Ennen / Jälkeen heti käsittelyn jälkeen

No sattuiko se pistely sitten?

Kyllähän se epämiellyttävältä tuntui.

Eyelinerin laitto tuntui pistelyltä, kulmakarvojen piirtäminen taas raapimiselta.

Ei millään lailla sietämättömältä kuitenkaan, 

veri ei lentänyt ja samalla jutskailtiin kuulumisia ja naureskeltiin.

Käsittelyn aikana lotrailtiin myös useamman kerran puudutusainetta, 

joka vähensi kipua vaikka ei kokonaan tuntoa poistanutkaan.

Sanoisin että pigmentointi sattuu huomattavasti vähemmän kuin synnytys tai tatuoinnin ottaminen,

epämukavuus on ehkä samaa luokkaa kuin kulmien nyppimisessä, 

kasvojen mekaaninen puhdistuksessa kosmetologilla tai sokeroinnissa.

 

Eli ei varsinaisesti kivaa, mutta asioita joita ollaan valmiita tekemään "kauneuden eteen".

Elina lupasi että lopetetaan heti jos niin sanon,

ja vaikka kipukynnykseni on aika alhainen ei tullut oloa että olisi pitänyt lopettaa.

Pari kertaa kyllä taisin sanoa voimasanan ja kertoa että "kohta on se hetki kun lyön sua!",

mutta nekin olisin jättänyt väliin jos kyseessä olisi ollut joku muu kuin yksi parhaista ystävistäni.

2 vuorokautta pigmentoinnin jälkeen

Ja nyt, olen ihan mielettömän tyytyväinen Lopputulokseen!

Muutama hetki epämiellyttävää oloa on aika pieni hinta siitä
ettei pariin vuoteen tarvitse eyelinereitä piirrellä kuin ehkä juhliin voimakkaamat versiot,

ja rajaukset on aina tasaiseet ja symmetriset!

Eikä enää vinkkeliin nypittyjä kulmia, kulmien värjäilyä ja ryhditöntä kasvojen lookkia.

Tykkään!

Ennen / Jälkeen 2 vuorokautta pigmentoinnista

Ja sitten ElinaK:n tarjous teille lukijani:

Kaikki tammikuun aikana varatut ajat kestopigmentointiin 

koodilla KOTOMO:

- 20 % alennus eyelinereiden tai kulmien kestopigmentoinnista!

 

Pari vuotta sitten olen tehnyt myös postauksen Elinan tekemistä kestoripsari-käsittelyistä joka löytyy täältä.

Käy ihmeessä lukaisemassa myös se!

Mikäli kiinnostuit niin rohkeasti kyselemään Elinalta lisää aiheesta,

ja on tuo kauppa muutenkin piipahtamisen arvoinen!

terkuin Taina

 

Liike sijaitsee Tampereen keskustassa

PS. Kyseessä on yhteystyöpostaus, jossa olen saanut alennusta, jota olisin saanut muutenkin, kiitoksena postauksesta, jonka olisin tehnyt muutenkin.

PPS. Kuvia katsellessa huomasin että kylläpä nuo omat silmäkulmat näyttää ryppyiseltä!
Mutta naururypythän kertoo vain siitä että hauskaa on ollut ja elämästä nautittu!
Myönnettävä kyllä on, että muutama viikko sitten meinasi iskeä ikäriisi.
Olen siis tyytyväisenä kertonut koko vuoden olevani 37-vuotias
- minusta ei ole mitään syytä miksi naiset eivät voisi ikäänsä kertoa,
vaan pitäisi osata olla tyytyväinen siihen ikään joka sattuu menossa olemaan.
Miehellä oli synttärit joulukuun alussa, ja lasten kysyessä kertoi täyttävänsä 39.
Minä siihen inttämään, että et suinkaan sinä vielä niin paljon täytä, mehän täytetään seuraavaksi 38!
(Olen siis syntynyt helmikuussa, mies joulukuussa,
eli syntymävuoden perusteella on minua vuoden vanhempi mutta käytännössä muutaman kuukauden.)
Mies kehotti laskemaan vähän tarkemmin, jonka jälkeen totesin,
että minähän täytänkin ihan kohta 39, eli alan käydä NELJÄTTÄKYMMENTÄ,
vaikka luulin olevani viriili 37-vuotias.
Huhhei, aivan silmissä vilahti yksi kadotettu vuosi elämästä!
Mutta äkkiä koko juttu jo vain nauratti,
ikähän on vain numeroita ja ikinä en ole enää niin nuori kuin tänään,
joten ehkä näillä kilometreillä nuo uurteet kasvoissa kuuluvat kuitenkin jo asiaan. :)