Miniloma Tukholmaan

Viime viikolla vietimme pienen loman.

Päivä Helsingissä, päivä Tukholmassa, pari yötä laivalla.

Paljon hyvää ruokaa ja pallomerta.

Helsingissä mies kävi töissä ja minä ja lapset kyläiltiin rakkaalla ystävällä.

Kaupungilla kävimme Tropicariossa joka oli oikein sopivaa puuhaa tuulisena päivänä.
Olen kyllä melko varma että nuo käärmeet katseli mun lapsia vähän "sillä silmällä"..
 

Siskoni perheineen asuu vielä hetken Tukholmassa ja tuota väliä on tullut reissattua melko paljon.

Lapsista silti edelleen on uskomattoman hauskaa tuo pallomeri- ja muu laivapuuha.

Aika helpossa iässä ovat juuri nyt - ei vauvoja, ei teinejä, vain reippaita leikki-ikäisiä.
Touhuavat yhdessä ja pitävät toisistaan huolta.
Pikkukoululaisille kehtaa vielä pyytää hyvin päivän lomaa koulusta.

Nuorin on kehittänyt itselleen melkoisen Ville Viikinki fanituksenkin!

 

 

Ja kuuluuhan ne aamupala- ja illallispuffetit oleellisesti tuohon
laivailu konseptiin -

Pöydästä voikin sitten mukavasti pallona pyöriä takaisin
pallomeren laidalle katsomaan lasten renkutusta.

Sen verran nipo mutsi olen että meidän muksut menee kyllä
pallomereen aina täikarkote suihkutusten kautta..

 Onneksi ei osuttu laivaan aivan myrskyisänä päivänä ja Tukholmassakin oli aika kiva keli marraskuuksi.

Muutamia mukavia Tukholma-kohteita lapsiperheelle listailinkin
heinäkuisessa postauksessa.






 Tällä kertaa päivä Tukholmassa meni oikeastaan kokonaan Skanssenilla.

Kesällä ja joulutorin aikaan se on toki parhammillaan, 

mutta kyllä näin syksylläkin ihan toimiva vaihtoehto lasten kanssa kaupungilla maleksimiselle.

Julkisilla pääsee perille melko kätevästi
(varsinkin paikallisten "oppaiden" kanssa).

Skanssen on yhdistelmä ulkoilmamuseota, perinnemuseota ja eläintarhaa.

Alue on iso ja viihtyisä ja nähtävää riittää.
Myös perinteisiä työnäytöksiä kuten lasinpuhallusta pääsee seuraamaan.

 

Mukava olin nähdä myös "pientä" kummipoikaani

joka lähtee kevätlukukaudeksi Japaniin oppilasvaihtoon.

Miten nuo lapset kasvaa mutta tädit ne ei vaan vanhene? ;-)

Eläimiä näkyi karhuista hirviin ja apinoihin,
kesällä eläimiä olisi enemmänkin, pääsee silittelmään kissanpentuja ja sitä rataa.
Mutta ihan riitti katseltavaa näinkin.

Ja Ilveksen jalkkismiäs on tietty Ilveksen pipa päässä myös Tukholmassa!

Isänpäivä aamuksi oli pakattu mukaan ne tärkeimmät lahjat eli lasten itse tekemät.
Aamupalan laitosta pääsikin tänä vuonna mukavan helpolla!

Jouduin tuossa uusimaan puhelimen pienen lasinhalkeamis episodin jälkeen,
ja täytyypä sanoa että minulle joka aina onnistun sähläämään reissussa
kellonaikojen kanssa tuo koti- ja paikallisen ajan tuplanäyttö
on nappi ominaisuus!

Kyllä pienet lomailut vaan tekee terää!

Muutenkin olen ottanut kaikki keinot syysmasennuksen torjumiseksi käyttöön

- yökyläilyä ystävillä tyttöjen iltojen ("pyjamabileiden") merkeissä,
aikaa urheilulle, ystäville ja lapsille bloggailun ja kodinhoidonkin kustannuksella.
Ja vähän uusia kenkiä.

Pitäkään lippu korkealla ja mieli virkeänä!

Mukavaa viikkoa sullekkin! :)
Taina

 

Silityslaudan tuunaus, tuolin maalaus, vaatekriisit ja muut hölinät

Meillä on pari vanhaa nojatuolia - alkuperäinen lookki oli havunvihreä kangas ja koivun väriset puuosat.
Vuosien myötä ne olivat päätyneet vaalea kangas - kirsikat puuosat moodiin.

Mulle kun toi kirsikka ei oikein enää kolise olen haaveillut maalaamisesta jo pidemmän aikaa.

Suunnitelmissa oli sellainen tumma, murrettu turkoosi.

Viisas isosiskoni kesällä kommentoi moista suunnitelmaa sanoin

"Elä hullu pillaa hyvvää tuolia" (se Oulun sisko siis)

En sitten ihan tarkkaa muista mitä helvett ihmettä on päässäni liikkunut kesällä kun olen maalin hakenut.
Ehkä kauniina lämpimänä kesäpäivänä olen lähtenyt hakemaan jotain Huvikumpu-fiilistä,
vai olisiko rautakaupan setä sekoillut, mene ja tiedä,
syyslomalla kuitenkin kun vihdoin avasin maalipurkin siellä olikin tumman turkoosin sijaan mintunvihreään.

Mutta koska palikat oli viritelty maalausasemiin ja sopiva draivi oli päällä en antanut pikkujuttujen lannistaa 

vaan sudin värit pintaan.
No, eihän siitä nyt hienoa kyllä tullut mutta erilainen kumminkin. ;)

(sieluni silmin näen siskoni puistelevan päätään hullun pikkusiskon toilailuille) ;-)

Koska elämme tätä synkeää suomen viidettä vuodenaikaa marraskuuta (ei enää syksy, ei vielä talvi)

päätin hemmotella itseäni vähän pehmeämmillä aamuhetkillä ja roudasin tuolin vaatehuoneeseeni.

(eikä tuo minttu-hirviö olisi muualle kyllä sopinutkaan)

Arkiaamut alkaa kahvikuppi kourassa kirkasvalolamppua aivottomana tuijottaen (klo 6), 

sit kun silmät on jotenkin auki vedän pakkelit naamaan, päivävaatteet niskaan
ja lähden muuta perhettä herättelemään.

Tuossa kelepaa nyt mamman heräillä.

Kuva on otettu tänään keskipäivällä,
pikkusen on ulkona pimeää.. no tänään oli kyllä melkoinen myrskypäivä.

No, tuolin jälkeen tuli vielä se perinteinen kohtaus,
että kun maalipurkki on auki niin jotain muutakin voisi vielä sutia...

hiippailin ympäri taloa enkä keksinyt tällä kertaa kuin silityslaudan.

Se on ollutkin tuunaus-suunnitelma-listalla jo tovin,
ei tosin ihan tämmöiseksi mutta tämmonen siitä nyt tuli kun sai tytön verhosta jääneet kankaat hupuksi . ;)

Oikeastaan tästä tuli sen verran parempi että nimeän tämän silityslaudan pääprojektiksi 

ja nojatuolin sivutuotteeksi.

Ja seuraavalla kertaa maalikaupassa lupaan olla vähän skarpimpi!

Olohuoneessa meillä on vaihteeksi hyvin sisustuksellinen maja.

Muutama kotipäivä taltutti orastavat flunssapöpöt ja aamulla palataan taas arkeen
lähtemällä viiteen osoitteeseen kahdeksaksi aamulla.

Neiti kolmasluokkalainen suoritti ympäristöopin kokeisiin lukunsa kuulustelemalla minulta
koealuetta samalla kun laitoin ruokaa ja pyykkiä.
Ei meinannut tulla kuulkaa naurusta loppua,
mun vastauksista voisi kuulemma kirjoittaa vitsikirjan.
Sovitaan, että ne tosiaan oli kaikki vastaukset ihan tsoukkia vaan.....

Pientä matkakuumetta alkaa olla ilmassa ja Ville Viikingin laivaan reissu buukattu,
näin marrasmyrskyjen aikaanhan se onkin oikein rentouttavaa. (not)

Seuraavaksi lauantaiksi sain kutsun Indiedaysin Bloggers Inspiration Dayhin
- ja kevyen vaate kriisin siitä tietenkin leivoin,
mutta muuten aivan huippua!
Ketäs tuttuja siellä sitten näkyy?
(ja mitä te laitatte päälle..)

Tsemppiä kaikille syysmyrskyjen keskelle!
Terkuin Taina

Ja lyömään sinun tauluillesi naulaa seinään...

Meidän keittiön seinä on ollut vähän pliisu.

Siis ei varmasti sellaista siistiä seesteistä romutonta sisustustyyliä suosivan mielestä,

mutta mun silmään. 

Itse rakastan hassuja tauluja ja kylttejä. 

Usein ovat niin sopivan hintaisiakin että niitä raaskii shoppaamalla omaa päiväänsä kotia piristään.

Niitä on tullut haalittua vuosien mittaan sieltä ja täältä

ja yleensä ne ovat roikkunet tai nojailleet seiniin milloin missäkin.

Vihdoin sain aikaan koota lemppareista kollaasin keittiöön.

Kas, heti mukavasti romuisampaa - kodikkaampaa, sanoisin itse. :)

Hääpäivä juhlallisuuksien lisäki on aivan perus viikonloppua vietelty.

Treenejä, ystäviä, yökyläileviä lapsia,
kahvittelua kummilassa, trampan purkua, terassin pesua.

Alkuviikolle ruokien kokkaamista, pyykkäämistä, lakanoiden vaihtamista.

No, kyl te tiiätte. :) 

Saattaapi olla että kierrokset tästä laskee,

keskimmäiselle vaikutti illalla siltä että kuume nousee

joten taitaa kotipäiviä pukata minullekkin pieniä sairastavia karhunpoikia helliessä.

Toisaalta, 2 kuukautta olen jo ehtinyt töissä olla ilman yhtään saikkupäivää

itseni tai lapsien takia joten kai se kuuluu normaaliin perheenäidin elämään sekin. 

 

Leppoisaa viikon alkua toivotan!
Aurinkoa ja hyvää mieltä kaikille marraskuun pimeyteen
- ja pysykäähän terveenä!

Toivotteleepi Taina

10-vuotis hääpäivä

Eilen vietimme 10-vuotis hääpäivää.

Avio-elämä ja muun perheen henkilöllisyydet menee tämän blogin aihepiireistä ohi,

mutta ehkä muutaman sanasen voin juhlapäivän kunniaksi kirjoittaa.

Kuinka äkkiä nämä vuodet ovatkaan kuluneet!

Vastahan me oltiin nuoria opiskelijoita, ja mitä kaikkea onkaan sen jälkeen tapahtunut.
Kolmen lapsen syntymä, talon rakentaminen, paikkojen löytäminen työelämässä,

matkoja, arkea, juhlaa.
Ylämäkeä, alamäkeä, tasamaata.

yhteinen matka kahdesta nuoresta aikuisiksi, vanhemmiksi, rinnakkain, toista tukien.

Kuinka koko elämät kietoutuvatkaan yhteen - kokemukset, suvut, ystävät.

kaikki kolme yhdessä...

Olemme pisteessä jossa usein ei tarvitse kuin katsoa toista ja hymyillä

-molemmat tietää sanattomasti mitä toinen tarkoittaa.

Kuinka kiitollinen olenkaan näistä yhteisistä vuosista,

kaikista hienoista asioista joita olemme saavuttaneet ja kokeneet!

Pitkän liiton suoma varmuus elämän turvasta ja jatkumisesta tuovat tasapainoa ja seesteisyyttä.

Me molemmat tarvitsemme ison "oman tilan",

omiakin ystäviä ja rauhan tehdä asioita jotka kiinostavat - tai olla tekemättä,

ilman että toinen kyräilee, kyttää, kyseenalaistaa, että kaikkea pitäisi olla raportoimassa.

Yhdessä on luontevaa keskustella tai olla hiljaa.

Silti yhdessä tekemisen ja nauramisen täytyy pysyä luontevana ja helppona, 

samoista asioista kiinnostumisen ja innostumisen tulla luonnostaan.

Sitä kai on avioliitto parhaimmillaan.

Eri käsissä

Me molemmat olemme hyvin perhekeskeisiä.

Lasten toilailuille yhdessä nauraminen

ja toisaalta yhtenä rintamana seisominen tiukan paikan tullen 

lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Nämä ihanat me saatiin aikaan, nämä me huolehditaan kunnialla isoksi.

Termi "aviovuode"kin  on saanut aivan uuden merkityksen..
On noilla omatkin sängyt, mutta toisinaan meitä on aamulla viisi samassa sängyssä.
Tulkoot, ei ne enää varmasti lukiolaisina. ;-)

Ihan sama missä kaikki nukkuu, kunhan nukutaan.

Sovimme, että lahjoja ei osteta.
Mies sitten kuitenkin yllättä ihanalla lahjalla, timantti-sydän sormuksella.

Sovittelen vielä meneekö samaan sormeen kihla- ja vihkisormusten kanssa

vaiko vallan eri käteen.

Itse ostin melkein yhtä yhtä huomaavaisen lahjan,

koska kukapa mies ei haluaisi sisustus-sälää lahjaksi:

kehyksen 10-v. hääpäiväkuvalle.

Yllättävästi se ajan hammas on kymmenessä vuodessa purrut niin malliin kuin tyyliin..

Pönäkästi raskaana kun menee vihille 

ei voi ainakaan kukaan tulla sanomaan että avioelämä on lihottanut! ;)

Reissussa kaksin käytiin jo kesällä, ei kai se tässä kohtaa ole enää niin kuukauden päälle.

Lapset ovat odottaneet tätä päivää into piukassa,
lähinnä Näsineulan ravintolassa syömisen takia.

 Perheenä hääpäivän vietto sopii meille mainioisti.

  

Ja olihan siinä romantiikkaakin ilmassa..

Me ei olla kynttilän valossa silmiin tuijottelevaa tyyppiä,

totuus löytyy kuitenkin kaurapuurosta ja onni arjesta.

Sain minä 10 punaista ruusuakin.
Onnistuu tuo joskus vielä näköjään yllättämäänkin! ;)

Pitkää liittoa, syvää rakkautta, kunnioitusta ja yhteenkuuluvuutta
kuvaa mielestäni hienosti Juha Tapion biisi Kaksi Puuta:

kaksi ylvästä ja nuorta

varmoina on voimistaan

taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta

ja talvet viimoillaan

hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta

matkan myötä muuttuneet

se ihme on kai vasta

oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo

ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja jossain alla maan

ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Terkkuloin Taina
*joka ei vielä kymmenessä vuodessakaan ole tottunut "uuteen" sukunimeensä*
*joka ei siis ole Kotomo* ;-)

Happy End Näsineulan tyyliin. :-)

Kestoripsarikäsittely-tarjous lukijoille! (Tampereella)

 Yksi rakkaimpia ystäviäni ikinä on Elina K.

Yhteiseen historiaan mahtuu niin opettaminen samassa tanssikoulussa
kuin tanssikeikat sekä ne ihan omat nuoruusvuosien "keikat" ympäri suomen..
Elina oli myös kaasoni, silloin 10 vuotta sitten.

 

Nykyään Elina on tunnettu meikkitaiteilija niin body paintingin Suomen mestaruuksista
kuin lehtien, elokuvien, musiikkivideoiden ym. meikeistä.

Nyt mun ihana Elina on perustanut Tampereen keskustaan Meikkistudio ElinaK:n 

jossa myydään Make Up Factoryn tuotteita,
järjestetään suosittuja meikkikouluja
sekä tietenkin tehdään meikkejä, kynsiä ja ripsiä.

Itse pääsin kokeilemaan uutta tuotetta kestoripsaria Maxcaraa.

Mulla on sellainen hassu -näillä mennään- periaate että en halua itseeni mitään muovisia lisäosia
(vaikka ne epäilemättä parantaisivatkin tämän mamman lookkia)
kuten irtoripsiä, rakennekynsiä, tekohiuksia, silikoonia tai muitakaan täytteitä
vaikka ne muilla usein hyvältä näyttääkin.
Toki tykkään meikata, käyttää kivoja vaatteita, koruja jne.

Tähän liittyy myös syvempiä esimerkillisiä tarkoitusperiä tytön äitinä olemisessa ja
kasvattamisessa itsensä hyväksymiseen mutta silti omasta naisellisuudesta nauttimiseen
sekä monenlaisen kauneuden arvostamiseen. :)

Tämä on kuitenkin eri juttu kuin ne liimattavat irtoräpsyt,
omat ripset vain päällystetään vähän kestävämmällä ripsarilla.

Itse olen välillä ripsiä värjäyttänyt mutta tykkään kyllä laitetummasta lookista,
ja tämä käsittely tuo juuri sitä volyymia ja näyttävyyttä mitä pelkällä värjäämisellä ei saa.

Tällä ei mitään hämähäkinjalka- efektiä tule,
vaan näyttää kuin ripsissä olisi kokoajan siistit "luonnolliset" ripsarit.
Käsittelyn tulos kestää pari-kolme viikkoa.

Meillä on tänä vuonna vielä kylpylä- ja laivailu reissuja tiedossa
ja niihin ajattelin kyllä nämä ripsaroinnit Elinalta hakea!
Ja tietenkin talven laskettelu lomalle!
(ja parit meikkituubitkin shoppasin) ;)

Nyt Elina K tarjoaa Kotomon lukijoille 

Maxcara käsittelyn  

vuoden loppuun asti tarjoushintaa 39 €!

Ei muuta kuin kipin kapin kokeilemaan 

jos Tampereen keskusta osuu reiteillesi!

Ja tietysti tuo meikkikoulu on tosi hyödyllinen ja kiva juttu,

mikä ettei tyttöporukalla vaikka pikkujoulujen aloitukseksi... 

Loppuun vielä pari kuvaa vuodelta 2011 jolloin käytiin mutristelemassa 

Elinan meikkimallina toisen rakkaan ystiksen kanssa.
Toki mietin kannattaako tällaisia kuvia itsestään nettiin laittaa,
mutta toisaalta, netissä ne jo ovat, joten:

Ja jos lapsella on nälkä meikkikuvauksissa niin lapsihan syötetään meikkikuvauksissa,

sanoi erä hc-imettäjä lisänimeäkin kantanut.. ;-)

Tällä viikolla pyörähdän vielä Kouvolassa yökyläilemässä ystävällä kun se reitille sopivasti osuu

(ja voi kuinka maailma tuleekaan taas parantumaan!) ;)

ja viikonloppuna sitten kyläillään ja juhlistellaan perheenä.

Mukavaa viikon jatkoa toivotan,

ja menkääs nyt ihmeessä tutustumaan Elinan myymälään, 

tuotteisiin ja palveluihin sekä käyttäkää tuota huippua tarjousta!

Terkkuloin Taina

Kotomo goes Halloween

Bileet kunnialla ja onnistuneesti juhlittu.

Perhe väsynyt mutta onnellinen.

Tänään oli siis vuorossa lasten kavereilleen järjestämät megalomaaniset kinkerit,
naapurin lapset osallistuivat järjestelyihin, naapurin äiti tarjottavien valmisteluihin.

Niin kauan ilolla näitä kemuja järkkäillään

kunnes kauhukammiossa aletaankin pussailla liioiksi tai juoda salaa kaljaa...

Kohta ollaan siellä, onneksi ei ihan vielä. :)

Siis ainakaan lapset..

Vielä hetki viatonta lapsuutta. 

Nakkisormet: mantelilastu, viiltoja ryppyjen ja rystysten paikalle, 

hetki uunissa, tarjoillaan ketsupin kanssa.

Uuniomenat: porataan keskusta pois, tilalle pähkinärouhe - kinuskikastike mössöä.
Jätetään kuorimatta jotta saadaan hyvä "nahistumisefekti" uunissa.

Koristellaan karkkimadoilla.

Hämähäkkimuffinssit: suklaamuffinssit, jalat ja silmät lakua.

 

Ai että lähtikö äiskältä halloween-sokka irti... no eipä! ;-)

Kotikin on asianmukaisesti koristeltu,

nytpähän saavat olla viikon meitä piristämässä kaikki karmeat ihanuudet kun oltiin vähän ajoissa!

 

 Ja kuten edellisessä postauksessa, on tuo "höyry"

Woikosken hiilidioksidijäätä.

Kynttilät ovat Air Wick Black Editionia joista buzzasin aiemmin. :)

 

Nyt vaan miettimään kumpi houkuttaa enemmän,

saunominen pidemmän kaavan mukaan, viinipullon jämä lauantailta ja sohvailu,

vai pitkät yöunet ja reipas pyöräily aamulla töihin...

hmm, elämä on valintoja! 

Mukavaa viikkoa sullekkin! :)

Terkuin Taina

ps. sohvalta kuului että sohvailu.... poljetaan sit taas tiistaina ;-)