Koronakevät

Koronakevään nallehaaste

Kuinka uskomattomalta tämä koronakevät olisi kuulostanut vielä puoli vuotta sitten!
Ja tässä sitä ollaan, kummallisesti ihminen lopulta sopeutuu, vaikka mihin. Koronakevääseenkin.
Tilanne on aiheuttanut inhimillistä hätää ja kärsimystä käsittämättömälle määrälle ihmisiä,
enkä aio tässä postauksessa lähteä politikoimaan, kauhistelemaan tai neuvomaan ketään sen enempää,
vaan haluan tehdä pieniä päiväkirjamerkintöjä siitä, miten tämä koronakevät on omassa
ja oman perheen elämässä näkynyt.

Töissä teen hommaa nettikaupan ja sähköisen markkinoinnin sekä ammatillisten blogien näkyvyyden kanssa,
joten tämä blogi on taas jäänyt heitteille kun vapaa-ajalle on halunnut ihan muuta...
nyt kuitenkin päätin jatkaa, ihan pienesti omaksi iloksi ja muistojen paikaksi,
ilman hakusanaoptimointia tai muita näkyvyystavoitteita.

Kotitoimisto- ja jumppahuone, huone, jota ennen myös vierashuoneeksi kutsuttiin.

Näihin neliöihin on tiivistynyt suuri osa hereilläoloajasta. Kotitöitä ja kotijumppaa.
Olemme nyt olleet miehen kanssa etätöissä kahdeksan viikkoa,
9.-, 7.- ja 2.-luokkailaiset lapset etäkoulussa kuusi viikkoa.
Etätöitä olemme tehnyt viikoittain tähänkin saakka joustavasti,
joten töiden kannalta ei meillä suuri mullistuksia ole.

Lasten koulu on sujunut yllättävän hyvin! Ei voi kuin hattua nostaa opettajille!
Lapset hoitavat hommat hyvin itsenäisesti, edes nuorimmalle emme ole opettajia nytkään,
vaan tunnit ja tehtävien palautukset hoituvat monipuolisesti eri sähköisiä välineitä hyödyntäen.
Ja onhan se vaan suloinen näky tuo pikkukoululaisten etäoppitunti,
rivi pieniä päitä kuulokkeineen kuuntelemassa, kun ope lukee satua aina koulupäivän päätteeksi.

Toki meillä lapset kouluun kaipaa (enpä olisi tätäkään nähnyt tulevaksi),
mutta nyt täällä talossa on välillä viisi eri etäpalaveria menossa ja päivällä syödään, ainakin välillä, yhdessä lounasta.
Tunnelma on yllättävän seesteinen.

take away- kouluruoka

Tervetullut helpotus etätyö-etäkoulu-aikatauluhärdelliin oli tällä viikolla alkanut take away -kouluruuan jakelu.
Ruuan valmistamiseen menee vaan tosi paljon aikaa, vaikka kuinka koittasi tehdä isoja satseja!
Ja kyllähän perhe myös ihan hyviä määriä syö, että ei se taloudellisestikaan mitätöntä ole.

Joissain kunnissa saa tarvikkeita ruuan laittoon, mutta mielestäni tämä on silti parempi,
että tulee tosiaan lämmin ruoka annoksina lisukkeineen kaikille lapsille,
erityisesti tietenkin niille, joiden kotona on hommat vinksallaan ja ongelmat lähteneet eskaloitumaan,
he ovat nyt huolestuttavassa asemassa.
Mutta kyllä minäkin tästä todella kiitollinen olen, vaikkei meillä mitään
taloudellista tai jaksamisen kriisiä tässä olekaan menossa.

Koronakeväänä on moni juttu peruuntunut ja koko perheen harrastukset tauolla,
mutta mulla ei ole ollut kyllä mitään vaikeutta saada kalenteria uudelleen täytettyä.
Enemmänkin tuntuu, että asioiden tärkeysjärjestykset on saaneet pienen päivityksen,
ja tämän jälkeenkin on ajankäytöstä taas turhaa karsiutunut pois ja aidosti tärkeää enemmän tilalla.

Toisaalta, nyt parin kuukauden sosiaalisen eristäytymisen jälkeen huomaan myös,
että kohtapuoleen jonkunlainen korona-ajan ilmoittautumislomakkeiden täytön estotoiminto olisi paikallaan.
Olen nyt osallistunut mm. lukemattomaan määrään nettijumppia ja webinaareja,
ja lisäksi seuraavat projektit ovat startanneet:

• 3 viikon meditaationhaaste
• 12 viikon elämäntaparemotti / kuntokuuri (FitFarmin Superdieetti)
• 1,5 vuotta kestävä HR-ammattilaisen oppisopimuskoulutus (sis. liiketoiminnan erikoisammattitutkinto)

Näihin olen tyytyväinen, kyllä, mut nyt sais nää innostavat ideat ja ilmoittautumiskaavaakkeet jo hetkeksi riittää!

Ulkoiltua on tullut nyt paljon, ja jonkun verran myös niiden kavereiden kanssa,
keiden lasten kanssa omat lapset ulkoilee, niin pysyy nuo kontaktimäärät aisoissa lasten ehdoilla.
Metsään tekee mieli joka päivä kun siihen rutiiniin on taas päässyt.
Välillä seuraksi saa myös ystävien lemmikkejä, koiria ja ponejakin.

Teineille tämä on kyllä tylsää aikaa, juuri nyt heidän kuuluisi kulkea kavereiden kanssa,
mutta sosiaaliset ympyrät ovat kutistuneet lenkkipoluille, frisbeegolf radoille, ja tietysti someen.
Nuorimmainen, joka ei ole joukkuelajityyppiä, on sen sijaan onnellinen,
kun kaverit ei koulun jälkeen ole treeneissä vaan kaikki ehtii olla ulkona, rakentaa majoja ja pelata katusählyä.
Hyvin on kuitenkin lapsetkin onneksi uskoneet, että muutama kaveri kerrallaan ja ulkona tavataan.

Itsellä on töissä ollut ainakin toistaiseksi hyvin tekemistä, jopa entistä enemmän vastuuta ja puuhaa.
Kiitollinenhan siitä pitää olla!
Oma duuni on IT-alalla, jossa digiaikaa etäkokouksineen ja -töineen on eletty jo pitkään.
Tosin, olihan tuo ensimmäinen kokonainen kokous- ja koulutuspäivä illanistujaisineen jotain ihan uutta itsellekin.
Yleensä mun homma on hoitaa tilat, ravintolat ja ohjelmat,
nyt virvokkeet ja tarjottavat kaikki hankki kotiin kuka mistäkin firman piikkiin,
ja pikkutunneille saakka kestänyt online-sessio spontaaneine levyraateineen ja musavisoineen
oli monen mielestä yksi hauskimpia iltoja pandemian aikana.

Tätä se nyt on toimistohommissa.

Joku jättää pitkää keskittymistä vaativan työn suosiolla viikonlopulle ja käy työpäivän aikana lasten kanssa välkillä ulkona,
toinen vie päivällä vanhempiaan lääkäriin ja kolmannen pitää kesken kokouksen mennä pyyhkimään.
Aloilla, joilla tämä on mahdollista, on tämä nykyään onneksi jo aika normaalia.
Koska normaaliahan se on, mahdollisimman hyvin yhteen sovitettavista elon eri osa-alueiden palikoista koostuvaa Elämää.

Tietenkin olisin toivonut, että etätyön yleistyminen, ja perhe- ja työelämän yhdistäminen
olisivat tapahtunut vähemmän dramaattisissa merkeissä tässä isossa mittakaavassa,
mutta silti on pakko todeta, että tykkään todella paljon siitä suunnasta johon työelämä on tänä keväänä mennyt.

Vaikka nyt tulevaisuus näyttää loputtoman pitkältä poikkeusajalta,
luotetaan siihen, että maailma ei lopu tähänkään.
Toivon voimia ja jaksamista kovasti niille, joiden elämään tämä on vaikuttanut radikaalimmin tai dramaattisemmin.
Osaltani koitan tukea yrittäjiä mm. hakemalla take away -ruokaa, osallistumalla maksullisiin nettitreeneihin
ja suosimalla kotimaista kaikessa missä voi.
Nettiin ja telkkariin tullut lisääntynyt kulttuuritarjonta ilahduttaa toki myös!
Monia keikkojakin voi nyt katsoa kotisohvalla.

Me jatketaan täällä parevekeremontin kanssa, 10 vuodessa olivat kaiteet ja lattia uusimiskunnossa.
Lisäksi tälle sunnuntaille on ohjelmassa viikon markettireissu itselle ja vanhemmilleni sekä töitä, ja kotitreeni.
Huomenna on ensimmäinen virallinen koulupäivä 19 vuoteen, jännää ja innostavaa!

Rentoa ja elämänmakuista, täyteläistä, kriisitöntä koronakevättä just sulle!

Terkkuloin, Taina

DIY scrunchie, eli hiusdonitsin ompelu

Voitteko uskoa, ne ovat taas muotia!
Omasta lapsuudesta tutut hiusdonitsit, nykyään trendikkäämmmin scrunchiet.
Muistan kuinka näitä koulun käsityötunnilla ommeltiin, ja nyt opetin sen myös tyttärelleni.
Todella helppoa hommaa, (ompelin vain kerran sormeeni),
joten jokainen normaalilla ompelutaidolla varustettu surauttelee näitä nopeasti ja helposti!

Materiaaliksi sopii tilkut joissa on n. 50 cm suoraa kangasta,
ja jotka materiaaliltaan ovat riittävän pehmeitä, ei hiusta raapivia tai liian liukkaita.
Meiltä löytyi tilkkulaatikosta vanha revenennyt paita, pala retroa ruutukangasta ja vanha satiinivyö.
Lisäksi kauppareissun yhteydessä bongasin kirpparilta tähän tarkoitukseen melko täydelliset 2 € housut.

Tekniikoita on useammanlaisia, mutta itse pysyin tutussa ja turvallisessa:

Leikkaa kankaasta n. 11 cm X 50 cm suikale.
Ajele reunat siksakilla, (tai jos käytössäsi on saumuri niin sovella helpommaksi).
Taita oikeat puolet vastakkain nuppineulojen avulla, ja ompele pala putkiloksi, eli pitkät sivut yhteen.
Jätä molemmista päistä n. 5 cm reunaa auki.

Käännä putkilo oikein päin hakaneulaa apuna käyttäen.
Pujota putkiloon kuminauha. Helpoiten teet sen kiinnittämällä kumpparin toisen pään päätyyn
ja toisen hakaneulan kanssa pujotat kumpparin putkilosta läpi.

Solmi tai ompele kuminauha ympyräksi.
Laita nuppineuloja apuna käyttäen lyhyet sivut yhteen oikeat puolet vastakkain.
Ompele lyhyet sivut yhteen.
(Kumpparin pujotus vaiheen voi tehdä myös vasta nyt)

Lopuksi ompele aukko kiinni suoralla ompeleella mahdollisimman läheltä reunaa.
Ja kas näin, donitsi on valmis!

Me tehtiin näitä tytön kanssa sarjatyönä, toinen leikkasi, käänteli ja pujotteli,
toinen suruutti koneella.

Testattiin myös eri variaatioita kangassuikaleen koosta ja kuminauhan pituudesta.
Oheisessa kuvassa nämä tiedot lapuissa.

Koska nykyään nämä toimittavat nuorisolla myös käsikorun virkaa,
löytyi täydellisiksi mitoiksi meillä:
kuminauha 19 cm, kangas 10,5 cm x 54 cm.

Semmosia kesäpuuhia tänne!
Noh, paljon on kyllä muutakin touhuttu, kesäkuulumispostaus on työn alla..
Alla kuva viime viikolta Öölannista.

Iloisia aurinkoisia kesäpäiviä sinulle, ja ompeluinspiraatiota!

Terkuin Taina

Leikkimökistä koululaisten rentoutumispaikaksi

Meille ostettiin leikkimökki reilu 10 vuotta sitten, kun nykyiset teinit olivat leikki-ikäisiä.
Se onkin palvellut hyvin jos minkälaisten kotileikkien paikkana,
mutta nyt nuorimmaisen ollessa 8-vuotias alkoi käyttö olla aika minimaalista.
Niinpä leikkimökistä päätettiin kunnostaa chillailupaikka koululaisille.

Yhtenä lauantaina sitten pistettiin hösseliksi - leikkikeittiö ja -astiat FB kirpparille ja roskalava-ryhmään,
haalistuneet kukkaverhot luutuiksi, mökkiä ympäröivä kivetys valmiiksi (eli lapset kärräämään kiviä).
Muovilattia ja huonekalut otettiin ulos ja pestiin painepesurilla puhtaaksi.
No, saattoi siinä hieman huonekaluista maaliakin lähteä, mutta lähtipä likakin!
Ainahan niihin voi sutia uutta väriä pintaan jos inspiraatio iskee.

Leikkimökin siivuouksesta kirjoitin vuonna 2013 täällä, sieltä voi vanhaa lookkia käydä kurkkimassa.

Leikkimökki remontoitiin ja maalaalattiin talon väriseksi pari vuotta sitten, (josta hieman täällä),
joten olisi ollut tylsää jos sen käyttö olisi nyt ollut ohi.

Yksi lasten haaveista on pitkään ollut säkkituoli.
Itse en niitä fanita, joten sellaista ei kenenkään huoneeseen ole tullut hankittua.
Onneksi edullinen, materiaaliltaan mielestäni leikkimökkiin sopiva versio löytyi 30 €:llä läheisestä Jyskistä.
Leikkimökissä olen suosinut aina kylpyhuoneen mattoja. Ne ovat pehmeitä, edullisia ja helppoja pestä kovissakin lämpötiloissa.
Edullinen torkkupeitto toimii penkinpehmukkeena, tai kolealla kelillä säkkituoliin käpertyjän peitteenä.
Verhot pätkäistiin valmiista sivuverhosta, jossa kujat olivat valmiina, ja käännökset sai tehtyä silitettävällä nauhalla.

Tuolla on jo teinineidit käyneet omiaan supattelemassa ja kynsiä lakkaamassa,
ja ekaluokkailainen löhöilee säkkituolissa äänikirjoja kuuntelemassa.
Parhainta on, jos sade vielä ropisee kattoon.
Ja on lapsilla jo ollut puhe tuolla nukkuakin kavereiden kanssa.
Ihanaa, kun mökki on taas käytössä!

Onhan nuo huonekalut pieniä, mutta kun itsekin olen sen 155 cm pitkä
ja lapsista vasta vanhin on vähän ohittanut minua pituudessa,
on nuo tuolit oikeastaan ihan hyvät istua.
Olenkin uhonnut, että oikein tiukaksi jos menee tunnelma kotona, niin tuosta tulee äidin oma mökötyskoppi!

Hylly on peräisin oman lapsuuden kesämökin pihamökistä, jonka saimme "vara-siskon", vanhempieni kummitytön
kanssa kunnostaa meille nukkumamökiksi, ja maalasimme kaikki valko-vaaleansiniseksi.
Muksujen kanssa sovittiin, että tuohon hyllykköön saavat viedä jotain mökissä käytettävää kamaa
- Aku Ankan taskukirjoja, piirustus vehkeet, ehkä pari torkkupeittoakin lisää.
Mitä sitten haluvatkin.

Leikkimökin ovelta avautuu alapiha, joka on enimmäkseen lasten puuhiin varattu.
Nurmikolla on monet leikit leikitty ja pelit pelattu, ja tramppa sekä fresbeegolf- ja futismaalit ovat ahkerassa käytössä.
On niin ihanaa, kun lapset kavereineen viihtyvät pihalla!
Katsotaan niitä kukkapenkkien nypertämisiä sitten kun piha ei ole enää peliareenana, ehkä..

Sellainen leikkimökin uusiokäyttö meillä. Onhan se pieni, mutta yhä käyttökelpoinen.
Onko teillä leikkimökki ollut käytössä vielä sen jälkeen kun lapset ovat kasvaneet kotileikkihommista ohi?

Aurinkoista kesäkuun alkua ystävät!
Taina

Treffit Pariisissa

Meillä on tapana käydä kerran vuodessa treffi-viikonlopulla.
Välillä Suomessa, toisinaan jossain muualla Euroopassa.
Ajankohtana on useimmiten joku vuosipäivä, mutta muulloinkin käy, jos sopiva viikonloppu on löytynyt lasten hoidon kannalta,
tai esim. miehen työmatkan yhteyteen sovitettava reissu.
Tänä vappuna olimme olleet 20 vuotta yhdessä, ja se on mielestäni jo hyvä syy järjestää kunnon treffit.

Pyysin mieheltäni, että kohde olisi yllätys.
Mielestäni on reilua kertoa haluavansa "romanttisen yllätyksen" jos sellaisen haluaa,
eikä vain hiljaa toivoa, ja katkeroitua sitten lopulta siitä, että toinen ei ollut ajatustenlukija.
Ainakin jos puoliso sattuu olemaan insinööri.
Myönnetään, taidan olla meistä se, joka kaipaa enemmän spontaaneja irtiottoja ja ei-äitinä-olemista.
En ole insinöörikään.

Mies on aivan mahtavaa reissuseuraa ja tykkää reissuja järjestellä,
joten tämä toiveeni toteutui kunhan sen ääneen olin sanonut.

Pakkasin siis mukaan viikonloppukamat "suunnilleen samaan lämpötilaan kuin täällä",
ja kohde selvisi minulle vasta lentokentällä - menisimme ensimmäistä kertaa yhdessä Pariisiin!

Hotelli oli oikein miellyttävä Hilton Opera, josta oli kätevä liikkua kävellen ja metrolla ympäri kaupunkia.
Lähdimme perjantaina klo 12 aikaan lähtevällä lennolla ja palasimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä,
joten ihan mukavan pitkä viikonloppu jäi perillä oloon.
Käytin tähän perjantaihin viimeisen hoitovapaapäväni, mutta kai se miehen hoitokin hoitovapaaseen voi lukeutua. ;)

Mitään "pakko nähdä" juttuja ei ottettu ohjelmaan lainkaan, vaan päätettiin mennä rennosti minne nokka näyttää.
Ajatuksena käveleskellä, nauttia tunnelmasta, istahtaa kahviloissa ja puistoissa,
ja katsoa nähtävyyksiä jos helposti kohdalle osuu ja ilman tuskaisen pitkää jonotusta pääsee.

Ensimmäisenä iltana hyppäsimme illallisristeilylle, joka on huippu tapa nähdä kaupunkia Seine-joelta käsin.
Oma (ex tempore) valintamme oli Bateaux Mouches, jonka reitti oli upea, ruuat ja viinit ok (ei mitään tajunnan räjäyttyvää,
mutta ihan hyvä illallinen), ja tunnelma kokonaisuudessaan mukava.

Ajoimme myös Notre Damen ohi. Palosta oli tuolloin aikaa vajaa kaksi viikkoa,
ja ravintolalaivan kattoterassilla pystyi todellakin haistamaan käryn.
Samana viikonloppuna alkoi myös Notre Damen läheisyydessä olevien puistojen sulkeminen kohonneiden
lyijypitoisuuksien vuoksi, joten ihan hyvä varmaan ettei sen pidemmäksi aikaa jääty käryjä nuuhkimaan.

Sisällä laivan ikkunas otetuissa kuvissa näkyy hauskasti tuo ravintolalaivan tähtitaivastvalaistus heijastuksena.

Halusin nähdä jonkun linnan, mutta mutta emme halunneet uhrata kokonaista päivää Versaillesissa tai  Louvressa tungoksessa ryysimiseen,
niin upeita kuin ne varmasti olisivatkin olleet.
Ostimmekin kävelyllä olessa, huomattuamme lyhyen jonon Conciergerieen, hyväksi valinnaksi osoittauneen yhdistelmälipun.
Sillä pääsimme entiseen palatsiin ja vankilaan Conciergerieen, jossa historian rakastajana sain kerrankin lukea rauhassa tekstit
ja hämmästellä yksityiskohtia (aikuisten reissujen etuja)

Conciergerie, entinen palatsi ja vankila

sekä (sen pidemmän) jonon ohi goottilaistyyliseen kappeliin Sainte-Chapelleen,
jossa häikäistyimme mm. 1200-luvun lasimaalausikkunoista.

goottilaistyylinen kappeli Sainte-Chapelle

Poikkesimme toki myös "the macarons" paikassa Ladureella Champs-Élyséellä kävellessä.
Ihan hyviä, mutta koska itse olen enemmän viini- kuin sokeri-mimmejä, on nuo mielestäni hieman ylihintaisia herkkuja.
Kotiin vietiin tuliaisiksi muutama macaron, lasten kanssa herkuteltavaksi sekä kiitokseksi vanhemmilleni lastenhoidosta.

Laduree Champs-Élyséellä

Gluteenittomalle ja kala-allergiselle Pariisi ei ole unelmakohde, mutta ei mahdotonkaan.
Reissussa huomasi jälleen kuinka hyvin Suomessa allergia-asioiden kanssa ollaan valveutuneita
niin henkilökunnan tietämyksessä kuin merkinnöissäkin.
Pitkälle pärjää toki valitsemalla listalta suht varmoja valintoja, sekä kommunikoimalla Google kääntäjän avulla.
Yhden mukavan ravintolasuosituksen antaisin, nimittäin Treize au Jardin Luxemburgin puiston vieressä, kodikas ravintola
jossa pääset nauttimaan herkullista luomuruokaa, joko hyvän teen tai viinilasillisen kera.

Treize au Jardin Luxemburgin puiston vieressä

Itselle tällaisilla viikonloppulomilla on kuitenkin tärkeintä mennä ilman suurempia ennakkosuunnitelmia,
antaa askelien ja elämysten kertyä kuin itsesään.

Riemukaari

Parasta matkassa silti oli oman puolison kanssa vietetty aika.
Kaksin, ilman arjen rooleja, velvoitteita ja aikatauluja.
Ja sen huomaaminen, että yhä vielä 20 vuoden jälkeen löytyy naurua, romantiikkaa, halua olla yhdessä
ja oppia elämästä, maailmasta.
Pala, hetki, päivä, ja kaupunki kerrallaan.

Voin kyllä allekirjoittaa Pariisin maineen romanttisena kaupunkina.
Kaunis, historiallinen, eläväinen, täynnä mahdollisuuksia ja nähtävää,
mutta myös puistonpenkkejä kukkapuiden katveessa odottamassa pussailijoita.

Toki onnenonkijoita ja kaupustelijoita riittää myös, joten laukusta kannattaa pitää kiinni
kaupungin vilskeessä.

Toivottavasti teillä on parisuhteessanne mahdollisuutta, aikaa ja kiinnostusta käydä välillä treffeillä.
Olkoon se sitten viikonloppu Pariisissa tai ilta kotikaupungin pizzeriassa,
pääasia on varata joskus aikaa yhdessä oloon.
Puolison tai parisuhteen ei tulisi päästä ikinä muuttumaan itsestäänselvyydeksi.

Vaikka reissusta on vain kolme viikkoa, niin onhan tässä ehtinyt olla jo vaikka mitä senkin jälkeen tapahtua!
Vappu, äitienpäivä, Silja Serenadella pyörähdin muutaman päivän Helsingin Kauppakamarin seminaariristeilyllä,
veneilykausi on avattu, ystävän ravintolan avaisissa vietin ihanan illan tyttäreni kanssa,
Game of Thrones uutta kautta hekumoitu, tanssinäytöksissä on käyty liikuttumassa ja futispeleissä jännittämässä, lapset ovat ehtineet aloittaa ja lopettaa harrastuksia ja keskimmäinen kuulla yläasteen tulevat luokkakaverit...
Instagramissa lisää juttua arjen kuulumisista, millään ei ehdi tänne kaikesta tarinoida!
Tämän reissun halusin kuitenkin tänne hyvän mielen päiväkirjaani tallentaa.

Nyt keskitytään selviämään hengissä tästä siitepölymerestä ja aloitetaan uusi viikko,
vielä koulua ja töitä, kohta jää muksut kesälaitumille.

Iloista aurinkoista viikon alkua sinulle!
Terkuin Taina

Lastenhuoneesta koululaisen huoneeksi x 3

Kun rakensimme tämän talon olivat kaksi vanhinta lasta leikki-ikäisiä, ja nuorimmainen vasta haaveissa.
Pyrimme suunnittelemaan kodin siten, että pinnat ja huonekaluvalinnat kestävät aikaa, vaikka kotimme on värikäs.
Viihdymme edelleen hyvin 9 vuotta sitten tekemiemme valintojen kanssa.
Lastenhuoneiden muokkautuminen koululaisten huoneiksi on varmasti se suurin muutos.
Meillä näitä muutoksia on toteutettu mahdollisimman helposti, edullisia ja kestäviä ratkaisuita suosien.

Neidin (15 v.) ehdoton lempiväri lapsuudessa oli vaaleanvihreä, niinpä tapetiksikin valikoitui aikanaan
vihreänsävyinen perhostapetti.
Tapetti miellyttää neitiä edelleen, mutta ennen sen kaverina olleet vihreät seinät on nyt maalattu
vaalean harmaalla.
Tekstiileitä on päivitetty hiljalleen värikkäästä hillittyyn, ja jatkettava sänky vaihtui vuodesohvaksi.

Maalasin aikanaan neidin huoneeseen meidän vanhan kirsikkapuunvärisen olohuoneen kaapin 
(kyllä, kaikkea sitä ihminen valitsee vuonna 2000) valko-vaaleanpunaiseksi.
Vitriini valaistuine lasihyllyineen toimi oikein hyvin nukkekodin paikkana ja lelukaappina.

Yläastelaisena vaaleanpunainen kaappi ei enää neitiä miellyttänyt, joten ilme muutettiin hillityksi ja pehmeäksi
verhoilla lasin sisäpuolella.
Kaapin verhot ovat samaa, läpikuultavaa valkoista kangasta kuin ikkunaverho.
Kaaapin verhoihin on ommeltu rypytysnauha sekä ylä- että alalaitaan, ja ne on naulattu pienin nauloin oven sisäkarmiin.
(Saattaapi kyllä olla että joskus mummelina vielä tempaisen tuon ihanan pinkin tuolta esiin, ei voi tietää.)

Poika (13 v.) on ollut tyytyväinen huoneensa väreihin, ja tekstiileitä päivittämällä on toistaiseksi selvitty.
Ihan aluksi huone oli selkeästi lastenhuone, ja siskon kanssa halusivat nukkua samassa huoneessa.

 

Koulun alettua hankittiin tietenkin koulupöytä ja pupukalusteet siirtyivät pikkuveljelle.
Pojalle on luvattu, että tänä vuonna hankitaan uusi sänky.
Haaveena olisi parvisänky ja sen alle iso pelipöytä, niin että koulupöydälle jäisi tilaa läksyille.
Toisaalta ikkunat huoneessa, sekä isot hyllyköt joista ei haluta luopua eivät tue parvisänky-haavetta.
Vois siis olla, että jatkettava sänky päivitetään vain leveämmäksi runkopatjasängyksi.

Sänky ja pöytä ovat välillä vaihdelleet paikkaa, mutta nyt ollaan taas samassa järjestyksessä.
Taulua ja tekstiiliä on uudistettu ja pöydän on vallannut tietokone,
muuten ollaan yhä aika samassa.

Nuorimmaisen (8 v.) huone oli alun perin meidän makuuhuone.
Päivitys pojan huoneeksi hoidettiin yhden seinän tapetoinnilla - vaaleat seinät saivat jäädä,
ja yhdelle seinälle laitettiin tuo kuumailmapallo tapetti.

Yllä oleva kuva on otettu juuri kun huone on valmistunut, en muista sen ikinä näyttäneet näin siistiltä ja romuttomalta..
Nyt vähän uudempina uudistuksina koulun alkaessa ostin kaverilta parilla kympillä tuon käytetyn koulupöydän
sekä toteutettiin pojan haave tuosta sängyn katoksesta.
Siskolta lainassa olleet toukka-aiheiset matto ja päiväpeitto palautettiin, ja tilalle saatiin isomman pojan sininen matto.

Nuorimmaisella onneksi vielä on lelujakin paljon esillä ja käytössä.
Tauluhyllyt toimivat yhä pikkuautojen säilytyksessä.

Jos lapsilla tulisi hinku huoneitaan enemmän maalata ja sisutella niin kyllä siihenkin voidaan lähteä.
Toistaiseksi ovat olleet tyytyväisiä huoneisiinsa, ja me aikuiset näihin aikaa kestäviin ratkaisuihin.

Lastenhuoneiden entisiä lookkeja näkyy ainakin näissä postauksissa:
Kotikierros 2013 ja Lastenhuoneen sailytysratkaisuja vuodelta 2015.

Iloista pääsiäisen jatkoa, meillä grillaillaan, rapsutellaan pihaa ja venettä, kyläillään ja otetaan iisisti.
Terkuin Taina