Pöytä

Olenkin unohtanut kertoa. Sain viime viikolla hauskan puhelun. Herttainen rouva jostain toiselta puolelta Suomea oli nähnyt joulukuun Kotiliedessä jutun kodistamme ja ihastunut pöytäämme. Oli yrittänyt etsiä sellaista kaikki Billnäs-kuvastot sun muut muttei löytänyt ostopaikkaa. Oli sitten numerotiedustelusta selvittänyt numeroni saadakseen kysyä lisätietoja. Jouduin kertomaan ettei tuollaista mistään huonekalukaupan valikoimasta valitettavasti löydy. Kerroin kuitenkin mitat ja muut tiedot joita minulla siitä on.
Kerron nyt teillekkin.

Pöydän on saanut joskus 60-luvulla mummoni ystävältään. Pöytä on peräisin kai 1930-luvulta. Lapsuuteni se oli huonokuntoisena vanhempieni yläkerrassa. Pinnan lakkaus oli vioittunut jossain kuljetuksessa, se hilseili kovasti ja pöytä oli aina liinalla peitettynä. Muuttaessamme tähän sain pöydän vanhemmiltani ja kunnostutin sen. Aikuiskoulutuskeskuksessa ottivat 100 € aineista ja työstä, joka oli mielestäni oikein soppeli hinta ottaen huomioon paljonko esimerkiksi maalinpoistoaine maksaa. Jaloille en antanut tehdä mitään, mutta pinnasta poistettiin vanhat lakkauksest ja siistittiin. Nyt öljyän sitä tiikki öljyllä noin kerran kuussa. (Eli joskus ja jouluna, kun muistan.)

Lopuksi myös se aikuiskoulutuskeskuksen kouluttaja olisi halunnut ostaa pöydän itselleen, niin ihana siitä hänenkin mielestään tuli. Ja samoin kun tuo rouva soitti viikonloppuna yritti mieheni huudella ja huiskia taustalta että "MYY, MYY"! Että jos 500 € vaikka saataisiin niin anna mennä! Mutta näinhän tässä on käynyt, että minä olen meidän pöytään nyt ihan rakastunut, tunnearvoineen päivineen, enkä siitä taida enää kovin helposti luopua.

Tällaista pöytä-asiaa tiistaihin. :)

Mukavaa päivän jatkoa toivotteleepi,

Taina