Joulu 2017

Tämä joulu vietettiin oman perheen kesken hyvin rennosti.
Toki töiden ohella jouluvalmisteluita riitti varsinkin viimeisellä viikolla puolille öin saakka,
mutta kaikki oli valmiina rentoon joulun viettoon ajallaan.

Joulun ajan työpäivät teen töitä pääasiassa etänä kotoa,
keskustan ruuhkiin ei kyllä houkuttanut myöhästelevillä busseilla lähteä rynnimään.
Onneksi on etätyön mahdollisuus, hyvin hoituu työt kotoakin käsin!

Joulun valmisteluihin meidän perheessä kuuluu piparkakkutalon suunnittelu ja valmistus.
Näillä ei kauneuskisoihin osallistuttaisi,
mutta hauskaa on aina ollut!
Viime vuonna lapset halusivat piparikylän, johon jokainen teki oman pienen talon.
Tämän talven kohokohtana tulee olemaan kauan odotettu Karibian risteily,
joten siinä hengessä lapset suunnittelivat ja toteuttivat valtameriristeilijän.
No, me aikuiset autettiin toki kokoamisessa.

Aattoa olemme pyrkineet viettämään aina omalla perheellä,
oman perheen perinteitä luoden ja vaalien,
ja keskittyen sukuloimaan sitten muina joulun päivinä.

Yhtenä joulun perinteenä on ollut kuusen koristelu aattoaamuna,
mutta tänä vuonna päätimme, että se tapa voidaan uudistaa,
ja kuusi koristeltiin jo muutama päivä ennen aattoa.

Perinteisestä överimäärästä koristeita ei sentään luovuttu!
Lasten askartelemat koristeet on toki aina niitä rakkaimpia,
ja niitä löytyykin joka puolelta kotia.

Teini koristeli huoneensa huomattavasti hillitymmin
mutta jouluvaloja halusi sentään laittaa.
Täytyy kyllä tähän väliin vähän hieman hehkuttaa,
tytöllä nyt seiskaluokan jouluna lukuaineiden keskiarvo oli 9,9.
Aika paljon paremmin kyllä vetää kuin äitinsä aikanaan.

Joulun ajan asuna mulla oli tietenkin ruma jouluneule.
Pari viikkoa ennen aattoa sellaisen keksin haluta, ja etsintä meinasi osoittautua haasteelliseksi.
Esimerkiksi Hennesin myyjä pahoitteli niiden olevan jo lähes loppu,
koska "Jostain syystä kaikki tuntuvat haluavan tänä vuonna ruman jouluneuleen!".
No, onneksi oman "ihanan" kitsch paitani löysin,
tässä Helsinki Distilling Companylla firman pikkujouluissa kuvattuna. 

Yksi joulun tärkeimmistä asioista on tietenkin hyvät ruuat!
Meidän jouluruuat on sekoitus perinteisiä jouluruokia ja oman perheen toiveita.
Jokainen saa sanoa ruokia joita joulupöytään haluaa,
ja niitä mistä kukaan ei piittaa en vaivaudu enää valmistamaan tai edes valmiina hankkimaan.

Oma kala-allergiani rajaa kalat pois joulupöydästä,
eikä possukinkusta kukaan välitä.
Niinpä mies hakee kauppahallista lasten kanssa savukalkkunaa, - poroa ja -lammasta.
Perinteisiä joululaatikoita ei kukaan muu erityisesti rakasta kuin minä,
joten tyydyin tuunaamaan kaupan laatikot kermalla, mauisteilla ja voilla.
Sen sijaan jossain päin Suomea perinteenä oleva makea makaronilaatikko
on löytänyt tiensä meidän joulupöytään.

Kattaus oli lasten toiveesta perinteisesti joulun värinen,
punaista, kultaista, eikä kaatuilevia kynttilöitä.

Yksi yhteinen toive miehellä ja lapsilla on: suklaa ei saa loppua kesken.
Ja sitähän on, sanalla sanoen paljon!
Aattoiltana herkuteltiin silti myös juustoilla ja hedelmäsalaatilla piparivaniljavaahdon kanssa.

Uusi hauska tuttavuus oli Stockan herkusta haettu Black Lemon Gouda,
täysin musta, lakritsilla ja sitruunalla maustettu herkkujuusto.
Kestosuosikkina pysyi silti tuo raidallinen cheddar.

Joulun puuhat pidettiin niin stressittöminä ja rentoina kuin mahdollista.
Aikaa jäi lautapeleille, kävely- ja hiitoretkille ja perheen yhteiselle ajanvietolle.
Pakko muuten tunnustaa, että hävisin 6-vuotiaalle Monopolissa!

Tapaninpäivä vietettiin perinteisesti miehen siskojen perheiden kanssa,
yhdeksän lasta takasi riittävän säpinän päivään ja herkuttelut jatkui..

Sain meidän 11-vuotiaalta pojalta joululahjaksi tuollaisen tähtivalon.

Hyvin on poitsu oppinut mistä äiti tykkää!

6 v. oli askarrellut mummolassa kaikille hienot lahjat,

hellyttävää on tuo pienten riemu ja jännitys joulusta!

Itsenäisyyspäivästä ikkunassa ollut lippukoriste sai lähdöt,

kuusi ja muut koristeet pidetään kyllä lähemmäs loppiaista.

Joulusta kaikkiaan jäi oikein hyvä mieli.

Oli rentoa, leppoisaa, lumista, ja vähintään riittävästi herkkuja!

Toivottavasti myös sinun joulusi on ollut ihana,

juuri sellainen kuin toivoitkin sen olevan!

Onnelista oloa loppuvuodelle!

Taina

Joulurauhaa

Tämä syksy on ollut melko rankka.
On ollut paljon työmatkoja, 

on ollut erinäisiä tilanteita lasten kanssa, koti on ollut kaaoksessa, 

elämä on tuntunut enemmän ruuhkavuosilta kuin koskaan aiemmin. 

Läheisiltä on kuulunut varoituksia että vaikutan burnoutin partaalla olevalta, 

ja tiedän lyöneeni laimin omasta kunnostani ja jaksamisesta huolehtimista. 

Blogi-elämäkin on ollut olematonta. 

Toisaalta, paljon hyvää on mahtunut jokaiseen viikkoon ja päivään, 

välit lapsiin ovat läheiset 

ja paljon kivojakin asioita on tehty perheenä yhdessä.  

Viime viikolla tein myös suuren ratkaisun työelämän suhteen.
Irtisanouduin nykyisestä työstäni, paikasta jossa olen työskennellyt 9 vuotta, 

ja kirjoitin sopimuksen uuteen paikkaan. 

Uuden alun häämöttäminen tuo ihanaa virtaa elämään.
Vanha työpaikka kaikkine yt-myllerryksineen alkoi lopulta tuntua joltain muulta kuin omalta paikalta.
Liiketalouden kannalta välttämättömät muutokset kuuluvat asiaan ja niihin sopeutuu,
mutta tunnelman ja asenteiden muuttuminen oli minulle henkilökohtaisesti liian iso juttu.
Pikkuhiljaa huomasin, ettei tämä ole enää se yritys jota joskus rakastin.
Kun on tunne-ihminen, 

on näissä fiiliksissä kaikkien kannalta parempi tehdä ratkaisuja ja jatkaa eteenpäin.
Todella monesta asiasta olen toki kiitollinen! 

Olen saanut tehdä paljon mielenkiintoisia töitä, on ollut antoisaa ja opettavaista. 

Erityisesti ihania kollegoita jään kaipaamaan 

- nyt tuntuu, ettei näin huippuja duunikavereita voi missään muualla ikinä olla! 

Toisaalta lohduttaudun sillä, että ihan varmasti mukavia ihmisiä on muuallakin. 

Kai se on vähän itsestäkin kiinni millaiset välilöt sitä uusien kanssa tulee. 

Ja ystävyyksien ja yhteyksienhän ei tarvitse loppua vaikka työnantajat vaihtuisivat 

eikä enää päivittäistä tai viikottaista yhteydenpitoa olisikaan.

Luottamus siihen että kaikki järjestyy on kova!
Uudesta työstä olen innoissani! 

 Etukäteen uusi työ vaikuttaa hyvin pitkälle juuri sellaista mitä olen toivonut. 

Edeltäjää tuossa tehtävässä ei ole joten itsekkin pääsee tehtävänkuvaan vaikuttamaan. 

Yritys vaikuttaa todella fiksulta ja mukavalta, 

nykyaikaiselta ja rennolta asiantuntijaorganisaatiolta.
Perheen kannalta on myös tärkeä puoli se että matkustelu vähenee oleellisesti, 

ja päin vastoin rupean tekemään jonkun verran töitä kotoa käsin. 

Loppujenlopuksi, työ ei ole minulle paikka jossa käydään vaan asioita joita tehdään.
Askel kohti uutta on todella jännittävä, kuumottava, innostava!

Nykyisessä työssä tekemistä riittää ihan loppuun saakka 

eli koko kuukauden irtisanoutumisajan verran. 

Toisaalta, ketään en halua jättää pulaan,

 ehdin rauhassa mukaan fiksuun tehtävien jakoon, perehdyttää, kirjoittaa ohjeita,

 tehdä samalla omaa surutyötä tästä työstä luopumisesta. 

Ehkä työsuhteen lopettamisessa on jotain samaa kuin pitkästä liitosta lähtemisessä 

- vaikka tiedät että on mentävä 

on haikeaa luopua kaikesta hyvästä ja yhteisestä, tutusta ja turvallisesta.

Nyt on kuitenkin aika rauhoittua joulun viettoon.

Turhaa hössötystä on muutenkin karsittu,

lapset ovat saaneet pitkälti hoitaa koristelun mielensä mukaan ilman äidin asetelmia,

lahjoista suuri osa on lahjakortteja tai nettikaupoista tilattuja.

Kortit on lähetetty, glögejä maiseltu ja piparkakkutalot leivottu. 

Vuosi vuodelta myöhemmin, mutta silti ennen joulua valmiina.

 

 

 Jokainen suunnitteli oman piparkakku asumuksen,

ikkunat sulatettiin Muumi-tikkareista,

ja kaikki koottiin kyläksi.

Ei ehkä kauneinta toteutusta, mutta hauskaa oli tätä yhdessä tehdä.

Lasten aamu-ylläri kalenterista on tullut taas pieniä juttuja pitkin kuukautta 

- välillä eurot tai namit, välillä muita pieniä tarpeellisia lahjoja 

kuten heijastimia, Stabiloita, "lahjakortteja" yhteisiin tekemisiin, 

aarteen etsintöjä viikonloppuisin joista pisin on sitten perinteisesti aattoaamuna..

Jotain pieniä askarteluja on sentään tehty,

kuten vähän hauskempi pakkaus muuten niin perinteiselle sukka-lahjalle 

Kaikki Paketissa -blogin ohjeen mukaan.

Tänä vuonna rikottiin perinteet ja koristeltiin kuusi jo aatonaattona, 

ei vasta aattoaamuna.
Aatto vietetään omalla sakilla kotona rentoillen, ei säntäillä mihinkään.
Noudatetaan perinteitä: 

molempien lapsuuden kodista peräisin olevia, ja meidän perheen ihan omia.

Niihin kuuluu ainakin joulusauna puhtaassa saunassa, 

 joulupuuro leivinuunissa, lautapelejä, joulurauhan julistuksen katsominen glögin äärellä, 

perinteisiä jouluruokia, pitkä ilta suklaata mutustellen, 

lapsien jekuttelu pukki jutuilla.. 

Iltapala vietettin jo herkutellen,

ja nyt aletaan miehen kanssa vielä pakkailemaan viimeiset lahjat,

ja tekemään muut viime hetken valmistelut.

Rauhoitutaan joulun tunnelmaan,

huokaistaan heipat hektiselle syksylle,

ja valmistaudutaan ottamaan pian pienen loman jälkeen vastaan uudenlainen arki.

 

Oikein ihanaa joulun aikaa sinulle,

olkoon joulusi onnellinen, rauhallinen, riehakas

- juuri sellainen kuin toivot sen olevan!

Rakkaudella, Taina

Vuosi 2015

Vuodenvaihteessa on ollut tapanani tehdä postaus,

jossa palaan kuluneen vuoden kohokohtiin, iloisiin hetkiin
ja lemppari kuvaan joka kuukaudelta.

Vuosi 2015 on ollut monella tapaa hyvä vuosi.

Perhe on tuottanut eniten iloa

- lasten kasvun ja kehityksen seuraaminen,

yhteiset puuhat, arki.

Toki ruuhkavuositunnelma on ollut käsinkosketeltavissa.

Olen koittanut parhaani mukaan jakaa aikaani tärkeiden asioiden kesken:

koti, puoliso, lapset, omat vanhemmat,

ystävät, sukulaiset, kummilapset,

omasta hyvinvoinnista huolehtiminen, kuntoilu, "terveyshömpötykset", 

riittävä uni sekä omat harrastukset ja itselle tärkeät puuhat.

Päivittäin on saanut opetella sietämään riittämättömyyden tunteita
ja tyytymään riittävän hyvään täydellisten suoritusten sijaan
näillä kaikilla osa-alueilla.

Mutta pääasiassa olen nauttinut
kaikista pienistä ja suurista onnenpipanoista
joita juuri elämän monimuotoisuus nyt suo!

Työ on ollut kiinnostavaa, inspiroivaa, haastavaakin.

Innostavia projekteja, ihania ja mukavia työkavereita, 

yön tunteina pähkäiltyjä ratkaisuita ja tuhansia ajettuja kilometrejä.

Olen saavuttanut tilan jossa välillä klo 16 ja työpäivän päättyminen

tulee yhtä yllättäen ja pyytämättä kuin nuoruudessa baarin valomerkki.

Vastapainoksi olen opetellut rauhoittamaan kotiajan kotiasioihin ja läsnäoloon,

sekä itsekkäästi ottamaan myös omaa aikaa ja pyytämään apua

luottaen että asiat järjestyvät vaikken itse kaikkea hoitasikaan.

Yöpöydälle ovat jämähtäneet useamminkin selailtavaksi 

Anna Perhon "Anna palaa. Elä omaa elämääsi, älä muiden."

ja "Superarkea! Käytännön opas helpompaan elämään."

sekä Kylli Kuukin  "Kyllin hyvä - OPAS HYVÄÄN OLOON".

Näitä voimauttavia voimanaisten kirjoja voin lämpimästi suositella kaikille! 

 

Bloggailu on tärkeä ja rakas harrastus, mutta sille on ollut yhä vähemmän aikaa. 

Instagramista olen kuluvana vuonna innostunut.

Niitä kuitenkin puuhailen vain sopivina hetkinä

tiedostaen faktan että suosio somessa on kuin olla rikas Monopolissa.
Elämä tapahtuu muualla.

Some on keino taltioida itselle tärkeitä muistoja ja pitää yhteyttä ystäviin 

ei sen enempää.

Tärkeitä asioita kuluvana vuonna ovat minulle olleet 

kyky innostua isoista ja pienistä asioista,

kiitollisuus,

armollisuus itseä ja muita kohtaan.

Näillä teemoilla ajattelin jatkaan myös 2016.

Mutta nyt kuluneen vuoden kuva-muisteloihin. :)

Tammikuussa vietettiin 4- ja 11-vuotis synttäreitä.

Yritin toteuttaa lasten kakkutoiveita - ajatus on tärkein periaatteella..

Helmikuussa toteutui pitkään odotettu ja onnistunut matka Lanzarotelle.

Matkapostaus löytyy täältä.

Maliskuussa vietettiin 9-vuotis synttäreitä

ja nautittiin koko perheen voimin aurinkoisista rinnekeleistä.

Huhtikuussa perheen arki ja aikataulut kokivat mullistuksen

kun keskimmäinen lapsi päätti lopettaa jalkapallon.

Tuolloin kirjoitin aiheesta yhden eniten 
myös blogin ulkopuolella keskustelua herättääneistä postauksistani

"Kun lapsi lopettaakilpaurheilun".

Huhtikuussa pääsin myös pukeutumaan kunnon kasiri-lookkiin

ystävän 80-luvun bileisiin.

 Toukokussa oli äitienpäivää, grillikauden aloitusta ja monia iloisia kyläilyitä ystävien kanssa.

Saimme vihdoin tehtyä talomme sokkelin kivityksen,

eli talon alareuna sai kauniin gratinharmaan / mustan sävyn.

 

Kesäkuu alkoi iloisella Bloggarinaisten reissulla Tallinnaan.

Paljon on tämä bloggailuharrastus antanut,

ja sen myötä saadut ystävät ovat se kirsikka kakun päällä!

Ja reissuhan oli kaikkiaan ikimuistoisen onnistunut, 
kiitos vielä kaikille osallisille!

Juhannusta vietetettiinkin sitten jo Ruotsissa,

ja lomaa jatkettiin heinäkuulle 

siskon luona kyläillen, 

siskon mökillä Öölannissa rantaillen

ja Gotlannissa telttaillen.
Reissujuttuja täällä.

Kevään ruotsin kielen opiskelut pääsivät heti hyötykäyttöön

ja reissu oli kerrassaan onnistunut. 

Heinä-elokuun vaihteessa vietimme viikon Ylläksellä.
Päivittäin retkeilimme luonnossa,
ja nautimme viimeisistä kesäloman päivistä.

Syyskuussa painoin duunia leikkausta edeltävään iltaan saakka.

Oma haavoittuvaisuus konkretisoitu

kun yli vuoden kipuja aiheuttaneen vaivan leikkaamisen myötä

olin syyskuusta marraskuuhun sairauslomalla

ja muiden passattavana.

Elämä jatkui ilman että olin joka asiaan puuttumassa,

opettavaista sekin.

 

Lokakuu kului siis lähinnä
sängyllä ja sohvalla maaten.

Koululaisista oli mukavaa
kun äiti oli aina kotona heidän tullessaan kotiin.
Itselle oli ilo päästä seurailemaan muksujen ja heidän kavereidensa
päivittäisiä hömpötyksiä,
olla tarkastamassa ja kuulustelemassa läksyjä.
Olla paikalla ja läsnä.

 Iloitsin siitä
että lapsilla on paljon hyviä ystäviä
joita he haluavat tuoda kotiin,
vaikka äiti siellä sohvalla pötköttelisikin.

Pysähtymisen pyrin käyttämään ajatusten järjestelyyn,
asioiden tärkeysjärjstykseen ja mittakaavan saattamiseen.

Marraskuu aloitettiin Halloween kemuillen lasten toiveesta
mutta taidettiin me miehenkin kanssa hommasta aikalailla innostua.
Tunnelmia juhlista täällä.

Marraskuussa elämä palaili pikkuhiljaa normaaleihin uomiin.
Pääsin palailemaan töihin,
toki osittain etänä tai palavereista puolet pötkötellen.

Marraskuussa vietettiin isänpäivää, 12. hääpäivää,
babyshowereita ja muita iloisia tapaamisia ystävien kanssa,
keskimmäinen antoi partiovalansa,
oli Monster Jamia, äiti-tytär Hesa-päivää ja käsityömessut.

 Joulua olemme saaneet viettää rauhassa.
Koko perheellä on ollut muutama viikko yhteistä lomaa.
Pienistä flunssista huolimatta
on ehditty kyläillä ja viettää aikaa läheisten kanssa
ja remuta mm. Duudsonit Activity Parkissa.

Uutta vuotta otettiin vastaan ystävien luona
lapset ja aikuiset yhdessä herkutellen, Aliasta pelaten ja raketteja lähetellen.
 Klo 12 ihailtiin Tampereen ja Kangasalan raketteja Haralanharjun näkötornista.

Tänään puolenpäivän aikaan paistelin köyhiä ritareita aamupalaksi 
perheelle joka hengasi vielä pyjamissa. 
Kohta kai tarvitsee palata arki rytmeihin ja ruokiin. 
Mutta ei vielä tänään. 

Sanon siis kiitos vuodelle 2015,
olit hyvä, opettavainen ja onnellinen.

Tuleva vuosi tuo uudet haasteet,
maailman mullistuket, ilot ja surut.
Mutta tärkeimmät asiat säilyy.

Toivon hyvää, onnellista ja iloista vuotta
sinulle ja minulle!

Terveisin Taina

Jouluyö, juhlayö..

Muu perhe on jo nukahtanut

itse vielä fiilistelen jouluyön tunnelmaa.

Meillä äiti-ihmisillä on helposti riskinä lähteä suorittamaan joulua,

miettiä kaikkea mitä pitää olla ja miten homma pitää mennä.

Vaikka oikeastihan tärkeintä on vain se hyvä fiilis, yhdessä olo.

Pyrin varmistamaan omaa rentoa joulumieltä sillä

että jokainen sai etukäteen listata asioita joita joululta haluaa

ja mitä ruokia toivoo että aattona syödään.

Se osoittautui toimivaksi keinoksi

pitäytyä oleellisessa.

Kenenkään listalla ei ollut täydellisen siistiä kotia

viiden ruokalajin illallista

tai aikataulujen kanssa lukuisten eri ohjelmanumeroiden läpi saattamista

joten ne skipattin.

Toiveruokalistalle päätyi eniten erilaisia suklaita,

pullapoikia, pipareita ja hyviä juomia.

Myös leivinuunissa tehty joulupuuro oli kaikkien toiveissa.

Joulupöytä ei ollut perinteinen mutta kaikkien toiveet siinäkin toteutui.

Oman kala-allergiani takia ei meillä kalat kuulu joulupöytään.

 

Perinteisiä laatikoita laitoin lähinnä itseäni varten,

muiden toivomat juustomakaroonilaatikko ja maksalaatikko tehtiin itse.

Lihoista savuporo ja kalkkuna haettiin lasten kanssa kauppahallista aatonaattona.

Perinteisessä joulusaunassa käytiin jo aamulla

heti aamuisen joulukalenterin aarteenetsintä-session jälkeen

jossa lapset saavat ensimmäiset paketit.

Aamulla annetaan jo yksi isompi lahja,

sellainen josta on tekemistä aaton rauhallisiin hetkiin.

Ei mene sitten nahinaksi tai telkkarin tuijottamiseksi.

 

Joulurauhan julistuksen ääreen hiljentyminen glögimukien kanssa

on minulle tärkeä perinne,

ja niin tehtiin tänäkin vuonna.

 

 

Mutta perinteet pistettiin ranttaliksi pukkihommien osalta.

Nuorin halusi ehdottomasti että pukki ehtii meillä käydä,

mutta koululaiset eivät suostuneet siihen että se olisi joku "random-tyyppi".

Keskimmäinen halusi olla pukki

ja hienosti homman vetikin

vaikka pikkuveli arvasi että tämä taitaa nyt olla niitä joulu-jekkuja.. 

Lahjat jaettiin jo iltapäivällä odotus-piinan välttämiseksi,

ja koska seuraavat joulunpäivät menee erilaisten kyläilyiden merkeissä

jäi aikaa uusilla tavaroilla leikkimiseen ja touhuamiseen jo aattona.

Hienosti lapset peittivät hienoisen pettymyksen vähäisestä lahjojen määrästä.

Mutta hetken päästä soikin ovikello,

ja sisään asteli "se oikea" (vaari-)pukki,

tuoden lisää lahjoja.

Päästiinpä yllättämään lapset! 

 Aatto meni siis rennoissa ja mukavissa merkeissä.

Aatossa tärkeintä on rauhoittuminen perheen kesken,

mukaan pääsee meille aikuisille tärkeät perinteet,

mutta myöskin luomme niitä ihan omia,

oman perheen perinteitä.

Lapsuuden joulut olivat ihania,

mutta aika ihania ovat myös joulut lasten vanhempina.

 

ja samoissa tunnelmissa meinataan jatkaa

perheen yhteisen lomailun merkeissä

ja läheisten ja rakkaiden kanssa kyläilleen 

aina ensi vuoteen saakka.

Iloista, tunnelmallista ja rentoa joulun jatkoa sinullekin!

Taina