"Kaiketon" kahvila Alleduuri Tampereella ja Blogisisarten tapaaminen

Meillä on "allergiaperhe". Minulla on ruoka-aine allergioita,
ja lapsillamme oli pienenä paljon allergioita, jotka ovat onneksi iän myötä todella hyvin väistyneet.
Nuorimmalla on vielä gluteeniton ja kananmunaton ruokavalio parilla muulla kielletyllä ruualla höystettynä,
mutta melko helpolla jo päästään kun kaikkea saa jo siedätelläkin eikä mistään tule anafylaksiaa.

Muistan vielä elävästi millaista oli elää 2-vuotiaan kanssa jolle sopi 20 ruoka-ainetta,
osa vain rotaatiolla.
Hotelliin oli soitettava etukäteen ja tilattava aamupalalle veteen keitettyä riisipuuroa,
leipomaan oli opeteltava, kaikki arkiruoka meni uusiksi.
Vielä 10 vuotta sitten oli kallista ja vaikeaa olla allerginen ja allergisen lapsen vanhempi.

Voi kuinka onnellinen olisinkaan silloin ollut Allerduurin kaltaisesta kahvilasta!
Tampereelle on avattu elokuussa "kaiketon" kahvila Allerduuri,
jonka valikoimasta kaikki tuotteet ovat gluteenittomia, pähkinättömiä, maidottomia, munattomia, kalattomia
ja ilman hunajaa valmistettuja.
Jopa kahvimaitoina on tarjolla vain erilaisia kasvimaitoja,
jotta mitään vaaratilanteita ei maitoallergisille pääse syntymään.
Monet tuotteet ovat myös vegaanisia.

Itse joudun noudattamaan gluteentionta ruokavaliota, ja syön myös hyvin kasvispainotteisesti.
Kuinka mahtavaa olikaan ladata lautanen täyteen erilaisia kakkuja, munkkeja, leipiä ja piiraita
tietäen, ettei mistään tule ihottumaa tai vatsanväänteitä!

Kaikesta huomasi, että kahvilaa pyöritetään suurella sydämellä,
aidosti haluten palvella kaikkia asiakkaita ruokarajoitteista huolimatta.

Tällaiselle kahvilalle on varmasti ollut tilaus,
ja onneksi kuulemma monet Tampereen ulkopuoleltakin ovat sen löytäneet.
Nämä herkut maistuivat myös seurueen allergiattomille sekä vegaaneille,
ja voin vilpittömästi sanoa että hyvää oli ja tänne palataan - ja usein!

Olimme varanneet porukalla pöydän,
ja kahvittelun hinnalla saimmekin maistella useampia herkkuja maistelupöydästä.
Omaksi suosikiksi nousi lihapiirakkaa vastaava vegepiirakka.

Seurana kahvilassa minulla oli Blogisisaria.
Kuulun Facebookissa porukkaan jossa on muutaman kymmentä bloggaria, blogisisarta.
Blogit, ja naiset niiden takana ovat hyvin erilaisia,
kirjoa on on käsityö- ja ruokablogeista lifestyleen
ja ikähaitarikin on useamman kymmentä vuotta.
Kuitenkin samojen ajatusten kanssa pähkäillään,
milloin iskee ajatus siitä että koko blogi olisi parempi lopettaa erilaisten vastoinkäymisten
tai ajanpuutteen vuoksi,
milloin on joku tekninen ongelma mihin joku sisarista tietää neuvon.
Kaikille meille bloggailu on rakas harrastus,
joten jaetut ideat ja vinkit, tsemppi ja vertaistuki on monesti kullan arvoista,
sisaruutta harrastuksen puitteissa.

Eilisen tapaamisessa oli mukana sisaria seuraavista blogeista:
Saippuakuplia olohuoneessa - Hanna
Turkooseja unelmia - Emilia
Ruoka-alkemisti -  Jenni
Itse tehty - Anni
Lumisiivet - Kati
Viikonloppukokki
Oranssia - Veera
Katarimarian proosallinen arki ja räpellykset - Katarimaria
Käsintehtyä ja kaunista - Marjo-Riitta

Kiitollinen ja onnellinen olen, että tähän mahtavaan porukkaan saan kuulua!

Allerduurin jälkeen jatkoimme päivää käymällä Vapriikissa
- omasta "kotikylästä" kertoava näyttely siellä olikin vielä näkemättä!
Minä toteutin samalla reissulla vihdoin pitkään muhineen suunnitelman museokortin hankinnasta.
64,90 € maksavalla kortilla saa vuoden kiertää 250 museossa mielin määrin.
Kynnys piipahtaa museoihin ja näyttelyihin madaltui nyt kertaheitolla!

Illallisella kävimme vielä aivan ihastittavassa ja viihtyisässä Zeytuunissa
maistelemassa Lähi-idän makuja.
Juttua ja naurua riitti koko päiväksi, seuraavaa tapaamista onneksi jo suunnitellaan!

Meidän eskarilainen on viimeisen parin viikon aikana löytänyt mahtavan taidon:
miten kirjaimet muodostavat sanoja.
Keittiön liitutaulu, vihkot ja Aamulehden laidat ovat täynnä vaappuvia sanoja,
sukulaisten nimiä, sekä tietenkin kaikkea hassua mitä pikkupoika nyt voi keksiä kirjoittaa:
kakka, peffa, piaru, ja sitä rataa.

Mutta tämä viesti päätyy visusti talteen, taitaa olla tyypin ensimmäinen itse kirjoitettu kirje.
Ja olihan se ihana kaivella lompakkoa päivän mittaan,
kun tällaisen viestin sieltä löysin!

Muuten viikonloppuna valmisteltiin talven tuloa.
Tyhjennettiin ja siivottiin kaikki eteisen kaapit ja laatikot,
laitettiin talvikamat kaappiin, kesä- ja ohuemmat syysvaatteet sekä kengät pestiin säilöön
tai pieneksi jääneet valmiiksi lähtemän kiertoon,
kiinniteltiin kaikkiin takkeihin heijastimia.
Hyvä inventaariokin tuli tehtyä,
eikä yhtään paripuolta villasukkaa tai hanskaa nakattu eteisen laatikoihin pyörimään,
ja irtohupuillekin etsittiin oikeat takit ja haalarit.
Uskomaton määrä parittomia hanskoja ja huppuja sitä voikin lapsiperheen varastoissa olla!
Sekä laskettelu- että hiihtokamat päivitettiin oikean kokoisiksi käytettyjen urheiluvälineiden myynti- ja vaihtokaupassa Pyörätaikureilla ja luistimietkin on teroitettu.
Tämän vuoden Blossakin takkatulen ääressä testattiin ja oikein herkulliseksi todettiin.

Tervetuloa siis talvi, ole pitkä ja runsasluminen!

Niin paljon olen vuosien mittaan bloggailun myötä saanut uusia ystäviä ja tuttavia,
että ihan jo siitä syystä taas kipinä postailuun on löytynyt.
Onhan tämä hauska harrastus, uuden oppimista, päiväkirjan pitoa,
ja oman ajan ottamista kiireisten päivien keskellä.

Semmoinen viikonloppu tällä kertaa!

Voikaa hyvin, ja iloista marraskuun alkua!

Terkuin Taina                

Kahvila Alleduurin kanssa toteutettu blogiyhteistyö siten, että saimme alennusta tuotteista ilman postaus velvoitteita. 
Mikään blogin linkeistä ei aiheuta rahavirtaa mihinkään suuntaan, 
tahi ole muutoinkaan maksettua mainosta vaan omia mielipiteitä ja vinkkauksia. 

Mummolan muutto ja vappuresepti: gluteeniton kananmunaton munkki

Tämä resepti on täällä pari vuotta sitten ollutkin, mutta vapun kunniaksi uudestaan:

Kananmunaton gluteeniton munkki

Sekoita leivontakulhossa:
5,5 dl Semperin finmix jauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
1 tl kardemumaa
1 pussi kuivahiivaa

Lisää taikinaan:
2 dl keitettyä ja 2,5 dl kylmää vettä
2 rlk juoksevaa leivontamargariinia (tarvittaessa maidoton vaihtoehto)

Vatkataa voimakkaasti. Taikina jää löysäksi.

Laita taikinaa vahvaan pakastepussiin (ja pussi kulhoon),
ja anna taikinan vetäytyä jääkaapissa puolen tunnin ajan.
 
Kaada kattilaan reilusti auringonkukkaöljyä jotta munkit peittyvät,
öljyn pitää olla kuumaa, että munkit ruskistuvat nopeasti.
Leikkaa reikä pussin kulmaan, taikina valuu ulos kevysti puristamalla.
Purista taikinaa kiehuvaan öljyyn, esim. pötkö tai rinkula.
Paista munkit ruskeaksi molemmin puolin.
Varo, ettei öljyä roisku päälle tai käsille! (Suosittelen silti pitkähihaista paitaa ja essua.)

Nosta munkki öljystä esim. reikäkauhalla ja valuta liika öljy pois
tai laske pieneksi hetkeksi talouspaperille.
Kierittele kuumat munkit sokerissa.

Kaada loppuöljy jäähtyneenä esim. tyhjään öljypulloon ja hävitä roskien mukana.
Muista varata lähelle kattilankansi, jotta voit tukahduttaa mahdollisen rasvapalon heti.

Nämä munkit ovat haastavia saada kauniin muotoisiksi löysän taikinan takia,
mutta maku palkitsee varmasti, ja munkit maistuvat takuulla myös ruokarajoitteettomille!

Ei muuta kuin herkuttelemaan!

Vappu olikin meillä tänä vuonna erilainen.
Vanhempani muuttivat tähän meidän kotikadulle uuteen rivitaloasuntoon,
ja lasten mummola, lapsuudenkotini, tyhjättiin ja siivottiin.
Kyllä siinä muutama päivä hurahti melkoisessa tohinassa,
kantaen, luututen ja viimeisiä tavaroita vielä pakkaillen!

En päästänyt itseäni liikaa tunteilemaan,
koska tiesin että jos olisin alkanut vollottaa niin siitä ei olisi taas loppua tullutkaan.
Onneksi puuhaa riitti niin ettei aikaa olisi ollut jäädäkkään pillittämään.

Ja muutoshan oli nyt parempaan!
Vanhemmat on lähellä ja auttelu molemmin puolin helppoa,
ja lapsilla mummola kävelymatkan päässä.

Sinne jäi huone, joka oli huoneeni vuosien ajan.

 Omenapuutkin kukkivat jatkossa uuden perheen iloksi.

Uusi mummolakin on tosi kaunis ja valoisa.
Kiva koti siitä vielä tulee kunhan tavarat järjestäytyvät paikoilleen!

Vanhemmille oli toki ehtinyt neljässäkymmenessä vuodessa kertyä melko paljon tavaraa.
Itse olen sieltä aarteen jos toisen jo pelastanut meille,
vaikka koitin pysyä kovana..
Mutta jos esineet tuottavat minulle iloa niin saan ne säilyttää, vai miten se meni?

Niinpä jääkapin päällä on pari uutta Riihimäenlasin pyttyä lapsuuden kodistani,
ja lautastelineessä muutama uusi vaihtarilautanen.
Nuo lautaset joissa on värillinen reuna muuttivat nyt meille,
ne olivat mummini vanhat,
saman mummin joka on ommellut nuo hyllyn reunaa koristavat enkelit.

No, taas vähän laajentuneelle peltipurkkikokoelmalle en ole löytänyt vielä mitään järkevää selitystä.
Ne ovat vain kivoja.
Asukoon meillä kunnes jonain vuosikymmenenä innostun KonMarittamaan.

Muuttoapuna oli myös Ruotsissa asuva siskoni,
joka toi tuliaisiksi mm. näin kauniit pullot kokkailuihin.

Ehdittiin me sentään muuton päälle vielä porukalla istua meillä iltaa
ja syödä pidemmän kaavan mukaan.
Oli kyllä hausta ilta!

Mahtuihan tähän vappuun muuton lisäksi muutakin,
yksi lapsi sairastui,
omalla pihalla tehtiin vähän hommia,
mies lähti työmatkalle Lontooseen..

Monipuolista meinikiä, hyvä niin!
Toivottavasti sinunkin vappusi oli iloinen!

Aurinkoista toukokuuta,
Taina

Työpaikan vaihtaminen ja muita talven kuulumisia, sekä mokkapalaresepti (gluteeniton, maidoton, munaton)

Hei ystävät!

Aika on vierähtänyt kuin siivillä edellisestä postauksesta!

Uudessa työpaikassa aloittaminen on ollut sen verran intensiivinen puristus,

että vapaa-ajalla on tullut keskityttyä lähinnä perheen kanssa olemiseen.

Että mitenkös se työpaikan vaihtaminen on sitten sujunut?

Irtisanoutumisen jälkeen pakersin vielä kuukauden vanhassa duunissa.

Motivaatio oli välillä jo vähän niin ja näin,

mutta toisaalta ehdin hyvin siirtää ja ohjeistaa kaikki työt ja tehtävät,

tyhjäillä koneet ja pöydät

ja hyvästellä työkaverit useammalla eri toimipisteellä, viettää useampia läksiäisiäkin.

Käytiin hienosti syömässä..

 

Ja toisella porukalla mökkibileitä rymyämässä..

 

Huomasin taas olevani sitä tunteita purskahtelevaa tyyppiä, 

joka itkee sanoessaan ettei voi pitää puheita ettei ala itkeä.

Viimeisen kerran ajaessani jo kyllästymiseen saakka ajamaani reittiä Järvenpäästä Tampereelle

itkeä kollotin kuin vesiputous. 

Linnatuulesta pysähdyin ostamaan lisää Nessuja.

Kyllä siinä kävi monia tunteita pinnassa,

halailtuaan vikat heipat työn merkeissä monille ihanille tyypeille, 

ja miettiessään, että olenko nyt ihan oikeasti tehnyt oikean valinnan.

Haikeutta, luopumista, epävarmuutta.

Siinä tutussa ja turvallisessa olisi kuitenkin ollut niin paljon helpompi pysyä.

Meemifanina näitä tuli keräiltyä noina viikkoina talteen läjäpäin.

 

Entisiltä työkavereilta saadulla Iittalan lahjakortilla päätin ostaa jotain täysin omaa,

en mitään viisasta, kuten täydennystä kodin astiastoon,

vaan jotain hyvää mieltä tuovaa, ihan omaa höpöä.

Päädyin ostamaan vaaleanpunaisen Vitriinin,

jossa säilytän korviksia vaatehuoneessani.

Joka aamu ja ilta se tuo hyvää mieltä, 

ja muistuttaa kivoista tyypeistä, hetkistä ja muistoista.
Ja onhan se nyt tosi söpö!

Muutama lisäkuva vaatehuoneesta tähän. :)

 

 

 

Mutta kyllä minä kuulkaa olen viihtynyt uudessa duunissa!

Uusi työ oli alussa haastavaa.

PC:stä Maciin siirtyminen, kaikki uudet ohjelmat, ihmiset, toimintatavat..
- Kunnon aivojumppa!

Tehtävät ovat monelta osin saman kaltaisia, 

mutta ne on pitänyt opetella tekemään uudella tavalla.

Nimiketasolla muutos oli myynti- ja koulutuskoordinaattorista

Johdon assistentiksi ja myynti- ja markkinointisihteeriksi.

Ja päivääkään en ole katunut! 

Viihdyn, tykkään, olen ihan liekeissä!

Maanantaiaamuisin ei v*ta lähteä töihin.

Silloin kun lähden, jos en jää pitämään etäpäivää.

Työhuonetta olen kevyesti järkkäillyt omaksi kotikonttoriksi.

 Ja ilman asennne-lasinalusiahan ei voi töitä tehdäkkään.

 

Pelko siitä, voiko missään muualla olla kivoja kollegoita oli turha.

Kyllä niitä hyviä tyyppejä on uudessakin työpaikassa.

Ihan tosiaan nyt tuntuu, että olen löytänyt unelmaduunin.

Tällä kertaa ruoho siis oli vihreämpää siellä aidan toisella puolella!

Vaikka vilpittömästi toivon kaikkea hyvää vanhoille kollegoille,
ja olen paljosta kiitollinen vanhalle duunipaikalle,

se ei enää ollut mun juttu.

Rohkaisenkin kaikkia,

jotka pohtivat työpaikan vaihtamista

- tee se siirto, käännä se kortti, kuuntele sydämen ääntä!

Serkukset ja parhaat ystävykset

Vaan on tähän alkuvuoteen sentään muutakin mahtunut kuin mun töitä.

Perheen "isot pojat" ovat olleet paljon partio hommissa- ja leireillä.

On vietetty  6- ja 13-v. synttäreitä ja kaikkien lasten yhteisiä sukulaissynttäreitä.

6-vuotis synttärit vietettiin päiväkodin juhlassalissa peuhuten,

vuokra oli erittäin kohtuullinen ja menoa ja riemua piisasi.

Sukualaisten kanssa juhlittiin kaikkien lasten synttärit yhdessä rytäkässä.

Lapset toivoivat sateenkaarikakkua, joka on joskus onnistunut ihan hyvinkin.

Alkuhan meni ihan mallikkaasti..

Kakkua valmistaessa katselin lasten kanssa samalla Putousta,

joten en vissiin toiminut ihan riittävän ripeästi.

Täytteet ehti jässähtää vähän turhan paljon ennen kumoamista...

 Mutta hyväähän tuo oli kuin pentele,

valkosuklaa-kerma-juttu,

ja peittyi kivasti kynttilöihin joita oli se 6+11+13. :D

Eikä lopputuloskaan ollut sentään tarjoilukelvottoman ruma.
Resepti täällä.
Meillä tehtiin tietysti pohja gluteenittomista kekseistä.

Ensi viikolla keskimmäinen poitsu täyttää 11 vuotta.

Mies on nyt Atlantassa työmatkalla ja tuo sieltä lahjan.

Itse olen tilannut käsilaukun ja lompakon,

ja lapsille tietysti paljon vaatteita.
Siellä vaan on niin paljon halvempaa!

Hienoja tuo on osannut ainakin aiemmin valita, joten viikon päästä on meillä pieni joulu. :)

Ja niin, omia synttäreitä vietin kanssa. Silloin päivitin Faebookkiin näin:

Iloista ystävänpäivää kaikille! <3 Kiitos että olette kaikki siellä, hiekkalaatikko kavereista uusiin tuttaviin. Olette tärkeitä jokainen, vaikka ruuhkavuosibuugiessa ei yhteyksiä aina ehdi pitää. Kiitos ymmärryksestä. Mummuina ja pappoina sitten. <3 Ja kiitos synttäri onnitteluista! Tämän lähemmäksi neljääkymmentä ei pääsekkään olematta 40. Jaa mitenkäs sitä juhlapäivää on vietetty? Aamulla heräsin onnittelulauluun ja halikasailuun. Poika hiihti kavereiden kanssa kouluun. Kivaa asua riittävän maalla. On ollut ihania viestejä, soittoja, lahjoja, ruusuja, ystävä lounaalla. Päivän vietin letkeästi lempi-veloureissa kotikonttorimeiningeissä. No, päivän viimeisen työtunnin tein hieman illemmalla, haettuani laturinjohdon työpaikalta jotta kone taas toimi. Vanhuus ei tule yksin. Uudessa työssä nyt kuukausi takana – alan olla käryillä, tiedän jo mitä pitäisi tehdä vaikka en kaikkea ehdi tai heti osaa. Ratkaisu tuntuu edelleen oikealta ja hyvältä. Lähimmäksi juhlahumua taisin päästä siivotessani tyttären luokan järjestämän discon jäljiltä koulun salia. Vaan onhan tähän lähiviikkoihin mahtunut juhlahumuilua ystävien kanssa ihan riittävästi näinkin. Kiitos vielä niistä! Elo on vähän kuin tässä kuvassa jonka nappasin tänään discoilijoita kyyditessäni – väriä, valoa, varjoja, kerroksia, kauneutta, pilviäkin taivalla mutta vaaleanpunaisilla reunoilla varustettuja melkein kaikki. Nyt pötkähdän ukon kainaloon sohvanmutkaan ja otan mukin viiniä. Siinähän tuo on pysynyt rinnalla jo yhden täysi-ikäisyyden verran. Ei olla teinejä enää. Mutta elämä on hyvää juuri nyt, juuri näin, juuri tämän ikäisenä.

(mulla on muuten nykykään koneeseen laturit kotona ja töissä) ;)

Laskettelemassa on käyty paljon. 

Huippua, kun perheen nuorinkin pärjää jo rinteessä niin kuin muutin, 

jaksaa ja haluaa laskea koko päivän, ja lähes kaikista rinteistä.

Yksi viikonloppu vietettiin perheen kesken Himoksella.

 Muuten on ollut aina sekalainen seurue lastenkin kavereita mukana.
Onneksi on tila-auto.

 

Pääsiäisenä sitten lähdetään katselemaan vielä löytyykö Lapista lunta,

Tampereen seudulla alkaa olla jo aika keväistä.

Ensi kuussa vanhempani muuttavat meidän kadulle valmistuviin rivareihin,

ja lapsuudenkotini saa uudet asukkaat.

Vähän sisustelu- ja pihahommiakin olisi vireillä.

Enköhän minäkin tästä tieni takaisin bloggeriin löydä,

kun elämä alkaa asettua uusiin uomiinsa.

Aikaa jää taas tasaisemmin myös ystäville, harrastuksille ja rentoilulle.

Tanssitunteja en tänä keväänä ohjaa,

mutta baletissa olen käynyt,

 ja koittanut muutenkin liikuskella fiiliksen mukaan useamman kerran viikossa.

Laitetaanpas loppuun vielä meidän tämän hetken suosikkiresepti:

Mokkapalat 

gluteeniton, kananmunaton, maidoton

Pohja:

8 dl luontaisesti gluteenitonta jauhoseosta (esim. Semper FinMix)

6 dl sokeria

4 tl leivinjauhetta

4 tl vaniljasokeria

2 dl juoksevaa margariinia (maidotonta)

4 dl vettä

7 rkl kaakaojauhetta
 

Kuorrutus:
100 g margariinia (maidotonta)
9 dl tomusokeria
10 rkl kahvia
2 rkl kaakaojauhetta
4 tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään

lisää rasva ja vesi 

Sekoita tasaiseksi, kaada leivinpaperillä peitetylle uuninpellille.

Paista uunissa 200 asteessa n. 20 minuuttia. 

Anna pohjan jäähty ja valmista sitten kuorrute. 

Lisää kahvi sulatettuun margariiniin,

sekoita loput aineet keskenään ja lisää vähän kerrallaan margariiniseoksen joukkoon, 

sekoita tasaiseksi. 

Voit säädellä kuorrutteen paksuutta tomusokerin määrää muuttamalla. 

Levitä kuorrute pohjan päälle, koristele nonparelleilla ja anna kuorrutteen jähmettyä. 

Taipuu vaikka jalkapallo-aiheiseksi "synttärikakuksi".

Tai herkuttele muuten vaan.

Iloista ja onnellista oloa ja kauniita kevätpäiviä toivotellen,

Taina

Gluteenittomat / munattomat suklaamuffinssit, sekä piuha-tyypit

Sarjassamme "netistä bongattu ja pitihän se testata"

- kyllä, lego-ukkeleiden kädet on juuri passeleita piuhojen pitelyyn!

Meillä on tuossa keittiön kulmalla puhelinteline.

Oikein söpö, jossa toivoisin kaikkien puhelimien majailevan.

(Ei siis niin että kännyköitä killuu joka pöydän kulmalla 

ja tuo keittiön kulmaus kerää itseensä vain erinäisiä 

kasoja ja läjiä kaikkea muuta epämääräistä kamaa..)

Katsotaan innostaisiko tämä tuomaan puhelimet paikalleen.

Täytyy tunnustaa ettei nuo kovin tukevia johto-telineitä ole,

mutta ihan hauskoja joka tapausessa! 

Meidän nuorin on melkoinen herkkusuu

ja sitä myöten myös innokas leipuri.

Tänään kehiteltiin välipalalle uusi suklaamuffinssi resepti kotoa löytyvistä aineista.

Gluteenitonta ja kananmunatonta tietenkin,

kuten meillä allergioiden takia yleensä kaikki.

Gluteeniton, kananmunaton Suklaamuffinssi

5 dl gluteenitonta jauhoseosta

1,5 dl Marianne Crush -piparminttusuklaarouhetta

2 dl sokeria

2/3 dl kaakaojauhetta

1 dl mantelijauhoa

3 tl leivinjauhetta

 

2 dl sulatettua rasvaa

2,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään.

Vatkaa joukkoon vesi ja rasva.

Annostele muffinssivuokiin

 paista 200 C asteessa n. 13 min.

Helppo tehdä ja hyvin maistui!

Meidän perheen iskä lähti viikoksi työmatkalle.

4-vuotias auttoi iskää pakkaamaan:

matkalaukku oli täynnä leluja ja tekemistä soittimista pikkuautoihin.

Tuskin se ukko Amsterissa mitään muuta tekemistä toki keksisikään! 

Robottejakin pakkasi jotta ne voivat auttaa sitten iskää töiden tekemisessä.

Vaihtokalsarit ja hammasharja mahtuu kuulemma vaikka reppuun.

Meillä on tapana katsoa täältä missä iskän kone menee. 

Melkoinen kuhina tuolla ilmassa käy!

Ilta on mennyt kuulustellessa neidiltä biologian kokeisiin

- pakko myöntää että en taitaisi päästä vitosen kokeista enää läpi!

Melko hatarat on omat tiedot heinäsirkan ja hepokatin eroista,

tai kukkajääristä, tai edes yöperhosten luokittelusta.

 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!
Terkuin Taina