Karkiton - sipsitön - alkoholiton 3 kuukautta

Vuosi 2019 alkoi pienellä FB-haasteella. Viettäisin niin monta päivää ilman karkkia, sipsiä ja alkoholia, sekä lisäksi harrastaisin liikuntaa tai kehonhuoltoa joka päivä vähintään puolen tunnin ajan, kuin päivitykseen tuli tykkäyksiä ennen vuoden vaihtumista. Päivässä tykkäyksiä kertyi sen verran, että pyöristin luvun itse hieman ylöspäin, tasan kolmeen kuukauteen.
Halusin tehdä lupauksesta riittävän julkisen, jotta siinä tulisi myös pysyttyä. Alkoholin ja herkkujen suhteen pysyinkin, mutta tuo liikuntahaaste meni hieman ”sinne päin”.

Mihinkään totaaliseen herkkulakkoon en halunnut alkaa, koska tavoitteena oli nimenomaan hakea korjausliikettä, en kuuria.
Minulle lasten kanssa leipominen, pizzalla tai hampparilla käynti tai take a way ruuat perheen kanssa tai reissun päällä on sitä arjen luksusta, josta nautitaan yhdessä. En halua olla äiti, ja esimerkki naisesta, joka pupeltaa salaattia kun muut syö pizzaa.

Minulle myös ns. herkkujen määritteleminen olisi ollut vaikeaa, koska meidän kotiruokiimmekin kuuluu toisinaan itse tehdyt piiraat, tortillat, tacot, pizzat ja pannarit.
(kännykkää selatessa tosin huomasin että olen näinä kuukausina kuvannut vain leivonnaisia, joten mennään kotiruokakuvien sijaan näillä.) :D

Viime vuoden alussa otin terveyskuurin Fitfarmin ohjeilla, siitä postaus täällä. Kesällä olin kuitenkin jälleen leikkauksessa (postaus), ja terveyshuolia ja kipuja sujuvasti tekosyynä käyttäen lipsuin terveellisistä elämäntavoista, ja pudotettu muutama kilokin hiipi hissukseen takaisin.

Oikeasti kuitenkin teidän, että kun liikun riittävästi ja syön pääsääntöisesti hyvin voin ja jaksan paremmin. Myös normaalipainon keskivaiheilla olo on hyvä ja vaatekaapin sisältö sopiva, mutta painon hivuttautuessa turhan lähelle normaalipainon ylärajaa olokin on huonompi, enkä halua vaatteitakaan lähteä kokonaan uusimaan.

Alla siitä, miten mun kolmen kuukauden karkiton-sipsitön-alkoholiton meni.

Karkki ja sipsit
Tämä ei oikeastaan ollut kovin paha. Toki tulee välillä suklaanpala tai pari napattua jälkkäriksi, tai tortillojen kanssa syötyä nachoja, mutta muuten karkit ja sipsit kuuluvat minulla juhliin ja erikoistilanteisiin, eivät päivittäisiin tapoihin tai aterioita korvaamaan.
Huomasin kyllä, että sokerihammas toisinaan ilmoitteli itsesään, ja ehkä hieman normaalia useammin tuli leivottua. ”Ihan vaan perheen iloksi”.
Jälkkäreiksi otin kuivattuja tai tuoreita hedelmiä jos piti saada ruuan päälle ”suu makeaksi” niin kuin meillä tavataan sanoa. Viikonloppuisin ja kylässä sitten saatoin herkutella pullalla tai vastaavalla, jos gluteenitonta sattui olemaan tai tarvitsin itse taikinaterapiaa.

Pelkkä karkkilakko on kyllä helppo kiertää kekseillä, jätskeillä ja pullilla niin halutessaan, joten laajensin määritelmää hieman ”turhien makeiden karsimiseen arjesta”.
Mutta esimerkiksi vieraille leivoin ja silloin itsekin maistelin, esim. näitä brownie-blondie ruutuja..

Alkoholi
Tässä tiesin olevan petrattavaa. Myönnän, että jos perjantaina on perjantaipizzaa sen kaveriksi usein kuuluu punaviini, samoin viikonloppuillan ”sohva treffeille” miehen kanssa. Samoin ravintolaillalliselle. Illanistujaisiin ystävien kanssa skumppa. Kylmä sidukkakin on aika maistuva kunnon saunottelun päälle. Jos on aikuistenjuhlat, en todellakaan siemaille kahta siideriä illan mittaan ja lähde kotiin klo 12. Iän kertyttyä huomaan myös, että unen laatu ja seuraavan päivän vireystaso kärsivät selkeästi jo lasillisesta viiniä. Ja kunnon juhlien jälkeen olotilat.. huoh.

Luin mielenkiintoisen Ylen artikkelin, jonka otsikko on ”Mistä tiedät, että keski-ikäinen lähtee lomalle tai viettää parisuhdeaikaa? Hän kertoo siitä skumppakuvalla somessa” Olen varmasti itsekin toiminut näin – alkoholikuvia viestittämässä erilaisista ”erityshetkistä”, vaikka joku muu kuva voisi olla ihan yhtä kuvaava. Tämä on asia, jonka aion jatkossa tiedostaa paremmin.

Ja lisään nyt tähän selvyyden vuoksi, että alkoholia en kuitenkaan joka viikko käytä ja juhlissa ja ravintolassa käyn myös autolla (jolloin en ota yhtään). Päätin kuitenkin opetella turhista tottumuksista ja mielleyhtymistä eroon kolmen kuukauden tipattomuuden aikana. Haluan, että alkoholijuomat ovat erikoistilanteiden herkkuja, jos myös seuraavana päivänä on sopiva päivä ottaa lungisti.
Opin, että fine dinning paikoissa saa upeita alkoholittomia kuohareita, että saunan jälkeen alkoholiton siideri maistuu aivan yhtä hyvältä kuin holillinenkin versio, että maku vichyt, mehut ja limut ovat oikein hyviä herkkujuomia viikonlopun herkkujen kaveriksi. Muutamia ravintolailtoja ja juhlia osui tähän jaksoon, ja aivan yhtä hersyvän hauskoja ne olivat alkoholittakin. Näköjään edellisestä raskaudesta ja imetysajasta oli sen verran aikaa, että nämä olivat jo päässeet vähän unohtumaan.

Absolutistina en meinaa jatkaa, mutta jatkossa se viinilasillinen saa enemmänkin olla se erityistilanteen erityisherkku.

Liikunta
Monipuolinen liikunta on ollut minulle aina tärkeä osa elämää. Opiskeluaikana tein tanssijuttuja työkseni, opetin ja tanssin esiintyvässä ryhmässä. Sittemmin treenit on keventyneet ja muuttuneet, työmatkapyöräily, kävelylenkit ystävän kanssa, laskettelu perheen kanssa ja joku kiva jumppa tai tanssitunti viikossa. Kroppa on pehmentynyt, ja kalenteriin on muka yhä vaikeampi raivata aikaa liikunnalle.
Pyrin suhtautumaan liikuntaan siten, että se ei ole rangaistus herkutteluista tai ”läskien tiristystä”, vaan hyvää mieltä ja oloa tuova stressin poistaja, tärkeä itsestäni ja toimintakyvystä huolenpitämisen keino.
Pyrin olemaan kehopositiivinen, mutta toisaalta olen päättänyt, että peffasta ei saa tulla sellainen kuin tarttuisi muovipussilliseen viiliä.
Tiedän, että olen parempaa seuraa, jos saan liikkua riittävästi, ja venyttelystä tulee aivan super hyvä olo! Niinpä päätin ottaa projektiksi järjestää aikaa liikkumiseen. Jonkun verran sain tämän suhteen petrattuakin. Iltaisin saatoin vielä ruveta kymmeneltä venyttelemään, jos ei päivään ollut ehtinyt liikuntaa mahduttaa - tympeää aloittaa, mahtava fiilis sen jälkeen!

Lajeissa päätin olla itselleni armollinen, ja tehdä vain niitä juttuja jotka saavat super hyvälle tuulelle, ovat tehokkaita mutta ei mitään suorittamista. Tiedän, että kuntosali olisi lihaskunnon ylläpitoon tällä iällä jo tärkeää, mutta kun se salille lähtö ei motivoi niin ei motivoi. Niinpä kävin erilaisilla tanssitunneilla, hiihdin ja laskettelin, kävin kavereiden kanssa kävelyllä. Maanantait olin hoitovapaalla, silloin kävin usein aamupäivällä uimassa.
Myös ryhmäliikuntatuntien ohjaaminen on rakas ja super paljon positiivista energiaa itsellekin tuova harrastus, mutta omia vakkari tunteja en enää ota lisästressiä ja pakollisia lähtöjä tuomaan muutenkin täyteen kalenteriin. Sijaisuuksia teen sen sijaan mielelläni silloin tällöin kun pyydetään.

Järjestin myös meidän olkkarissa Method Putkisto ja Pilates ohjaajaksi opiskelevan ystäväni kanssa tiiviskurssin - äiti ja ystäviä treenikavereina ja ohjaajana lapsen kummitäti, ei tarvitse vaivautua poistumaan kotoa.. ei tämän parempaa treenitapaa voisi ollakaan!

Käytännössä kuitenkin, tämä osuus haasteesta ei onnistunut. Reissupäivinä en herännyt viideltä aamulla treenaamaan, flunssassa en jaksanut edes venytellä, jonain päivänä ehdin liikkua useamman tunnin, mutta sitten arki painoi päälle niin ettei seuraavana päivänä ehtinyt mitään ”omaa”. Liikuntaa kuitenkin lisäsin syksyyn verrattuna, ja siihen olen tyytyväinen.

Motivaattorina toimi myös synttärilahjaksi saatu Polar A370, jonka avulla koitin ainakin kerätä sen 10 000 askelta päivään ja välttää liian pitkiä yhtämittaisia istumisia. Usein ne päivän ”aktiivisuudet” siinä saakin täyteen ihan reippailla kävelyillä bussille työpäivinä ja puuhailemalla illan kotiaskareita. Kotitoimistopäivinä ilman kauppareissuja tai siivoamisia toisaalta askeleita saattaa kertyä vain muutama tuhat, silloin kyllä tekikin illalla mieli lähteä vähän kävelylle tai hiihtämään.

Liikuntahaastetta koitan rennolla otteella jatkaa, hyvä tavoite tuo puolituntia on toki ihan toimintakyvyn ylläpitoon. En kuitenkaan aio ottaa stressiä treeneistä tai liikkua riittävän unen kustannuksella, vaan varata niitä hetkiä arkeen, jolloin ehtii ja jaksaa pienenkin liikuntapyrähdyksen tehdä.

Uni
Unta on riittänyt. Paljon. Lisääntynyt liikunta ja ulkoilu ovat selkeästi lisänneet myös unen tarvetta, ja viikonloppuina illat eivät ole venähtäneet puolille öin elokuvan äärellä viiniä siemaillen. Uni- ja vuorokausi rytmi ovat viikon ympäri olleet samat, ja aamuisin on herännyt pirteänä yleensä aina ennen muuta perhettä. Hyvin nukutut yöt taas lisäsivät energiaa ja jaksamista päiviin, jolloin jaksoi vähän kuntoilla, jolloin taas illalla nukutti hyvin – erittäin positiivinen kierre siis! Aktiivisuusrannekkeen mukaan uni on hyvin yhtenäistä ja rentouttavaa, syke käy yleensä yöllä noin 45:ssä. Työstressi tai myöhäinen liikunta toisaalta vaikuttavat selkeästi unen laatuun heikentävästi, tällöin yön alhaisin syke on ollut siinä 56 paikkeilla.
Hyvät unet olivat tämän kokeilun ehdottomasti parasta antia.

Paino ja sentit
Koska syön jo valmiiksi aika terveellisesti, ei tämä kolmen kuukauden jakso vaikuttanut radikaalisti kroppaan. Minulle terveellinen on siis 4-5 ateriaa päivässä, joista jokaisella runsaasti kasviksia, hyvää hiilaria ja rasvaa, laadukasta proteiinia. Vaaleaa viljaa ja lisättyä sokeria pyrin syömään vain pari kertaa viikossa. Tämä paremminkin vahvisti näkemykseni siitä, että painon saisin tippumaan ja kroppaa sutjakammaksi parhaiten ”älä santsaa” dieetillä, pienentämällä annoskokoa, karsimalla hiilareita ja kasvattamalla lihasta.
Minulle toisaalta on erittäin tärkeää näyttää lapsille (omasta mielestäni) normaalia ja terveellistä suhdetta ruokaan, syödä perheen kanssa yhdessä vähintään kerran päivässä (ja samaa ruokaa), kykyä herkutella juhlahetkinä hyvillä mielin, se ettei laihduttamisesta jauheta tai kenenkään vartalosta, edes omasta, puhuta rumasti.
Mutta lukuina, painoa lähtipari kiloa, ja ”uimarenkaan” ympärys kapeni 5 cm, peffan 3 cm. Maaliskuun lopussa lasketteluhousut ei kiristänyt samalla tavalla kuin alkutalvesta, kuten tavoite oli. Ihan kivahan se on.

Jatko
Ostanko 1.4. levyn suklaata, sipsipussin ja karkkipussin, ja kulautan ne pullollisella punkkua alas? No en! Ja niin, onhan se maanantai, ja tiistaina mennään juniorin kanssa ohjaamaan Kehonpaino Perhe-tuntiakin töiden jälkeen. Mutta viikonloppuna varmasti maistelen tauolla olleita herkkuja.

Normaaliin elämään kuuluu herkut, ja juhlahetkiin toisinaan myös alkoholi. Tämä oli hyvä tapa kyseenalaistaa omia tottumuksiaan ja opetella turhista tavoista pois, mutta mitkään ismit ei minulle sovi, joten kaikkea kohtuudella jatkossa, kiitos!
En pistä pahakseni ,jos saan vielä muutaman kilon karistettua kun työmatkapyöräilykausi alkaa, mutta en myöskään aio kituttaa nälässä tai ruveta punnaamaan ja kyttäämään jokaista suupalaa. Ja jos paino hiipii takaisin, niin otetaan taas ensi vuoden alussa pieni terveyskuuri.
Tämän suuntaisena aion kuitenkin tapoja pitää, koska olo on ollut energinen ja hyvä.

Tulikos sinun tehtyä uudenvuodenlupauksia, ja pitivätkö ne?
Tai onko tapanasi muuten ottaa välillä "terveyskuureja"?

Iloista viikon jatkoa!
Terkuin Taina

Osittainen hoitovapaa - ruuhkavuosien helpottaja

Koen eläväni ruuhkavuosia. Ihanaa, täyteläistä ja toiminnallista aikaa elämässä, mutta myös sellaista, että vuorokauden lisätunneille 
olisi jatkuva tarve. Elämä on melkoista pyöritystä, on harrastuksia, koulut ja työt. Mies on ohjaajana molempien poikien partiossa, 
kaikilla viidellä perheenjäsenellä on urheiluharrastuksia, ja koululaisetkin meillä tykkää, kun kokeisiin kysellään ja läksyissä välillä autetaan.  

Omien terveyshaasteiden jälkeen viimeistään olen ymmärtänyt myös sen, että itsesään on pidettävä huoli, jo läheistenkin takia. 
Riittävä uni ja säännöllinen liikunta on asioita joista en enää tingi. sellaista, että vuorokauden lisätunneille olisi jatkuva tarve. 
Elämä on melkoista pyöritystä, on harrastuksia, koulut ja työt. Mies on ohjaajana molempien poikien partiossa, kaikilla viidellä 
perheenjäsenellä on urheiluharrastuksia, ja koululaisetkin meillä tykkää, kun kokeisiin kysellään ja läksyissä välillä autetaan.  
Omien terveyshaasteiden jälkeen viimeistään olen ymmärtänyt myös sen, että itsesään on pidettävä huoli, jo läheistenkin takia. 
Riittävä uni ja säännöllinen liikunta on asioita joista en enää tingi. 

Meidän iltatähti on ekaluokkalainen, joka mahdollistaa osittaiselle hoitovapaalle jäämisen. Osittaisella hoitovapaalla on mahdollista 
tehdä kuusituntista työpäivää tai nelipäiväistä työviikkoa. Palkka on 80 % normaalista, jota hieman tasaa veroprosentin laskeminen ja 
pieni Kela-korvaus hoitovapaapäiviltä. Tästä Osittaisesta hoitorahasta voit lukea lisää Kelan sivuilta. 

Meidän perheen aikuisista minä olen se, jonka työ on työpäiviin ja tehtyihin tunteihin sidottua (eli ei tarvitse olla ”aina” käytettävissä), ja palkkani on pienempi. Näin ollen minä olen meillä se, joka on hyödyntänyt erilaiset hoitovapaat ja työajan joustot. Olen myöskin kokenut etuoikeudeksi sen, että leppoisampi ja läsnäolevampi arki on ollut näiden järjestelyiden kautta mahdollista, miehen paiskiessa enemmän töitä. Minulle vuodet ja päivät pois töistä eivät ole olleet siis henkilökohtainen uhraus vaan oma valinta joka onnekseni on ollut mahdollinen. Mies on tukenut päätöstäni, ja tällaiset asiat ovat tietenkin ensisijaisesti perheen yhteisiä päätöksiä. 

Meillä myös isä on aktiivinen ja osallistuva vanhempi kaikin tavoin, mutta niinä jaksoina kun olen koko- tai osittaisella hoitovapaalla on mielestäni vastuulleni kuulunut luonnollisesti suurempi osa kotihommista. 

Ensimmäisen kerran tein nelipäiväistä työviikkoa palattuani kuopuksen hoitovapaalta töihin. Hän oli silloin 2,5 vuotias, ja Kela maksaa joustavaa hoitorahaa alle 3-vuotiaan lapsen kotihoitopäivästä. Käytännössä tein tuolloin paljon töitä ja työmatkoja, jolloin en ehtinyt pitää hoitovapaapäiviä ajallaan, ja palasinkin viisipäiväiseen työviikkoon alle puolen vuoden jälkeen.
(Sinänsä harmi, koska kiire töissä jatkui yhtä lailla tämän jälkeenkin.)

Meidän keittiössä

Nyt toisella kerralla, kuopuksen aloitettua koulun, järjestely on toiminut paremmin. Nykyinen työnantajani suhtautui asiaan positiivisesti ja kannustavasti, ja järjestely on toiminut hyvin.
Päädyimme nelipäiväiseen työviikkoon siten, että olen maanantait hoitovapaalla. Sovimme myös, että päivää voidaan joustavasti muuttaa tai puolittaa sekä työnantajan tai minun tarpeiden mukaan. Kuusituntinen työpäivä ei olisi tuonut samaa helpotusta meidän elämään, koska mies tai isovanhemmat hakevat yleensä pojan iltapäiväkerhosta kolmen - neljän aikaan, tai toisinaan hän menee jollekin kaverilleen. Itsellä töistä ajoissa lähteminen tuottaa vaikeuksia, joten en usko, että olisin pystynyt häippäisemään töistä iltapäivällä kahden jälkeen.

Ensimmäisellä kerralla hoitovapaapäiväni oli perjantai, nyt maanantai. Molemmat ratkaisut ovat mielestäni loistavia siitä syystä, että viikonloppu on pidempi, ja itse viikonlopusta saa nauttittua paremmin perheen kanssa, kun lauantai ja sunnuntai ei mene edellisestä viikosta toipumiseen ja uuden valmisteluun, vaan kauppareissut saa hoidettua ja isoimmat pyykkivuoret pestyä hoitovapaan aikana.

Maisema työpöytäni äärestä

Yllättävän paljonhan on niitä päiviä kolmen lapsen kanssa, että joku vanhempainvartti, oikomishoitokuskaus tai vastaava osuu työpäivän ajalle.  Toki on omiakin menoja, esim. tayssin ajat ovat aina keskellä päivää. Tällöin on ollut kätevää siirtää hoitovapaa siihen, niin ettei työtunnit jää ”miinukselle”.

Olen siitä onnekkaassa asemassa, että vaihtoehtoisesti voin toki myös tehdä etäpäivän ja venyttää työpäivää tarvittavan määrän aamusta tai illasta, tai tehdä työtunnit toisena päivänä. Mutta koska vuorokaudet ovat muutenkin niin toimintaa täynnä, ei vaikkapa kuuteen illalla huvita tai ennätä tehdä töitä, eikä toisaalta jaksaisi kuudelta aamullakaan töitä aloittaa. Osittainen hoitovapaajärjestely on siis ollut loistava erilaisten kesken päivää olevien asiointien hoitoon ilman jatkuvia erikoisjärjestelyitä.

Mitä sitten olen puuhannut maanantaivapaillani, jos kouluihin tai lääkäreihin liittyviä asiointeja ei ole ollut?
Aamuisin olen laittanut lapsille aamupalat, palvelu, jota ei normaalisti arkiaamuissa ole paitsi nuorimmaiselle toisinaan.

Esimerkiksi banaaniletut ovat koko perheen aamiaisherkku.

Banaaniletut
1 banaani (isohko ja kunnolla kypsä) muussattuna
1 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
(+ suklaan makuista luomu riisiproteiinijauhetta ainakin aikuisille)
paistetaan runsaassa kookosrasvassa
nautitaan puolijäisten marjojen kanssa
(no, joskus lapset saattavat lorauttaa vaahterasiirappiakin päälle)

Tätä teen isomman satsin, ja nuorimmaiselle kananmunan korvaan allergian takia esim. pienellä määrällä kermaviiliä.

Hoitovapaapäivinä olen harrastanut curling-vanhemmuutta ja kuskaillut lapsia autolla kouluun, isompiakin kavereineen, jos on ollut pakkasta, sadetta, suksia, luistinkasseja tai muuta tarvetta ja toivetta autokyydille.

Kun lapset ovat koulussa, olen yleensä mennyt uimaan. Leikkausten jälkeen olen saanut ohjeistukset siitä, että kunnosta pitäisi oikeasti pitää huolta. Ei rajuilla liikuntamuodoilla, kuten vaikkapa kahvakuulan riuhtomisella tai tramppa hyppelyllä, vaan kropalle pehmeämmillä mutta tehokkailla lajeilla, kuten uinnilla. Niinpä ostin uimahalliin aamupäiväkortin, joka on sopivasti edullinen investointi itseensä, ja olen käynyt uimassa kolmen vartin verran itsekseen. Jokainen vanhempi tietää, että lasten kanssa tai itsekseen uimahallissa käynti on aika eri juttuja! Mukavaa kuntoilua ja hetki omaa aikaa, ja rentouttavat saunottelut päälle, vesijumpasta tulevien mummujen kanssa rupatellen.

Uimasta olen mennyt kauppaan, yleensä tekemään viikon isot markettiostokset. iltapäivällä kun ekaluokkalainen on päässyt koulusta, olen laittanut ison ruuan tai pari, niin että viikon arkipäivien työpäivän jälkeiset illalliset ja siitä kiireiset harrastuksiin lähdöt sujuvat jouhevasti. Pyrin edelleen pitämään kiinni siitä, että perhe ruokailee yhdessä vähintään kerran päivässä, ja valmiit ruuat helpottavat siinä pysymistä.

Tällaisia isona satsina tehtävät ja parvekkeella jää(h)dytettävät ruuat meillä ovat esimerkiksi makaronilaatikko, lasagne, keitot ja erilaiset perunalaatikkoruuat. Usein on tullut myös leivottua jotain. Muuten päivä on ollut sitten sitä perus puuhaa, pyykkiä, viikkausta, siivousta, kodin laittaminen siihen kuosiin, että arki rullaa leppoisasti. Ja tietenkin, ekaluokkalaiselle päivä, jolloin ei tarvitse jäädä iltapäiväkerhoon vaan voi tulla kaverin kanssa kotiin heti koulun päätyttyä.

Aamiainen yökyläilevälle ystäväperheelle

Tuntuu, että viikonloppuihin on jäänyt enemmän aikaa tehdä perheen kanssa yhteisiä juttuja, pieniä reissuja, laskettelupäiviä ja kyläilyitä, kun sunnuntaina ei ole tarvinnut vielä alkaa stressata siitä onko kaikki valmiina arkiviikon pusertamiseen.

Oma osittainen hoitovapaani kestää syyskuusta huhtikuun loppuun. Kernaasti sitä vielä jatkaisin, mutta kuukauden päästä on kuitenkin paluu täyteen työviikkoon edessä. Meillä on matkasuunnitelmia joiden kannalta täysi palkka on taas tervetullut, ja töissä on mukavia uusia haasteita tiedossa kun työviikkoon jää paremmin aikaa projekteille ja opiskelulle rutiinien lisäksi. 

Uran ja työnkuvan mielekkyyden kannalta myös töille on hyvä keskittää aikaa ja energiaa, äitiyslomailun ja hoitovapailun lisäksi, joita molempia olen ”harrastanut” paljon elämässäni. Työn ja perhe-elämän tasapainoinon löytäminen on varmasti monella muullakin se ruuhkavuosien ikuisuuskysymys.

Kesää kohti toki arkikin helpottuu, harrastukset vähenevät kesäksi (ehkä..), ja pian on koululaisilla jo kesäloma. Lapset pääsevät polkupyörällä helposti joka paikkaan, ja illat tuntuvat pidemmiltä valon lisääntyessä.

Itse koen, muun perheen kompatessa, että tämä on ollut meille loistava ratkaisu! Äiti on ollut jaksavampi ja enemmän läsnä, ja pullaakin on ollut useammin.

Suosittelen lämpimästi osittaista hoitovapaata kaikille joille se työn ja talouden puolesta on mahdollista. Mikä tuloissa menetetään, korvautuu helpommalla arjella ja jaksavammilla vanhemmilla. Päivähoitoikäisen lapsen kanssa säästyy yhdeltä arkirumbapäivältä tai hoitopäiviä voi lyhentää. Mutta kyllä se näin koululaisten perheessäkin tuo kaivattua helpotusta, ja tarvitsevat hekin aikaa ja huomiota!

Pikkukoululaisen koulupäivä kestää sen neljä tuntia, joka taas on omaa aikaa eli arjen luksusta aikuiselle, vaikka sitten sitä että saa pestä ikkunoita rauhassa. Vaikka kyllä siitä vähän on vitsailtukin, että minä olen hoitovapaalla hoitamassa itseäni maanantaiaamut, kun olen käynyt urheilemassa ja muutaman kerran hierojallakin. 

Oheinen kuva on Pohjanmaan museosta Vaasasta jossa kävimme eilen. Tämän Tiina Laasosen teoksen nimi on Naisen osa - Paikka!. Teos puhutteli minua, koska itse koen vahvasti, että naisen paikka on juuri siellä missä hän kokee haluavansa olla. On se sitten kotona lasten kanssa, töissä uraa rakentamassa, murtamassa ennakkoluuloja tai nauttimassa elämästä! Ja parhaimmillaan toki näitä kaikkia, mikäli se naista itseään sattuu huvittamaan. 

Perheen ja työelämän tilanteeseen sopivasti molempien vanhempien kannattaa näitä mahdollisuuksia hyödyntää. Toki kannatan kaikkia ratkaisuita, joilla ihminen saa tasapainotettua työ- ja vapaa-aikaansa omaan elämäntilanteeseensa sopivaksi, oli lapsia tai ei. Välillä tuntuu, että osalla ei ole töitä, vaikka kuinka työhaluja löytyisi, ja taas niillä, joilla on töitä, on töitä aivan liikaa. Niinpä erilaiset osa-aikaiset ratkaisut ja lyhennetyt työviikot voisivat lisätä työssä jaksamista ja sitä kautta jopa tehokkuutta muillakin kuin niillä, jotka ovat lasten iän puolesta oikeutettuja työviikkoaan lyhentämään. Esimerkiksi mahdollisuus vanhojen vanhempien hoidosta johtuvaan osittaiseen hoitovapaaseen on mielestäni loistava! Ja osa-aika työt sopisivat varmasti paremmin monen arkeen, kuin mitä se nyt on mahdollista. 

Olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta olla osittaisella hoitovapaalla!
Onko sinulla kokemuksia vastaavasta, tai mitä ajatuksia se sinussa herättää?

Postauksen kuvat ovat kännykän jemmasta löytyneitä kuvia viime syksystä eiliseen.

Iloista viikkoa kaikille, töissä, kotona, toivottavasti juuri siellä missä haluatkin olla!

Terkkuloin Taina

Äänikirjasuosituksia itsensä ja muiden ymmärtämiseen

Rakastan kirjoja, mutta valitettavasti tässä elämänvaiheessa niiden lukemiseen ei tahdo löytyä aikaa.
Illalla jos sänkyyn mennessä otan kirjan käteen nukahdan koko lailla heti. Äänikirjoihin sen sijaan olen hurahtanut!
Kuljen bussilla töihin, joten kuuntelen kirjoja bussille kävellessä, bussissa jos ei satu olemaan juttuseuraa
(jota meidän lähiöstä työmatka-aikoihin tuppaa kyllä yleensä olemaan) yksin autoa ajaessa,
tai kuulokkeilla pidemmillä automatkoilla perheen kanssakin.
Hiihtäessä ja kävelylenkeillä, viikatessa ja muita kotihommia tehdessä.. Ihania omaan maailmaan uppoutumisen hetkiä,
ja samalla kuunteluun keskittyessä saan rauhoitettua ajatusten poukkoilua ja stressaavien asioiden vatvomista mielessäni.
Kirjoja voi myös helposti ladata kännykkään tai padille offline tilassa kuunneltavaksi, joka on ollut
erittäin kätevää lentokoneessa matkustaessa.

Myös koululaiset kuuntelevat meillä äänikirjoja. Kesähelteillä oli jotenkin leppoisaa,
kun he lojuivat vaikkapa riippukeinussa äänikirjan kanssa kännykän räpläämisen sijaan,
ja näin talvellakin välillä huoneista kantautuu äänikirjan ääni.
Vaikka ekaluokkalaisen kanssa luetaan yhä paljon yhdessä, ja lukee toki jo itsekin,
saa hän usein kuunnella vielä vaikkapa Super Marsua sängyssä jos iltahommat on sujunut reippaasti.

Tänä talvena olen (taas) erityisesti innostunut erilaisista selfhelp oppaista. On kiinnostavaa, ja toivottavasti myös kehittävää
pohtia omaa toimintaansa, ja yrittää lisätä ymmärrystä itseään ja muita kohtaan.
Päätinkin koota tähän suosituksia kirjoista elämäntaito / self-help / psykologia / terveys ja hyvinvointi -luokasta
joista itse olen pitänyt.
Äänikirjoina ongelma tässä kirjallisuuslajissa on toki se, että välillä tekisi mieli pysähtyä tekemään muistiinpanoja tai kirjassa annettuja tehtäviä, mutta usein se ei juuri siinä hetkessä onnistu.
Itse käytän sovelluksena BookBeattia, mutta muita sovelluksia myös löytyy, ja toki luettuna näistä voi saada vielä enemmän irti välittömine tauon mahdollisuuksineen pohdintoja varten.

Idiootit Ympärilläni. Kuinka ymmärtää muita ja itseään, Thomas Erikson (Atena)

Ovatko muut tosiaan idiootteja, vai voisinko ymmärtää itseäni ja muita paremmin?

Tämä on kepeästi psykologinen, vetävä ja hauska teos, jonka kuuntelua ei meinaa malttaa lopettaa. 

Kirjassa neljä persoonallisuustyyppiä on luokiteltu väreillä DISA-analyysin mukaan. 

Punainen on hallitseva ja dynaaminen, keltainen innostava höpöttelijä, vihreä vakaa ja sopuisa ja sininen analyyttinen introvertti.

Testit ja ystävät väittävät minussa olevan eniten keltaista. 

Vaikka välillä stereotyyppinen luokittelu hieman tökkii, saa kirjasta paljon eväitä kommunikointiin eri tyyppisten ihmisten kanssa, 

ja Erikson myös korostaa, että suurin osa ihmisistä on eri värien yhdistelmiä. 

Ei ihme, että kirja on saavuttanut suuren menestyksen, ja omassa tuttavapiirissäkin se on löytänyt tiensä monien kuulokkeisiin tai yöpöydälle, ja mielenkiintoisia keskusteluita on syntynytkin kirjasta tuttavien kanssa talven aikana. 

Psykopaatit ympärilläni, Thomas Erikson (Atena)

Psykopaatit ympärilläni on hyvä jatko edelliselle kirjalle, ja rakentuu samoille neljälle värityypille.
Tämän kirjan teemana on, miten psykopaatit ja muut eri tavoin manipuloivat ihmiset voi tunnistaa,
ja miten heidän manipulointiyrityksiltään voi suojautua.
Kannattaa verrata, mitä ihminen sanoo ja mitä hän tekee, ja yksinkertaisesti välttää henkilöä
jolla on psykopaattisia piirteitä, niin hurmaava kuin hän olisikin, koska psykopaatti ei parannu.
Itse tunnistin kyllä tiettyjä hahmoja elämän varrelta ja lähetin kirjasuosituksen muutamalle tututulle,
ja vaikka nyt tuntuu, että elän manipuloivilta ihmissuhteilta vapaata aikaa elämässäni,
tarjoaa tämä kirja hyvää tietoa ja keinoja sellaisten tilanteiden ja ihmissuhteiden tunnistamiseen ja niistä irrottautumiseen.

Kirja jatkaa samaa vetävää ja viihdyttävää tyyliä kuin ensimmäinen väri-kirja,
ja kuuntelulistalle on klikattu nyt myös vuoden alussa BookBettiin ilmestyneet
Laiskat alaiset ympärilläni sekä Kehnot pomot ympärilläni, joiden uskon ja olen kuullut olevan yhtä kiinnostavia
kuin nämä kaksi ensimmäisenä kuutelemaani osaa Eriksonin väri-kirjoista.

Uuteen nousuun - Löydä energisempi elämä, Belitz-Henriksson Jenny (Tammi)

Eikös olisi ihanaa, kun joku tulisi ja laittaisi elämän kuntoon, ja kuureilla laihdutetut kilot pysyisivät poissa?
No, valitettavasti näin ei ole, kuten me kaikki tiedämme ja kuten Jenny oman elämänsä esimerkein asiaa avaa.
Ainoa ratkaisu on tehdä pieniä, loppuelämän muutoksia tapoihin ja tottumuksiin.
Tänä vuonna tein uudenvuodenlupauksen olla kolme kuukautta ilman karkkia, sipsiä ja alkoholia,
sekä harrastaa liikuntaa tai kehonhuoltoa (venyttelyä) puoli tuntia päivässä, ja katsoa miltä se tuntuu kehossa ja mielessä.
Tämä oli juuri sopiva kirja tätä projektia tukemaan, eli ei kuureja, vaan tottumusten muuttamista terveellisempään
ja jaksamista tukevaan suuntaan, pieni pala kerrallaan.
Ei ehdottomuutta, ei kuureja, vaan pitkän aikavälin merkityksellisiä valintoja.
Hyvä kirja jaksamista ja hoikistumista tavoittelevalle, jojoiluun kyllästyneelle terveydestään kiinnostuneelle lukijalle tai kuuntelijalle.
Tykkään Jennyn tyylistä ja otteesta tähän asiaaan, ja aion myös jatkossa seurata hänen Vastaisku Ankeudelle-blogiaan.

Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan: nurinkurinen opas hyvään elämään, Mark Manson (Atena)
Kirja siitä, että taistelunsa kannattaa valita ja hyväksyä se, että on ihan tavallinen.
Aikansa ja energiansa kannattaa käyttää asioihin, joilla on ihan oikeasti itselle merkitystä, jotka ovat omien arvojen mukaisia.
Tällöin päästään väliaikaisten säväreiden sijaan aitoon mielihyvään.
Nimestään huolimatta kirja ei kehota välipitämättömyyteen, vaan oikeista asioista välittämiseen, ja siihen,
että mistään turhasta ei kannata piitata paskaakaan.
Vaikka itse olen jutuiltani ja kielenkäytöltäni melkoisen ronski, häiritsi minua välillä runsas kiroilu.
Kirjan ote on kuitenkin mukavan rempseä ja suorasukainen oman luokkansa edustajien joukossa.
Ekaluokkalaista hihitytti kovasti kun kirjavalikossa näkyi äidin kirja, josta ei ollut ihan varma saako sitä sanoa edes ääneen.
Kirja on viihdyttävä ja mukaansa tempaava. Se tarjoilee paljon hyviä muistutuksia arvoista, valintojen seurauksista ja muista tärkeistä asioista – ei ehkä suuria oppimisen hetkiä, mutta paljon pieniä oivalluksia.

Ole itsellesi armollinen, Kirja hellittämisestä ja riittävyydestä,  Eevi Minkkinen (Otava/Hidasta elämää -kirjaperhe)
Kirjassa on Hidasta elämää -maailman ihanan lempeä ja viisas ote. Kirjan avulla opitaan omien rajoja kunnioittamista
ja addiktioista eroon pääsemistä, Eevin oman elämäntarinan kulkiessa vahvasti mukana.
Kirja muistuttaa omasta riittävyydestä ja siitä, että voimme olla itse itsellemme turvallinen ja hyväksyvä aikuinen.
Omaa elämää hallitsevien haitallisten tapojen tarkastelu ja keinojen löytäminen niistä eroon pääsemiseen olivat minulle
kirjan parasta antia.
Kirjassa on paljon hyviä tehtäviä ja luettelointeja, jotka vaatisivat kuuntelun lopettamista ja pysähtymistä pohtimaan ja kirjoittamaan. Tämä ei oikein lenkillä onnistu. Siksi tälle toimivampi muoto olisi lukeminen, tai kuunteleminen siten
 että pysäyttäminen ja pysähtyminen olisi mahdollista, vaikka itse tähän uppouduin niin luonnossa kävellen
kuin marketin hyllyjen välissä kulkien.

Veitola, Veitola Maria (WSOY)
Ei niinkään self-helppiä, mutta ihanaa vertaistukea. Tykkäsin jo nuorena aikuisena Veitolan kolumneista, ne tarjosivat
jo silloin hyviä pohdintoja ja havaintoja elämästä. Ja nyt, aikuisen Marian lukiessa vanhoja kolumnejaan itse ääneen ja kertoessa
mitä ajatuksia ne herättävät, mitä hän on asiasta elämän saatossa oppinut, on viihdyttävää, koskettavaa
ja monissa kohdissa samaistuttavaa. Paljon hyviä havaintoja niin äitiydestä, työelämästä, ystävyydestä kuin muistakin elämän
osa-alueista. Kirjan kuuntelu tarjoaa hyviä ajatuksen herättäjiä oman elämänsä puntarointiin.
Viihdyttävä ja koukuttava elämys ihanan Marian seurassa.

Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta, Kimmo Takanen (WSOY)
Kirjan avulla pääsee tutustumaan ja tiedostamaan tunne-elämän lukkoja, sekä pohtimaan niiden vaikutuksia omaan elämään
ja auttaa pääsemään niistä eroon. Erilaisia tunnelukkoja on 18 erilaista.
Netissä kannattaa tehdä ilmainen ja nopea testi omista tunnelukoistaan ja niiden voimakkuudesta, jolloin kirjan
kuunteleminen tai lukeminen on antoisampaa.
Kirjan kannustamana tongitaan lapsuusmuistoja ja tutustutaan skeematerapiaan pohjautuviin käytännön harjoituksiin.
Kirja sisältää paljon listauksen tyyppisiä osioita ja tehtäviä, joten seuraaminen saattaisi olla antoisampaa luetussa muodossa.

Seuraavaksi kuunteluun onkin valittuna Marianne Powerin Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin : Yhden naisen yritys selvittää,
onko self help -oppaista apua elämänmuutokseen, jossa Power päättää lukea 12 self help- opasta ja noudattaa kunkin niistä
ohjeita kuukauden ajan. Alku vaikuttaa ainakin lupaavalta, hauskalta ja viihdyttävältä!
Sitten ne väri-kirjat, ellei joku vielä kiinnostavampi kiilaa ohi..
Kiinnostavia kirjoja on tarjolla enemmän kuin ainakaan minä ehdin lukea tai kuunnella, ja toisaalta hyvän kirjan loppuminen
on aina hieman haikeaa.

Mikä on sinun suhteesi kirjoihin, äänikirjoihin tai self-help oppaisiin?

Iloista sunnuntain jatkoa!
Taina

Aarrekartta askartelu

Olen aika ajoin lukenut aarrekartta menetelmästä.
Aarrekartta, unelmakartta tai tavoitekartta työskentelyä käsitteleviä ohjeita ja artikkeleita löytyy paljon mm. netistä.
Sitä käytetään ihan terapiamuotona mielen muutosvalmennukseen, mutta sillä voi myös itse konkretisoida unelmiaan ja tavoitteitaan joita kohti lähtee sekä tietoisesti että alitajuntaisesti suuntaamaan.
Aarrekartan tekemiseen voi lähteä miettimällä konkreettisia, nimettyjä tavoitteita ja haaveita,
tai vaikkapa jotain yhtä tiettyä tavoitetta (esim. matka) ja kokoamalla kartan joka tukee näitä.
Tain voit kerätä sinua puhuttelevia kuvia ja miettiä mitä nämä sinulle symbolisoivat.
Kuunnella alitajuntaasi ja sanoittaa myös niitä itselle lähes piilossa olevia unelmia.
Kartta voi kuvata lyhyen- tai pitkän ajan tavoitteita, se voi olla hyvin konkreettisiin asioihin pureutuva
(vaikkapa joku urheilusuoritus tai tutkinto)
tai kuvata mitä asioita haluat lisätä elämässäsi (esim. rakkaus, lepo).
Mitkä ovat minun alitajuisia toiveitani, mitkä suuria unelmia, mitä kohti elämässäni tahdon suunnata,
mitä lisätä, mitä tuntea?
Unelmat, tavoitteet ja suunnitelmat ovat tärkeitä, ja niiden kirkastaminen itselleen
auttaa elämään niin että kulkee niitä kohti, ei vain suorita arkea.
Toteutustapoja on voi olla monia.
Voit leikata konkreettisia tai symbolisia kuvia tai tekstinpätkiä,
tai jopa toteuttaa koko unelmakartan kuvakollaasina koneella.

Kyse ei ole siis vain askartelusta ja haaveilusta,
vaan mielen ankkuroimisesta kohti niitä asioita joita elämäänsä haluaa.
Jokainen meistä on omien unelmiensa toteutumisen arvoinen!
Oma aarrekartta tulisi asettaa paikkaan jossa sen mahdollisimman usein näet,
sekä myös päivittää sitä aika ajoin.
Tärkeää on toki osata nauttia matkasta unelmia kohti, ihan jokaisena päivänä!

Lähdin toteuttamaan omaa aarrekarttaani pikkuhiljaa kesän mittaan leikkaamalla aina lehdestä kuvan joka herätti minussa positiivisia tunteita.
Keräsin kuvia aiheista joita haluan lisää elämääni.
Nyt syksyllä eräänä iltana otin kuvat esiin, varasin oman rauhallisen hetken ja rupesin tutkimaan ja järjestelemään kuvia.
Pohjaksi löytyi tyttären vanha kuvistyö, jota ei kuulemma saanut säästää, mutta värit ovat sellaiset etten itse voinut paljon kauniimpia valita. Kokokin oli riittävän iso valitsemilleni kuville.

Huomasin, että työlle tai opiskelulle ei lopulta omaa kohtaansa muodostunut, vaikka ne tärkeitä ovatkin.
Ehkä siis näissä ei juuri nyt ole lisää tavoiteltavaa,
vaan elämän muut osa-alueet on pidettävä balanssissa työn imun kanssa.

Kartan tekeminen konkretisoi minulle asioita, ja yksi päätös sen innostamana jo syntyi.
Jäin lokakuun alusta osittaiselle hoitovapaalle tehden nelipäiväistä työviikkoa.
Näin saan paremmin aikaa niille asioille joita haluan lisää elämääni:
aikaa läheisten kanssa, aikaa laittaa valmistaa ja nauttia hyvää ruokaa, aikaa liikkua,
 aikaa vapaa-ajan vietolle ja matkoillekin.
Ja näiden kautta jaksan olla parempi ja tehokkaampi töissä. Tällaiset viisi kohtaa karttaani muodostuivat.

1. Matkat
Matkat on aina mukavia, avartavia ja antoisia. Itse pidän siitä, että seuraava reissu on aina tiedossa,
ja sen suunnittelu tuo mukavaa positiivista virettä elämään.
Myös unelmamatkoja on mukava ajatella – joskus vielä käyn siellä!
Omat haavematkakuvani eivät kuvaa täysiä aurinkorantoja tai kaupunkien keskustoja.
Niissä ollaan luonnossa, metsässä, vesillä, uusien elämysten äärellä.
Auringonlasku kaukaisen metsän taakse tai yö teltassa ovat minun unelmalomakohteitani.
Harmi, ettei kesälehdissä ollut lumimaisemia, niihin kaipaan myös aina.

2.   Ruoka
Eihän siitä mihinkään pääse. Elämä pyörii paljon ruuan ympärillä.
Välillä tuntuu että syöminen on tasapainoilua herkutteluhalujen ja paisuvan vyötärönympäryksen kanssa.
Tiedostan kuitenkin, että tunnen itseni energiseksi ja hyvinvoivaksi kun syön mahdollisimman hyvää,
puhdasta, aitoa ruokaa, ja sellaista tahdon arkiruokailun olevan.
Energiaa marjoista, kasviksista, puuroista, pähkinöistä ja hyvistä proteiinilähteistä jotka myös maistuvat super hyvältä!
Ja toki niitä herkkupäiviä pitää kuulua riittävästi elämään, ja herkkupäiviin minulla
kuuluu valkoinen vilja, sokeri, punainen liha ja viini, hyvässä seurassa nautittuna!

3.   Liikunta
Olen aina liikkunut, ja toivottavasti pystyn aina liikkumaan.
Välillä tulee kausia että että oma aika liikunnalle jää kaiken muun arjen pyörityksen jalkoihin,
mutta tiedän että olen mukavampi äiti, vaimo, kollega ja ystävä kun ehdin harrastaa liikuntaa useamman kerran viikossa.
Myös nuo kivut joista olen täällä kirjoittanutkin, kuin varkain veivät intoa ja motivaatiota liikkumiseen.
Nyt viimeisimmän leikkauksen jälkeen olen päättänyt varata aikaa itsestäni huolehtimiseen myös liikunnan avulla. Mitä monipuolisemmin, sen parempi!
Rakkaat lajit tanssi, laskettelu, jumppa ja venyttely (jooga, pilates ym) tulevat kulkemaan mukana tänäkin talvena,
mutta myös hyötyliikunta kuten työmatkapyöräily tai -kävely ja kävelyllä käynti ystävien tai puolison kanssa
kuuluvat toivottavasti viikoittaiseen liikkumiseen jatkossakin.
Minulla on myös periaate, että joka vuosi tulee kokeilla jotain uutta lajia.
Tänä vuonna niitä ovat olleet suppailu, kehonpaino perhe- ryhmäliikuntatunnin ohjaaminen nuorimman muksun kanssa
(uskomaton energialataus tulee ryhmäliikunnan ohjaamisesta, rakas harrastus sekin)
sekä naisten itsepuolustuskurssi (laatuaikaa tyttären kanssa).
Kummasti saa virtaa kun huomaa, mitä kaikkea omalla kropallaan voikaan tehdä!
Ja tämä on se kroppa jossa elämä eletään, siitä on pidettävä huoli.
Ihan itse, kukaan muu sitä ei voi tehdä.

4.   Perhe ja ystävät
Kiitollisuus on sana joka ensimmäisenä näistä tulee mieleen.
Olen onnekas ja siunattu, kun lähelläni on niin paljon rakkaita ihmisiä.
Äitiys on minulle suurin lahja elämässä, ja lasten kanssa vietettyä aikaa ja läheisiä välejä haluan vaalia.
Miehen kanssa tulee talvella 20 vuotta yhteiseloa täyteen. Selvää on, että parisuhteen vaaliminen kannattaa,
vaikka se hetkittäin haasteellista olisi.
Kun rinnalla on puoliso jonka tukeen ja rakkauteen voi aina luottaa, on elämä kevyttä, rakkauden täyteistä.
Ja toki omat vanhemmat, sisarukset, ystävät, sukulaiset, lasten ystävät ja kollegat,
kaikki nämä elämää rikastuttavat tärkeät ihmiset
ansaitsevat aikaa, läsnäoloa, ja kiitosta siinä että kulkevat elämässä mukana.

5.   Kartan keskiosa, minä itse

Monissa ohjeissa neuvotaan sijoittamaan oma kuva keskelle unelmakarttaa.
Itse päädyin keräämään keskelle erilaisia voimalauseita joiden tahtoisin itseäni kuvaavan.
Kunpa osaisin joka päivä olla positiivinen, kiitollinen,
toisille positiivista energiaa antava mutta omat rajat pitävä, aikuinen nainen.

Toki aarrekarttani olisi voinut olla paljon täydellisempi
- kauniimmat kuvat, kattavampi sisältö, syvällisempiä merkityksiä...
mutta päätin olla tavoittelematta täydellisyyttä ja liimata askartelun juuri tällaisena
vaatehuoneen kaapin oveen josta sen aamuin illoin näen.
Tuokoon se siinä hyviä ja voimaannuttavia fiiliksiä,
ja ainahan voi tehdä uuden kun tuntuu että karttaa olisi aika päivittää.

Omat konkretisoituneet ajatukset homman jälkeen ovat tämän suuntaisia:
• Opettele olemaan läsnä hetkessä, niin ihmisille kuin tehtävillekin.
• Täytä kalenteria riittävästi terveellä tavalla itsekkäästi.
   Jätä aikaa liikunnalle ja levolle, osaa sanoa "ei kiitos" asioille mitä et oikeasti halua,
   sovi tapaamisia ihmisten kanssa joita haluat nähdä.
• Opettele tekemään asiat ja asettamaan tavoitteet niin ettei ole riittämätön ja tyytymätön
   olo itseensä. Aseta tavoitteeksi asioita joihin voit itse vaikuttaa.
• Osaa kuunnella itseäsi, älä päästä itseäsi uupumaan liikaa.
• Nauti elämästä - ole kiitollinen Jaa hyvää ympärillesi

ps. Kiitos kyselijöille, ei tämä blogi ole vielä kuopattu. Rakkaan blogi-ystävän Bikken kuolema,
omaan terveyteen liittyvät haasteet ja arjen hektisyys ovat vain vieneet ajatukset kauemmas koko blogistaniasta.
Josko sitä taas opettelisi ottamaan niitä omia hetkiä arjen keskellä
ja palaisi tämän rakkaan harrastuksen pariin. :)

Kauniita, aurinkoisia, enerigisiä syyspäiviä toivotellen,
Taina

Elämää kroonisen kivun kanssa, sekä juttua kevään juhlista ja kuulumisista

Kevät humpsahti nopeasti, kuusi viikkoa sitten vielä lasketeltiin,
ja nyt tuntuu että eletään jo aivan kesää!
Kevääseen on mahtunut paljon kivoja menoja kuten ystävän karonkka, 50-luvun teemabileet, vappu,
käyntejä eri museioissa ja Mamma Mia! musikaalissa, äitienpäivä.. niistä kertoilen tässä postauksessa.

Lisäksi ajattelin tässä sairauslomalla pötkötellessä avata hieman näitä terveysongelmia
joiden takia blogi on ollut paljon hiljaisempi kuin toivoisin sen olevan.

Osa teistä muistaakin varmaan, että minulle tehtiin alavatsan alueelle isohko leikkaus vuonna 2012,
samoja alueita korjailtiin verkoin 2015.
Kipuja on ollut viime leikkauksesta lähtien, mutta viime kesän lopulla kivut äityivät todella koviksi.
Syksy meni ihmetellessä ja tutkiessa kroonistuneen kivun syytä,
vuoden vaihteessa vihdoin syyksi paljastui liian kireä verkko joka "repii" ja kiristää kudoksia.
Siitä alkoi hoidot taysissa, puudutuspiikkisarjaa, fysioterapiaa, kipukynnystä nostavia lääkityksiä.
Kivut, hoidot ja lääkkeet ovat sekä aikaa vieviä että todella väsyttäviä.
Työpäivän jälkeen jaksoinkin usein juuri ja juuri perheen iltahommat ja simahdin usein samoihin aikoihin lasten kanssa.
Elämä kutistui väkisin, kun rasitusta vältteli automaattisesti kipujen pelossa
ja lääkkeet aiheuttivat väsymystä, "krapulaista oloa" ja muita sivuoireita.
Kaikki tämä aiheutti myös lievää painonnousua joka ei sinänsä nosta mielialaa.

Viime viikolla vihdoin päädyimme toteutamaan leikkauksen, jossa kiristävän verkon ankkureita katkaistiin.
Josko kiristys ja sen myötä kivut vihdoin loppuisivat.
Kipukynnystä nostavan lääkkeenkin saan ehkä lopettaa juhannukseen.
En muuten yhtään ihmettele että jotkut jäävät noihin kolmiolääkkeisiin koukkuun
- jos ne aiheuttavat jollekin samassa määrin hyvää oloa mitä minulle epämiellyttävää oloa,
niin varmasti on ihan huikeaa!

Oman kokemuksen perusteella suosittelen jokaista, joille verkkoleikkaukset ovat ajankohtaisia,
tutustumaan aiheeseen monipuolisesti ennen operaatioon menoa.
Itse nykytiedolla jättäisin väliin. Lisää esim. linkkejä aiheesta voi kysellä sähköpostitse.

Nyt olen sairauslomalla ja toipuminen on lähtenyt käyntiin ihan mukavasti.
Joihinkin työsähköposteihin vastailin, mutta sain esimieheltäni ystävällisen kohotuksen
keskittyä nyt lepoon ja itsestäni huolehtimiseen.
Ja niin se on kai tehtävä.
Vihdoin myönnän itselleni, että ehkä tarvitsen tämän pysähdyksen myös henkisesti,
voimien keräämiseen, asian käsittelyyn ja yli pääsemiseen.
Tämän sairausloman jälkeen toivottavasti elämä jatkuu vihdoin
kivuttomana, voimaantuneena, luottavaisena, rohkeana ja tyynenä.

Uhriutumaan en ainakaan aio ruveta, vaan nauttia elämästä joka päivä!
Koen, että nämä vastoinkäymiset ovat nimenomaan lisänneet kiitollisuutta ihan jokaiseen päivään
- elämästä, terveydestä, kaikista rakkaista ihmisistä ympärillä, hyvästä työnantajasta.
Sekä entistä rennompaa asennetta pieniä arjen kommelluksia ja pölykoiria kohtaan.

Paljon kivoja touhuja on onneksi terveysongelmien lisäksi kevääseen mahtunut.
Niistä toki jokaisesta olisi ollut kiva postaus tehdä jo tapahtuman aikoihin,
mutta kirjataan ne nyt tänne hyvän mielen päiväkirjaan mukavina muistoina ja kiitollisuuden aiheina.
(Tämän kevään jaksamisesta kertoo myös se, että kaikki kuvat ovat kännykällä otettuja,
kameraa en ole jaksanut mukana kanniskella.)

Rakas ystävä, nuorimmaisen kummitäti väitteli tekniikan tohtoriksi.
Pääsimme hienoon karonkka juhlaan, joka oli kaikkiaan aivan mahtava kokemus!
Valkoisen Oksan Jenni teki meikin ja kampauksen, puvun sain lainaan ystävältä.
Juhla oli arvokas, ruuat herkulliset ja tunnelma mukava,
ja yö jatkui lopulta vielä yökerhoon jammailemaan iltapuvuissa ja tummissa puvuissa.
Olen niin ylpeä ystävästä joka teki upean urakan, muistot täydellisestä illasta säilyvät pitkään!

Toiset aivan upeat juhlat joihin olen saanut osallistua olivat ystävän 35-vuotissynttärit 50-luvun teemalla.
Järjestelyt olivat hulppeat, oli pitopalvelu, bändi, ammattilaisjakaja Texas holdem pokeriturnauksessa,
ja tunnelman toki krunasi se, että kaikki olivat pukeutuneet teeman mukaisesti.
Koko juhla oli niin lämminhenkinen, railakas ja iloinen, että juuri tällaisten naisten iltojen toivoisi jatkuvan ikuisesti
- ja aika myöhään (tai aikaiseen) siinä menikin ennnekuin sulka vinossa metsän poikki kotiin hilppaiasin.

Sairastumisien, matkojen, ynnä muiden muuttujien johdosta alkuvuoden syntymäpäivät kahviteltiin
sukulaisten kanssa vasta kevään korvilla.
7-, 12-, 14- ja 40-vuotiskakun sijaan järjestin jätskibaarin,
josta jokainen sai tehdä mieleisensä annoksen, tai useammankin.
Vieraista suurin osa oli kuitenkin pieniä serkkuja,
joten homma toimi oikein hyvin näinkin rennolla meinigillä!

Yhtenä huhtikuun viikonloppuna perheen "isot pojat" olivat partioleirillä ja neiti kaverillaan,
ja niinpä me eskarilaisen kanssa vietimme harvinaista laatuaikaa aivan kahdestaan.
Museokortti pääsi jälleen käyttöön kun teimme pienen Tamperen museokierroksen.
Itse ihastuin kovasti Tampereen Taidemuseossa Anita Snellmanin värimaailmaan,
ja tuon keskimmäisen taulun teoksesta "Suudelma" ostin myös postikortin jääkaapin oveen.

Nuorin nautti eniten Vapriikin pelimuseosta, ja hauskaahan se oli mm. kokeilla yhdessä flipperiä.
Illalla pelailtiin lautapelejä, halittiin ja herkuteltiin.
Ihania yhteisiä muistoja päivä täynnä!

Vappuna kävimme ensin päivällä työkaverini juhlissa,
ja loppupäivän vietimme meillä nuorimmaisen kummiperheen kanssa.
Hampurilaiset grillattiin ja munkit paistettiin porukalla,
lapset hyppivät trampalla ja touhusivat omiaan, kaiken ikäiset, tytöt ja pojat yhdessä.

Kevään kuvia selaillessa huomaan näissä meillä järjestetyissä kemuissa saman teeman
- ei oo paljon ressattu tai touhuttu tuhannen monimutkaisia tarjoiluita,
mutta senkin edestä nautittu yhdessä olosta läheisten kanssa.

Toukokuun alkupuolella tehtiin tosi hauska tyttöjen reissu neidin luokkakaverin ja hänen äitinsä kanssa.
Lähdettiin neljään likkaan junalla Helsinkiin, käytiin Mamma Mia! musikaalissa,
syötiin illalla hyvin ja mentiin hotelliin yöksi.
Tyttö sai uuden hyvä ystävän seiskan alussa,
ja hauska on ollut huomata että me äiditkin tullaan juttuun todella hyvin!
Uusia tyttöjen reissuja on siis jo suunnitteilla.

Tuo Mamma Mia! oli kyllä mahtava elämys!
Hieman jännitti miten noi biisit voi toimia suomeksi,
mutta Paula Vesala oli tehnyt todalla upea jälkeä suomennosten kanssa!
Ja Laura Voutilaisen lahjakkuudesta olin suorastaan äimistynyt - loistava tanssija, laulaja, ja mikä lavakarisma!
Tämä "eläkeläistanssijan" silmää hiveli myös taidokkaat tanssikohtaukset ja koreografiat.

Seuraavana aamuna seuralaisten piti kiiruhtaa tanssikilpailuihin,
joten meille tarjoutui neidin kanssa päivä ihan kahdestaan Helsingissä.
Rauhallisen hotelliaamisen jälkeen suunnattiin Kansallismuseoon Barbie - The Icon näyttelyyn.
Minulle tämä oli ensimmäinen kokemus siitä, että Museokorttilaisellekin oli 3 € lisämaksu
- 14-vuotias sen sijaan pääsi sisään ilmaiseksi (kaikki alle 18 v.).

Tyttären sukupolvelle Barbiet ei ole olleet ihan yhtä kova juttu kuin omassa nuoruudessa,
mutta hyvä tovi tuolla vierähti silti näyttelyä yhdessä ihaillessa.
Oli julkkisten näköisnukkeja, erilaisia upeita nukkeja muotiluomuksissa
sekä tietenkin taloja ja muuta Barbien rekvisiittaa eri vuosikymmeniltä.
Ehdottomasti suosittelen tutustumista! (avoinna 26.8.-18 asti)

Päivä jatkui kaupoissa kiertelyllä ja pienillä shoppailuilla.
Iltapäivästä haimme kaupasta evästä ja menimme piknikille Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan pihalle.
Ihasteltavaa riitti jälleen niin pihalla kuin kasvihuoneissakin!

Sää oli kauniin kesäinen, niinkuin tänä keväänä on tavannut olla,
ja oli mukava viettää päivä turistina Helsingissä.
Ja mikä tärkeintä, aikaa, keskusteluita ja yhteisiä kivoja kokemuksia tyttären kanssa.

Ja sitten on tietenkin se yksi kevään kohokohdista, äitienpäivä.
Tämä vuosi oli unettavien lääkkeiden ansioista ensimmäinen vuosiin,
kun en maannut sängyssä  odottelemassa herättäjiä
ja kuuntelemassa keittiöstä kantautuvaa kilinää, kolinaa (ja kinaamista),
vaan oikeasti heräsin vasta lasten tullessa herättämään aamupalalle.
Lahjat sain sängyssä ja aamiaispöydässä odotti lämpimät sämpylät ja uunituore vadelmapiirakka.
Päivä meni leppoisasti mm. frisbeegolf kierroksella,
sekä tietenkin vieraillen myös minun ja miehen äideillä.

Muuten arkea on elelty ihan normaaliin lapsiperhe-ruuhkavuosi malliin.
Pojat ovat aloittaneet pihafutiskauden,
mukava oli nähdä että meidän eskarilainen uskaltautui ja innostui mukaan.
Että kentän laidalla seisoskelua taitaa täksikin kesäksi olla luvassa!

Ennen leikkausta aloitin myös työmatkapyöräilykauden, vaikka siitepölyt vähän vaivailevat.
Töissä on suihku, ja vaihtovaatteet ja eväät kulkee kätevästi mukana lasten mielestä "mummojen etukorissa".
Matkaa tulee kymmenisen kilometriä suuntaansa, ja työpäivä on mukava sitten aloittaa
suihkunraikkaana, liikunnasta, kauniista maisemista ja raittiista ilmasta reipastuneena.
Vähintään kotimatkalla koukkaan yleensä Hatanpään arboretumin kautta ihastelemassa kukkaloistoa.

Nyt leikkauksesta on kulunut viisi päivää, ja olo on vielä melko kipeä.
Toivon todella, että tämä leikkaus olisi ratkaisu vaivoihin, ja pääsisin vihdoin jatkamaan kivutonta elämää,
ilman turruttavia ja väsyttäviä lääkkeitä, ja voisin tehdä asioita ilman pelkoa taas pahenevasta kivusta.
Tai sitten jatketaan ratkaisujen etsimistä ja elämää tämän homman ehdoilla.

Ihan hyvää elämää se on toki näinkin, aina voi omia vaivojaan pistää mittasuhteisiin,
isompia ongelmia ja vakavampia sairauksia löytyy aina eikä tarvitse katsoa edes kovin kauas.

Pihalla on nyt niin kaunista, jopa tällaisen viherpeukalo keskellä kämmentä syntyneen piha kukkii!
Se on muutama hetki kun minä olen takaisin töissä ja lapset kesälaitumilla.
Toivottavasti sinäkin voit hyvin ja olet päässyt nauttimaan kauniista kesäpäivistä!

Aurinkoisin terveisin,
Taina