Kun Sylvanian perhe muutti meille

Oletteko lukeneet Onneli ja Anneli kirjoja? Niitä, joissa Vaaksanheimon perhe muuttaa Onnelin ja Annelin nukkekotiin?
Meille kävi vähän niin. Me ollaan niitä karuja vanhempia jotka ei ostele lelulahjoja juurikaan joulujen ja synttäreiden ulkopuolella. Lupasin kuitenkin E:lle, että jos hän ostaa kovasti haaveilemansa Sylvanian Family perheen omilla rahoillaan autan kyllä tekemään niille kodin.
(Ja omaa rahaahan saa tekemämällä töitä, joista mieluisinta on pikkuveljen hoito, 45 min / 1 €.)
Ja siitä se sitten lähti.

 Jotta vitriiniin saatiin paikka perheen uudelle kodille oli koko huone siivottava. Ja voin kertoa ettei ole mikään pikkuhomma neidin kanssa joka haluaa säästää kaiken, ja joka leikkii kavereiden kanssa usein leikkejä joissa rakennetaan majoja ja pakataan kasseja, ja siivoominen sitten on vähän sitä että kaikki kamat työnnetään johonkin laatikkoon leikin loputtua...


Mutta nyt on jokainen parven alus-romulaatikko, kori ja kassi tyhjätty ja järjestetty.

Samalla käytiin läpi barbit, ponit, ja kaikki muutkin pikku tyypit. Järjestettiin siististi isoihin muovilaatikoihin, mutta otettiin "käyttökelpoiset" pikkutavarat sivuun.

Vitriinin ylähyllyille jäi vielä tilaa kirjoille ja muille leluille. Mutta alaosastoon rakennettiin uusi koti.

Onneksi remontoin ja tapetoin keväällä noi mun vanhat nukkekodit.
Mummolasta löytyi paljon mun 30 vuotta, ja siskojen ja serkkujen 40 vuotta vanhoja nukkekodin tavaroita.

Kaikki on sujuvasti hieman eriparista, mutta aika sympaattista ja leikittävää.

Käyttöön pääsivät myös mun vanhat My Little Ponyjen talot sekä monenmoiset kotoa löytyvät pikkutavarat korurasioista askartelukukkiin.

 Ja pitihän sinne pari viirinauhaakin askarrella.
On se hyvä että sain myös tytön, pääsee vielä vähän itsekkin leikkimään. ;)

Tuo lelukaappihan on meidän vanha olohuoneen kaappi, joka joskus vuonna 2000 oli ah niin ihanastuttavasti kirsikan värinen. Nyt se on maalattu neidin huoneeseen sopivammaksi, ja suojaa uutta pikku-perheen kotia uteliaiden pikkuveljien tutkimuksilta. No, lähinnä sen pienimmän. :)

Ja samalla vinkki sukulaisille ja ystäville jotka kohta kyselee mitä lapsille jouluksi: E:lle Sylvanian Families hahmoja ja tavaroita, kiitos. :)
Leikkisää viikonjatkoa kaikille,
Taina

Nukkekoti-kohtaus

Kävi tuossa niin että sain aivan kohtauksen nukkekodin kanssa. Minulla oli lapsuudessani nukkekoti, jonka isä oli aikanaan rakentanut isosiskoilleni. Talolla on ikää siis se +40 vuotta. Alkuperäiskunnossa olevat materiaalit olivat palvelleet hyvin monta sukupolvea omia ja hoitolapsia. Mutta viimeisimmät vintti-säilytykset viimeistään olivat saaneet pintamateriaalit melko karuun kuntoon. Ja muotikin on jo vähän muuttunut.

 Eihän se toki lapsia näyttänyt haittaavan. Mutta koska olimme jäämässä mummolaan yökylään, kysyin voisinko vähän siistiä nukkejen kotia. Ja tietysti sain luvan.

Tainamaiseen tyyliin päätin että ei lähdetä liikaa hienostelemaan ja hienosäätämään. Kaikki mitä ei samana yönä löydy vintistä tai mikä ei kiinnity EriKeepperillä on liian fiiniä.
Mutta koska äiti on kuitenkin ollut sen reilu 30 vuotta perhepäivähoitaja ja muutenkin samanlainen värkkääjä kuin minä löytyi vintistä yhtä sun toista. Pari tapetti-kirjaa (kortti materiaaleja) kankaita, nauhoja..
Ja aamulla näyttykin jo tältä.

 Kellon lähestyessä puolta yötä selittelin äidille, että mä vaan en nyt pysty lopettamaan, ihan pakko tehdä. Äiti sanoi että olisi huolissaan jos en pystyisi lopettamaan esimerkiksi juomista, mutta jos kyseessä on nukkekodin tapetointi niin antaa mennä vaan. :)

Pitäydyin mahdollisimman helpossa "faceliftissä" ja verhotkin tein niin ettei mitään tarvinnut ommella.
Niinpä puolilta päivin näytti jo tältä.

Ei musta mitään nukkekoti harrastajaa tule, joka jaksaisi pipertää loputtomiin jonkun yksityiskohtien kanssa. Mutta pika-remonttina tämä oli mun mielestä ihan onnistunut. Tosin, lupasin lapsille, että jos innostuvat taloilla leikkimään, voin vähän kunnostella noita huonekalujakin....

 Että saas nyt nähdä mihin tämä vielä johtaa... ;) Mä en edes uskaltaudu mihinkään nukkekoti-blogeihin, pidetään tämä nyt vaan lasten leikkinä jossa äiti voi ihan pikkuriikkisen auttaa.

 

 Vaikka saahan ne äiditkin vähän leikkiä, ainakin sisustajaa, saahan? :)

Terkuin taina